Sijaisten kohtelu

Johan olet päiväkotiin joutunut... Itse kohta olen tehnyt eripituisia sijaisuuksia melkein 3 vuotta ja aina minut on joka paikassa otettu hyvin vastaan (aivan kuin jo kuuluisin työporukkaan). Tuli myös mieleen, että oletko saanut alan koulutuksen eli nykyisin lähihoitaja, ennen taisi olla lastenhoitaja? Vai oletko tehnyt sijaisuuksia ns. ilman ammattinimikettä? Ei voi kun sanoa, että pahalta tuntui lukea tuota sinun tekstiä. Kyllä tosiaankin pitäisi uudelle ihmiselle selittää/näyttää kaikki oleellinen, ettei toinen sitten ole siinä monttu auki arpomassa mitäs sitä nyt sitten tehdään.

Voi tietysti olla, että nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaa pidetään jotenkin "huonona". Luulin siis opiskellessani (ja opettajatkin vakuuttivat), että voin työskennellä vakkarina myös päiväkodissa koulutuksellani, mutta kappas kun joku on keksinyt väännellä lakipykälää niin ettei olekaan ... mutta kyllä se väheksyvä asenne näkyi jo ennen kuin kerroin koulukseni. :) Mutta en sitten tiedä miks sain olla koulutuksen harjotteluissa päiväkodeissa, jos en kerta siihen ole pätevä.

Isompien lasten 4-6 v kanssa menee loistavasti. Ei tartte jännittää vaipan vaihtoja yms, joku saattaa kysyä pyyhkijää tietysti mutta siihen olen tottunut.

Mutta nää vaippaikäiset. Mulle ei ole kukaan ikinä näyttänyt, miten lapsen peppu puhdistetaan. Oletetaan, et kaikkihan sen osaa. Tosiaan niinkuin edellämainitussa kerroin, jouduin ison lapsen pepun puhdistamaan, mutta hänet oli ihan PAKKO laittaa suihkuun, koska vaippoja ei enää käyttänyt ja kaikki levähtänyt pitkin reisiä vatsataudin saattelemana. Oon myös vaihtanut vaippaikäisen kakkavaipan ja ihan maalaisjärkeä käyttäen pesin hänet sellaisessa korotetussa pikku suihkussa, siis pepusta vain. Mietin vaan, että olisko mun se 2-3 vee pitänyt sittenkin pestä lavuaarin yllä??
Mutta mites sitten nää ihan pienet? Oon tietysti nähnyt miten ihan pikkasen vauvan peppu puhdistetaan. Jotenkin otetaan kainaloon lavuaarin ylle kun ovat niin keveitä ja kuivataan ja puhas vaippa. Mutta just nää yli kaks veet mietityttää. Kaikissa paikoissa ei edes ole mitään suihkuja.

Mites sitten potalle harjoitteleva vaippaikäinen? Pitääkö peppu pestä pottakäynnin jälkeen?? Vau riittääkö paperilla pyyhkäisy niinkuin isommilla? Ihan kun vaipat olis jotain hepreaa :) En kehtaa kysyä näitä työpaikalta, sitten ne vasta oudosti katsookin. Pelkään vaan, että teen jotain väärin tai poikkeavasti ...

Milloin sä olet opiskellut? Siis milloin on sanottu, että nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja voi työskennellä pätevänä päiväkodissa?

Valmistuin 2009 keväällä ja vielä tänä päivänäkin sen lakipykälän mukaan olen pätevä, mutta sen voi jotenkin "tulkita" sillä tavalla etten olis. Äh, en minä tiedä kun opet puhuu toista ja päiväkotin johtajat sitten jotain muuta :)

http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/-/view/1241411


Tuolta löysin kelpoisuusvaatimuksia. Ja kyllähän sieltä löytyi tuo nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajakin: soveltuvin osin samat tehtävät kuin lähihoitajalla. Ei erityisesti mainittu kuitenkaan päiväkoteja.

Olen aika monta vuotta päiväkodeissa ollut töissä ja yhtäkään nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaa en ole niissä töissä tavannut. Koulutusohjelman katsoin myös, eikä sielläkään kyllä päiväkoteja työpaikoiksi mainittu. Ja varmastikin koulutusohjelma ihan johonkin muualle suuntaakin.

Mutta oli niin tai näin, sinut oli sijaiseksi otettu, joten siinä tilanteessa koulutuksesi riitti pk:n johtajalle. Joten tasavertaisena sua olisi pitänyt silloin myös kohdella.

Hassua kyllä, että mun koulussa vakuutettiin mun olevan pätevä. Harmittaa kyllä. Mulla on kyllä nuva tuttuja vaikka kuinka monia päiväkodeissa töissä, SIJAISENA. Elikkä siis tämmösiä max. vuoden pitusia, tai lyhyempiä määräaikaisia, mutta jatkuvaa hommaa kuitenkin, aina joku ottaa töihin. Ehkä jossain Helsingin suunnalla saattais jopa päästä vakituiseksi, jos olis pulaa työntekijöistä. Näin joku johtaja vinkkas.

En vaan tosiaan ymmärrä, miks olen ollut päikkäreissä harjoitteluissa, jos se ei ns. työnkuvaani kuuluisi? Tosi kummallista. Tai sitten siinä vaiheessa tutkinto ollut vähän tuntemattomampi, eikä ole osattu oikein rajata työpaikkoja. Koska moni on aika hoomoilasena kun kertoo tuosta tutkinnosta. Jotkut eivät ole kuulleetkaan (vanhemmat ihmiset). Opiskellessani tosin luulin haluavani työskennellä nuorten parissa, mutta harjoitteluissa tajusin et ei se oikein toimi kun "asiakkaat" olivat vuoden nuorempia. :D Eikä toimis vieläkään kun olen todella nuori. Ehkä sitten joskus kun siltä tuntuu.

Joskus kuulin jopa, että perhepäivähoitajaksi opiskellut nainen ei ollut jonkun johtajan mielestä tarpeeksi pätevä päiväkotiin! Tää on vielä kummallisempaa. Plus siihen vielä monenmonen vuoden kokemus.

Mites sitten lastenohjaaja?? Kouluni sivuilla nimittäin mainitaan, että lastenohjaaja on pätevä päiväkotiin. Mietinpähän vain, jos opiskelisin lastenohjaajaksi (siihen menis ehkä vuosi kun on tosi paljon samoja aiheita) työn ohella, niin olisin sitten oikeasti pätevä. Tosin siitäkin sitten riemu syntyis, jos joku keksis siitäkin vääntää jotain ongelmia.

Tosin sentään se edes lohduttaa, että saan edes sijaisuuksia päiväkodeista ...

Joku täällä ehdotti iltapäiväkerhoja. Olen yrittänyt ja yrittänyt vaihtaa mielikuvaani niiden suhteen, mutta ei vaan muutu! Viimeksi kun sellaisessa olin, ei ollut omia tiloja (palloiltiin siis luokista toisiin ympäri koulua), tavarat piti raahata jostain kaapeista koreissa aina mukana, lapsiryhmä lähenteli muistaakseni 35, joista yli puolet tuntu olevan ihan ongelma tapauksia tai muuten vaan erittäin ilkeitä (uhkailtiin yms, yritettiin lyödä aikuisia ymsymsyms) . Ei lohduttanu edes se, että oli osa-aika työtä. Koko koulu piti totaalisena roskasakkina, vanhemmatkin vaan haukkuivat. Kyllä kyyneleet valu monena yönä.

"Perhepäivähoitaja työskentelee kodissa ja päivittäisen kotihoidon ja kasvatuksen korvaavassa ympäristössä yhteistyössä perheiden sekä muiden lähiyhteistötoimijoiden kanssa (esim. esiopetus, lastenneuvola, koulu, kerhot ja erityisopetus). Perhepäivähoitajan ammattitutkinto antaa kelpoisuuden toimia yksityisenä tai kunnallisena perhepäivähoitajana omassa kodissa, ryhmäperhepäiväkodissa tai muussa kodinomaisessa ympäristössä. "

Tuo on suora lainaus pph:n ammattitutkinnon koulutusohjelmasta. Eli ei ole pph pätevä työskentelemään päiväkodissa. Niin se vaan menee...

”Kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto.”

Lain perustelujen mukaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ohella myös muu tehtävään soveltuva tutkinto, joka laadultaan ja opintomäärältään vastaa lähihoitajan tutkintoa, tuottaa kelpoisuuden lain 8 §:ssä tarkoitettuihin tehtäviin. Esimerkiksi lastensuojelun, päivähoidon ja perhetyön tehtävissä soveltuvia tutkintoja ovat mm. lapsi- ja perhetyön perustutkinto (tutkintonimike lastenohjaaja)."

Lastenohjaajan tutkintonimikkeen pitäisi riittää, jos se on suoritettu yllämainitun perustutkinnon kautta.

Raakaa peliähän tämä on, mutta vähän sinne päin koulutus ei riitä. Ja hyvä niin.

Niin ei se näköjään riitä, mutta outoa jos jossain riittää ja jossain ei. Hyvin kummallista. Ja olishan se ollut ihan kiva tietää opiskeluvaiheessa ... Mukavaa kun uskotellaan että voin työskennellä jossain missä en voi työskennellä.

Noh, pitää vaan nyt yrittää saada joku pitempi pesti oppisopimuksella. Sais tuon "pätevyyden". JOS sekään nyt sitten riittää. Tuntuu että nää ylemmätkään tahot ei taida tietää mikä riittää ja mikä ei. Mietin myös tällä hetkellä, että mihin mun koulutus enää riittää. Koulunkäyntiavustajille ja ip ohjaajille tuli oma koulutus, kohta ei mun koulutus niihinkään varmaan käy. Iltapäiväkerho ei kyllä edes kiinnosta, haluan kokopäivätyötä. Ip kerhoissa on myös erittäin huono palkka. Useimmiten kun yhdistykset maksaa pärstäkertoimen perusteella. :/ Koulunkäyntiavustajan hommatkin on usein osa-aikaisia.

Ainoo vaihtoehto taitaa kohta olla just nuorisotalot ... lastenkoditkin tuli mieleen, mutta kuinkahan raskasta se sitten on ...

Hei!
Ihmettelen itsekin sijaisuuksia aikaisemmin tehneenä lastenhoitohenkilökunnan toimintaa. Mennessäni uuteen työpaikkaan, monesti ei edes tervehditty, saati sitten perehdytetty uuteen työhön. Tunsin olevani kuin ilmaa. Heräsi tietenkin kysymys, mistä moinen mahtaa johtua? Onko se naisvaltainen ala, missä paljon kaakattavia kanaemoja? Oman työpaikan menettämisen pelko? Kateus, yhdistettynä huonoon itsetuntoon, mikä on, ikävä kyllä, suomalaisten perisynti? Vai onko ongelma sallivassa/kieltävässä työkulttuurissa, jossa ei uskalleta puhua asioista? Lastenhoitohenkilökunnan kannattaisi miettiä käyttäytymistään, koska nämä pienet ihmiset vaistoavat asioita hyvinkin herkästi. Kai ne, jotka tätä työtä tekevät, tekevät sitä sydämestään, tai sitten he ovat väärällä alalla.

Päiväkodit taitaa olla aika erikoisia työyhteisöjä tai ainakin osa niistä. Kun lukee tämän palstan keskusteluja, niin saa sen käsityksen, että jopa työntekijät ovat sitä mieltä, että lapsia hoidetaan niin huonosti ettei sinne saisi näitä pieniä asiakkaita tuoda ollenkaan ja näköjään sijaisiakin kohdellaa huonosti. Aika erikoista!

Pakko tulla nyt päiväkodin työntekijänä vähän kommentoimaan.

Ja pakko myöntää että nauroin ääneen nimimerkin en vieläkään ymmärrä tekstille. Kauheeta tosiaan jos on totta, mutten ihan usko. ja jos on niin kannattaa melkeinpä kuule ottaa ylempiin tasoihin yhteyttä kun ei niitä lapsia noin vaan voi ilman aikuista sinne pihalle jättää..

Mutta joo siis kyllä me ollaankin ihan hirveetä porukkaa me tarhantädit. Kun ei paapota ja kehuta sijaisia maasta taivaisiin. Koska helpostihan me tilanteessa, jossa yksi "oma" täti on poissa niin ehditään täyden tuvan keskeltä lähteä perehdyttämään sijaista siihen miten lapsen peppu pestään.

Sijaisia on tänä päivänä tosi vaikee saada. Etenkään hyviä ja päteviä. Ja pakko myöntää, että kyllä itellä välillä hirttää kiinni kun olis kiirettä ja tekemistä ja lapsia on tupa täynnä ja sitten pitää jollekulle jonka pitäisi olla AMMATTITAITOINEN niin kädestäpitäen näyttää kuinka lasta vessatetaan.

Ja meillä ainakin on työpaikalla niin rentomeno, että jos siellä tuntee itsensä ulkopuoliseksi niin syyllinen löytyy tasan tarkkaan peilistä !

AIKA PAHA

itsekkin sijaisuuksia tehneenä olen törmännyt epäasialliseen kohteluun myös lasten kohdalla,joten tiesin varmasti mihin tarhaan EN pojalleni paikkaa hae.

joissain paikoissa oltiin toki myös asiallisia ja uskalsi jopa pyytää apua tarvittaessa.

en ymmärrä meitä naisia miksi ihmeessä sijaisia saa kohdella miten huvittaa (ja jopa levittää perättömiä juoruja)mehän olemme siellä teitä ja koko taloa auttamassa!!!!!

Meidän ryhmiksessä on pakko jutella toisten hoitajien kanssa ulkoilun aikana, kun muulloin ei kerta kaikkiaan ehdi. Päiväunien aikaan yksi hoitaja on nukuttamassa, yksi lukee/touhuaa ei-nukkuvien kanssa, yksi siivoaa ja yksi hoitelee tiedotusta, työvuorolistojen tekoa, blogia tai mitä nyt sattuukaan ehtimään. "Kirjallisia" töitä riittää yllättävän paljon jokaiselle päivälle. Ulkoillessa on sitten mahdollista jutella edes joidenkin työkavereiden kanssa lasten kuulumisista, suunnitelmista, milloin mistäkin työhön liittyvästä.

Kenelläkään ei ole silmiä selässä, eikä voi ennalta arvata, kuka lapsista kompastuu. En puolustele sitä, ettei kukaan näe lapsen vahinkoa, tuon vain erilaisen näkökulman tähänkin asiaan.

Näitä juttuja lukiessa tulee aika hämmentynyt olo... Itse ryhdyin opiskelemaan avoimessa erityispedagogiikkaa, missä vaadittiin sellaisia tutustumiskäyntejä. Kävin paikallisessa päiväkodissa, ja oletin etten saa tehdä mitään, koska olin vain tutustumassa sen yhden päivän, en harjoittelija enkä mitään muutakaan. Olin ihan itse ottanut tuonne yhteyttä. Henkilöllisyyttäni ei tarkistettu mitenkään, ei myöskään sitä, mistä koulusta olin, tms.

Minut vastaanotettiin tyyliin häh, kuka sä oot? Esittäydyin ja kerroin tulleeni tutustumaan. Heille ei kuulemma oltu kerrottu mitään. Menin huoneen takaosaan, tarkoituksenani lähinnä havainnoida. Minut käskettiin huoneen etuosaan, ja esittelyiden jälkeen vastuulleni laitettiin osa ryhmästä ilman mitään sen tarkempaa selitystä. Olin hetken hieman ulalla, joten minulle sanottiin, että vahdit kun leikkivät, etteivät satuta toisiaan tai itseään, mutta mukana ei saa leikkiä, jotta oppivat leikkimään ilman ohjausta. Istuin siinä sitten sen pari tuntia, kunnes tuli aika mennä ruokailemaan, ja piti vessattaa lapset. Hoidin myös vessatuksen pääosin yksin (isoja lapsia, jotka menivät itse vessaan, valvoin, että pesevät kädet. muutama huusi pyyhkimään.). Iltapäivällä sama juttu, valvoin tyttöjen lautapelinpeluuta. Bussini oli lähdössä, joten menin sanomaan siitä ryhmän ohjaajalle. Tämä sätti minua, että päivä ei ole vielä päättynyt, ja että HARJOITTELIJAT tekevät samaa työaikaa kuin muutkin.

Totesin, että kuten jo aamulla kerroin, olen täällä TUTUSTUMASSA tämän yhden päivän. Siitä sitten kävelin laitoksen johtajan puheille ja kysyin, että mikä se on se tällainen paikka, jossa kukaan ei edes tiedä, mitä hiippareita tiloissa liikkuu. Kukaan muista aikuisista ei edes kysynyt, kuka olen. Sisäänkin pääsin toisen aikuisen seurassa, kyselemättä. Johtaja oli suoraansanottuna mykistynyt alaistensa toiminnasta.

Erityisopetuksen (vaikeavammaiset) puolella (isompia, noin 7-8-vuotiaita lapsia, mutta käytännössä parivuotiaan tasolla lähes kaikessa kehityksessä) sama juttu, sielläkin kävin "tutustumassa" ja minut laitettiin avustajantöihin heti eka päivänä, mistä sitten poiki sijaisuuksia ilman mitään sen kummempaa koulutusta alalle. Itse vielä yritin kysellä, että kai tämä on laillista? Jätin nuo erkkapedan opinnot kesken, mutta opiskelen nyt lähihoitajaksi.

Kuitenkin olen ilman mitään varsinaisia opintojakaan (ei opintopisteitä alalta), vessattanut niin pieniä kuin isojakin ilman mitään henkilöllisyystarkastusta, valvonut lapsia ulkona, pukenut ja riisunut, jne. Erkkapedan puolella minua ei myöskään pyynnöistä huolimatta neuvottu mitenkään ergonomisissa nostoissa (ja tätä ajattelin jo ihan lasten turvallisuuden kannalta), kun vanhimmat yksin pytylle nosteltavat olivat isokokoisia 10-vuotiaita... Onneksi yksi näistä lapsista kykeni sitten itse hieman neuvomaan, kun osasi hieman puhua ja viittoilla, että ota kiinni tuolta ja tuolta. Ja silti meinasi mennä pieleen...

Sijaisten tarve on kai sitten niin valtava, ettei valvonnanmahdollisuutta ole :(

Hassuinta tässä on se, että vielä viime vuonna (kun minulla ei ollut opintoja alalta) minulla oli enemmän töitä kuin olisin ehtinyt tehdä (joskus jopa kolmekin soittoa samalle päivälle), kun taas nyt, kun minulla alkaisi olla pätevyyttä lähihoitsuna, eipä ole paljon soittoja tullut, hassua, eikö?

Läheltä nähneenä voin sanoa, ettei iltapäiväkerhojen meno paljoa edellä kuvatuista poikkea, vanhempia haukutaan ja arvostellaan eikä siinä kyllä työntekijätkään turvassa ole, jos joku vessassa, siinäkin ajassa ehditään kyllä jotain napisemista keksiä. Mitäänhän ei päin näköä osata sanoa. Lasten kasvatus perustuu lähinnä huutamiseen ja vanhemmilla tai rehtorilla uhkailuun..

Tällä hetkellä sijaisista on päivähoidossa kova pula ja kuka tahansa kelpaa kelkkaan ainakin täällä päin. Koulutuksesta ei oo niin väliä...lastentarhanopettajan töitä saat kun olet esimiehen tuttu vaikka lähihoitajan tai siivoojan koulutuksella ja pääset hääräämään yksin päiväkotiin muita käskyttämään... ainakin koneella istumaan ja palavereita pitämään. Pääasia, että oot hyvä puhumaan ! Palavereita riittää, jos niihin on kiinnostusta...lapsista ei väliä..
Kurja, että on tällainen tilanne...koulutettua henkilökuntaa kannattaisi kohdella asiallisesti, että saataisiin päteviä ihmisiä töihin tällekin alalle.

Jokaisessa päiväkodissa on tietty "selkäranka" jonka päivät sujuvat. Sijaisten on opittava nopeasti jokaisen uuden työpaikkansa tavat. Kyseleminen on tärkeää.
Olen tehnyt itse pitkään sijaisuuksia päiväkodeissa ja tiedän että jatkuvasti vaihtuvat sijaiset voi olla stressaava tekijä työssä. Olisi tärkeää että vakituiset työntekijät suhtautuisivat keikkalaisiin myönteisesti, jottta saisivat tuttuja sijaisia jotka tulevat mielellään samoihin kohteisiin uudelleen ja uudelleen.

"Olisi tärkeää että vakituiset työntekijät suhtautuisivat keikkalaisiin myönteisesti, jottta saisivat tuttuja sijaisia jotka tulevat mielellään samoihin kohteisiin uudelleen ja uudelleen."

Olen täysin samaa mieltä! Aloin itse tekemään näitä päiväkotisijaisuuksia vasta reilu kuukausi sitten,enkä ole vielä monessakaan talossa käynyt,mutta sehän on tietysti selvää,että paljon todennäköisemmin menen uudelleen sellaisiin paikkoihin,joissa minuun suhtaudutaan myönteisesti ja saan mahdollisesti jopa kiitosta työpanoksestani.

Tähän mennessä kokemukseni ovat olleet pääasiassa hyviä,ja minut on otettu kaikkialla hyvin vastaa,mutta tokihan myös näitä työntekijöitä on ollut,joiden naamasta näkee jo heti alkuunsa,mitä he ajattelevat minusta.Jotkut eivät edes anna mahdollisuutta näyttää,että olen ihan pätevä,vaan tuomitsevat samantien pelkästään nuoren ulkonäköni vuoksi..Ymmärrän kyllä,että nuori työntekijä herättää enemmän epäilyjä osaamisen suhteen,sillä kokemusta on todennäköisesti vähemmän kuin vanhemmalla sijaisella,mutta koskaan ei pitäisi tuomita pelkän ulkonäön perusteella.Joskus nuorempikin sijainen voi olla ihan yhtä hyvä tai jopa osaavampi kuin vanhempi sijainen,jos vain annetaan mahdollisuus.Minua ainakin on jäänyt välillä hieman harmittamaan se,että joissain paikoissa osaamiseeni suhtaudutaan niin vähättelevästi,ja silloin itsellekin tulee helposti epävarma olo..Kun taas,joissakin paikoissa annetaan ihan kunnolla vastuuta,ja silloin itsekin luotan paremmin omiin kykyihini.

Nuoriin sijaisiin tulisi siinäkin mielessä suhtautua myönteisesti,että heillä harvemmin on vielä mitään pinttyneitä tapoja (niin hyvässä kuin pahassa) tehdä asioita jollain tietyllä tavalla.Itse ainakin ihailen ja arvostan suunnattomasti vanhempien kollegoideni työskentelyä,ja imen itseeni vaikutteita heidän toimintatavoistaan ja menetelmistään.Vanhempien työntekijöiden tulisikin siirtää omaa tietouttaan ja taitojaan nuoremmille työntekijöille,unohtamatta kuitenkaan sitä,että jokainen tekee tyylillään.

Minulla on myös ikävä kokemus ensimmäisestä pitkäaisesta työpaikastani, olin 7kk päiväkodissa töissä ja jouduin vaihtamaan päiväkotia kiusaamisen vuoksi.

Ensimmäisenä päivänä minulle kerrottiin ohjattavastani "se saatanan kakara sitä ja tätä ja kun tota niin helvetti on irti" olin aivan järkyttynyt työpäivän jälkeen ja itkin poikaystävälle minkälaiseen paikkaan olin joutunut.

No eihän se tuohon lakannut, minua nälvittiin kaikesta. Vaatteeni olivat vääränlaisia ulkoiluun (farkut) eivät soveltuneet ulkona oloon. Piti olla toppahousut, vaikka ulkona oli plussakeli. En pukeutunut mitenkään asiattomasti, ei siis minihameita, avonaisia paitoja jne. Vaatteitani siirreltiin tietämättäni kaappiin ja en löytänyt heti takkiani, kenkiäni joita etsin. Kukaan ei kertonut siirtäneensä vaatteitani.

Olin kuulemma esteenä lastentarhanopettajan pitämälle kieliryhmälle, koska olin liian huono työntekijä. Raadoin minkä kerkesin ja ämmät vaan juorusivat kahvihuoneessa ja söivät leivoksia.. Minä olin monesti yksin lasten kanssa. Kerran erään pojan sormet jäivät oven väliin kun olin vaihtamassa vaatteita. 2 naista oli siinä huoneessa ja eivät saaneet katsottua pojan perään, no mun viaksihan tuokin tilanne laitettiin.. Minua haukuttiin jopa siitä, että leikin lasten kanssa ja touhusin kaikkea ulkona niiden kanssa - kuulemma keskeytin lasten leikit vaan.

Meillä oli päiväkodissa harjoittelija ja olin hänelle ystävällinen, juttelin jne. Kuulemma kaveerasin liikaa tuon tytön kanssa, haha ja olin kuitenkin päiväkodin hiljaisin työntekijä! Siis voi kiasus!

Minua ei kutsuttu palavereihin, ei informoitu kertakaikiaan mistään. Sen sijaan juoruttiin pelkkää pahaa selän takana. Päiväkdoissa vaan pari ihmistä olivat minulle ystävällisiä. Kärsin unettomuudesta, voin usein pahoin, näin painajaisia ja sain itkukohtauksia. Minulta kiellettiin monia asioita, joita muilta sallittiin. muut saivat lukea kirjoja nukkarissa ja puhua puhelimeen! Tuo nainen joka puhelimesta huomautteli itse jopa palaverissa soitteli kännykällä!
Kiitosta en saanut mistään. Minua kiellettiin jopa askartelemasta ja syömästä samaan aikaan kuin muut, olisi pitänyt mennä nukkariin ohjattavani kanssa ja lämmittää vasta sitten ruoka kun lapsi oli nukahtanut. Siis voi ttu mitä touhua..
Tällaista koin Pirkkalan päiväkodissa!!! Työpaikkakiusaajani haki kunnallisvaltuustoon, että näin!

Kyllä keikkaleisena tiedän tasan tarkkaan millaista on olla sijaisena päiväkodeissa. Olen ylioppilas ja vietän välivuottta enkä ole lähihoitaja/lastenhoitaja.

Mä keikkailen Helsingissä jo vuodesta -11, ja on nähnyt hyviä vakityöntekijöitä ja huonoja. Ei ne ihmiset ole samanlaisia mutta yhen asian olen huomannut ainakin monissa tarhatädeissä se että, ne vähättelevät sijaisten osaamista ja taitoa.

Kun mä aloitin sijaistyötä olin aivan pihalla, en mä mitään osannut lapsista ja miten toimitaan juuri tässä tilanteessa. Oli vaikea mutta ihminen oppii tekemällä. en mä osannut että housuvaipoja voi ihan tosta reunoista repiä se olis helpompi kun ottaa vaatteet pois.
enkä osannut miten lapsen pyllyä pyyhkitään tai pestään en edes tiennyt miten vaipat laitetaan. mutta kyllä se siitä sujui kun oon tehnyt niitä sijaisuuksia sen myötä on oppinut näitä asioita.

on joskus ollut kivaa olla tarhoissa mutta toisaalta raskaita päiviä on ollut enemmän. joissakin päiväkodeissa ei osata tervehtiä ihmistä. mä muistan yhen tapahtuman kun mä kättä ojensin tervehtimään niin se täti näytti mulle tossa on se pukuhuone siinä mä sitten peruin kättäni. arvaa nolottiko?

mulle joskus annettiin liika vastuuta, 15 lasta piti antaa välipalaa ja pukea siinä ja lähtee ulos heidän kanssa. yksi kerta mun piti nukuttaa 15 villejä lapsia ja mun piti kampailla heidän kanssaan kauan ja lopulta he luopuivat.
minua kiellettiin yhessä keikkakohteessa syomästä jos lapset aivät ole vielä nukkuneet kun kaikki ovat nukkuneet niin sain syödä lounastani ja kello oli puoli kaksi. melkein pyöritti kun oli nälkää ja janotti.

toisessa tarhassa oli viisi henkilöä jo töissä siinä ryhmässä mihin minut ohjattiin sijaistamaan ja kas kuinka lapsia oli jotain yheksän ja mä ihmettelin mihin hemmettiin minua oikeen tarvitaan kun aikuisia oli enemmän kuin lapsia. ja sain kuulla parin päivän jälkeen että minusta tehtiin valitus siitä etten ollut omaaloitteinen ja ahkera sijainen.

sellaista on sijaisen elämä. se että kohtaa erilaisia ihmisiä ja pitää sopeutua siihen mutta olen oppinut siitä paljon esim. sen että en ainakaan valmistu lastenhoitajaksi tai lähihoitajaksi.

mulle kävi jotain pari viikkoa sitten silleen että kolme hoitohenkilöä oli sairastunut samaan aikaan( mikä kuulostaa kummalliselta toinen toisensa perään) ja sitten mun piti olla kymmenen lasten kanssa alle kaksi vuotiaita ja isojen ryhmästä joku tuli auttamaan mua siinä siten, että meitä oli minä, harjoittelija ja toisesta ryhmästä joku aikuinen. hirveä työtaakka ja ne lapset tunsivat mut paremmin kuin sen aikuinen toisesta ryhmästä ja ne ei suostunut syömään eikä nukkumaan häneltä.
kyllä siinä stressi kohosi hurjiin lukemiin ja kun iltapäivällä menin lasten kanssa pihalle en ollut enää ehjä ja tuli 30 min muistokatkos en muistanut mitä sinä aikana tapahtui.

Heip sinä nimimerkeillä !!!, .... yms täällä kirjoitteleva. Olet taas näköjään palannut palstoille kertomaan, miten nykyään asiat ovat päivähoidossa pielessä. Olen jo odotellut sinua keskustelemaan tuonne keskusteluun 1- vuotias päiväkotiin -kohtaan aloittamaamme keskustelua siitä, miten mielestäsi päivähoito oli ennen parmpaa....

Ja tähän keskusteluun muistuttaisin sinua jälleen kerran, että on aika hupsunhauskaa aina laittaa noita nykyään on niin ja näin, jos ei ole asiaan kunnolla perehtynyt. Tähänkin voin vain hilpeästi todeta.. niin niin... ennen eivät päiväkodin työntekijät sairastuneet....

Tämä on mielipidepalsta ja yleensä on hyvä jos se mielipide perustuu johonkin, ekä ole vain tuulesta temmattu, muuten se on pelkkää populismia. Eli ei siis kannata pyydystää niitä isoja kaloja, jos se oma osaaminen ei riitä. Jos asian käsittely perustuu vain omaan kokemukseen niin ei ehkä kannata yleistää sitä ilman, että ottaa asioista monipuolisesti selvää.

Esimerkiksi tuo esiinottamasi stressi-asia ei ole ihan noin yksiviivainen sekään tai aika mielenkiintoista on väittää, että päiväkodin henkilökunta ei kerro vanhemmille lapstensa stressistä (joka ymmärtääkseni ei näy välttämättä päälle päin esim. käytöksessä vaan se voidaan luotettavasti todeta vain kortisolitesteissä) ja hädästä. Kun kirjoitat sen noin ikäänkuin yleisenä totuutena, niin kyllä minusta se on jo sen luokan syytös, että vähän enemmänkin pitäisi olla kättäpidempää kuin oma mielipide. Tai jos päiväkodeissa ei ole käytössä yleisesti näitä kortisolitestejä, niin silloinhan se on suorastaan väärä tieto.

On ihan ok nostaa esiin päiväkodin ongelmia, mutta jotta niitä olisi mielekästä käsitellä, niin niiden tulee perustua johonkin. Jos se on oma kokemus, niin silloin on hyvä mainita siitä. Löysin tuolta toisesta keskustelusta mielipiteesi, jonka mukaan lastentarhaopettajien kolutus ei mielestäsi vastaa käytännöntarpeisiin riittävästi, mutta kohta tulikin esiin ettet tiennyt millaista nyky maisteritasoinen lastentarhaopettajien koulutus on. Se on aika mielenkiintoista.

En mitenkään suhtaudu vihamielisesti keskusteluun, mutta yritin vain houkutella sinua jatkamaan tuolla yllä alkanutta keskusteluamme nykyaika/mennytaika/ päivähoito, sillä minusta se jäi selvästi kesken. Eikä sekään ollut mitään erilaisten teorioitten vertailua, vaan ihan puhdasta historiantutkimusta ja empiirisen aineiston analysointia. Toki kasvatustieteissäkin aina on erilaisia teorioita, joiden perusteella asioita tarkastellaan ja ne voivat poiketa paljonkin toisistaan ja siksi tuoda hyvin erilaisia näkökulmia asioihin. Ja se on hyvä se.

päiväkodit on perheestä, olen samaa mieltä.