Nyky luterilaisuus on lusterialaisuutta!

Mainion totuudellisesti sanottu. Olen samaa mieltä kanssasi !

"Nyky luterilaisuus on lusterialaisuutta! Vihollinen kylvi lustetta yöllä viljelijöiden nukkuessa!" Jeesuksen opetuksia."

Ei ole olemassa mitään "lusterialaisuutta" paitsi sinun sanastossasi. Luste on Lolium-, Bromus- ja Brachopodium- sukuihin kuuluvista heinäkasveista käytetty nimitys. Luterilainen kirkko on kristillinen kirkko ja se harjoittaa ekumeniaa muiden kristillisten kirkkojen kanssa, sopii se sitten sinulle tai ei.

Kirjoittelija 2 toteaa osuvastati '"...harjoittaa ekumeniaa...sopii se sitten sinulle tai ei". Toki luterilainen kirkko harjoittaa ekumeniaa vaikka se ei meille Raamattuun uskoville sovikaan - luopuminen Sanasta ja Jeesuksen seuraamisestakin lisääntyy, vaikka sekään ei sovi meille. Runsas 10 vuotta sitten luterilainen kirkkomme allekirjoitti yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta, vaikka kirkkojen näkemys pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa on hyvin kaukana jtoisistaan. Se ei sovi meille, että Maria-kultissa ja tekojen tiellä kohti Taivasta hapuileva kaltolinen kirkko sai meidän luterilaisen kirkkomme "sovittamaan askeleitaan" ja laimentamaan näkemystään vanhurskauttamisesta, jotta yhteinen ekumia saavutettaisiin. Oli järkyttävää kuulla katolinen messu, jossa syntejä pyydettiin Jumalan äidiltä, Marialta, anteeksi! Se ei sovi meille.

Luterilaisen maailmanliiton ja Roomalaiskatolisen kirkon yhteyspyrkimyksissä on Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tärkeä paalutus ja myönnytys katolilaisuudelle. Julistus allekirjoitettiin uskonpuhdistuksen päivänä 31.10.1999 Augsburgissa - Martti Luther ei ollut enää paikalla vastustamassa, vaan uusi ymmärtävämpi ja liberaali sukupolvi oli asioista nyt sopimassa. Keskeisessä vanhurskauttamiseen liittyvässä oppiriidassa saavutettiin ensimmäinen sovintoasiakirja sitten 1500-luvun reformaation - liberaaliteologialle se oli riemuvoitto, Raamattuun uskoville kauhistus.

Lusterilaisuus on osuvan tuntuinen kielikuva, mutta luste ei ole seurakunnassa olevaa saatanallisuutta tai luopumista, Jeesus selittää itse: "Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.." Jeesuksen mukaan lustetta ei saa kiskoa maailman pellosta pois; aito vilja erotetaan lusteesta vasta tuomiopäivänä. Sen sijaan luterilaisuudessa tulisi toteuttaa ns. kirkkokurisa, josta on jo kauan sitten kokonaan luovuttu. Kaikki saavat nykyään uskoa miten haluavat, julistaa sosiaalista, kaunista saarnaa ilman että ketään "loukattaisiin" ja elää tietoisessa synnissä surutta sanan ikiaikaisia totuuksia vastaan. Kirkkokuria on noudatettava Jeesuksen ja Paavalin opetuksen mukaan (tämä oli myös Lutherin näkemys) silloin, kun uskovaksi ilmoittautunut seurakuntalaineni elää tietoisessa synnissä haluamatta tehdä siitä parannusta.

Kuvaavaa on, että aikoinaan "Kaikki pääsevät taivaaseen" -kirjan kirjoittanut pastori Antti Kylläinen oli puhuttelussa, josta annettiin tiedote, että "Antti Kylliäinen on toiminut luterilaisen tunnustuksen ja opin mukaisesti". Mihinkään jatkotoimenpiteisiin ei näin ollen ryhdytty. Ekumenia etenee, julistaa saa pelastusta ilman parannusta ja Jeesuksen ristiä. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, ettei se sovi minulle ollenkaan.

OIkein sanoit, ekumenian ei tarvitsekaan sopia minulle ja monille muille vielä Raamattuun uskoville kristityille. Heitä on paljon esim. viidesläisyydessä, jossa ollaan jo kauan oltu huolestuneita luterilaisen kirkon maallistumisesta ja Raamatun arvovallan murentumisesta erityisesti liberaaliteologien käsissä. Sen, että nykymuotoinen ekumenia vääristää väkisin tehdyn yhteisöllisyyden nimissä luterilaista vanhurskauttamisoppia, ei tulisi sopia kenellekään luterilaiseksi itseään kutsuvalle. Luopumisen aikoina tapahtuu kuitenkin niin, että kaikki sopii kaikille - ja kaikki tämä "sopivuus" vielä yhteisen rakkauden nimissä. Suvaitsevaisuus on päivän sana, mutta jos hyväksyt kaiken, suvaitset myös sellaista, mitä sinun ei tulisi suvaita. Toisella puolella on kylläkin mahdollista mennä liialliseen jyrkkyyteen (lain alle), jolloin emme suvaitsisi edes sellaista, mitä meidän tulee suvaita


Ekumenia: "Kristillisen kirkon yhteydessä ekumenialla tarkoitetaan eri kristillisten yhteisöjen ja eri kirkkokuntien välisiä yhteistyö- ja yhteyspyrkimyksiä. Toisessa, yleisessä merkityksessään termiä käytetään myös merkitsemään toimintaa, joka pyrkii lähentämään eri uskontoja toisiinsa."

Noin määritellyllä ekumenialla ei ole kristitylle merkitystä. Ekumenia on aivan eri asia kuin "krisittyjen yhteys". Kristityt eivät pyri olemaan yhtä, vaan he ovat yhtä tuntiessaan Jeesuksen Kristuksen ja pelastuksen tien sellaisena kuin se Raamatun Sanassa sanotaan. Jeesus kehottaa seuraajiaan "pysymään tässä yhteydessä"(ei pyrkimään siihen), joka perustuu yhteiseen kokemukseen Jumalan pelastavasta voimasta. Yhteys on "yksi usko" (uskon perustasssa on kaikille sama oppi lunastuksen armosta), "yksi Herra" (Jeesuksen Sana ja Raamattu on ainoa omantuntoamme sitova ohjaaja), "yksi kaste" ("te olette kaikki kastetut samassa Hengessä"), uskomme Pyhän Hengen vaikuttavan meissä Sanan kautta lohduttajana, rohkaisijana ja johdattajana). Yhteydessä pysyminen on kilvoittelua siinä, että pysymme Raamatun Sanassa siitä huolimatta, että jäämme vähemmistöön "piskuiseksi laumaksi" ja suuren ekumenia-liikkeen ulkopuolelle.

Kristittyjen yhteys ei säry mielipide-eroihin joistakin Raamatun kohdista tai erilaisesta näkemyksestä seurakuntajärjestyksen suhteen. Se säilyy, kunhan perusta on sama. Pintapuolinenkin tutustuminen mm. katolilaiseen pelastusoppiin (mm.Maria-kultti) pitää luterilaisen vanhurskauttamisopin sydämeensä saaneet paavilaisten "uskonyhteydestä" kaukana. Ekumenia heidän kanssaan sopii näköjään hyvin monille - lienee selvää, että se ei sopisi mm. Martti Lutherille.

Meidän tulee kuitenkin rakastaa niin katolilaisia kuin muitakin "ekumeenikkoja" ja tuoda julki totuuden sanaa rakkaudessa. Emme ole kaikkitietäviä ja ylhäältä totuuksia pudottelevia - kaikkea muuta: jokainen Jeesuksen oma joutuu nöyrtymään Herransa edessä ja tunnustamaan olevan "hengessään köyhä" ja kaikin puolin heikko. Meidän on oltava Jeesuksen tavoin "hiljaisia ja nöyriä sydämeltämme" ja kuitenkin seisottava Martti Lutherin tavoin Jumalan armahtavan ja totuudellisen Sanan pohjalla ja sanottava: Tässä seisomme, emmekä muuta voi. Luonnollisesti olemme monin tavoin yhteydessä ekumeenikoihin ja katolilaisiin ns. maallisen regimentin alueilla, mutta mitä tulee Hengen alueeseen ja pelastukseen yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Raamatun Sanasta - sen yhteyden luo yksin Jumala eivätkä ekumeeniset "sulautumispalaverit"

Taas on yhtä änkytätrollia ruokittu.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumenia.html