Aikuinen lapseni kuoli vakavaan sairauteen yllättäen, hän oli aviossa mutta lapseton. Puoliso sai siis päättää kaikesta, valita papin, tilaisuuden paikan ja tavan miten haudataan. Ihmettelen nyt jälkeen päin yleistä suhtautumista, olin suuren surun murtama, enkä voinut edes päättää seurakunnan monivuotisena työntekijänä toimineen jumalaan uskovan lapseni hautajaisista. Sain kyllä valita kappelissa soitettavan musiikin. Kirjoitin etukäteen papille kaikkea kaunista lapsestani, hänen herkimmistä luonteenpiirteistä, mutta mitään kirjeestäni hän ei ottanut puheeseensa, ei kappelissa siunatessaan eikä kahvitilaisuudessa, jossa hän hääri puolison sukulaisten joukossa, en juuri lohdun sanaa saanut, lähteissään hän sentään hyvästeli kädedstä pitäen. Oletin jonkun lapseni työtovereina toimineista saman seurakunnan papeista suorittavan hautauksen, mutta tilaisuuteen oli pyydetty puolison tuttu nuorisopappi.Olen itsekkin nuorena ollut työssä samassa seurakunnassa ja omia työtovereitanikin olisi ollut vielä mahdollisuus pyytää eläkkeeltäkin. Eniten suren, että juuri kun minun piti pitää puhe ja kertoa kaikkea kaunista lapsestani, kaiken sen herkimmän mikä usein jää vain läheisten tietoon ja jota pappi ei kirjeestäni huolimatta tuonutkaan esille , esittikin yllättäen puolison äiti hyvin mahtipontisesti, että kaikki kertoisivat jotakin hauskaa mitä muistavat vainajasta. Hän kertoi että sama pappi oli siunannut hänen miehensä ja silloin oli toimittu näin. Kyseinen mies oli vanha ja alkoholisti, jota hyvin harva enää rakasti ainakin minun saamani käsityksen mukaan. Oma lapseni toimi vuosia lapsityössä, rakasti luontoa , eläimiä ja kaikkea kaunista ja eli terveellistä elämää. Miksi näin tehtiin? Selitys: siksi että niin kauan kuin vainajasta muistaa jotain esimerkiksi hauskaa hän tavallaan elää. Onko pappienkin sydän ja sielu jo kutistunut hauskan pitoon surun kustannuksella. Lapseni ei ollut edes kovin huumorintajuinen, eikä ikinä olisi halunnut kyseisen tyyppistä keskustelua hautajaisiinsa. Itse en usko että tulee päiviä, jolloin en muistelisi lastani. Puolisot löytää uuden vuodessa parissa. Läheinen vanhempien ja lasten sukulaisuussuhde ei katoa koskaan. Miksi käytäntö on mennyt puolison "surun" yliarviointiin? itse pystyn nyt muutaman vuoden jälkeen vasta purkamaan tunteitani, mutta puolisolla on jo uusi.
Lapseni hautajaiset
14
141
Vastaukset
- Kokemus-K
Jokainen pitää tietysti omaa suruaan ainutlaatuisena ja suurena mutta on aika turha miettiä sitä, kuka suree eniten tai kenellä on "oikeus" olla surullisin. Puoliso on kuitenkin ihmiselle se jonka kanssa on joka ainoa päivä tekemisissä ja jolle uskotaan itsestään sellaisia puolia joita ei kenellekään muulle näytetä. Aikuiselle ihmiselle ei vanhemman enää pitäisi olla se läheisin ihminen jos avioliitto on kunnossa.
Mutta en tällä halua mitenkään väheksyä äidin tai isän surua lapsen kuolemasta. Se on kova menetys vaikka lapsi olisikin jo aikuinen ja naimisissa. Puoliso on kuitenkin se jonka elämä mullistuu eniten ja joka menettää arjestaan eniten. Ja tätä ei muuta se että hän voi mennä myöhemmin myös uudestaan naimisiin. Kuollutta ei kuitenkaan saa takaisin ja paljon katoaa hänen myötään.
Minusta teidän ongelmanne on ollut se että ette ole pystyneet sopimaan poikasi puolison kanssa sitä mitä haluatte hautajaisilta. Kirjoituksistasi ei oikein käy ilmi yrititkö puhua toiveistasi miniäsi kanssa vai oletitko vain että toiveitasi kysyttäisiin? Kuolema on kuitenkin ollut kova järkytys vaimolle joten hän on varmaan vain halunnut tehdä kaiken "helposti" eli niin kuin on ennen nähnyt omassa suvussaan tehtävän jotta asioita ei tarvitse siinä tilanteessa sen enempää pohtia. Hän ei myöskään ole välttämättä edes siinä tilassa tajunnut että hänen pitäisi ehkä ottaa paremmin huomioon myös muiden ihmisten tunteet.
Minusta sinun pitäisi vain unohtaa nuo hautajaiset. Asian vatvominen ei tuo poikaasi takaisin. Toki mieleisistäsi hautajaisista olisi ehkä jäänyt kauniimpi muisto mutta tuskin poikasiskaan toivoisi että kannat kaunaa asiasta hänen vaimolleen tai että se olisi se suurin asia jonka hänestä muista.
Keskity siis muistelemaan häntä omalla tavallasi ja anna hautajaisten olla. - Aikuisen äiti.
Kaikki ei ole niin kaunista kuin yllä oleva kirjoittaja otaksuu. Kyse on myös vävystä ei miniästä ja siitä että tyttäreni anoppi rinnasti hautajaisissa lapseni ja hänen muistelunsa omaan vihaamaansa alkoholistipuolisoon ja papin yksipuolisuudesta. Suuren tuskan keskellä en edes saanut kauniita sanoja lohdutukseksi enkä lapseni muistoksi. Seurakunnan työntekijänä osaa odottaa papiltakin jotakin muuta. Vävyni jätti paljon muutakin kertomatta mm. lapseni äkillisen sairastumisen, joten kommunikoinnissa on kyllä paljonkin puutteita. Alkoholi oli myös vävyni ongelma. Oletan että väyvyni seurusteli toisen kanssa jo ennen lapseni sairastumista.Kaikki viittaa siihen.Joskus asioita on myös pohdittava ja tuotava esille, jotta ne muuttuisivat jonkun toisen kohdalla.
- Aikuisen äiti
Tottakai on oikeus mennä uudelleen naimisiin, mutta kun kuolemasta on vain 1,5 vuotta ja uuden kanssa on jo asuttu yli vuoden yhdessä ja todennäköisesti seurustelu on alkanut jo pari vuotta ennen puolison sairastumista, herää lähisukulaisissa kyllä jo monta kysymystä, etenkin kun läheisille jätettiin ilmoittamatta useammankin kerran sairastuneen tärkeistä käännekohdista, joista ko. henkilö ei itse kyennyt sairaalassa ollessaan kertomaan. Kyseinen sureva puoliso oli jo toisessa aviossa ja nyt kolmannessa.Vaikka puolisot olisivat kuinka läheisiä, ei se muuta äidin tuskaa oman lapsen kuollessa. Etenkin kun on syytä otaksua, että lapsen sairaus on ainakin osittain ollut puolison aiheuttamaa ja ilmoittamatta jättäminen on estänyt, muiden läheisten avun, lähisuvussa olisi ollut lääketieteen koulutuksen saaneitakin ja suhteita alan parhaisiin erikoislääkäreihin. Puolison saa tosiaan uuden, omaa aikuista lasta ei. Ei papin kauniit puheet hautajaisissa myös muille läheisille,kun puolisolle kuten äidille , isälle , sisaruksille ja ystäville ja työtovereille kaiketi vähennä puolison suruoikeutta.Siitä puolisoiden läheisyydestä vielä, että useimmiten se koskee nykyään lähinnä vain yhteistaloutta. Tänään taas uusi perhesurma osoittaa sitä rakkauden laatua puolisoiden välillä pahimmillaan.Tässä kirjoituksessa oli nyt kuitenkin tarkoitus arvioida lähinnä kristillisen toimituksen soveliaisuuttaa ja kehittämismahdollisuutta. Seurakunnan on jättänyt jo liian moni, eikä kyseinen kohtelu ainakaan lisää kirkon työntekijöille kohdistettua avunpyyntöä. Eikö vastaajan mielestä todella papinkaan tarvitese enää otta huomioon kuin yksi "surija"?, jonka surukin oli kyseenalaista.
- Kokemus-K
On todella ikävää ja valitettavaa että sinua on kohdeltu kaltoin lapsesi hautajaisten suhteen ja toiveitasi ei ole otettu huomioon. Mutta kysyn nyt kuitenkin: mitä oikeasti saavutat sillä että märehdit noita vääryyksiä vielä vuosia tapahtuman jälkeen? Onko tämä tosiaan se asia jonka haluat olevan päällimmäisenä muistona lapsestasi? Itse asiassa et muistele lastasi vaan vain itseäsi ja kokemaasi vääryyttä. Haluat siirtää osan tuskastasi pois tekemällä muista, esim. lapsesi puolisosta, syyllisen pahaan oloosi. Mutta se ei auta mitään. Muistele lastasi hyvällä ja jätä katkeruus muita kohtaan pois niin saat joskus rauhan. Menneitä vääryyksiä et niitä muistelemalla saa kuitenkaan koskaan pois.
- Aikuisen äiti
Minä muistan lapseni kehdosta hautaan asti aina, joka päivä niin kauan kuin itse elän. Itse asiassa hän ei ole kuollut minulle hetkeksikään.Siksi juuri ihmettelen miksi pappi tai kukaan ehdottaa, että kaikki läsnäolijat muistelisivat jotakin "hauskaa" pois lähteneestä, jotta tämä säilyy mielessä. Jos olis pyydetty kertomaan jotakin kaunista ja hyvää tilanne olisi ihan toinen. Toisaalta mikä merkitys on kaukaisempien ihmisten muisteluilla, jos he eivät muuten muista kuin muistelemalla jotakin "hauskaa" HAUTAJAISISSA. En märehdi, enkä tässä yhteydesä halua kertoa, että minulla on paljon muita asioita meneillä, hyvinkin tärkeitä ja merkityksellisiä. Saan kai silti pyrkiä kehittämään niitä elämän harvoja tilaisuuksia,seurakunnan jäsenenä ja entisenä työntekijänä, jotka myös jää lähtemättömästi ihmisten mieliin ja joiden pitäisi olla kauniita ja kristinuskon mukaisia kuten hautajaistilaisuudet. En kaipaa neuvoja oman elämäni suhteen, vaan etsin keskustelijoita pohtimaan minkälainen tilaisuus kristillisen, melko nuoren seurakunnan työntekijän siunaustilaisuuden tulisi olla. Silloin kyllä olisin kaivannut tukea ja jotakin tunteellisempaa ja kauniimpaa.Häpeän myös sitä, että tilaisuuteen ei todellakaan pyydetty tyttäreni oman seurakunnan pitkäaikaisista papeista ketään ja pyydän anteeksi juuri sitä, että en voinut vaikuttaa asiaan, jos joku seurakunnan väki tunnistaa näistä kirjoituksista henkilön.Hautausvuorossa oli ihan nuori uusi naispappi ja kysyin vävyltä voisiko hänet vaihtaa. Oletin ilman muuta, että siunauksen suorittaa pitäaikainen pappi siunattavan omasta seurakunnasta ja työtovereista valittu, mutta minulle kerrottiin, että tilalle tulee urheiluseuran jäsen ja nuorisopappi. Kun hautasin äitini tilanne oli ihan toinen, hän oli ateisti lähes viimeiseen hengenvetoon asti ja kerroin sen siunaavalle papille.
- Näkemyseroista vähän
Kukaan ulkopuolinen ei mielestäni voi sanoa, kuinka vahva osuus puolisolla on ollut asioihin ja mitkä tavoitteet ja mihin syyllinen. Vastaajan lause "pyrkiä tekemään syyllinen on tavanomaista vatvomista" , ja asioiden vääntöä päinvastaisiksi. Kirjoittaja pyrkii kehittämään seurakunnan tilaisuuksia , itse kokemansa osittain epäonnistuneen tilaisuuden jälkeen ja toivoo ainakin kristillisen henkilön siunaustilaisuuksita tunteellisempia ja kauniimpia ja sen henkilön toiveiden ja elämän mukaisia, joka siunataan, ei yksin puolison tai tämän mahtipontisen äidin, joka ei kakkosminiäänsä ilmeisesti surrut . Oma äiti oli surun murtama, eikä pystynyt enempää silloin vaikuttamaan. Juridisetkin seikat tukee kyllä meillä enemmän puolisoa ja hänen näkemyksiään asioista, mihin seikkaan voisi vaikuttaa.
- Maruanne*
Aikuisen äidille
Olen kanssasi samaa mieltä. Aika erikoista, että monta vuotta seurakunnan työntekijänä olleelle tyttärellesi ei oltu järjestetty hänen seurakuntansa pappia, sellaista, joka olisi tuntenut tyttäresi ja olisi voinut kertoa jotain hänestä. Jos sellainen pappi olisi pyydetty tytärtäsi siunaamaan, hän ehkä olisi kysynyt myös, jos sinulla olisi ollut jotain sanottavaa tyttärestäsi.
On hyvä, että pystyt tänne purkamaan tunteitasi. Ymmärrän hyvin sinua. Olisin varmaan itsekin ajatellut samoin samanlaisessa tilanteessa.
Toivon, että pääset tästä yli, ja ehkä voisit mennä keskustelemaan tuon seurakunnan papin kanssa tyttärestäsi. Voisit ehkä tilata ajan häneltä, pappina hän toimii myös sielunhoitajana. Sinulle olisi varmaan hyvä, jos voisit keskustella hänen kanssaan ja purkaa hänelle tuntojasi ja muistella papin kanssa tytärtäsi.
Poisnukkuneet rakkaamme elävät muistoissamme ja toivomme, että vielä kerran saamme kohdata heidät; silloin kun ikuisuuden aamu koittaa. Taivaan Isän siunausta, lohdutusta ja voimia sinulle!
http://www.youtube.com/watch?v=utErIRSpvUI - +++
1. Tess. 4
15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
18 Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
**********************
1. Kor. 15
50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
53 Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
54 Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: -- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
55 Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? - Aikuisen äiti
Lähetin siunaavalle papille kaksikin kirjettä sähköpostin kautta, jossa kerroin kaikkea kaunista tyttärestäni kehdosta viimeiseen elinvuoteen asti, kerroin myös että pariskunnalla oli taloudellisesti kaikki hyvin, sen viimeisen lauseen kuulin kahvitilaisuudessa pastorin toistamana. Olen päässyt tavallaan asian yli, kyse ei ole siitä, mutta esimerkiksi tuttuja ja läheisiäkin on sairastunut vakavasti ja toivoisin heille, jos pahin tapahtuu heidän elämän ja toiveiden mukaista siunaustilaisuutta, ettei virhe toistuisi. Itse siunaustilaisuus oli musiikin puolesta kaunis ja pois lähteneen mukainen, sain sen suunnitella, mutta puheet ja kahvitilaisuus oli kaikkea muuta ja tavallaan musiikin vastakohta. Osa vieraista , kun vaadittiin "jotakin hauskaa pois menneestä muistelemaan" kehoituksen saatuaan ei osannut kertoa mitään ja läheiset muistelivat lapsuuden hauskoja tapauksia, jotka usein ovat hauskoinakin myös suloisen viattomia, aikuisen muisteltavan elämän vitsit olivat kuitenkin vähissä. Jotakin hyvää tai kaunista olisi tuottanut enemmän ja kauniita pitkään muisteltavia puheita.Urheilija lapsenikin oli ja vahvaa joukkue "kilpailijaa" kyllä muisteltiin. Urheilu oli kuitenkin pieni osa hänen persoonaansa, työssä seurakunnan lasten ja nuorten parissa hän oli viettänyt jo parikymmentä vuotta, käynyt lasten ja nuorten kanssa kirkossa, opettanut ja kasvattanut kristinuskoonkin. Kirjoitan juuri nyt ,kun hän syntyi juhannusruusujen kukkiessa, keskellä yötöntä yötä. Jos hän olisi saanut maailmassa päättää ainakaan yksikään eläin ei olisi saanut kärsiä ja kuolla. Hänen oman elämän viimeisiin kuukausiin sisältyi silti paljon tuskaa välinpitämättömyyttä ja muiden virheitä. Nuoruudessani, kun lapseni olivat pieniä ja olin seurakunnan työntekijä, muistan miten työtoverini papit suunnittelivat saarnansa ja puheensa vihkipareille ja hautajaisiin ja ne olivat kaikki mahdollisimman kauniita. Tyttäreni uskonnon opettajakin olisi ollut saman seurakunnan pappi , tunsi tyttäreni jo lapsena ja nuorena ja lisäksi naapurini, oma rippi- ja vihkipappini, joka tyttäreni kastoi asui myös lähellä, mutta ehti lähteä sinne jumalan luo vähää aikaisemmin edellä.Pappeja kuitenkin ison kaupunginosan seurakunnassa on useita monivuotisia, pitkään työssä olleita, joista kukaan tuskin olis kieltäytynyt pyydettäessä. Kiitos vastaajille kauniista myötäelämisestä, näin juhannuksen aaton aattona ja kaunista ja tunteellista juhannusta kaikille.
- Äiti*
Miniälläni oli jo uusi mies katsottuna kun lapseni kuoli syöpään.
Sai lapsenkin todella nopeasti.
Olisi edes teeskennellyt meidän todella surevien takia. Hautajaisita en muista mitään, olin niin surun murtama. - Aikuisen äiti
Syöpään minunkin tytär kuoli, vuodessa toteamisesta.mutta sairauteen liittyi hyvin omituisia ja uskomattomia piirteitä. Hän pelasi raskasta joukkuepeliä ja sai hopeamitallin samalta kesäkaudelta, kun loppukesästä sairaus todettiin. Puoliso väitti muutamaa kukautta myöhemmin, kun asiaa ihmettelin lähinnä terveyden ja kunnon kannalta, että ei tytär enää niin paljon pelannut, ei ollut mukana joka ottelussa, mutta jo ko.suurelle kentälle meno ja siellä liikkuminen vaatii melkoista kuntoa, eikä hän ko. pelin pelaajaksi ollut edes nuori enää ja tiesin hemoglobiiniarvojen olevan hyvin matalat. Näissäkin hautajaisissa oli vain puolison kutsuvieraat, minulta ei edes kysytty olisiko minulla ketään. X-puolisoni oli vaimoineen ja osa hänen sukuaan kutsuttu Pois lähtö oli yllättävä raskaasta diagnoosista huolimatta, tytät selvisi kuin ihmeen kaupalla peräkkäisistä leikkauksista. Hän kävi yksin hoidoissa ja kieltäytyi kotiavusta. Kävi minua tervehtimässä omalla autolla äitien päivänä muutamaa kuukautta ennen lopullista lähtöään. Suunnittelin että hautajaisissa keskustelisin vielä kaikkien kanssa, seuratovereiden, työtovereiden ja muiden hänen kanssaan päivittäin arkielämää viettäneiden siitä miten sairaus pääsi niin vakavaksi kehittymään kenenkään tietämättä ja ymmärtämättä, mutta toisin siis kävi.
- Olen pahoillani
Olen hyvin pahoillani, että tämä maailma on niin paha ja että seurakunnissakin on paljon kovuutta kärsivää lähimmäistämme kohtaan. Olen pahoillani, että avoimen haudankin äärellä äärettömässä surussakin elävää vielä loukataan. Olen pahoillani, että kristityn nimi ja seurakunta ei takaa rakkautta ja lohdutusta sureville. Olen pahoillani, että olette menettäneet läheisenne, rakkaanne - jos voisin, lohduttaisin teitä. Surumme meidän kaikkien on kuitenkin itkettävä yksin.
Ainoa todellinen ja perimmäinen lohdutus tulee meille Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta syntiemme sovittajalta ja elämän antajalta. Olette tulleet näille sivuille "yleistä kristinuskosta". Kaikill yleinen kristillinen tieto on se, että Jeesus rakastaa meitä ja kutsuu meitä parannukseen ja elämään Hänen rakkaudessaan ja armossaan. Hän lupaa, että kerran Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet meidän silmistämme. Huokailkaa surunne ja pettymyksenne Taivaallisella Isällemme Jeesuksen nimessä - Hän auttaa tavalla tai toisella. On myös olemassa todellisia Jeesuksen omia, joilla on murtunut sydän kaikkia surevia kohtaan. Tämä siksi, että Jumalan armo on murtanut heidän sydämensä tuntemaan aitoa myötätuntoa muitakin heikkoja lähimmäisiä kohtaan. Vaikka tuntuu äärettömän pahalta, niin yksin ei kenenkään tarvitse jäädä. - Aikuisen äiti
Monelle nykyihmiselle kaikki kristilliset toimituksetkin ovat kuin kellokortin leimaaminen tai laskujen maksaminen, pakollisia ruutinitoimituksia. Harva ajattelee kai enää nykyään, edes pappi, että hautajaistilaisuuskin on lähinnä sen poislähteneen tilaisuus ja hänelle kaikkein läheisimpien "surujuhla", josta ei pitäisi tehdä mitään klovnimaista pakollista "hauskan" muistelua. kaukaisempien tai välinpitämättömämpien toimesta., ei iloista "ruokajuhlaa".Jos eivät jaksa surra yhdessä aidosti surevien kanssa pysykööt pois. Sen neuvon antaisin seuraaville. Uskovaisen ihmisen siunaustilaisuus on rukoushetki hänen sielunsa puolesta ja hautajaisjuhla tulee olla "hänen näköisensä" ja ennen kaikkea hänen kaikkein kauniimpien puoliensa muistelutilaisuus, tietysti samalla sukulaisille ja ystäville tiedotustilaisuus, jos kyseessä on suhteellisen nuori äkkiä pois lähtenyt aikuinen , jonka lähtö on ollut kaikille selittämätön ja yllättävä, joka terveellisten elämäntapojensa ja urheiluharrastuksensa vuoksi on ollut kaikkien silmissä keskivertoa paljon terveempi ihminen, kuten minun tyttäreni oli. Hänellä ei ollut poissaolojakaan koko edellisenä vuonna ja työhön kuului ohjausta, ulkoilua ja liikuntaa lasten ja nuorten kanssa. Kesälomalla työn tilalla voimia kysyvää kilpaurheilua ja sitten yllättävä romahdus, viimeisellä lomaviikolla vakava diagnoosi. Puolisonhan pitäisi olla niitä läheisempiä, mutta nykyisin useinkaan ei näin ole. Avioliitto on talousinstituutio tai lastenhoitoinstituutio, jossa ollaan pakosta tai siksi että muutkin ovat. Puolisot pettävät toisiaan aviossa usein vuosia ja toisen kuolema saattaa olla jopa toivottu asia.Vanhemmuus taas ei katoa koskaan se jää kuoleman jälkeenkin olemaan ikuisesti. Kun uusi puoliso ilmaantuu heti, edellisen poislähdön jälkeen, on sekin usein merkki jostakin, lähes täydellisestä unohduksesta.ainakin. Oma tyttärenikään ei hankkinut lapsia kun puolisolla oli ja puolison lapset yhteishuollossa ja minä jäin ilman lapsenlapsiakin.Puolison lapset ehtivät kasvaa liiton aikana nuorin vavauvaikäisestä melkein aikuisiksi ja heillä oli ammattikasvattaja "kakkosäitinä". Jeesus voi olla joidenkin lohtuna, itse olen uskonut ja turvannut lapsesta asti itse jumalaan. En vain käsitä miksi näin pääsi tapahtumaan, en uskonnon enkä lääketieteen näkökulmasta. Miksi jumala antoi kaiken tapahtua, miksi puoliso petti ja lääkärit eivät tehneet oikeita diagnooseja ajoissa. Voimia kaikille vastaavaa kokeneille äideille ja vanhemmille ennen kaikkea ja muille rakkaan ihmisen menettäneille todella läheisille.
- Älä syyttele
Ajatteles nyt vähän. On ihan ymmärrettävää että olet surullinen ja katkera, mutta kuulostaa siltä kuin syyttäisit entistä puolisoa lapsesi syövästä ja kuolemasta. Ei se hänen vikansa ole, vaikka jotain haluaisitkin vihata. Ja onko se nyt ihan oikeasti niiiiiin tärkeää, että paikalla ollut pappi ei ollut sinun lempipappisi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342016Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291065- 69880
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261768Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65759- 14739
- 83689
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213676- 26672