Loputon sotaan varautuminen

Venäläinen kenraali tuli Suomeen sanomaan ajatuksia jotka vain voivat lisätä todennäköisyyttä, että Suomi, Ruotsi ja NATO-maat edelleen varautuvat Venäjän hyökkäykseen. Ei kuulosta järkeenkäyvältä. Kyllä kai kenraalin pitäisi ymmärtää mihin suuntaan ne lausunnot vaikuttaa jos mihinkään. Todennäköisesti ymmärtääkin. Tapaus viittaa siihen että kenraali haluaa lisää asevarustelua Eurooppaan jotta eläkkeelle päästyään saisi rahakkaamman työpaikan Venäläisestä aseyhtiöstä. Vastaavaa ilmiötä pitää vahvasti epäillä monissa NATO-maissa ja hieman myös Suomessa.

On vaikutelma siitä että Venäjä on vastakkain NATO-maiden ja Suomen ym. kanssa, mutta uskottavampaa on että nato-maiden ja Venäjän upseerit, puolustusministeriöiden virkamiehet, aseyhtiöiden johtoportaat, jotkut poliitikot ja ammattimaiset turvallisuuspolitiikan tutkijat ovat yhdessä nato-maiden, Suomen, Ruotsin ja Venäjän kansoja vastaan. Yhdessä olo ei tarkoita että välillä olisi koordinaatiota tai suunnitelmaa, se toimii ilmankin.

On joitain kummallisia asioita, joita on vaikea selittää:

1.Kun puhutaan aserajoitussopimuksista, tavoitteeksi sanotaan Euroopan vakaus, mutta unohdetaan mainita budjettisäästöt, nuorison vapauttaminen asepalveluksesta ja muu resurssien säästö. Tähän mennessä on onnistuttu kieltämään sekalainen joukko asetekniikoita: kemialliset aseet, laserit sokeuttamiseen ja jalkaväkimiinat. Niiden kieltojen vaikutus budjetteihin on nolla tai jopa lisäävä.

2.Joka kerta kun toimittaja kysyy suomalaiselta upseerilta mihin armeijaa tarvitaan, tulee omituista kiertelyä ja kaartelua.

Vaikka työnjako ja erikoistuminen alaan on yleensä hyvästä, turvallisuuspolitiikan tutkimuksen voi hoitaa uskottavasti vain vapaa-ajalla tai muun työn osana. Jos turvallisuuspolitiikan tutkimuksessa päätyy tulokseen, että resurssien allokointi olisi optimaalisempaa jos unohdettaisiin sotaan varautuminen ja lakattaisiin pelkäämästä naapurimaita, niin sitten menisi tarve turvallisuuspolitiikan tutkimukselle.