Mitä opinkaan tänään, että on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kaunanpito toisia ihmisiä kohtaan.Sen kuin vain muistaisi kauemmin.
Yritin sisäistää nunnien maailmaa ehkäpä onnistuin ehkäpä en.Tullessani takaisin maailmaan luostarista tuntui kuin olisin palannut helvettiin.Bussikuski soitteli rämpylärokkia, ihmiset näyttivät tekevän omituisia asioita.No se ei uutta ole.
Yritin käsittää heikkoja ihmisiä joita kaikki kuitenkin olemme.Ymmärsin että tehtävämme on auttaa muita pyyteettömästi minunkin joka elän maailmassa.Ei se ole kuintenkaan meiltä pois jos autamme vaikka joskus lähimmäiset ärsyttävät meitä.
Ymmärsin kuinka julma olen ollut lähimmäisilleni halveksuen ja tuomiten heitä ja myös niitäkin heikkoja ihmisiä kohtaan joita en tunne.Kuka minä olen keneltäkään vaatimaan itsekuria.
Ymmärsin hiljaisuuden merkityksen ihmisen sielulle.Vaikka minulla on maallinen elämä, en halunnut palata sinne.
Yritin sisäistää nunnien maailmaa ehkäpä onnistuin ehkäpä en.Tullessani takaisin maailmaan luostarista tuntui kuin olisin palannut helvettiin.Bussikuski soitteli rämpylärokkia, ihmiset näyttivät tekevän omituisia asioita.No se ei uutta ole.
Yritin käsittää heikkoja ihmisiä joita kaikki kuitenkin olemme.Ymmärsin että tehtävämme on auttaa muita pyyteettömästi minunkin joka elän maailmassa.Ei se ole kuintenkaan meiltä pois jos autamme vaikka joskus lähimmäiset ärsyttävät meitä.
Ymmärsin kuinka julma olen ollut lähimmäisilleni halveksuen ja tuomiten heitä ja myös niitäkin heikkoja ihmisiä kohtaan joita en tunne.Kuka minä olen keneltäkään vaatimaan itsekuria.
Ymmärsin hiljaisuuden merkityksen ihmisen sielulle.Vaikka minulla on maallinen elämä, en halunnut palata sinne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on viisautta! Kiitos hyvästä aloituksestasi. Oli kaunista luettavaa, ehkä yksi jos toinenkin osaa siitä ammentaa sisältöä elämäänsä.
Keveät mullat äiti Marinalle!
Igumenia Marina valitsi tehtäväkseen rukoilla meidän syntisten puolesta ja opettaa toisiakin rukoilemaan.
Nyt hän on siellä, missä aikaa ei enää ole. On vain rukous.
Juuri näin! Oivalsit tärkeitä asioita, näitä minäkin olen mietiskellyt välillä. Nöyryys on tie eteenpäin maallisessa vaivaiselossamme, kuitenkin niin, ettei anna päähänsä potkia ns. Lähimmät ihmiset vain valitettavasti ovat helposti roskakoreja, yrittää siinä sitten jaksaa ja ymmärtää toisiaan puolin ja toisin!
Käykääpä ihmiset ihmeessä luostarin rauhassa, siellä on pyhyys läsnä ihanalla tavalla! Kaikki maallinen turhuus menettää merkityksensä ja tärkeintä on saada olla vaan maanpäällisessä paratiisissa!
Itse käyn usein Valamossa, mutta Lintulan kosketus on myös tuttua. Kirkossa käynnit myös täällä muualla tuovat sielunrauhaa myös.
Ortodoksisuus on huippua, ilman sitä olisin kenties missä..
Ja todellakin tuo haikea ikävä, mikä jää, kun luostarista on lähdettävä pois, on lohdutonta jopa. Ehkä joskus tulee aika, jolloin siellä saa olla kauan. Nyt on vain jaksettava olla täällä hälinässä ja menossa mukana, täyttää velvollisuutemme!
"Herra Jeesus Kristus, armahda meitä syntisiä!"