Tämän kirjoittaja sai viettää heinäkuisen viikon talkootyössä Konevitsan Pyhässä Jumalansynnyttäjän luostarissa Laatokalla.
Kolmen vuoden kuluttua edellisestä käynnistäni oli paljon hyvää tapahtunut. Luostarin restaurointi edistyy, nyt rapataan pääluostarin rakennusten ja pääkirkon ulkoseiniä. Maataloudessa oli tapahtunut monia parannuksia ja mantereen puolelle Sortanlahteen oli ilmestynyt uusi laituri. Erään Pietarin lähellä sijaitsevan seurakunnan toimesta korjataan myös Konevitsan skiittaa, jonka kirkko neuvostovallan aikana toimi torpedovarastona. Pääluostarissa Pyhän Arsenin kirkko on käytössä pääkirkon alakirkon ohella. Veljestön määrä on nyt 25 henkeä, lisäksi luostarissa tekee talkootyötä kesällä noin 50 henkeä.
Lupasin taannoin erityisesti kirjoittaa täällä, mitä luostarin hautausmaalle kuuluu. Hautausmaa on nyt periaatteessa taas otettavissa uudelleen alkuperäiskäyttöönsä (toimittuaan välillä armeijan autojen varikkona ja urheilukenttänä). Pyhitetyn paikan merkiksi sinne on kohonnut kolmimetrinen puinen risti. Uusia hautoja ei ole kuitenkaan toistaiseksi ollut tarvetta kaivaa.
Meillä läntisen maailman asukkailla on vain kalpea käsitys siitä, mitä käytännössä on rakentaa uudelleen pyhiä paikkoja häväistyksen jälkeen. Olemme kärkkäitä soittamaan suutamme asioista, joiden kuvittelemme olevan vastoin kristinuskon perustaa. Tämän kaiken rinnalla unohdamme sen, että suurin vihollisemme on sittenkin ateismi, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Luostarin johtaja mainitsi tervetuliaissanoissaan, miten luostarin rakentaminen on kestänyt satoja vuosia, mutta se saadaan rappiolle muutamassa vuosikymmenessä.
Lisää aiheesta on luettavissa mm. seuraavilla sivuilla:
www.konevitsary.fi
www.konevets.spb.ru
Kolmen vuoden kuluttua edellisestä käynnistäni oli paljon hyvää tapahtunut. Luostarin restaurointi edistyy, nyt rapataan pääluostarin rakennusten ja pääkirkon ulkoseiniä. Maataloudessa oli tapahtunut monia parannuksia ja mantereen puolelle Sortanlahteen oli ilmestynyt uusi laituri. Erään Pietarin lähellä sijaitsevan seurakunnan toimesta korjataan myös Konevitsan skiittaa, jonka kirkko neuvostovallan aikana toimi torpedovarastona. Pääluostarissa Pyhän Arsenin kirkko on käytössä pääkirkon alakirkon ohella. Veljestön määrä on nyt 25 henkeä, lisäksi luostarissa tekee talkootyötä kesällä noin 50 henkeä.
Lupasin taannoin erityisesti kirjoittaa täällä, mitä luostarin hautausmaalle kuuluu. Hautausmaa on nyt periaatteessa taas otettavissa uudelleen alkuperäiskäyttöönsä (toimittuaan välillä armeijan autojen varikkona ja urheilukenttänä). Pyhitetyn paikan merkiksi sinne on kohonnut kolmimetrinen puinen risti. Uusia hautoja ei ole kuitenkaan toistaiseksi ollut tarvetta kaivaa.
Meillä läntisen maailman asukkailla on vain kalpea käsitys siitä, mitä käytännössä on rakentaa uudelleen pyhiä paikkoja häväistyksen jälkeen. Olemme kärkkäitä soittamaan suutamme asioista, joiden kuvittelemme olevan vastoin kristinuskon perustaa. Tämän kaiken rinnalla unohdamme sen, että suurin vihollisemme on sittenkin ateismi, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Luostarin johtaja mainitsi tervetuliaissanoissaan, miten luostarin rakentaminen on kestänyt satoja vuosia, mutta se saadaan rappiolle muutamassa vuosikymmenessä.
Lisää aiheesta on luettavissa mm. seuraavilla sivuilla:
www.konevitsary.fi
www.konevets.spb.ru
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.