Olin 28v. Odotin kolmatta lastani viimeisillään.
Mieheni hylkäsi minut ja lähti Viroon hurvittelemaan. Ajattelin vain, että "miten teen sen",toiset lapseni olivat 6 ja 3 vuotiaita. Jehovan todistajat auttoivat elämisen alkuun ja perheemme säästyi murhenäytelmältä. Lapseni ovat nyt 32v 28v.ja jota odotin on 24v. Lapseni ovat todella lahjoja Jumalalta. Nyt kun olen jäämässä yksin, mieheni sairastaa parantumatonta keuhkosyöpää, lapseni ovat tukenani!
Mieheni hylkäsi minut ja lähti Viroon hurvittelemaan. Ajattelin vain, että "miten teen sen",toiset lapseni olivat 6 ja 3 vuotiaita. Jehovan todistajat auttoivat elämisen alkuun ja perheemme säästyi murhenäytelmältä. Lapseni ovat nyt 32v 28v.ja jota odotin on 24v. Lapseni ovat todella lahjoja Jumalalta. Nyt kun olen jäämässä yksin, mieheni sairastaa parantumatonta keuhkosyöpää, lapseni ovat tukenani!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olin vauvaikäinen kun äitini tutustui Erkki ja Margit jehovantodistaja-aviopariin.
Tämän jälkeen muistan Iso-Roobertinkadulta vuokratussa kokoushuoneistossa koetut tukkapöllyt. Sitä kun ei ennen kouluikää osannut istua ja leikkiä kiinnostusta kokousohjelmaa kohtaan. Kokousohjelmaa, jonka nyt havaitsee vaihtaneen väriä useammankin kerran.
>> Jehovan todistajat auttoivat elämisen alkuun ja perheemme säästyi murhenäytelmältä.
Vartiotorniseura auttoi minut elämisen alkuun, kertoen minulle, että mm. minun tulee totaalikieltäytyä. No minähän tottelin ja nyt Vartiotorniseura sanookin (vuoden 1952 näkemyksensä mukaisesti), että vaihtoehtoinen palvelus soveltuu jälleen jehovantodistajille. Samassa jupakassa tärvääntyi jatko-opiskeluni, koska vuoden 1975 Harmagedon oli ovella
>> Nyt kun olen jäämässä yksin, mieheni sairastaa parantumatonta keuhkosyöpää, lapseni ovat tukenani!
1976 ja 1982 syntyneiden lasteni äiti kuoli rintasyövän metastaaseihin, mutta onnekseni en silloin langennut minut erottaneen (silloisen) seurakunnanpalvelijan puhelimessa esittämiin katumusharjoituksiin.
Nykyisenkin emoni rintasyöpä on leikattu ja odotuksella on lonkkaleikkaus. En kohdallani oleta, että läheisteni terveydellä ja/tai sairastumisella on mitään yhteyttä jehovantodistajuuteen.
asian vierestä.Minä ainakin olen ikikiitollinen silloisille todistajille, jotka auttoivat perhettäni ja ikikiitollinen lapsistani ja itse elämästä jota olen sanut olla elämässä.
>>asian vierestä.
Yritin mahdollisimman lähelle.
>>Minä ainakin olen ikikiitollinen silloisille todistajille, jotka auttoivat perhettäni ja ikikiitollinen lapsistani ja itse elämästä jota olen sanut olla elämässä.
Minä taas harmittelen sitä mihin minut kotona pakotettiin. Se tärväsi, enemmän ja vähemmän, elämäni ensimmäiset 50 vuotta. Tuosta mielenhallinnasta vapautuminen on ollut parasta elämässäni.
50 v. Mikä siinä niin helkkarin pitkään kesti?
>>50 v. Mikä siinä niin helkkarin pitkään kesti?
Ajan pituuteen vaikutti Vartiotorniseuran mielenhallinta ja tiedonpuute Vartiotorniseuran menneisyydestä sekä todellisesta luonteesta. Yli parikymppiseksi olin jehovantodistaja ja erottamiseni jälkeen olin jehofiili viisikymppiseksi. Kun lapset olivat aikuistuneet, niin siihen asti hellimäni ajatus paluusta kasvoi huomattavasti. Onneksi hankin tuolloin Internet-liittymän ja vasta sen avulla huomasin eläneeni lapsuudenaikaisessa uskonnollisessa harhassa.
Vapaa et ole vieläkään, Rasvattu jämä. Surullista. Jehovan todistajat hallitsevat järjestönä edelleen elämääsi ja lahjoitat suuren osan ajastasi heille, kuten kirjoittelemalla täällä kaiket päivät. Vapautta sulle ma toivon! Ala elää elämääsi!
Jehovantodistajuus jättää jokaiseen jälkensä. Onneksi kaltaisiasi neuvojia riittää, näin me entiset jehovantodistajat emme ole vailla elämänohjeita.
Et -rasvattu jämä- todellakaan ole ainut joka joutuu kantamaan entisen jt:n taakkaa. Vapautuminen ei ole helppoa. Itse olin mukana ensin lapsuudessa isäni erottamiseen saakka. Parikymppisenä ole jo kasteelle menossa kun muutin viime hetkellä mieleni. Vielä nelikymppisenä olin menossa mukaan, mutta jälleen joku takkuili. Nyt olen toisen kansan kirkkomme jäsen, mutta vieläkin luen ankerasti esim. tätä palstaa ja muutaman kerran olen jotain kirjoitellutkin. Onneksi ovellamme ei jt:t enää käy sen koin raskaaksi ja turhaksi. Isäni liittyi uudelleen mukaan ennen kuolemaansa ja tilasi minulle taas Vartiotornin ja Herätkää lehden sekä postitti pinon kirjoja. Kaikki hävitin aikanaan ja lopetin lehtien tilaukset hänen kuolemansa jälkeen. Kukaan tuskin pystyy neuvomaan mikä on paras keino vapautua lopullisesti jt:nä elämisen jättämistä jäljistä. Sillä mehän ollaan yksilöitä ja jokaisella on oma tie takana ja edessä. Rasvatulle jämälle kiitokset kriittisestä kirjoittelusta ja mielipiteistä. On hyvä, että joku ottaa kantaa ja sanoo suoraan miten asiat ovat. Älä vaan missään nimessä lopeta kirjoittelua onhan sekin kai keinoa vapautua.
>> Vielä nelikymppisenä olin menossa mukaan, mutta jälleen joku takkuili.
Ja minä hullu viiskymppisenä, ei tuohon hulluuteen palaamisessa käytännössä ole yläikärajaa. Toiset taas käpertyvät syyllisyydentuntoonsa ja elävät jehofiileinä.
>> Nyt olen toisen kansan kirkkomme jäsen, mutta vieläkin luen ankerasti esim. tätä palstaa ja muutaman kerran olen jotain kirjoitellutkin.
Minulla ei ole kipinää minkään uskonnollisen ryhmän suuntaan, mutta olen kiinnostunut Raamatusta ja uskonnoista. Nyt asia ei ole pakkopullaa ja nyt on luonnollista vertailla erilaisia näkemyksiä vastakkain.
>>Kukaan tuskin pystyy neuvomaan mikä on paras keino vapautua lopullisesti jt:nä elämisen jättämistä jäljistä.
Olemme kaikki erilaisia ja tyylejä on valittavana. Lopun elämää tässä niitä ohuita rihmoja katkoo. Viimeisin katkomani rihma oli mennä verenluovutukseen ja tunne oli hieman outo, vaikka se oli vähintä mitä voin tehdä. Aikoinaan lääkäri mainitsi tapaturman paikkauksen jälkeen, että ilman verensiirtoa olisin menehtynyt verenhukkaan.
>> On hyvä, että joku ottaa kantaa ja sanoo suoraan miten asiat ovat.
Tämä on vapaaehtoista ja siksi ei tunnu "ovelta-ovelle"-pakkopullalta.
"Toiset taas käpertyvät syyllisyydentuntoonsa ja elävät jehofiileinä."
En halua sen kummemmin viestiäsi kommentoida mutta kysyn kuitenkin että mistä ihmeestä tuo nimitys "jehofiili" oikein tulee? Tiedän kyllä keitä sillä tarkoitat, sillä sinun logiikkasi mukaanhan myös minä kuulun heihin. Mikä saa sinut kutsumaan meitä Jt-myönteisiä ihmisiä tuolla nimellä?
>> mistä ihmeestä tuo nimitys "jehofiili" oikein tulee?
En tiedä kuka sen on ensimmäisenä esittänyt. Kyse on -fiili liitteen käytöstä, esimerkkinä vaikka bibliofiili ja fennofiili, jotka ovat molemmat minua lähellä. Kantasana on kreikankielen philia.
>>Mikä saa sinut kutsumaan meitä Jt-myönteisiä ihmisiä tuolla nimellä?
Puhdas kielellinen rakkaus.
älkää antako liiallisten epäsääntöjen hallita elämäänne..kerran täälä ollaan ja sillon pitää ELÄÄ!!!!!