Aikaisemmin oli vuoden suruaika jos puoliso kuoli.
Se ei nykyisin pidä paikkaansa.
Poikamme kuoli syöpään kaksi vuotta sairastettuaan.
Näytti että kuolema oli odotettu ja toivottu asia puolison ja uuden rakkauden puolelta.
Puoliso vaivoin hillitsi helpotustaan, puhumattakaan että olisi osoittanut surua, päinvastoin, oli huolissaan perintöverosta jo seuraavana päivänä kuolemasta.
Yritän pehmentää pahaa oloani sillä että puoliso tarvitsi olkapäätä ja tukea uudelta mieheltään.
Säälin vain poikaamme joka huomasi asian aivan lopussa.
Se ei nykyisin pidä paikkaansa.
Poikamme kuoli syöpään kaksi vuotta sairastettuaan.
Näytti että kuolema oli odotettu ja toivottu asia puolison ja uuden rakkauden puolelta.
Puoliso vaivoin hillitsi helpotustaan, puhumattakaan että olisi osoittanut surua, päinvastoin, oli huolissaan perintöverosta jo seuraavana päivänä kuolemasta.
Yritän pehmentää pahaa oloani sillä että puoliso tarvitsi olkapäätä ja tukea uudelta mieheltään.
Säälin vain poikaamme joka huomasi asian aivan lopussa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
äläppä arvostele liikaa, et todellakaan tiedä kaikkia taustalta.
Multa kuoli vaimo jo 8 vuotta sitten, tuli muutama kuukausi myöhemmin kova läheisyyden kaipuu ja törmäsin toiseen leskeksi jääneeseen.
Anoppi aloitti paskanpuhumisen ja levitti juoruja että olisin viritellyt jo suhdetta ennen kuolemaa tai ainakin heti sen jälkeen.
Anoppi pääsi maistamaan leskeyttä pari vuotta myöhemmin ja tiliotteiden perusteella hän oli jo pari päivää myöhemmin ravintoloissa tarjoamassa paukkuja (tiliotteesta näki ostot).
Hetken päästä oli jo uusi äijä kierroksessa.
Joten lopetetaan ne paskanpuhumiset kun ei kuitenkaan tiedetä tosiasioista mitään.
En ole koskaan vaatinut sellaista etteikö elämän pitäisi jatkua, uuden suhteenkin muodossa.
Et sinäkään anopin herjaama tiedä kaikkia yksityiskohtia joita en viitsi paljastaa ettei asianosaiset tulisi tunnistetuiksi.
Itse olen "elävän leski", en siis eronnut, minulla on ollut uusi suhde kauan.
Mikä on elävän leski?
Miksu kutsuisit ihmistä jonka puoliso on pysyvästi laitoksessa.
On naimisissa ilman puolisoa..
Tietysti voi erota, mutta sekään ei ole ihan yksinkertaista, omaisuus on hankittu yhdessä, asunto, mökki ym..
Koville joutuu tässkin tilanteessa.
Niin mitkä ne ovat?
Tiedän erään pariskunnan jossa vaimo sairastui syöpään ja kuolema odotti.
Mitä nämä tekivät, alkoivat yhdessä etsiä miehelle uutta puolisoa.
Ehkäpä taustalla oli huoli lapsista ja että he tarvitsevat 2 aikuista.
Olihan tuo kyllä aika erikoinen tilanne mutta esimerkkinä mitä kulissien takan voi tapahtua.
Tiedätkö sata varmasti että poikasi ei ole käynyt vastaavia keskusteluja, mistä tiedät oliko hyvästit jo aikoja sittten jätetty?
Toisaalta aloitit keskustelun sellaisella tyylillä että moitit kaikkia jotka aloittavat seurustelun varhaisessa vaiheessa joten moite ei kohdistunut poikasi puolisoon vaan yleensä kaikkiin.
Joten moitteesi kohdistui myös minuun.
Toisaalta säälin heitä jotka jäävät rypemään suruun ja itsesääliin, heiltä jää elämä elämättä.
Jos poikasi on sairastanut vuosia niin hänen puolisonsa on varmasti tehnyt surutyötä jo vuosia, pitäisikö hänen jatkaa surutyötä sinun mieliksi vielä vuosi?
Anna olla, pahoitat vain mielesi tuollaisten asioiden miettimiseen.
Itse saat surra vaikka lopun elämäsi jos se helpottaa sinun oloa.
niinkö
Aatelkaapa kohallenne, jos teiltä kuolisi puoliso, avopuoliso tai yleensäkin joku tosi rakas. Olistte ihan yksin kotona pohtimassa asiaa, kuinka monella tosiaan kestäisi pää? Tulisi varmaan monta uutta breiviikkiä, kun pimeässä päässä naksahtaisi palikat vinoon, ajattele se voi olla vaikka naapurisi.
Ehkä et tullut ajatelleeksi, että poikasi on varmasti puhunut puolisonsa kanssa, että mitä sitten kun häntä ei enää olekaan. Monet vähääkään järkevät ihmiset puhuvat kuolemasta ja puolisonsa menettämisestä jo elinaikanaan, vaikkei olisi mitään vakavaa sairauttakaan tiedossa.
Me ainakin olemme keskustelleet asiasta ja kumpikin tietää, että toista ei saa jäädä loppuiäkseen suremaan ja siten elonjäävä tavallaan hukkaisi lopun elämästään ja elämänhalustaan.
Älä syyllistä toista tällaisella asialla eloonjäävää puolisoa. Ehkä uusi kumppani on parempi auttamaan surussa, kuin oma anoppi ?
Älä syyllistä toista tällaisella asialla eloonjäävää puolisoa. Ehkä uusi kumppani on parempi auttamaan surussa, kuin oma anoppi ?>Yritän pehmentää pahaa oloani sillä että puoliso tarvitsi olkapäätä ja tukea uudelta mieheltään.
Pari 70-luvulta kirjoitti asiaa.
Mieheni kuoli muutama vuosi sitten. Meillä ei ollut lapsia, joten jäin 30-vuotisen avioliiton jälkeen totaalisesti yksin. Mieheni sairasti kolme vuotta ja ehdimme paljon puhua asioista.
Mieheni tiesi kuolevansa ja oli kovasti huolissaan siitä, miten jaksaisin jatkaa ja selviäisin elämästä ilman häntä. Hän halusi, etten jäisi ikuisesti suremaan ja kiinni menneeseen, vaan toivoi että jatkaisin elämää ja löytäisin uuden kumppanin myötä jopa mahdollisuuden uuteen onneen.
Ei uuden kumppanin löytäminen todellakaan tarkoita sitä, että kuollut puoliso jäisi unholaan. Kyllä hän mukana seuraa sydämessä ja ajatuksissa niin kauan kun elonpäiviä riittää. Lämmöllä ja kaipauksella häntä edelleen muistelen.
Jos osamme olisivat vaihtuneet, olisin toivonut mieheni jatkavan elämää ja etsivän uuden kumppanin rinnalleen jakamaan arjen iloja ja suruja. Kenenkään ei ole hyvä olla yksin.
Jos rakastaa toista, toivoo hänen onneaan kaikissa olosuhteissa.