Miksi evomiehetkin tunnustavat fosiilien puutteet

Vastaapa mikkihiiri välillä sulle aiemmin esitettyihin kysymyksiin, kun aikaa tuntuu kovasti olevan täällä hyöriä.

Sinänsä mukavaa, että löysit lainauksen vain vajaan 30 vuoden takaa ja kirjoitit lainatun henkilön nimenkin lähes oikein. Tiedehän on täysin staattista ja paikallaan pysyvää, joten... eikun teidän uskonnolliset dogmithan ne oli. Miten minä nyt näin sekoilen, pitääköhän ottaa toinenkin salmiakkikossu.

Jaaha, taas on asiayhteys mainitsematta. Vahvasti epäilen, että taas hyväuskoisia kreationisteja huijataan.

Osaisiko aloittaja keroa, mihin lainauksessa viitataan vai kopioitko vain hyväuskoisesti?

Oliskohan tuolla mitään tekemistä punktualismin kanssa? Toisin sanoen, ei sen kanssa, mihin aloittaja vihjaa: "Miksi evomiehetkin tunnustavat fosiilien puutteet".

Tuota samaa sylttytehdasta näyttää tämäkin tyyppi käyttävän:
http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88076-makroevoluutio-vailla-todellisuuspohjaa

Kysessä on lainauslouhinta.
http://www.talkorigins.org/faqs/quotes/mine/part3.html
"Quote #3.12 ...
With that as the context, here is the passage that most of the quote mine comes from (pp. 240-41):

This contrary behavior of species-rich clades in normal and catastrophic times preserves a balance that permits both species-rich and species-poor clades to flourish throughout life's history. More important in our context, this distinction emphasizes the qualitative difference between normal times and catastrophic zaps. Mass extinctions are not simply more of the same. They affect various elements of the biosphere in a distinctive manner, quite different from the patterns of normal times.

As we survey the history of life since the inception of multicellular complexity in Ediacaran times (see essay 16 ["Reducing Riddles"]), one feature stands out as most puzzling -- the lack of clear order and progress through time among marine invertebrate faunas. We can tell tales of improvement for some groups, but in honest moments we must admit that the history of complex life is more a story of multifarious variation about a set of basic designs than a saga of accumulating excellence. The eyes of early trilobites, for example, have never been exceeded for complexity or acuity by later arthropods. Why do we not find this expected order?

Perhaps the expectation itself is faulty, a product of pervasive, progressivist bias in Western thought and never a prediction of evolutionary theory. Yet, if natural selection rules the world of life, we should detect some fitful accumulation of better and more complex design through time -- amidst all the fluctuations and backings and forthings that must characterize a process primarily devoted to constructing a better fit between organisms and changing local environments. Darwin certainly anticipated such progress when he wrote:

The inhabitants of each successive period in the world's history have beaten their predecessors in the race for life, and are, insofar, higher in the scale of nature; and this may account for that vague yet ill-defined sentiment, felt by many paleontologists, that organization on the whole has progressed.

I regard the failure to find a clear "vector of progress" in life's history as the most puzzling fact of the fossil record. But I also believe that we are now on the verge of a solution, thanks to a better understanding of evolution in both normal and catastrophic times."

Lisää ja tarkemmin voitte lukea tuolta t.o:n sivulta.

Ainoa naurettava pelleily on näillä kressuressuilla, kun menevät vääristelemään alkupreäisen kirjoittajan antamaa tekstin tarkoitusta ja sisältöä.