Kirjoitin alemmaksi Sokerin alasajo! -kirjoituksen. Koska keskustelu meni varsinaisen asian ulkopuolelle turhanpäiväiseksi kinasteluksi, tein uuden taustatietoa antavan alustuksen, jonka ystävällisesti pyydän tallentamaan:
Maatalouden alasajon syylliset
Ensiksi yksi sitaatti MTK:n toiminnanjohtaja Paavo Mäkisen puheesta MTK-Kuusamon 50-vuotisjuhlassa ja MTK Pohjoispohjanmaan kesäjuhlassa Kuusamossa 18.7.2004:
"Eräs nuori tuottaja kertoi havainneensa, että markkinoilta tulevat muutokset on helpompi hyväksyä, kun niistä ei voi oikeastaan ketään syyttää. Maatalouspolitiikassa tulevat muutokset ovat henkisesti hankalampia, koska energiaa kuluu syyllisten etsimiseen."
Kuka/ketkä ovat syyllisiä maatalouden alasajoon?
Paljon parjattu EUko?
Toinen sitaatti Paavo Mäkisen puheesta:
"Jäsenyysneuvottelujen lopputulos jätti jossain määrin toivomisen varaa erityisesti kansallisen tuen käyttöä koskevien artiklojen suhteen. Tosiasia oli kuitenkin se, että kansallisten tukien käyttö on EU:ssa erittäin vaikea periaatteellinen linjakysymys, jossa Suomi sai aikoinaan merkittävän voiton. Tätä voittoa olemme joutuneet jatkuvasti puolustamaan. Sinänsä ei ole uutta, että vaikeat poliittiset neuvottelut päättyvät tekstimuotoiluihin, joiden tulkinnassa joudutaan tekemään töitä jälkeenpäin."
141-artiklan tulkinnallisen tekstimuotoilun taustalla on huijaus, johon suomalaisneuvottelijat osallistuivat. Suomalaiset saivat tulkita olevansa voittajia, koska poliittinen huijausteksti antoi siihen mahdollisuuden.
Totuus löytyy Antti Kuosmasen kirjasta
Tulkinnan taustalla olevat yksityiskohdat ovat kerrottuina kirjassa Suomen tie EU:n jäseneksi, mutta kansalaiset eivät saa lukea kyseistä kirjaa.
Poliittisen huijaussopimuksen tekemiseen osallistuneet henkilöt ovat syyllisiä maatalouden alasajoon.
Kuosmanen kiittelee syksyllä 1999 kirjoittamassaan kirjan alkupuheessa Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulen omistajia, toimitusjohtaja Matti Vuoriaa ja tämän isää professori Pekka Vuoriaa, jotka ottivat kirjasta taloudellisen riskin.
Kun kirjaa jo ehdittiin myymään, tuli jostakin käsky kerätä kirjat hätäisesti takaisin.
Kuka maksoi kirjan painoksen tuhoamisen? Vai kärsikö Ultima Thule kirjasta syntyneet tappiot?
Antti Kuosmanen on keskeinen EY/EU-neuvottelija (vuodesta 1984 - siis jo 20 vuoden takaa).
Hänen isänsä oli MTK-liittokokouksessa Seinäjoella vuonna 2000 menehtynyt MTK-veteraani Lauri Kuosmanen.
Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontrolla on toimituksessaan alkuperäinen Kuosmasen kirja. Erään MTK:n johtajan mukaan MTK:n tietopalvelussa on yksi alkuperäinen kirja.
Lisäksi ainakin kahdella MTK:n pääkallonpaikalla kirjan painamisen jälkeen olleilla on alkuperäiset kirjat.
Tästä voi päätellä, että myös MTK:n puheenjohtajalla Esa Härmälällä on Kuosmasen kirja.
Esko Aho valtuutti Esa Härmälän johtamaan Suomen maatalousneuvotteluja.
Härmälä oli mukana, kun 141:n taustalla oleva poliittinen sopimus laadittiin 1.3. 1994.
Härmälä oli mukana silloinkin, kun poliittinen huijaussopimus laadittiin Suomen liittymissopimuksen lakitekstiksi eli 141-artiklaksi.
Esa Härmälä on pukkina kaalimaalla MTK:n puheenjohtajana.
Huijaus, johon Härmälä osallistui 10 vuotta sitten ei vanhene, koska huijauksesta seurasi, että kansanäänestys oli vaalipetos.
Vielä yksi lainaus Paavo Mäkisen puheesta:
"Vuonna 2001 Joensuun liittokokouksessa järjestö hyväksyi uuden periaateohjelman. Ohjelma sisälsi mm. viisi arvoa: Jatkuvuus yli sukupolvien, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, yrittäjyys, avoimuus ja asiantuntevuus."
Missä ovat oikeudenmukaisuus ja avoimuus?
On syytä olettaa, että myös MTK:n toiminnanjohtaja Paavo Mäkisellä olisi alkuperäinen Kuosmasen kirja, sillä Mäkinen osallistui Suomen jäsenyysneuvotteluihin virkamiehenä MMM:n EU-maatalousjaoston sihteerinä.
Kuosmasen kirjoja on MTK:ta lähellä olevilla niin pajon, että väkisinkin herää kysymys:
Maksoiko MTK Kuosmasen kirjan hävittämisen Ultima Thulelle?
Asiallista keskustelua herätellen ja totuutta peräten
Jorma Jaakkola
[email protected]
Maatalouden alasajon syylliset
Ensiksi yksi sitaatti MTK:n toiminnanjohtaja Paavo Mäkisen puheesta MTK-Kuusamon 50-vuotisjuhlassa ja MTK Pohjoispohjanmaan kesäjuhlassa Kuusamossa 18.7.2004:
"Eräs nuori tuottaja kertoi havainneensa, että markkinoilta tulevat muutokset on helpompi hyväksyä, kun niistä ei voi oikeastaan ketään syyttää. Maatalouspolitiikassa tulevat muutokset ovat henkisesti hankalampia, koska energiaa kuluu syyllisten etsimiseen."
Kuka/ketkä ovat syyllisiä maatalouden alasajoon?
Paljon parjattu EUko?
Toinen sitaatti Paavo Mäkisen puheesta:
"Jäsenyysneuvottelujen lopputulos jätti jossain määrin toivomisen varaa erityisesti kansallisen tuen käyttöä koskevien artiklojen suhteen. Tosiasia oli kuitenkin se, että kansallisten tukien käyttö on EU:ssa erittäin vaikea periaatteellinen linjakysymys, jossa Suomi sai aikoinaan merkittävän voiton. Tätä voittoa olemme joutuneet jatkuvasti puolustamaan. Sinänsä ei ole uutta, että vaikeat poliittiset neuvottelut päättyvät tekstimuotoiluihin, joiden tulkinnassa joudutaan tekemään töitä jälkeenpäin."
141-artiklan tulkinnallisen tekstimuotoilun taustalla on huijaus, johon suomalaisneuvottelijat osallistuivat. Suomalaiset saivat tulkita olevansa voittajia, koska poliittinen huijausteksti antoi siihen mahdollisuuden.
Totuus löytyy Antti Kuosmasen kirjasta
Tulkinnan taustalla olevat yksityiskohdat ovat kerrottuina kirjassa Suomen tie EU:n jäseneksi, mutta kansalaiset eivät saa lukea kyseistä kirjaa.
Poliittisen huijaussopimuksen tekemiseen osallistuneet henkilöt ovat syyllisiä maatalouden alasajoon.
Kuosmanen kiittelee syksyllä 1999 kirjoittamassaan kirjan alkupuheessa Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulen omistajia, toimitusjohtaja Matti Vuoriaa ja tämän isää professori Pekka Vuoriaa, jotka ottivat kirjasta taloudellisen riskin.
Kun kirjaa jo ehdittiin myymään, tuli jostakin käsky kerätä kirjat hätäisesti takaisin.
Kuka maksoi kirjan painoksen tuhoamisen? Vai kärsikö Ultima Thule kirjasta syntyneet tappiot?
Antti Kuosmanen on keskeinen EY/EU-neuvottelija (vuodesta 1984 - siis jo 20 vuoden takaa).
Hänen isänsä oli MTK-liittokokouksessa Seinäjoella vuonna 2000 menehtynyt MTK-veteraani Lauri Kuosmanen.
Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontrolla on toimituksessaan alkuperäinen Kuosmasen kirja. Erään MTK:n johtajan mukaan MTK:n tietopalvelussa on yksi alkuperäinen kirja.
Lisäksi ainakin kahdella MTK:n pääkallonpaikalla kirjan painamisen jälkeen olleilla on alkuperäiset kirjat.
Tästä voi päätellä, että myös MTK:n puheenjohtajalla Esa Härmälällä on Kuosmasen kirja.
Esko Aho valtuutti Esa Härmälän johtamaan Suomen maatalousneuvotteluja.
Härmälä oli mukana, kun 141:n taustalla oleva poliittinen sopimus laadittiin 1.3. 1994.
Härmälä oli mukana silloinkin, kun poliittinen huijaussopimus laadittiin Suomen liittymissopimuksen lakitekstiksi eli 141-artiklaksi.
Esa Härmälä on pukkina kaalimaalla MTK:n puheenjohtajana.
Huijaus, johon Härmälä osallistui 10 vuotta sitten ei vanhene, koska huijauksesta seurasi, että kansanäänestys oli vaalipetos.
Vielä yksi lainaus Paavo Mäkisen puheesta:
"Vuonna 2001 Joensuun liittokokouksessa järjestö hyväksyi uuden periaateohjelman. Ohjelma sisälsi mm. viisi arvoa: Jatkuvuus yli sukupolvien, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, yrittäjyys, avoimuus ja asiantuntevuus."
Missä ovat oikeudenmukaisuus ja avoimuus?
On syytä olettaa, että myös MTK:n toiminnanjohtaja Paavo Mäkisellä olisi alkuperäinen Kuosmasen kirja, sillä Mäkinen osallistui Suomen jäsenyysneuvotteluihin virkamiehenä MMM:n EU-maatalousjaoston sihteerinä.
Kuosmasen kirjoja on MTK:ta lähellä olevilla niin pajon, että väkisinkin herää kysymys:
Maksoiko MTK Kuosmasen kirjan hävittämisen Ultima Thulelle?
Asiallista keskustelua herätellen ja totuutta peräten
Jorma Jaakkola
[email protected]
Vastaukset 153
Vanhimmat
Maaseutu on systemaattisesti tyhjentynyt jo 1960-luvulta lähtien. Joko EU-herrat ovat aloittaneet silloin "pahan" toimet suomalaista talonpoikaa kohtaan?
Maaseudun tukiaisjärjestelmä oli tullut lukuisten punamulta-hallitusten toimesta tiensä päähän jo 80-luvulla. Pöhöttynyttä, valtavilla kustannuksilla ylläpidettyä pienviljelyä ei tällä maalla näissä karuissa olosuhteissa enää ollut mahdollisuutta jatkaa.
Luulisin, että ilman EU:ta olisimme joutuneet sopeuttamaan viljelijät vielä suurempiin rakennemuutoksiin kuin nyt.
Muutenkin vaalipetoksesta hehkuttaminen netin anonyymipalstalla on lähinnä huvittavaa.
Ilari aloitti sivuseikkojen ketjun.
Ilman ennakkoasenteita lukeva huomaa, että alustuksessani ei ole kyse maaseudun autioittamisesta.
Samaten Europeanin "Juuri näin" on turha jatkokirjoitus, koska 1994 tehdyllä huijauksella ei ole mitään yhteyttä punamultahallituksiin ja pienviljelijöiden tukiin.
Eikö sinun jo kannattaisi uskoa, että 90-luvulla tehdyt huijaukset eivät oikeasti kiinnosta ketään?
Eivät ainakaan ennen, kuin asioista saadaan oikeuden tuomioita. Ja siihen lienee matkaa, jos strategianasi on vatvoa ongelmaasi internetin anonyymipalstoilla.
Maaseutu on tyhjentynyt rakennemuutoksen vuoksi, maatalon pojat istuvat avokonttoreissa suunnittellemassa IT-juttuja tms.
Mitä siitä, jos maataloutta rationalisoidaan vähän tehokkaammaksi? Veronmaksajat, eli tavalliset hyötyvät ts. sinä ja minä (muttei liikennevaloissa).
tapahtuu myös kaupungeissa, hallittua se ei ole(kuten Holkeri aikoinaan väitti), mutta väkisin sitä vain joudutaan tekemään tiettyjen valintojen johdosta
"...kuinka poliittinen ja ideologinen suunnanmuutos käynnistettiin Suomessa uudistusvaatimuksina 1980-luvun loppupuolella ja kuinka muutos ajettiin läpi talouskriisin "hoitona" ja "lamatalkoina" 1990-luvulla.
Kansainvälistä uusliberalismia seuraillen myös Suomessa alettiin vaatia suljetuksi ja jäykäksi leimatun "säännöstelytalouden" uudistamista vapauttamalla raha-, talous- ja sosiaalipolitiikka kahlitsevaksi leimatusta valtion sääntelystä. Talouteen kohdistuva demokraattisten elinten kautta toteutuva sääntely esitettiin aikansa eläneeksi ja koko yhteiskuntaa jäykistäväksi taakaksi, joka oli raivattava sivuun uuden tehotalouden tieltä. Uudistamisen päätavoitteiksi esitettiin mm. taloussääntelyn purku, julkisen sektorin supistaminen ja yksityistäminen, ay-liikkeen heikentäminen sekä työehtojen ja sosiaaliturvan huonontaminen."
http://www.prodemokratia.net/demokratia/markkinavalta
"Työministeriöstä kerrotaan, että kahden viimeisen vuoden aikana Suomesta on hävinnyt 150 000 työpaikkaa.
Suomi elää parhaillaan 1990-luvun alun lamaan verrattavaa rakennemuutosta, kirjoittaa Kansan Uutiset. Lehden mukaan Suomesta on viimeisten kahden vuoden aikana hävinnyt 35 000 työpaikkaa enemmän, mitä uusia työpaikkoja on syntynyt tilalle."
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2004/07/306226
Miten ylläpitää suljetuksi ja jäykäksi leimattua "säännöstelytaloutta" eri suhdanteiden aikana?
"toteutuva sääntely esitettiin aikansa eläneeksi ja koko yhteiskuntaa jäykistäväksi taakaksi, joka oli raivattava sivuun uuden tehotalouden tieltä."
- miten pysyä mukana jos muut tehostavat mutta itse eläisimme kivikautta? Miten silloin voi pärjätä?
Sallittakoon tämä kirjoitukseni, vaikka takerrunkin sivuseikkaan.
Ilarille haluan antaa pari kysymystä. Ilari kun tykkää kinastella sivuseikoista, kun varsinaiseen alustukseen ei ole kanttia kirjoittaa asiallista vastinetta.
Kysymykset Ilarille:
1. Voisitko kertoa tämän uuden tehotalouden edut?
2. Ketkä siitä hyötyvät eniten?
Minäkin haluaisin ottaa rennosti ja unohtaa taloudellisen ajattelun - mutta jos asioita voidaan rationalisoida veronmaksajien eduksi, miksi niin ei pitäisi tehdä? Tutustu kansantalouden perusteihin ja niukkuuden tarkoitusperiin.
Kerro toki vaihtoehto, mutta älä unohda edellisiä kysymyksiä.
Voisitko kertoa vaihtoehdon tehotaloudelle ja kuka sen maksaa millä rahalla?
Koko Jaakkolan höpötys kuuluisi aiheensa ja käsittelytapansa perusteella Salaliittoteoriat- otsikon alle.
on se salattu järki näissä...?
"... valuuttarahaston ja Maailmanpankin köyhiin maihin pakottaman politiikan osana laajempaa uusliberalistista ohjelmaa. Tämän toteuttaminen aikaansaa köyhyyttä ja syrjäytymistä myös teollisuusmaissa. Esimerkiksi EU:ssa niin sanotut lähestymiskriteerit vastaavat osittain rakennesopeutusohjelmia.
" Mikä on niiden salattu järki?"
"Näiden reformien järki on ensinnäkin luoda olosuhteet yksityiseen, usein ulkomaiseen, pääomaan perustuvan taloudellisen toiminnan laajenemiselle. Ensinnäkin kyseessä olevan maan rahan arvoa alentamalla ne laskevat palkkoja dramaattisesti ja pienentävät näin työvoimakuluja. Ne luovat myös olosuhteet, joissa ulkomainen pääoma voi ottaa haltuun omaisuutta ja varoja yksityistämisohjelmien kautta..."
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm
Mitä se on? Porukka joka sivistyneessä suomessa katsottiin liian vastenmieliseksi päästää edes hallitukseen...Äänestäjiäkään ei isommin löytynyt...
http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/1999_4_04.htm
Se porukka määrä nyt meitä ja näyttäisi olevan vallalla EU:n johdossakin...luultavasti suurin syy EU-vastustamiseen.
Tämä olisi kauhea maailma, jos asiat olisivat yritysjohtajien päätettävissä.
-iiro Viinanen-
http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/1997_1998/oyeurooppa.html
ja ajankohtainen kirjoitus...
Ihan että taisi omakehu tuulahtaa!
Buuuuuuuuuuuuu!!
EU:n komission päättämä sokeripolitiikan ”uudistus” olisi jäsenmaita eriarvoistava jos se sellaisenaan toteutuisi.
Sillä päätöksellä loppuisi sokerinviljely Suomesta ja häipyisi työpaikkoja sokeriteollisuudesta.
Komission päätöstä on vaikea ymmärtää, eikös maataloutta pitänyt voida harjoittaa koko EU:n alueella?
SataSeutu-lehden pääkirjoitus lähes vuosi sitten, jolloin ministeri Korkeaoja taisteli tuulimyllyjä vastaan 141:n jatkosta:
"Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen oltiin huojentuneita, ettei jäsenyys kaatunut maatalousneuvotteluihin, joissa laskelmien mukaan oli kiista suomalaista kohden puolen kilon Sirkku sokeripaketista.
EU-neuvotteluista sittemmin kirjan kirjoittanut Antti Kuosmanen totesi maatalousneuvotteluista ironisesti, että koko EU jäsenyys oli hilkulla kaatua neuvotteluissa asiaan, joka merkitsikin muutamaa sokeripalaa henkeä kohti!
Sittemmin Kuosmasen kirjassa (tekijä tuhosi painoksen ennen sen tuloa myyntiin) todettiin ”Maatalousneuvottelutuloksetkin oli saatu kirjoitetuksi liittymisasiakirjoihin. Maatalousneuvottelujen tarina ei kuitenkaan loppunut siihen… alkoi taistelu niin sanotusta kansallisesta tukipaketista”.
Lähes yhdeksän vuotta liittymisen jälkeen edelleenkin käydään samaa maataloustaistelua kansallisesta tukipaketista ja edelleen Sirkku-palasokerin kohtalo on auki. Kansalle ei ole rehellisesti näinä vuosina kerrottu, mitä kaikkea sovittiin EU-neuvotteluissa. Nyt EU:n maatalouskomissaari toimii liittymisasiakirjojen ja Suomen muiden EU-sitoumusten mukaisesti, kun hän vaatii kansallisten tukipakettien alentamista. EU ei ole liittymisen yhteydessä myöntänyt Suomelle mitään pysyviä Etelä Suomea koskevia kansallisia tukiratkaisuja. On maatalousministerimme kovan tehtävän edessä kasvattaakseen kansallisia tukimarkkoja viljelijöille!"
Löytyy osoittesta:
http://satanen.com/sataseutu/paa/paa_138_2003.html
Lopuksi kommentti liittyen masi.x:n kirjoitukseen:
Komission päätöstä ei ole olleenkaan vaikeata ymmärtää.
EU:n "vapaan kilpailun" tavoite on laskea Suomen tuottajille maksettavia tuottajahintoja nimenomaan siksi, että Tanskassa ja Keski-Euroopassa sijaitsevat tehtaat saavat muualta suuremmilla EU-tuilla tuetut raaka-aineet halvemmalla.
Suomalaisen veronmaksajan, kuluttajan, elintarviketyöläisen ja maanviljelijän edunmukaista ei ole maksaa EU-jäsenmaksua ranskalaisen ja hollantilaisen viljelijän ja ylikansallisen elintarvikeyrityksen hyväksi käytettäväksi EU-maataloustueksi.
Aivan selvää on, että tanskalainen Danisco Sugar (DanSukker) ei ala omistamillaan Säkylässä ja Salossa sijaitsevilla sokeritehtailla kilpailemaan itsensä kanssa.
On Danisco Sugarin etu, että suomalaiset sokeritehtaat ajetaan alas.
... alkoi 1950-luvun alkupuolella.
Mitä sitten jos se nyt loppuu.
Viljelkää jotain muuta.
on ollut vain yhden median osasen SataSeutu-lehden kotisivulla.
Edes Maaseudun Tulevaisuus ei ole kertonut koko totuutta!
Pyydän ystävällisesti tallentamaan tämän infotekstin.
Sitaatti SataSeudun kirjoituksesta:
"141-tuen jatko hämärän peitossa vuonna 2007 @ 30.3.2004
EU-komissio hyväksyi vain alenevat tulotuet
Komissio katsoi Suomen 141 tukiratkaisua käsitellessään, että tämäntyyppisen tulotuen on oltava väliaikainen toimenpide, jolla helpotetaan Suomen maatalouden integroitumista yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Sen vuoksi komissio sallii kyseisessä päätöksessä ainoastaan alenevan tulotuen, jonka kokonaismäärä ja alakohtaisesti myönnettävä määrä vähenee vuosittain.
Suomi tekee arviointikertomuksen 141-tuestaan vuonna 2006. Tämän jälkeen komissio tarkastelee vuosittain alenevan tuen jatkoa ottaen huomioon, että 141-tuki on siirtymäkauden tuki Etelä-Suomen viljelijöille. Komission tiukan tulkinnan mukaan Suomi voi tehtyään arviointikertomuksen vuonna 2006.
Suomi joutuu nyt maksamaan investointituet korotettuina. Täysimääräisinä maksettavien investointitukien merkitys on Suomelle, että komissio voi lopettaa muutaman vuoden kuluttua siirtymätuet kokonaan. Vaikeaan välikäteen joutuvat viljelijät, jotka eivät suunnittele tuotantonsa lisäämistä. Investointituet vaikuttavat myös kilpailua vääristävästi.
SataSeutu julkaisee kokonaisuudessaan Komission 16.3.2004 tekemän päätöksen tekstiosan. Tukitaulukot on julkaistu aikaisemmin useissa maatalousalan lehdissä, mutta ei komission päätöstä.
Valistuneet lukijat voivat itse muodostaa käsityksen 141 tukiasiasta. Nykyistä maa-ja metsätalousministeri Juha Korkeaojaa on turha syyttää siitä, että vuonna 1994 huonon ratkaisun tekivät Esko Aho, Heikki Haavisto ja Esa Härmälä."
Komission 16.3. 2004 tekemän päätöksen tekstiosa on edellä olevan jatkona SataSeudun osoitteessa
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=331
MTK-Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Yrjö Ojaniemi on tehnyt Komission päätöksestä yhden sivun mittaisen tiivistelmän.
Tämä tiivistelmä tekstin lihavointeineen ja kursivointeineen pitäisi välttämättä saada nettiin viljelijöiden luettavaksi!
SataSeutu-lehti on toistaiseksi ainoa tiedotusväline, joka on kertonut kyseisestä komission 15-sivuisesta lakitekstistä.
Ei edes Maaseudun Tulevaisuus ole kertonut totuutta viljelijöille!
Mikä on Maaseudun Tulevaisuuden tehtävä?
Yrjö Ojaniemen tekemän tiivistelmän komission tylystä päätöksestä saa wordinä osoitteesta
[email protected]
Tässä on MTK-E-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Yrjö Ojaniemen tekemä tiivistelmä komission tylystä lakitekstistä:
Komission 141-päätös
Tukitasojen osalta komission 141-päätös oli odotettu. Käytyjen neuvottelujen perusteella Suomi kirjelmöi ja teki ilmoituksen komissiolle, miten ja mitä tukia aiotaan ottaa käyttöön. Komission päätös on ”vastaus” Suomen ilmoitukseen. Kaikki Suomen ilmoitukset on lain mukaan käsiteltävä maatalousneuvotteluissa tuottajajärjestöjen kanssa.
Komission päätöksessä eräät tekstimuotoilut ovat huolestuttavia. Kohdassa 13 komissio toteaa, että ”tukikelpoisuusperusteet täyttävän viljelijän on voitava hakea ja saada Suomen viranomaisilta investointitukea määrä, joka mahdollistaa riittävät investoinnit ja tekee tulotuen tarpeettomaksi niin pian kuin mahdollista.”
Kohta 48 täydentää tätä vielä seuraavasti: ”Suomi on antanut takeet siitä, että suoraa tulotukea maksetaan viljelijöille vain, jos rakennetuki pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön.”
Tulotuen osalta kohdassa 46 komissio lausuu seuraavaa: ”Kokemuksen perusteella väliaikainen ja aleneva suora tulotuki voidaan nähdä rakennepolitiikan hyödyllisenä lisänä edellyttäen, että tällaisen tuen tarkoituksena on pääasiassa täydentää rakenteellista sopeuttamista, että tuki ei haittaa tarpeellisten rakennemuutosten tekemistä ja että se on rajoitettu kestämään vain tarvittavan ajan.”
Kohdassa 47 todetaan varsin tylysti: ”Suorien tulotukien asteittainen alentaminen edistää Suomen maatalouden yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja on osoitus siitä, että liittymisasiakirjan 141 artiklaan perustuva tuki on siirtymätoimenpide.”
141-tuen jatkoa koskeva kirjaus kohdassa 54 ei anna takeita jatkosta: ”Jos Suomi esittää tämän lisäksi pyynnön 141 artiklan mukaisen tuen jatkamisesta vuoden 2007 jälkeen, komissio arvioi tällaisen pyynnön 141 artiklan kannalta ja päättää vuoden 2007 jälkeen sovellettavista tukitasoista ja menettelyistä mainitun kertomuksen ja muiden soveltuvien tietojen perusteella ottaen huomioon yhteisön politiikan ja vuoden 2006 jälkeen voimassa olevien uusien maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa saavutetun kehityksen,”
Artiklaan 142 viitataan kohdassa 32: ”Liittymisasiakirjan 141 artiklassa todetaan, että jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen jälkeen kun 138, 139, 140 ja 142 artiklan määräyksiä sekä yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä on sovellettu täysimittaisesti, komissio voi antaa Suomelle luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan.”
Kasvinviljelyn kansallisessa tuessa päätös mahdollistaisi vielä vuonna 2004 entisen järjestelmän, mutta määräraharajoitteella (art.2, kohta 7) : ” Tätä artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 tarkoitettuihin maatalouden ympäristösitoumuksiin. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen maatalouden ympäristösopimuksiin, jotka on tehty ennen 1 päivää tammikuuta 2004, jos kyseisille sopimuksille on maksettu lisäkannustimia päätöksen 97/428/EY säännösten mukaisesti.”
--
Harmi, että Ojaniemen kirjoituksen liahoinnit ja kursiivit näy tässä keskustelussa.
Ojaniemi opasti tekstinsä lukijaa seuraavasti:
"Kursiivi on suoraa lainausta komission 141-päätöksestä. Muu teksti on MTK-EP/Ojaniemi kommenttitekstiä tuoreeltaan maaliskuussa 2004. Päätöstekstistä on vahvennettu muutamia olennaisia kohtia tekstin havainnollistamiseksi, vahvennuksia ei ole alkuperäistekstissä."
Alkuperäisen tekstin saa word-dokumenttina emailosoitteesta
[email protected]
Yksi Suomen maatalousneuvotteluja vuosina 1993-94 käyneelle Esa Härmälälle kiusallinen asia on kirjoitettuna pöytäkirjaan
Maa- ja metsätalousministeriön EY-maatalousjaoston kokous 11/93 18.8.1993:
"Härmälä totesi, että pohjoisen tukimallin avulla siirtymäjärjestelyistä voidaan saada hyvinkin etupainotteinen, jolloin siirtymäajan tarve voi jäädä lyhyeksi."
Millainen olikaan siirtymäjärjestely, jota Härmälä komissiolle ehdotti?
Siis siirtymäjärjestely - ei siis pysyvä!
Todella hieno dokumentti, jonka silloinen kokouksen sihteeri, neuvotteleva virkamies Paavo Mäkinen kirjasi pöytäkirjaan!
Mäkinen on nykyään MTK:n toiminnanjohtaja.
Ilari ja pari muuta keskustelevat sivuketjussa "tehotaloudesta".
Ilarin "kivikaudessa" olisi Euroopan unionin sijasta ollut myös vaihtoehto, joka on täysin unohtunut. Se on ETA-jäsenyys, jota Norja käyttää hyväkseen.
Todisteeksi ETA-jäsenyyden eduista siteraaraan Antti Kuosmasen tuhottua kirjaa.
Tässä lainaus:
"Delorsin aloite sopi erittäin hyvin Suomen tuon hetkisiin tavoitteisiin. EY-jäsenyyttä ei pidetty mahdollisena sovittaa yhteen puolueettomuuspolitiikan kanssa, joten yhdentymisen poliittiset ulottuvuudet koettiin pikemminkin rasitteeksi kuin eduksi. Vähemmän tunnettua ehkä on, että taloudelliseltakaan kannalta EY-jäsenyyttä ei tuossa vaiheessa pidetty minään kovin edullisena vaihtoehtona. Tosiasia näet oli, että EY:n kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset olivat olleet maataloutta lukuun ottamatta markkinaintegraation kannalta miltei samanarvoiset kuin EY:n omat yhteismarkkinat.
Näissä olosuhteissa jäi jäljelle kaksi peruskysymystä harkittaessa tulevia vaihtoehtoja. Toinen oli: olisivatko jäsenyyden aineelliset edut suuremmat kuin haitat? Toinen oli: mikä olisi sijaintimme Euroopan poliittisella kartalla? Paljon riippui siitä, mitä muut EFTA-maat tekisivät.
Jos arvioitiin vain lyhyen ja keskivälin tähtäimen näkymiä, vastaus ensimmäiseen kysymykseen ei välttämättä ollut yksiselitteisen myönteinen. Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ei ollut kovin "aineellinen" etu. Se, mitä ETAn neuvotteluissa opimme EY:n päätöksentekoprosesseista välillä suorastaan puistatti. ETA-sopimus näytti puutteistaan huolimatta suurin piirtein takaavan pääsyn EY:n sisämarkkinoille.
Talous- ja rahaliiton realistisuudesta oli neuvotelluista sopimusmääräyksistä huolimatta epäilyksiä ja se syntyisi joka tapauksessa vasta vuosien kuluttua.
Maatalouden integrointi EY:n maatalouspolitiikkaan olisi poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti raskas operaatio.”
Ytimekkäästi kerrottu. Pyydän ystävällisesti tallentamaan.
Mitä varten?
Pyydän ystävällisesti tallenamaan tämän.
Aloitan kysymyksillä:
Milloin OK-liha siirrettiin grillattavaksi TLK:n vartaaseen?
Milloin SOT fuusioitiin LSOhon?
Milloin tehtiin valuuttalain muutos, joka mahdollisti rahan ja pääomien siirtymisen yli rajan ilman Suomen Pankin valvontaa?
Valuuttalain muutos oli tärkeä portinavaus, jonka jälkeen tulivat nurkanvaltaukset ja osuustoiminnalliset yritysfuusiot.
Kyseiset asiat liittyvät Kuosmasen kirjan tekstiin. Asiaan, joka suorastaan puistatti Kuosmasta.
Kuosmanen ei kuitenkaan huomannut, mitä valmisteluja Suomessa oli jo tapahtunut.
Kyseiset nurkanvaltausvalmistelut todistavat, että ETA-jäsenyysneuvottelut olivat vain kansalaisten harhauttamiseksi tehty välivaihe, jolloin Suomessa tehtiin tarpeelliset pohjustustyöt tulevalle EU-jäsenyydelle.
Perustelu:
Pelkkä ETA-jäsenyyshän ei olisi merkinnyt maatalouden ja elintarviketeollisuuden alasajoa.
Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjaassaan Suomen tie EU:n jäseneksi, että ulkoministeriössä tiedettiin jo 1983, mitä Euroopassa on suunnitteilla.
Presidentti Koivisto (entisenä pankkimiehenä, valtiovarainministerinä, pääministerinä, Suomen Pankin pääjohtajana ja jälleen pääministerinä) tiesi tarkalleen mitä oltiin tekemässä.
Kyllä olisi kummallista, ettei maan korkein johto Mauno Koivisto olisi tiennyt, mitä Euroopassa ja samalla Suomessa oli tekeillä!
Valuuttalain muutoksella oli Suomen valtiontalouteen katastrofaaliset seuraukset.
Koivisto ei siis tuhonnut vain Suomen maataloutta, vaan koko kansantalouden.
Koivisto piti 6.5.1992 oikeuspoliittisen seminaarin, jossa hän käskytti Korkeinta oikeutta muuttamaan juuri tehty päätös.
Tästä seurasi, että
1. pankit saivat mielivaltaisesti ajaa yritykset konkurssiin
2. työttömiä tuli 500'000
3. mittava määrä yrittäjiä joutui ilman omaa syytä velkavankeuteen
4. valtionvelka kasvoi 400'000 miljoonaan markkaan
5. pankkitukeen laitettiin laittoman rahaston (Valtion vakuusrahaston) kautta yli 100'000 miljoonaa markkaa
6. valtion ja kuntien verotulojen vähentyminen johti/johtaa julkisen sektorin leikkauksiin.
Valtamedia vaikenee Koiviston oikeuspoliittisesta seminaarista, jonka asiakirjat Tarja Halonen on Koiviston pyynnöstä heinäkuussa 2002 määrännyt salaisiksi.
Koivisto tuli kuitenkin seikkaperäisesti kertoneeksi kirjassaan Kaksi kautta.
Koiviston kirjan avoimuuden takana lienee se, että Koivisto kokosi kirjansa sähköisessä muodossa olleista muistiinpanoista (nauhoittamistaan puhelinkeskusteluista ja muista keskusteluista?!) sekä muistioista, eikä tullut ajatelleeksi, että joku tulisi koskaan penkomaan kyseisiä asioita.
Mauno Koivisto henki leijuu edelleen Suomen oikeuslaitoksen ja valtamedian yläpuolella.
Mauno Koivisto tuhosi konklaavillaan Suomen!
Katso todiste osoitteesta
http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
Lue ja hämmästy. Suomi ei olekaan oikeusvaltio.
Oikeuspoliittisesta seminaarista:
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka_linnassa.phtml
Yleissivu aiheeseen:
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka.html
Mauno Koivisto kertoo kirjassaan myös, että Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) oli tehnyt niinkuin hän oli esittänyt.
Mitähän Koivisto oli esittänyt?!
Omalla nimellä
Jorma Jaakkola
[email protected]
... ja mustavalkoista.
"Koivisto ei siis tuhonnut vain Suomen maataloutta, vaan koko kansantalouden.
Koivisto piti 6.5.1992 oikeuspoliittisen seminaarin, jossa hän käskytti Korkeinta oikeutta muuttamaan juuri tehty päätös.
=> Kas, nyt on syytetty vaihtunut. Aiemmin syntipukkia on haettu Holkerista, Liikasesta, Ahosta ja Viinasesta... :-)). Totuus on se, ettei lamalle ole yhtä syyllistä.
"Tästä seurasi, että
1. pankit saivat mielivaltaisesti ajaa yritykset konkurssiin
=> Juu, ja siinä sivussa tulivat ajaneeksi myös itsensä nurin - valtio pelasti...
2. työttömiä tuli 500'000
=> Johtui monesta syystä, mm. idänkaupan romahtamisesta.
3. mittava määrä yrittäjiä joutui ilman omaa syytä velkavankeuteen
=> Ilman omaa syytä? Oliko joku pakottanut heitä ottamaan valuuttalainaa?
4. valtionvelka kasvoi 400'000 miljoonaan markkaan
=> Mikä on vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin, nyt jo valtaosiltaan pois maksettu.
5. pankkitukeen laitettiin laittoman rahaston (Valtion vakuusrahaston) kautta yli 100'000 miljoonaa markkaa
=> Toinen vaihtoehto olisi ollut paljon huonompi kansalasille.
6. valtion ja kuntien verotulojen vähentyminen johti/johtaa julkisen sektorin leikkauksiin.
=> Julkinen talous olikin pöhöttynyt tolkuttomiin mittasuhteisiin, mm. raittiussihteerin virka perustettiin kuntaan kuin kuntaan kun valtio rahoitti puolet palkkakuluista. Tekemistä vaan ei viralle tahtonut löytyä mutta... :-(
On harvinaisen mustavalkoista ajatella, että Suomen laman syypää oli joku yksittäinen henkilö. Varmasti Koivisto teki vääriä päätöksiä, mutta tuskin hän sentään Neuvostoliittoa romahdutti. Tässä maassa oli paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka olivat pystyssä vain idänkaupan vuoksi.
Ja sitäpaitsi lama oli tuolloin maailmantaloudellinen ilmiö, joka riivasi myös paljon muita maita kuin Suomea, mm. Ruotsia. Vai aiheuttiko Koivistoparka myös Ruotsiin laman?
Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjaassaan Suomen tie EU:n jäseneksi, että ulkoministeriössä tiedettiin jo 1983, mitä Euroopassa on suunnitteilla.
Presidentti Koivisto (entisenä pankkimiehenä, valtiovarainministerinä, pääministerinä, Suomen Pankin pääjohtajana ja jälleen pääministerinä) tiesi tarkalleen, mitä oltiin tekemässä.
Kyllä olisi kummallista, ettei maan korkein johto Mauno Koivisto olisi tiennyt, mitä Euroopassa ja samalla Suomessa oli tekeillä!
Valuuttalain muutoksella (1985) oli Suomen valtiontalouteen katastrofaaliset seuraukset.
Koivisto piti 6.5.1992 oikeuspoliittisen seminaarin, jossa hän käskytti Korkeinta oikeutta muuttamaan juuri tehty päätös.
Tästä seurasi, että
1. pankit saivat mielivaltaisesti ajaa yritykset konkurssiin
2. työttömiä tuli 500'000
3. mittava määrä yrittäjiä joutui ilman omaa syytä velkavankeuteen
4. valtionvelka kasvoi 400'000 miljoonaan markkaan
5. pankkitukeen laitettiin laittoman rahaston (Valtion vakuusrahaston) kautta yli 100'000 miljoonaa markkaa
6. valtion ja kuntien verotulojen vähentyminen johti/johtaa julkisen sektorin leikkauksiin.
Valtamedia vaikenee Koiviston oikeuspoliittisesta seminaarista, jonka asiakirjat Tarja Halonen on Koiviston pyynnöstä heinäkuussa 2002 määrännyt salaisiksi.
Asiasta on tehnyt vain yksi tiedotusväline toimituksellisen uutisen, Kokemällä ilmestyvä SataSeutu-lehti:
"Presidentti Tarja Halonen salaa oikeuspoliittisia asiakirjoja @ 11.9.2002
Oikeusjärjestelmän riippumattomuus huolestuttaa:
Kansa on oppinut pitämään oikeuslaitostamme riippumattomana, mutta nyt herää syvä epäilys, ettei asia olekaan näin. Tasavallan presidentti Tarja Halonen on tämän vuoden elokuussa eläkkeellä olevan presidentin Mauno Koiviston pyynnöstä päättänyt määrätä salaisiksi 6.5.1992 presidentti Koiviston järjestämän oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden asiakirjat. Mitä salattavaa on oikeusoppineiden ja presidentin välisessä keskustelutilaisuudessa.
SataSeutu julkaisee presidentti Tarja Halosen päätöksestä kopion.
Mitä salattavaa on nykyisellä presidentillämme? Hallitaanko maatamme tällaisten salaisten tapaamisten kautta?
Presidentti Mauno Koivisto järjesti presidentin linnassa 6.5.1992 oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden, jonka teemoina tiedotteen mukaan olivat: tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
Tilaisuuteen oli kutsuttu presidentin, presidentin rouvan ja presidentin kanslian johdon lisäksi tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia, kaikkiaan kolmisenkymmentä arvovaltaista henkilöä."
Uutisen osoite:
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=236
pitäisi tallettaa? Sinähän kuitenkin kopioit sen tänne kerran pari kuussa.
jo tallettaa sen ja kohta se ammutaan näille foorumille yhä uudestaan niin kauan kunnes asia selvitetään.
Kyllähän se Koivisto vehkeili tähän maahan sen surullisenkuuluisan Holkerin-Liikasen täystuhohallituksen, joka pisti tämän maan asiat aivan perseelleen.
Koivisto ei ole ainoa syyllinen, mutta suurin kylläkin.
Jälkiviisaus on se paras viisaus, joten kerropa mitä sitten olisi pitänyt tehdä silloin - minkälainen hallitus? Siinähän kuunneltiin vain kansan tahtoa, Koivistoa ei ole syyttäminen muusta kuin inkeriläisten riesasta.
.. sitten johtuu se, että lama oli maailmantaloudellinen ilmiö, ei pelkästään Suomen?
Vaikuttiko Koivisto-Holkeri-Liikanen -akseli jotenkin myös Ruotsin laman syntyyn ja Neuvostoliiton romahdukseen?
muodostamisesta ja Mauno Koiviston toimista.
Teppo inspiroi kirjoituksellaan "No mitä" 21.7.2004 klo 22.43 (Isänmaan ryöstö-kirjoitukseni alla):
> Jälkiviisaus on se paras viisaus, joten kerropa mitä sitten olisi pitänyt tehdä silloin - minkälainen hallitus? Siinähän kuunneltiin vain kansan tahtoa, Koivistoa ei ole syyttäminen muusta kuin inkeriläisten riesasta.
Minun ei tarvitse toimia jälkiviisaana, eikä minun tarvitse esittää vaihtoehtoa Koiviston toiminnalle.
Lukemalla saa tietoa. Parhaina lähteinäni ovat Mauno Koiviston omat kirjat:
- Kaksi Kautta
- Historiantekijät, Kaksi Kautta II
Koivisto oli saanut Kalevi Sorsalta vihiä Suomisen, Väyrysen ja Taxellin tekemästä kassakaappisopimuksesta, jolla olisi perustettu porvarihallitus keväällä 1987.
Koivisto kutsui Harri Holkerin luokseen jo helmikuussa 1987 ja kertoi, että tämä on varteenotettava pääministeriehdokas.
Lisäksi Koivisto ilmaisi Holkerille, että hallitus tulisi ohjelmallaan tekemään asioita, jotka vaikuttaisivat voimakkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan.
Koivisto kertoo, että Erkki Liikasella oli kova työ saada demarit ja Kokoomus luottamaan toisiinsa ja samaan hallitukseen.
Jos Keskusta olisi tullut hallitukseen, olisi Väyrysestä tullut pääministeri, joka olisi kaatanut Koiviston suunnitelmat.
Muistakin lähteistä löytyy tietoa.
Suominen, Väyrynen ja Taxell olivat huolissaan vakaan (vahvan markan) poliikasta seuraavista seikoista. Suomen valtiota uhkasi nimittäin jo 1990 kassakriisi.
Koivisto sai Holkerin jatkamaan harjoitettua lamaan johtavaa talouspolitiikkaa, jonka seuraukset olivat Suomen taloudelle kohtalokkaat.
Koivisto oli (pankkimiehenä ja asioita seuraavana) ja presidentin toimen hoitamisen vuoksi hyvin tietoinen, mitä oli Euroopassa oli tekeillä.
Suomi oli jo 1985 (Sorsan Hallitus) mukauttanut valuuttalain (Koivisto ei kerro valuuttalain muutoksesta!).
Koiviston harjoittama talouspolitiikka oli kuitenkin johdonmukaista jatkoa valuuttalain muutokselle toimia ylikansallisten pääomien tahdon mukaisesti.
Jos "Suomen" tavoitteena olisi ollut vain ETA-jäsenyys, ei OK-lihaa olisi jo lokakuussa 1985 grillattu TLK:n vartaaseen.
Eikä SOT fuusioimista LSOhon.
Eikä itsenäisten meijerien sulattamista Valioon.
Elintarviketeollisuuden EY-kuntoon sopeuttamisestakin oli tietoa välistävetoihin, jotka hyödyttivät aivan muita kuin tuottajaomistajia.
Euroopan yhdentymisen tulevaisuudesta oli siis sisäpiireillä tietoa ennen Holkerin hallituksen pystyyn runnomista.
IMF antoi lainaa tarkoituksella saattaa Suomen valtion talous koukkuunsa.
Koivisto kertoo Kaksi kautta II:n lopuksi:
"Suomen Pankki järjesti syksyllä 1994 seminaarin, johon kansainvalisen valuuttarahaston toimitusjohtaja Michel Camdessus osallistui. seminaarin jälkeen järjestetyssä cocktailtilaisuudessa hän leikin varjolla sanoi, että Valuuttarahasto oli tehnyt juuri niin kuin minä olin esittänyt. Minä nauroin muiden mukana ja ajattelin, että hyvä juttu. Sitä paitsi tosi."
Mitähän Koivisto oli esittänyt?
Oliko kysymys:
Neuvostoliiton kaatamisesta NL:n johdolle annettavilla IMF:n rahoilla?
Suomen valtion laman seurauksena tekemästä lainasta?
Viimeksi mainittu on varteenotettava oletus.
On nimittäin olemassa kaksi dokumenttia siitä oli lama oli tehtävä...
Tuota asiaa ovat tutkineet muut kuin allekirjoittanut
Jorma Jaakkola
email [email protected]
Ja korkealla:
"Mitähän Koivisto oli esittänyt?
Oliko kysymys:
Neuvostoliiton kaatamisesta NL:n johdolle annettavilla IMF:n rahoilla?
Suomen valtion laman seurauksena tekemästä lainasta?
Viimeksi mainittu on varteenotettava oletus.
On nimittäin olemassa kaksi dokumenttia siitä oli lama oli tehtävä...
Tuota asiaa ovat tutkineet muut kuin allekirjoittanut "
=> Tätä juuri olen pelännyt. Joku todella uskoo jossakin, että Neuvostoliittokin kaadettiin Suomesta jonkin kaamean salaliiton seurauksena.
Ja sama salaliitto sitten päätti synnyttää Suomeen laman!
Eikö tässä olisi jo Hollywood-elokuvan aineksia?
Kun säät lämpenivät niin heti huomaa millaisia juttuja saa palstalta lukea.
NL:n kaatamiseen IMF:n rahoilla tuskin kukaan uskoo. En mikään. En ilman todisteita.
Kysymykseni olikin vain Koiviston IMF-osuudesta pohdintoja herättävä.
Dokumentit Suomen laman tekemisestä (suomalaisilla päätöksillä) ovat todellakin olemasssa.
Kertojana on Koiviston oma luottomies.
Lama joutui useasta syystä. Yksi merkittävä tekijä oli Neuvostoliiton romahdettua idänkaupan romahtaminen.
Minkähänlaisia dokumentteja sinulla on Suomen osuudesta tuohon romahtamiseen?
Ja oletko huomioinut sen, että maailmantaloudessa vallitsi tuolloin myös lama, joka tottakai vaikutti myös Suomeen. Onko sinulla todisteita, että Suomi vaikutti jopa maailmantalouden lamankin syntyyn?
Eli Suomen kansantalouden lamasta puhuttaessa ei voida puhua Suomesta yksin, irrallisena kansantaloutena, vaan Suomen talous oli ja on edelleen osa maailmantaloutta, josta se on kovin riippuvainen.
Toki näin jälkiviisaasti voidaan keskustella paljonkin Suomen virhepäätöksistä ennen lamaa. Onneksi tuollaisten virhepäätösten riskiä ei enää ole, koska olemme EMUssa.
ihan ammutaan! Spämmääminen onkin oikea tapa saada jokin asia selvitykseen.
Porvarihallitus ja Iiro Viinanen vv-ministeriksi, niin eiköhän homma olisi klaaraantunut paljon paremmin.
Tai mikä tahansa hallitus, joka ei olisi lähtenyt vahvan markan politiikan tielle.
Ei pidä liioitella idänkaupan osuutta Suomen talouskriisissä. On syytä muistaa, että idänkauppa oli jo romahtanut kun olimme vasta kiipeämässä kohti korkeinta suhdannehuippua 80-luvun lopulla.
Ilman Koiviston kyhäämää täystuhohallitusta meillä olisi ollut talouskriisin sijasta lama.
...tuolla toisaalla.
Katsotaan pois vaan.
En liioittele idänkaupan osuutta lamaan. Sitä ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä sivuuttaa lamasta puhuttaessa. En myöskään sysää lamaa yhden tai kahden ihmisen harteille.
Mikä hallitus se mahtaa olla syypää Ruotsin silloiseen lamaan?
Ruotsin lamaan ei ollut syyllinen mikään hallitus.
Mekään emme olisi säästyneet lamalta vaikka täällä olisi ollut millainen hallitus tahansa.
Mutta koska meillä oli täysin syyntakeeton hallitus vuosina 87-91, niin meidät meinasi hukka periä.
Menihän tämä nyt jo perille?
linkki http://promerit.net/verkkopostia/viewtopic.php?t=93
Milloin Suomen elintarviketeollisuuden soputtaminen EY-jäsenyyteen alkoi?
Suomen Kuvalehden kirjoitus:
"Pakkopullaa ja margariinia
Suomen elintarviketeollisuus on viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana varsin tiuhaan antanut aihetta uutisiin. Se on vihdoin ryhtynyt toimialajärjestelyihin ja rakennemuutokseen, jota siltä on odotettu vuosia.
Lokakuun alussa Raision Yhtymä, Cultor, Suomen Unilever, Eka ja SOK saivat aikaan »Suomen historian suurimman elintarviketeollisuuden järjestelyn» pilkkomalla Ekan ja SOK:n yhdessä omistaman Meiran ja liittämällä sen myllyt, leipomot ja margariinit osaksi isompia
yhtiöitä. Samalla Raisio ja Cultor tekivät keskinäisen toimialajaon niin, että Raisio sai myllyt ja Cultor leipomot. Kumpikin on toisensa
toimialueilla vähemmistöosakkaina. Margariiniteollisuus jäi Raision ja monikansallisen Unileverin kilpailualueeksi.
Uusi mylly-yhtiö Melia jauhaa lähes 80 prosenttia maamme 400 miljoonasta leipäviljakilosta. Se valmistaa nyt neljällä ja kohta kolmella myllyllä jauhot, joihin ennen tarvittiin seitsemän myllyä.
Koko myllyteollisuudessa ei kapasiteetin käyttöaste silti ole paljon 60 prosentista noussut.
Leipomoalaa hallitsee Fazer. Viime vuonna konserniin ostettu Kotisaari nosti sen markkinaosuuden 30 prosenttiin. Uudella Vaasan Leipomot Oy:llä, josta Cultor omistaa 80 prosenttia ja Raisio 20 prosenttia, on runsas kuudesosa markkinoista. Kaikkiaan leipomoyrityksiä on edelleen noin 700 ja niillä tuhat leipomoa. Pienille on aina paikkansa, mutta keskisuuret saattavat joutua Suomenkin markkinoita kyttäävien ulkomaisten jättien isoon uuniin.
Todennäköisesti on vain ajan kysymys, milloin Raision Margariini Oy:n ja Unileverin Meiralta ostama ja puoliksi omistama margariinitehdas Besta lopetetaan ja sen markkinaosuus jaetaan omistajien kesken.
Unileverin Paasivaaralla on nyt markkinoista 45 prosenttia, Raisiolla 38, Bestalla 14 ja Valtion margariinitehtaalla kolmisen prosenttia.
Teurastamopuolella syntyi liikettä lokakuun lopulla,kun kaksi Tuottajain Lihakeskuskunnan suurta osakasta pohjalainen Itikka-Lihabotnia ja savolainen Lihakunta-Lihapolar yhdistivät markkinointiyhtiönsä. Uudella Itikka-Lihapolar -yhtiöllä (liikevaihtoa yhteensä 2,5 miljardia markkaa) on nyt vahva asema lihajalosteiden markkinoilla lounaissuomalaisen LSO:n, osuuskuntien yhteisen TLK:n omistaman HK:n sekä yksityisten Poutun ja Saarioisen rinnalla.
Vastaavanlaisia liittymiä on liha-alalle tulossa lisää. Mikkeliläinen osuusteurastamo Karjaportti haalii paraikaa savonlinnalaisen Liha-Tuotteen osakkeita vahvistaakseen asemiaan Etelä-Savossa.
Kehityksen alalla ennakoidaan kulkevan siihen suuntaan, että paikalliset osuusteurastamot hoitavat lihan hankinnan ja jalostus keskitetään yhden tai kahden yrityksen käsiin.
Ymmärtämystä ajan merkkeihin on alkanut ilmetä myös meijeriosuuskunnissa. Vuoden alussa aloitti toimintansa Normilk, viiden pohjois- ja keskisuomalaisen osuusmeijerin yhteenliittymä, joka edustaa alueellisesti puolelta Suomea ja vastaanotetusta maidosta 30 prosenttia. Pohjois-Savoon puuhataan viiden meijerin alueosuuskuntaa,
josta tulisi Normilkin ja Tuottajain Maidon jälkeen kolmanneksi suurin meijeri. Yhdistyminen mahdollistaa yksittäisten tehottomien meijerien
sulkemisen, vaikka kylätasolla nousee varm asti meteli.
Marraskuussa Cultor ja Lännen Tehtaat kohahduttivat markkinoita yhdistämällä sokerintuotantonsa uudeksi monopoliyhtiöksi.
Sucros Oy:stä Cultor omistaa 80 prosenttia ja Lännen Tehtaat 20 prosenttia. Muita sokerintuottajia ei Suomessa ole.
Uuden vuoden alussa oli Huhtamäen vuoro. Se kertoi myyvänsä 49,9 prosenttia Jalostajastaan kansainväliselle Unilever-konsernille, joka
askel askeleelta varmistaa jalansijaansa Suomen ruokamarkkinoilla. Sen maailmanlaajuinen kilpailija Nestle sen sijaan on pysynyt Suomessa
hämmästyttävän hiljaa, niin hiljaa, että se kuulostaa melkein vaaralliselta.
Unileverin aktiivisuus on osoitus siitä, että pienetkin markkinat kiinnostavat monikansallisia jättejä. Ne haluavat täältä etäispäätteitä, jotka antavat niiden tuotteille suomalaisen leiman.
Jalostajan tapaisiin kotimaisiin osaajiin, jotka joutuvat hankaluuksiin kansainvälisen merkkikilvan kasvaessa, isot ulkomaalaiset haukkaavat mieluiten kiinni. Kustannustehokkuus saadaan aikaan supistamalla valmistevalikoimaa: täällä tehdään muutamia tuotteita laajoille
markkinoille ja loput tuodaan muualta.
Jalostajan kauppaa, niin kuin muitakin sitä ennen, perusteltiin valmistautumisella kovenevaan kansainväliseen kilpailuun.
Niin olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Nyt elintarviketeollisuus toimii pakon sanelemana. Sen kansainvälinen kilpailukyky on alapuolella
kaikkien vertailulukujen.
Kauppa- ja teollisuusministeriön yhdessä Elintarviketeollisuusliiton kanssa teettämä selvitys, jonka liitto mieluimmin olisi piilottanut mutta jonka ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen »vaalipuheenaan»
julkisti, paljastaa yleiskulut kilpailukyvyttömyyden suurimmaksi
syyksi. Ne ja markkinointikulut ovat kaksinkertaiset kilpailijamaihin
verrattuna.
Sen uskoo, kun katsoo millaisissa konttoreissa johtajat istuvat ja miten näyttävästi ruokaa Suomessa mainostetaan.
Tulevaisuudessa valtakunnallinen mainostaminen on kuitenkin vielä kalliimpaa ja vielä turhempaa. Todelliset menestyjät näkyvät
euromarkkinoilla ja euromainoksissa.
Suljettujen markkinoiden suojatussa elintarviketeollisuudessa on kaikista teollisuudenaloista eniten »löysää». Nyt sen pitäisi karsia turhaa kapasiteettia ja turhia mainoskuluja, järkeistää jakeluaan ja keskittää tuotantonsa moderneimpiin laitoksiinsa, jotta se ehtisi karaistua ennen kilpailun alkua. Silti se menettää väistämättä osuuksiaan, kun markkinat aukeavat.
Se, mitä nyt on tapahtunut, on vasta verryttelyä, edellytysten luomista todellisille toimille."
Milloin tämä oli Suomen Kuvalehdessä?
Maatalouden alasajo täydentyy ruumiinryöstöllä
Euroopan unionin asetuksen mukaan oikeuden tukiin saa se, jonka viljelyksessä pelto on keväällä 2006. Mikäli pelto on silloin vuokrattuna, oikeuden saa pysyvästi vuokraviljelijä. Kun Suomessa on ajettu alas kananmunan-, lihan-, maidon- ja sokerijurikastuotannon kannattavuus, voidaan peltonsa vuokralle antaneelta ja tilan ulkopuolella työssäkäyvältä tai juuri eläkkeelle siirtyneeltä viljelijältä leikata enää maahan liittyvä tuki. Näin voidaan vielä täydentää alasajon lopullisuutta ryöstämällä ruumis.
Maanviljelijöiden etujärjestö MTK:n pää-äänenkannattaja Maaseudun Tulevaisuus ylistää pääkirjoituksessaan 16.7. 2004 maa- ja metsätalousministeriä sekä EU-komissaaria heidän erinomaisesta työstä maatalouden hyväksi.
Elämmekö me Suomessa vai isä aurinkoisen maassa?
Onko valtion tukiaisiin perustuva yritystoiminta alunperinkään kannattavaa?
Tästä maatalouskeskustelusta syntyy nyt sellainen kuva, että suomalaisista on vähintään 50 % maanviljelijöitä. Näin ei kuitenkaan ole, ja huomattavasti suurempi osa kansalaisistamme on tervehtinyt ilolla elintarvikealan kilpailun tuomaa hintojen alennusta.
Tosiasiaahan emme voi kiertää: suomalainen maatalouden ylipöhöttynyt tukijärjestelmä pitikin purkaa pois, se oli tullut tiensä päähän jo aikaa sitten. Se tuli veronmaksajille kalliiksi kahdella tavalla: Se lisäsi budjettikuluja ja sitä kautta verotusta. Lisäksi se piti elintarvikkeiden hinnat kohtuuttoman korkeina.
ja tukia, niitä näytetään tarvittava siellä sun täällä,
Yle txt. tv
"Työllistämistuet vääristävät kilpailua
ja heijastuvat yritysten väliseen
kilpailuun, ilmenee työministeriön
teettämästä tutkimuksesta.
Vääristymiä kilpailussa ei pystytä
poistamaan kokonaan, mutta
niitä voidaan hillitä tiukoilla
tukiehdoilla ja seurannalla.
Kilpailua vääristävä vaikutus voi
syntyä, kun esimerkiksi kahdesta
keskenään kilpailevasta yrityksestä
toinen saa tukea.
Tutkija Kari Hietalan mukaan_pienissä
yrityksissä_tuilla saattaa olla hyvin
merkittävä taloudellinen vaikutus."
Jaakkola on oikeassa. On irvokasta, että viljelijät maksavat MTK:n kautta suurta palkkaa härmälöille ja mäkisille, jotka olivat auttamassa
Esko Ahon, Mauno Koiviston ja kumppaneiden tekemää Suomelle tuhoisaa huijausta.
Samat sanat voi sanoa SAK:n johdosta.
Omat koirat purevat.
Mutta samalla kun perätään oikeutta, on syytä miettiä tulevaisuutta muutenkin.
Onko tähän alamaisuuteen ja maan alasajoon tyydyttävä? Ei tietenkään. Itsenäisyys, oma lainsäädäntö ja päätösvalta omiin asioihimme voidaan palauttaa kunhan tahtoa löytyy tarpeeksi.
"Onko tähän alamaisuuteen ja maan alasajoon tyydyttävä? Ei tietenkään. Itsenäisyys, oma lainsäädäntö ja päätösvalta omiin asioihimme voidaan palauttaa kunhan tahtoa löytyy tarpeeksi."
=> Ongelma vain on se, että tahtoa ei löydy tarpeeksi, EU:n kannatus on jäsenyyden aikana vain noussut. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että emme kaikki ole maanviljelijöitä. Duunarit haluavat nauttia alentuneista elintarvikkeiden hinnoista, eivätkä he välitä pätkääkään maanviljelijöiden tukiaisista.
Kyllä EU-jäsenyys on ollut Suomelle hyvä asia, eikä ole näköpiirissä se, että sieltä irtautumiseen löytyisi tahtoa kansan suurista riveistä.
Sisäministeri Rajamäen mukaan EU:n sokerireformi saattaa uhata myös maidontuotantoa Suomessa.
Siinä lähtee sitten seuraava pala suomalaisten kakusta. Löytyneekökö taputtajia vielä tällekin uutiselle?
http://www.soneraplaza.fi/uutiset/artikkeli/0,2936,h-8487_a-22881645_feed-1,00.html
... saan kaupasta kaikki tarvitsemani maataloustuotteet. Muulla ei ole väliä.
Rajamäen pelko on aiheellinen.
Tämä asia on Antti Kuosmasen kirjassa "virkamiesten illuusiossa".
Virkamiehillä oli nimittäin mielikuva, että Suomi saisi maksaa lisähintoja.
Näin kuitenkaan ollut. Totuus lisähintojen illuusiosta vuosi julkisuuteen 10.10. 1994, vajaata viikkoa ennen kansanäänestystä Ylen toimittajan kuultua maatalouskomissaari Steichenia läheltä olevalta taholta, että Suomi saa maksaa lisähintoja vain maidolle ja sokerille.
Näin siksi, koska maidon ja sokerin tuotannolle oli annettu kiintiöt.
Illuusion pohjalta laadittiin vuoden 1995 maataloustulolaki lokakuun alussa 1994.
Komission vuodon tapahduttua hallitus ei tietenkään enää voinut kasvojaan menettämättä pyörtää jo tehtyä maataloustulolakia. Hallitus oli juuri kertonut aikaansaamastaan maataloustulolaista.
Näin homma junailtiin:
EU-suurlähettiläs Erkki Liikanen kävi pyytämässä komissiota pyörtämään puheensa ja Antti Kuosmanen matkusti maatalousministeri Mikko Pesälän luo.
Pesälällä oli eroanomuskin valmiina, jos hän joutuisi kertomaan asiasta.
Kuosmanen neuvoi Pesälää; nyt ei auta puhua mitään erosta. Erolla olisi vain haitallisia vaikutuksia.
Niinpä maatalousministeri Mikko Pesälä osallistui vaalipetokseen kiertämällä totuuden 14.10.1994 (kaksi päivää ennen kansanäänestystä) eduskunnassa pitämällään puheella, joka saman tien uutisoitiin mediassa.
Pesälä sanoi, ettei Suomella ole ongelmia komission kanssa. Komission kanssa jatketaan siltä pohjalta, joka on sovittu.
Mitä olikaan sovittu?
Kansanäänestyslain tekstissä on kolme tärkeätä sanaa, jotka saivat aikaan sen, että kansanäänestyksestä tuli vaalipetos.
Kansanäänestyslakiin oli nimittäin kirjoitettu:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?
MIKÄ OLIKAAN NEUVOTELTU SOPIMUS?
Todellakin. Valiolla on ajanmukaiset meijerit Virossa ja virolaiset ovat saaneet jo ennen jäsenyyttä EU-tukea saattaa tuotanto asianmukaiseen kuntoon.
Suomessa myydään jo Virossa purkitettua maitoa!
muistuttaisin siitä, että kaikki suomalaiset EIVÄT ole maanviljelijöitä. Niinpä maatalouden tukiaispolitiikka ei kiinnosta valtaosaa suomalaisista.
"Suomessa myydään jo Virossa purkitettua maitoa!"
=> Mitä sitten? Onhan täällä myyty jo vuosia ulkomaista joqurttiakin, ja hyvä niin, koska kilpailu on laskenut Valionkin jogurttien hintoja.
Ja armeija on käyttänyt ruotsalaista näkkileipää ja Virossa kudottuja sukkia.
kuinka kauan?
olla, onko tuommoisesta touhusta seurannut suomalaisia työttömiä, niitä joihin uppoaa veromarkka jos toinenkin? Jos on, mites niitä autetaan, sosiaalitukia leikkaamalla? Vai pitääkö ajaa palkat viron tasolle, vaikka hinnat ovat suomalaisia? Taitaapi tulla vielä monelle pankrotti eteen tuon politiikan ja rakennemuutoksen kanssa.
Oli juuri tänä aamuna uutisissa:
Lähde: www.jippii.fi/uutiset
Työttömyys on hieman laskenut. Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste oli kesäkuussa 8,9 prosenttia. Työttömänä oli 241 000 henkeä, joka on 23 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Joten tässä mielessä ei syytä huoleen. Kilpailukyky on kaiken ydin, Suomessa kannattaa tuottaa vain sellaisia tuotteita ja palveluja, joita täällä on järkevää tehdä.
.. kun ihmiskunta tarvitsee kyseisiä tuotteita, niin niitä myös jossain tuotetaan ja myydään.
Eli aika pirun kauan vielä!
Jos me täällä Suomessa vain halutaan harrastaa "mikään-ei-koskaan-muutu-ennen-oli-paremmin"-leikkiä, niin kohta kasvaa sammalta Suomen talouselämän päällä.
Maailma ja markkinat muuttuu, ei sille Suomi mitään voi.
Täytyy sopeutua.
sitten loppupäätelmään, EU:sta ei ole mitään hyötyä(muuta kuin eliitille), jotkut jalat maasta irti olevat optimistit kuitenkin toivoivat aikanaan toista...että EU:sta olisi ihmisille jotain hyötyäkin...
"Martin ja Schuman pelkäävät, että poliittisesta valvonnasta irronnut pääomien internationaali suistaa raiteiltaan kokonaiset valtiot ja niiden yhteiskuntajärjestykset. Näin yksi 1900-luvun suurimmista saavutuksista, tasa-arvoiset mahdollisuudet ja perusturvallisuuden taannut hyvinvointivaltio tulisi tiensä päähän.
Kehityksen pyörä on kirjoittajien mielestä kääntymässä taaksepäin. Kun aikanaan kapitalismi kesytettiin demokratialla, niin jatkossa demokratia väistyy kapitalismin raaimpien muotojen tieltä.
Poliittinen valta alistuu maailmanlaajuisesti toimivien suuryhtiöiden edessä.
- "Turbokapitalismi" näyttää valloittavan maailman vääjäämättä. Samanaikaisesti se kuitenkin tuhoaa oman olemassaolonsa perusteita: toimintakykyistä valtiota ja demokraattista vakautta, Martin ja Schumann tähdentävät."
" Joko Euroopan unionia kehitetään niin, että se onnistuu palauttamaan markkinoiden ja valtion välisen tasapainon, tai se hajoaa ennen pitkää. Valinta näiden vaihtoehtojen välillä on tehtävä pian, Martin ja Schumann toteavat."
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/6.maaliskuu/GLOBE998.HTM
Maailma todellakin on muuttunut, markkinat myös, mutta onko se enemmistölle suomelaisista hyvä asia, vai paluuta menneeseen...huononnusta, jossa EU näyttelee omaa rooliaan suurena mitättömyytenä?
Hyvinvointivaltion alasajaon olisimme voineet tehdä ihan itsekin, malliin Uusi Seelanti, mistä kuvausta:
"Uuden Seelannin malli on merkinnyt köyhtymistä sietorajan viimeiselle kynnykselle asti, resurssien valumista maasta, kilpailukyvyn lopullista menetystä kansainvälisessä työnjaossa jne. Se on merkinnyt 1800-luvun sosiaalisten epäkohtien palauttamista yhteiskunnalliseksi todellisuudeksi, vääriä lupauksia jne."
http://www.bryggare.net/tyoelama/UuSemalli.htm
Se näistä uusliberalistien tarjoamista ns. uudistuksista.
työttömyysluvuista siis jonkin verran erilaista tietoa löytyy,
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000449&posting=22000000003934517
Tiedä vaikka olisi juuri noita näkkileivänvalmistajia yms. iso osa näistä ...>>Mitä sitten? Onhan täällä myyty jo vuosia ulkomaista joqurttiakin, ja hyvä niin, koska kilpailu on laskenut Valionkin jogurttien hintoja.
Ja armeija on käyttänyt ruotsalaista näkkileipää ja Virossa kudottuja sukkia. >>
Työttömyydellä tuppaa olemaan tapana pudottaa ostovoimaa...väitetään jopa että se aiheuttaa kurjuutta ja paljon muuta ikävää.
"Työttömyydellä tuppaa olemaan tapana pudottaa ostovoimaa...väitetään jopa että se aiheuttaa kurjuutta ja paljon muuta ikävää. "
=> Totta sinänsä, mutta tosiasia nyt vain on se, että työttömyys on vähentynyt reippaasti sitten lamavuosien, ja on nyt alemmalla tasolla kuin vuosi sitten tähän aikaan.
On turhanpäiväistä kinastella ja kirjoitella pikkuasioista.
"On turhanpäiväistä kinastella ja kirjoitella pikkuasioista. "
=> saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se vain on: suomalaisia kiinnostaa paljon enemmän työttymyystilanteemme kuin 10-20 vuotta vanhat EU:n maataloustukineuvottelut.
Ja voitkin varmaan jo päätellä, kumpi asia on suomalaisten mielestä turhanpäiväinen pikkuasia: työttömyystilanteemme vai vanhat tukineuvottelut...
Ei suinkaan mitään hysteriaa.
Suomen lama ja työttömyys johtuu Euroopan yhdentymisestä johtuvista Suomen valtiollisen johdon toimista.
Kansalaisten mustatuntuu-tieto laman ja työttömyyden syntymisen syistä ei kuitenkaan riitä.
Ilman dokumentteja kansalaisen on vaikeata saada todisteita tehdystä laittomuudesta.
Laman ja työttömyyden aiheuttaneet saavat kulkea vapaasti niin kauan kuin europeaninkaltaiset kirjoittajat vesittävät totuuden kertojien kirjoituksia.
Esiin nostamani maataloushuijaus on dokumentteihin perustuva asia, joka johti siihen, että EU-kansanäänestys oli todistettavasti vaalipetos.
Vaikka maataloustuottajien joukko on paljon pienempi ryhmä kuin Suomen työttömät, asia koskettaa eniten juuri maataloustuottajia, vieläpä rankalla tavalla.
Koiviston konklaavi, josta työttömyys johtuu on taloudelliselta kannalta asioista suurin.
Maataloushuijauksesta kertominen ja Esa Härmälän erottaminen MTK:n johdosta on ykkösasia - avainasia.
Sen jälkeen media saattaa uskaltaa kertoa myös Mauno Koiviston oikeuspoliittisesta konklaavista ja sen seurauksista.
Sekä niistä talouspolittisista asioista, joilla Suomea jo 1980-luvulla alettiin hallita.
"Suomen lama ja työttömyys johtuu Euroopan yhdentymisestä johtuvista Suomen valtiollisen johdon toimista."
=> Suomessa ei ole lamaa, ja työttömyyskin on puolittunut huippuvuosista. Suomi ei romahduttanut Neuvostoliittoa.
"Ilman dokumentteja kansalaisen on vaikeata saada todisteita tehdystä laittomuudesta"
=> Todisteita laittomuuksista pitää esittää oikeusistuimissa, ei netin anonyymipalstoilla.
"Laman ja työttömyyden aiheuttaneet saavat kulkea vapaasti niin kauan kuin europeaninkaltaiset kirjoittajat vesittävät totuuden kertojien kirjoituksia."
=> Laman ja työttömyyden aiheuttaneet saavat kulkea vapaina niin kauan, kuin riippumaton oikeusistuin heidät tuomitsee.
"Esiin nostamani maataloushuijaus on dokumentteihin perustuva asia, joka johti siihen, että EU-kansanäänestys oli todistettavasti vaalipetos. "
=> Tämä on tällä palstalla jo kuultu. Koska se kuullaan käräjillä?
"Maataloushuijauksesta kertominen ja Esa Härmälän erottaminen MTK:n johdosta on ykkösasia - avainasia. "
=> No millähän tämä nyt sitten hoidetaan pois päiväjärjestyksestä?
"Sen jälkeen media saattaa uskaltaa kertoa myös Mauno Koiviston oikeuspoliittisesta konklaavista ja sen seurauksista.
Sekä niistä talouspolittisista asioista, joilla Suomea jo 1980-luvulla alettiin hallita. "
=> Mutta miten Härmälän persoona estää mediaa kertomasta näistä asioista jo nyt?
European ihmetteli:
=> No millähän tämä nyt sitten hoidetaan pois päiväjärjestyksestä?
Sillä, että viestitetään Jaakkolan esille tuomia asioita edelleen.
Kun valtamedia lopulta puuttuu asiaan, on oikeuskäsittelyn vuoro.
Valtakunnan syyttäjälle kai asia kuuluu. Mutta ilman julkista keskustelua hän ei asiaan puutu.
Kiitokset Jaakkolalle tiedoista!
Siitä vain viestittelemään. Vaikkapa näin: "luin tuolta eräältä netin anonyymipalstalta jonkun Jaakkolan kirjoituksen..."
=> Ei taida olla ihan uskottavaa...
Valtamedian puuttumista asiaan saatte odottaa ihan rauhassa.
Ei kiinnosta minua, eikä varmasti monia muitakaan. En jaksa Jaakkolan jaarituksia edes lukea, vuosikausia vanhat maataloustukineuvottelut eivät voisi vähempää kiinnostaa!
ei kiinnosta. Kateellinen vai kommari?
En ole kateellinen, en kommari.
En myöskään maanviljelijä. Siksi kymmenen vuotta vanhat maataloustukipoliittiset asiat eivät oikein jaksa kiinnostaa.
Luulen kuitenkin, että Suomessa on muitakin asoita, jotka kiinnostavat.
Vai eivät maatalouteen liityvät asiat kiinnosta Europeania...
Jaksat kuitenkin tehdä kirjoituksia, joilla yrität vesittää esiintuomiani asioita.
Poistu tästä keskustelusta tärkeämmiksi katsomiasi asioita käsitteleviin keskusteluihin, jos tämä ei kerran kiinnosta.
Äläpä nyt kärjistä. Kyllä maatalouteen liittyvät asiat toki kiinnostavat Europeaniakin tiettyyn rajaan saakka.
Mutta esimerkiksi Nivalan kunnan maatalouslautakunnan päätökset eivät kiinnosta. Eikä myöskään lounais-suomen katokorvaukset vuodelta 1987. Eivätkä EU:n tukipakettineuvottelut kymmenen vuoden takaa.
Ja uskallan väittää, etteivät ne kiinnosta 99,99 prosenttisesti muitakaan suomalaisia.
Tympäisee kaukaa haetut tauhomiset jolla ei itse asian kanssa ole tekemistä.
Ei minuakaan kiinnosta kaikenmaailman maataloustuet, koska en ole viljelijä.
Mutta. Kiinnostuin maatalousneuvotteluissa tehdystä 141-huijauksesta, kun sain lukea siitä Kuosmasen tuhotusta kirjasta.
Tuo "maatalous" ei taida kiinnostaa Europeania siksi, että Suomen liittymisneuvottelut eivät kestäkään päivänvaloa.
Olen kyllä kirjoittanut muutakin. Mutta sekään ei kiinnostavan.
Esiin tuomaani Koiviston konklaaviin et nimittäin ole puuttunut.
Jos vielä seurailet tätä keskustelua, pyydän ystävällisesti:
Olisitko hyvä ja kommentoisit Koiviston konklaavia?
nettikeskusteluista,
>>Siitä vain viestittelemään. Vaikkapa näin: "luin tuolta eräältä netin anonyymipalstalta jonkun Jaakkolan kirjoituksen..." >>
"MTV3 KOTIMAA Maanantai "EU-kansalaiskeskustelua kaivataan" EU-asioihin kaivataan lisää aitoa kansalaiskeskustelua. Jean Monnet -professori Jyrki Käkönen Tampereen yliopistosta katsoo, että keskusteluun tulisi osallistua ainakin puolueiden, tiedotusvälineiden sekä alan tutkijoiden. Käkönen velvoittaisi politiikan tekijät seuraamaan kansalaisten tuntoja mm. netin EU-keskustelupalstoilta, eikä vain lukemaan lehtien yleisöosastokirjoituksia. Tutkimuksissa suomalaiset on havaittu vaatimattomiksi, kun he arvioivat EU- tietonsa tasoa. Silti suomalaiset osaavat vastata hyvin EU-asiakysymyksiin."
tässä on se tulkinnallinen kohta?
"Jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen jälkeen kun artiklojen 138, 139, 140 ja 142 määräyksiä sekä yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä on täysimittaisesti sovellettu, komissio voi antaa Suomelle luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan."
>141-artiklan tulkinnallisen tekstimuotoilun
>taustalla on huijaus, johon
sen 141:n niin, että se olisi väliaikainen, vaikka se tarkoitettiin pysyväksi.
ja miilä tavoin sitä tulkitsee?
EU:ssa.
vastausta ei löytynyt. Ai kun olen yllättynyt.
EU:n - Euroopan unionin päättäjät kaikkine maatalouskomissaareineen ja politrukkeineen - toisin kuin Suomen ministerit ym. pitävät Suomelle maksattavia maatalouden vaikeiden aikojen (kansallisia) tukia tilapäisinä kun taas edelliset väittävät - ja tahtovat edellyttää ne pysyviksi. 141 tukien säilyttämisestä on Suomen hallitus jatkuvasti taistellut tämän takia.
siis on se tulkinnallinen kohta? Kuinka yksinkertaiseksi kysymys pitää muotoilla, että se menee jakeluun.
Kansallinen tuki haluttiin pysyväksi, EU väittää sitä tilapäiseksi.
Tarvitsetko tavuviivat? Laitetaan ne seuraavaan viestiin sinulle sitten..
Tällä kertaa rautalankamallia:
Suomalaiset: 141 tuki pysyvä,
Komissiolaiset: 141 tilapäinen.
rautalanka olla liian vahvaa sinulle. Kylmäharjoittele narulla.
Missä on se tulkinnallinen kohta? Pyydä iskää tai äiskää neuvomaan miten sen voisi osoittaa vaikkapa alleviivaamalla.
Onko tämä "Suomi ei EU:n" tuhkasta nouseminen?
Esille tuomieni asioiden sisällön kyseenalaistamiseen ei taida Tepollakaan olla mitään esitettävää, koska hän on puuttunut allekirjoittaneeseen henkilönä.
Toimin avoimesti omalla nimelläni ja tuon esille ns. Satakunnan miesten selvittämiä asioita. Muidenkin ns. Satakunnan miesten nimet löytyvät www.satanen.comista, joka on riippumattoman Kokemäellä ilmestyvän lehden (jakelu 31'000) kotisivu.
Omalla nimellä avoimesti toimiminen lisää esille tuotujen asioiden painoarvoa.
En ole viljelijä, enkä laman vuoksi velkavankeuteen joutunut henkilö, joten minun ei tarvitse toimia kiihkoillen ja katkeralla mielellä.
Toimin nöyrällä mielellä ilman poliittisia ambitioita ja ilman tarvetta saada kiitosta ja kunniaa.
Tuon dokumentteihin perustuvia kyseenalaisia asioita esille kunnes media herää:
- Maatalouden huijauksista kertominen on 141-artiklan tulkinnallisuuksien vuoksi ollut runsaan vuoden ajan ajankohtainen aihe.
Antamani tiedon vastaanottajia on vielä aivan liian vähän!
- Mauno Koiviston konklaavista kertominen on toinen asia, joka ei vanhene.
Lopuksi:
En ole koskaan kuulunut mihinkään ns. EU-vastaisiin ryhmiin.
Minulla ei ole mitään EU:ta vastaan. Tuon esille suomalaiseen epämääräiseen päätöksentekoon liittyviä asioita.
En ole tuhkasta nouseva "Suomi ei EU", joka taannoin antoi tällä palstalla paljon luettavaa.
Esille tuomani asiat ovat henkilöllisyyttäni tärkeämmät.
141-artiklan huijauksen tulkinnalliset yksityiskohdat
Jerry Falwell tarttui alustukseeni asiallisesti (kirjoitus Mikä, 21.7.2004 klo 20.35) erittäin hyvällä kysymyksellä:
>141-artiklan tulkinnallisen tekstimuotoilun
>taustalla on huijaus, johon
Mikä tässä on se tulkinnallinen kohta?
ja siteeraamalla 141-artiklan sopimustekstin:
"Jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen jälkeen kun artiklojen 138, 139, 140 ja 142 määräyksiä sekä yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä on täysimittaisesti sovellettu, komissio voi antaa Suomelle luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan."
Totuus huijauksen taustaan todellakin löytyy Antti Kuosmasen kirjasta.
Jerryn lainaamassa 141-a:ssa on KOLME YDINSANAA, jotka maatalousneuvottelija Esa Härmälä kylmä hiki otsalla muotoili lakitekstiksi, joka muotoutui 141-artiklaksi lopullisesti 12.4.1994.
Nuo kolme tärkeätä sanaa ovat:
1. "Jos"
- Se tarkoittaa ehtoa 138-, 139-, 140- ja 142-artikloissa käytettävien sopeuttamisaseiden täysimääräisestä käyttämisestä.
2. "voi"
- Se tarkoittaa, että komissio VOI HARKITA asiaa, JOS 1-kohdan ehtojen käyttäminen täyttyy.
Kyseessä siis EI OLE komission antama LUPAUS pysyvästä 141-tuesta.
3. "yhdentymisestä"
Se on sana, jolla komissio vesitti 141-artiklalta suomalaisten haluaman pitkäaikaisuuden ja pysyvyyden.
EU:hun liittyminen ja yhdentyminenhän kestää vain yhden yön!
Yhdentymistä siis pehmitettiin Etelä-Suomen maatalouden saamalla SIIRTYMÄKAUDEN tuella.
Kerron SIIRTYMÄKAUDEN tuen synnyn taustasta erillisenä kirjoituksena.
Mistä nuo edellä olevat 141:n kolmen kohdan YDINSANAT ovat peräisin?
Kaksi ensimmäistä palvelevat suomalaisten tulkintaa.
Kolmas kohta vesittää suomalaistulkinnan.
Jotta tulkintaerimielisyyksiin johtanut huijaustausta selviää lukijalle, pitää tutkia 141:n rinnalla Antti Kuosmasen paljastamia 1.3. 1994 tehdyn poliittisen huijaussopimuksen yksityiskohtia.
Jerryn kysymykseen vastaamista selventääkseni lainaan Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta 141:n taustaan liittyvän kohdan:
"Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi. Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62. leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueeseen etelämmäksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan.
Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta. Ensimmäisessä sanottiin:
"Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen.",
ja toisessa sanottiin:
"Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea."
Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa.
Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille.
("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support.").
"For the..." merkitsi, että kyse ei ollut teoreettisista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä). Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted" (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.
Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or). Yritimme vaihtaa "integroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.
Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.
Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea. Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.
Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."
Tuolla tavalla Antti Kuosmanen paljasti 141:n taustalla olevan polittisen huijaussopimuksen taustan.
Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lehti, joka on toimituksellisena kirjoituksena kertonut 141:n taustalla olevat huijauksen yksityiskohdat.
SataSeudun kirjoitus on kokonaisuudessaan nähtävänä netissä artikkelissa "Tuhotun EU- kirjan tiedot julki" (27.8.2003) osoitteessa:
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=291
SUOMALAISTEN TULKINNAN VESITTÄMINEN
Samaan aikaan, kun laadittiin poliittinen sopimus, jossa molemmat neuvotteluosapuolet saivat tulkinnoillaan olla voittajia, teki komissio yksipuolisen julistuksen, jolla se vesitti suomalaisten tulkinnan!
Komission julistuksesta tuli suomalaisille tieto parin päivän kuluttua. Se hermostutti Kuosmasen mukaan suomalaisneuvottelijoita pääministeri Ahoa myöten.
Kuosmanen kertoo, että onneksi asia ei koskaan päässyt julkisuuteen.
Asia päätettiin lakaista maton alle toivoen, ettei asia koskaan paljastu.
SataSeutu on paljastanut asian. Huijauksen tausta oli SataSeudun toimituksen tiedossa jo tammikuussa 2002, kun Kuosmasen kirjan kopiot saapuivat Satakuntaan.
Sopiva ajankohta uutisoida asiasta tuli vasta, kun ministeri Korkeaoja kävi toivottomia neuvotteluja 141:n jatkosta.
SataSeutu puolusti Korkeaojaa. Korkeaoja ei ole syyllinen huonoihin sopimuksiin.
Syyllisiä pitää etsiä neuvotteluista 1.3. 1994 ja 27.3.-8.4. sekä 12.4. 1994.
Komission vaietun vesitysjulistuksen vuoksi perustettiin alatyöryhmä laatimaan maatalousartikloja.
Ulkoministeriö pyytää ko työryhmän asiakirjoista 100 euroa.
En aio niitä viljelijöiden puolesta maksaa!
Mielestäni ko asiakirjojen julkisuuteen saattamisen maksumiehenä saisi olla MTK-kenttäväki, jotta viljelijät näkisivät, mitä MTK:n puheenjohtaja on neuvottelujen aikaan huseerannut.
Puolustan ja rohkaisen pitkäaikaista ystävääni Juha Korkeaojaa.
Esa Härmälä oli 1.3. 1994 suljettujen ovien takana mukana, kun laadittiin tulkintoihin johtavaa 141:n huijaustaustaa, jonka vuoksi Korkeaoja joutui neuvottelemaan.
Keskeinen Suomen maatalouden alasajon arkkitehti siis oli pääministeri Esko Ahon erityisavustaja Esa Härmälä, joka nyt on MTK:ssa pukkina kaalimaalla!
vain tälläinen pikku huomautus.
>Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä
>tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille.
Suomi on yksi kyseisen sopimuksen alkukielistä.
on nimenomaan englanti.
Englanninkielinen poliittisen kohta, jonka lainasin, on suora lainaus Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta.
Vain englanti on huijaussopimuksen alkukieli, koska Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel toi nimenomaan englanninkieliset sopimuksen sanat takataskussaan paikalle, jotta Suomi "sai" sopimuksen.
Poliittinen sopimus ei tietenkään ole virallinen sopimus, joka olisi pakko kirjoittaa molemmilla EU:ssa virallisilla sopimuskielillä.
Antti Kuosmanen ilmeisesti on ainoa henkilö koko maassa, joka on kuvannut ja samalla kirjoittanut alkukielisen (englannin) huijaussopimuksen yksityiskohtia suomenkielellä.
Julkisuuteen joutununeella suomenkielisellä huijaussopimuksella "ja/tai" -yksityiskohtineen olisi ollut jäsenyyden kannalta katastrofaaliset vaikutukset totuuden paljastuttua.
Tästä syystä aivan varmasti alkukielistä huijaussopimusta "and/or" yksityiskohtineen myös varjeltiin joutumasta vääriin käsiin.
Esa Härmälällä oli kova työ saada englanninkielisestä huijaussopimuksesta molemmilla sopimuskielillä tehty 141-artiklan teksti, joka miellytti EU-neuvotteluosapuolten tulkintaa poliittisesta huijaussopimuksesta.
Härmälä on nimittäin lausahtanut, että kun tehtyä sopimusta alettiin kirjoittaa artiklan muotoon, Suomi menetti jo saavutettuja tuloksia.
Härmälä on sanonut myös, että monikaan ei ymmärrä, että neuvottelut käytiin kahteen kertaan.
Härmälä ihmetteli myös sitä, että miksi kaikki olivat tulleet valvomaan artiklan tekemistä.
Härmälän kertomat sanat tuosta tuoksinnasta ovat olemassa kirjoitettuna tekstinä.
Vasta 12.4. 1994, kun 141-artikla oli valmis, Suomi Kuosmasen mukaan valitsi jäsenyyden. Kuosmasella on hallussaan kitkeränsävyinen puhe joka tuolloin pidettiin.
Mistä alkukieliset (englanninkieliset) sanat olivat peräisin?
Martti Ahtisaari oli 1.3. 1994 heti virkavalansa vannottuaan puhelinyhteydessä Saksan liittokansleri Helmut Kohlin kanssa.
Saksalainen suurlähettiläs on kertonut, että Kinkel sai Kohlilta tehtäväkseen viedä Suomen maatalousneuvottelut päätökseen ja että Kinkelillä on nyt jotakin takataskussaan.
Financial Times puolestaan tiesi kertoa, että saksalaiset toimivat Suomen sopimuksen tuomareina.
Eli mikä?
Kuka sen on nähnyt?
Mitä se sisältää?
Keneltä muulta kuin sinulta voi asiasta kysyä?
jos tarkistaisit nuo kieliasiat, ennen kuin enemmän horiset.
englannin kielinen versio löytyy mm. Pasilan kirjastosta (tosin minulla on on varaus, joten joutunet odottamaan). Kirja (e-versio) on myös Valtsikan kurssikirjojen luettelossa.
Miksi Kuosmanen veti suomalaisen version pois on minulle mysteeri.
Lukemisen ymmärtäminen on tärkeä asia.
Lainaamani sana ALKUKIELINEN ei ole minun kirjoitustani.
Antti Kuosmanen todellakin kertoo alkukielisestä sopimuksesta kirjassaan Suomen tie EU:n jäseneksi!
Kuosmanen selosti 141:n tulkintaan liittyviä yksityiskohtia ja kirjoitti, että sopimusta pitää tarkastella sopimuksen alkukielellä, jotta tulkintaan liittyvät asiat tulevat suomen kielellä paremmin esille.
En ole tarkastanut, miten Kuosmanen kertoo yksityiskohdat "alkukielen" osalta englannikielisessä kirjassaan.
sitten katsoa mitä Kuosmanen asiasta kirjoittaa.
SIIRTYMÄKAUDEN TUKI
On syytä kertoa, mistä sana siirtymäkauden tuki syntyi.
Esa Härmälä sai pääministeri Ahon kabinetissa tehtävän hoitaa Suomen maatalousneuvottelut.
Siirtymäkausi on Härmälän SALAISESSA MUISTIOSSA 30.12. 1992.
Härmälän ajatus oli EY:ssä jo vanhentunut ACA-järjestelmän mukainen asteittainen Suomen tuottajahintojen laskeminen EY-tuilla kompensoitujen EY-tuottajahintojen tasolle.
Vanhoissa EY-maissa tuottajahintojen alentaminen oli aikanaan tapahtunut vaiheittain ja samalla alentumista korvaavaa "tukea" oli lisätty viljelijöille.
Härmälän suunnitelmassa tuottajahintojen ACA-sopeuttaminen EY-tasolle olisi tapahtunut viiden vuoden siirtymäkauden aikana.
Suojatulleja olisi tietenkin pitänyt muuttaa vuosittain. Kuosmanen kertoo, että olisi pitänyt huomata, että ACAsta oli luovuttu Espanjan, Portugalin ja Itä-Saksan tullessa mukaan. Nämä tulivat mukaan äkkirysäyksellä tapahtuneella hintojen alentamisella, tuilla jotka maksettiin CAP-tukina.
Tässä oli syy, miksi EU ei hyväksynyt Härmälän mallia.
Komission lausunto Suomen maatalouden sopeuttamisvaatimuksesta oli tyly, kun se jo marraskuusssa 1993 kiersi vanhoissa EY-jäsenmaissa.
Toinen siirtymäkauteen liittyvä asia löytyy Härmälän muistiosta seitsemän vuoden investointitukijaksona, joka oli suunniteltu viiden vuoden hintasoputumisjakson jatkeeksi.
Suomi halusi edellämainittujen (yhteensä siis 12 vuoden) siirtymäkauden lisäksi nykyisen pysyvän 142 tuen koko maahan.
Sitä EU ei kuitenkaan halunnut myöntää koko maahan.
Koska Suomella ei edellä mainittujen vaatimusten vaihtoehtoina ei ollut muita malleja, alettiin käydä surkuhupaisaa tulkintoihin johtanutta taistelua hintasoputusmallin kaaduttua maratonistunnossa.
Niinpä maratonistunnossa tehtiin saksalaisten ehdotuksesta 141-artiklan sanamuotojen kikkailu, josta Etelä-Suomen (62-leveyspiirin eteläpuolella oleva alueen) maatalouden kohtalo ja samalla Suomen EU-jäsenyys jäi riippumaan.
Tällä taustaltaan vaietulla poliittisella huijaussopimuksella suomalaiset saivat olla voittajia.
Näin saatiin aikaan sopimus, jolla Esa Härmälän 12 vuoden siirtymäkauden tuki voitiin tulkita Etelä-Suomen pysyväksi tai pitkäaikaiseksi tueksi!
Etelä-Suomen 141-artiklan siirtymäkauden tueksi nimitetyn tuen maksaminen on vähentynyt vuosi vuodelta ja 12 vuoden aika päättyy vuoden 2006 lopussa.
Sen jälkeen Etelä-Suomen maatalouden pitäisi olla yhtä kannattavaa kuin Keski-Euroopan maiden EU-tuilla ylläpidettävä maatalous!
Jorma Jaakkola
email [email protected]
Nyt kun olen kuuliaisesti tallentanut kaiken minkä olet käskenyt, niin minulta loppui kiintolevy ja kaikki muutkin levykkeet.
Mitä nyt teen näillä kirjoituksilla?
Lähetänkö ne EU-tuomioistuimeen aineistoksi oikeudenkäyntiin Suomen valtion rikoksista Suomen kansaa vastaan?
Vai yksinkertaisesti deletoinko kaiken, koska sinä kuitenkin toistat itseäsi loputtomiin?
Kiitoksia Jaakkolalle perinpohjaisesta selvityksestä! On ilo vastaanottaa todellista tietoa.
Eikö nimim. huhhuh:lla ollut muuta sanottavaa tähän, kuin valittaa koneensa kiintolevystä?!
Imelää Maisa, imelää on kehusi. Nenääni haiskahtaa ihan palaneen käry... :-/
että sinunkin poliittisen vainusi alkaa toimimaan...
Tässä EU-myllytyksessä tahtoo aistit turtua ja suuntavaisto monelta pettää.
- Onneksi vielä - silloin tällöin - löytyy Jaakkolan kaltaisia kavereita, että tönäisee turtunutta porukkaa oikein kunnolla, kuin unilukkari muinoin torkaltelevia seurakuntalaisia...
Poliittinen "vainukin" alkaa palailla yhdelle ja toiselle niin että tuulenalla tunnistaa palaneenkäryä Härmälän suunnalta !
Suomella on vielä toivoa.
Kiitos kun kerroit.
Olen kyllä huomannut persoonassasi vakavan puutteen. Jos et ymmärrä huumoria noin yleensä, niin sarkasmikin jää huomaamatta.
Jo elokuun alussa 1991 pääministeri Aho perusti Kesärannassa hallituksen ulkopuolisen työryhmän, johon kuului muiden mukana Esa Härmälä.
Muut olivat Ulkoministeriön länsitoimiston päällikkö Alpo Rusi, kansanedustaja ja Ahon erityisavustajana toiminut Olli Rehn.
Lisäksi mukana olivat nykyinen Ylen johtaja Seppo Härkönen ja Jaakko Laajava, jolla oli läheiset suhteet Presidentin Kanslian kansliapäällikköön Jaakko Kalelaan.
Laajavan nimi löytyy myös Koiviston-Tiitisen Stasi-kassakaappilistalta.
Mainittakoon, että tuon epävirallisen EY-ryhmän puheenjohtaja oli kuukautta aikaisemmin (1.7.1991) Ulkoministeriön korkeimmaksi virkamiehksi nimitetty valtiosihteeri Martti Ahtisaari.
Työryhmä sai aikaan SALAISEN 1000-sivuisen selvityksen, jonka sai Koiviston lisäksi luettavakseen vain viisi ministeriä.
Salainen selvitys oli kuivunut parisatasivuiseksi paperiksi, kun
se annettiin eduskunnalle EY-jäsenyyden vaikutuksista kertovana selontekona 9.1.1992.
Merkittavä on myös marraskuussa 1991 valmistunut Road Map EY:hyn, jota ei edes eduskunnalle uskallettu näyttää. Siis tiekartta EY:hyn.
16.10.1994 pidetyssä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä suomalaisista äänestäneistä 56,9 % sanoi EU:lle KYLLÄ.
Jäsenyyden aikana tehdyissä mielipidetutkimuksissa jäsenyyden kannatus on noussut. Koska olemme olleet nyt kymmenisen vuotta EU:n jäsenenä, ei voida enää huutaa taikasanaa "aivopesu" apuun, kas kun kansalaisemme elävät EU:n arkea koko ajan. He siis tietävät jo EU:n hyvät ja huonot puolet, kuten myös EU:n vaikutukset jokapäiväiseen arkielämäämme. He tietävät myös EU:n vaikutukset suomalaiseen maanviljelyyn.
Nämä tosiasiat huomioonottaen kannatus on siis kasvanut. Siitä kannattaa vetää johtopäätöksiä.
Vaalipetos, joka maatalouden 141-huijauksen johdosta syntyi vie pohjan kansanäänestysprosenteilta, joilla perustelet kansan ilmaisevaa tietoa EU-arkipäivästä.
Totalitarismissa on kansalaisella sopeutujan osa.
Paljon on EU:lla tekemistä, että saa kansalaiset vaaliuurnille!
Toista oli entisessä Neuvostoliitossa, totalitarismissa, jossa äänestysprosentti oli täysi 100.
... jäsenyyden kannatus on vain noussut jäsenyyden aikana, vaikka horisette vaalipetoksesta?
Ja vastauksessa ei saa esiintyä taikasanaa "aivopesu"!
Mistä muuten olet saanut tiedon siitä Kesärannan ryhmästä?
Hitlerillä, Stalinilla ja Saddamilla
oli niin kova kannatus ja kansansuosio huolimatta herrojen toimista omaa kansaansa vastaan?
Asiaan European!
Älä horise sivuseikkoja eli kannatuslukuja.
Odotan kannanottoasi kirjoitukseen, Koiviston konklaaviin eli suljettujen ovien seminaariin.
... tämä mystisellä nimellä kutsumasi "toimielin" teki?
Vetoat milloin mihinkin salaiseen tietoon, muistioon jne.
Ei anna kovin luotettavaa kuvaa toiminnastasi.
Yhtälailla kuka vaan voi ruveta satuilemaan jotain todelta kulostavaa paskaa, ja väittää saaneensa käsiin salaista matskua. Ihme tyyppi olet!
Kyseisestä ryhmästä kertoo itse Alpo Rusi kirjassaan Mariankadun puolelta.
Kirja on narsistisesti kirjoitettu paljastuksia tekevä kirja. Todella hyvä kirja!
Rusi kertoo Jaakko Laajavan Kalela-yhteydestä.
Tuon Laajavan nimen löysin sitten toistamiseen - Koiviston-Tiitisen Stasi-kassakaappilistalta.
Rusi kertoo myös marraskuussa 1991 valmistuneesta tiekartasta "Road Map to EY", jota ei siis edes eduskunnalle uskallettu näyttää.
Kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen suunnitelma toimenpiteistä ja aikataulusta, jotka piti tehdä jäsenuyyden eteen.
Ilta-Sanomat kertoi tiedon SALAISEN 1000-sivuisen selvityksen, jonka sai Koiviston lisäksi luettavakseen vain viisi ministeriä.
Ministereistä ehkä Toimi Kankaanniemi vuosi selvityksen perustiedot Ilta-Sanomille.
SDP:n puheenjohtaja oli kiinnostunut salaisesta selvityksestä. Aho ei suostunut sitä luovuttamaan.
Kansanedustaja Ensio Laine kertoi tehneensä Ilta-Sanomien kertomasta Suomen jäsenyyden hinnasta (17-20 mrd mk/vuosi) kirjallisen kysymyksen. Jälkeenpäin saamaansa vastausta tapahtuneeseen verrattuaan Laine kertoi olleensa oikeassa.
Laine kertoi, että salainen selvitys oli kuivunut parisatasivuiseksi paperiksi, selonteoksi EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle ja Taustaselvitykseksi, eikä kansanedustajilla kansalaisten perusturvaa heikentäviä verolakeja pohdittaessa jäänyt kyseiseen asiaan ollenkaan aikaa paneutua.
salaillaan...
http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/skandaalipresidentinlinnassa.msnw
Kuvan kanssa,
http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
KIITOS LINKITTÄJÄLLE.
Kanslaiskeskustelua pitää käydä siitäkin ja nimenomaan siitä, miksei Oikeuskansleri tutki väitettyjä väärinkäytöksiä.
Eikö sellainen oikeuskansleri pidä vaihtaa toiseen virkamieheen joka hoitaa hommansa???
Että he tappoivat vastustajansa, ja kuvittelut vastustajansa. Hitler ja Saddam käyttivät jopa kaasua.
Suomessa kaasunhajua ei kuitenkaan ole tuntunut, joten vertauksesi on vähintäänkin ontuva. Parempaa tarvittaisiin, paljon parempaa...
Eikö enää riitä Härmälän vaihtaminen, vaan pitää jo oikeuskanslerikin laittaa vaihtoon?
Menee aina vain paremmaksi!
Linkki
http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
on yksi todiste Koiviston konklaavista.
Mitä laittomuuta konklaavissa tapahtui?
Koivisto meni tilaisuudessa Korkeimman oikeuden yläpuolelle.
Koivisto tiesi millaisen asian Korkein oikeus tulee saamaan käsiteltäväkseen. Niinpä hän otti etukäteen yhteyttä Korkeimman oikeuden presidentti Heinoseen ja antoi ohjeen, että pankin on voitettava velallinen.
Heinosen mielestä velkaloukkuun joutunut yrittäjä oli oikeassa, koska pankki oli yksipuolisesti nostanut lainan korkoa.
Niinpä oikeuden mukaisen ratkaisun.
Koivisto pelkäsi pankkien joutuvan vaikeuksiin. Niinpä Koivisto hermostui ja käski Martti Mannisen koota oikeuspoliitinen seminaari Linnaan 6.5. 1992.
Läsnäolleista 27 korkeasta oikeusoppineesta vain kaksi uskalsi puolustaa KKO:n presidentti Heinosta ja KKO:n tekemää ratkaisua.
Mauno Koiviston kerrotaan paukutelleen ovia kuin murrosikäinen kakara ja meltonneen kuin jääkiekkovalmentaja häviöllä oleville pelaajilleen viimeisellä erätauolla.
KKO oli tuossa tilaisuudessa päätösvaltainen.
Jälkeenpäin on ilmennyt, että tuosta tilaisuudesta tuli käräjäoikeuksissa käsiteltyjen tapausten vedenjakaja.
Jonkinlaista tietoa on siitä, että eräs hovioikeuden presidentti olisi pitänyt laamanneille koulutustilaisuuden.
Suomen lakiin ei ole kirjoitettu, että Tasavallan Presidentti olisi Korkeimman oikeuden yläpuolella.
Tässä on Koiviston konklaavin laittomuus ja salassapidon tarve.
Jos KKO:n Heinosen ratkaisu olisi saanut pysyä voimassa, olisi säästytty monelta konkurssilta.
Ja suurelta työttömyydeltä.
Ja valtio ja kunnat olisivat saaneet kantaa veroja, sensijaan, että verotulot yhtäkki vähenivät.
Valtionlainamääräkin olisi pienempi!
Pankkitukeakaan ei olisi tarvittu!
Pankit olisi pelastettu auttamalla valuuttalainojen vuoksi vaikeuksiin joutuneita yrittäjiä.
Se oli Ruotsin lamassa käytetty malli, jossa yrittäjiä tuettiin, jotta ne saivat maksettua lainansa pankeille!
KKO:n ratkaisun kumoamisen lisäksi tehtiin toinen laiton asia: syydettiin pankkitukeen (erään tiedon mukaan) yli 100'000 miljoonaa markkaa - laittoman valtion budjetin ulkopuolisen rahaston Valtion vakuusrahaston kautta.
Konklaavillaan Mauno Koivisto on yksin vastuussa Suomen talouden tilasta.
Kansalainen Mauno Koivisto ei voi pyytää Tarja Halosta salaamaan presidentti Mauno Koiviston tekemistä diktaattorimaisista ratkaisuista olevia dokumentteja!
Ks http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
Kirjoitan omalla nimelläni, koska anonyyminä kuka tahansa voi kirjoittaa aivan mitä tahansa.
Anonyymikirjoituksesta puuttuu painoarvo, joka vie asiaa kansalaisten tietoisuuteen.
Jorma Jaakkola
[email protected]
selkeistä kirjoituksista ja siitä, että Suomen kansalaisena ja omalla nimelläsi esiintuot asioita joista muut vaikenevat!
...Eipä Suomen laista taida löytyä pykälää, että Tasavallan Presidentti olisi Korkeimman oikeuden yläpuolella. Koiviston menettely lienee ollut vertaansa vailla...
Miten voit olla näin sinisilmäinen?
"Jos KKO:n Heinosen ratkaisu olisi saanut pysyä voimassa, olisi säästytty monelta konkurssilta.
Ja suurelta työttömyydeltä.
Ja valtio ja kunnat olisivat saaneet kantaa veroja, sensijaan, että verotulot yhtäkki vähenivät.
Valtionlainamääräkin olisi pienempi!
Pankkitukeakaan ei olisi tarvittu!
Pankit olisi pelastettu auttamalla valuuttalainojen vuoksi vaikeuksiin joutuneita yrittäjiä.
Se oli Ruotsin lamassa käytetty malli, jossa yrittäjiä tuettiin, jotta ne saivat maksettua lainansa pankeille! "
Unohdatko kokonaan pankkien holtittoman, vakuudettoman lainanannon? Sehän oli pankkien suurin ongelma, että lainaa syydettiin täysin elinkelvottomille liikeideoille. Eikä tällaisia yrityksiä (ja pankin luottotappioita) olisi voitu pelastaa millään.
Myös idänkaupan romahtamisen unohdat jälleen. Tämä maa oli täynnä idänkaupan varaan rakennettuja pieniä sekä keskisuuria yrityksiä! Millä rahalla nämä olisit pelastanut, kun olisi pitänyt keksiä uusi liikeidea entisen tilalle samalla?
Jälkiviisastelu on helppoa, mutta yksi asia on varma: Suomen laman syy ei ollut missään Koiviston konklaavissa. Lama olisi tullut takuuvarmasti ilman tuota väitettyä konklaaviakin. Niin se tuli Ruotsiinkin.
Luehan lamaan ja konklaaviin liittyvät kirjoitukseni uudestaan. Ajatuksella.
En jälkiviisastele. Dokumentit puhuvat puolestani.
Koiviston konlaavi ei tietenkään ollut laman käynnistäjä.
Mutta ilman konklaavia ei lamasta olisi tullut niin totaalinen.
Venäjän kaupan "unohdin", koska se oli vain yksi pieni osa laman syistä, sivuseikka.
Laman peruslähtökohdat olivat valuuttalain muutos vuonna 1985 ja sen jälkeen harjoitettu vahvan markan politiikka.
Holtiton lainanantokaan ei sinänsä ollut pääasia. Vaan se, että pankkien lainaama raha oli nimenomaan valuuttalainaa, jonka määrä kasvoi vahvaa markkaa devalvoitaessa.
Jos syntyneen kriisin hoito olisi tehty Ruotsin mallilla - yrityksiä tukemalla - ei lamasta olisi tullut niin syvä.
Koiviston konklaavi esti Ruotsin käyttämän mallin.
Vaikeuksiin joutuneita yrityksiä ei tuettu, vaan pankit saivat "konlaavin päätöksellä" luvan ajaa yritykset konkurssiin.
Koivisto halusi konklaavillaan pelastaa pankit eikä valuuttalainavaikeuksiin joutuneita yrityksiä.
Tästä seurasi suurtyöttömyys ja valtionvelan lisätarve, ym:t luettelemani seuraukset.
"Venäjän kaupan "unohdin", koska se oli vain yksi pieni osa laman syistä, sivuseikka."
=> Ei pidä paikkaansa. Kuten sanoin, suuri määrä suomalaisia pien- ja keskisuuria yrityksiä rakentui vain liikaa idänkaupan varaan. Kun se romahti, romahtivat nämä yrityksetkin.
"Holtiton lainanantokaan ei sinänsä ollut pääasia. Vaan se, että pankkien lainaama raha oli nimenomaan valuuttalainaa, jonka määrä kasvoi vahvaa markkaa devalvoitaessa"
=> Ja pankit lainoittivat hillittömässä markkinaosuuskilpailussa täysin elinkelvottomia yrityksiä. Osa pohjautui jopa suoranaiseen huijaukseen. Näistä kertyi huomattavia luottotappioita, joista eniten kärsi Säästöpankkileiri.
"Jos syntyneen kriisin hoito olisi tehty Ruotsin mallilla - yrityksiä tukemalla - ei lamasta olisi tullut niin syvä. "
=> Pitää muistaa myös rahoitus, jolla Ruotsi tuki yrityksiä. Se oli valkaelvytystä, ja Suomella ei yksinkertaisesti enää rahkeet riittäneet ottamaan yhtään lisää ulkomaan lainaa. Mikäs konklaavi se muuten sen Ruotsin kriisin aiheutti?
"Koivisto halusi konklaavillaan pelastaa pankit eikä valuuttalainavaikeuksiin joutuneita yrityksiä."
=> Ymmärrätköhän sinä nyt yhtään, millaiseen kaaokseen tämä maa olisi ajautunut, jos pankkeja ei olisi pelastettu?
Totuus on, että diktaattoreilla on ollut "kansansuosio" ennekin.
Ei laajaan määräysvaltaan pyrkivä EU ole poikkeus.
Merkillisintä on se, etteivät kansat ole oppineet historiasta mitään.
Kiinnostaisi kyllä tietää, ketkä kutaleet tilalle tulisivat? Oikeastaan pelottaisi tietää.
"Tympäisee kaukaa haetut tauhomiset jolla ei itse asian kanssa ole tekemistä. "
=> Ei ole mitään "asiaa" .
Nimimerkki huhhuh kirjoitti "Antti Kuosmasen kirja" (23.7.2004 klo 12.07):
>Eli mikä?
>Kuka sen on nähnyt?
>Mitä se sisältää?
>Keneltä muulta kuin sinulta voi asiasta kysyä?
Suuri kiitos erittäin asiallisista kysymyksistä!
Vastauksia:
>Eli mikä:
1. Kirja on nimeltään Suomen tie EU:n jäseneksi.
2. kirjoittaja on MTK-veteraani Lauri Kuosmasen poika, joka toimi Suomen Ulkoministeriön ensimmäisenä EY-tehtäviin palkattuna virkamiehenä jo vuonna 1984 eli 20 vuotta sitten.
3. kirja perustuu Kuosmasen omiin ETA/EY/EU-neuvottelujen aikaisiin muistiinpanoihin, tekemiinsä muistioihin ja neuvottelujen aikaisiin asiakirjoihin, Suomen liittymissopimukseen (Korfun sopimus).
Mainittakoon, että Kuosmanen kiittelee kirjan alkupuheessa (syksyllä 1999) ulkoministeriötä, että se ei sensuroinut hänen kirjaansa, vaikka asiakirjat, joihin hänen kirjansa perustuu eivät vielä ole julkisia!
Eikä ollutkaan julkisia, koska sain jo 1.12. 1999 otteen pöytäkirjasta, joka 17.10. 2000 Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vahvistettiin salaiseksi.
4. Kustantaja on oululainen pienkustantamo Kustannusoskeyhtiö Ultima Thule.
Omistajia on kaksi:
Kuosmasen ETA-neuvottelujen aikainen esimies Matti Vuoria (sittemmin KTM:n kansliapäällikkö, Fortumin hallituksen päätoiminen puheenjohtaja ja 1.1. 2004 alkaen vakuutusyhtiö Varman varatoimitusjohtaja.
Matti Vuorian isä. On lääketieteen em. professori Pekka Vuoria, jonka kirjoja (1989) varten osakeyhtiö perustettiin.
Kuosmanen kiittelee Matti ja Pekka Vuoriaa, että nämä ottivat hänen kirjastaan taloudellisen riskin.
>Kuka sen on nähnyt?
A. Kenellä kirja on?
1. En muista, oliko silloinen suurlähettiläs/komissaari Erkki Liikanen tuolla virkamieslistalla, mutta saamani tiedon mukaan Liikasella on oma kirjansa.
2. Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontron kirjahyllystä löytyy toinen kirja.
3. MTK-johtaja Markku Suojasen Satakunnan Kansalle joulukuussa 2003 Kokemäellä antaman tiedon mukaan MTK:n tietopalvelussa on yksi kirja.
4. ja 5. MTK:n "pääkallonpaikalla" kirjan ilmestymisen aikaan olleilla kahdella MTK-toimihenkilöllä on kirjat.
Olen keskustellut heidän kanssaan.
Kirjoja tuotiin MTK:hon Ulkoministeriöstä.
6. Edellisistä neljästä kirjasta voi päätellä, että MTK:n puheenjohtajallakin (Esa Härmälä) olisi oma kirja.
7. Antti Kuosmanen kertoi minulle, että 20-30 kirjaa meni niin, ettei saatu takaisin.
Antilla itsellään on KAKSI kirjaa.
8. Yhden kirjan omistajan nimeä en kerro, koska olen näin luvannut.
Hän oli ostanut kirjan Akateemisesta kirjakaupasta juuri ennen kuin kirja hätäisesti vedettiin pois markkinoilta.
Tähän kirjaan on tehty alleviivauksia, joten sitä on hyvä lukea.
>Kuka on nähnyt?
1. Kuosmanen luetutti kirjan manuskriptin ennen alkupuheensa kirjoittamista virkamieskavereillaan ja siis ilmeisesti myös Ulkoministeriössä.
Ilmeisesti manuskriptin lukeneille on toimitettu omat kirjansa. Onko kaverteille toimitettu ne 20-30 kirjaa, joita ei saatu takaisin?
Sisällön virkamieskaverit ainakin ovat lukeneet.
2. Ylen A-studio teki 10.10. 2003 jutun "Tyrikö Suomi neuvotteluissa? Onko vainovalkeiden osoite oikea".
Kamera kuvasi kirjan kannen ja tekstin mm. kohdan: "Onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen."
Ko. ohjelman nähneet ovat siis nähneet vilaukselta.
3. Kolmella satakuntalaislehtien päätoimittajalla on kopiot.
4. Tapasin YLEn kahvilassa erään ajankohtaisohjelman toimittajan, joka kertoi, että toimituksissa on aivan yleisesti tiedossa, mistä kirjan saa tarvittaessa käyttöönsä.
--
Minulla on kopiot. Sain kuulla, että Väyrysen Paavo haluaisi niistä kopiot, koska Liikanen ei ole antanut kirjaansa lainaksi. Paavo on kaksi kertaa pyytänyt!
>Mitä se sisältää?
Kirja kertoo paljastavia yksityiskohtia.
Olen pyytänyt Ulkoministeriöstä ja Valtioneuvoston kansliasta Kuosmasen antamien vinkkien kertomia asiakirjoja, joten Kuosmanen kirjoittaa tosiasioita neuvottelujen hämäryyksistä, joita ei kansalle kerrottu.
Suoraan sanottuna vaalipetoksen paljastuminen.
Kysymyksessä on vaalipetos kansanäänestyksen kysymyksen sanamuodon vuoksi.
>Keneltä muulta kuin sinulta voi asiasta kysyä?
Kysy Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontrolta, joka ei halua kertoa MTK-jäsenistölle totuutta 141:n taustaala olevasta huijauksesta.
Kysy myös MTK:n puheenjohtajalta Esa Härmälältä, jolla olisi täysi syy tuhota kirjan koko painos.
Härmälä nimittäin oli mukana tekemässä 141-huijausta.
Muita MTK-toimihenkilöitä ei kannata kiusata.
Se, että MTK:ta lähellä olevilla on em. kirjat, nousee mieleen väkisin kysymys:
Maksoiko MTK kirjan painoksen kulut Ultima Thulelle?
Antti Kuosmanen sanoi minulle, että saan käyttää kirjan tekstiä kunhan tietolähde mainitaan.
Taloudellisesti en saa hyötyä kirjasta.
Lisäksi Kuosmanen sanoi nostavansa tutkimus- ja oikeusprosessin, jos joku pistää hänen kirjan nettiin luettavaksi.
Kuosmanen kertoi minulle, että hän painattaisi kirjan uudelleen, jos saisi kustantajan.
Mielestäni MTK saisi kustantaa jäsenistölleen Kuosmasen kirjan. Näin viljelijät saisivat nähdä, mitä heidän puheenjohtajansa on huseerannut.
Toivottavasti antamani tieto tyydyttää lukijoita!
Ottakaa rohkeasti yhteyttä
email
[email protected]
on paitsi Satakunnassa, myös eräällä Hämeen miehellä. Eli kyllä se löytyy... saattaisinpa tehdä Suomi: Ei-EU:t ja laittaa kirjan luettavaksi tähän palstalle sivu sivulta kokonaisuudessaan.
vain Mikko Pesälällä, joka muuntautuu miksi tahansa.
Kuosmasen kirjasta ei ole toimitettu lainmukaisia vapaakappaleita Helsingin yliopiston kirjastoon.
HY:n isbn-laitos oli antanut Kuosmasen kirjalle isbn-numeron, mutta ei ole kirjan painamisen jälkeen suostunut tarkistamaan, mille kirjalle isbn-numero kuuluu.
Jostakin syystä HY:n kirjasto ei kaipaa kirjan vapaakappaleita...
Kuosmasen kirjasta on tullut parin viimevuoden aikana vastaan kopioita, joita en ole levittänyt.
Jäi kertomatta, että tiedän erään kansanedustajan, jolla on ollut Kuosmasen kirjan kopiot luettavana...
Mitä yritit kertoa?!
Ostin englanninkielisen version jo kolme vuotta sitten.
Kirjakauppias tilasi jostakin Euroopasta, hinta oli 460 markkaa.
Kuulin myöhemmin, että suoraan Eipalta tilattuna sen saa halvemmalla. On silti hintansa väärtti, niinkuin sanotaan...
Suomenkielisen kirjan alkukirjoitus on kaikilta osin kysymyksiä herättävä, varsinkin kun Kuosmanen päätti kirjoittaa saman englanniksi...
Kuka maksoi Kuosmaselle kulut ja tappiot jotka syntyivät kirjojen hävittämisestä? Keneltä käsky tuli?
Jos kirjalla on ISBN-numero, siitä tulee olla tosiaan vapaakappaleet ainakin HY:n kirjastossa.
Näyttää vahvasti siltä että kyseessä on poliittinen sensuuri. Asiasta tulee ilmoittaa esim. jollekin kansainväliselle, vapaan tiedonvälityksen puolesta toimivalle organisaatiolle, joka tekee asiasta jutun.
Kiitokset Jorma Jaakkolalle kun viitsii kaivella näitä asioita.
Ei Kuosmaselle kukaan mitään maksanut.
Mutta kuka maksoi Ultima Thulelle?
Joku maksoi Kuosmasen kirjan koko painoksen Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulelle, joka kustansi kirjan ja otti samalla Kuosmasen kirjasta taloudellisen riskin.
Kirja vedettiin hätäisesti pois myynnistä, joten Ultima Thule ei saanut kirjaa myyntiin.
Miten poisvetämisestä syntyneet tappiot korvattiin Ultima Thulelle?
Pitää muistaa, että toinen Ultima Thulen omistajista oli Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö ja sitä ennen ETA-neuvottelija.
Kirjalla on todellakin isbn-numero.
Jorma Jaakkola
[email protected]
kaverit olivat:
-Liikanen, EU
-Sundbäck, Nokia
-Satuli, UM
-Hamilo, UM
-Kosonen, UM
-Eriksson, KTM
-Aarnio, VVM
-Jääskinen, KHO
-Härmälä, MTK
-Vaittinen, MTM
>1. Kuosmanen luetutti kirjan manuskriptin ennen
>alkupuheensa kirjoittamista
>virkamieskavereillaan ja siis ilmeisesti myös
uuden painoksen ottamista ja se on jaettava joka savuun ennen seuraavaa kansanäänestystä.
Kansanliike pystyyn siitä asiasta!
Nivalassa syntyi aikoinaan ns. "koni-kapina" Ruuttusen tamman takia. Talonpojat peräsivät oikeuden perään.
NYT on loukattu koko kansan tiedonsaantioikeutta. Asia on tutkittava viivyttelemättä.
Demokratiavajetta ei saa päästää syntymään vaan se on oikaistava, muussatapauksessa se johtaa myöhemmin diktatuuriin.
käynnistää kansanliikkeesi laittamalla vaatimuksesi vaikka tänne:
[email protected]
Vastausta en takaa.
"141" löytyy myös promereiden sivulta: www.promerit.net
Nettikirjan löydät (vielä päivittämättömänä) osoitteesta
http://www.promerit.net/eu_neuvottelujen_taustat.phtml
Jerry Falwellin kaipaamat (kinastelu Jack Londonin kanssa) yksityiskohdat löytyvät yo nettikirjasta.
Lisää luettavaa löydät sivulta
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka.html
kun kohdasta
"Kansioiden valikot"
vedät muita näkyviin
Klikkaa "141/142-tukiaiset"
Vasemmalle puolelle tulee tekstilinkkejä.
Lukemisiin
Jorma Jaakkola
[email protected]
Onkohan kukaan laittanut kirjan sisältöä millekään ulkomaalaiselle serverille?
Miten arvokas kirja on "katukaupassa"?
Odotan kommenteja kirjoituksiini.
Jerry Falwellkin on siirtynyt VSL:n sivulle...
vitsi ovat lyhyemmässä muodossa.
>Jerry Falwellkin on siirtynyt VSL:n sivulle...
Katsotaan niitä kommentteja jahka saan Kuosmasen jumalansanan luettua.
Toisaalta peräät totuutta, mutta et kykene osoittamaan esim. vaalipetosväitettäsi todeksi.
Vaalipetos on kova juttu.
Aivan uskomaton.
Mustatuntuu-tiedolla ei kannata lähteä väittelemään olemassa olevia dokumentteja vastaan.
Niinpä kirjoitusteni vesittäjien kannattaa ensin selvittää itselleen vaalipetokseen liittyvät asiat.
Kaksi vuotta sitten suomi24:n keskustelulupalstoilla väitettiin Kuosmasen tuhotusta kirjasta kertovat kirjoitukset perättömiksi.
Perään todellakin totuutta olemassa oleviin dokumentteihin vedoten.
Teen sitä niin kauan kuin valtamedia tai Maaseudun Tulevaisuus lopulta kertoo totuuden.
Ensimmäiseksi kannattaa katsoa, mikä kysymys kansanäänestyslakiin kirjoitettiin.
Siihen tuli kolme sanaa liikaa: neuvotellun sopimuksen mukaisesti.
Kyse ei ollut vain kansan mielipidekyselystä, vaan neuvotelun sopimuksen hyväksymisestä, sopimuksesta, jonka sisältöä ei kerrottu kansalle.
Kuosmanen kertoo kirjassaan 141-artiklan taustalla olevan poliittisen sopimuksen taustan yksityiskohdat.
Lisäksi hän kertoo, että onneksi komission samaan aikaan tekemä julistus, joka vesitti saavutetun suomalaistulkinnan, ei koskaan joutunut julkisuuteeen.
Luvussa Sopimustekstejä laaditaan Kuosmanen kertoo, että neuvottelut piti käydä toiseen kertaan, koska ihan oikeasti oli olemassa erilaisia tulkintoja.
Maatalousneuvotteluista vastanneella Esa Härmälällä oli tuolloin kova työ muokata 141-artiklan sellaiseksi, että komission julistuksen mukainen tulkinta säilyi.
Onko sellainen rehellistä valtiojohdon toimintaa, että 141-artiklan sisältöä tulkitaan eri tavoin vielä kymmenen vuotta sen tekemisen jälkeen?
Mistä kansa tiesi, mitä sopimus piti sisällään, koska sitä ei päästetty julkisuuteen?
Kuosmanen kertoo, että ongelma siirrettiin suurlähettiläs Erkki Liikasen ideoimana tulevaisuuteen niinkuin EU:ssa on tapana.
Niinpä 141:n tulkintaa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1996 Lipposen ja Hemilän toimesta.
Miksi Kuosmanen halusi kertoa asian?
Miksi Kuosmasen kirja tuhottiin?
Miksi Kuosmanen kirjoitti saman kirjan myös englanninkielellä?
Hän kauhisteli jo sen työn suuruutta, jonka hän näki suomalaisversion kirjoittamisessa. Kirjoitti, ettei toista kertaa moiseen ryhtyisi.
Suomenkielisen kirjan Alkukirjoitus on mielenkiintoinen. Sitä tekstiä ei ole englanninkielisessä versiossa.
voisiko Jaakkola ystävällisesti laittaa luettavaksemme tänne siitä Kuosmasen kirjasta sen SUOMENKIELISEN alkupuheen.
Ainakin minua kiinnostaisi.
Kun kerran niin kauniisti pyysit, niin saat jotakin luettavaa.
En kuitenkaan lähetä Alkukirjoitusta kokonaisuudessaan.
Jätän virkamieskavereiden nimistä alkaen lopun kertomatta.
Mutta jo tuo alku heräättää kysymyksiä...
Tässä:
Alkusanat
Kirjailijat kirjoittavat kirjoja, koska se on heidän ammattinsa ja koska heillä on siihen sisäinen tarve. Niin uskon viimeistään nyt, saatuani valmiiksi oman kirjani, ensimmäiseni ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeiseni. Sisäinen tarve pitää olla, muuten ei niin hirveään urakkaan voi ruveta, Lisäksi on eduksi, jos ei etukäteen ymmärrä mihin on ryhtynyt.
Lukijat, jos heitä ilmaantuu, saattavat kirjaani tutustuttuaan ihmetellä, mikä on voinut antaa aiheen tällaisenkin tekeleen laatimiseen ja julkaisemiseen.
Kirjani julkaisemisen motiivit tietää parhaiten kustantaja, mutta kimmoke sen kirjoittamiseen syntyi lähes vuosikymmen sitten, kun ETA-neuvottelut olivat lähenemässä loppuaan. Ystäväni, silloinen kauppa- ja teollisuusministeriön hallitusneuvos Matti Vuoria ehdotti kerran, että tehdään kirja ETA-sopimuksesta. Sellaisella kirjalla olisi varmasti kysyntää, kun pitää ruveta elämään EY:n sisämarkkinoiden sääntöjen mukaisesti, arveltiin.
Matti Vuoria vastasi ETA-neuvotteluissa tavarakaupasta ja erityisesti kilpailusäännöistä. Olin hänen apurinaan noissa neuvotteluissa ja sain niissä itsekin vastattavakseni pari sektoria. Saatoimme siis suhtautua joltisenkin luottavaisesti siihen, että saisimme aiheesta kirjan kasaan.
Se kirja jäi aloittamatta, loppuunsaattamisesta puhumattakaan. Matti Vuorian ura kääntyi jyrkkään nousuun kohti KTM:n kansliapäällikkyyttä maailma muuttui muutenkin, ennen kaikkea siten, että tavoitteeksi asetettiin EY:n jäsenyys. Omakaan urani, vaikkei kovin komea, ei seuraavina vuosina sallinut ajatellakaan kirjan kirjoittamista.
Mutta kun jäsenyysneuvottelut olivat takana havaitsin useinkin muistelevani tuota myttyyn mennyttä hanketta ja ajattelevani, että vielä minä kerran kirjan kirjoitan. En kuitenkaan ETAsta, jonka kaikki olivat jo unohtaneet ikään kuin sitä ei koskaan olisi koskaan ollutkaan, vaan Suomen EU-jäsenyydestä. Vihdoin vuoden 1998 keväällä, kun olin ollut puolisentoista vuotta EU:n neuvoston sihteeristön palveluksessa ja tunsin, että intensiivisin uuden opiskeluvaihe oli ohi, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Joko nyt tai ei koskaan se oli tehtävä, sillä havaitsin jo, että muistikuvat, joihin aiheen käsittelyssä väkisinkin joutuisin paljolti nojautumaan, alkoivat uhkaavasti haalistua ja varmasti myös vääristyä.
Kun kirjoittajalla ei ennestään meriittejä alalla eikä nimeä muutenkaan, on lukijalla oikeus kysyä, mikä mies tämä tällainen on joka kuvittelee voivansa kuvata Suomen tien EU:n jäseneksi. Olihan se sentään aika suuri hanke.
Lyhyt esittely on siksi tarpeen. Olin vuodesta 1976 vuoteen 1996 ulkoministeriön virkamies eri tehtävissä. Urani alkuvaiheet kuluivat pääasiassa kauppapolitiikan parissa Helsingissä ja Genevessä, joissa hoidin niin sanottuna deskivirkamiehenä GATTiin, siis tullitariffeja ja kauppaa koskevaa yleissopimukseen liittyviä asioita. Vuodesta 1984 vuoteen 1988 olin ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston integraatiotoimiston virkamies, jonka vastuualueena olivat Suomen EY-suhteet sekä EFTAn ja EY:n välinen yhteistyö. Vuodesta 1988 vuoteen 1993 olin Suomen EY-edustustossa Brysselissä vastuualueena Suomen ja EY:n väliset vapaakauppasopimukset ja kauppapolitiikka yleensä. Viimeisen vuoden tuosta kaudesta olin edustuston ”kakkosmies", siis sen päällikön, suurlähettiläs Erkki Liikasen sijainen. Palattuani vuonna 1993 Brysselistä Suomeen minut nimitettiin edellä mainitun integraatiotoimiston päälliköksi ja samalla Suomen jäsenyysneuvotteluvaltuuskunnan jäseneksi. Kun integraatiotoimisto sittemmin muutettiin EU-sihteeristöksi, tulin sen apulaispäälliköksi. Vuonna 1996 siirryin taas Brysseliin, tällä kertaa EU:n neuvoston sihteeristöön Väli-Amerikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan suhteista vastaavaksi johtajaksi. Toukokuun alusta olen johtanut nyt käynnissä olevasta laajentumisprosessista vastaavaa sihteeristöä.
Ilman tietoja ja taitoja, joita osallistuminen erityisesti ETA-neuvotteluihin ja jäsenyysneuvotteluvaltuuskuntaan on antanut, ei kirjani laatimiseen olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Eri asia on, että siltikään käsillä oleva teos ei ole eikä pyrikään olemaan mikään täydellinen kuvaus jäsenyystiestämme.
Minun onkin helpompi määritellä mitä kirjani ei ole kuin mitä se on. Se ei ensinnäkään ole tieteellinen tutkimus. Sellaisen tekemiseen ei vielä olisi ollut edellytyksiä, ei vaikka kaikki neuvotteluihin liittyvä aineisto olisikin jo tutkijan käytettävissä. Lähdeviitteitä en käytä enkä ole myöskään laatinut lähdeluetteloa. Se ei johdu mistään wittgensteinilaisesta ylemmyyden tunteesta, vaan siitä, että julkisia lähteitä on niukalti ja neuvotteluihin liittyvä asiakirja-aineisto on vielä ei-julkista. Näiden rajoitusten puitteissa olen koettanut kertoa asioista niin avoimesti kuin mahdollista.
Lähteinäni ovat olleet ensi sijassa neuvottelujen aikaan tekemäni muistiinpanot, säilyttämäni henkilökohtaiset paperit, liittymissopimus siihen liittyvine muine asiakirjoineen, hallituksen esitys eduskunnalle, eräät julkaisut joiden laadintaan itsekin osallistuin, ja omat muistikuvani. Suomen neuvottelupositiot annettiin neuvottelujen aikana taustamateriaalina tiedotusvälineiden käyttöön, joten olen selostanut niiden sisältöä vapaasti, vaikka nekään eivät ole vielä julkisia asiakirjoja.
Koska minua sitoo loppuikäni ulkoasiainministeriölle tekemäni vaitiololupaus, olen kuitenkin harjoittanut eräiden asioiden suhteen hieman suurempaa pidättyvyyttä kuin muuten ehkä olisi ollut tarpeen. Kiitän ministeriötä siitä, että se hyväksyi valitsemani linjan eikä pyrkinyt sensuroi maan mitään, mitä olen halunnut sanoa.
Toisekseen kirjani ei pyri kattamaan yhtä täydellisesti kaikkia neuvottelujen osa-alueita. Esityksen kattavuus riippuu käytettävissäni olleista tiedoista ja oman osallistumiseni asteesta neuvottelujen aikana. Systemaattisimmin olen pyrkinyt kuvaamaan esittämämme neuvottelutavoitteet ja neuvotteluissa saavutetut ratkaisut. Kaikkia neuvottelujen kuluessa tapahtuneita käänteitä en ole yrittänytkään kuvata, sillä ne eivät ensinnäkään aina tulleet tietooni eikä käytettävissä oleva tila muutenkaan olisi sitä sallinut. Tavoitteena on ollut antaa kokonaiskuva siitä, mistä oli kullakin alalla kysymys, mitä vaadittiin ja mitä saavutettiin.
Kolmanneksi ei kyseessä ole myöskään henkilökohtaiset muistelmat tai arvosanojen langettaminen jäsenyysneuvotteluista, vaikka olenkin sisällyttänyt esitykseeni omaa osuuttani koskevia kuvauksia ja henkilökohtaista arvioitani niin tavoitteistamme, EU:n reaktioista niihin, neuvottelujen kulusta kuin niiden tuloksistakin. Asioita ja tapahtumia katsotaan sisältä käsin, asianosaisena, yhtenä neuvottelijajoista, joka kuitenkin tehtävänsä takia oli mukana tapahtumissa varsin laajalti. Arviot ovat luonnollisesti subjektiivisia, osaksi myös jälkiviisautta.
Tähän liittyen on tarpeen tehdä selväksi, että vaikka jäljempänä kiitoksin mainitsemani henkilöt suostuivat lukemaan kirjani käsikirjoituksen osaksi tai kokonaan, mikä toivoakseni on varmistanut useimpien kirjassa olevien tosi seikkojen paikkansapitävyyden, vastaan sen sisällöstä yksin. Arvioni niin Suomen edustajien, EU:n kuin muidenkin toiminnasta eivät mitenkään sido Suomen viranomaisia tai EU:n neuvoston sihteeristöä, itse neuvostosta puhumattakaan. Nykyistä tehtävääni silmälläpitäen haluan myös korostaa, että en tähän työhön ryhtyessäni ollut lainkaan selvillä siitä, että tulisin mukaan käynnissä olevaan EU:n laajentumisprosessiin, ja että kirjoitustyökin oli asiallisesti ottaen tehty ottaessani nämä tehtävät vastaan.
Eri aihepiireille kirjassa annettu tila ei vastaa niiden tärkeyttä sinänsä, vaan sitä miten suuren osan ne muodostivat neuvotteluista. Siksi monet aivan keskeisetkin alat kuten EMU on kuitattu hyvin lyhyesti, kun taas toiset, marginaalisetkin alat ovat saaneet melko paljon tilaa.
Olen pyrkinyt mahdollisimman yleistajuiseen esitystapaan, mille aihepiirin luonne on asettanut omat rajoituksensa. Jonkinlaiset perustiedot Euroopan integraatiosta eivät olisi pahitteeksi, jos pyrkii täysin ymmärtämään, mitä olen koettanut saada sanotuksi.
Euroopan yhteisön muuttuminen Euroopan unioniksi kesken neuvottelujen on aiheuttanut minulle aikamoista terminologista päänvaivaa. Olen koettanut käyttää johdonmukaisesti termiä "yhteisö" tai "EY" kautta linjan kuvatessani tapahtumia ennen 1.11.1993, jolloin unioni syntyi. Sen jälkeisiä tapahtumia kuvatessani olen käyttänyt termiä "unioni" tai "EU" kuvatessani EU:ta toimijana. Kun sen sijaan on ollut kyse asioista, jotka liittyvät nimenomaan yhteisöön, esimerkiksi EY-lainsäädäntöön tai milloin toimijana on nimenomaan yhteisö, olen edelleen käyttänyt siihen liittyviä nimityksiä ja lyhennettä.
Skandaaleja, seksiä, riitoja ja muita kiihottavia paljastuksia hakeville on luvassa pettymys. Neuvottelutiimi työskenteli yhdessä saumattomasti. Sen sijaan että olisi tapahtunut välirikkoja, lujittuivat ystävyys suhteemme. Valitettavaa on, että hauskoja kommelluksia ja töppäyksiä, joita jo nyt hyvin voisi paljastaa, on paljon haihtunut mielestäni. Ehkä ne toisaalta eivät sivullisia huvittaisikaan samalla tavalla kuin tilanteet itse mukana eläneitä.
Olen kiitollisuudenvelassa useille tahoille. Ennen muita on mainittava vaimoni Satu, joka on joutunut kestämään vuoden ajan illat ja viikonloput fyysisesti, mutta ei aina mentaalisesti paikalla olevaa aviomiestä. Tyttäremme Tarun ja Hannan koettelemus on ehkä ollut helpompi, koska he ovat jo lentäneet pesästämme.
Toiseksi mainitsen neuvotteluissa mukana olleet ...
sinä valehtelet
>sopimuksen hyväksymisestä, sopimuksesta, jonka
>sisältöä ei kerrottu kansalle.
Ahon hallitus valehteli kansalle.
Onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen, kertoi Antti Kuosmanen.
Luepa Kuosmasen kirja,
niin ja Valtioneuvoston iltakoulun pöytäkirjat, esim 2.3. 1994 ja 9.3. 1994.
Tulkinnat sopimuksen sisällöstä oli jo noissa kokouksissa esillä.
Norjalaiset saivat jo huhtukuun puolivälin jälkeen lukea sopimuksen omalla kielellään.
Suomalaisten luettavaksi painettiin sopimuksen sisällön kertova sininen kirja vasta vuonna 1996.
Hinta postikuluineen "Euroopasta" tilattuna on noin 30 euroa.
Missä Alkukirjoituksen kommentit viipyvät?
alkukirjoituksen otsikkoon, nyt ollaan sitten tässä tilanteessa, missä EU sopii maiden, suomenkin asioista:
"Onha se mukava kun kaikki työ loppuu Suomesta. Sitten vain elellään kaikki työttömyyskorvauksilla ja nautitaan elämästä. Dohan hyväksyminen tarkoittaa sitä, että viljely loppuu meiltä ja samalla suurin osa työpaikoista.
Toinen sopimus, GATS, josta ei ääneen puhuta, tarkoittaa taas sitä, että joku ostaa metsämme, vetemme ja kaiken muun ja kun ne rahat on syöty (ostettu ulkomailta ruokaa), teemme orjatyötä 12 tuntia päivässä saadaksemme vähän ruokaa ja vettä.
Näinhän on jo käynyt muutamille köyhemmille valtioille. Me täällä kuvittelemme että laiskoja siellä ovat, vaikka tosiasiassa he tekevät töitä vaarallisissa olosuhteissa saadakseen vähän ruokaa ja juomaa. Niistä ei vain puhuta ääneen, koska nyt ollaan siirtymässä puhdistamaan pieniä kehittyneitä maita, kuten Suomea.
Sinunkin kannattaa muistaa, että ilman nykyistä maataloutta sinunkin tulosi laskisivat 4400 euroa vuodessa. Ja jos sinunkin työpaikka katoaa maatalouden myötä, menetyksesi on paljon suurempi. Työpaikkasi saattaa mennä vaikka luulet ettei sillä ole mitään tekemistä maatalouden kanssa.
Vaikka olet baarimikkona hesalaisessa kapakassa, maatalouden loppuminen vie sinunkin työpaikkasi. Kun maatalous loppuu, loppuu myös kaikki siihen liittyvät ja meille tulee 700 000 uutta työtöntä. Myös pääkaupunkiseudulle, koska monet konttorit katoavat kun niiden töitä ei enää tarvita. Ja kuun konttorit katovat, myös niiden työntekijät, jotka käyvät kapakassa, joutuvat lopettamaan kapakassa käynnin ja sinäkin jäät työttömäksi. Niin se vaan menee.
Eri asia on, jos joku keksisi miten synnytetään miljoona uutta työpaikkaa, mutta tuntuu 100 000:kin olevan aivan liikaa. Se oli tavoite hallituksella, työpaikat ovat vähentyneet 60 000 reilun vuoden aikana. Tilanne menee siis siihen, että Dohan myötä työttömyys lisääntyy Suomessa ja pian me täällä teemme töitä ruokapalkalla suurin osa."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&posting=22000000004157244
Jotkut politiikkomme ovatkin jo kiirehtineet kehumaan Dohan sopimusta...
Kiitos Jorma Jaakkolalle, että laitoit luettavaksemme Alkukirjoituksen Kuosmasen kirjasta
- Tarkkaavainen lukija sai palasia tiedostoonsa aikamme historiasta...
Mutta - syystä tai toisesta et kertonut loppuosaa. Miksi?
Olisiko mahdollista saada myös se loppuosa..?
Herättelin alkukirjoituksella lukijoiden mielenkiintoa, enkä syyllistynyt kirjoituksen pituuden vuoksi massapostitukseen.
Kiitos Maisalle mielenkiinnosta ja kiitos kiittämisestä.
Onpa kummallista, etteivät muut lukijat kommentoi.
Tässä on loppuosa:
"Toiseksi mainitsen neuvotteluissa mukana o1leet Erkki Liikasen, Veli Sundbäckin, Antti Satulin, Esko Hamilon, Eikka Kososen, Bo Göran Erikssonin, Lasse Aarnion, Niilo Jääskisen, Esa Härmälän ja Jarmo Vaittisen, jotka ystävällisesti suostuivat lukemaan kirjani käsikirjoituksen kokonaan tai osaksi. Kaikki antoivat hyödyl1istä palautetta, joskin korjattavaa tuli vähemmän kuin odotin. Olisiko syynä o1lut, että muidenkin kuin minun muistikuvat alkavat haalistua? Jos niin on, sitäkin tärkeämpää oli laatia tämä kirja viimeistään nyt.
Lopuksi ansaitsevat kiitoksen myös kustantajani Kustannusosakeyhtiö UItima Thulen omistajat, puheenjohtaja Matti Vuoria ja hänen isänsä, professori Pekka Vuoria, jotka uskoivat tähän hankkeeseen niin paljon, että ottivat taloudellisen riskin kirjan kustantamisesta. Harvoinpa kirjantekijällä on onni saada niin ansioitunut kustannustoimittaja kuin minulla: professori Pekka Vuoria teki kaiken muun ohella myös nämä työt ja suuresti paransi tekstiäni.
Juvan Petäjäniemellä elokuussa 1999
Antti Kuosmanen"
--
Ketkä ottivatkaan taloudellisen riskin Kuosmasen kirjasta?!
Virkamieskaveri, Jarmo Vaittinen, jonka Kuosmanen mainitsee, oli 141-huijauksen aikaan MTK:n puheenjohtajan Toivo T Pohjalan avustaja.
Jarmo ei siis osallistunut neuvotteluihin.
Jarmo tunnetaan rehellisyyden perikuvana.
Mutta taitaapa Jarmokin olla nykyään MMM:ssä puun ja kuoren välissä eli Ulkoministeriön peukalon alla.
Kiitän Jaakkolaa kärsivällisyydestä, että olet jaksanut jakaa tietoa kaikille kysyjille, myös allekirjoittaneelle - olemme tuhatlukuisena joukkona saaneet lukea niistä tapahtumista, jotka johtivat sittemmin maatalouden alasajoon Suomessa.
Kysyn vielä: tietäisikö Jaakkola tai joku muu, mitä Kuosmanen jätti kirjassaan kertomatta...?
Haluaisin vielä sen PUUTTUVAN TIEDONPALASEN.
Maisa kysyi:
Mitä Kuosmanen jätti kertomatta?
Kysys on todellinen helmi!
Niin, että suurkiitos tarkkasilmäiselle Maisalle, joka oli lukenut Alkukirjoituksen mielenkiintoisen tekstin:
"Koska minua sitoo loppuikäni ulkoasiainministeriölle tekemäni vaitiololupaus, olen kuitenkin harjoittanut eräiden asioiden suhteen hieman suurempaa pidättyvyyttä kuin muuten ehkä olisi ollut tarpeen."
Onhan noita Kuosmasen vaikenemia asioita tiedossa enemmän kuin palanen...
Kerron kaksi.
Tärkein asia koskee Suomen hallituksen 27.2. 1992 (iltakoulu) tekemää ratkaisua:
Jäsenyyshakemuksen jättämisessä tapahtunutta varaslähtöä!
Asioita tutkineille ns. Satakunnan miehille tuon päiväyksen paljasti Komission lausunto Suomen EY-jäsenyyshakemuksesta.
Suomenhan piti jättää jäsenyyshakemus 18.3. 1992!
Katsoimme Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjasta ja havaitsimme, että EY-suurlähettiläs Erkki Liikanen sensuroi peräti kuudelta päivältä kirjaansa. Hänellä nimittäin riitti kiireitä, joita ei voi kertoa.
Kuosmanen puolestaan kertoi vain pienen yksityiskohdan: Jäsenyyshakemus jätettiin Brysselissä 18.3.1992 koruttomasti.
- Koruttomasti!
Miksi koruttomasti?
Asia valkeni myös Ulkoministeriön arkistonhoitajan lähettämästä sähköpostiviestistä. Hän ei nimittäin huomannut, mitä pyysimme, ja tuli kertoneeksi "sivu suunsa" ko. päiväyksen ja erään asiaa hoitaneen henkilön nimen.
Kun sitten tiedustelin asiapapereita, joissa kyseinen asia olisi, ei papereita sitten yllättäen ollutkaan UM:ssä olemassakaan.
Hyvinpä arkistonhoitaja silti oli muistanut, kenelle erityistehtävä 27.2. 1992 annettiin!
Tämän jälkeen käännyin Valtioneuvoston kanslian arkiston puoleen.
Parin tunnin kuluttua soi puhelin. Olin tehnyt virheen antaessani kännykän numeron.
Viesti oli, että pyytämiänne asiakirjoja ei ole olemassa.
Erään pöytäkirjan ote kuitenkin luvattiin lähettää kirjeessä.
Tuli sensuroituna!
Pyysin sitten emalilla uudelleen ja kerroin, että oli käynyt vahinko, jossa muutama sivu oli jäänyt kopioimatta. Lupasi lähettää.
Saapui senroidut kopiot postissa. Ei muuta.
Kahden kuukauden kuluttua pyysin uudelleen ilman puhelinnumeroa. Taas kännykkä soi. Numero oli tallennettu...
Asiana oli, että mitä te niitä edelleen pyydätte. Olemme jo 17.5. 2002 lähettäneet teille sähköpostilla ilmoituksen, että pyytämienne asiakirjojen luovuttamiseen ei suostuta.
Ilmoitin, etten ole koskaan saanut asiasta epäämispäätöstä.
Soittaja lisäsi, että pöytäkirjan liitteenä on Ulkoministeriön salainen muistio, josta syystä luovuttamiseen ei suostuta.
Sanoin, että nyt haluan epäämispäätöksen kirjeenä, jotta voin tehdä valituksen KHO:hon.
Kerroin, että kävimme jo sellaisen prosessin, jolla Korkeimman oikeuden kielteisen ratkaisun jälkeen salatut UM:n paperit, jotka vasta ensi vuosikymmenen lopulla olisivat julkisia, päästettiin julkisuuteen.
Nyt arkistonhoitaja pelästyi ja parin päivän kuluttua saapui asiapapereiden tutkintalupa ja jälleen kerran sensuroidut kopiot pöytäkirjasta. Nyt UM:n salainen muistio oli liitteenä!
Ulkoministeriössä "ei muistettu" oliko Valtioneuvoston kanslia pyytänyt lupaa UM:n salaisen muistion luovuttamiseen.
Kaikkein parasta kirjeessä on Valtioneuvoston tutkimusluvan teksti, jota ei olisi tarvinnut kirjoittaa:
Jäsenyyshakemuksen jättämistä koskevien asiakirjojen...
Näin tulivat tutkimusluvan antaneetkin paljastaneeksi...
, että jäsenyyshakemus jätettiinkin jo etukäteen, ilman eduskunnan käsittelyä.
Pöytäkirjaa, kokonaisuudessaan, en ole neljättä kertaa pyytänyt.
Annetaan pölyn laskeutua.
Toisaalta keskustelu Kuosmasen kirjasta edesauttaa salattujen asioiden paljastumista.
Toinen asia,
josta Kuosmanen vaikenee, on Ahtisaaren käskytys - heti valan vannomisen jälkeen - tehdä kiistelty ja tulkinnanvarainen maatalouden 141-sopimus.
Tällöin Ahtisaari käytti presidentin valtaoikeuksia äärimmillään. Ilman mitään (edes muodollista) hallituksen hyväksyntää.
Molemmissa Kuosmasen vaikenemissa asioissa sivuutettiin - vaikenemalla - niin kansa kuin eduskuntakin.
Salailu ei kuulu demokratiaan!
Kuosmasen tuhotun kirjan "kortti" löytyy osoitteesta:
http://kirjasto.tampere.fi:8000/Pallas?formid=docis&previd=fulls&sesid=1064484941&celi=494&doci=366136
Kirjaa ei löydy!
Jorma Jaakkola
[email protected]
Katso myös osoitteesta:
http://kirjasto.tampere.fi:8000/Pallas?sesid=1091608779&ulang=fin&formid=fulls&typ0=0&dat0=KUOSMANEN, Antti
se kirja voisi löytyä kun se kerran on vedetty pois myynnistä? Asia muuten mainitaa ko. kortissa.
ninko täälä Kokemäjellä sanotaan.
Antti Kuosmanen kertoi, että 20-30 kappaletta meni niin ettei saatu takaisin.
Tampereen kirjaston kirjan kustantaja?/tuhoaja sai takaisin.
Luettelokortin olemassaolo on mielenkiintoinen todiste kirjan olemassaolosta!
Aamulehti kertoi Kuosmasen kirjan poistamisesta markkinoilta.
Jäikö jollekin jotain hampaankoloon, koska luettelokortti jäi netissä luettavaksi?
Kuka maksoi Tampereen kaupungille kirjan poisvetämisen? Siitähän pitäisi olla kuitti tallessa...
Lopuksi haluan lausua Jerrylle kiitokset asiallisesta keskustelusta.
kustantaja, koska sieltä suunnalta kirjastot yleensä ostavat.
>Kuka maksoi Tampereen kaupungille kirjan
>poisvetämisen? Siitähän pitäisi olla kuitti
>tallessa...