Hän ehti pettää punaiset, Suomen, Stalinin ja Kuusisen. Pettikö hän muitakin ja oliko hän KGB:n ja CIA:n kaksoisagentti?
Ovatko hänen muistelmansa pääasiassa vilkkaan mielikuvituksen tuotetta? Ainakin niissä on todettu melkoinen määrä virheitä.
Ovatko hänen muistelmansa pääasiassa vilkkaan mielikuvituksen tuotetta? Ainakin niissä on todettu melkoinen määrä virheitä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
APT ehti toimia Kansan Lehdessä syyskuusta -17. Hän liittyi myös punakaartiin, mutta jatkoi toimittajana. Lopulta hän hoiti lehteä yksin kehitellen sisältöä kuulemiensa huhujen perusteella.Jutuissa ei ollut totuutta siteeksikään.
Tampereen valtauspävänä Tuominen lähti lopulta kotiinsa, mistä hänet tuli pidättämään entinen punapäällikkö, nyt valkoinen nauha käsivarressa.
Tuominen vietiin aseman peltimakasiiniin, josta ei juuri paluuta ollut. Jostain syystä hänet kuitenkin siirrettiin Tampereen Teatteriin, josta hänet yllättäen noutivat naapurin pojat Hämeenkyröstä ja veivät sinne takaisin.
"Poika" koki ensimmäisen ihmepelastuksensa. Näitä käänteitä riitti hänen elämässään.
Puhdistukset jatkuivat Pojan oleskellessa Hämeenkyrössä. Niinpä häntä neuvottiin menemään turvaan Suomen sotaväkeen.
Poika otti neuvosta vaarin ja ilmoittautui Tamperellea sotapalvelukseen 16. huthikuuta.
Hänet määrättiin palveluksen Hämeenlinnaan. Hän joutui mm. vartioimaan palvelukseen kyllästyneitä ja kotiin omin luvin lähteneitä vapaussotureita.
Entinen punakaartilainen oli tuossa tuokiossa pataljoonan kirjuri. Hän käytti asemaansa hyväkseen ja kirjoitti itsellen vapautuksen palveluksesta heikon terveyden takai. Niin hän palasi vapaana kansalaisena siviiliin.
Olot eivät kuitenkaan olleet rauhoittuneet, vaan vaikeudet jatkuivat. Poika pakkasi vähät kamppeensa reppuun ja lähti Helsinkiin.
oli ensin hyvinkin tannerilaisilla linjoilla. Vähitellen hän kääntyi jyrkempään suuntaan.
Kuusinen piileskeli 1919 Suomessa ja Poika viehättyi hänen seikkailuistaan. Hän taisteli Kuusisen käsikassarana sd-puolueen virallista linjaa vastaan.
Kun Suomen sosialistinen Työväenpuolue kesäkuussa -20 perustettiin tuli Pojasta sen puoluesihteeri. Nyt hän heittäytyi innolla taisteluun. Hän oli mm. mukana valtaamassa ammattiliittoja kommunistien käsiin.Naruja piteli kulissien takana O-W Kuusinen.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1469723?lang=fin
Petturin testamentti : Arvo Poika Tuomisen todellinen elämä / Panu Rajala, Hannu Rautkallio
Ainakin Tuominen teki aikuisena oikeat johtopäätökset. Toisin kuin Otto-Ville, joka lähti sotaan isänmaataan vastaan ja jää historiankirjoihin ikipetturina.
Mutta Arvo-Pojallepa ei ole tehty patsasta. Suomen ainoa petturipatsas on tosin rajan tuolla puolella, minne se kuuluukin.
Äänisen sillisormi se siellä kutsuu hengenheimolaisiaan koittosormikilpailuun. Heidän aatemaailmassaan kun väitettiin vieraankin tavaraa omaksi, niin hyppysillä oli vilkkaasti käyttöä.
Se vaan ihmetyttää, että kun Neukkulan kaatumisen yhteydessä kaadettiin myös patsaita, mikseivät sikäläiset hankkiutuneet eroon tuosta haisulista. Luulisi olevan tympeä hahmo katsella, joka tavalla. Vai oliko ajatuksena, että saadaan kiusattua suomalaisia sillä. Ei taida kiusana toimia kun on enempi hyvä esimerkki huonosta esimerkistä. Kiukuttaisi ehkä, jos patsas olisi Suomessa.
Noin kymmenisen vuotta sitten oli minulla käytössä useita vuosi kesämökki Pirkanmaalla.Eri paikkakunnilla tuli poikettua ja jossain oli Poika Tuomisen muistomerkki.Muistin hänet siitä ettei suostunut Terijoen hallituksen pääministeriksi ja muutenkin noista asioista oli nimi jäänyt mieleen.Paikkakunta ei jäänyt mieleen niin satavarmasti, että heittämällä sen tähän laittaisin.Joku nokkava kuitenkin heti puuttuisi tärkeänä asiaan.
Maltillinen vasemmisto on Tuomista arvostanut Suomessa. Änkyrävasemmisto on tainnut aina toivoa, että Stalinin käsi olisi ulottunut hoitamaan asian "bolshevikkien tapaan".
Niin, pelasti oman nahkansa. Johtopäätöshän on tuollaisessa tilanteessa lähteä livohkaan ja sepitellä satuja sen jälkeen.
Poika tapasi idolinsa O-W:n ensi kertaa SKP:n kokouksessa Tukholmassa syyskesällä 1921.
Poika otettiin nyt erikoiskäsittelyyn eli aivopesuun. Kuusinen järjesti kolmen viikon marxilaiskurssit. Poika selvisi mallioppilaana.
Kesken kurssin tuli tieto Kuusisen klubin murhista Pietarissa.
Kuusisen johdolla väsättiin lopuksi julkilausuma, jolla SSTP suunnattiin itsenäiselle, kansalliselle linjalle. Toki Moskovasta voitaisiin ottaa ohjeita, mikäli ne katsottaisiin sopiviksi Suomen oloihin.
Kyse oli Pojan ensimmäisestä pesäerosta kansainväliseen kommunismiin. Ennen lopullista irtiottoa tapahtuisi kuitenkin vielä paljon.
Suomeen palattuaan Poika jatkoi valtauksia. Suomen Sosialidemokraatin yhtiökokouksessa raivostunut Tanner paiskasi hänet rinnuksista kulisseihin.
Tästä tapauksesta innostunut pakinoitsija Sasu Punanen rupesi levittämään Tuomisen lempinimeä julkisuuteen. Siitä alkaen se on häntä seurannut.
lähti Poika kesällä 1921. Siellä hän näki piikkilankaparatiisin monet piirteet. Saasta ja löyhkä löivät kaikkialla vastaan. Poika uskoi Leninin johtaman rakennustyön korjaavan puutteet.
Kuusinen oli siirtynyt Moskovaan Leninin kutsusta ja Poika seurasi hänen kutsuaan. Kuusinen oli vaihtanut itsenäisen linjan Moskovan linjaksi ja Poika seurasi silmänräpäyksessä perässä. Takinkääntö taisi olla jo viides 27-vuotiaalle.
Tällä matkalla Poika kohtasi itsensä Leninin ja vannoi tämän nimeen kuolemaansa asti. Kommunismista hän luopui, mutta ei Leninistä.
Matkalla käytiin ankara taisto SKP:n vallasta Mannerin-Rahjan ja Kuusisen-Tuomisen välillä. Jälkimmäiset voittivat ja hävinneet kokivat sittemmin tylyn kohtalon kukin vuorollaan.
Sensaationhakuinen hölmö. Jonkin verran tietysti sai tienattua rahaa koska nekkula kiinnosti ihmisiä ja oli ollut äärivasemmistosta mutta ei sentään miljooniin asti.
Mitäs muuta sensaatiomaista tyypin rustauksissa oli kuin se että väitti Gulag-järjestelmän perustajan olleen ruotsinkielinen suomenjuutalainen. Totuus oli kuitenkin että Frenkel vai mikä nyt oli taisi olla Osmanien valtakunnasta tai Ukrainasta kotoisin.
Solzhenitsynkin kirjoittaa Frenkelistä "Gulagissa". Loppukaneetti taitaa olla "Luulen, että hän vihasi tätä maata".
Jostakin muualta muistelen lukeneeni, että tämä ja Erik von F olisivat olleet samaa juurta.
periytyi saksalaiseen upseerisukuun. Hänen isänsä oli tsaarin armeijan luutnantti. Juutalaisia ei hyväksytty upseereiksi Saksassa eikä Venäjällä ennen 1. Maailmansotaa.
CIA:n agentti se ei voinut olla yksinkertaisesti siitä syystä, että CIA perustettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Mutta kunnon punikki ei annan tosiasioiden pilata hyvää juttua. Arvo-Poika oli tietenkin CIA:n agentti. Tai sitten lähdet leirille!
sodanjälkeen suhteita myös CIA:an. Yhteyshenkilöinä olivat mm. USA:n tiedustelumiehet Wilho Tikander ja Erkki Käpy.
Poika ryhtyi USA:n suurimman ammattijärjestön asiamieheksi 1950 alussa. Se harjoitti FTUC:n kautta antikommunistista propagandaa ja urkintaa ja toimi yhteistyössä mm CIA:n kanssa.
Tämä oli Pojan totaalisin takinkääntö, Rahaa piti jostain saada.
Toiminta herättyi ärtymystä Suomessa mm. Väinö Leskisessä.
Juu, ja CIA:ta varmaan kiinnosti se kun Arvo-Poika vakoilee itsensä ympäri. Siinä sitä oli tietolähdettä.
Eli ei kannata pilata hyvää juttua totuudella, sanoi entinenkin punikki.
asiantuntijana. Hänen raporttinsa menivät CIA:n korkeimmalle johdolle asti. Väitetään niitä käsitellyn jopa USA:n huipputasolla. Näin pojan toimia tutkineet Panu Rajala ja Hannu Rautkallio väittävät. Eikä ainoina.
Mutta kun tuo touhu ei täytä vakoilun tunnusmerkkejä. Siinä se pulma. Menee hyvä juttu mönkään.
välitystä se oli kuitenkin. Ehkä pääasiasssa laillista, mutta tarkoitus oli vahingoittaa NL:a ja kommunismia.
Tuolta tasolta Kekkosenkin "vakoilu" löytyy. Mutta vakoilulla pitää olla joku tolkku sisältö, että sana tarkoittaisi jotakin. Minäkin olen tarkoittanut vahingoittaa NL:a ja kommunismia ja tietoakin on tullut välitettyä (ei sentään ulkomaille, mutta väliäkös sillä), enkä sitä kautta tosiaankaan kohoa tai putoa vakoilijoiden salamyhkäiseen kastiin. Julkisesti olen kaiken tehnyt.
Arvo-Poika oli avoimesti sitä mitä oli. Eikä hänellä ollut pelimerkkejä mihinkään salaiseen toimintaan, sen jälkeen kun teki pesäeron Neukkurysään. Julkisesti kaikki.
raportit jenkeille olivat salaista tietoa. Siinä olet oikeassa, että tieto saattoi hyvinkin olla monin kohdin vanhentunutta.
Jenkeillä ei kuitenkaan ollut edes tämän tasoisia tietolähteitä kovinkaan monia. Poika oli sentään työskennellyt vuosia korkeimman neuvostojohdon tuntumassa. Lisäksi hänellä oli terävä kynä ja lennokas mielikuvitusa.
Kun taas kriittinen järki sanoo, ettei jolpilla ollut mitään vakoilutason kerrottavaa. Kuten yllä jo tuli esiin. Jos tieto on sellaista, että sen voi kirjoittaa lehtiin (ja kirjoittaa monisanaisesti ja perusteellisesti muistelmiinsa), niin on kyllä aivan saman tekevää, jos sen joku "tiedustelija" saa tietää. Jolppihan kuittasi maanpetturuuskautensa jo ennen talvisotaa, mikä punarähmäleiltä tahtoo unohtua.
tieto oli tasoltaan. Se myytiin salaisena sisäpiiritietona ja täydestä meni.
Se vielä kiinnostaa, oliko Otto-Ville sankari vai nunna?
korkeintaan sormi. Öklöä ajatellakaan, että se olisi pitänyt siinä neukkujen kondosellaista. Aikamoisia ränninpätkiä. nekin "munattu", jos sopii tähän.
"tieto oli tasoltaan. Se myytiin salaisena sisäpiiritietona ja täydestä meni. "
Sama se, vaikk olii kertonut aivan kaikki tietonsa. Minäkin olisin ollut valmis kertomaan kaikki tietoni Neuvostoliitosta ihan kaikille kuunteluhalukkaille. Mitä nopeammin loppu sille Neuvostoliiton rosvosysteemille, sitä parempi
Arvo-Poika ei ollut sellaisessa asemassa, että olisi pystynyt toteuttamaan minkäänlaista vakoilutoimintaa. Tiedottajana hän saattoi olla halukkaille kuulijoille tai lukijoille. Kuten tiedossa, julkaisi kokemuksiaan suorastaan kirjoina. Eli tiedottaja ehkä, mutta agentti? Ei agentti, kun ei voinut sellainen olla. Eikä salainen kun kerran oli äärimmäisen julkinen. Aika selvä juttu.
Arvo-Poika teki ratkaisunsa valitettavan myöhään. Hän kelpaa silti esimerkiksi siitä, että oikea ratkaisu kannattaa tehdä mieluummin myöhään kuin ei ollenkaan.
Suomenkin nykykommunisteista osa ei ole koskaan saanut tietoisen järkensä tasolle, että kommunismi ja Neuvostoliitto vat romahtaneet. Säälittäviä hahmoja.
Arvo-Pojan ratkaisu oli sitäkin ryhdikkäämpi kun muistetaan ottaa huomioon, että pesäero Stalinista tiesi pitkävihaisen Stalinin kostouhkaa. Kyllä Arvo-Poika oli jo tietoinen Trotskin tapauksesta ja monista muistakin, joissa Stalinin käsi ulottui ulkomaille. Ja Arvo-Poika joutui ottamaan huomioon, että saa Stalinia rakastavien kotikommunistien loputtoman vihan ja diskriminoinnin, asettuipa sitten lännessä mihin tahansa.
Arvo-Poika tiesi, että hänen ratkaisunsa tietää loppuelämäksi ahtaita paikkoja ja uhan alla elämistä. Silti hän ei valinnut helpoa tietä, vaaan oikean.
lopuksi mukan myös Kekkosen konsteissa?
Niinhän nuo elämäkerturit väittävät.
Arvo-Poika osasi erottaa moraalittomuuden ja aatteen. Vaikka tällainen rajanveto onkin usein vaikeata kun kommunismin varhaisimmat teoreetikot mitätöivät perinteisen moraaliperustan. Arvo-Poika onnistui kuitenkin tekemään rajanvetonsa, vaikka se oli varmasti vaikea operaatio.
Arvo-Poika ei kuitenkaan luopunut vasemmistolaisesta aatetaustastaan kokonaan, vaan edisti sen mukaista maailmankehitystä. Ei kuitenkaan rajanvetonsa jälkeen enää millä keinolla tahansa. Olisiko Arvo-Poika kuitenkin ollut joissakin "toimintaprosesseissa" mukana Kekkosen mukana? Hyvin mahdollista. Jos tarkoitusperät olivat sopivat.
Yleensäkin kannattaa olla nostamatta Arvo-Poikaa sen korkeammalle korokkeelle kuin hän oikeasti ansaitsee. Lähinnä hän on hyvä esimerkki siitä, miten voi vaikeissakin oloissa päättää olla myymättää itseään.
Ajankohtaisesti voisi miettiä Arvo-Pojan elämää ja kirjallista tuotantoa siitä näkökulmasta, että miten se asenteellisesti poikkeaa esim. tämän Tampereesta kirjoittelevan Lepolan linjasta.
Poika kirjoitti omasta kokemuksestaan. Lepola toisten.
Kummankin juttuihin voi suhtautua joko uskoen tai sitten varauksella.
Poika oli politiikan ammattilainen. Lepola on historiantutkimuksen amatööri.
Se siinä vain on, että kun tulee julkisuuteen julkaisemalla kirjan, joutuu monella tavalla arvioitavaksi, ilman, että pystyy enää itse tuohon arviointiin juurikaan vaikuttamaan. Kun nykyään on niin kovin helppoa julkaista omakustanne, monelta "karkaa mopo käsistä". Jo julkaistua kirjaa väitteineen ei saa enää pois julkisuudesta. Se säilyy käsiteltävänä kirjoittajansa toiveista riippumatta ja menee lopulta arkistoihin, joista se voi pullahtaa esiin mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Arvo-Pojan tekstit ovat kestäneet hyvin aikaansa. Vaikkei olisikaan hänen kanssaan samaa mieltä, jonkinlainen tasapaino hänen teksteistään kuitenkin kuvastuu. Mm. puuttuu liki kokonaan se tendenssimäisyys, jolla Lepola kirjoittaa ja asiaansa ajaa.
Aamulehti näköjään tasoitellut lehden puolella Lepolakeskustelun olemattomiin. Ollaanko nyt heidän mielikseen niin, että koko aihetta ei olisi koskaa avattukaan? Onhan se tapaus tietysti heillekin nolo juttu, ei sen puoleen!
Lopullisesti Arvon silmät aukaisi vuodet Neuvoto-Venäjällä. Arvo pääsi puolueen sisäpiireihin, ja näki järjestelmän ongelmat sisältä. Oli jo pienoinen ihme, että mies selvisi hengissä takaisin länteen.
Siitä lähtien Arvo olikin kivi kengässä, kommunistien näkökannalta, ja hänestä tehtiin puolueen sanastossa fasisti, mikä olikin yleinen haukkuma nimi toisinajattelijoille puolueessa.
Aukeni.