Takaraivon sopukasta, monen muistiin tällätyn asian seasta kaivautui esiin ensteks yks ja sitten siitä vierestä ponnahti esiin toinen kiva muistelo.
Alkusysäys kasan alta esiin pukkaavasta muistelosta syntyi, kun tulin koneelle lukemaan Ilta-Sanomia.
Hiton hauskoja videonpätkiä eläimistä.
Tänään katsoin koirasta, joka oli syyllistynyt kissankeksien mutusteluun.
Voi että, voi että, että ja että mua nauratti sen koiran Naama.
Juuri tästä syystä sitten takaraivoni takaosa alkoi liikahtelemään ja muistin yhen oman koirani tekemisen.
Meillä oli kaksi Tanskandoggia. Uros oli ISO, melkein hevooonen.
Minä olin leiponut Laskiaispullia. Klapattu kermavaahto oli tämän urosdogin lempiherkkua.
Pullat olivat pöydällä. Kermavaahto suorastaan pursusi pullahattujen alla. Namskista nam nam.
Minä menin käymään olohuoneessa. Tulin takaisin keittiöön, enkä olisi laisinkaan huomannut, että Yksi Laskiaispulla oli kadonnut pöydältä, ellen olisi vilkaissut koiraani.
Koira seistä törötti keskellä keittiön lattiaa, kuin patsas. Sen "muina-miehinä"-oleva katse oli suorastaan naurettava.
Arvasin mitä oli tapahtunut. Kysyin leppoisalla äänellä, että "mikäs "Kallea" nyt vaivaa". Koira jatkoi patsaana oloa. Muinamiehisyys suorastaan ympäröi koraa, kuin harso.
Tanskandoggi on koira, jonka huulet roikkuvat läpyskämäisesti kuonon molemmin puolin.
Minä tarrauduin molempiin läpysköihin ja nostin ne ylös.
Heh he he heeeeee, hellyyttävän näköinen oli tuo koirani mun.:)
Suuuuuuressa suussa oli kokonainen laskiaispulla hampaiden välissä.
Huuliläpyskät eivät enää olleet peittämässä tätä häpeällistä tekoa.
Dogi oli NIIIIIIN nolon näköinen, että ihan säälin sitä.
Tuosta muistelosta tuli yks toinen muistelo mieleen. En nyt sitä tähän enää vedä, sillä huomaan, että aloitukseni on taas niin heevetin pitkä, että ihan oon onnellinen, jos edes yksi jaksaisi tämän lukea loppuun.
Tässä tämä tämänpäiväisen Ilta-Sanomien koirajuttu.
Hienosti muuten käyttäytyi tuo koiran omistaja. Tommosista tyypeistä tykkään.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288481332038.html
Lakiaispulla ja Omena
21
139
Vastaukset
- Hei kun keikuskelen
Tosi tyypillistä. Inhoittavaa. Silloin harvoin, kun teen aloituksen, niin enköhän töppää kirjoitusvirheillä.
Ja vieläpä Otsikossa. Tommoset töppäykset risoo mua yli-kaiken.
Kyseessä LaSSSSSSSSSSkiaispulla.Nou hätä!
Kaikki ymmärsivät että puhuit laiskiaispullasta, ilman s-kirjainta. Eli pulla, jota te naiset popsitte kun haluatte laiskotella. "Pulla" voi olla siis suklaa, perunalastu tai jopa pitsa. Laiskiaispulla....siis:)) Yleisnimi kaikelle kivalle mitä te naiset haluatte laiskotellessanne?
Ihana juttu sulla sun dogista ja ihana video. Vaikka en muuten oikein pidä isosta dogista kun ne on pelottavia.
Minulla on ollut ruskea pieni villakoira ja joku sellainen josta ei lähts karvaa kiinnostaisi. Meillä on koirakuumetta. Mutta kun epäilyttää ettei ole aikaa, kun molemmat ollan töissä. snif snif...- Hei kun keikuskelen
Joo, ei läheskään kaikki tykkää Tanskandoggista. Muistan, kun menin/menimme koirien kans lenkille, niin monen monituista kertaa ihmiset tulivat kysymään, että minkä rotuiset koirat ovat, kun ovat Niiiiiiin isoja. Jotkut kehuivat yli-kaiken, mutta moni sanoi ihan suoraan, että kyllä osaavatkin olla Rumia koiria:)
Vehnäterrieri on sellainen koira, josta ei lähde karvoja. On kivan luontoinenkin. Veljelläni ja veljen vaimon sisarella on ollut semmonen koira.
Minullakaan ei ole aikaa tarpeeksi, että viitsisin ottaa uutta koiraa. Kissani saavat hoidella koiran virkaa:)
Hauska juttu ja aina olen dogeista pitänyt. Mun eräs kaverini omisti ahneimman koiran, jonka olen koskaan nähnyt. Tämä seropi oli noin labbiksen kokoinen ja muutenkin saman näköinen. Kerran piski pölli pellilisen korvapuusteja keittiön pöydältä alta aikayksikön. Ystäväni päätti antaa koiralle opetuksen.
Seuraavana päivänä hän leipoi jälleen korvapuusteja, mutta laittoi taikinaan pullollisen Tabascoa ja jätti pellin jäähtymään keittiön pöydälle töihin lähtiessään. Tullessaan kotiin pellillä ei ollut yhtään korvapuustia.- Hei kun keikuskelen
Heh he he hee, mahtoi koira kiroilla, kun ahmi nisuja, joissa oli Pullollinen Tabascoa. Reppana raukka, ihan sääliksi käy:) Sisukas kuitenkin oli, jos todellakin vetäs naamaan....eiku kuonoonsa semmoset leivonnaiset.
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Heh he he hee, mahtoi koira kiroilla, kun ahmi nisuja, joissa oli Pullollinen Tabascoa. Reppana raukka, ihan sääliksi käy:) Sisukas kuitenkin oli, jos todellakin vetäs naamaan....eiku kuonoonsa semmoset leivonnaiset.
Tämä jästipää koira oli kaikenkaikkiaan rakastettava otus, mutta kymmenenä lomakesänä peräkkäin se kaikista varotoimenpiteistä huolimatta onnistui karkaamaan meidän koiramme kanssa ja sitten saimme haeskella niitä pitkin kylää ja paikalliset maanviljelijät soittelivat, että stana, taas ne teidän rakit juoksevat meidän vehnäpelloilla.:-DD
- Hei kun keikuskelen
Teotwawki kirjoitti:
Tämä jästipää koira oli kaikenkaikkiaan rakastettava otus, mutta kymmenenä lomakesänä peräkkäin se kaikista varotoimenpiteistä huolimatta onnistui karkaamaan meidän koiramme kanssa ja sitten saimme haeskella niitä pitkin kylää ja paikalliset maanviljelijät soittelivat, että stana, taas ne teidän rakit juoksevat meidän vehnäpelloilla.:-DD
Onhan toki nämä koiruliinukit niiiin rakastettavia otuksia, vaikka välillä tekevätkin pikku pahojaan.
Jästipää-koiralla ja sun koirallas oli varmaan kivoja seikkailuja pitkin kylää, kun pääsivät teiltä salaa livahtamaan karkuun:)
- ahne-poika
Enpä edes huomannut sinun lakiaistasi, nauratti sitten vielä enemmän.
Koirasta ja keksistä on minullakin monta muistoa, tässä yksi niistä.
Mentiin kylään oman hauvamme kanssa. Vanhemillani oli myös pikkukoira.
Talon isäntä antoi ekaksi omalleen koirankeksin, jonka hän hotkaisi suuhunsa.
Sitten meitin koiralle, jonka oitis talon koira myös hotasi.
Kun osattomalle annettiin vielä oma uusi keksi, tämä anheuden huippukoira ahnahti senkin suuhunsa.
Lopulta sillä oli suussaan kolme kokonaista koirankeksiä.
Ja haukku itse oli vain minikokoinen.- Hei kun keikuskelen
Suursyömäri siis kyseessä:)
Voi jee, aina mun ajatukset lähtee karkailemaan asian sivuille.
Kun kirjoitin tuon "Suursyömäri"-sanan, niin eiköhän mun takaraivon sisus lähtenyt taas liikehtimään. Sieltä putkahti esiin muistelo kansakouluajalta.
Pakko nyt se tähän kirjottaa.
Olin tokalla tai kolmannella elikkä 8 tai 9-vuotias.
Noh, meillä oli yhtenä päivänä eri kilpailuja. Leikkimielisiä sellaisia.
Osallistuin sitten sellaiseen kilpailuun, että opettaja laittoi Karttatelineeseen kolme narua. Molempii päihin ja siihen keskelle.
Jokaisen narun päässä roikkui PULLA.
Me kolme oppilasta kilpailtiin, että kuka syö oman pullansa nopeimmin.
Kädet piti laittaa selän taa ja yrittää sitten napostella narussa roikkuvaa ja heiluvaa pullaa.
Minä sen sitten voitin.
Kamala juttu.
Nimittäin, kun opettaja julisti voittajan, niin hän sanoi minulle, että "Täten nimeän sinut Suursyömäriksi".
Se oli JÄR-KYT-TÄ-VÄÄ.
Luokka nauroi tietysti tälle hauskalle nimitykselle ja minä olin Niin totinen, kuin totinen voi olla. Oli tosi Noloa olla Suursyömäri.
Leikkiähän se oli opettajan puolelta (ja vieläpä kun olin todella laiha tikkujalka), mutta minä otin sen ihan tosissani ja olin erittäin loukkaantunut.
Kaikkea sitä muistuukin mieleen:)))))
- Salander*
Aivan ihana tarina, ja loistavasti kerrottu, kiitos naurusta ;DD
Mulla on myös koira. Tässä tarina siitä kun se kerran vihelsi. Olen sen (muistaakseni) jonnekin kertonut jo tänne, mutta se oli niin hauskaa, että kiusallanikin kerron sen uudestaan.
Podin noidannuolta, ja koska kuitenkin jouduin olemaan töissä, päätin kesken päivän lähteä lenkille koiran kanssa, helpottamaan painetta selässä. Kotimatkalla mentiin kapeaa polkua, ja hauvani käveli mun takana. Yhtäkkiä tunsin ja "näin" takaraivollani, kuinka se ampaisi takavasemmalle, salamannopeasti kuin kobra. Kun sain nikamani kaikki kääntymään katsomaan taakse, koira tapitti vastaan viattomana: "niin?? Mitä??" ja jatkettiin.
Pitää vielä kertoa että se on oikea kukkienhaistelijoiden aatelinen, jos koira saa päättää, lenkit on enemmän seisoskelua kuin ripeää tahtia. Paitsi nyt. Yhtäkkiä se kävelikin mun vieressä kuin enkeli, samaa tahtia kuin minäkin. Aina kun katselin sitä, sekin katseli mua, sellaista vihellys-katsetta "♪ ei tässä mittään huolenhäivää ♪". 50 metriä ilman nuuhkaisun nuuhkaisua. Sitten alkoi viheltelijän suusta roikkua pieni siimahäntä. Kun lopulta kita aukes kepillä narraamalla, asfalttiin putos kuolaan hukkunut päästäinen.- Hei kun keikuskelen
Kiitos vaan naurusta. Voin vallan hyvin kuvitella tuon tilanteen. Koirat ovat NIIN hyviä näyttelijöitä.:) Ovat vaan reppanat sen verran yksinkertaisia, että eivät ymmärrä, että ihmiset alkavat epäilemään, jos koira vetäsee sädekehän päänsä päälle.
Newfoundanninkoira on kans semmonen "kukkienhaistelija"-tyyppi. Meillä on ollut sellainen ja tottavie eteneminen lenkillä oli suorastaan tuskallista ihmisen kantilta katsottuna. Sen kanssa ei yksinkertaisesti Viitsinyt kävellä niin, että piti talutusremmistä kiiinni. Koko ajan olisi pitänyt pysähtyä ja seistä tököttää paikallaan puolipäivää odottelemassa, kun koira luki tyttökoirien "rakkauskirjeitä".
Pidin koiran vapaana ja annoin sen kuleksia etanan vauhtia itsekseen, kuono liimattuna maassa. Minä etenin hissunkissun ja välillä pysähdyin odottelemaan ja huutelemaan, että tuu ny heevetti jo:)
- Hei kun keikuskelen
Kirjoitin aloituksen otsikoksi laskiaispulla JA Omena.
Se Omenajuttu tulee nyt, että pääsen siitä vaivasta, että ekaks sanon niin ja niin ja sitten en kuitennnniiiiii sanokaan niin, mut nyt sanon niin:)
Jos siihen aikaan omenaa heittäessäni, olisi ollut joku tarkkailukamera tai joku olis kännykällä kuvannut taiturimaisuuttani, niin olisin oitis pötkähtänyt You Tubeen ja Iltalehteen ja olisin saanut varmasti koripallo SM-joukkueen päävalmentajalta kutsun heidän joukkueeseensa.
Eläinaktivistit puolestaan olisivat tuohduksissaan sanoneet, että miten vastuuntunnoton koiranomistaja olenkaan. Tappaa nyt lemmikki omenalla tukehduttamalla.
Omenasato roikkui omenapuiden oksilla. Osa sadosta oli ripajanut puiden alle.
Meillä oli iso puutarha. Omenapuut kököttivät tontin laidalla. Tansandoggi puolestaan juoksenteli pihan toisella ei-omenapuiden-puolimmaisella laidalla.
Elikkä koiran ja omenapuiden väli oli piiiiiiitkä.
Minä tapasin heitellä dogille keppejä ja muita leluja, joita se sitten nappaili suuhunsa tai haki jostakin kauempaa.
Päätin ottaa Omenan ja heittää sille.
Ison Omenan kaapasin kouraani ja otin hyvän heittoasennon, koska koira oli niin kaukana. Kaaressa heitin tämän ompun NIIN lujaa, kuin ikinä kykenin.
Golfpallomaisesti ylös kaartaen omena lähti lentoonsa. Dogi katsoi omenaa ja odotti innoissaan uutta leluaan.
Talenttimestari numero yksi (minä) onnistui heittämään tämän Omenan kertakaikkisesti Suoraan koiran kitaan.
Luojan kiitos kyseessä oli niin iso koira, että sen kurkku oli niin iso, että kykeni valuttamaan omenan suoraan mahaansa.
Ette ikinä usko, miten Hölmistyneen näköinen koira oli. Koira näkee, että ahaa tuolta tulee omena ja sitten se omena menee salamana koiran mahaan asti. Koira etsi maasta hölmön näköisenä sitä omenaa, kun luuli, että se on sinne pudonnut.
Minä juoksin täysiä katsomaan, että koira on kunnossa.
Inhottava tunne oli, kun ajattelin, että jos se omppu olis juuttunut kurkkuun.
Hyi minua hyi hyi hyi, että olin tyhymä ku heittelin tolleen. - ☘
Minä jo kuvittelin mielessäni, että koiran nimi oli Omena, kysyäkään en älynnyt.
Siis menikö se kokonaisena alas asti?
Meidän koira ei tykännyt mistään leluista, saati koirankorvista, varmaan pelkäsi niitä.
Pientä palastakin, jota sille tarjottiin.
Lapsena sen suurinta huvia oli roikkua ulkona nurmikolla minun T-paitani hihansuussa, ja minä sitten sitä pyörittelin.- Hei kun keikuskelen
Omena voisikin olla mainio nimi koiralle:)
Joo, omena meni ihan kokonaisena koiran mahaan ja omena ei edes ollut pieni kipenö-omena, vaan reilun kokoinen.
Omena lensi kaaressa koiran luo ja koira nappasi sen suuhunsa, josta se luiskahti kurkkutorvea pitkin vatsaan. Siis Hirveää....... mitäs jos olis tukkinut koko kurkun. Ikinä enää en sen jälkeen heitellyt koiria omenilla:)
Sulla on sitten ollut pieni koiruli, jos kykenit pyörittelemään sitä paidan hihalla.
Samainen urosdogi, jonka meinasin tappaa omenalla (onneks en), niin sillä oli tapana juosta pihamme perällä olevaan pieneen metsään ja hakea sieltä erilaisia keppejä, joilla sitten leikki.
Yhtenä päivänä olin ulkona ja taas koira pinkas metsään. Hetken kuluttua se tuli takaisin ja raahasi TODELLA ISOA "keppiä", jota voisi paremminkin kutsua puun rungoksi. Pitkä ja paksu runko. Olihan sitä kehuttava suurilla sanoilla, kun löysi NIIIIIIIIN Hieeeaaaanon "kepin". :) - ☘
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Omena voisikin olla mainio nimi koiralle:)
Joo, omena meni ihan kokonaisena koiran mahaan ja omena ei edes ollut pieni kipenö-omena, vaan reilun kokoinen.
Omena lensi kaaressa koiran luo ja koira nappasi sen suuhunsa, josta se luiskahti kurkkutorvea pitkin vatsaan. Siis Hirveää....... mitäs jos olis tukkinut koko kurkun. Ikinä enää en sen jälkeen heitellyt koiria omenilla:)
Sulla on sitten ollut pieni koiruli, jos kykenit pyörittelemään sitä paidan hihalla.
Samainen urosdogi, jonka meinasin tappaa omenalla (onneks en), niin sillä oli tapana juosta pihamme perällä olevaan pieneen metsään ja hakea sieltä erilaisia keppejä, joilla sitten leikki.
Yhtenä päivänä olin ulkona ja taas koira pinkas metsään. Hetken kuluttua se tuli takaisin ja raahasi TODELLA ISOA "keppiä", jota voisi paremminkin kutsua puun rungoksi. Pitkä ja paksu runko. Olihan sitä kehuttava suurilla sanoilla, kun löysi NIIIIIIIIN Hieeeaaaanon "kepin". :)Kyllä on turha sanoa, että koirat eivät puhettamme ymmärrä, niin usein se on tullut todistettua.
Meitin eka koira oli kerran mökillä oikea metsästäjä.
Tuli tupaan, rinta täynnä verta, jokin nöyhänmönkijä kidassaan, ilmeisesti metsämyyrä.
Me kun kehua ratostimme sitä, eikös ruoja tullut kohta tuomaan samanlaisen olennon.
Silloin minä jo sitä hieman moitin, ja se jäi viimeiseksi kerraksi.
Hänen seuraajansa oli kerran kesällä, toki monestikin, ihana.
Mökin tantereella oli jokin maa-ampijaisten pesä, johon utelias pentu vei kirsunsa liian lähelle.
Hän sipsutteli sisälle kovin nolona, turpa turvonneena. Hyppäsi makkarin sänkyyn, tyynyjemme keskelle, oli todella häpeävän näköinen
Onneksi oli kyypakkaus, josta troppia hänelle annoimme.
Hyvin tointui, ja eli, kulta, pitkän elämän.
Kunhan tässä reissuun taas pääsen niin menen katsomaan meidän pikkuprinssiä.
Ja siellähän niitä doggeja piisaa.
Toisessa taloudessa on kaksi doggia ja yksi perhoskoira.
Ja toisessa taas näiden kahden dogin isä.
Kuinka ollakaan kun jotenkin se toinen pentu oli jollekin ihmiselle myyty, ja hän ei osannut ottaa paikkaansa sen koiran elämässä, eli ei osannut olla johtaja.
No siitä oli tullut ongelmia joten sitten joku kasvattaja oli pyytänyt ottamaan se heille.
Mulle noi kasvatus ja muut jutut on ihan hebreaa mutta sujuvasti kyllä kuuntelen.
Eikä koiria vastaan ole mitään, ihan ovat hyviä koiria mutta kun olen kissaihminen niin en ole tutustunut tuohon elämään sen kummemmin.
Ja kissoissakin tykkään ihan perusmaatiaisesta, ei mitään rotuja tartte niilläkään olla.
Toi oli kyllä kamalan hauska toi linkki :))
Ja koirakin osas hävetä, niinkun kuuluukin.- Hei kun keikuskelen
Heps kukkuu tulisillallellellellellee:)
Muistan että oot maininnut noista "sun" Doggeista.
Taitavat kans olla semmosia Nojailijoita, kuten doggit yleensä.
Pitää seistä töröttää jalaat tukevasti lattiassa kiinni, kun doggi päättää ruveta nojailemaan.
Se onkin kamala asia, jos koira ottaa huushollissa johtajan aseman.
Joillekin ihmisille, jotka ovat aikeissa ottaa ensimmäisen koiran, niin oon sanonut, että ottaisivat mieluummin tyttökoiran. Tyttökoirat eivät niin helposti ala yrittämään johtajuutta.
Pojan perhe otti viime kesänä susikoiran. Voi hirmuista, miten olikin vilkas pentu. Ajattelin usein, että tuleeko siitä kunnon koiraa laisinkaan. Käyttäytyi tosi pölvästi ja hyppi ihmisten päälle, kun oli niiiiiiin innoissaan vieraista.
Luojan kiitos on rauhoittunut ja vaikuttaa, että siitä tulee yhtä onnistunut, kuin heidän edellisestäkin susikoirasta.
- ☘
Mie olen yrittänyt jo kauan kysäistä, josko olet tehnyt kirjan, josko aiot sen tehdä.
Sinulla on sana hallussasi, kerrot kerrottavasi, mukavasti maalaillen, kuin teki seppäkin aikoinaan.
Älä pidä kynttilääsi vakan alla, ja voihan se loistaa jo nytkin, ilman näköesteitä.
Joistakin ihmisistä saa täällä läpikivan kuvan, sinä olet yksi heistä.
Enkä nyt lätise ihan hetken hurmiossa, kauan olen jo koettanut uskaltaa.- Hei kun keikuskelen
Keräsin kaikki sanasi yhteen nippuun ja pyörittelin "kielen päällä", niinku tehdään jos pistää suuhun Oikein Hyvää ruokaa.:)
Kiitos sanoistasi, jotka tekivät olotilan iloiseksi, joskin noloksi, kun itse en kirjoituksistani ajattele millään muotoa niin, että kuunaan kykenisin kirjoittamaan kokonaista kirjaa.
Oikeastaan joskus (ohimenevästi) oon ajatellut kirjan kirjoittamista, mutta Aihe, josta voisin kirjoittaa, on niin vakava, etten omalla kirjoitustyylilläni voisi semmosta aihetta kirjoittaa ja toisen tyylinen kirjoitustapa olisi liian hankalaa minulle.
Kirjoittakoot muut kirjoja, minä sitten mielelläni niitä luen. kirjahullu kun oon.
Sepän kirjoitukset olivat omaa luokkaa. Aivan ihastuttavia. Kertakaikkiaan tykkäsin lukea hänen juttuja. - ☘
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Keräsin kaikki sanasi yhteen nippuun ja pyörittelin "kielen päällä", niinku tehdään jos pistää suuhun Oikein Hyvää ruokaa.:)
Kiitos sanoistasi, jotka tekivät olotilan iloiseksi, joskin noloksi, kun itse en kirjoituksistani ajattele millään muotoa niin, että kuunaan kykenisin kirjoittamaan kokonaista kirjaa.
Oikeastaan joskus (ohimenevästi) oon ajatellut kirjan kirjoittamista, mutta Aihe, josta voisin kirjoittaa, on niin vakava, etten omalla kirjoitustyylilläni voisi semmosta aihetta kirjoittaa ja toisen tyylinen kirjoitustapa olisi liian hankalaa minulle.
Kirjoittakoot muut kirjoja, minä sitten mielelläni niitä luen. kirjahullu kun oon.
Sepän kirjoitukset olivat omaa luokkaa. Aivan ihastuttavia. Kertakaikkiaan tykkäsin lukea hänen juttuja.Joskos kirjoittaisit leppäkerttujen antipatiasiivittämistä, vai vain mukavista ja ihanista, kuin itsekin olet.
Harvoin luen laistasi, jolla tuntuu jokainen tasku olevan täynnä satua, sanaa, iloa, ilkamointia, rauhaa ja rakkautta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1696452
- 584452
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s283058- 612957
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161895- 151554
Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271526Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹381485- 331311
T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest431201