Miehellä lapsi edellisesta suhteesta

Ikäero nyt ei ole mikään ongelma.. Omilla vanhemmillakin on kymmenen vuotta ikäeroa eikä sitä ees huomaa.. Mut siit lapsesta niin monen kaverini vanhemmat on eronnut ja mennyt uuteen avioliittoon eikä se heidän elämäänsä ole vaikuttanut muuten kuin että siinä pyörii uus henkilö vaa mukana, asia on niin ettei lapsi todennäköisesti tuu aatteleen sua äitinä vaikka kuinka yrittäisit.. Että suhde onnistuu mutta lapsen kanssa ei kannata ruveta liian äitimäiseksi parempi olisi tulla lapsen kaveriksi. Loppupeleissä teet niinkuin aattelet oikeeks mut mä aattelisin että suhde voi toimia ongelmitta, lapsi vaa pitää ottaa huomioon.

Ei tartte ottaa tätä liian vakavasti kun ittellä ikää vasta 14 mut mieti kuiteski!

Ihastuin minäkin mieheen, jolla on lapsi edellisestä suhteesta. Sehän sinun täytyy ihan ensiksi hyväksyä ettet ole miehelle se ykkönen, se on se lapsi. Mieshän on isä ja varmaankin tapaa lastaan säännöllisesti ja viettää lapsen kanssa aikaa ja se on pois sinun kanssasi vietetystä ajasta. Vai onko hän lapsen huoltaja eli lapsi onkin hänellä ja ex tapaa lasta säännöllisesti? Omassa tapailusuhteessani miehen lapsen tapaamisongelmat ja niiden sovittelu muodostuivat ongelmaksi. Tuntuu, että meidän suhde pyörii vaan sen ympärillä, että milloin mies saa nähdä lapsen ja milloin ei.Tapaamisemmekin peruuntuvat, kun mies odottaa, että saako nähdä lapsen viikonloppuna vai ei.Kannattaa varmistaa jo alussa, että lapsen tapaamisasiat on ok eikä niissä ilmene mitään ongelmaa ja yritä tutustua lapseen jo suhteen alkutaipaleella ettei se muodostu myöhemmin kynnykseksi ja voit olla tapaamistenkin ajan lapsen seurassa. Omassa tapailusuhteessani, miehen lapsi on vasta puolitoista vuotias ja vaatii paljon enemmän hoivaa ja mies vasta opettelee olemaan kaksin lapsen kanssa, ilman sitä lapsen äidin läsnäoloa. Ja tunnen todellakin itseni ihan ulkopuoliseksi, en ole saanut nähdä lasta kuin valokuvissa. Myöskin nyt loma-aikaan mies opettelee olemaan lapsen kanssa viikolla ja harvoin näemme, kun mullakin sattuu viikonloppuisin olemaan töitä ja emme asu edes samalla paikkakunnalla eli välimatkaa on. En tiedä miten nuori olet, mutta omalla kohdalla kannattaa miettiä, onko sinusta siihen. Se on paljon monimutkaisempaa kuin täysin vapaan miehen kanssa seurustelu. Monissa yhteisissä menoissa pitää se lapsikin ottaa huomioon, aina ei voi mennä yhdessä, joudut viettämään mahdollisesti enemmän yksinkin aikaasi jne.

Olen seurustellut nyt noin 3v miehen kanssa jolla on lapsi, noin 10 vuotias. Mies muutti luokseni aika nopeasti ja siinä samalla sitten tuo lapsikin on meillä joka toinen vkonloppu. Itselläni on ollut aikamoinen opettelu siihen etten voikkaan olla kodissani niin kuin lystää. Koko ajan on noina viikonloppuina meteliä ja aluksi lähdinkin aina "evakkoon" kaverini luo kun tuntui että olen pihalla heidän touhuistaan... Nykyään taidan jaksaa paremmin, mutta on se vaan sellaista ulkopuolista meininkiä aika pitkälle. Enkä ole itse kovin lapsia rakastava ihminen ja sen voin kertoa että nykyään en oikein ehkä enää omaa lasta haluaisikaan. Ikää on kuitenkin jo 34, joten jos sellaisen aikoo tehdä niin pian varmaan olisi aika, mutta tämä toisen lapsen pyöriminen kuvioissa on vienyt multa viimeisenkin innon lapsiin.

Eniten mua ärsyttää se että mies ei näytä tajuavan mun panosta hommaan. Ei sitä että käyn töissä (hän on tällä hetkellä työtön), siivoan, puunaan , laitan ruokaa kun hän saa peuhata lapsensa kanssa. En jaksa sitä että aina on sotkua ja kukaan muu ei tee asian eteen mitään. Tärkeintä on vain se että hän saa nähdä lasta, eikä mun fiiliksillä ole mitään väliä. Kamppailen edelleenkin sen ulkopuolisen fiiliksen kanssa ja etsin paikkaani tässä oudossa kuviossa. Koko ajan täytyy miettiä sanojaan miten voi sanoa ja saako edes kieltää lasta joissakin asioissa.

Niin se vaan on, että kun se on toisen lapsi niin ei siihen vaan tule mitään tunne sidettä ja se on siinä loppu elämän. Miettisin tarkkaan jos saisin tilanteen uudelleen päättää.

Niin tuota olenkin miettinyt monet kerrat ja sanonut sen miehellekin suoraan. Hän ei kyllä aina ole ollut työtön, nyt vasta viimeiset 2kk. Ei asu ilmaiseksi luonani, maksaa vuokraa kyllä ja vralliset paperit näistä löytyy.

Ongelma on siinä, että en tykkää lapsista. Se on vain sellainen kuvio, että jos sillä miehellä sattuu se lapsi olemaan ja jos seurustella haluaa niin sitä tenavaa on sitten kanssa siedettävä. Ja niin kuin yllä mietittiin että kannattako moista suhdetta aloittaa niin mielestäni ei, ellei ole jotenkin superlapsirakastava ihminen. Minä en ole.

Lapsen mukana kun aina tulee myös se ex ja mahdollisesti osa siitäkin suvusta jos hyvin sattuu..

Paras tapa osoittaa rakastavasi miestäsi on välittää ja hyväksyä se lapsi.

Ei tarvitse olla äiti, mutta hyväksy se. Jokainen kaunis ele, teko tai pieni apu sen lapsen kanssa tuntuu miehestä varmasti hyvältä.

Mulla sama tilanne tavannu todella ihanan, täydellisen miehen, mutta sillä on 2 lasta sen edellisestä seurustelusta (ex naisen tapa pitää mies).. ja ex on ihan vainoharhanen ja pakko mielteinen miehen tekemisistä (haluaa tietää kaiken meidän elämästä ja urkkii mieheltä kaikkea muka lasten takia... asiat eivät edes liity lapsiin) mies asuu luonani ja meillä on ihana yhteinen koti.. vuosi sitten lapset olivat meillä muutaman kerran ja jäin ihan ulkopuoliseksi omassa kodissani ja lähdin lopulta kauppaan ja istuin autossa illan niin että sain mennä suoraan nukkumaan kun tulin kotiin.. lapset ovat äänekkäitä ja roikkuvat isässä koko ajan ja jos mies esimerkiksi yritti suudella minua tai halata, tytär vinkui ja kiljui jaloissa kuin syötävä. Huoh, ymmärrän kyllä että kun lapset ovat pieniä ( miehen lapset nyt 3-5 vuotta) he saavat ja tarvitsevat huomiota, mutta en halua jäädä kumminkaan ihan näkymättömäksi lasten vuoksi.. ja se sotku ja melu ja kun ei uskota mitä sanotaan.. nyt on ollut pitkä rauhallinen kausi meidän kotona kun miehen ex laittoi täysin typerästä syystä välit poikki mieheen (kun mies ei enää tehnyt kaikkea mitä ex pyysi esimerkiksi vienyt tv-sarjaa hänelle muistitikkuun tallennettuna ja eikä kertonut kaikkea mitä meidän elämässä tapahtuu laitoin miehen päättämään joko ex tai minä) mutta nyt pelkään kuollakseni että lapset tulevat taas kuvaan kun mies sai sovittua exän kanssa edes joten kuten asioista. Ristiriitaista on että olen onnellinen miehen puolesta että hän saa nähdä lapsensa vielä, mutta en tiedä mitä itse teen.. en halua vielä itse lapsia, joskus kyllä, mutta en vielä. Enkä ole kauhean kiinnostunutkaan lapsista, en edes sukulaitteni saati sitten jonkun oudon vainoharhaisen naisen.. kannattaa miettiä kahdesti mitä haluat.. tilanne on varmasti helpompi jos rakastaa ylipäätään lapsia paljon. Ja esimerkiksi voisi työskennellä lasten tarhassa.

Kukaan oikeesti hyvä mies ei ole ansainnut naista joka on niin ahdaskalloinen että edes miettii tuollaisia! Voi helevetti että osaavat naiset tehdä ihmissuhteista vaikeita. Neitsytpoikanako äijän olis sua pitäny ootella ja jättää elämänsä elämättä? Lapset on ihania ja opettaa isälleen vastuuta ja elämän tärkeysjärjestyksiä (toivottavasti). Uusioperheessä on tilaisuus osoittaa pyyteetöntä, aitoa välittämistä. Se on vain plussaa, jos ihminen on elänyt. Ja lapset vain plussaa. Sitä luovuutta, elämäniloa ja välittömyyttä myös tuntemattomia kohtaan, joka lapsissa on... Mikä v...u on oikein ongelmana sulla??

Mä olen uusioperhedn äiti. En ole ikinä katunu. Rakastan mieheni lapsia ja kaikki ihmissuhteet kaikkiin suuntiin toimivat. Rentoa ja rakastavaa menoa

Mä oon tollasesta tilanteesta se lapsi. Mun vanhemmat on eronnu ja isä ollu koht 2v naimisissa uuden vaimonsa kanssa jolla myös on lapsia. Sillä erotuksella että tiedän isäni pettäneen äitiäni nykyisen vaimonsa kanssa vanhempieni ollessa vielä yhdessä. En tiedä sinun tilanteesta ja olen ehkä vähän nuori tämmöisiin puuttumaankaan mutta itse hyväksyisin asian koska tunteita kannattaa kuunnella, Vaikkei suhteestanne ikuista tulisikaan. Hyvät jatkot

hoh v.2012
vanha varakas mies kiinnostaa ap
exäkin ehkä miehestä muuta halunnutkan rahat ja asema

Lapsen kanssa menee yleensä ihan hyvin jos lapsen vanhempien välit ovat asialliset ja molemmat osaavat toimia lapsen kanssa luontevasti.

Itselläni on yksi orastava suhde kaatunut siihen, että miehellä oli lapsia edellisestä liitosta. Tarkemmin ottaen siihen, että mies toi lapset meidän suhteeseemme ihan liian aikaisessa vaiheessa (kirjaimellisesti toi lapset ihan seurustelun vielä epävarmoilla alkumetreillä mun luokse kylään ja esitteli minut uutena tyttöystävänään). Heti sen jälkeen olisi pitänyt lähteä yhdessä reissaamaan yms.

Kaikki tämä olisi ollut erittäin ok myöhemmässä vaiheessa ja etukäteen sovittuna, mutta noin äkkiä tehtynä kertoi mielestäni siitä, että miehellä ei ollut tuo lasten kanssa toiminta yhtään hallussa.

ap ei rakasta miestä, egoistinen ihminen "Mutta kun tämä ei ole oma"

Juuri tästä samaisesta syystä en halua tapailla miehiä joilla ei ole vielä lapsia hankittuina. Lapseton ei voi yksinkertaisesti ymmärtää sitä kuinka lapset sitovat vanhempansa. Niinhän sen on tarkoituskin olla. Olen perustanut aikoinani uusioperheen. Molemmat osapuolset sitouduimme lasten viikonlopputapaamisiin. Homma toimi kuin junan vessa. Mitä nyt katkerat exät yrittivät laitella kapuloita rattaisiin. Mutta mitäpäs me heistä. Lasten kanssa ihanat koti-illat ja viikonloput olivat kaiken sen vaivan arvoisia. Lapsetkin kasvavat. Niin meidänkin. nyt on taas vapaampaa kun osa jo kasvanut omiin perheisiinsä tyttöystäviensä kanssa. Nuorin iltatähti vielä kotona. Vaikka erosimmekin tuoreeltaan on yhteytemme säilynyt. Syynä lapset. Emme kaada katkeruutta toistemme niskaan, emmekä tee lapsista maksumiehiä tai salaliittolaisia. Olemme huolehtivia aikuisia lastemme elämissä niin kauan kuin henki meissä pihisee...

Täällä ilmoittautuu yksi, joka suhteessa "lapsellisen" miehen kanssa. Miehellä poika, 13v edellisestä suhteesta, joka vierailee joka toinen vklp ja loma-aikoina. Itse en ole lapsirakas, enkä tällä tietämyksellä ikinä uudestaan rupeaisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Kuitenkin tämä suhde on jo niin pitkällä, että haluan yrittää lapsesta huolimatta eteenpäin. Lapsi tulee miehelle totakai etusijalla, tämän tiedostan. Yritänkin pitää etäisyyttä molempiin, kun lapsi on kylässä, eli mies saisi harrastaa tai toimia lapsen kanssa, ja minä teen omia juttujani. Tämä luo kuitenkin tunteen, että olen vieras omassa kodissani, ja että nämä viikonloput menevät minulta hukkaan. Kuitenkin tämän hiljaa hyväksyn mieheni takia. Vaikeaa kuitenkin on fakta, että koska meillä kolmella ei ole perhesuhdetta, mieheni kokee tästä syyllisyyttä, ja syyllistää minua, etten yritä tarpeeksi olla mukana tai keskustella lapsen kanssa. Mielelläni yrittäisin, jos lapsi antaisi minulle vastakaikua ja hyväksyisi minut, mutta hän mieluummin vetäytyy syrjään. Tämä on mielestäni myös ok, sillä lapsikin saa olla sellanen kun hän on (ja miksen sitten minäkin?). Onko teillä muilla kokemuksia syyllistämisestä, ja onko niin väärin olla miehen ja lapsen suhteen ulkopuolella? Pitääkö pakolla osallistua?

No ei kannata ainakaan vuosiin muuttaa yhteen. Ja mitä vähemmän on aikaa lasten vanhempien erosta tai lapset pieniä odotella muutama vuosi. Kannattaa miettiä onko siinä miehessä jotain vikaa jos ei edes lasten takia suhde ole jatkunut. Mies voi olla sellainen munallinen olento että lentää kukasta kukkaan. On vaikeita asioita pitääkö lapsi sinusta tai sinä lapsesta. Biologista lasta on helpompi rakastaa etenkin jos on vielä nuori tai jotenkin ongelmainen itsekäs tai epävarma. Kannattaa punnita miksi haluatte olla yhdessä ja miksi mies haluaa parisuhteen ym ennen kuin laittaa hynttyitä yhteen.