- - -
Olemme saaneet auttaa muutamia mielenterveyspotilaitakin terveyteen. Uskossa olevat mielenterveystyöntekijät ovat saaneet olla potilailleen usein suureksi avuksi.
- - -
Psyykelääkkeet aiheuttavat masennusta.
- - -
Terveenkin ihmisen mielentila saattaa häiriintyä stressaavassa ajassamme.
Elämän vaikeuksien kohdatessa paha, tuskainen ja levoton olo johtaa useasti alkoholin sekä muiden huumeiden käyttöön. Ne taas aiheuttavat lisää pahaa oloa ja masennusta. Turhautuneisuus saa yhä lisävaltaa elämässä. Vaikeaan tilanteeseen haetaan ajan tavan mukaan apua mielenterveysklinikoilta. Lääkäri kartoittaa ”sairauden” ja keksii sille nimen. Potilaalle määrätään ”masennusta poistava” lääkitys, yleensä bentsodiatsepiineja. Pitkä sairasloma sekä mahdollisesti myös kallis terapia kuuluvat ohjelmaan. - Huomaa, ettei kysymys ole todellisesta psyykkisestä sairaudesta. -
Kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta potilas tuntee pahan olonsa vain lisääntyvän. Sen sanotaan kuuluvan taudin kuvaan. Sanotaan, että lääkkeiden kuuluukin alkuvaiheessa toimia tällä tavalla. Näin potilas saadaan luottamaan lääkäreiden asiantuntemukseen. Tämä luottamus on kuitenkin tässä asiassa erittäin arveluttavaa. Seuraava vaihe sitten onkin sairaala.
Uusi potilas on syntynyt. ”Psyykkinen sairaus” on alkanut. Edellinen kuvaus on karu totuus yhä useampien kohdalla.
Useinkin näistä ihmisistä on lääkkeillä tehty sairaita.
Sairautta sitten pidetään yllä huumeisiin rinnastettavilla lääkkeillä, bentsoilla. Lyhyessä ajassa potilas uskoo itsekin olevansa sairas. Hänellä on outoja mielialojen vaihteluja. Elämä tuntuu epätodelliselta, jne… Ihmisen luontainen mielihyväjärjestelmä on häiriintynyt. Narkomaaneille ominaisia oireita ilmenee yhä lisää. Kuka sanoisi sellaiselle kärsivälle ihmiselle, että hänen paheneva sairautensa johtuu lääkityksestä?
Psyykelääkkeistä tokkurassa oleva ihminen ei mitenkään voi olla muuta kuin sairas.
Lääkkeistä johtuva, paheneva sairaus vaatii yhä lisää lääkettä. Toisella pillerillä yritetään poistaa ensimmäisen sivuvaikutusta. Kierre on alkanut. Psyykelääkkeet ovat alkaneet tehota eli bentsodiatsepiiniriippuvuus on alkanut. Tässä vaiheessa eräät ajautuvat itsemurhaan luullen olevansa jopa parantumattomasti mieleltään sairaita. Kenen on syy? - - -
Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosi-asia. - - -
Todellisuudessa vaikeuksiin joutuneilla ihmisillä ei yleensä ole psyykkistä lääke-hoitoa edellyttävää sairautta. Elämän vaikeudet kohtaavat jokaista ihmistä. Vaikeudet ovat voitettavissa luonnollisin keinoin ilman psykiatrian apua. ”Aika haavat parantaa.” Ystävät rohkaisevine sanoineen, virikkeet, työ ja toiminta sekä terveet elämän tavat ovat parasta lääkettä sisäiseen vaivaan. Masentavaa ja sairautta aiheuttavaa sitä vastoin on lääkärien ”vakuuttava” ilmoitus psyyken sairastumisesta.
Psyykelääkkeillä vammautetaan satoja ihmisiä vuosittain. Nämä lääkkeillä orjuutetut ihmiset päätyvät lopulta todellisesti sairaiksi ja työhön kykenemättömiksi. Tämän vuoksi jokaisen lääkärin tulisi ottaa hoito-ohjeeksensa seuraava toteamus: LÄÄKKEETÖN TILA ON IHMISEN NORMAALI TILA!
Lääkkeistä irrottautuminen on hyvä tehdä lääkärin valvonnassa. Mikäli lääkäri ei suostu vierotusohjelmaan on vaihdettava lääkäriä.
Kaikkien hoito-ohjelmien päämääräksi tulisi asettaa luontainen normaali tila, jossa potilas on vieroitettu lääkkeistä. Useissa tapauksissa psyykepotilas saadaan näin terveeksi ja jossain tapauksissa vielä työhön kykeneväksi. Sairauden aiheuttajan eli lääkityksen poistuessa sairautta ei enää ole.
Pitkäaikainen lääkkeiden käyttö saattaa kyllä jättää vammoja, jotka eivät enää ole kokonaan parannettavissa. Lääkkeetön eli normaali tila tuo kuitenkin parasta helpotusta vammoihin.
http://[email protected]
- - -
Olemme saaneet auttaa muutamia mielenterveyspotilaitakin terveyteen. Uskossa olevat mielenterveystyöntekijät ovat saaneet olla potilailleen usein suureksi avuksi.
- - -
Psyykelääkkeet aiheuttavat masennusta.
- - -
Terveenkin ihmisen mielentila saattaa häiriintyä stressaavassa ajassamme.
Elämän vaikeuksien kohdatessa paha, tuskainen ja levoton olo johtaa useasti alkoholin sekä muiden huumeiden käyttöön. Ne taas aiheuttavat lisää pahaa oloa ja masennusta. Turhautuneisuus saa yhä lisävaltaa elämässä. Vaikeaan tilanteeseen haetaan ajan tavan mukaan apua mielenterveysklinikoilta. Lääkäri kartoittaa ”sairauden” ja keksii sille nimen. Potilaalle määrätään ”masennusta poistava” lääkitys, yleensä bentsodiatsepiineja. Pitkä sairasloma sekä mahdollisesti myös kallis terapia kuuluvat ohjelmaan. - Huomaa, ettei kysymys ole todellisesta psyykkisestä sairaudesta. -
Kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta potilas tuntee pahan olonsa vain lisääntyvän. Sen sanotaan kuuluvan taudin kuvaan. Sanotaan, että lääkkeiden kuuluukin alkuvaiheessa toimia tällä tavalla. Näin potilas saadaan luottamaan lääkäreiden asiantuntemukseen. Tämä luottamus on kuitenkin tässä asiassa erittäin arveluttavaa. Seuraava vaihe sitten onkin sairaala.
Uusi potilas on syntynyt. ”Psyykkinen sairaus” on alkanut. Edellinen kuvaus on karu totuus yhä useampien kohdalla.
Useinkin näistä ihmisistä on lääkkeillä tehty sairaita.
Sairautta sitten pidetään yllä huumeisiin rinnastettavilla lääkkeillä, bentsoilla. Lyhyessä ajassa potilas uskoo itsekin olevansa sairas. Hänellä on outoja mielialojen vaihteluja. Elämä tuntuu epätodelliselta, jne… Ihmisen luontainen mielihyväjärjestelmä on häiriintynyt. Narkomaaneille ominaisia oireita ilmenee yhä lisää. Kuka sanoisi sellaiselle kärsivälle ihmiselle, että hänen paheneva sairautensa johtuu lääkityksestä?
Psyykelääkkeistä tokkurassa oleva ihminen ei mitenkään voi olla muuta kuin sairas.
Lääkkeistä johtuva, paheneva sairaus vaatii yhä lisää lääkettä. Toisella pillerillä yritetään poistaa ensimmäisen sivuvaikutusta. Kierre on alkanut. Psyykelääkkeet ovat alkaneet tehota eli bentsodiatsepiiniriippuvuus on alkanut. Tässä vaiheessa eräät ajautuvat itsemurhaan luullen olevansa jopa parantumattomasti mieleltään sairaita. Kenen on syy? - - -
Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosi-asia. - - -
Todellisuudessa vaikeuksiin joutuneilla ihmisillä ei yleensä ole psyykkistä lääke-hoitoa edellyttävää sairautta. Elämän vaikeudet kohtaavat jokaista ihmistä. Vaikeudet ovat voitettavissa luonnollisin keinoin ilman psykiatrian apua. ”Aika haavat parantaa.” Ystävät rohkaisevine sanoineen, virikkeet, työ ja toiminta sekä terveet elämän tavat ovat parasta lääkettä sisäiseen vaivaan. Masentavaa ja sairautta aiheuttavaa sitä vastoin on lääkärien ”vakuuttava” ilmoitus psyyken sairastumisesta.
Psyykelääkkeillä vammautetaan satoja ihmisiä vuosittain. Nämä lääkkeillä orjuutetut ihmiset päätyvät lopulta todellisesti sairaiksi ja työhön kykenemättömiksi. Tämän vuoksi jokaisen lääkärin tulisi ottaa hoito-ohjeeksensa seuraava toteamus: LÄÄKKEETÖN TILA ON IHMISEN NORMAALI TILA!
Lääkkeistä irrottautuminen on hyvä tehdä lääkärin valvonnassa. Mikäli lääkäri ei suostu vierotusohjelmaan on vaihdettava lääkäriä.
Kaikkien hoito-ohjelmien päämääräksi tulisi asettaa luontainen normaali tila, jossa potilas on vieroitettu lääkkeistä. Useissa tapauksissa psyykepotilas saadaan näin terveeksi ja jossain tapauksissa vielä työhön kykeneväksi. Sairauden aiheuttajan eli lääkityksen poistuessa sairautta ei enää ole.
Pitkäaikainen lääkkeiden käyttö saattaa kyllä jättää vammoja, jotka eivät enää ole kokonaan parannettavissa. Lääkkeetön eli normaali tila tuo kuitenkin parasta helpotusta vammoihin.
http://[email protected]
- - -
Vastaukset 19
Vanhimmat
Raamatuntuntemuksen ja muun teologisen osaamisen puutteessa en itse aio sekaantua Raamatusta ja uskonnosta käytäviin kiistoihin. Soisinkin, että myös mielenterveystyöhön perehtymättömät ainakin perehtyisivät kunnolla asiaan ennen kuin lähtevät julistamaan näkemyksiään.
Tekstisi vallan vilisi asiavirheitä, joista kenties keskeisin on se, että bentsot eivät ole masennuslääkkeitä vaan ahdistus- ja unilääkkeitä. Niitä siis määrätään jopa ihan eri häiriöluokan häiriöihin! Masennuslääkkeet ovat nykyään useimmiten selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä), mutta myös vanhempia MAO-estäjiä ja trisyklisiä (TCA-)masennuslääkkeitä käytetään. Lisäksi on kokeiltu uudempia SNRI-, NaSSA-, SARI- ja NRI-lääkkeitä. Bentsot eivät kuitenkaan kuulu masennuslääkkeisiin.
Väitit, että "Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosi-asia." No, tämähän on koeteltavissa oleva tosiasia! Tätä nimittäin on tutkittukin! Psyykkisesti terveille koehenkilöille on tutkimuksissa annettu masennuslääkitystä. Masennuslääkitys on terveilläkin koehenkilöillä vähentänyt tarpeetonta murehtimista, ylireagoimista stressiin, ärtymystä ja vihamielisyyttä. Se myös lisäsi työteliäisyyttä sekä yleistä iloisuutta. Mitään mainitsemistasi negatiivisista vaikutuksista ja depression oireista ei ilmennyt. Eli juuri päinvastoin kuin itse väitit!
Tuloksien varmistamiseksi tutkimukset tehtiin kaksoissokkomenetelmällä - siis puolelle tutkimushenkilöistä annettiin masennuslääkitystä ja puolelle placeboa ilman, että sen enempää lääkityksen antaneet kuin tutkimushenkilötkään tiesivät, kelle annettiin placeboa ja kelle oikeaa lääkitystä.
Muutamina esimerkkeinä näistä tutkimuksista mainittakoon Peter Kramerin kirja "Listening to Prozac" sekä Knutsonin työryhmän vuonna 1998 valmistunut tutkimus "Selective alteration of personality and social behavior by serotonergic intervention" (American Journal of Psychiatry, 155, 373-379).
Lisäksi sadoissa tutkimuksissa on todettu asianmukaisen masennuslääkityksen nopeuttavan depressiopotilaan paluuta työelämään, opiskeluihin tms. Saman olen huomannut myös omassa arkielämässäni (sekä rakas puolisoni että sisareni saavat hoitoa pitkäaikaisen masennuksen vuoksi) - asianmukainen masennuslääkitys auttaa!
Itsekin tosin olen sitä mieltä, että masennuslääkitykseen tulisi oikeastaan aina yhdistää myös jokin psykososiaalinen hoitomuoto, esim. psykoterapia. Lisäksi olen kanssasi samaa mieltä siitä, että usko voi olla vahva mielenterveyttä ylläpitävä voimavara.
Kuitenkin suosittelisin syvällisempää perehtymistä asiaan ennen kuin otat kantaa lääkitykseen. Suosittelisin myös tutustumista masennukseen sairautena. Eläminen viiden vuoden ajan masennuspotilaan puolisona on ainakin itselleni opettanut asian jos toisenkin.
-Kirjoittaja on psykologian opiskelija sekä kroonisesta masennuksesta kärsivän puoliso-
Nimimerkki "ex-vl" kirjoitti juuri oikein hyvän viestin ja vaikuttaa siltä, että ajattelemme hänen kanssaan asioista melko lailla samalla tavalla. Vaikka itsekin olen omassa lähipiirissäni todennut psyykenlääkityksen olevan avuksi, olen sitä mieltä, että ei lääkitystä pidä määrätä ellei siihen ole todellista syytä. Aina parempi, jos henkilö pärjää läheisten tuella, harrastusten avulla tai vaikka henkilökohtaisen uskon tai jonkin muun vahvan maailmankatsomuksen kautta. Lääkitys on minustakin aivan viimeisiä keinoja, johon ei pitäisi turvautua mikäli muuten vielä jaksaa. Kuitenkin - on henkilöitä, jotka eivät muuten jaksa... Masennuksen ollessa syvimmillään henkilö usein eristäytyy läheisistään, ei jaksa harrastaa ja kadottaa uskonsa... Elämän kaikkien tukipilarien kadotessa voi lääkitys olla ehdottoman tarpeellinen.
Omankin puolisoni kanssa yritimme vuosien ajan jaksaa ilman lääkitystä. Lopulta ei enää löytynyt muuta vaihtoehtoa... Lääkitys antoi hänelle tarpeeksi voimia alkaa taas pitämään yhteyttä ihmisiin ja harrastamaan - niiden kautta hän sai vuoden lääkityksen jälkeen tarpeeksi voimia kokeilla taas eloa ilman lääkkeitä.
...samalla aaltopituudella ollaan tässä asiassa :)
...että liian usein tuputetaan lääkkeitä, vaikka ilman niitäkin pärjäisi. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, kun kriisini keskellä ehdotettiin tämmöistäkin. Ei onneksi kuitenkaan lääkäri.
Mutta on tilanteita joissa ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kuin lääkkeet. Ja ihan taatusti ihmisiä autetaan myös uskonnolla. Varmasti moni alkoholista riippuvainen on siirtänyt sen riippuvaisuuden esim. uskoon. Monella ihmisellä täytyy olla joku asia, johon hän voi turvautua viimeistään siinä vaiheessa kun on hätä. Mutta ei kaikki tarvitse siihen uskoa tai vaikka alkoholia tai psyykkeen lääkkeitä. Paras taitaa olla se, kun pystyy asiallisesti asioista keskustelemaan jonkun ihmisen kanssa, puhumaan niin kauan kuin siihen on tarvetta. Minusta on väärin jos siinä toisen herkkyyden ja heikkouden keskellä joku vahvempi ihminen tulee ja tuputtaa uskoa. Ainahan niistä asioista voi keskustella, jos tukea tarvitseva haluaa, mutta tuputtamista, saarnaamista en voi ymmärtää. Johan siinä tulisi itsellekin paha mieli, jos toisen heikkouden keskellä käyttäisi häntä hyväksi että saisi toisen käännytettyä. Kyllä ihminen tulee halutessaan hakemaan uskontoa, jos hänellä on semmoinen tarve.
Kaikilla ihmisillä ei ole näitä ystäviä, joille puhua. Mielenterveyspalveluita voi käyttää ilman, että siellä ensimmäisenä annetaan lääkkeitä. Ainakin täällä missä minä asun. Olen itse käyttänyt aikoinani joitain näistä palveluista kun oli parisuhdekriisit pahimmillaan.
Toinen saarnaaja väittää että mielisairaus on "tervettä uskoa" ja toinen väittää että "mielisairaus on seurausta synneistä". Kumpaa "Jumalan soturia" nyt pitäisi uskoa?
Miten tuo taas liittyi uskonnon uhriuteen? Parempi olisi ollut kirjoittaa tuo teksti vaikkapa "psyykenlääkkeiden uhrit"- palstalle.
"Olemme saaneet auttaa muutamia mielenterveyspotilaitakin terveyteen. Uskossa olevat mielenterveystyöntekijät ovat saaneet olla potilailleen usein suureksi avuksi."
----
Uskonto on päihde, joka voi toki olla terveydelle vähemmän vaarallinen kuin esim. joku kemiallinen päihde. Uskontoa voi kuitenkin siis verrata näihin psyykenlääkkeisiin, joista Weijo tuossa puhui. Jos joku saa apua uskonnosta, hän saa apua aivan samalla tavalla kuin joku saa apua psyykenlääkkeestä. Psyykenlääkkeistä on usein vaikea irrottautua, ja aivan samalla tavalla myös uskonnosta on vaikea irrottautua. Siinä missä tavallinen psykiatrinen hoito toisinaan tekee potilaista lääkkeistä riippuvaisia, uskonnollinen mielenterveyshoito tekee usein potilaista uskonnosta riippuvaisia.
Uskontoa voidaan käyttää kohtuudella aivan samalla tavalla kuin alkoholiakin, jolloin siitä ei ole suurempaa haittaa ja se voi toimia elämää rikastuttavana asiana. Mutta tosiasia on, että uskonnollisella mielenterveyshoidolla on synkkä kääntöpuolensa, jonka Weijo jättää kokonaan huomioon ottamatta. Itseasiassa weijo ei sanallakaan edes kerro millaista se uskonnollinen mielenterveysytö on, mitä siihen liittyy, ja millä tavalla se eroaa tavallisesta mielenterveyshoidosta. Mikä uskonnollisesta mielenterveystyöstä tekee niin erinomaisen muuhun mielenterveystyöhön verrattuna, jos nyt ei puhuta noista lääkkeistä?
Tavalliseen mielenterveystyöhön liittyy paljon muutakin kuin lääkehoitoa, vaikka lääkkeillä siellä pelleilläänkin ihan liikaa, ja olen kyllä samaa mieltä, että niillä jopa sairastutetaan ihmisiä, pitkitetään ongelmia, ja aiheutetaan riippuvuuksia. Tavallaiseen ei-uskonnolliseen mielenterveystyöhön sisältyy monenlaista psykoterapiaa ja muita hoitokeinoja, ja esim. masennuksesta paranee huomattava määrä ihmisiä ihan tavallisen psykiatrisen hoidon avulla, vaikka niistä ei julkisuudessa puhutakaan.
Uskonnollisessa mielenterveyshoidossa käytetään usein hyvin kyseenalaisia hoitokeinoja, joiden ei voi millään tavalla kuvitella olevan kenenkään - varsinkaan mielenterveydeltä horjuneiden - psyykelle terveellisiä. Siellä käytetään erilaisia hokkuspokkuskeinoja suoraan keskiajalta, joilla potilaalle annetaan vääränlaista toivoa, ja potilas joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään, kun sitä "ihmettä" rukousvastausta tms. ei sitten tullutkaan. Siellä uskotaan henkimaailmaan, jolla selitetään erilaisia mielenterveyden häiriöitä, ja potilaille uskotellaan, että he voivat rukouksen voimalla, ja Jumalan avulla tulla terveiksi kuin ihmeen kaupalla. Lääkkeitä saatetaan vähentää liian nopeasti, jolloin potilaalle tulee pahojakin vieroitusoireita. Uskonnollista mielenterveystyötä käytetään myös häikäilemättä ihmisten käännyttämiseen. Mielenterveyspotilaiden henkinen puolustuskyky on usein rajoittunut, jolloin he ovat manipuloitavissa, ja johdateltavissa.
Mielenterveysongelmat ovat hyvin vaikeita hoitaa, ja siinä miten mielenterveysongelmaisia mennään hoitamaan, pitää olla todella tarkka, ja varovainen.
Uskonto toimii monilla ihmisillä päinvastoin kuin weijo tuossa sanoi, jarruna todelliselle parantumiselle, koska uskovaiset ihmiset ovat hyvin taipuvaisia selittämään kaikki ongelmat henkivalloilla, ja uskontoon liittyvillä asioilla, jolloin ongelmien todellinen syy jää löytymättä ja käsittelemättä. Tuloksen voi jokainen arvata kun hoitokeinoksi tarjotaan vain jeesusta, jeesusta ja jeesusta.
Usein koko homma kääntyykin siten, että potilaan tehtävä on lopulta pitää hoitajan uskoa pystyssä. Potilaalle aiheutetaan suuria paineita "tulla terveeksi" jotta nämä uskovaiset hoitajat saisivat vahvistusta omalle uskolleen, sille että heidän jumalansa toimii.
Ja kun näitä "käveleviä ihmeitä" sitten "siunaantuu" näistä uskonnollisista hoitopaikoista, voivat uskovaiset tulla mainostamaan näitä erinomaisen hyviä hoitopaikkojaan kaikenmaailman nettipalstoilla, ja vertailla niitä muihin rintaa röyhistellen.
- - -
Vaikuttaa, että olemme aika hyviä keskustelijoita. Vain vähän esiintyy riidan kylvämistä.
- - -
Keskustelijoiden on hyvä tietää, että uskonto ja elävässä uskossa oleminen ovat kaksi eri asiaa. Uskontojen harrastaminen ei pelasta ihmistä. Kadotus on kerran oleva täynnä eri uskontojen edustajia.
Jeesus ei ole uskonnollinen ideologia vaan elävä Henkilö. Hänellä on valta antaa syntejä anteeksi, koska Hän sovitti verellään ja kuolemallaan syntimme. Hän nousi ylös kuolleista. Nyt Hän on Jumalan, Kaikkivaltiaan oikealla puolella Taivaassa. Sieltä Hän tulee jonakin päivänä takaisin.
Todellinen uskoontulemiskokemus on kaikkien ihmisryhmien edustajille välttämätön. Ilman sitä ei voi päästä Taivaaseen.
Jeesus sanoi näin: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jioka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Johan. 3:3).
- - -
Tahdon edellisellä sanoa sitä, että normaali elämässä mukana olevat terveet ihmiset helposti tokaisevat esim. alkoholistin tullessa uskoon, että "kyllä se sinulle sopikin ja oli hyvä asia". Siihen päälle he salaa ajattelevat, että "minä olen niin hyvä ja puhdas, etten minä tarvitse Jeesusta". Sellainen ei vain tiedä tarvitsevansa pelastusta Jeesuksen veren ansiossa.
- - -
Ei ole niin huonoa ihmistä, etteikö Jeesus voisi häntä pelastaa. Eikä ole niin hyvää ihmistä, etteikä hän tarvitsisi syntien anteeksiantoa. Vai voiko joku sanoa, ettei hän ole koskaan tehnyt syntiä ?
- - - - - -
Rukoile tänään, että saat syntisi anteeksi.
- - -
Tuossa oli taas kerran tyyppiesimerkki uskontoon sairastuneesta ihmisestä. Kun on uskonsa sokaisema, ei kertakaikkiaan kykene katsomaan elämää muualta kuin siitä omasta pienestä makaroninreiästään.
Pahinta on, että nämä samat ihmiset menevät "hoitamaan" niitä, jotka ovat tämän yhteiskunnan silmissä ns. virallisesti mielenterveysongelmaisia. Nämä henkilöt saavat paljon pahaa aikaiseksi. Nämä henkilöt tekevät myyräntyötään nimenomaan uskonnollisen mielenterveystyön piirissä. Siellä he eivät hoida potilaitaan, vaan itseään, hakien vahvistusta _omalle_ uskolleen potilaidensa kustannuksella.
Jeesus ei ole koskaan pelastanut yhtäkään mielenterveysongelmaista.
---
"Vai voiko joku sanoa, ettei hän ole koskaan tehnyt syntiä?"
---
Minä voin sanoa etten ole tehnyt syntiä. Kah kun en usko synnin käsitteeseen.
Weijo, tämä palsta on tarkoitettu uskontojen - sisältäen myös "elävän uskon" - uhrien kokemustenvaihtopalstaksi. Näin olen käsittänyt. Joten ole hyvä ja mene muualle saarnaamaan ja viemään ilosanomaasi eteenpäin. Tämä ei ole saarnaamispalsta. Tänne ei kukaan tule rukoilemaan syntejään anteeksi.
- - -
Nimimerkki pakana.
Rukoilen tänään puolestasi.
- - -
Tällä palstalla on uskontojen uhriuttamia, joita Jeesus kutsuu terveyden tielle.
Muista, että normaali ihminen sellainen, joka elää Luojansa yhteydessä. Kaikenlaiset muut olotilat ovat epänormaalia elämää.
Jumalan yhteyteen voit päästä ainoastaan uskon kautta Jeesukseen ja Hänen sijaisuhriinsa Golgatalla.
- - -
Katso lisää todellista elämää
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Jeesus kutsuu Sinua. Älä mene kadotukseen.
- - -
No rukoilepa vain rukoilemasta päästyäsikin! ;)
Taisit joskus aiemmin mainita, että olemme keskusteluun kykeneviä henkilöitä?
Miten olisi, haluaisitko jatkaa keskustelua aiheesta kanssani?
Tarkoitan siis keskustelua, en mitään raamatunlauseiden tyhjänpäiväistä heittelyä, you know. ;)
Keskustelen tällä foorumilla asioista, jotka kiinnostavat minua, en paljolti puutu muuhun.
Kukaan ei voi asetella ehtoja tyyliin "keskustelemme minun ehdoillani".
Ilman Raamattua en yleensä keskustele. Jumalan Sana on elämässäni oikealla paikalla eikä asia muutu.
Me keskustelemme kukin omista lähtökohdista. Toiset tulevat siltä tasolta, ettei Jumalan Sana vielä ole tullut tutuksi. Se on heikko taso.
Kannattaisi tulla Turkuun raamattukouluun. Se alkaa syksyllä.
"Kukaan ei voi asetella ehtoja tyyliin "keskustelemme minun ehdoillani"."
Niin, että kukaan ei saa asettaa ehtoja että keskustellaan vain minun ehdoillani...kunhan keskustellaan Weijon ehdoilla. Weijo kun ei muulla tavalla keskustele kuin raamatun pohjalta.
Täällä keskustellaan palstan linjan ehdoilla, ei minkään pakanoiden tai weijojen. Siihen, että keskustelu olisi edes vähimmissä määrin mahdollista, tarvitaan kummaltakin osapuolelta edes jonkinlaista kykyä tarkastella asioita puolueettomasti, ja pyrkimystä yrittää nähdä asioita myös toisen osapuolen näkökulmasta. Weijo ei siihen halua suostua, koska hän ei halua tarkastella asioita muulla tavalla kuin raamattufiltterin läpi suodatettuna. Tämä on hyvin tyypillistä uskovaisuutta. Onneksi toisinaan tapaa uskovaisia jotka kykenevät keskusteluun, mutta Weijo ei selvästikään siihen halua suostua.
Hedelmällinen keskustelu on siis mahdotonta.
Harmi, sillä aihe olisi ollut erittäin tärkeä.
"Toiset tulevat siltä tasolta, ettei Jumalan Sana vielä ole tullut tutuksi. Se on heikko taso.
Kannattaisi tulla Turkuun raamattukouluun. Se alkaa syksyllä."
Voi tätä uskovaisen itseriittoisuutta! Että oikein siltä "tasolta"? Weijo itse kaiketi on sitten jotenkin _korkeammalla_ tasolla?
Hmmmm..ja tuo kutsu raamattukouluunkin oli varmasti oikein kristillisellä "vilpittömällä" rakkaudella kirjoitettu, eikö? ;)
Nimimerkki pakana.
Ei ollut tarkoitus tehdä jonkinlaista ivallista heittoa tuosssa raamattukoulumaininnassa. - Olisiko mahdollista, ettet olisi epäluuloja täynnä muita keskustelijoita kohtaan? Ei ole tarkoitus mollata sinua. -
Raamattukoulu todella alkaa Turussa syksyllä.
Muutenkin minusta vaikuttaa, ettet ehkä tahdokaan rakentavasti keskustella, vaan kinastella.
Tarkoitin keskustelun ehdoista mainitessani, ettet sinä tai kukaan muukaan voi sanella ehtoja Raamatun hylkäämisestä keskustelussa. Sinä voit keskustella aivan vapaasti ilman Raamattua ja minä yhtä vapaasti Raamatun kanssa.
Mikäli ylläpito kieltää Raamattuun vetoamisen, niin sitten on siirryttävä toisille foorumeille.
En ole asettanut ehdoksi Raamattuun pitäytyvää keskustelua, vaan ilmoittanut, että itse vastailen ja kirjoitan Raamatun Hengestä käsin. Miksi? Koska olen uskossa Jeesukseen.
Siunausta sinulle.
Taas tänään muistan rukouksin. Jeesus etsii sinua.
Kaikkea hyvää rukoillen...
- - -
"Ei ollut tarkoitus tehdä jonkinlaista ivallista heittoa tuosssa raamattukoulumaininnassa."
No eipä! Vielä kun kerrot mitä ihmettä pakana tekisi raamattukoulussa? Käsitääkseni raamattukouluun menevät useimmiten uskovaiset.
Minä en ole epäluuloja täynnä muita keskustelijoita kohtaan. Minua vain ärsyttää edustamasi tapa tulla tänne mainostamaan kristillistä mielenterveyshoitoa, koska kokemuskesta voi sanoa, että se ei todellakaan ole niin mustavalkoisen puhtoista kuin annat ymmärtää.
Olen kyllä saanut keskustella pari kertaa jopa ihan keskustelukykyisten uskovaisten kanssa, jotka osaavat kunnioittaa toisen näkökulmaa sekä kykenevät itsekritiikkiinkin. Mutta jos toinen osapuoli perustelee kantansa aina vain sillä että "raamatussa sanotaan näin" ja piste, niin mitä se minun kaltaistani hyödyttää? Keskustelijat puhuvat silloin toistensa ohi. Sitä tarkoitin siis hedelmättömällä keskustelulla.
- - -
Kaikki on siis hyvin länsirintamalla???
Emme voi aliarvioida kristilliseltä pohjalta tehtävää mileneterveystyötä.
Hyviä tuloksia tuottava mielenterveystyö on varmasti se, että tehdään yhteistyötä ihmisen Luojan kanssa. Hän on luonut myös näkymättömät, sisäiset puolemme.
Maailmalla on tunnettuja psykiatreja, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen ja myös rukoilevat potilaittensa kanssa. Eräs sellainen on kuuluisa sveitsiläinen lääkäripsykiatri, Paul Tournier.
Kannattaa lukea esim. hänen teoksensa Roolimme ja me.
- - -
Jeesus siunatkoon Sinua!
- - -
En oleta,että uskoon "sairastuneet" ymmärtäisivät mitään heidän oman suppean maailmansa ulkopuolelta
ja toisinajattelijoiden taholta,mutta siitä huolimatta olisi syytä lukea otsikon "Teetkö oikein vai väärin" alta mielipiteeni
Ilman uskoontuloa eli todellisuuteen siirtymistä ei kukaan saata ymmärtää elämän tarkoitusta ja todellisuutta.
Epäuskon valinneet ovat sairastuneet "mielensä turhuuteen" ja ovat "pimentyneitä ymmärrykseltään" (Efes. 4:17-24).
...ja uskontojen uhrien palstalle tulet tuollaista latelemaan! Häpeä vähän! Muitakin palstoja on...
Sinänsä hyvä oivallus:
' "elämän vaikeudet kohtaavat jokaista ihmistä. Vaikeudet ovat voitettavissa luonnollisin keinoin ilman psykiatrian apua."
Mutta tämä vammauttaa:
”Aika haavat parantaa.” Ystävät rohkaisevine sanoineen, virikkeet, työ ja toiminta sekä terveet elämän tavat ovat parasta lääkettä sisäiseen vaivaan. Masentavaa ja sairautta aiheuttavaa sitä vastoin on lääkärien ”vakuuttava” ilmoitus psyyken sairastumisesta"
VAIKEUKSIEN KOHTAAMISESSA ON ENSIARVOISEN TÄRKEÄÄ PURKAA JA TUNTEA KAIKKI TUNTEET JOTKA SYNTYVÄT. Eikä hukuttaa niitä työhön, toimintaan, ja ajatella että aika haavat parantaa. Kyllä kyllä, mutta sitten ne mielisairaudet tulevat, kun nämä ajan parantamat haavat alkavatkin märkiä. kun ne on laitettu kiinni puhdistamatta!
Toinen asia, millä haavat usein laitetaan käsittelemättä ja hoitamatta umpeen, on JEESUSTELU! Jeesus parantaa...
Kyllä kyllä, Jeesus voi antaa tuntea sellaista armoa, että kaikki psyyken jutut unohtuvat, mutta psyyke on eri kuin sielu. Kun ei sitten aina saa tuntea armoa, alkavat nämä jeesusteluun käärityt tunnehaavat märkiä.