Kirjasta Reittilento surman suuhun, Sivu 29. . Risto Niku, Gummerus 2007
”Toisaalta sankarivainajiin ja heidän muistamiseensa liittyi tapaus, joka ensi kertaa osoitti, että raskailla uhrauksilla oli valoisampikin puolensa. Puolustusvoimien lippujuhlapäivä oli näet ollut tapana järjestää kansalaissodan päättymispäivänä 16. toukokuuta, jolloin pidettiin myös valtakunnallinen paraati.
Tämä päivä oli kuin luonnostaan leimautunut voittajien eli valkoisten juhlapäiväksi.
Keväällä 1940 ylipäällikkö Mannerheim kuitenkin peruutti perinteisen lippujuhlapäivän ja määräsi valtakunnallisen suruliputuksen kaatuneiden muistopäiväksi 19. toukokuuta.
Päiväkäskyssään Mannerheim nimitti tämän sunnuntain kansallisen sovinnollisuuden päiväksi, jolloin muistettaisiin sekä äskeisessä sodassa kaatuneita sankarivainajia että myös ”kaikkia murroskautena 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneita”.
'
Sovinnollinen ele ei jäänyt huomaamatta. Sen tekijä oli 22 vuotta aikaisemmin tullut tunnetuksi repivän sisällissodan voittajana, valkoisena kenraalina, jonka suhtautuminen hävinneeseen osapuoleen ei ollut erityisen sovinnollista. Talvisota oli kuitenkin Suomelle niin hirmuinen koettelemus, että se hitsasi yhteen koko kansakunnan kotirintamasta aina armeijan ylipäällikköä myöten.”
----
Tästä näkökulmasta C.G. ei ehkä kuitenkaan ollut aivan hulttio. "Kansallinen sovinnollisuuden päivä". Hyvä niin. Eikös USA:ssa ole samanmoinen päivä?
Mutta mihin liittyy tämä ajankohta? 1940 kevät. Oliko jo silloin sovittu Saksan kanssa hyökkäyksestä? C.G. halusi yhtenäisen suomalaisen rintaman Saksan tueksi. Vai oliko se ele kiitos talvisodasta?
”Toisaalta sankarivainajiin ja heidän muistamiseensa liittyi tapaus, joka ensi kertaa osoitti, että raskailla uhrauksilla oli valoisampikin puolensa. Puolustusvoimien lippujuhlapäivä oli näet ollut tapana järjestää kansalaissodan päättymispäivänä 16. toukokuuta, jolloin pidettiin myös valtakunnallinen paraati.
Tämä päivä oli kuin luonnostaan leimautunut voittajien eli valkoisten juhlapäiväksi.
Keväällä 1940 ylipäällikkö Mannerheim kuitenkin peruutti perinteisen lippujuhlapäivän ja määräsi valtakunnallisen suruliputuksen kaatuneiden muistopäiväksi 19. toukokuuta.
Päiväkäskyssään Mannerheim nimitti tämän sunnuntain kansallisen sovinnollisuuden päiväksi, jolloin muistettaisiin sekä äskeisessä sodassa kaatuneita sankarivainajia että myös ”kaikkia murroskautena 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneita”.
'
Sovinnollinen ele ei jäänyt huomaamatta. Sen tekijä oli 22 vuotta aikaisemmin tullut tunnetuksi repivän sisällissodan voittajana, valkoisena kenraalina, jonka suhtautuminen hävinneeseen osapuoleen ei ollut erityisen sovinnollista. Talvisota oli kuitenkin Suomelle niin hirmuinen koettelemus, että se hitsasi yhteen koko kansakunnan kotirintamasta aina armeijan ylipäällikköä myöten.”
----
Tästä näkökulmasta C.G. ei ehkä kuitenkaan ollut aivan hulttio. "Kansallinen sovinnollisuuden päivä". Hyvä niin. Eikös USA:ssa ole samanmoinen päivä?
Mutta mihin liittyy tämä ajankohta? 1940 kevät. Oliko jo silloin sovittu Saksan kanssa hyökkäyksestä? C.G. halusi yhtenäisen suomalaisen rintaman Saksan tueksi. Vai oliko se ele kiitos talvisodasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Talvisodan häviön jälkeen Mannerheim halusi yhtenäisen suomalaisen rintaman kaikkia mahdollisuuksia varten. Liittolaisuus Saksan kanssa tuli vasta myöhemmin.
Talvisota oli Suomen suuri voitto, joka muistetaan vuosisatojenkin kuluttua.
Silti kaikki viime vuosisadan sodat olivat Suomelle kovia koettelemuksia.
Yleisesti, toisessa maailmansodassa Suomi taisteli itsenäisyytensä ja demokratiansa puolesta. Puna-armeijan hyökkäykset pysäytettiin Talvisodan ja Jatkosodan suurissa torjuntataisteluissa, joita voidaan pitää kansakuntamme suurimpina saavutuksina.
Sotiemme taistelujoukkojen, lottien, suojeluskuntien ja kotirintaman panos suomalaisen kulttuurin ja elämänmuodon sekä eurooppalaisten arvojen ja Euroopan rauhanvakauden turvaamisessa on ollut ainutlaatuinen.
Tehtävät hoidettiin kunnialla.
Suomi taisteli alistumatta Neovosto-diktatuurin valtaan.
Miten voitto aiheuttaa voittajalta maanluovutuksia.Oliskos sittenkin ollut häviö.
Perustihan se valtion rahalla tapattamilleen punikkikakaroille MLL liikkeen, jotta kakarat saataisiin irti isiensä jumalattomuudesta. Mokoma MLL toimii yhä verorahoista saamillaan 120 miljoonalla!
"Mutta mihin liittyy tämä ajankohta? 1940 kevät. Oliko jo silloin sovittu Saksan kanssa hyökkäyksestä? C.G. halusi yhtenäisen suomalaisen rintaman Saksan tueksi. Vai oliko se ele kiitos talvisodasta?"
Kyse oli Talvisodan hengen hyödyntämisestä vaikeassa tilanteessa. Rauha oli raskas. Sota jatkui Euroopassa.
Saksan kansa ei sovittu hyökkäyksestä oikeastaan milloinkaan. Saatuaan suunnilleen käsityksen Saksan hyökkäyksestä Suomi sovitti omat toimensa siihen.
Tarkat tiedot operaatio Barbarossasta ( nimeä myöten) saatiin vasta sodan alettua.
Mannerheimilla oli kyky ajatella valtiomiesmäisesti.
Hän oli elämässään nähnyt monia eri kulttuureja ja tavannut paljon ihmisiä keskustelujen merkeissä. Hän osasi katsoa asioita pidemmällä kuin yhden sukupolven perspektiivillä.
Tämä päiväkäsky, joka on maailmakirjallisuuden klassikoita, osoittaa sen.
”Ylipäällikön päiväkäsky N:o 34.
Päämaja.
14. maaliskuuta 1940.
Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä.
Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse”.
** jatkuu **
** jatkoa**
"Sotilaat!
Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita.
Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta.
Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän upseereita esikunnassa heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa.
Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet".
** jatkuu **
** jatkoa **
”Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa.
Kiitän heitä isänmaan puolesta."
** jatkuu **
** jatkoa **
"Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä.
Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui.
Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut.
Oli koetettava saada apua, jota ei tullut.
Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman.
Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin.
Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!
Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat,
voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun."
** viimeinen **
Sukulaisista käyttää Mannerheim muistelmissaan nimitystä ystävä. Isoisän isä erotti julmasti Mannerheimin Haminassa. Pojista tuli myöhemmin hyvät ystävät.
"millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän". Eli muut joutuivat kuseen ja setvimään lopulta k-päisten suursuomihaihattelijoiden sotkut jotka alkoivat jo varhain 20-luvulla aunuksen retkillä ja muulla seikkailupolitiikalla ja joissa M itsekin oli höyryämässä.
NL:n hyökkäyksellä koko maan valtaamiseksi. Taustalla oli natseinkanssa tehty MR sopimus.
"millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän".
Kyse oli kiitoksesta reserviupseereille. Miksi väärennät taas?
Suur-Suomi-haaveilla ei ollut mitään osuutta Talvisotaan.
Heimosotien tarkoitus oli karjalaisten vapauttaminen bolsevismista. He nousivat itsekin kapinaan.