Yhteinen talous & laskut

Kaikki asumisen kulut puoliksi! Ellet tätä vaadi, huomaat kohta elättäväsi luuseria.

Lopeta pyytäminen. Sen sijaan vaadi, äläkä anna periksi.

Miehen kuuluu maksaa sähkölaskusta 2/3 osaa koska sinä maksat vuokrasta enemmän. Kyllä miehen kuuluu maksaa yhtälailla laskuja vaikkakin hiukan vähemmän kun tienaa vähemmän. Ei voi olla niin et mies ei maksa mitään ja työttömyys ei voi olla syy vetäytyä laskujen maksusta.

Kurja suhde, kun ei voi luottaa puolison motiiveihin.

Meillä asia toimii kommunistisesti: jokaiselta kykyjen mukaan ja jokaiselle tarpeiden mukaan. Kaikki rahat yhteisessä potissa, ja kummallakin veto-oikeus kaikkiin hankintoihin.

Parisuhde toimii niin, että kumpikin maksaa kykyjensä mukaan. Bisnessuhde taas sitten toimii niin, että osakkaat maksavat osuuksiensa mukaan.

Minulla on selkeästi paremmat tulot kuin vaimollani ja vaimo oli kotiäitinäkin monta vuotta. Eipä olisi tullut mieleenkään ryhtyä vaatimaan jotain laskujen tasausta.

Entä kun ukkosi työttömyysjakso päättyy? Jos palkka on tuplat osa-aikatyösi palkasta, muuttuuko ääni kellossa ja yhtä-äkkiä onkin selvää, että parempituloinen myös maksaa suhteessa enemmän? Miten teillä oli ennen miehesi työttömyyttä?

Se on sitten eri juttu, jos toinen jää tarkoituksella loisimaan toisen kustannuksella. Parisuhde ei kuitenkaan ole kovin vahvalla pohjalla, jos tilapäinen työttömyys sekoittaa pakkaa noin pahasti.

Sinuna maksaisin mukisematta, itse olen näin tehnyt ainakin. Eihän teillä pitäisi kaiken järjen mukaan edes olla rahaa riideltäväksi asti. Meillä erimielisyydet rahankäytössä keskittyvät siihen, että jos olisi oikeasti ylimääräistä niin toinen haluaisi laittaa säästöön pahan päivän varalle ja toinen taas haluaisi aina ostaa jotain isompaa, mutta kyllä nuo teidän yhteenlasketut tulot menisi meillä ihan vaan mukavaan elämiseen: Ulkona syömiseen, nuorempana baari-iltoihin, vanhempana koti-illanistujaisiin vieraille tarjottavine pihveineen ja punaviineineen, tarpeellisiin ja välillä vähän pieniin tarpeettomiin hankintoihin, bensaan jos haluaa käydä vaikka sukulaisissa tai kauempana kavereilla viikonloppuna tai pitempiinkin automatkoihin kesällä, ellei joskus jopa risteilylle tai halpalennoilla Eurooppaan, lahjoihin/pukeutumisiin/kortteihin/polttareihin ym. pariskunnan ulkopuoliseen suhdetoimintaan...

Ja nuo ovat asioita joissa on vähän paha jättää toista rannalle ruikuttamaan sillä perusteella että sillä ei ole rahaa. Kyllä minun mielestäni suurinpiirtein pitäisi olla sama elintaso pariskunnalla riippumatta siitä kuka ne rahat tienaa. Annatko miehesi kulkea vanhoissa reikäisissä rytkyissä jos sillä ei ole varaa uusia vaatevarastoa? Annatko tuliaiset ja lahjat vaan omissa nimissäsi koska miehelläsi ei ollut varaa osallistua? Yksin lomalle koska miehellä ei ole varaa? Kuulostaa aivan hassulta että saatte noin pienistä tuloista erimielisyyttä aikaiseksi, luulisi tosiaan että kaikki menee mitä tuleekin vaikka eläisi säästeliäästikin, jos siis yleensä haluaa elää eikä nököttää kotona ja pimeässä ettei sähkölasku kasva.

Työttömäksi jääminen osaltasi onkin kyllä varsinainen kuningasidea, ei luulisi 6h/pvä paljoa rasittavan, ja tyhjällä aukolla ansioluettelossa ei paljoa brassailla jos joskus haluaisi päästä parempiin töihin. Mutta kai se oli lähinnä vitsi? Sikäli kun miehesi on aikeissa ikinä siirtyä työelämään niin muistahan sitten että nuo osa-aikaiset pestit ovat yleensä lähinnä naisten riesana joten jos nykyiseen työhösi jäät niin luultavasti miehesi tili tulee olemaan hivenen isompi kuin omasi. Ties vaikka asumistukenne loppuisi. Haluaisitko silloin maksaa kaikesta puolet jos omat tulosi eivät nouse?

Voi hyvänen aika tuota itsekkyyttä ja materialismia!

Jos suhteen tärkeät osatekijät ovat kunnossa niin ei rahasta tule riitaa.
Analysoikaa suhteenne perusteet!
Molemminpuolinen toisesta välittäminen ja yhteiset asiat ja tavoitteet.

Minä olin lasten kanssa kotona 5 vuotta saamatta mitään kodinhoidontukea tai muutakaan.
Mieheni hankki hyvin.
Minä hoidin ainoalta yhteiseltä tililtämme kaikki raha-asiat.

Kotivuosien jälkeen menin osa-aikaiseksi myymäläkassaksi.
Tuloni olivat kai suuruusluokkaa 1/5 mieheni vastaavista.
Koskaan emme tehneet mitään jakoa!

Mieheni työsuhde loppui hänen ollessaan hieman yli 50:n.
Minä tein välillä myymälässä jo 6-tuntista työpäivää.
Emme laskeneet tulojamme koska kaikki meni yhteiselle tilillemme.
Omia tilejä meillä ei ollut.

Nyt eläkeläisinä tulomme ovat tasoittuyneet johtuen mieheni pitkästä työttömyydestä ennen eläkeikää.
Eläkkeeni muodostaa nettotuloistamme noin 1/3.

Kuten sanoin, huolimatta yhteiselomme kaareen mahtuneista, todellisista niukkuuden ajoista, raha-asioista ei ole ollut koskaan kinaa.
Olemme vain todenneet milloin sitä ei ole ollut.

Henkilökohtaisten tarpeidemme kanssa olemme eläneet vastuullisesti, toista seuraamatta vaan luottaen.

Jos muissa asioissa on ristiriitoja niin raha on helpoin riidan aihe.

Sama on työelämässäkin.
Ikävän, yksitoikkoisen työn tyytymättömyys purkautuu useimmiten rahariitana tai jonkun muun etuuden tinkimisenä malliin "sellu-ukot" takavuosina.

Sanoisin, että kulujen jakaminen tulojen suhteessa on reiluinta, mikäli muuta jakoa ei saada sovittua. Tuossa sinun tilanteessasi taitaa kaikki mennä, mitä tuleekin, mutta kyllä miehen on osallistuttava yhteisiin kuluihin. Laskuista suunnilleen 60/40 jaolla sun osuus/miehen osuus.
Kaikki puoliksi jako ei mielestäni ole paras, varsinkin jos tuloerot ovat suuret.
Esimerkiksi kodinhoidon tuki vs ansiotulot.
Häijympänä voisin sanoa vastaavassa tilanteessa, jos kerran työtön sohvanpaino ei jakoon suostu, ettei se raha kotona kulu. Joten ukko voisi oikeastaan maksaa kaikki laskut, kun kerran kotona luuhaa. ;)