Olen lukenut erään Venäjältä olevan artikkelin missä sanotaan:
"Ellei "potilas" ole erikseen ilmoittanut kieltävänsä elinluovutusta niin lähiomaisilta ei kysytä lupaa".
Miten Suomessa? En usko, että tälläistä on kuitenkaan täällä, mutta itse en haluaisi luovutta vain lähiomaiselle. Voiko tuollaisen luvan kirjoittaa esimerkiksi sairaalaan ja siitä he kirjoittaisivat "potilastietokantaan".
"Ellei "potilas" ole erikseen ilmoittanut kieltävänsä elinluovutusta niin lähiomaisilta ei kysytä lupaa".
Miten Suomessa? En usko, että tälläistä on kuitenkaan täällä, mutta itse en haluaisi luovutta vain lähiomaiselle. Voiko tuollaisen luvan kirjoittaa esimerkiksi sairaalaan ja siitä he kirjoittaisivat "potilastietokantaan".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämän vuoden elokuussa tulee voimaan lainmuutos, Elokuun alusta alkaen jokainen suomalainen on kuolleessaan elintenluovuttaja, ellei vainaja ole elinaikanaan vastustanut toimenpidettä.
Jos joku elinsiirron haluaa kieltää, se pitää kirjata paperille tai siitä pitää kertoa omaisille.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Elinluovutus helpottuu elokuusta lähtien/1135258096975
Tietääkö joku mihin/kenelle pitäisi antaa tieto sairaalaan tuosta. En halua säikäyttää lähiomaisiaa tuosta, mutta itseäni on vaan vaivannut asia. Tutkin että vaik HUSin sairaalat tekevät elinsiirtoja, joten varmaan voi käydä Helsingin Meilahden sairaalassa, mutta kenen puoleen mun pitäisi kääntyä?
Voit laatia oman kirjallisen hoitotahdon, jossa voit ilmaista joko suostumuksesi tai kieltosi koskien esim. elinluovutusta.
Alla yksi esimerkki henkilökohtaisesta hoitotahdosta, josta kannattaa ottaa useita kopioita. Yksi kopio omaan terveyskekseen omiin terveystietoihin liitettäväksi, yksi jää itselle ja yksi läheisille, jotta myös he tietävät missä mennään. Teksti voi olla vapaamuotoinen, kunhan siitä selviää oma tahto.
HOITOTAHTONI:
Laadin tämän hoitotahdon siltä varalta, että jonakin päivänä sairauden
vuoksi en ole kykenevä päättämään asioistani.
Suhtaudun edessä olevaan kuolemaani ihmiselämään normaalisti kuuluvana
osana. Kuoleman lähestyessä tärkein asia minulle ei ole elämän
pidentäminen keinolla millä hyvänsä. Jos tietoisuuteni ja
toimintakykyni dementian tai muun parantumattoman sairauden vuoksi
katoaa, en näe elämässä enää mieltä ja haluan lähteä täältä
mahdollisimman pian pois. Kuolinhetkeä ei saa keinotekoisesti
pidentää.
Jos onnettomuuden tai sairauden vuoksi olen tajuton, minua
hoidettaessa ei saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä
hoitomuotoja, ellei tilani korjautumiseen ole selkeitä perusteita.
Tässä ei tarvita 100 prosentin varmuutta vaan perusteena voidaan
käyttää sen hetken parasta lääketieteellistä tietoa.
Jos saan infektion tilanteessa, jossa esim. dementian tms. syyn vuoksi
en pysty enää normaaliin kommunikaatioon omaisteni kanssa, infektiota
ei saa hoitaa antibiooteilla. Ei siis tiputuksia, antibiootteja,
puhumattakaan raskaammista hoidoista tai elvytyksestä. Oman
arvomaailmani mukaan tässä tilassa en ole enää se UN, joka elämäni
aikana olen ollut. Esim. keuhkokuumeen näen tässä tilanteessa
tervetulleena pelastajana.
Jos en enää pysty nauttimaan ruokaa ja juomaa, elämääni ei pidä
turhaan pitkittää nestehoidolla tai letkuruokinnalla. Kipulääkkeiden
antamiseen ei ole mitään rajoituksia eli kivunlievitys tulee hoitaa
sivuvaikutuksista välittämättä. Tässä luotan täysin minua hoitaviin
lääkäreihin ja hoitajiin.
Hoitooni liittyvissä muissa kysymyksissä luotan täysin läheisiini,
enkä halua virua sen enempää kotona kuin laitoksessakaan tiedottomana.
Tämä hoitotahto on samalla elinluovutustestamentti mahdollisen
aivokuoleman yhteydessä, mikäli jokin elimistäni soveltuu
siirtoelimeksi.
kyllä voi