surua on ollut elämässäni isoja menetyksiä,mutta kun jälkeepäin mietin asiaa(onko ollut tukijoita) niin olen huomannut että minulla ei ole ollut niitä tukijoita kuin hippusen verran siitä surullinen minussahan se syy on tiedän sen mutta surussa ei ole voimavaroja pitää yllä ystävyyssuhteita eikä jaksa miellytellä ketään eikä anella,minun kohtaloni oli näin jostain syystä.
surunaika
suru
2117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surevaa ei ole aina helppo lähestyä. Jotkut vaihtavat jopa kadun toiselle puolelle, kun haluava välttää kohtaamasta - eivät tiedä, mitä sanoisivat. Älä siitä mieltäsi pahoita, eivät he tarkoita olla ilkeitä. Ovat vaan avuttomia.
Jos vielä itse olet tyypiltäsi vetäytyvä, siis hiukan torjuva ja yksinäisyydessä viihtyvä, niin luulen että ihmiset ovat hienotunteisuudesta jättäneet sinut omaan rauhaasi.
Voimia sinulle, että jaksat käsitellä menetyksesi ja tehdä surutyösi ilman tukea.
surevaa ei voi llohdutaa,toiset vaihrvat kadun tsoiselepuolele