Mä muistan kun kakruna äiti aina sano, et sit hiljaa siellä rapussa kun liikutte. Ovia ei paiskota eikä paikkoja rikota. Vanhemmille ja myös nuoremmille pidetään rapun ovea auki jos apua tarvitsevat.
Mut mitäs sit nyt. Kakrut niinku aikuisetkin huutaa rapussa ku hinaajat. Paiskovat kämppiensä ulko-ovia ku olis aina hirvee flaidis menossa. Kello saa olla aamulla vaikka kuus mut ovi pitää heittää kiinni niin kovaa, et varmaan muutkin herää. Luulekohan noi juntturat, et noin pitää oikeesti asuu.
Tervehtiä ei osata pihalla, rapussa eikä oikein muuallakaan. Meille ainakin himassa opetetiin jo pienenä, et päivää pitää sanoo. Nykyäänhän ei enää päivitellä mut must riittää hei tai moi.
Toisille ei menty sisälle ennenkuin kutsuttiin. Kavereita venailtiin yleensä pihalla jos niille ei saanu mennä sisälle. Nythän kaikki on ryysimässä sisään heti kun saa oven avattuu.
Entäs jonottaminen sitten. Kun oot ekana dösäpysäkillä niin vikana saat mennä sisään. Kyl se kesällä viel menettelee mut jossain kaameessa lumipyryssä ei paljon naurata.
Mihin on tavat kadonneet? Ei se paljo ällii vaadi jos ajattelee myös muita, vaan hyvää tahtoa.
Mut mitäs sit nyt. Kakrut niinku aikuisetkin huutaa rapussa ku hinaajat. Paiskovat kämppiensä ulko-ovia ku olis aina hirvee flaidis menossa. Kello saa olla aamulla vaikka kuus mut ovi pitää heittää kiinni niin kovaa, et varmaan muutkin herää. Luulekohan noi juntturat, et noin pitää oikeesti asuu.
Tervehtiä ei osata pihalla, rapussa eikä oikein muuallakaan. Meille ainakin himassa opetetiin jo pienenä, et päivää pitää sanoo. Nykyäänhän ei enää päivitellä mut must riittää hei tai moi.
Toisille ei menty sisälle ennenkuin kutsuttiin. Kavereita venailtiin yleensä pihalla jos niille ei saanu mennä sisälle. Nythän kaikki on ryysimässä sisään heti kun saa oven avattuu.
Entäs jonottaminen sitten. Kun oot ekana dösäpysäkillä niin vikana saat mennä sisään. Kyl se kesällä viel menettelee mut jossain kaameessa lumipyryssä ei paljon naurata.
Mihin on tavat kadonneet? Ei se paljo ällii vaadi jos ajattelee myös muita, vaan hyvää tahtoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä oon ikäni bunkannut ihan keskustas ja joka mestassa jossa oon ITSE moikannut naapuria on mulle moikattu takas.
Kerrostaloihin mahtuu kaikenlaista jengii, jatkuvasta häirinnästä pitää normaalin asukkaan valittaa. Mun tuttu asu Turussa, hienossa kerrostalossa ja sen naapuri ampu oman ja mun tutun oviin haulikolla pään kokoset holet..
Semmostahan se vähän on...
Ei kysymys ollu siitä missä päin stadia budjaan, eikä myöskään siitä ettenkö osais valittaa häirinnästä. Persaukisena liikun tietysti julkisilla ja näen siis elämää ympärilläni muutenkin kuin asumisen kautta. Kyse oli enemmänkin keskustelun virittämisestä aiheesta kerrostaloasuminen ja hyvät tavat.
Täällä mualla sentään jotenkuten osataan käyttäytyä. Vaan mahtuu niitä vittupääkakaroita tännekin. Tosin onneksi hyvin vähän, mutta koko ajan kasvavassa määrin.
Vaan on se niin hassua, kun täällä maalla liikutaan esim. bussilla, niin joka jannu moikkaa tullessaan ja kiittää poislähtiessään kuljettajaa, siis jopa ne kovat pojat ja tytöt. Teinpä saman virheen epähuomiossa kerran Helsingissä. Kuljettaja katsoi minua kuin vähäjärkistä. Heh heh. =)
jaa. kyllä minä ainakin aina moikkaan ja kiitä kuljettajan. eipä ole tullut outoja katseita viimeisen neljännesvuosisadan varrella.
Joo, meillä asuu yläkerrassa kaks teinimuijaa, jotka
ei piittaa tuon taivaallista talon järjestys- säännöistä. Mekastavat yöllä ja bilettävät todella äänekkäästi kavereidensa kanssa.
Muuten ei haittais, mutta kun pitäs saada nukuttua että jaksais duunissa. Pari valitusta on tehty, vaan ei tule tolkkua touhuun. Mitä seuraavaksi?
Kolmas valitus lähtee huomenna
Ja sitten nämä landelta muuttaneet meluajat ilkeävät sanoa valittajalle, että muuta maalle omakotitaloon! Mitä ihmettä minä siellä tekisin peukaloitani pyörittämässä? Kerrostalossakin täytyy elää ihmisiksi ja ottaa muut asukkaat huomioon. Ainahan elämisestä syntyy ääniä, mutta liika on liikaa helsinkiläisessä kerrostalossakin.
Varmaan se riippuu osaks siitäkin, missä päin ja millasessa talossa asustelee. Kyllä meilläkin joskus porukka möykkää keskellä yötä ja pitää jotain bileitä, mutta yleensä menen siinä vaiheessa ystävällisesti huomauttamaan asiasta. Ei oo tarttenu huomauttaa toiste. Toiset moikkaa, toiset ei. Mä yleensä moikkaan semmosia, jotka näyttäis siltä, että nekin vois moikata.
Stadissa ei oo koskaa ollu mitään jonotussysteemiä busseihin, niinku vaikka espoon bussin pysäkeillä näkee. Ja ehkä steissillä joskus voi nähä jotain jonomuodostelmaa, mut jos nousee bussiin keskeltä reissua, ni sinne mennään jossain epämääräses järjestykses eikä siitä kannata alkaa napista. Se vaan on niin ja niin kauan ku mä jaksan muistaa, niin silleen se on kyllä ollu aina. Vois se kai olla sivistynyttä jonottaa, mut mitäpä siitä. Kyllä mä vanhat mammat ja papat päästän sisään niin että yritän tönii pahimmat kakarat siitä puskemasta niitä mammoja ja pappoja.
Hei
Tuot mieleeni vanhan kansakoulun opettajan,joka
muisti aina puhua hyvistä tavoista ja mm.
käsien pesemisen tärkeydestä noin niin kuin
hygieenian kannalta.
Muutenhan me oltais eletty kuin pellossa )
Mutta ilman kuria ja järjestystä siitä ei olisi
tullut mitään.
Sama se on kai nykyään kaikessa muussakin ?
Järjestyssäännöt,liikennesäännöt,kulttuurilliset tavat ja uskomukset,normit,arvot,aatteet ja
moraali.
Kuka lapsia sitten nykyään kasvattaa ?
Koulu vai koti ?
Siihen työttömyys päälle ja päihteet ,niin
saat huomata ,että sut grillataan kohta jossain
mikrossa huvikseen ja teon tehneet tyypit
pääsee ekakertalaisina ja lieventävien asinhaarojen yhteydessä pian vapaiksi.
Tavataan seuraavassa elämässä ?
Hetken luulin, että olen ainoa kenelle on kerrottu pentuna kerrostalon 'kirjoittamattomia' käytöstapasääntöjä. Olin väärässä, kiitos siitä! Tuo puukengät-jalassa kolistelu oli yksi. Rapussa käveltiin hiljaa ja ovet suljettiin lähes äänettömästi. Pihalla ei todellakaan karjuttu "äitiiii tuuu ikkuuunaaan..." Partsilta ei puisteltu mitään laitojen yli. Yleensäkin kaikenlainen järjetön huutaminen ja metelöinti puuttui kokonaan. Enkä voi näin jälkikäteen sanoa, että olisi kovin kärsinyt toisten huomioonottamisesta. En kärsinyt skidinäkään, koska äiti viitsi selittää miksi jotain asiaa ei tehty minun tavalla vaan hyväksyttävällä tavalla.