Se tavallinen onneton tarina

Ressukka kirjoitti:

Tyttö ihastuu poikaan ensi silmäyksellä. Se silmäys ei ollut tavallinen, siksi tyttö jäikin miettimään, olisiko poika kiinnostunut. Ajatus alkaa pyörimään päässä. ei kestä kauaakaan kun tyttö on aivan ihastunut hyvän näköiseen poilaan. Tapaavathan he melkein päivittäin koulussa, tulevat kavereiksi. Heillä synkkaa hyvin. Juttu luistaa ja tuntuu kuin he olisivat luodut toisilleen. Ennusteet ovat vain huonot. Molemmat ovat varattuja, toinen on saamassa lapsen ja toinen on luvannut henkeen ja vereen olla uskollinen. Tyttö ihastuu aina vaan syvemmin, pitäen sitä vain kivana säpinänä muuten tylsässä elämässään. He katsovat kuitenkin toistensa silmiin niin intohimoisesti aina kun juttelevat. Muutkin sen huomaavat. Se on selvää rakkautta. Tyttö ei kuitenkaan halua uskoa. Ei pysty uskomaan että tuo komea uros todella olisi kiinostunut hänestä. Pojallahan on aina naisia ympärillään. Hänellä on erittäin huono itsetunto. Eräänä päivänä tyttö oli taas matkalla kouluun ratikassa kun tajuaa että on todella rakastunut poikaan. Pelästyy. Alkaa ottaa etäisyyttä, jo oman mielenterveyden takia. He ovat edelleen kavereita ja joskus ainot syy miksi tyttö jaksaa käydä koulua on se poika. Tyttö ei sitä pojalle uskalla kuitenkaan kertoa, vaikka poika eroaa lapsensa äidistä. Pelkää satuttavansa herkän sydämensä. Aika kuluu ja valmistuminen on lähellä. Poika pyytää tyttöä kaljalle, tyttö pelästyy, menee paniikkiin, sanoo; joo, joskus. Siihen se sitten jäi. Tyttö tiesi kuitenkin sielussansa että he vielä tapaavat kun aika on kypsä. Tyttö kaipasi, sielu itki ikävää. Katui. Inhosi itseään kun oli niin pekuri. Mutta hän tiesi, että heidät oli tarkoitettu toisilleen. Todellista rakkautta ei saisi helpolla. Oli pelattava korkeilla panoksilla jotta saisi kaikki tai ei mitään. He tapasivat uudelleen, niinkuin tyttö oli ennustanut. Kohtaloa. Poika pyysi tyttöä uudestaan kaljalle. Tyttö oli sen verran viisastunut, otti tilaisuudesta kiinni. Ei antanut periksi tällä kertaa, vaikka jännitti. Mahan pohjassa lenteli miljoonat perhoset. He tapasivat ja kaikki sujui kun unelmassa.Juttu luisti kuin he eivät olisi olleet erossa ollenkaan. Poika sanoi tykkäävänsä tytöstä, loppu illasta jopa sanoi rakastuneensa tähän. Tyttö
meni aivan sekaisin. Tivasi pojalta, että oliko tämä rakastunut silloinkin ja miksi ei ollut sanonut mitään.
Poika ei ollut uskaltanut. Niin kuin ei tyttökään. Tässä vaiheessa voisi luulla että loppu on onnellinen. Ei ole. Tyttö edelleen seurusteli toisen kanssa. Sen kanssa jolle oli luvannut olla uskollinen. Hän oli kuitenkin päättänyt jättää tämän jo ennen kuin tapasi "sen oikean" uudestaan. Tyttö sitten petti poikaystäväänsä. Tyttö oli aamulla vieläkin sekaisin kun heräsi pojan vierestä. Onnellisena, mutta järki tappeli sydäntä vastaan. Oliko poika ollut sittenkään tosissaan? Oliko se ollut vain seksiä ? Poika oli kova naisten mies. Eihän tyttö voinut edes kuvitella olevansa pojalle enempää kuin yksi pano, yksi hoito monien joukossa. Sekin olisi käynyt tytölle aivan hyvin. Yksi ihana yö, ja olisi elänyt onnellisena loppu elämänsä jos poika ei olisi sanonut rakastuneensa tyttöön. Tyttö pelästyi taas ja lähti karkuun. Katumus iski jo rapussa, mutta sisu ei kestänyt kääntyä takaisin. Jäki ja tunteet aloittivat ydinsodan. Tyttö sekosi niin pahasti ettei ole aikaisemmin seonnut. Yritti saada poikaa kiinni. Vastausta ei kuulunut. Itsarikin kävi jo mielessä, mutta tyttö on sisukas sissi ja päätti aloittaa uuden elämän ilman vakavia mies suhteita. Jos sitä yhtä ei saa, hän ei tarvitse ketään....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä