Jos sinun olisi pakko valita aviopuolisosi

Tiijähäntä, ite olin 21 vuotta naimisissa, mutta sitten lähti kälppimään, niin oli hyvä.

No tässä iässä kun käydään pika pikaa kuuttakymmentä kohti ja monet palstalaiset lähentelevät seitsemää kymppiä, niin luulisin ettei meitä enää pakoteta aviopuolisoidemme valinnassa.

Oletko muslimi vai etkö elä 2012- vuosilukua? Vieläkö ympäristön paine pakoittaisi avioliittoon ja kaiken lisäksi yli kuuskymppisenä ihan auvoiseen avioliittoon. Rakkaus kasvaisi tai sitten ei kunnes kuolema erottaisi ; )))))))))))))

Tykkään huumoristasi.

En valitse puolisoa toisten vaatimuksesta. Mieluummin olen ilman.

Sinun aivosapeliastasi en tiedä.
Oman, itselleni maailman ihamman mieheni, sain tavata jo elämäni aamussa.
Hänen silmät ja minun silmät sinkoutuivat tasan keskissään.

Siitäpä se alkoi tämä Love Story, jonka loppuvan en soisi.
Yksinäinen olen hetkittäin. Sydämeni ei ole ollut tähän asti yksinäinen,
emme ole Latte.

Kas kun kyseletkin mahottomia, - kuka- ja mistä sen auvvoisuuden nyt tässä tietäs..he..ihampa rupesi naurattamaan tämä kysymys :)

Ei kai sitä välttämättä mikään estäisi olemasta.

Paljonhan noita liittoja on tehty rahan tai omaisuuden vuoksi tai suuntauksen kulissiksi tai muusta vastaavasta ei-rakkaudellisesta syystä, eivätkä ne ole hajonneet ainakaan herkemmin kuin nämä nykyiset rakkausavioliitot jotka kaatuvat väärin puristettuun hammastahnaputkiloon tai vessankannen väärään asentoon...

Kyl mä uskon, että rakkaus voi tulla myös hiljaa hiipimällä.

Rakkaus vaatii tahtoa ja halua. Avioliiton auvoisuus vaatii molemmilta työtä.

Pakko tuntuu jotenkin kurjalta ajatukselta. Ympäristön vaatimukset ahdistavilta.
Alistaminen avioliitossa kauheimmalta.

Emmehän me itse puolisoamme valitse.
Alitajuntamme tekee sen puolestamme.

!5 vuotiainahan tuota tuon kumppaninsa tapasin.
Yhteisen harrastuksen merkeissä tutustuttiin.
Köyhiä oltiin, mutta olihan rakkaus ja usko paremmasta huomisesta.
Maallista mammonaa ei ole koskaan liikaa, mutta ne yhteiset lapset ja lastenlapset, yhteiset muistot ja jopa yhteiset harmit hitsaa meistä kokonaisuuden.

Yli puoli vuosisataa sitä tapaamista on. Riitojen aikana on kaduttu yhteenmenoa katkerasti, loukattu molemmin puolin. Virheitä tehty, Sodittu ja sovittu. Toisesta ei osaa kumminkaan koskaan ajatuksiaan irroittaa. Vaikka vaeltaisin vinku-intiassa, niin sen tietää että se kumppani on siellä jossakin.
Yhteen on kasvettu kuin ameebat.

Mistä hitosta sen voi tietää?

Naurettava kysymys.

Olisin välttynyt monelta murheelta jos olisin uskonut ystäviäni ennen hynttyiden yhteenlaittoa, eli ympäristö tiesi ja minä luulin tietäväni. Seuraavalla kerralla luotan ympäristön havaintoihin.

Jos niitä ympärillä pörrääviä "ystäviä" jokainen uskoisi, ennen vihille menoa, maa olisi autio ja tyhjä
Toinen vaihtoehto olisi se, että joku näistä varoittelijoita olisi sen retaleen nainut.

Yksi myllynkivi ei jauha ja riitaan tarvitaan kaksi.

Miksipä kärsiä, jos ei ole sika?

Omituinen kysymys. "ympäristön vaatimusten mukaisesti". Mikä ympäristö? Ajatteletko että muut ihmiset siinä ympärillä ovat kaikki samaa mieltä siitä millainen jonkun puolison pitäisi olla?

Olisit kertonut, että sait idean katsottuasi Ulkolinja ohjelman. Tsetseniassa se on maan tapa ja siellä ryöstetään haluttu morsiain.

Omilla aivoilla! Ja tunteella!

Omat vanhempani eivät KOSKAAN hyväksyneet vaimoani eikä äitini hyväksynyt myöskään lapsiamme vaikka todellista syytä vieroksuntaan ei ollutkaan.
Myös aika on osoittanut tämän.

Muutama hyvä ystävämme ihmetteli avoimesti "epäsäätyistä" avioliittoamme.
Pikkukaupunki 60-luvun lopulla.

Miten hitossa joku voi valita puolisonsa ympäristön, tai edes omien vanhempiensa mielipiteiden perusteella?!

Näin 60 , on ongelma osoittautunut todella vakavaksi minulle, ihan on naurussakin pitelemistä.
Merkitsevä ympäristö kun on jo kuollut, vanhempiani myöten.
Lapsenikin taitavat naureskella koko ajatukselle yhtä paljon.
Noh, nauretaan. älä ota nokkaasi kuitenkaan.
H

Miks mun ylipäätänsä pitäisi valita minkäänlaista aviopuolisoa?
Sen paremmin ympäristön kun omien mieltymysten (joita kyllä ei todellakaan parveile täällä) mukaan??

Sellaista pakkoa en osaa edes hahmotella, minua ei määräillä yhtikäs missään.
Ei ennen eikä nytkään, ne ystikseni, pieni sukulaisuus joukkueeni tuntevat minut, ovat hyvinkin hyväksyneet suorapuheisuuteni, ja myös auttamishaluni jos tarvetta on ollut.

Puolison valinnassa ei ollut minkäänlaisia ympäristön tai suvun paineita, luojan kiitos! Jos olisi ollut niin luulenpa että sen liiton (tai niiden liittojen) yhteinen omaisuus olisi jaettu jo ajat sitten ja lähdetty eri teille.

Ei kai niin nössöjä ihmisiä olekaan, jotka "ympäristö" voisi pakottaa naimisiin. Ei ainakaan enää tällä vuosituhannella! Tuskin se rakkaus matkan varrella alkaa kukoistaa, jollei sitä ole alun alkaen yhtään ollut.

Parasta tehdä itse omat valintansa ja päätöksensä. Ei ainakaan tarvitse muita syyttää - tai kiittää - jos ei yhteiselo sujukaan.

" järki rakkaus " ON AINA elämälle parasta,

aina kannattaa järkeillä asiat ensin ennen kuin mennä suinpäin naimisiin,,,

" järki rakkaus " onnistuu aina,,,