Mitä teet nyt?

Eihän sitä uskalla palstalle sanooa et itkeskelen 14 v neito kattisen kuolemaa.
On niin ollut kaikenlaista ettei omaan suruun ole ollut aikaa, vihdoinkin saan tyhjätä itseni.

meeriamanda kirjoitti:

Eihän sitä uskalla palstalle sanooa et itkeskelen 14 v neito kattisen kuolemaa.
On niin ollut kaikenlaista ettei omaan suruun ole ollut aikaa, vihdoinkin saan tyhjätä itseni.

Lue lisää

Voi jos elämä olisi niin armollista, että antaisi kyyneleet virrata kapisen kollin kuolemaa, mutta ei, paljon itkuni inhimillisenpää.

korpikirjailija kirjoitti:

Voi jos elämä olisi niin armollista, että antaisi kyyneleet virrata kapisen kollin kuolemaa, mutta ei, paljon itkuni inhimillisenpää.

Hyi sinua, ja nyt olet jatkossakin hyi. Tiedäsköhän mitä maksaa ellulääkärissä käynti, sulla mamma ei olisi ollut sellaisia seteleitä mitä neito kattiseen laitoin liki 3 vuodessa!
Halusin sen elävän vaavinani, teimme kaikkemme...kuolema korjasi.

Sä saakutin älykkö alat vähätteleen toisen surua kun sinun on parempi. Ei hyvää päivää!!!!

Toivon et kierrämme toisiamme palstalla kaukaa.

meeriamanda kirjoitti:

Eihän sitä uskalla palstalle sanooa et itkeskelen 14 v neito kattisen kuolemaa.
On niin ollut kaikenlaista ettei omaan suruun ole ollut aikaa, vihdoinkin saan tyhjätä itseni.

Lue lisää

Lemmikkini kuolema itketti joskus minuakin. 14 v:ssa siitä on tullut jokapäiväinen kaveri jota hoivatessa aika kuluu.

Tuntuu kuin yksi perheen jäsen puuttuisi. Jos uudenkin ottaisi toista juuri samanlaista ei saa tilalle.

meeriamanda kirjoitti:

Hyi sinua, ja nyt olet jatkossakin hyi. Tiedäsköhän mitä maksaa ellulääkärissä käynti, sulla mamma ei olisi ollut sellaisia seteleitä mitä neito kattiseen laitoin liki 3 vuodessa!
Halusin sen elävän vaavinani, teimme kaikkemme...kuolema korjasi.

Sä saakutin älykkö alat vähätteleen toisen surua kun sinun on parempi. Ei hyvää päivää!!!!

Toivon et kierrämme toisiamme palstalla kaukaa.

Lue lisää

Minun suruani ei voi laskea rahassa eikä lääkäripalkkioissa. Minun suruni on inhimillistä kuten kirjoitin, ei siis eläimellistä.

Kierrä sinä minut takavasemmalta minä kierrän sinut etuoikealta ; )))

virva-tuulia*** kirjoitti:

Lemmikkini kuolema itketti joskus minuakin. 14 v:ssa siitä on tullut jokapäiväinen kaveri jota hoivatessa aika kuluu.

Tuntuu kuin yksi perheen jäsen puuttuisi. Jos uudenkin ottaisi toista juuri samanlaista ei saa tilalle.

Lue lisää

Sillai juuri, on vain yksi ja nyt tuhkauurnassa kukkapenkissämme. Ei ikinä enää, yämä luopuminen oli syvältä ja toi liiaksikin muistoja jo eletystä.

virva-tuulia*** kirjoitti:

Lemmikkini kuolema itketti joskus minuakin. 14 v:ssa siitä on tullut jokapäiväinen kaveri jota hoivatessa aika kuluu.

Tuntuu kuin yksi perheen jäsen puuttuisi. Jos uudenkin ottaisi toista juuri samanlaista ei saa tilalle.

Lue lisää

Eipä tuo ole suomalaiselle kovin tärkeätä
mitä itkee. Pääasia että saa itkeä.
Tulee jotenkin raikkaampi mieli.

korpikirjailija kirjoitti:

Voi jos elämä olisi niin armollista, että antaisi kyyneleet virrata kapisen kollin kuolemaa, mutta ei, paljon itkuni inhimillisenpää.

Olen sanonut hunksillekkin että miks käyttää lahjojaan toisten loukkaamiseen ja samat sulle.
Jokanen suree tavallaan ja jokasen kyynel on yhtä karvas kun se silmän täyttää.
Jos ihan pakko oli sanoa jotain niin olisit jättänyt sen kapisen kollin eres sanomatta.Sen mukana kirjotus meni henkilökohtaseksi piruiluksi.

korpikirjailija kirjoitti:

Voi jos elämä olisi niin armollista, että antaisi kyyneleet virrata kapisen kollin kuolemaa, mutta ei, paljon itkuni inhimillisenpää.

korppis lorppis, neitokissa ei ole kolli ;)

meeriamanda kirjoitti:

Hyi sinua, ja nyt olet jatkossakin hyi. Tiedäsköhän mitä maksaa ellulääkärissä käynti, sulla mamma ei olisi ollut sellaisia seteleitä mitä neito kattiseen laitoin liki 3 vuodessa!
Halusin sen elävän vaavinani, teimme kaikkemme...kuolema korjasi.

Sä saakutin älykkö alat vähätteleen toisen surua kun sinun on parempi. Ei hyvää päivää!!!!

Toivon et kierrämme toisiamme palstalla kaukaa.

Lue lisää

Taas sama meno, kiellät kohta kaikkia kirjoittajia vierailemasta palstalla.
Elämä on pienessä jos kissan kuolema laittaa räyhäämään palstoilla

korpikirjailija kirjoitti:

Minun suruani ei voi laskea rahassa eikä lääkäripalkkioissa. Minun suruni on inhimillistä kuten kirjoitin, ei siis eläimellistä.

Kierrä sinä minut takavasemmalta minä kierrän sinut etuoikealta ; )))

Lue lisää

Eikös surijan suru ole aina inhimillistä, utta tietysti eläinkin suree, esim. vanha koira isäntänsä kuolemaa...ei kai lemmikkiää sureva ole epäinhimillinen..

meeriamanda kirjoitti:

Sillai juuri, on vain yksi ja nyt tuhkauurnassa kukkapenkissämme. Ei ikinä enää, yämä luopuminen oli syvältä ja toi liiaksikin muistoja jo eletystä.

Mulla on kissa kateissa.

14-vuotias sekin, mut poika. Eilen tuli tasan kaks kk kun se häippäs.

Lähtiessään oli kuiteskin terve kuin pukki, en oo heittäny toivooni etteikö se vielä ilmaantuis.

minttupuu kirjoitti:

Mulla on kissa kateissa.

14-vuotias sekin, mut poika. Eilen tuli tasan kaks kk kun se häippäs.

Lähtiessään oli kuiteskin terve kuin pukki, en oo heittäny toivooni etteikö se vielä ilmaantuis.

Lue lisää

Oletko kysellyt eläinsuojelusta, jos joku on löytänyt.

maarina1 kirjoitti:

Oletko kysellyt eläinsuojelusta, jos joku on löytänyt.

Kyllä joo.
Siitä on monella fb-palstalla ilmotuksia, Boondocksissa tieto, on etitty ite ja kimpassa.

Mä teen yhteistyötä pikallisen eläinsuojeluvalvojan kans, mut eka kertaa saa ettiä omaa eläintä. :S

minttupuu kirjoitti:

Kyllä joo.
Siitä on monella fb-palstalla ilmotuksia, Boondocksissa tieto, on etitty ite ja kimpassa.

Mä teen yhteistyötä pikallisen eläinsuojeluvalvojan kans, mut eka kertaa saa ettiä omaa eläintä. :S

Lue lisää

Voi olla et on jäänyt jonnekkin suljetun oven taakse.
Mut kauan on jo kyllä sit katoomisesta. Toivottavasti löytyy.

meeriamanda kirjoitti:

Eihän sitä uskalla palstalle sanooa et itkeskelen 14 v neito kattisen kuolemaa.
On niin ollut kaikenlaista ettei omaan suruun ole ollut aikaa, vihdoinkin saan tyhjätä itseni.

Lue lisää

Minä ymmärrän surusi. Kaapo-kattimme kuoli syöpään parhaassa iässään. Tehtiin myös kaikki mitä tehtävissä on, mikään ei auttanut.
Aikaa on 8kk, silti on päivittäin mielessä.Istutin särkyneen sydämen taimen ystäväni haudalle, kukka lähti hyvin kasvamaan. Kaapo haudattiin lempipaikkaansa mökille.
Kaapo oli viisas kissa, mukava uskollinen kaverini.

Miten ikävää, korppis - mikä sitten surusi onkin. Ja onnittelut jälkikäteen. Muistin kyllä merkkipäiväsi, mutta olin nettiyhteyden ulottumattomissa. Juhlasi oli kuitenkin antoisa, ymmärsin. Ehkä se antoi voimia kohdata se, minkä tuleman piti.
Voimia ja luottamusta.

Niin, kissapoloisen kuoleman eteen voi surra ja itkeä. Normaalia... Purkautumistie taisi olla nettiyhteys, jolle voi kirjoittaa iloja ja suruja.
Jaksamista!

Osanottoni sinulle Pirre*. Ei äidistä ole koskaan valmis luopumaan, hänenkään paikalle ei ole ketään, mutta Eeva Kilvellä on siitä minusta osuva runo kokoelmassa Kiitos eilisestä. Ajatus meni jotenkin sillä tavoin, että kun äiti kuolee alkaa etsiä äitiä muista ja sillä tavalla yrittää korvata menetystään.
Pitkään sait kuitenkin äidin pitää - jos se nyt jokin lohdutus on...
Voimia sinulle.

demeter kirjoitti:

Osanottoni sinulle Pirre*. Ei äidistä ole koskaan valmis luopumaan, hänenkään paikalle ei ole ketään, mutta Eeva Kilvellä on siitä minusta osuva runo kokoelmassa Kiitos eilisestä. Ajatus meni jotenkin sillä tavoin, että kun äiti kuolee alkaa etsiä äitiä muista ja sillä tavalla yrittää korvata menetystään.
Pitkään sait kuitenkin äidin pitää - jos se nyt jokin lohdutus on...
Voimia sinulle.

Lue lisää

Kiitos demeter.

Pirre* kirjoitti:

Kiitos demeter.

Osanottoni minultakin. Kun oma äitini kuoli, olin 3-kymppinen, ei katso aikaa.

http://kirjailijat.kirjastot.fi/en-gb/kirjailija.aspx?PersonID=834&PageContent=-8&BibliographyId=3496

:::::: kirjoitti:

Osanottoni minultakin. Kun oma äitini kuoli, olin 3-kymppinen, ei katso aikaa.

http://kirjailijat.kirjastot.fi/en-gb/kirjailija.aspx?PersonID=834&PageContent=-8&BibliographyId=3496

Lue lisää

Kiitos, ja kiitos koskettavasta runosta..

Oliko ihan pakko? Surkuttelen sinua.

meeriamanda kirjoitti:

Oliko ihan pakko? Surkuttelen sinua.

No asiaahan dewari kertoo. Näin se oli maalla, Sielläkin varmasti moni emäntä kiintyi lehmäänsä ja itkeä tirautti pitkät itkut kun Mansikkia vietiin lahtiautoon.

Monen monta vasikan ja sonnin ruhoa olen jopa minäkin pikkulikkana nähny , naisväen vispaamassa verta ja varisparven nokkimassa suolipinoa tunkion takana, mutta elämä oli sellaista.

Ja inhonihailun sekaisella seurannut kun kanalta katkastiin kaula ja kuinka se juosta kuikerti kuitenkin.

Mutta tuo DW on vähän raaan sorttinen ja pikkuisen ilkeäkin noilla tiiliskivijutuillaan.

Rimmir tänään kirjoitti:

No asiaahan dewari kertoo. Näin se oli maalla, Sielläkin varmasti moni emäntä kiintyi lehmäänsä ja itkeä tirautti pitkät itkut kun Mansikkia vietiin lahtiautoon.

Monen monta vasikan ja sonnin ruhoa olen jopa minäkin pikkulikkana nähny , naisväen vispaamassa verta ja varisparven nokkimassa suolipinoa tunkion takana, mutta elämä oli sellaista.

Ja inhonihailun sekaisella seurannut kun kanalta katkastiin kaula ja kuinka se juosta kuikerti kuitenkin.

Mutta tuo DW on vähän raaan sorttinen ja pikkuisen ilkeäkin noilla tiiliskivijutuillaan.

Lue lisää

Olipa tuttua tekstiä-rimmir-,kyllä se just näin oli maalla aikoinaan.Äitini lähti kylille kun lahtari tuli sian tappoon,ja karjakunta haki lemmikiksi tulleita lehmiä teuraaksi.

Itkuhan siinä tuli ja taisipa joskus saunassa olla hirvenlihatkin palvautumassa vaikka meille muksuille sanottiin että lehmä se on,kun ihmeteltiin suolikasaa pellolla.

Eläinten takia on surua siinä missä muittenkin menetysten takia.Itseltäni katosi kissa tielle tietymättömille,koskaan ei löytynyt.Suru oli pohjaton.
Sen tilalle tuli koira ja kun siitä jouduin luopumaan,päätin,ei koskaan enää!

Suru on niin raastavaa,silloin kun asia on tuore,aika siinäkin asiassa paras lääke.

Näin. Kaksi mäyristä ja nyt tää neito... riittää minukllekin. Ketään ei ole poistettu mukavuussyistä vaan vanhuuden tauti on vienyt.

Juuei, ei ikinä enää.

Kyllä tämä vanhustenhoito on tosi nurinkurista täälläpäin. Tässä keväällä kirjoitettiin aluelehdessä erittäin positiivisessa mielessä niin koirien ja kissojenkin positiivisesta vaikutuksesta dementiapotilaille hoitolaitoksissa, ja useimmissa paikallisissa nyt onkin käytäntönä että henkilökunta saa ottaa lemmikkinsä työpaikalleen.
Mutta kun kaikki huonokuntoiset vanhukset eivät ole laitoksissa vaan yksin kotonaan, johon sitten minuutilleen aikarajoitettu palvelu tulee antamaan lääkkeet, henkilökohtaisen hygenian, petaamaan vuoteet ja antamaan aamupalan, lounaan ja iltapalan sekä huolehtii iltalääkkeet ja laittaa vanhuksen nukkumaan jo kl. 19.00.
Joillakin näillä vanhusraukoilla on sitten kissa kotona seuranaan, tästä nyt sitten on noussut hirvittävä haloo, kun aika ei riitäkkään puhdistamaan kissankin kakkalaatikkoa . Nyt sitten näiltä vanhusraukoilta otettaisiin pois se viimeinenkin seura. Eikö tämä jo ole ihmisoikeuksien vastaista toimintaa.?

Rimmir tänään kirjoitti:

Kyllä tämä vanhustenhoito on tosi nurinkurista täälläpäin. Tässä keväällä kirjoitettiin aluelehdessä erittäin positiivisessa mielessä niin koirien ja kissojenkin positiivisesta vaikutuksesta dementiapotilaille hoitolaitoksissa, ja useimmissa paikallisissa nyt onkin käytäntönä että henkilökunta saa ottaa lemmikkinsä työpaikalleen.
Mutta kun kaikki huonokuntoiset vanhukset eivät ole laitoksissa vaan yksin kotonaan, johon sitten minuutilleen aikarajoitettu palvelu tulee antamaan lääkkeet, henkilökohtaisen hygenian, petaamaan vuoteet ja antamaan aamupalan, lounaan ja iltapalan sekä huolehtii iltalääkkeet ja laittaa vanhuksen nukkumaan jo kl. 19.00.
Joillakin näillä vanhusraukoilla on sitten kissa kotona seuranaan, tästä nyt sitten on noussut hirvittävä haloo, kun aika ei riitäkkään puhdistamaan kissankin kakkalaatikkoa . Nyt sitten näiltä vanhusraukoilta otettaisiin pois se viimeinenkin seura. Eikö tämä jo ole ihmisoikeuksien vastaista toimintaa.?

Lue lisää

Tuo on juuri totisinta totta muussakin "avohoidossa". On sunnuntaipuheitten unenkaunista teoriaa, jota eivät lattiatason työntekijät ehdi toteuttamaan.
Pantaisiin päättäjät pariksi viikoksi kiitämään takin liepeet heiluen paikasta toiseen.
Niin sen olen kuullut toimivan.
Hyvä, ettei samasta ovenavauksesta pidä jo kiirehtiä seuraavaan paikkaan.

Mitä sekin on, että jo alkuillasta varustetaan sänkyyn?

Miksei henkilökuntaa enennetä, aina kotihoito on laitospaikkaa halvempaa.
Sanotaan, että Suomi on rikkaampi kuin koskaan.
Miksi sitten ei ole varaa entiseen palveluun, jota kiireettömämmät kotiavustajat aikoinaan antoivat? Halvalla.
Olen tietoinen palveluseteleistä, mutta kalliimpaa kaikki on silti nykyisin.

Jo on maailma mallillaan, että laitoksessa saa olla kotieläimiä vanhuksia virkistämässä. Mutta että kotona, se ainutkin seuralainen pitäisi hoitajien kiireen takia hävittää.
Hävetkää päättäjät, en muuta sano!!

Äläs nyt, elukat on joillekin tärkeitä ja kun ei muuta murhetta ole, niin asiat on hyvin.

Sehän on vain sinun oman subjektiivisen ymmärryksesi kokoinen asia.
Ihmisellä on oikeus tuntea, yöllä ja päivällä.
Ymmärrä sinä, tai ole ymmärtämättä.

---------------- kirjoitti:

Sehän on vain sinun oman subjektiivisen ymmärryksesi kokoinen asia.
Ihmisellä on oikeus tuntea, yöllä ja päivällä.
Ymmärrä sinä, tai ole ymmärtämättä.

ja arvausleikin voi tehdä vaikka oma puolisonsa kuolemasta, jos pitää sitä arvausleikkiin sopivana aiheena

toiset pitää kirjoitti:

ja arvausleikin voi tehdä vaikka oma puolisonsa kuolemasta, jos pitää sitä arvausleikkiin sopivana aiheena

Millä mittarilla mittaat ihmisen surun ja tuskan?

sinä.kaikkivaltias? kirjoitti:

Millä mittarilla mittaat ihmisen surun ja tuskan?

Kyse ei ole surun ja tuskan määrästä, vaan siitä että suru levitetään nettipalstalle tekemällä siitä joku yön arvausleikki, jos et näin monella kirjoittamisella ymmärrä, niin se on vain itseltäsi pois.

---------------- kirjoitti:

Sehän on vain sinun oman subjektiivisen ymmärryksesi kokoinen asia.
Ihmisellä on oikeus tuntea, yöllä ja päivällä.
Ymmärrä sinä, tai ole ymmärtämättä.

Niin ja jos muutenkin on saanut viimeaikoina tuntea itsensä jotenkin kaltoinkohdelluksi, on tartuttava siihen oljenkorteen, mitä kautta on aina ennenkin saanut kuulla lohduttavia sanoja, että jaksais eteenpäin.
Niinhän monet käyttävät sairauksistaan puhumista keppihevosenaan saadakseen päänsilityksiä. Kuka mitäkin keinoa on tottunut käyttämään ja sen hyväksi havainnut.

huomion hakemista kirjoitti:

Kyse ei ole surun ja tuskan määrästä, vaan siitä että suru levitetään nettipalstalle tekemällä siitä joku yön arvausleikki, jos et näin monella kirjoittamisella ymmärrä, niin se on vain itseltäsi pois.

Lue lisää

Viittomallako täällä pitäisi "puhua"?

Ihmettelen, ettei keskustelupalstalla saa laistesi mielestä keskustella kaikesta, mitä maan ja taivaan välillä on.

Mikä estää?

virtalainen kirjoitti:

Niin ja jos muutenkin on saanut viimeaikoina tuntea itsensä jotenkin kaltoinkohdelluksi, on tartuttava siihen oljenkorteen, mitä kautta on aina ennenkin saanut kuulla lohduttavia sanoja, että jaksais eteenpäin.
Niinhän monet käyttävät sairauksistaan puhumista keppihevosenaan saadakseen päänsilityksiä. Kuka mitäkin keinoa on tottunut käyttämään ja sen hyväksi havainnut.

Lue lisää

Onko ihana, olla sairas? Kadehditko?

Huomion hakemista ? Arvausleikki ? Onko niin vaikeata hyväksyä sitä, että joku kirjoittaa asioista niinkuin hänelle itselleen luontuu ? Uskoisin, että me kaikki
olemme surussamme haavoittuvia ja surevan mestarointi on minusta pahimman lajin v'äkivaltaa. "patukalla suoraan sieluun" kuvaa runoilija.

?? kirjoitti:

Onko ihana, olla sairas? Kadehditko?

Kyllä minulla on yksi työkaveri, joka puhuu lähes aina sairauksistaan ja aika rasittavaa on kuunnella samoinkuin nämä kattijutut. Mutta hyvä, kun lohduttajat ovat joukolla liikkeellä.
Selviytymiskeinojaan kukin käyttäköön, ettei elämä tuntuis niin pa..alta.

virtalainen kirjoitti:

Kyllä minulla on yksi työkaveri, joka puhuu lähes aina sairauksistaan ja aika rasittavaa on kuunnella samoinkuin nämä kattijutut. Mutta hyvä, kun lohduttajat ovat joukolla liikkeellä.
Selviytymiskeinojaan kukin käyttäköön, ettei elämä tuntuis niin pa..alta.

Lue lisää

En tiedä, kuinka kalliita ovat joillekin hyvät sanat?
Miksi niitä pitäisi pihdata, kuin valtion kassaa, kun niitä antamalla ei köyhdy, mutta saajalle ne voivat olla kultaakin kalliimpia?

"Niin paljon kuuluu rakkauteen". Voitko sinäkin halveksia ihmisen tunteita?

Ajatuksenjuoksustako tässä on sinusta kysymys (19 6) ? Minusta ketjussa on kysymys surusta ja arvostan todella niitä, jotka täällä rohkevat suruaan jakaa -
kun tietävät, millaisia kommentteja on pahimmillaan tarjolla.

Kysymys kuului "Mitä teet nyt?

Vastaushan voi silloin olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.
En kokenut tätä minään surukeskusteluna.

Iltahetket ovat herkkiä ja silloin useasti kaipaus valtaa mielen.

Niin korppis, jollekulle "otan osaa" on pelkkä klisee, toinen voi sisällyttää siihen paljon tunnetta. Vakuuttaako se sivullisen, ei ole tärkeätä. Jos se tavoittaa vastaanottajan, se on täyttänyt tehtävänsä.

sanoppa muutakorppis,päätinkerrankin olla mallipalstalainen ja sanoa rehellisen mielipiteeni jostain kirjoituksesta.
Täälhän on peräänkuulutettu et ei saa olla vieraskoree vaan rumasana on sanottava niinkuin tuntuu.
En ollut samaa mieltä kaikkien kanssa josta mulle pisteet mutta en silti koe olevani laumasielu vaan ajatus oli minua.
Mä olen sillai tehty et toisinaan toisenkin suru on kosketava mä kun oon surrut omaisen ja kissan puolesta.
Vois kai sanoa et jotain tierän minäkin kun olen siellä harmaalla alueella ollut.
En muuten pirä myötäelämistä millään lailla hävettävänä osaan jopa tuntea myötähäpeääkin ja siit näkee et monipuolisia ollaan me ihmiset.
Hyvää jatkoa sullekkin ja nyt on ilonen päivä menos.

maarina1,
Minulle tuo meerin suru nousi niin isoksi asiaksi - tämmöinen itkijänainen kun olen - että itse aloitus ja sen sisältämä kysymys jäi varjoon. Omat asiat alkoi tuntua niin pieniltä ja kun vielä viiveellä vastailin niin eksyksiinhän tässä joutui..))
Ei ole ensimmäinen kerta minulla...

demeter kirjoitti:

maarina1,
Minulle tuo meerin suru nousi niin isoksi asiaksi - tämmöinen itkijänainen kun olen - että itse aloitus ja sen sisältämä kysymys jäi varjoon. Omat asiat alkoi tuntua niin pieniltä ja kun vielä viiveellä vastailin niin eksyksiinhän tässä joutui..))
Ei ole ensimmäinen kerta minulla...

Lue lisää

Kyl täälläkin on tippa lentänyt. Meerinkin menetyksen takia...

kun jonkin aikaa seuraat niin huomaat kuka pitää plussamiinus-peliä, joskus on kiva sotkea sitä, menenkin laittamaan korppikselle plussan :))

Rouva Peukku näyttää olevan paikalla, vaikka ei omalla nimimerkillään tänään ole kirjoittanut, tai siis sillä tunnetuimmalla.

Tessun poismenoa minäkin pienenä itkin katkerasti. Myöhemmin sain tietää, että isä oli sen vaihtanut viinapulloon.

Jep jep!!

Rahan menon sureminen on aika maallista, mut pakko surra kun sitä on niin vähän ja auto pihassa huutaa uutta starttia.

Ja se pahuksen pirssi on oltava, että töihin pääsee.

saimaantaka@

Oma suru on kaikille tärkeä kirjoitit, kyllä Meerillekin kaikista tärkein suru on kissan kuolema.

Eikä sen eilisen illan itkun ja kaipauksen perusteella voi päätellä hänen luonteestaan sen enempää kuin niidenkään luonteista, joille vanhan sairaan kissan kuolema on luonnollinen tapahtuma, ilman suurta teatteria.

Kissa, palveli emäntäänsä ja toteutti emännän hoivatarpeita, vauveliksihan meeri kissalastaan kutsui. Kissa oli näin uskon leikattu, että ei juoksisi kollien perässä vaan pysyisi kiltisti pihapiirissä ja eläisi emäntänsä halujen mukaisesti ei omille luonnollisille tarpeilleen.

Jokaisella meillä maalaistalossa asuneille lemmikkieläinten pito kuului lapsuuteen. Meilläkin oli kissoja ja harakoita ja jos vaikka minkäsortin elävää.. Elivät ja kuolivat aikanaan ja uusia tuli tilalle.

Tänään mökillä huomasin pikkulaiturilla pienen sorsanpoikasen, yksinäisen, äidittömän. Menin leipäpussille ja astelin hiljaa rantaan. Ei sitä ollut emo opettamassa, ei antamassa ohjeita, että tuo mökin eukko on ihan kiltti ja tuo ruokaa. Ei se pelkäsi minua ja kirmaisi kaislikkoon pakoon.

Jos olisin saanut kontaktin pikkuiseen orpoon sorsaan olisin vienyt sen suihkulähdeammeeseemme ja alkanut hoivaamaan sitä kunnes se olisi tarpeeksi iso palatakseen järveen.

En päättele sinusta kirjoituksesi perusteella oletko kykenemätön tai kykenevä elämään toisen surussa sen nuorena kuolleen kissanpentutarinan perusteella.