Inhottava "taiteellinen" suku

Joo, paljon tehdään tosiaan roskaa ja jätettä ns. taiteen nimissä, olen sen kans huomannut. Parasta taidetta on sellainen joka häviää, esimerkiksi jonka voi syödä pois, tai kuunnella pois. Kaikki hemmetin lanka- ja kangashärdellit, huovutetut kauheudet, kollaasit, suurennetut valokuvat (yökyök) puhumattakaan metalli- keramiikka- muovi- ja puuromusta... rumentavat kaunista luontoa ja ovat turhaa roinaa.

Eihän tuo nyt niin paha?
Suvussani eräs mukava ihminen taiteilee. Olen saanut pidetyksi muotopuolet tekeleet poissa kotoani. Vähän kehuskelen joskus, niin on tyytyväinen.

Ymmärrän täysin. Eikös se aikoinaan se rikkaan suvun omituisin jäsen lähetetty taidekouluun piirustelemaan, se kun on niin "taiteellinen".

Lainaus:"Ja sä köyhä raukka jouduit tekeen "töitä" ja kärsimään katkeruudesta koko elämäsi?"
En ole köyhä, mutta minä näytän olevan tämän ongelmajätteen loppusijoituspaikka, kun nämä taivaanrannanmaalarit ovat niin boheemeja etteivät koskaan ole ajokunnossa, ai niin eihän niillä ole edes autoo. (kun kortti on menny, eikä niillä ole varaa autoon. Ja eiväthän tällaiset ota mitään vastuuta mistään. Eivät kanna muuttokuormia, eivät vie jätteitä kaatopaikalle, eivät vie turhia "perintökalleuksia" kierrätykseen. Niitä vaan kuulema jonkun(minun) pitää säilyttää muistona!
En ole katkera, mutta etäisyyttä on pakko ottaa näihin!

No semmosta se on, jos ei ole yhtään taiteellista ihmistä suvussa... Heräähän siinä varmaan kateus tavallisia ihmisiä kohtaan. Miten joku voi vihata omaa äitiään niin paljon, kuin tuo sairas joka laatii noita viha-aloituksia? Huolimatta että tuo puhuu keksittyä p*skaa, niin silti... Pitäisikö mun lukijan paijata sua päähän, että voi voi sinun perheesi ei antanut sinulle mahdollisutta edes lukion suorittamiseen, yhyy, ja on se niin hirveää, että on sellaisia leuhkoja ihmisiä, jotka harrastaa maalausta, yhyy - kun kyllähän se kansanopisto on vain juppeja varten, yhyy... Niinkuin niitä "kermaperseitä", jotka silleen vaan ihan "vahingossa" on saaneet viran jostakin ja pärjänneet elämässään ilman mitään ahkeruutta, kun totta v*tussahan se kuuluisi sinulle kateelliselle, se elämä, p*ru vie!

Se että sinä olet mieleltäsi sairas; sä nimetön herjaaja, ei tarkoita sitä, että sinun haukkumasi olisi sairas tai että olisivat sairaita. "Taidetta" ei kyllä edusta nimettömänä esitettyjen perättömien keksittyjen vihatarinoiden julkistaminen nimettömässä netissä, vaan ainoastaan äärimmäistä m*lkkumaisuutta ja yksinkertaista luonteenlaatua miltään ihmiseläjältä.

No voi kamala jos äitisi on saanut iloa elämäänsä taiteesta noin kovin että oikein sun elämä on kärsiny....aika oksettava peska oot ite, jos saan suoraan sanoa.

On sullakin ongelma :o

Luonnollistahen se on, taiteen tekeminen. Nykypävänä ei käsillään juuri pääse tekemään oikeata työtä, niin voihan se luonnollisen tarpeen korvata väkkäämällä jotain ns taidetta.
Antaa ihmisten värkätä, tehkööt mitä tykkääät, kunhan eivät pakota niitä, jotka eivät halua. Pakottaminen on aina eräänlaista raiskausta, olkoon asia mikä tahansa.

Ymmärrän kyllä suurten veistosten ja rautalankahäkkyröiden yms. epäkäytännölllisyyden ja noh, rumuuden suurimmalta osin enkä haluaisi sellaisia kotiini tilaa viemään. Piirrokset ja maalaukset ovat eri asia, niistä pidän paljon. Sarjakuvatkin ovat taidetta.
Ymmärrän tosin jossain määrin ketjun aloittajaa, suomalaiseen tapaan en itsekään pidä "show-offeista" ja itsensä kehuskelijoista.

Olen ollut ainakin 7 talvena Havukosken koulun keramiikassa aluksi Matti Pyykön ja Sirpa Roosin opstuksella ja kyllä se on hauskaa niin kauan kuin ideoita riittää. Toisaalta jos kaikki jättävät jälkeen valtavan määrän keramiikkaa ja öljyväritauluja niin tarttee valkata parhaat säilytettäväksi jos suku lahjoittaa. Kyllä niitä on turhempiakin harrastuksia kuin keramiikka mutta kukin halujensa mukaan toimikoon....

Ensimmäisenä tulee mieleen, että lapsuusesi ongelmat ovat todella pieniä siihen verrattuna, joita lapset ja ihmiset kokevat tälläkin hetkellä. Huume- ja alkoholistiperheissä. Muissa välinpitämättömissä perheissä. Väkivaltaisissa perheissä.

Ongelmansa ja traumansa kullakin!

Minun äitini halusi kannustaa minun musiikillisia taipumuksiani. Pikkulapsena jo oli opeteltava pianonsoittoa. Tosin äiti itse ei ollut siitä mitenkään innostunut, joten minulle tuli siitä heti alkuun pakkopullan maku. Hän klankutti muutamia virsiä ja kansanlauluja yksinkertaisista nuoteista itse.
Äiti halusi minun myös laulavan. Hän soitti pianoa ja minä seisoin vieressä laulamassa.
Koulussa minun piti mennä kuoroon. Koskaan hän ei sanonut mitään myönteistä kuoron saavutuksista, vaan moitti minua konsertin jälkeen, että olin pannut vääränlaiset kengät jalkaani.

Pianonsoiton opettajani ei ollut mistään kotoisin. En saanut häneltä mitään sellaista oppia, joka olisi auttanut minua ymmärtämään musiikkia. Eipä äitinikään osannut ohjata minua mihinkään, paitsi kielsi kaiken viihdemusiikin ja iskelmät "roskana".
Hän ei kuitenkaan ikinä vienyt minua konserttiin, vaan musiikin kuuntelu huonosta radiosta riitti hänelle ja ilmeisesti myös minulle.
Kun lähdin kotoa, lopetin musiikin kuuntelun kokonaan. Minua on suuresti helpottanut, kun ei ole tarpeen istua shhh shhh shhh-hiljaa, tämä on BACHIA, vaan olen saanut olla kuuntelematta.

Kadehdin kaikkia lapsia, joiden kotona ei ollut pianoa, enkä ottanut kotoa pianoa vastaan, vaan soin sen mielihyvin pikkuveljelle.

No joo, itse satunnaisena maalailijana ymmärrän kyllä, että jos joka paikka pursuaa harrastelijan tauluja, taiteesta ei-niin-innostuvaa saattaa hieman ahistaa. Minullaki jo välineet, 6 taulua ja pari pohjaa vie ihan riittävästi tilaa..

Aika varovainen saa olla sen oman 'taiteen' antamisesta eteenpäin, ainakin lapsuuden jälkeen siis... Olen tehnyt jos on oikein pyydetty ja aina koitan sanoa että pakko ei ole ottaa jos ei sovi omaan makuun/sisustukseen ja en sitten ihan oikeasti loukkaannu. Se on aina jotenkin vähän noloa ja tuntuu itsekehulta. Välillä nolottaa niitä vanhoja seinällä nähdessään, että tuonkin kohdan tekisin/osaisin tehdä nyt toisin ja tuon ja tuon. Toki tekeleiden eteenpäin tyrkyttäminen on helppo keino vähentää niitä omista nurkista ;)

Mutta, jos on palo tehdä, ajattelen että ei kannata tekemättäkään jättää, olkoon vaikka minkälainen mämmikoura ja värisokea. Kyllä niistä joku tykkää tai jos ei eikä edes itse, aina voi maalata päälle. Se on terapeuttista jopa. Tietenkin pitää ajatella ympäristöä, esim. öljyvärimaalauksiin kannattaa tuhlailla aikaa ja harkintaa ja suosia mahdollisimman myrkyttömiä värejä. Vesiliukoiset värit ja lyijäri vähän helpompia ja vievät vähemmän tilaa. Digitaalinen taide ei vie fyysistä tilaa juuri ollenkaan jos on kone jo ennestään.

Ja ne valokuvat.. joo, myönnetään, tosirakkaus täälläkin. Myös muiden... harva tosin on vielä päätynyt paperille asti ja isoksi ei yksikään. Muutama pieni tulostettu on seinällä muistona kivoista asioista.

Siitä 'taiteilijan' elämässä menestymisestä (tai not), on niin totta. Surkeampaakin surkea surkimus täällä kirjoittelee, nimim. ei työtä, eikä myöskään sitä ajokorttia. Onnettomalla luuserilla ei ole muuta toivoa kun ajatella, että jospa jokin muukin tässä elämässä merkitsisi jotain kuin menestys. Nuorempana ajatteli ja aikoi paljon, luulin aidosti, että olemalla ahkera ja opiskelemalla saa hyvän työn. No ei saa, jos ei vaan ole oikeanlainen tyyppi. Totaalisen Epäonnistumisen edessä nämä visuaaliset rakkaudet ovat ilon tuojana suuressa arvossa. Lähipiirin ärsyyntymisen uhalla.

Onneksi aikuisena voit sentään tehdä valintoja ja pysyä poissa ahdistavien asioiden luota. 'Taiteilijalle' voi myöskin ja kannattaa ilmaista, jos taidejutut ei niin innosta. Melko epänormaalikin ihminen ymmärtää kyllä, että ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, ja taiteilijallekin on joskus terveellistä astua pois taidemaailmastaan vaikka edes kahvin ja pullan ajaksi ;)

suuret on murheet nykyään ihmisillä...

Ymmä##än aloittajaa oikein hyvin. Meidän pe#heessä se vouhotuksen ja kaiken kunnioituksen ja palvonnan kohde olii y#ittäjyys.

'Jos et oo y#ittäjä, et oo mitään.'

Ja tuho on sen mukaista.

Se pätemisen tarve on aina RASITTAVAA!!!!

ymmärrän hyvin sua... ei feikkaamista jaksa katsella...

Oppineita ihmisiä on ollut aina vähän, nyt vasta viimeisen 100 vuotta on kaikilla ollu mahdollisuus oppia ja hankkia sivistystä. Sen takia ehkäpä sitä ihaillaan liikaa kaikkea, jolla on kulttuuri-, sivistys-, oppiarvo-leima

Niin,mikähän sullakin soi taustalla kun kirjoitat tänne..Jonkun taiteilija tekemä biisi.Kaikki ympärillämme toteutuva perustuu jonkinlaiseen taiteeseen.Mainokset,mainoskatkot,puistot..Taidetta ei mun mielestä oo jonkun kylätaiteilijan savi-tuotos.Taide on tää elämä.

Olen taiteilija. En juoppo. Suurin osa ystävistäni on taiteilijoita. Kukaan heistä ei ole juoppo. Perheellisiä monet, mutta yksin asuviakin.

Monet taiteilijat tekevät toista työtä. Niin teen yhä minäkin, vaikka yhdestä työstä olen jo eläkkeellä.

Minulla on paitsi kuvataiteen alan koulutus, myös akateeminen loppututkinto toiselta alalta.

Olen minäkin sairas, mutta se johtuu luovuutaani tukahduttaneista vanhemmistani. - Taiteella ei elä, taiteella ei elä, oli isäni hokema.

No, jotkut elävät. He ovat niitä "apuraha taiteilijoita", joilla on aikaa ja rahaa "renttuilla". Ja apurahoja Suomessa saavat he, jotka kuuluvat "mafiaan" eli
taiteen keskusjäejestöihin, niihin joiden eduatajat jakavat miljoonia euroja
veronmaksajien ja veikkauksesta satavia rahoja suosikeilleen.

Työssä käyvät taiteilijat ja marginaalitaiteilijat, joihin itse katson kuuluvani eivät niitä saa, vaikka CV minulla on jo monta sinua.

Tästä syystä olenkin pitänyt näyttelyitä etupäässä ulkomailla, mutta sitäkään ei Suomessa arvosteta, koska en kuulu "mafiaan", vaikka mitään näyttelypaikoistani ei tarvitse hävetä.

Rahoitan taiteeni ihan itse, ja omalla työlläni. Mutta ihmiset saavat siitä näyttelyissä nauttia aivan ilmaiseksi.

Järjetöntä, mutta olla taiteilija, ei muutakaan en voi. Jos sen puolen kokonaan tukahdutan, silloin sairastun.

Tuo on aivan totta. Akuiset ihmiset jäljittelevät reilu i vuotiaiden sormiväripläjäyksiä tauluun ja myyvät sitä hyvään hintaan (vrt vaikka Picasso).

HUPSIS, 40 ikävuoteen ollaan ehditty enkä uskonut koskaan löytäväni kohtalotoveria.

Kyllä taide on pilannut minunkin lapsuuteni! Mä kun olin lukeva älykkölapsi jolla ei minkäänlaista spatiaalista lahjakkuutta, luovuuta tms. Mut vaan piti väksiin vääntää

Oli maalausta, dreijausta, balettia, laulua, pianonpimputusta, nokkahuilua - Pakkoharrastuksia. Ainainen huonommuuden tunne.

Äidin suvussa oli taiteilijoiden vikaa, mummi oli ns mesenaatti wannabe-maire gullichsen ja mutsi wannabe-taiteilija joilla oli kavereita atskissa. Mutsin kaverit ovat ihan huuhaa taiteilijoita ei niistä kukaan mikään nimekäs oo. Jos yks on jotain siihen suuntaan niin siksi että hänen miehensä on rahoittanut akan puuhastelut.

tätä sontaa oli sitten aina ihailtava. Kukaan muu joka ei ole taiteellinen/taiteilija ei ole mikään eikä kukaan. Serkkuni meni naimisiin jonkun aivan onnettoman ö-luokan taiteilijan lapsen kanssa, ja jo vain on serkkuni puoliso parempi, lahjakkaampi (ihan missä vaan) ku me muut. Ja serkkunikin sai pluspisteitä on sekin niin taiteellinen koska halusi taidekriitikoksi nuorena, vaik sekin tie loppui lyhyeen.

Jauhetaan pskaa jostain geeneistä ja taiteellisuuden perimästä, kato nyt totakin serkkua kun se on niin lahjakas. Ei jumaliste riitä niille sukulaisille (tai kiinnosta) maisterin tutkinto, vakituinen työ ja vielä jatko-opinnot päälle jos se ei ole taidetta.

Koulukavereistanikin kysyttiin aina olivatko taiteellisia ja piti kunnioittaa heitä joilla oli kuvis 10 ja mutsi lukee niistä edelleen paikallislehdistä ja sanoo, et on luokkakaverisi virkannut kivat korut tässä. Joogassa kävi yks semi-tunnettu taiteilija ja jo rupes porukat kyselee miten joogassa meni. Sanoin, että se taiteilija on muuten ihan syvältä näin ihmisenä vaikka se sitten olisikin ihan oikea taiteilija.

Yks proffa oli muuten tietyn tieteellisen alan ihminen ja olisin pyytänyt ohjaajakseni. Täti on lähellä eläkeikää, mut saamari se olikin hurahtanu johonki ihan ihme taidehaaraan, tehny tästä tieteestä mukamas taidetta eikä sitä kiinnostanu enää muu.

Seurustelin kerran miehen kanssa jonka veli oli ollut naimisissa taiteilijan kanssa. Että tää on kuulkaa kaukaa haettua mutta haluan vain osoittaa taiteilijoiden terrorismia. En kuulkaas kelvannut miniäksi tai kumppaniksi kun sen veljen EX-vaimon taiteilijahaamu kummitteli yhä perheessä. Ne eivät olleet taiteilijoita mutta taiteilijoiden palvojia kuitenkin. Mä kun olin tavis.

Tiiän taiteilijoita 30-40 vuotiaita jotka eivät osaa käyttää tietsaa. Yks sano kerran että se tekstittää leffoja jotta sais rahaa ku ei taiteella elä. Olin ihan et jaa olet siis kääntäjä. Ei ei hän ollut kääntäjä vaan se oli siellä elokuvateatterissa ja laitto ne tekstit näkyviin jollain ohjelmalla. Jo oli taiteellista hommaa.

Seurustelin kerran miehen kanssa jonka täti oli taiteilija. haukuttiin ja kiusattiin sitä minkä ehdimme. Kahelihan se oli. Aina kun sanoin jollekin sukulaiselle poikaystäväni sukunimen ne olivat ihan et ai jaa ooh se on sen taiteilijan ...? Niin anteeks mitä tarkoititkaan, sillä on joku hullu maalaileva täti ja mitä sitten? Sillon vedettiin yhtä köyttä :)

Kaikki artistit eivät ole juoppoja eivätkä elä apurahoilla, mut hyi helkkari onhan niitä apurahan saajia ihan liikaa. menisivät oikeisiin töihin, markkinavoimat jylläämään. Jos ei kukaan väkerryksiäs osta teet jotain muuta, eikös se nyt ole meille kaikille muille ihan päivänselvä asia. Taiteilijat terrorisoivat yhteiskuntaa ja sitäpaitsi, kaiken maailman ihme metallista tai lyijyäreistä maalatut tekeleet ovat juuri sitä - ongelmajätettä. Teksisivät kaikki metallityönsä kierrätetystä, mut ei joitkut haaskaavat oikein luonnonresursseja taiteilemiseen. Nykytaiteella ei hirveesti ole tarkoitusta nyky-yhteiskunnassa. Sehän häiritsee useampaa kuin miellyttää. Firmat ovat menneet siihen keisarin uudet vaatteet-lankaan ja ostavat useilla tonneilla mukamashyvien taiteiljoiden maalinheittoa kankaalle.

Mutsi on mun suhteen tullu järkiinsä, mut niitten taiteilijakavereiden kanssa se on ihan älyvapaa. Ja hitsi, graafikotkin ovat kaikkien mielestä taiteellisia. Toinen isoäitini oli joutunut aikuisiällä ns taideteollisuuden alalle töihin. Sit oli risainia koko rahan edestä eikä kannattanut sanoa sanaakaan. Mummi olisi kuulemma nuorena halunnu ihan muualle, eikä se ite osoittanut omaavansa minkäänlaista taidelahjaa, paitsi SILMÄÄ. Kun yhdestä tädistä tuli muotipiirtäjä, niin se oli hyvä se. Edustusrouvia kaikki nämä sukulaiseni ja mutsin kaverit ovat. Oikeat duunit eivät siis kiinnosta ja verhoillaan se sitten taiteellisuudeksi. Ite oon elämäntaiteilija ja se on jotain aivan muuta.

Niin,ei kaikki Picassoakaan pitänyt minään.Anna taiteilijan kypsyä....

niinkö

Vihataan miehiä, naisia, tyttöjä, poikia, elukoita, kaupunkia, maalaiskylää, taidetta, politiikkoja... Mitä te hyvät kanssaihmiset ette vihaa?

kuule jos tää onkin vihan sivusto. Jonnekin ne vihat on purettava ja parempi nettiin kun kanssaihmisiin fyysisesti. Eiks niin.

jos et vihaa, et ole kokenut mitään.

Et ole sitten ikinä kuullut, että erilaisia taiteita käytetään terapiamuotoina? Taide avartaa ja auttaa ymmärtämään, mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Taiteet eivät välttämättä kaipaa sanoja, vaan kuva, maalaus, musiikki tms. luomus kertoo jotakin, minkä voi tajuta syvällä sisimmässään ilman sanoja.

Uskokaa ja tajutkaa nyt immeiset: monella on haave olla huipputaiteilija, -kirjailija, -muusikko, -urheilija... Sellasia ihmisiä huiputetaan ja he itse huiputtavat itseään.

Ei vain ole suhteellisuustajua. Hyvä käy kupaksi ja saa mainetta. Ihmissilmään on kirjoitettu, korviin sävelletty, kehoon laitettu se mikä on laaduksta.

Turhaan on yrittää jos ei ole lahjoja. Soraäänet, suttanäpit, tikkusormet, kivikorvat...arkea ne on.

Hyviä on harvassa.

Jotkut tollot vaan luulee itsestään liikoja...

Ihan hyvä asiahan se on että joukossamme on myös taiteellisesti herkkiä ihmisiä, jotka tarjoavat elämyksiä ja tapoja tarkastella ja tulkita toisin ympäröivää todellisuutta ja maailmaa jossa elämme.

Tekl haluaisitte sitten että maailmassa kaikki olisi harmaata ja mustaa ja eletään korvia myöten paskassa ilman värin hitustakaan???!? Joo ymmärrän jos taidetta saa yliannostuksen mutta maailma on ankea ilman sitä! Ja nykytaidetta arvostamattomat voivat mennä vaikka metsään tai minun puolestani vaikka Tšernobyliin jos haluatte tarpeeksi vanhaa moskaa. Jos taide pilaa yhden suvun niin mitä väliä!?! Taide on se joka pitää ihmisen elossa ja jaksamaasa ette te kauan ilman sitä kestä. Taidetta on kaikkialla, ja sille en voi mitään jos jostakin tuli juoppo.

Kälynen sivu tää Suomi24.

Mitä se on sinulta pois, jos sukulaisesti nauttii tekemisestään?

Tällainen *keskustelu* oli ennustettavissa näinä kovina aikoina.Ja itekin myönnän,että perilliset ovat kärsineet taloudellisesti faijan *edesottamuksista* ja olen kieltänyt niitä soittamasta mitään instrumenttia, suurin osa ei uskonut.
Otan osaa!

Sama kuin mäkihypyssä taikka missä urheilussa tahansa: kaikki eivät voi olla voittajia. Miksei urheileva vanhempia syyllistetä samaan tapaan? (Onkos muutes Matilla lapsia?)

Urheilua on helppo ymmärtää,mutt taidetta ei ymmärretä aina itekään, paitsi mun biisit,jotka eivät ole taidetta, vaan p.a.s.k.o.s.t..a.

Ps. Urheilun sanotaan olevan terveellisempää kuin taide, tästä todisteena monet hajonneet olkapäät ja venyneet kintut, meinaan urheilijoilla.

En lainkaan usko, että *keskustelun* aloittelija on provo(kirjoitinkohan juuri tämän sanan oikein?) Eli kaikea mitä ei voi ymmärtää,tulee vihata, tää on nyt tällä vuostuhannella tullut hyvin selväksi :)

Suurin osa omasta mielestään taiteellisista ihmisistä ei oikeasti omaa minkään asteisia lahjoja. Siinä sitten töherrellään tai väännetään jostain rautalangasta muka hienoja taideteoksia.

On myös paljon näitä "taitelijoita" jotka esimerkiksi pöllivät jotain rakkaudenlukkoja Tampereen silloista ja sulattavat ne kamalaksi köntiksi. Köntillä on sitten muka hieno vertauskuvallinen tarina.

Oma isänikin olisi parempi taitelija kun valaisi ämpärillisen betonia mistä pilkottaisi kuiva ruusnvarsi. Tälle voisin keksiä tarinaksi vaikka: Tämä kuvastaa ihmiskunnan yleistä suhdetta luontoon ja kuinka tukahdutamme samalla myös rakkauden. Luonto, elämä ja rakkaus...sen pitäisi merkitä.

Todellisia taiteilijoita ovat tekijät. Esimerkiski kultasepät, sepät, kirvesmiehet, hitsaajat, lasinpuhaltajat,.. Eivät mitkään naurettavat suunnittelijat jotka kertovat ympäripyöreät näkemyksensä harakanvarpailla paperille ja siitä töherryksestä todellinen taiteilija tekee kauniin ja vaikuttavat työn.

Taide on hyvä tapa kuluttaa aikaa ja purkaa oloaan. Ihmisellä on halu luoda jotain omaa. Minä olen eräänlainen taiteilija, mutta en vouhottaja. Piirrän ja maalaan, koska se on mielestäni hauskaa. Anna suvun olla rauhassa viettää aikaa taiteen parissa. Jos se sekoittaa niiden päät, niin anna olla, jos et kerran välitä tai halua olla heidän kanssaan tekemisissä.

Nimimerkit "tekotaiteilija", "äkkimyrkkä" ja "harvalla on taitoa" --pelastitte kommenteillanne päiväni , ootte ihan huippuja.

Mut joo, mitä kukakin taiteella käsittää.
Itse liitän jotenkin taiteen estetiikan tajuun, haluan kauniin taulun seinälleni joka kohottaa mieltä,nautin ja myksityn vaikkapa sikstuksen kappelista,

mutta esim tyyliin videoinstallaatio kissasta joka räjäytetään papatti takapuolessa taivaan tuuliin, tai vaikkapa vanha räsynukke jonka otsaan taiteilija on kirjoittanut "muthafuker" puhumattakaan spermasta tehosekoittimessa -- nää ei taideteoksena mulle avaudu tai tuota minkäänkaltaista elämystä, paitsi suunnattoman potutuksen tunteen jos pääsylippu on tullut tuonkaltaiseen taidenäyttelyyn maksettua

Erikoisuuden tavoittelu ja huomion haku keinolla millä hyvänsä eivät kerro lahjakkuudesta. Tuokaa mulle taistelevat metsot-taulu, katselen sitä mieluummin kuin spemulinkoo, sori.

Maailma ilman taidetta olisi karmea paikka, mutta myös tämä "taidetta taiteen takia" maailma on lähes yhtä paha.

Itse opiskelin pari vuotta taidealalla, kunnes lopetin, koska yksinkertaisesti tajusin sen kannattamattomuuden ja olin täynnä sitä hölynpölyä. Erityisesti meni hermo siihen taiteen symboliikkaan ja selittelyyn, sillä ei ole väliä mitä oikeastaan onnistuu luomaan, kunhan onnistuu luomaan siitä hyvän selityksen ja liittämään sopivasti symboliikkaa mukaan.

Toinen epäkohta taiteessa, ainakin Suomessa, on tuo apuraha systeemi. Maataloudessa vielä ymmärrän kannattamattoman tukemisen erilaisilla tuilla, koska ruokaa on pöytään saatava, mutta taide ei kuitenkaan ole niin välttämätöntä. Riittävän lahjakas tai intohimoinen taiteilija luo sitä taidettaan vaikka muun ansion ohessa, kunnes pystyy elämään omalla taiteellaan. Muistan kun meillä oli jopa oppitunti siitä kuinka apurahahakemusten täyttämisen taito ja suhteiden luominen on lähes yhtä tärkeää kuin itse taiteen tekemisen taito! Apurahat mahdollistaa monille löysäilyn taiteen varjolla, vieläpä epäreilusti, koska monet jäävät kuitenkin ilman vaikka se kenties heille voisikin olla se alku siihen oikeaan taiteilijan uraan.

Itsellä nyt mennyt viisi vuotta ja edelleen taiteellisuus minussa on kuollut, tai toivottavasti vain nukkuu. Enkä kiellä sitä, olen katkera. Toki minäkin mielelläni taiteilisin päivät pitkät, mutta tällä hetkellä unelmoin tekeväni sen sitten eläkkeellä, kun on ensin tienestit ansaittu jollain muulla. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun katselee erään tutun varakkaan perheen aikuisia lapsia, joilla on varaa taiteilla mielin määrin vaikka se taide ei itsessään tuotakaan, mutta kun ei muuten ole rahasta kiinni.

Joka tapauksessa olen silti iloinen taiteen olemassaolosta. Sydämestään sitä tekeville se voi olla ainoa henkireikä ja kyllä monet niistä tuotoksistakin jotain saavat. Ja se joillekin tekopyhimyksille myös hyvän mahdollisuuden kekkuloida gallerioissa ja "rakastaa" taidetta . :)

"kun katselee erään tutun varakkaan perheen aikuisia lapsia, joilla on varaa taiteilla mielin määrin vaikka se taide ei itsessään tuotakaan, mutta kun ei muuten ole rahasta kiinni. "


Onko siis näin että nykysuomen taide on mennyt omituiseksi erikoisuudentavoitteluksi tai parhaimmillaankin keskivertopuolivalmiita töherryksiä suoltavaksi mikämikämaaksi , jossa pärjää mikäli handlaa apuraha-hanat ja tausta ja suhteet( tai siis nykysana:verkosto) ovat kunnossa?

Taidealalla moni saa ansaitsemaansa tunnustusta vasta vanhana kääkkänä tai kuolemansa jälkeen, koska kateus kaikissa narsismia ruokkivissa taidealoissa on niin katkeraa että usein valitaan sen keskiverto tai tuttuteeveestä kuin todellinen lahjakkuus joka koetaan omalle osaamispiirille uhkana--tai vielä järkyttävämpää-- tai jota tekotaiteellisuuden kyllästämä ilmapiiri ei edes ymmärrä arvostaa.

Oletteko miettineet miksi niin moni lahjakkuus "löydetään" vasta kuoleman jälkeen ja teokset alkaa yllättäen tuottaa hilloa vaikka taiteilija eläessään olisi syönyt kynsiään?

Entä sitä, miten ällistyttävää on huomata, kuinka enemmistö peesaa kuin sopulilauma täyttä töttöröötä, syystä ettei vaikuta epätrendikkäältä taiteellisesti "kriittisessä ja asiantuntevassa" seurassa?

Entä sitä, että jos tosiaan kukaan ei taiteella elä , niin muuttuuko se vai onko jo muuttunut elitistiseksi, varakkaiden huviksi jota muksut "harrastaa"?

Moni spurgu on taiteellisempi kuin uskookaan. Heidän tarvisi saada vain jostain rahat vaikka kameraan ja pistää kaveri kuvaamaan kun pissaavat kadulle peukalo pystyssä. Sitten kuvainstallaatio ja sekavaa tekstiä joka kuvan alle, kuten "Pera pissaa sunkin muroihin.".

Kasa sormiväjä, kakkaa ja tupakantumppeja ja suuri taideyhdistys hurraisi seisaaltaan kun esittelijänä olisi jonkun tunnetun suvun Vesa tai taiteilijaeläkkeen saaneen sankarin jälkipolvea :) Fakta on että idiootit maksavat ihan yrjöttävistä jutuista kun tekijä on muka tunnettu. Sitten väliin keskustellaan jostain Dostojevskistä ja oopperan tasosta Suomessa.

Oopperakin on iso vitsi kun sitä tarvii tukea kun rikkaatkaan eivät viitsi maksaa korkeakulttuuristaan niin paljon kuin tarvisi. 70% lipunhinnasta tulee valtion kirstusta. Eli täysin kannattamatonta huttua mitään vain ani harva jaksaa katsoa. Tätä sitten tuetaan vaikka ihmisiä on leipäjonoissa. Naurettava Porvari Suomi :D

http://adf.ly/A8nDy

Eivät kaikki taiteesta pitävät tai sitä tekevät ole tuollaisia todellakaan. Taide on luovuutta myös ja uusia keksintöjä.

Harmi jos muutama liian boheemi on teidät saattanut tuohon tilanteeseen. Kaikki taideihmiset eivät vouhota saati tyrkytä taidetta.

Ympäristöystävällisyys on myös tärkeää kaikessa, taideliikkeet voivat hankkia luontoystävällisiä juttuja jos joku kyselee...

Taide termillä kuten muillakin sanoilla, tuntuu olevan monia merkityksiä eri ihmisille... Stereotypiaa ei pidä luoda kaikista yksien vuoksi.

Taide voi olla koneella tehtyä tai perinteisin menetelmin. Taidetta voi olla muotoilussa ja uusissa ideoissa. Luovutta ilman olisi mahdotonta päästä ideoimaan uutta monimuotoisesti.

Moni korvaamattoman ja mittaamattoman arvokasta taidetta tehnyt on kuollut köyhänä. Mutta ei ne kaikkien levyt radiossakaan soi heidän kuoltuaan?
Omaiset saa vaan teosto tuloa taitelijan kuoltua vaikkeivat osais ees veisata?

2000-luvulla yhtäkkiä lähes kaikki voi olla "terapiaa" tai taidetta.
Sitten joku keksi yhdistää nämä kaksi käsitettä------ja tämä ei ole edes vitsi.

Taide kuvastaa aikaansa,nyt ja aina, Tämänpäivän tekotaiteilijat ja politiikot ,pyrkyrit samaa paskaa koko läjä, aidot totuuden tuojat saavat tikkua silmään ja puukkoa selkään,

Taiteet, kaikki sen eri lajit, ovat mielelle sama asia kuin liikunta ja fyysinen rasitus ruumiille.

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Uusi musiikki, taidesellainen, kilinä, kolina ja kalina, ei melodiaa tms. perinteiseen musaan viittaavaa, nostaa KAIKKI karvat pystyyn.

Toisille taiteellinen suku on IN-HOT-TA-VA.

Toisille taas IN-NOIT-TA-VA.

1. Katsokaapa hetken MIchelangelon veistosta nimeltä Pieta`.

2. Katsokaa sen jälkeen Gullichsenin tekemää "Posankkaa", marsipaanipossu ja kumiankan hybridiä.

miksi itse sitten ostat lahjoja ystävillesi tai perheellesi, jos ne on kerran niin hienoja tavaroita niin ostaisit ne itsellesi. Kun joku antaa taidetta toiselle, ei ole kyse loppusijoituspaikasta tai siitä ettei itse niistä pitäisi, vaan siitä että normaali hyvä ihminen haluaa toisinaan antaa jotain lahjaksi ystävilleen/perheenjäsenilleen. mutta mitäpä sinä itsekäs ihminen siitä tajuaisit

Tunnen "krääsätaidesaasteen" ongelman erittäin hyvin. On pakko myöntää, että inhoan kaikkea keramiikkaa, alkeellisia tauluja ja kaikkea muuta taiteen nimissä tehtyä paskaa/jätettä. Olen kokenut saman kohtalon kuin viestiketjun aloittaja.
Ota pakettiauto täyteen sitä saakelin roinaa ja vie sinne sun tänne roskiksiin taikka koko v..tun kuorma kaatopaikalle. Niin siitä pääsee.
Itse olen kantanut monia jonninjoutavia, pölyäkerääviä keramiikkamökylöitä roskikseen.
En kaipaa - eivätkä silmäni etenenkään.

Minä aloitin kuvataidekurssin vasta 62vuotiaana. En tiedäolenko suvussa ainoa taulujen tekijä.