ortodoksi kirkko sallii niin modernin ja sallivan käytännön kirkoissa nykyaikana?
Kirkkoon mentiin ennen hiljaa rukoilemaan ja nykyisellään kirkko on kuin päivätanssit jossa jokainen sosiaalisessa tarpeessa oleva katsoo oikeudekseen hälistä ja tehdä kaikkea muuta kuin rukoilla.
Menen kirkkoon hiljaisen rukoushetkeen ja kuuntelemaan opetuspuheen.Muttei siitä yleensä seuraa mitään muuta kuin suuttumus ja paha mieli kun kirkko on kuin markkinapaikka.
Josminulla olisi varaa rakentaisin kirkon jossa olisi hiljaisuus niinkuin on ollut aiemminkin.
En tiedä mistä tämä kaiken salliva lepsuilu on oikein alkanut.
Kyllä Jumala on myös sellainen jolla on Jumalallinen ankarakin puoli.On minusta väärin että ne jotka tekevät väärin ja itsekkäästi vaativat oikeuksiaan puolustelevat sitä Jumalan armolla ja anteeksi annolla ja sillä että ei saa tuomita.
Minusta ollaan menty hieman väärään suuntaan tässä sallivuudessa ja tulkitaan omiksi salliviksi tarpeiksi tätä tuomitsemista.
Kirkkoon mentiin ennen hiljaa rukoilemaan ja nykyisellään kirkko on kuin päivätanssit jossa jokainen sosiaalisessa tarpeessa oleva katsoo oikeudekseen hälistä ja tehdä kaikkea muuta kuin rukoilla.
Menen kirkkoon hiljaisen rukoushetkeen ja kuuntelemaan opetuspuheen.Muttei siitä yleensä seuraa mitään muuta kuin suuttumus ja paha mieli kun kirkko on kuin markkinapaikka.
Josminulla olisi varaa rakentaisin kirkon jossa olisi hiljaisuus niinkuin on ollut aiemminkin.
En tiedä mistä tämä kaiken salliva lepsuilu on oikein alkanut.
Kyllä Jumala on myös sellainen jolla on Jumalallinen ankarakin puoli.On minusta väärin että ne jotka tekevät väärin ja itsekkäästi vaativat oikeuksiaan puolustelevat sitä Jumalan armolla ja anteeksi annolla ja sillä että ei saa tuomita.
Minusta ollaan menty hieman väärään suuntaan tässä sallivuudessa ja tulkitaan omiksi salliviksi tarpeiksi tätä tuomitsemista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet oikeassa! Minäkin haluaisin rauhassa keskittyä rukoilemiseen ja palvelukseen osallistumiseen, mutta ympärillä oleva hälinä häiritsee. Vigilia on vielä sentään suht. rauhallinen mutta "monikulttuurisen" seurakunnan liturgiat ovat yhtä markkinameininkiä, mikä ei oikein istu meikäläisen suomalaisen kirkossakävijän pirtaan (tai johonkin). Kaipaan entisiä aikoja, jolloin kirkkoväki osallistui palveluksiin hartaudella.
Mistä me tiedämme toisenlaisen kulttuuritaustan omaavien hartauden?
Ehkäpä ongelma onkin sinun omassa sisimmässäsi? Tunnetko olevasi jotenkin epämukavuusalueella monikulttuurisessa seurakunnassa?
Todellisuudessa meidän maailmalle on monikulttuurinen ja kosmopoliittinen, ja jokainen voi silti löytää siinä oman paikkansa. Pidä ihmeessä mielessäsi Kristuksen opetus myös jumalanpalveluksen aikana ja muista, miten Hän suhtautui kaikenlaisiin ihmisiin. Erilaisesta kulttuuristaan huolimatta jokainen seurakuntalainen on Jumalan palvelija ja meidän tulee hyväksyä heidät ilman mitään syrjintää.
Pitäisikö tässä taas korostaa, että meidän aikamme suurin ongelma on itsekeskeisyys ja itsehyväisyys. Meille suomalaisillekin on haluttu tuoda ajatuksia, joiden mukaan me olisimme jotenkin muita parempia, puhtaampia ja aidompia. Kaikki ulkopuoliset lähimmäiset nähdään uhkana, jos he vain jotenkin eroavat meidän omista totunnaisista käsityksistämme. Mutta Kristus ei koskaan opettanut sellaista oppia, eikä hän hyväksyisi sellaista nykyaikanakaan.
Miettikäämme siis omia asenteitamme ja luopukaamme itsekeskeisyydestämme. Osaammeko me rakastaa ja kunnioittaa lähimmäisiämme niin kuin Kristus meitä opetti tekemään.
Kirkkoon tullaan rukoilemaan, kirkkokahvilla voidaan sitten käydä sitä monikulttuurista keskustelua. Rukouksia ei lausuta niiden toisten kirkossa olevien vuoksi, vaan Jumalalle.
Olisi tietysti helppo sanoa, että menkää luostariin, jos etsitte hiljaisuutta. Mutta se on varattu naimattomille ja leskille, ei aktiivi perhe-elämää viettäville.
Itsekin kävin yli vuoden ajan vain vigiliassa ennen kuin ryhdyin edes keskustelemaan papin kanssa kirkkoon liittymisestä. Vigilian lauluissa esitetään melko lyhyen ajan kuluessa melkein koko kirkon opetus.
Helsignin seurakunnassa on tiettävästi järjestetty omia liturgioita eteläisemmältä kulttuurialueelta tuleville ja hyvä näin. Esimerkiksi Ethiopiassa on hieman toisenlainen liturginen käytäntö, kuin täällä viileässä ja hiljaisessa pohjolassa. Näitä ei ehkä kannata sovittaa samaan palvelukseen.
Monikulttuurisuus ei ole minulle ongelma, erilaiset ihmiset eivät ole minulle ongelma...vaan se HÄSSÄKKÄ ettei ole harrasta tunnelmaa kirkosssa!
Samoin se että jotkut tuovat itseään esille tai yhteiskunnalliset ja maalliset seikat sekä sosiaaliset itsekkäät tarpeet tulevat kirkkoon tai toisten jäsenien niskaan.
Olin todella hyvilläni kun kuulin Isä Andrein erään puheenvuoron eräässä tilaisuudessa.Hän sanoi että olisi hyvä puhua asioista joista yleensä vaietaan.
Ikävä kyllä eräs ylempitahoinen ei ymmärtänt asiaa vaikka arvostakin häntä ja sanoi ettei tietyt paikat ole henkilökohtaisten selvittelyjen paikkoja.
Ilmeinen väärinymmärrys minusta.Kyllä tietyistä asioista ja epäkohdista täytyy voida puhua ja kritiikkiä tulee sietää yhteisen hyvän ja kristillisen hyveen ylläpidon vuoksi.
Hyvä Kaudillo, ehkäpä olisi hyvä oivaltaa eräs ortodoksisen kirkon keskeisin asia juuri nyt tässä vaiheessa, kun jo harkitsette Kirkkoon liittymistä.
Ortodoksisessa kirkossahan jumalanpalvelus on aina yhteinen. Meillä ei ole erikseen mitään äiti-ja-lapsi-messuja, ei pesäpallo- tai potkupallomessuja, ei mitään motoristimessuja eikä myöskään sateenkaarimessuja, joihin ehkä olette tottunut jossakin muussa paikassa.
Ortodoksinen kirkon palvelus on aina yhteinen kaikille, koko monenkirjavalle ja kaikissa sateenkaaren väreissä loistavalle seurakunnalle, joka koostuu Jumalan luomista ihmisistä, emmekä me jaottele heitä mitenkään vuohiin ja lampaisiin, huonoihin ja vähän parempiin, emme edes ihonvärin tai kulttuurin mukaan, vaikka sellainen tuntuisikin niin käytännölliseltä.
Me kaikki voimme vain totutella elämään yhdessä ja hyväksymään toinen toisemme. Meidän ei tarvitse aina korostaa, kuinka minä, minä, minä, minä, minä, minä ja taas kerran minä rukoilen ja minä häiriinnyn, ja minä sitä ja minä tätä vähän parempaa ja nuo toiset ovat väärän värisiä. Sellainen ei ole sopivaa eikä meidän Herramme ole koskaan niin opettanut.
Olen huomannut, että Pääsiäisyön liturgia on jotenkin erilainen, kuin maanantaina toimitettava perheliturgia. Molempia tarvitaan,
Mistä olet mahtanut saada sen käsityksen, että vain täydellistä kaaosta muistuttava monikulttuurinen ja monikielinen liturgia on se ainoa oikea?
Onko niin, että jos kuulet jossain toimitettavan meluttomia liturgioita, niin sinä kiirehdit tuomaan sinne jonkin monikulttuuriryhmän luomaan "tunnelmaa"?
Tuotan ehkä sinulle suurtakin mielipahaa kertoessani, että olen jo liittynyt ortodoksiseen kirkkoon yli 30 vuotta sitten. Jotenkin tunnelma kirkossa oli silloin hieman erilainen ja pappien antama katekumeeniopetuskin erosi siitä, mistä nykyisin puhutaan.
Jos minä noin vuosi ja risat sitten kirkkoon liittynyt yks kaks alkaisin ryypätä ja puheskella toisille levottomia juttuja ihmisten intiimialueilta olisin naimisissa ja jahtaisin vastakkaista sukupuolta häpeämättömästi.osoittaisin hourupäisyyden oireita ja koskettelisin toisia seksi mielessä.Olisin ailahtelevainen mieleltäni
Luulen että sitä ei pitkään katsottaisi.
Miksiköhän kirkkoon syntyneiltä sellaista siedetään?