Haluan ottaa hieman vahvempaa tekstiä viikonlopuksi, helluntailaisten mietittäväksi ja luulen että ensi viikolla alkaa kysely, mitä minun tulee tehdä että pelastuisin?
Lainaan Lutherin kirjoitusta tunnustuskirjasta:
En silti voi rakentaa uskoni varaan enkä siihen, että monet rukoilevat puolestani. Vain sen varaan rakennan, että sinä olet näin sanonut ja käskenyt." Ehtoollisellekaan minä en mene omaan uskooni, vaan Kristuksen sanaan luottaen. Jätän Jumalan ratkaistavaksi, olenko vahva vai heikko, mutta sen minä tiedän, että hän on käskenyt minun mennä syömään ja juomaan ja että hän siinä lahjoittaa minulle ruumiinsa ja verensä. Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua. Näin menettelemme myös lapsia kastaessamme. Tuomme lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle uskon. Mutta emme me tähän hänen kastettaan perusta, vaan yksinomaan siihen, että Jumala on käskenyt kastaa. Miksi näin? Koska me tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä. Nuo hurmahenget ovat sen vuoksi todella röyhkeitä pässinpäitä sorvatessaan seuraavan päätelmän: jos usko ei ole oikea, niin myös kasteen on pakko olla väärä. Aivan samalla tavallahan minä voisin päätellä näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en ole kuuliainen, niin isä, äitiä ja esivalta eivät ole yhtään mitään. Onko oikein päätellä, että jos joku ei tee sitä, mitä hänen kuuluu tehdä, myös tuo asia itsessään on arvoton eikä kelpaa mihinkään? Ystävä kallis, käännä toki järkeilysi ympäri ja päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että kaste on otettu väärin vastaan, se todella on täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa. Tunnetaanhan tällainen sanonta: Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö.
Lainaan Lutherin kirjoitusta tunnustuskirjasta:
En silti voi rakentaa uskoni varaan enkä siihen, että monet rukoilevat puolestani. Vain sen varaan rakennan, että sinä olet näin sanonut ja käskenyt." Ehtoollisellekaan minä en mene omaan uskooni, vaan Kristuksen sanaan luottaen. Jätän Jumalan ratkaistavaksi, olenko vahva vai heikko, mutta sen minä tiedän, että hän on käskenyt minun mennä syömään ja juomaan ja että hän siinä lahjoittaa minulle ruumiinsa ja verensä. Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua. Näin menettelemme myös lapsia kastaessamme. Tuomme lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle uskon. Mutta emme me tähän hänen kastettaan perusta, vaan yksinomaan siihen, että Jumala on käskenyt kastaa. Miksi näin? Koska me tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä. Nuo hurmahenget ovat sen vuoksi todella röyhkeitä pässinpäitä sorvatessaan seuraavan päätelmän: jos usko ei ole oikea, niin myös kasteen on pakko olla väärä. Aivan samalla tavallahan minä voisin päätellä näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en ole kuuliainen, niin isä, äitiä ja esivalta eivät ole yhtään mitään. Onko oikein päätellä, että jos joku ei tee sitä, mitä hänen kuuluu tehdä, myös tuo asia itsessään on arvoton eikä kelpaa mihinkään? Ystävä kallis, käännä toki järkeilysi ympäri ja päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että kaste on otettu väärin vastaan, se todella on täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa. Tunnetaanhan tällainen sanonta: Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Lainaan Lutherin kirjoitusta tunnustuskirjasta"
Koska meinaat palauttaa sen?
Tyhmälle ei kannata vastata sanaakaan.
ps. Odotan Raamatullisia kommenttejä en tyydy siihen että uudestikastajat ja hurmahenget ja tärisijät jättävät kommentoimatta perin selvään kirjoitukseen Jumalan sanasta.
" ps. Odotan Raamatullisia kommenttejä en tyydy siihen että uudestikastajat ja hurmahenget ja tärisijät jättävät kommentoimatta perin selvään kirjoitukseen Jumalan sanasta. "
Jumalan sanaa aloituksessasi ei juurikaan ollut. Lutherin sepustuksia ja Raamatun vääristelyä, kuten sullakin
"Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;" Ef.5:6
Tässä sinulle kaipaamasi raamatullinen kommentti.
Paljon on porua ja heikosti villoja raamatullisen kasteen vastustajilla. Anna Jumalan Totuuden Hengen johtaa sinut kaikkeen totuuteen.
Lutheria seuraamalla jäät epäuskon metsään harhailemaan.
Emmehän me lutheria seuraa, mutta jos havaitsemme Raamatullisen uskon lutherin kautta selitettynä me siihen mielellämme ja sydämellämme yhdymme apostolis-lutherilaisessa uskossa. Ja erittäin mielelläni minä osoitan lahkojen yritykset saavuttaa jotain, eihän lahkojen upotuksen ja muut puuhat johdata ihmisiä kuin helvetin tuleen.
Mitens selität lutterin oman saarnan toinen sunnuntai loppiasisesta, jossa hän sanoo mm, että mitä pikimmin on lopetettava moinen ilveily, eli pikkulasten kastamienen, ettei aivan pilkaksi mene Jumalan ssana.
toki olet lukenut oppi-isän saarnat ja muut puheet.
,mitäs sanot lutterin puheet juutalaisista, ...missä ikinä heitä tavataan, heidän talonsa pitää polttaa, ja ja heidät tappaa elleivät sitä ..ja sitä...
kaikkea sitä mukamas raamattua käsittävä tohtori viitsii höpöttää, esimerkkinä aloitusteksti !
kymmenvuotias lapsikin tajuaa kasteasian kerran raamatun luettuaan. jos lukee sen ilman lutterpohjalastia.
Missä on ymmärrys, missä on järki jos pitää elää ja toteuttaa menneitä tapoja.
Olkoot kuka tahansa, puhunut mitä tahansa, se pitää siivilöidä ja katsoa sopiiko se tähän aikaan ja jos ei sovi, se pitää unohtaa.
Ja sama on raamatullisten tekstien kanssa, jos se tapa tai elämä ei istu nykyaikaan, se pitää unohtaa tai paremmin, hylätä.
Ihmisten ei pidä olla menneisyyden orjia, ( oppia niistä voi, jos on hyvä )
Raamatun ihmiset olivat tavallisia pulliaisia, vikoineen ja virheineen ja onhan meillä jo enemmän tietoa kuin heillä.