Uskovaiset hei, osaattekste vastata tähän: miks teidän Jumala kohtelee ihmisiä epäreilusti? Tarkotan tällä sitä, että joilekin ihmisille hän on antanut elämään pelkkää onnee ja rakkautta, toisille taas hän antaa suoraan sanoen sataa paskaa niskaan 24-7. Ihmisten lähtökohdat ei ole ollenkaan samat. Mitä varten Jumala sallii tälläsen epäreiluuden?
Miettikää vaikka seuraavaa: joku tyyppi syntyy jonnekin Itä-Helsinkiin tai vastaavaan ongelmalähiöön. Äiti on yksinhuoltaja ja narkkari, sossutuella pitää kitkuttaa, ikänä ei saa lapsena tuntee todellista rakkautta ja huolenpitoo. Kaikki kaverit käyttää huumeita, on ehkä joutunu kokemaan väkivaltaa pienenä. Elämä on siis helvetti.
Jos joku menee kertomaan tälläselle tyypille, et "hei, Jumala rakastaa suakin ja kuoli sun synties puolesta", niin mahtaakohan sille nousta pieni epäilys, et jos Jumala kerran rakastaa mua niin miksi joudun kärsimään tällä lailla syyttömänä? Tossa kohtaa ainakin mä itte epäilisin tosi vahvasti.
Sit tämmönen tyyppi ajautuu epätoivoissaan itsemurhaan. Viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo sille, että "et uskonut minuun, pala siis helvetissä ikuisesti". Samaan aikaan joku massamurhaaja pääsee sisään, koska usko Jeesukseen. Joo, reilukerho kokoontuu=(.
Tai voidaan ottaa vastakkainen esimerkki. Joku tyyppi syntyy johonkin perheeseen, joka on tosi uskovainen, pienest pitäen sille syötetään, että "Jumala rakastaa sua ja Jeesus kuoli sun takii ristillä". TOTTAKAI se uskoo siihen. Tämmönen lapsi on paljon paremmas asemassa kun monet muut ainaki taivaaseen pääsyn suhteen, ei sille varmaan tuu edes mieleen epäillä mitään jos se on saanu kuulla sitä tuputusta ainoona totuutena koko ikänsä.
Mite muka hyvä Jumala voi antaa tällästä tapahtua?
Miettikää vaikka seuraavaa: joku tyyppi syntyy jonnekin Itä-Helsinkiin tai vastaavaan ongelmalähiöön. Äiti on yksinhuoltaja ja narkkari, sossutuella pitää kitkuttaa, ikänä ei saa lapsena tuntee todellista rakkautta ja huolenpitoo. Kaikki kaverit käyttää huumeita, on ehkä joutunu kokemaan väkivaltaa pienenä. Elämä on siis helvetti.
Jos joku menee kertomaan tälläselle tyypille, et "hei, Jumala rakastaa suakin ja kuoli sun synties puolesta", niin mahtaakohan sille nousta pieni epäilys, et jos Jumala kerran rakastaa mua niin miksi joudun kärsimään tällä lailla syyttömänä? Tossa kohtaa ainakin mä itte epäilisin tosi vahvasti.
Sit tämmönen tyyppi ajautuu epätoivoissaan itsemurhaan. Viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo sille, että "et uskonut minuun, pala siis helvetissä ikuisesti". Samaan aikaan joku massamurhaaja pääsee sisään, koska usko Jeesukseen. Joo, reilukerho kokoontuu=(.
Tai voidaan ottaa vastakkainen esimerkki. Joku tyyppi syntyy johonkin perheeseen, joka on tosi uskovainen, pienest pitäen sille syötetään, että "Jumala rakastaa sua ja Jeesus kuoli sun takii ristillä". TOTTAKAI se uskoo siihen. Tämmönen lapsi on paljon paremmas asemassa kun monet muut ainaki taivaaseen pääsyn suhteen, ei sille varmaan tuu edes mieleen epäillä mitään jos se on saanu kuulla sitä tuputusta ainoona totuutena koko ikänsä.
Mite muka hyvä Jumala voi antaa tällästä tapahtua?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jos sama jumala ei olisi lähettänyt Jeesusta, niin kohtelu olisikin ollut epäreilua.
Vanhempien pahat teot on luvattu kostaa kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Samoin hyvät teot on luvattu siunata.
Sanotaan kenellä on sille annetaan lisää, keneltä puuttuu otetaan loputkin pois.
Jeesus ei ole pelkästään tuomari. Hän itse sanoo jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.
Jeesus sovitti koko syntiinlankeemuksen. Hän korjasi kaikki epäoikeudenmukaisuudet. Hyvä omatunto ja taivaspaikka on vasta pisara hänen sovituksesta.
Jumala tapatti itsensä ihmishahmossa, jotta saisi korjattua mokan jonka hän oli itse tehnyt mahdolliseksi, ja josta oli itse päättänyt rankaista ihmiskuntaa.
Häh?!
Ei ihminen olisi Jumalan kuva, jos sille ei olisi annettu vapaata tahtoa. Töpättyään ihminen olisi muuten joutunut ikuisesti kärsimään.
Näin Jumala antaa meille uuden ja taas uuden mahdollisuuden.
Jumala tiesi mikä on hyvä,ja mikä on paha.
Näin mekin opimme Jumalan kuvina.
Mielestäni tämä on armoa.
Miten Jeesuksen kiduttaminen ja tapattaminen taas liittyivätkään siihen armollisuuteen?
Siksi tarvitaan Sovittaja. Armo ei voi riistää oikeudelta. Kaikki oikeuden rikkominen vaatii sovituksen. Kristus on ääretön Sovittaja kaikkien niiden puolesta, joille tuo sovitus kelpaa. Jos ei kelpaa, niin sitten ihmisen täytyy kärsiä itse kaikki se, minkä oikeudenmukaisuus hänen kohdallaan vaatii.
Kristus voitti kuoleman kaikkien puolesta. Tämä on reilua, sillä kehittymisemme vuoksi oli ja on tarpeen, että saamme kokemuksia kuolevaisuudesta. Tämä kuului alkuperäiseen suunnitelmaan. Siksi ei ole reilua, ettei joku voittaisi kuolemaa puolestamme.
1 Kor. 15:22: "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamíssa osalllisena kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi."
Kyllä tuo tuttujen sanojen perusteella Suomea taisi olla, mutta en ymmärtänyt kyllä ainoankaan lauseen sisältöä. Saavutus sinänsä...
Ihmettelen, ettet ymmärrä. Meissä kaikissa on hyvin voimakas oikeudenmukaisuuden tunne. Jo lapset ovat hyvin tarkkoja siitä, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Jos sinulla on lapsia, niin tuskin olet voinut olla sitä huomaamatta. Lapsilla tuo tunne on jalostumaton. Vanhetessamme ainakin useimmat oppivat sietämään ainakin jossain määrin myös epäoikeudenmukaisuutta ja antamaan anteeksi.
Oikeudenmukaisuus on hengellinen luonnonlaki. Jumalakin on sidottu siihen. Jos hän ei olisi oikeudenmukainen, niin hän lakkaisi olemasta Jumala. Siksi armokaan ei voi riistää oikeudelta, vaan vaatii sovituksen.
ettei minusta tuossa koko Jumala-Jeesus-kuolema-sovitus-armo systeemissä ole järjen eikä logiikan häivää. Miksi Jumala ei sanonut: okei, saatte anteeksi jos teette näin? Mitä ihmeen virkaa Jeesuksella ja eritoten hänen kuolemallaan tässä "armossa" ja "oikeudessa" oli? En tosiaankaan pysty käsittämään.
Samoin sovittaminen vaatii sovittajan, jolla on sovituksen mahdollisuus. Tuo mahdollisuus oli ja on vain Isän Ainosyntyisellä. Oikeudenmukaisuuden vaatimuksia ei voi täyttää pelkillä sanoilla. Tarvitaan uhri, jonka tässä tapauksessa täytyy olla ääretön eli Jumalan Ainosyntyisestä lähtöisin. Se on Jumalan rakkautta.
Synnillä on hinta. Jumala kärsii kun hänen luomakuntansa kärsii, siksi Jeesus ei ollut poikkeus. ( Aihe epäoikeudenmukaisuus. )
Jos sanot pahalle mene pois, lähteekö se.
Ei lähde, se on ollut valehtelija alusta asti.
Hyvä ja paha ovat henki persoonia. Enkelit demonit yms. Molemmat tarvitsevat elämää, halutessaan vaikuttaa tähän maailmaan. Kiinittyessään tähän luomakuntaan, henki pystyy saamaan näkyvyyden.
Kuolemassa tämä kiinittynyt henki joutuu taas kodittomaksi.
Näin Jeesus vapautti koko luomakunnan.
Kärsimyksen piti olla ihmiselle käsittämätön. Koska jokaisen vapautetun asian piti kiinittyä Jeesukseen.
en löytänyt ainuttakaan järkeenkäypää ajatusta tuosta. Olen pahoillani, en puhu kristinuskoa.
Kieltämättä kristinuskolla on oma kielensä. Sen ymmärtäminen vaatii hengellistä tutkimista. Tässä pieni ote Mormonin kirjasta. Siinä kuvataan uskon kehittymistä:
"Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin, että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.
Nyt,verratkaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja se kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän tätytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.
Nyt katso, eikö tämä lisäisi teidän uskoanne? Minä sanon teille: Kyllä; mutta se ei ole kasvanut täydelliseksi tiedoksi." (Alma 32:27-29)
Voit tilata ilmaisen Mormonin kirjan sivuilta www.mormonit.fi kohdasta "Yhteystietoja". (Vasen palkki alempana)
Uskovaiset hei, osaattekste vastata tähän: miks teidän Jumala kohtelee ihmisiä epäreilusti? (Ei kohtele epäreilusti, vaan reilusti) Tarkotan tällä sitä, että joilekin ihmisille hän on antanut elämään pelkkää onnee ja rakkautta, toisille taas hän antaa suoraan sanoen sataa paskaa niskaan 24-7. (Kaikki mitä maailmassa tapahtuu ei ole Jumalan aikaansaamaa. Myös ihmisten omat teot vaikuttavat. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että Jumala heittää ihmiset syntyessään hyviin tai huonoihin oloihin. Ihminen voi myös itse muuttaa asemaansa - hyvään tai huonoon, tästä on lukuisia esimerkkejä. Älä syytä Jumalaa kohtalostasi, vaan vaikuta siihen!)Ihmisten lähtökohdat ei ole ollenkaan samat. Mitä varten Jumala sallii tälläsen epäreiluuden? (Vastasin jo tähän, mutta lisään vielä, että kaikki on tässäkin suhteellista: Meidän olojemme köyhä on kehitysmaitten rikas. Siellähän ei ole edes sosiaaliturvaa. Joskus rikas kärsii valtavista henkisistä tms. ongelmista. Hän saattaa kadehtia köyhää naapuriaan, jolla ei ole hänen vastuutaan, stressiään, velvollisuuksiaan jne. Myös rikkaat ovat ajautuneet itsemurhaan. Raha ei ole ainoa onni.)
Miettikää vaikka seuraavaa: joku tyyppi syntyy jonnekin Itä-Helsinkiin tai vastaavaan ongelmalähiöön. Äiti on yksinhuoltaja ja narkkari, sossutuella pitää kitkuttaa, ikänä ei saa lapsena tuntee todellista rakkautta ja huolenpitoo. Kaikki kaverit käyttää huumeita, on ehkä joutunu kokemaan väkivaltaa pienenä. Elämä on siis helvetti.
Jos joku menee kertomaan tälläselle tyypille, et "hei, Jumala rakastaa suakin ja kuoli sun synties puolesta", niin mahtaakohan sille nousta pieni epäilys, et jos Jumala kerran rakastaa mua niin miksi joudun kärsimään tällä lailla syyttömänä? Tossa kohtaa ainakin mä itte epäilisin tosi vahvasti.
Sit tämmönen tyyppi ajautuu epätoivoissaan itsemurhaan. (Tähänkin vastasin jo) Viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo sille, että "et uskonut minuun, pala siis helvetissä ikuisesti". Samaan aikaan joku massamurhaaja pääsee sisään, koska usko Jeesukseen. Joo, reilukerho kokoontuu=(.(Jos ei nyt ennakoitaisi Jumalan tuomioita ja kannettaisi niistä huolta. Jos Jumala on kaikkitietävä ja oikeudenmukainen, hänen tuomionsakin ovat niin. Hän näkee sydämeen, häntä ei voi harhauttaa eikä hän harhaudu.)
Tai voidaan ottaa vastakkainen esimerkki. Joku tyyppi syntyy johonkin perheeseen, joka on tosi uskovainen, pienest pitäen sille syötetään, että "Jumala rakastaa sua ja Jeesus kuoli sun takii ristillä". TOTTAKAI se uskoo siihen. Tämmönen lapsi on paljon paremmas asemassa kun monet muut ainaki taivaaseen pääsyn suhteen, ei sille varmaan tuu edes mieleen epäillä mitään jos se on saanu kuulla sitä tuputusta ainoona totuutena koko ikänsä. (No kyllä päinvastaistakin on tapahtunut. Jos oikein tuputetaan, asia voi kääntyä päälaelleen. heiluri voi heilahtaa toiseen ääremmäisyyteen. Ääriuskovien kotien lapsista voi tulla ääriateisteja. Jos nuorena ei saa "maistaa elämää" perheen pihdeissä, sen voi sitten tehdä aikuisena ehkä vieläkin korostuneemmin jne.)
Mite muka hyvä Jumala voi antaa tällästä tapahtua? (Maailma ei ole paratiisi. Täällä on kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Pahalla on vielä oma suhteellinen valtansa maailmassa. Kuitenkin se on jo kukistettu Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Jumalan valtakunnassa ei pahaa enää ole).
Mä en yhdessäkään kohtaa mun kirjotusta väitä, et raha olis joku onni- mut pirusti se auttaa.
Rakkaus taas on onni, ja jos joku saa kokee sitä pienenä ja toinen taas ei, ni sen ekan on helpompi uskoo johonkin rakastavaan Jumalaan. Usko huvikses.
"Jos ei nyt ennakoitaisi Jumlaan tuomioita".
Kukaha tääl niitä on ennakoimas? Teidän uskonto opettaa, et vaan Jeesukseen uskomal voi pelastuu.
Se on suoraan sanoen helvetin väärin.
Otetaa taas esimerkki. On joku vitun lapsimurhaaja pedofiili, tehny jotai sellast et sitä ei voi ees sanoo ihmiseks. Tämmönen tyyppi alkaa vanhoil päivillään uskoo Jeesukseen. Sit sen synnit anteeksannetaan ja se pääsee taivaaseen.
Sit taas on joku vaik ateisti punasen ristin työntekijä. Se on tehny sitä työtä pyyteettömästi koko ikänsä, auttanu nälkää näkevii ja kärsivii lapsii jossaan kehitysmaas ja pelastanu monen sellasen hengen. Mut se ei usko Jeesukseen.
Ni sit se PELASTUSTYÖNTEKIJÄ joutuu helvettiin eikä se hirviö. Teidän uskonto sanoo ihan yksselitteisesti et kaikki muut synnit annetaa anteeks paitsi pyhän hengen pilkka. Jos se murhaaja ei olis eläissään pilkannu pyhää henkee, ni sen synnit annettais anteeks, mut sen työntekijän syntei ei annetais. Väitäks sä ihan tosissas, et Jumala toimis tosa kohtaa reilusti?
Mä en oo väittäny et maailma olis paratiisi. Kaikkee muuta. Mut se mihin sattuu syntymään voi teijän uskonnon mukaan vaikuttaa siihen et pääseeks ikuseen riemuun vai joutuuks ikuseen kärsimykseen. Sitä mä en sulata.
sanoit:
"Miettikää vaikka seuraavaa: joku tyyppi syntyy jonnekin Itä-Helsinkiin tai vastaavaan ongelmalähiöön. Äiti on yksinhuoltaja ja narkkari, sossutuella pitää kitkuttaa, ikänä ei saa lapsena tuntee todellista rakkautta ja huolenpitoo. Kaikki kaverit käyttää huumeita, on ehkä joutunu kokemaan väkivaltaa pienenä. Elämä on siis helvetti.
Jos joku menee kertomaan tälläselle tyypille, et "hei, Jumala rakastaa suakin ja kuoli sun synties puolesta", niin mahtaakohan sille nousta pieni epäilys, et jos Jumala kerran rakastaa mua niin miksi joudun kärsimään tällä lailla syyttömänä? Tossa kohtaa ainakin mä itte epäilisin tosi vahvasti. "
Jumalalle kaikki on mahdollista, muista tämä. Hän saa jopa tällaiselta ihmiseltä karistettua "kovuuden" sydämmestään ja avattua hänen sydämensä Jumalalle! Tätä tapahtuu pitkin maailman sivun, lueppas kirja Nicky Cruzin, Juokse poika juokse.. siinä on sinulle malliesimerkki!
Mikä ihminen on Jumalan tekoja tuomitsemaan ja tulkitsemaan? sama kuin saviruukku alkaisi tuomitsemaan savenvalajaa..!!
Kuka on sinun maallinen epäreilu jumalasi?
Massamurhaajat ja "abortintekijät" ovatkin hyvin verrattavissa itemurhaajaan, heissä kaikissa yhdistyy ja kiteytyy tappaminen yhteen muottiin.
Vai yhdistyykö? Onko ne tekoina samanarvoisia, voiko itsemurhaajan haastaa oikeuteen?
Missä kohtaa sinun jumalasi on luvannut ihanan
autuaan iankaikkisen elämän massamurhajalle, en ole kuullutkaan tälläisestä sallivasta jumalasta, selittäisitkö hieman lisää.
Ei ne uskovaiset synny uskoviin perheisiin aina,
ei läheskään, nyt kyllä väärä mielikuva jyllää täysillä aivosi harmaissa soluissa. Kristityksi uskovaksi ihminen voi tulla vasta sitten, kun hän päättää itse omista asioistaan ja itseään koskevista ratkaisuista täysin itsenäisesti, vain omalla valtuutuksella, ja näin on joka ainoa kerta täälläkin, suomessamme.
Maallinen elämä on maallista vain. Ja sellaisena pysyy niin kauan, kunnes koko ihmiskunta muuttaa
käytöstapojaan ja käytäntöjään.
Suomessakin on demokratia, ns. kansanvalta, käytä
valtaasi, ääni sellaista, jos haluat muuttaa käytäntöjä kotikulmillasi tai yleensä ottaen.
Miten/miksi me/te ihmiset voivat sallia tälläistä tapahtuvan, on yksi oikea kysymyksien asettelu järjestys myös tänäänkin. Ja massamurhaaja tuomitaan oikeusistuimessa, oikeussalissa, tuomarin johtamassa istunnossa, oikeusvaltiossa
näin myös tänäänkin.
"Missä kohtaa sinun jumalasi on luvannut ihanan autuaan iankaikkisen elämän massamurhaajalle..."
Teidän uskonto sanoo, et kaikki muut synnit annetaan anteeks paitsi pyhän hengen pilkka. Jos joku massamurhaaja ei oo koskaan pilkannu pyhää henkee ja sit uskoo vanhana Jeesukseen, ni se pääsee taivaaseen. Vai väitäks vastaan? Sit taas joku ateisti, joka on vaik auttanu koko ikänsä nälkää näkevii lapsii josaan Afrikas, ni se joutuu helvettiin. Oiskohan tosa pieni ristiriita?
Ja voi perhana mä en väittäny et uskovaiset ois aina uskovaisten lapsii. Osaaksä lukee ollenkaan?
Mut jos ihminen saa pienest pitäen kuulla sitä uskonoppii ni kai sen o aika helppo uskookin. Eikö?
Ethän tiedä edes "meidän" uskonnosta yhtään mitään. Joten, miten se sanoo ja miksi se sanoo?
Montako massamurhaajaa tunnet joka on saanut syntinsä anteeksi? Tiedota siitä, jos on.
Saatko sinä kenties nokialta palkan kun kuolet, tai siis, kun olet kuollut, eli kuoleman jälkeen?
En tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut pienestä pitäen uskonoppia/uskonnonopetusta osakseen. En minäkään väittänyt, että sinä olisit väittänyt jotakin sellaista mitä et väittänyt.
Vai väitätkö vastaan?
Mä en henkilökohtasesti tunne yhtään massamurhaajaa, mut siit ei olekaan kyse, kuten sä varsin hyvin tajuut.
Mut kysytää sitte näin: jos joku massamurhaaja uskois Jeesukseen eikä olis pilkannu pyhää henkee, ni sehän pääsis taivaaseen. Vai mitä? Ei oo olennaist, tunneks mä sellasia, vaan et JOS olis. Tai se ateisti hyväntekijä? Sellasiakaan mä en tunne, ne on ESIMERKKEJÄ, tajuuks. Sehän joutus helvettiin? Vai oleksä toista mieltä?
Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa oloissa. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.
Lähimmäisen rakastamisen käsky koskee sekä yksilöä että yhteisöä. Kun esivalta puolustaa niitä, joiden elämää tai hyvinvointia uhataan, se edistää rakkauden toteutumista yhteiskunnassa. Yhteisen hyvän vuoksi esivalta voi käyttää myös pakkokeinoja estääkseen väkivallan leviämistä.
Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme. Sen sijaan meidän on annettava anteeksi ja luovuttava kostosta. Jos vahingoitamme ihmistä ja elämää, asetumme Jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan.
Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.” (Matt. 5:21–22)
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. (Room. 12:19)
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
(Room. 13:10)
sä et vastannut mun kysymyksiin. Pääsiskö se massamurhaaja taivaaseen ja joutuisko se hyväntekijä helvettiin?
Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:34)
Niin, varmasti joku massamurhaaja voikin uskoa
Jeesukseen, mutta ei se tarkoita muuta kuin uskoa
Jeesukseen. Taivaaseen ei ole asiaa/menemistä massamurhaajilla. Asia selviää kun lukaisee raamatun sivuilta, mikä on noille murhaajille tarkoitettu paikka, ei muistaakseni alkanut kirjaimella T . Joten, vastaus on ilmeinen ja erittäin selväsanainen, ei pääse.
Ateisti ei mene kuolemansa jälkeen taivaaseen, sillä hän ei halua mennä. Yksinkertaista. Eikö?
Ketään ei otate ylös, vastoin omaa tahtoa, eli ketään ei pelasteta väkisin. Ja olen varmasti monessakin asiassa erimieltä kanssasi. Ja se on aivan luonnollista, tietenkin.
Eli oletko siis sitä mieltä, että Jeesus ei sovittanut kaikkia syntejämme kuollessaan ristillä? Ja ketkä pääsevät taivaaseen?
Haluan jo valmiiksi sanoa, että en ole jankuttamassa tai loukkaamassa ketään, vaan yksinkertaisesti teen kysymyksiä.
Kristus sovitti ainoastaan niinkutsutun perisynnin, joka tuli Eevan ja Aatamin kautta
tähän ihmiskuntaan. Ja tuon synnin tähden ihminen
tuomittiin kuolemaan ja ikuiseen karkotukseen
paratiisista. Ja nyt, Kristuksen sovitustyön avulla, ihminen voi taas syödä suoraan elämän puusta ja haaveilla rauhassa paratiisista
ja siellä vietettävästä iankaikkisesta elämästä.
Taivasten valtakuntaan on rajoitettu paikkamäärä ja ne paikat alkavat olla jo melkein täytetty.
Mutta iankaikkinen elämä on toki jokaisen saavutettavissa, siis kaikki ovat kutsutut, mutta
harvoista tulee valittuja. Ja se johtuu vain siitä, että ihnmiset itse eivät haluaisi olla missään tekemisissä kaikkivaltiaan Luojan, taivaan Isän kanssa. Siis torjuvat ihan itse tuon
kädenojennuksen, pelastuksen, sydämen kovuutensa
tähden.
Sä kai yrität sanoo et se murhaaja pääsis taivaaseen ja se ateisti menis helvettiin. Helpompaa olis kyl vastata joo tai ei.
No kysytää sitte, et onkse sun mielest oikeen?
Äläkä nyt sano et "on se oikeen kun jumala niin säätää" vaan et onkse sun omast mielest oikeen? Toimiksiksä niin jos sä olisit jumala?
Ja nyt mä sit pyydän, et sä vastaat noihin mun kysymyksiin suoraan.
Onnittelen! Tämä on parhaita kirjoituksia mitä olen näiltä sivuilta lukenut. Huomaatko, kuinka uskovaiset tulevat sekoittamaan asiat, takertumaan epäolennaisuuksiin ja ymmärtämään tahallaan väärin? Sokeaa, säälittävää porukkaa.
Eivät voi myöntää että joku joskus tietäisi asiat paremmin kuin he.
Joo, ymmärrät paremmin nää asiat kuin minä.
uskon ja tiedon keskenään?
LUTERILAINEN KIRKKO
Suhtautuminen Raamattuun on määritelty vuonna 1577 luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvassa Sovinnonkaavassa. Sen mukaan opin ja elämän ylin ohje on Raamattu.
Kirkon traditio ei ole samanarvoinen Raamatun kanssa vaan opetusta ja käytäntöä on jatkuvasti tarkkailtava Raamatun valossa. Kaikki Raamatun kirjat eivät myöskään ole samanarvoisia.
Ohjeellisiksi katsotaan Vanhan ja Uuden Testamentin profeetaaliset ja apostoliset kirjoitukset. Muut kirjat ovat hyödyllisiä mutta todistavat ennenkaikkea kirjoittajansa uskosta. Luterilaisen kirkon käsitys Raamatusta perustuu
Martti Lutherin ajatteluun.
Hänen mukaansa keskeisintä on Jumalan pelastussanoma, evankeliumi ja Raamatun kirjoista arvokkaimpia ovat ne, jotka sitä parhaiten kirkastavat ( =Johanneksen evankeliumi, Paavalin kirjeet roomalaisille, galatalaisille ja efesolaisille sekä 1. Pietarin kirje).
Luterilaisen kirkon teologiassa Raamattu pidetään suurena kirjastona, joka jaetaan tavallisemmin yhdeksään toisistaan helposti erotettaviin tyylilajeihin.
1.
myyttejä eli kertomuksia siitä miten maailmankaikkeus, ihmiset, eläimet
ja luonnonilmiöt ovat syntyneet. Raamatun ns. alkukertomukset esim.
luominen, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus ovat myyttejä
2.
historiaa, esim. Aikakirjat ja Kuningastenkirjat kuvaavat proosan keinoin
Israelin kansan historiaa( uskonnollisesta näkökulmasta)
3.
lakeja, esim.10 käskyä
4.
runoja ja lauluja löytyy runo-ja mietekirjojen ryhmästä esim. psalmit, mutta
myös profeettakirjoista. Raamatun runous perustuu lähinnä toistoon ja
rytmiin.
5.
aforismeja, esim. sananlaskut
6.
julistusta, esim. VT: n profeetat, Jeesus ja Paavali
7.
novelleja, esim. Ruutin kirja
8.
ennustuksia, esim. Danielin kirja ja Johanneksen ilmestys
9.
kirjeitä, esim. apostoli Paavalin kirjeet
Käämit vähän paloi. Taisin olla pikkasen turhan jyrkkäsananen.
Hindulaisuudessa Jumala ei ole vastuussa luomakunnan pahoinvoinnista. Bhagavad Gitasta opimme, ettei Jumala tuppaudu kenenkään elämään vaan ansaitsemme ihan itse kivan tai kurjan karmamme. Jos emme kohtaa omia tekojamme tässä, niin sitten tulevissa elämissä (muistathan sielunvaelluksen). Jumala on puolueeton tarkkailija.
Kuitenkin jos tutustumme Jumalaan ja alamme vapaaehtoisesti viettää aikaa Hänen kanssaan ja ilahduttaa Häntä, Hän vastaa samalla mitalla. Jos ojennamme Hänelle elämämme ohjat, Hän ottaa ne vastaan.
Tämä ei tarkoita, etteikö uskovaisten elämässä olisi vastoinkäymisiä. Joskus ne ovat tarpeen, jotta pääsisimme määränpäähämme. Kärsivän on joskus vaikea nähdä heti, millaiseen henkiseen kasvuun menetykset antavat meille mahdollisuuden. Jos vain tahdomme käyttää sen.
voisitko hieman valaista omaa henkisen kehityksen tietäsi?
mistä aloitit ja mikä on tämän hetkinen "tilanteesi" eli kuinka monta elämää on mahdollisesti vielä edessäsi saavuttaaksesi sen, johon pyrit?
Ihmisenä en voi tietää, missä kehitysvaiheessa olen. Tiedän vain, että takanani on lukemattomia elämiä, ja että edessänikin on, ellei Jumala ongi minua Itsensä yhteyteen, pois jälleensyntymän merestä. Se, että olen löytänyt Jumalan, tuo kuitenkin toivoa, että tämä tapahtuu pian. Ehkä jo tämän elämän jälkeen, ken tietää :) Tai ehkä myöhemmin.
Bhagavad Gitan mukaan se, joka pystyy pitämään Jumalan aina mielessään, menee Häneen joutumatta enää palaamaan sielunvaelluksen kiertokulkuun. Parhaiten tuo onnistuu, kun rakastuu Jumalaan, sillä rakastettuaanhan ihminen ajattelee aina. Olen rakastunut Jumalaan, mutta täytyy myöntää, etten niin vahvasti kuin olen ollut eräisiin ihmisiin.
Miten arvelet tai miten uskosi mukaan ihminen saa henkensä? Olen mormoni. Me uskomme, että olimme ennen syntymäämme taivaassa Jumalalle syntyneitä henkilapsia. Meissä oleva ikuinen ja luomaton äly sai henkiruumiin taivaallisilta vanhemmiltamme. Pelkkänä älynä emme olisi voineet kehittyä.
Ei ole ilmoitettu olimmeko me älyinä yksilöitä, mutta meistä tuli yksilö ainakin silloin, kun tulimme henkilapsiksi. Noina henkilapsina kasvoimme henkiaikuisiksi ja kehityimme. Siihen on saattannut kulua meidän ajallamme mitattuna tuhansia vuosia.
Kehityksemme olisi pysähtynyt ilman syntymistä fyysisesti. Emme usko, että on tarpeen syntyä useita kertoja fyysisesti. Kuoltuamme menemme henkimaailmaan jossa edelleen voimme oppia. Sitten saamme ruumiin ylösnousemuksen ja meistä tulee kuolematon sielu.
Taivaallinen Isämme on antanunut pelastussuunnitelman. Voimme saada syntimme anteeksi Kristuksen sovituksen kautta, kun otamme vastaan evankeliumin. Meidän ei siis tarvitse itse sovittaa. Mutta jos emme ota tarjottua sovitusta vastaan, niin joudumme itse kärsimyksellämme sovittamaan kaiken, mitä oikeudenmukaisuus vaatii.
On mielenkiintoista tutustua mormoninäkemyksiin, kiitos siitä :) Millaista on uskontosi mukaan elämä henkilapsena? Onko se kovinkin samanlaista kuin ihmisenä oleminen, vaiko jotakin, mitä me ihmiset emme osaa kuvailla?
Me hindut uskomme, että emme ole nämä ruumiit vaan sieluja niiden sisällä. Ruumiit ovat kuin vaatekertoja; kun sellainen kuluu ja nuhjaantuu tarpeeksi, on aika vaihtaa uuteen.
Jokainen sielu on pieni pala Jumalaa. Jumalaisesta koostumuksestaan huolimatta yksinäinen sielu ei pysty juuri mihinkään, ellei se toimi yhteistyössä kokonaisuuden kanssa. Eivät ihmisenkään yksittäiset solut pysty sooloilemaan.
Se, että olemme täällä johtuu uskontoni mukaan siitä, että yritämme kuitenkin sooloilla. Haluamme tyydyttää omia halujamme niin kovasti, että rikomme yleistä etua vastaan. Emme elä kokonaisuuden eli Jumalan toivomalla tavalla. Mutta jos Jumalan tahto nousee meille tärkeämmäksi kuin omat moninaiset himomme, pääsemme takaisin Hänen yhteyteensä.
Jumala on ikuinen, ja Hänen ikuisuutensa jatkuu loputtomiin niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkin.
infoa tietämättömälle lukijalle:
"tapanin" selostus henkiruumiin ikuisista älyistä ja kehittymisistä ei ole raamatusta peräisin olevaa Jumalan ilmoitusta, vaan se on mormonismia.
jumalasi ei kuitenkaan ole se raamatun Jumala, joka syntyi ihmiseksi ja joka sanoi "minä olen tie totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän (Jumalan)tykö muutoin, kuin minun kauttani".
tämä ihan vain selvennykseksi sille lukijalle, joka ei erota bhagavad gitaa Jeesuksesta.
En tiedä mormonien uskosta paljoakaan, niin puhtaasta mielenkiinnosta kysyisin seuraavaa:
Sanot kirjoituksessasi, että jos ei ota sovitusta vastaan, joutuu itse kärsimään sovittaakseen syntinsä. Millaista oppinne mukaan on tämä kärsimys? Joutuuko ihminen ikuiseen helvettiin, vai kärsiikö hän syntien mukaisesti tietyn ajan ja saa sen jälkeen syntinsä anteeksi kuten Jeesuksen uskovat?
Kiitos jo etukäteen!
Ikuinen Helvetti on vain niille, jotka ovat tehneet itsensä kykenemättömiksi parannukseen. He ovat niitä, jotka tekevät anteeksiantamattoman synnin eli kieltävät totuuden sen täysin ymmärettyään.
Muut kärsivät itse ellei sovitus kelpaa. Sen jälkeen he saavat jonkun kirkkauden asteen ja voivat jatkaa kehitystään. He ovat kuitenkin menettäneet mahdollisuutensa korkeimpaan kirkkauteen ja myös sitä alempaan kirkkauteen. Noita kirkkauden asteita verrataan Raamatussa auringon, kuun ja tähtien kirkkauksiin(1 Kor. 15:40-41).
Henkimaailmassa opetetaan evankelimia. Ne jotka ottavat evankeliumin vastaan siellä, vaikka heillä olisi ollut siihen tilaisuus eläessään, saavat kuun kirkkauteen verratun aseman.
Perusnäkemys on hyvin samantapainen.
Persoonallisuutemme ydin on Jumalan henkilapsi. Kehittymisen vuoksi muisti siitä on pyyhitty pois, mutta voi silloin tällöin pilkahtaa. Etenkin taiteilijat ovat siinä muita herkempiä.
Elämä henkilapsena oli oppimista ja kehittymistä. Meillä oli jo silloin vapaa tahto.
Voi todella sanoa, että meissä on pieni pala Jumalaa. Se on tuo luomaton ikuinen äly, joka Jumalassa on kehittynyt täydelliseksi. Hän on sitä ja siksi on oikein sanoa, että hän on ollut aina.
Kun elämme hyvin, voimme palata Jumalan luo ja kehittyä edelleen ja tulla lopulta hänen kaltaisikseen, sillä sellaisiksi meidät on tarkoitettu ja luotu tulemaan (1 Moos.1:26).
Ihmisen sielu on henki ja ruumis yhdessä. Henki taas on äly ja Jumalan henkilapseus yhdessä. Kun saamme ruumiin ylösnousemuksen, meistä tulee kuolematon sielu.
kuuhan on juustoa. :-)