Hei!
Olen erittäin pahassa tilanteessa.Tai noh. Pahassa ja pahassa, mutta pakko purkaa jonnekkin.
Äitini kuoli vuosi sitten ja ennen sitä kuoli Fafani. Ja tänään sain kauhean puhelun, että Famoni makaa sairaalassa ja hänellä on aivoverenvuoto.
25.7 on pvämäärä jolloin menetin äitini syövälle. Joten tämä kuukausi on rankka muutenkin. En siis tiedä enään miten reagoida. Äitini kuolema oli tosi paha isku minulle ja muille sisaruksilleni. Ja nyt on jo toinen lähössä pois.
Tuntuu tosi pahalta, että joka vuosi on kuollut joku ja en ehdi sulatella kaikkea. Tuntuu siltä, että pää räjähtää ja että olisi eksyksissä kokoajan.Tuntuu etten saa elää elämääni ja että kokoajan pitäisi surra. Olen juuri saanut töitä ja nyt sekin kaatuu tämän asian takia.
Neuvoja? Tai edes jotain.
En ole kerjäämässä mitään säälipisteitä. Haluan vain apua tai neuvoja mitä tehdä kun tuntuu siltä, että kaikki ovat katoamassa vuosi vuodelta.
Olen erittäin pahassa tilanteessa.Tai noh. Pahassa ja pahassa, mutta pakko purkaa jonnekkin.
Äitini kuoli vuosi sitten ja ennen sitä kuoli Fafani. Ja tänään sain kauhean puhelun, että Famoni makaa sairaalassa ja hänellä on aivoverenvuoto.
25.7 on pvämäärä jolloin menetin äitini syövälle. Joten tämä kuukausi on rankka muutenkin. En siis tiedä enään miten reagoida. Äitini kuolema oli tosi paha isku minulle ja muille sisaruksilleni. Ja nyt on jo toinen lähössä pois.
Tuntuu tosi pahalta, että joka vuosi on kuollut joku ja en ehdi sulatella kaikkea. Tuntuu siltä, että pää räjähtää ja että olisi eksyksissä kokoajan.Tuntuu etten saa elää elämääni ja että kokoajan pitäisi surra. Olen juuri saanut töitä ja nyt sekin kaatuu tämän asian takia.
Neuvoja? Tai edes jotain.
En ole kerjäämässä mitään säälipisteitä. Haluan vain apua tai neuvoja mitä tehdä kun tuntuu siltä, että kaikki ovat katoamassa vuosi vuodelta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa menetyksiisi. Olet vielä nuori ja nämä menetysket ovat sinulle kovia. Jospa Famoni vielä selivää? Kun läheinen ja omainen kuolee on vain surtava. Se on iannut tie vaputeen ja ajallansa suru ja kaipaus muutaa muotoaan. Hyvä juttu jos voit puhua äidin ja näiden muiden menetyksestä jonkun kanssa. Parahiten ymmärtää joka on itse menettänyt läheisen. Elämä jatkuu ja ajanmyötä alkaa sada taas otteen arjesta ja menetys ja suru eivät ole koko aikaa mielessä. Toislla kestää kuukausia, toisialla vuoisa. Riippuu henkilöstä ja kiintymyksestä.
Kiitoksia. Olen koittanut puhua monien ihmisten kanssa joille on tapahtunut jotenkuten samanlailla. Joko he keskittyvät omaansa ja eivät kuuntele tai he eivät ymmärrä minun tilannettani ://
EI OLE NEUVOJA ANTAA