Anteeksi mutta yksi juttu kristinuskossa hämmentää, ja kovaa. Jos jumala kerta on luonut meidät kaikki, silloinhan hän itse on vastuussa meistä, ja ei siis voi tuomita meitä jonnekkin ikuiseen kidutukseen jos emme usko jeesukseen? Jumalahan muka rakastaa meitä, mutta on silti valmis heittämään joka ikisen henkilön helvetiin joka ei uskonut johonkin tiettyyn henkilöön (jeesus) joka eli 2000 vuotta sitten? millainen jumala se on? nykypäivänä jossain päin maailmaa joka hetkenä kuolee lapsia, joiden äitien pitää vain niellä suru ja viha, mutta jos JUMALAN poika tapettiin 2000 vuotta sitten, niin jumala kostaa kaikille jotka eivät USKO hänen poikansa olemassaoloon, ja niille joilla ei ole mitään yhteyttä jeesukseen kuoleman kanssa, polttamalla nämä kadotuksessa ikuisesti? jumala on itse niin täydellinen mutta silti loi ihmisistä syntisiä paskakasoja, olisiko kannattanut hänen olla huolellisempi? jos jumala on, se on pikkumainen ja uskomattoman lapsellinen.
JUMALA, VASTUU KÄTEEN
5645656456
97224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
antanut ihmisille itselleen, sillä lapsiaan kasvattaa vastuulliseen rakkauteen.
Jos sinulla on lapsia, niin vähän siihen tyyliin myös sinä heitä ilmeisesti kasvatat vai ajatteletko että vastuu lapsien käytöksestä on pelkästään vanhemmilla ja jos lapsi tekee väärin vaikka naapurin lapsille lyöden häntä ja osoittaa sormallaan sinua vanhempanaan ja sanoo "vastuu on yksin vanhemmillani" ja jatkaa lyömistä, niin oletko sitä mieltä että syyllinen lyömiseen on yksin vanhempi eikä lapsi lainkaan vai molemmat, mutta tämäkin vertaus ontuu sillä olemme vanhempinankin ihmisiä ja Jumala ei ole ihminen vaan Luoja joka kaiken hyvän antaa ja antoi rakkaan Poikansa ettei kenenkään ihmisen tarvitse ainakaan hänestä johtuen kärsiä ellei sitä ihmiselle sallita koetukseksi ja on sekin Jumalan luottamista ihmistä kohtaan, että uskonsa ja rakkautensa kestää sen hyvällä ihmiseillä, joka taivaalliseen Isäänsä turvaa. Isä tahtoo kaikkea hyvää lapsilleen jotka häneen turvaa ja myös kunnoittaa, sillä luotujen ihmisten sitä tulee hyvää Luojaansa kohtaan osoittaa ja varoa eksymästä Jumalan vastustajan syytöksiin ja valheisiin.
Luoja ja Jumala ja Jeesus on pelkästään hyvä, mutta ihminen voi rakastaa sekä hyvää tai huonoa, totuutta tai valheita, elämää tai kuolemaa, rakkautta tai vihaa, jne . . .
Ei eksytä.
Kun Jeesus ristiinnaulittiin, niin Kuolemalla oli varmaan pullollinen kuohuviiniä valmiina juhliin =D
mielikuvasi Jumalasta on pikkumainen ja uskomattoman lapsellinen! Et valitettavasti ole ainoa noin ajatteleva kristinuskon väärän informaation uhri.
Anteeksi mutta olet kristinuskon harhauttama.
Kerro minulle millainen Jumalan tulisi olla että hän vastaisi niitä kriteerejä jotka sinä hänelle antaisit. Silloin olemme lähempänä totuutta kuin mikään uskonto opettaa.
Sitten kun haluat löytää vastauksia siihen mitä Jumala on, etsi vastauksia sisältäsi älä ulkopuoleltasi.
Jumalan on Rakkaus. Hän on kantanut täyden vastuun kaikesta.
Mutta koska Jumala on Rakkaus,
Hän ei pakota sinua ottamaan vastaan Rakkauttaan.
Jos sinä rakastat enemmän pimeyttä kuin Valkeutta,
niin ongelma ei ole Jumalassa, vaan sinussa.
Sillä Rakkauteen ei ketään voi pakottaa. Siihen antaudutaan.
Ketään ei pakoteta henkiseen kasvuun mutta jokainen kasvaa omaa tahtiaan kokemaan jumaluuden, rakkauden tai mitä sanaa tahansa tässä halutaan käyttää.
Rangaistuksia eikä pakottamista ole olemassa rakkaudessa. Monet kristityt yms. uskovat ymmärtävät kyllä jo tuon jälkimmäisen. Nyt opetellaan tuota ensimmäistä.
Iloista matkaa opintiellä! Rakkaus on kanssanne joka hetkellä.
Rakkauden apostoliksi kutsuttu Johannes kirjoittaa
1 Joh 5
9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus,
että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan,
että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä, että hän rakasti meitä
ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut,
niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
12. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Jos me rakastamme toinen toistamme,
niin Jumala pysyy meissä,
ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä
ja hänen pysyvän meissä,
että hän on antanut meille Henkeänsä.
14. Ja me olemme nähneet ja todistamme,
että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika,
hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan
ja me uskomme sen rakkauden,
mikä Jumalalla on meihin.
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä,
että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on,
sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa",
mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija.
Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt,
se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21. Ja tämä käsky meillä on häneltä,
että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
Kyllä tuosta hyvääkin löytyi kuten
"...joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä."
Moni kuvittelee olevansa jo perillä ja rakastavansa Jumalaa, mutta on vasta alkumetreillä, sillä ei tunne rakkautta koska elää vielä enemmän pelosta kuin todellisesta rakkaudesta.
Tämä on se harha missä ihmiskunta on elänyt vuosisatoja ja elää vielä suurimmalta osalta tänäkin päivänä. Onneksi rakkaus on jo ilmassa. Muutos on tulossa. Pelot ovat katoamassa ja todellinen rakkaus astumassa ihmissydämiin. Rakkaudesta luodaan uusi maa ja taivas maan päälle. Jokainen on tervetullut sinne kunhan ensin muistaa rakkauden mitä on ja mitä Jumala on ja elää sen todeksi oman matkansa kautta.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. "
Tuossa oli hyvin tiivistettynä se mistä on kysymys kun puhutaan rakkaudesta ja pelosta. Kun ihminen pelkää rangaistusta (Jumalan tuomioita) eli uskoo Jumalan rangaistuksiin, hän ei ole vielä päässyt täydelliseksi rakkaudessa mitä on.
Sitten muutamia kohtia jotka kaipaavat hieman laajempaa katsontakantaa....
".....mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme..."
Tässä kohden on hyvä huomioida, että kun puhutaan velvollisuudesta ja rakkaudesta samassa lauseessa niin nämä eivät todellisuudessa kuulu yhteen. Rakkaus ei velvoita mitään. Heti kun jotain velvoitetaan se ei enää ole rakkautta. Se on silloin ehdollista rakkautta, joka ei ole täydellistä mutta vajavaista. Tästä on kuitenkin mahdollisuus kasvaa ehdottomaan rakkauteen kun oivaltaa että velvoite ja rakkaus eivät kuulu yhteen. Kun siis rakastamme toisiamme ehdoitta emme velvoita toiselta mitään eikä meiltä velvoiteta mitään varsinkaan rakkautta. Miten rakkautta voidaan velvoittaa? Miten rakkautta voisi pakottaa? Täysin mahdotonta. Rakkauteen kasvetaan pala palalta muistamalla mitä todellinen rakkaus on. Siihen ei kuulu velvoitteet eikä pakottaminen, ei tuomiot, eikä rangaistukset.
"...Ja tämä käsky meillä on häneltä,
että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä."
Toinen huomioitava kohta rakkaudessa on se, että rakkaudessa ei ole myöskään käskyjä (vaatimuksia). Kun viitataan todelliseen rakkauteen mitä Jumala on, niin silloin puhutaan enemminkin ohjeistuksesta eikä käskyistä. Ei voi käskeä ketään rakastamaan, mutta voit kyllä ohjeistaa ja neuvoa (erityisesti omalla esimerkilläsi) toisia rakkauteen. Käskyt ovat turhia rakkaudessa. Vain pelosta käsin tehdään käskyjä ja vaatimuksia.
Huomioikaa tämä ero niin ymmärrätte mitä todellinen rakkaus sisältää ja mitä ehdollinen, inhimillinen rakkaus (jonka me ihmiset tunnemme) on verrattuna todelliseen ehdottomaan rakkauteen, mitä Jumala on ja mihin me olemme matkalla.
Oletko sinä Jeesuksessa Kristuksessa eli Jumalan Rakkaudessa?
Siis Jumala on Rakkaus.
Jos Hän Henkensä asuu sinussa,
niin silloin on jo totta sinussa seuraava:
"Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä,
että hän on antanut meille Henkeänsä.
Ja me olemme nähneet ja todistamme,
että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika,
hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden,
mikä Jumalalla on meihin.
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä"
Matkalla ollaan, kuten jokainen, muistamassa tätä rakkautta mitä Jumala on ja mitä jokainen itsekin on. Kaikki ovat Jumalan rakkaudessa, sillä ei Jumala ketään hylkää vaikka moni näin vielä uskookin kun elää pelon kautta eikä rakkauden kautta. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Jos pelkoa löytyy, tietää että matkaa on vielä jäljellä. Ihmiskuntana meillä on vielä paljon pelkoa suhteessa itseemme, toisiimme että myös Jumalaa kohtaan. Jeesus on hyvä apu, jos tuntee että ei yksin selviä. Eikä tarvitsekaan selvitä. Jumala lähettää enkelinsä jokaiselle joka pyytää apua.
Kyllä, Jumala on rakkaus, ehdoton rakkaus ei ehdollinen.
Näillä kahdella on suuri ero vaikka molemmissa puhutaan kyllä rakkaudesta. Toiseen kuuluu ohjeistukset, ei käskyt, eikä vaatimukset. Toinen on täydellistä rakkautta ilman pelkoa. Toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja toinen vaatii sinua kääntymään sellaiseksi mitä et ole. Toinen rakastaa ehdoitta toinen ehtojen kanssa. Toinen rakastaa enemmän kuin voimme edes kuvitella kun toinen pelottelee tuomioilla ja rangaistuksilla ja kadotuksella. Toinen luottaa täydellisesti hyvyyteen toinen näkee pahuutta sielläkin missä sitä ei ole. Toinen on täydellistä rakkautta mitä Jumala on ja toinen on inhimillistä rakkautta mitä ihminen kokee tässä vaiheessa evoluutiota rakkaudeksi. Matkaa on vielä, mutta luota, että matkasi on kaikista haasteista huolimatta juuri sellainen kuin pitääkin olla, sillä onhan Jumala sinut luonut ja vie jokaisen perille kotiinsa. Näin suuri on Jumalan suunnitelma jokaiselle. Suurempi rakkaus odottaa meitä löydettäväkseen ja koettavaksi tässä ja nyt.
Rakkaus on matka muistamaan sitä keitä todella olemme. Tämä on matka jonka jokainen kulkee ihmiskehossa. Onneksi
Asia ei ole niinkuin sinä kirjoitat.
Sinä elät valherauhassa. Sinä et ole Totuudessa, Jumalan Sanassa.
Room 8
5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli,
mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Iloista ja rakkaudellista matkaa sinulle!
Kyllä, Raamatusta löytyy monia erilaisia ajatuksia. Osa ihan toimivaakin ja osa sitten taas ei.
Haluatko kertoa ihan omin sanoin mitä haluat viestittää?
Sinä et voi nähdä Jumalan Valtakuntaa,
ellet ole syntynyt uudesti ylhäältä Hengestä.
Haluaisitko tietää, miten tämä on mahdollista?
Totuus on toisenlainen.
Niin kauan kuin olemme matkalla,
meillä on paljon surua ja murhetta ja vaikeuksia.
Mielelläni kuulen millaista elämä sinulle Jumalan valtakunnassa on. Saatan tulla pistäytymään jos kuulostaa kivalle.
Kärsimys, suru ja murhe kuuluvat matkaan jotta oppisimme rakkautta ja iloa. Elämä on täydellinen kun voi kokea molemmat puolet.
Jokainen luo oman todellisuuden ajatuksillaan, uskomuksillaan, tunteillaan ja lopulta teoillaan. Mitä enemmän ihminen kantaa positiivisuutta mielessään ja rakkautta sydämessään sitä enemmän hän luo iloa ja rakkautta elämään itselleen että toisilleen. Negatiivisuudesta luodaan negatiivisia kokemuksia. Pelko kuuluu negatiivisuuteen. Pelkouskomuksilla ihminen luo negatiivisia kokemuksia itselleen. Kun pelko vaihdetaan rakkauteen myös kokemus muuttuu positiivisemmaksi.
Meillä on siis itsellämme voima muuttaa negatiivinen positiiviseksi. Jos on paljon surua, murhetta ja kärsimystä on myös mahdollista kokea paljon iloa ja rakkautta. Ei Jumala luonut elämää kärsittäväksi, murehdittavaksi tai surettavaksi. Elämä on paljon kauniimpaa kuin meille on vuosisatoja opetettu sen olevan, koska opeissa on vielä paljon pelkoa ja olemme alkaneet uskomaan ne todeksi ja siksi luomme paljon negatiivisuutta keskuuteemme. Rakkaus parantaa negatiivisuudenkin lopulta. Jokainen on kulkemassa tätä kohden omalla tavallansa.
Usko, toivo ja rakkaus - mutta rakkaus on niistä suurin.
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=287941377979734&set=a.186461188127754.40730.186450874795452&type=1&theater
No, kerron nyt yleisellä tasolla,
ja Raamatun ilmoitukseen pohjautuen,
että Jumalan Valtakunta
on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Jumalan valtakunta eli
vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä
on meissä, kun synnymme Hengestä.
Tämä Hengestä syntyminen on siis avain siihen,
että me voimme nähdä / ymmärtää / kokea Jumalan Valtakunnan.
Ja tätä edellä kysyinkin, haluaisitko tietää,
miten tämä uudestisyntyminen ylhäältä Hengestä, voi tapahtua.
Et tainnut vastata ihan tähän kysymykseen.
Jos haluat käydä visiitillä katsomassa ja kokemassa,
millaista on Jumalan Valtakunnassa,
niin sinun pitäisi mennä jonnekin sellaiseen paikkaan,
jossa ihmiset ovat kokoontuneet yhteen Jeesuksen nimessä.
Siellä Hän eli siis Jumalan Valtakunnan Kuningas on heidän keskellään.
Kiitos. Tuo olikin melko tuttua ja on tullut vierailtua kirkkoissakin. Jumalan valtakuntaa en sieltä kylläkään itse löytänyt mutta en ole tästä lainkaan surullinen enään sillä olen löytänyt jotain mikä on omalle tielleni juuri tarkoitettu. Se ilo, rakkaus ja ymmärrys on muuttanut elämäni (aivan kuten ne muuttavat jokaista omalla tiellensä). Olen tullut ymmärtämään että Jumalan valtakunta on jokaisen sisällä, ilossa ja rakkaudessa. Kun löytää rakkauden jota on ja jota kaikki ovat ja josta olemme lähtöisin, ei tarvitse uskoa samanlailla kuin yksikään muu. Voin olla vakuuttunut ilman uskontoja rakkauden olemuksesta ja sen kauneudesta. Se rakkaus on ääretöntä ja ikuista ja se on osa meitä kaikkia. Tästä rakkaudesta olemme tulleet ja siitä rakkaudesta meidän on tarkoitus rakentaa taivas maan päälle. Se on suuri suunnitelmamme ja vasta kun pelot voitetaan keskuudessamme ja erillisyyden harhamme katoaa, rakkauden voima voi astua täyteen kukoistukseen. Mutta olemme kyllä matkalle taivaaseen, ihan jokainen, joten pelko pois. Jumala ei jätä yhtäkään lastaan eksyksiin vaan lähettää enkelinsä matkaan. Jokainen on suojeltu ja rakastettu enemmän kuin osaamme edes kuvitella.
Minulla on suuri luottamus rakkauteen, rakkauden Jumalaan ja en kykene näkemään tällä hetkellä että kirkko voisi tarjota jotain sellaista tähän lisää että rakkauteni enää tästä kasvaisi. Tiedän pelkosi, mutta älä huoli, Jumala kyllä huolehtii minustakin ( ja kaikista muistakin) vaikka en uskokaan kuten sinä haluaisit ja toivoisit. Ei meillä ole mitään syytä pelätä, sillä Jumalan rakkaus on täydellistä ja ehdotonta. Jos kuitenkin pelkäät puolestani tai muiden puolesta kadotusta, tiedä että et tunne silloin vielä täysin Jumalan täydellistä rakkautta lapsiaan kohtaan.
Mutta oppimassahan ja kokemassahan olemme niin kauan kun tässä kehossa olemme. Mukavaa kesän jatkoa Sinulle!
Elämä on kaunis ja rakkaudella täytetty. Tulkoon taivas maan päälle jotta me kaikki voisimme kokea kauneuden ja rakkauden itseämme, toisiamme, äiti Maata, ja Jumalaa kohtaan.
Tällä palstalla otsikkona on Kristinusko ja Jumala.
Ja tämä Jumalahan on ilmoittanut itsestään Sanassaan,
eli Raamatussa.
Se, mitä sinä kerrot, ei ole Raamatusta.
Se on monin kohdin täysin vastoin Raamatun ilmoitusta.
Minä olen tullut tuntemaan tämän Jumalan.
Ja ennen kaikkea Hänen Rakkautensa Jeesuksen Kristuksen,
jonka yhteyteen minutkin on luotu Raamatun ilmoituksen mukaan.
Nyt kysyisin sinulta, kun se informaatio,
jota sinä jaat selvästikään ei ole Raamatusta,
niin mistä tuo informaatio on peräisin.
Kirjoitit muun muassa "äiti Maasta".
Siis mikä tai kuka on se valkeuden lähettiläs,
jonka sanoma on sinuun uponnut.
Kaikki informaatio ja ymmärrys kulkee tietoisuuteni kautta. Joten minä itse olen lähde omalle totuudelleni. En tukeudu mihinkään yksittäiseen kirjaan, opettajaan, pelastajaan, guruun, valkeuden lähettilääseen, pappiin, kirkkoon, tai lahkoon. Ei ole ketään ketä seuraisin ja jota voisin kumartaa. Mutta on monia joita arvostan ja heidän sanomaansa voin yhtyä. Myös Raamatusta löytyy paljon hyvää jos ei jotain sellaistakin mikä ei omaan rakkauden määritelmääni sisälly.
Sanoma ei uppoa jos se ei ole rakkauden kanssa sopusoinnussa, joten jokainen sana ja lause jonka luen kulkee rakkauden suodattimeni läpi. Jos se ei siitä suodatu, niin se ei ole minulle tarkoitettu. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa selvittää onko sanoma rakkaudesta vai pelosta, onko se silloin totta minulle vai ei.
Elämä on rakkautta varten luotu. En tarvitse kantaakseni mitään (pelkoa) mikä vähentäisi rakkauteni määrää.
Entä sinä? Mistä sinä ammennat oman ymmärryksesi ja miten oivallat uutta?
Huomaan viestistäsi sellaisen asian,
jota aiemmissa kommenteissasi ei oikein ole näkynyt.
Maailmassa on muutakin kuin Rakkaus.
Toiset rakastavat. Toiset vihaavat.
Toiset puhuvat totta. Toisen valehtelevat.
Toiset rakentavat, toiset tuhoavat.
Toinen pelastaa ihmishenkiä, toinen surmaa niitä.
Eivät kaikki vaella Rakkaudessa. Toisia ohjaa viha.
Kaikki eivät vaella Valkeudessa.
Toiset rakastavat pimeyttä ja vihaavat Valkeutta.
Minä ammennan ymmärrystä Jumalan Sanasta.
Kun Jumala oli luonut ensimmäisen ihmisparin,
niin kaikki heidän ympärillään julisti:
Jumala rakastaa ihmistä.
Mutta sitten tuli käärme, joka sanoi, että näin ei ole.
Eihän toki Jumala teitä rakasta,
jos kerran on kieltänyt syömästä juuri tuosta puusta,
joka antaa tiedon. Salatun tiedon hyvästä ja pahasta.
Tiedon, joka tekee ihmisistä jumalallisia:
"Te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Ihminen kuuli käärmeen viestin, siis otti tuon sanoman vastaan,
ja toimi sen mukaan. Söi hyvän ja pahantiedon puusta.
Ja silloin tapahtui jotakin.
Hyvä oli vaihtunut pahaksi. Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Jumalan kirkkauden tilalle alastomuus ja häpeä.
Mutta tosi oli, ihminen oli tullut tietämään pahan.
Hyvä oli muistoissa, paha oli todellisuutta tässä ja nyt.
Ihmisen pakeni Jumalaansa.
Mutta Jumala etsi heidät.
Pelasti heidät kuolemalta.
Peitti heidän alastomuutensa.
Ja lupasi vielä Pelastajan,
joka tulee murskaamaan käärmeen pään eli pahan vallan.
2000 vuotta takaperin tuo Pelastaja tuli.
Ja murskasi s..tanan vallan.
Ja tänään tuo Totinen Valkeus,
voi ja haluaa tulla jokaisen ihmisen sisimpään
Todelliseksi Valkeudeksi ja Elämäksi.
Hän tulee ja vapauttaa synnin kahleista
ja iankaikkisista seurauksista.
Hän tulee sydämeen, jota peittävät syvät vedet ja pimeys.
Pimeys väistyy ja Elämä syntyy,
kun sisimpäämme astuu Todellinen VALKEUS.
"Maailmassa on muutakin kuin Rakkaus."
Dualistisuudessa eli kaksinaisuudessa, joka on vielä kollektiivisella tasolla tämän maailman todellisuus niin koemme sen toisen puolen eli pelon rakkauden vierellä. Pelkoon kuuluvat kaikki luettelemasi negatiiviset energian muodot kuten viha, valehtelu, tuhoaminen, surmaaminen yms. Pelosta syntyy myös erillisyyden harha, jossa kuvitellaan, että ollaan erillisiä Jumalasta (rakkaudesta) ja tästä erillisyyden harhasta ovat myös uskomukset kadotuksista ja Jumalan tuomioista. Kun lopulta sitten astutaan oman tietoisuuden ja ymmärryksen kautta ulos tästä kaksinaisuuden pelistä, alkaa huomaamaan pikkuhiljaa, miten tätä peliä pelataan täällä maailmassa. Miten pelon energia ohjaa ihmisiä toimimaan kuten he toimivat. Ja mitä taas rakkaus saa aikaan. Kun alkaa tiedostamaan tätä alkaa tiedostamaan myös omaa toimintaansa ja tämän tiedostamisen kautta on yhä helpompi muuttaa itseään rakkauden suuntaan ja vähentää omia pelkojaan ja sitä toimintaa jonka ei enää koe itselleen toimivaksi. Tämä on todellista henkistä kasvua, oman itsensä muuttaminen positiiviseen suuntaan, rakkauteen, iloon ja vapauteen.
"Eivät kaikki vaella Rakkaudessa."
Kun katsotaan tätä asiaa kaksinaisuuden ulkopuolelta niin aletaan huomaamaan sitä totuutta, että kaikki vaeltavat rakkaudessa mutta kaikki eivät vain vielä muista tätä. Ja mitä enemmän ihminen alkaa muistamaan rakkautta sitä enemmän myös teot muuttuvat rakkaudellisiksi ja sitä enemmän ihminen on yhteydessä siihen mitä me kaikki olemme, rakkautta. Me olemme luotuja samasta rakkaudesta ja meillä kaikilla on mahdollisuus yhtyä tähän rakkauteen. Siihen ei ole yhtä ainoaa tietä vaan jokaisella on oma tiensä, omat haasteensa ja omat oppiläksynsä opittavana. Mutta kaikki kyllä kulkevat rakkaudessa, sillä kaikki ovat rakkaudesta ja rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, se on vain unohdettu, koska kaksinaisuuden todellisuus on hyvin voimallinen. Rakkauden vuoksi me olemme täällä, muistamassa tätä rakkautta, jotta voisimme kasvaa yhä suurempaan rakkauteen itseämme, toisiamme, äiti Maata, Jumalaa ja kaikkea mitä on kohtaan. Sillä me olemme yhtä, emmekä erillisiä, vaikka kaksinaisuudessa eli erillisyyden harhassa niin sen todeksi kuvittelemme.
Kiitos mukavasta jutustelutuokiosta.
Kaikkea hyvää sinulle rakkauden tielläsi.
Ilmeisesti haluat lopettaa tämän jutustelutuokion.
Mutta kun olen hiukan iltäpäivälehtien otsikoita seurannut,
niin minusta tuntuu kyllä, että Raamattu on oikeassa siinä,
mikä on kehityksen suuntaus
ja millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä.
Jumala on Rakkaus, ja Hänessä ei ole mitään pimeyttä.
Mutta pimeyskin on olemassa. Ei sitä käy kiistäminen.
Ei kannata luoda kokonaiskuvaa iltapäivälehtien perusteella. Se mitä/miten media tuo nähtäväksi meille asiat ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Median pääasiallinen tehtävä on tuoda esille pelkoa. Jos alkaa uskomaan tarinaa pelkän median avulla saa itselleen todellisuuden joka luotu pelosta. On myös hyvä olla tarkkana siinä että ei siirrä pelkoa itseensä median kautta, sillä silloin alat kantamaan itsessäsi jotain sellaista mitä et ehkä itse halunnut.
Rakkaus on jo ilmassa. Paljon tapahtuu, josta media ei ole kiinnostunut, mutta monet ihmiset ovat. Monet ovat itse muuttamassa maailmaa. Muutokseen riittää sekin että siirrämme ajatukset positiivisiksi/rakkaudellisiksi ja kannamme omalla energiallamne muutosta tapahtuvaksi. Vain olemalla kirkkaampi valo sielläkin missä on pelkoa, valaisemme. Tämä aika vaatii paljon luottamista ja oman ajattelun muuttamista positiiviseen suuntaan. On paljon merkkejä ilmassa että muutos on käynnissä. Se on koko ajan käynnissä. Myös jokainen meistä on omalta osaltaan siinä mukana ja jokainen voimme osaltamme auttaa muutosta vain valitsemalla rakkaus pelon sijasta. Ei muutos tapahdu yhdessä yössä, mutta jo tämä sukupolvi kyllä näkee muutoksia. Kaikki niistä ei aina näytä aluksi positiivisille. Kun tapahtuu kollektiivinen muutos, se vie parikin sukupolvea, mutta me olemme nyt muutoksen alkumetreillä. Ihmiset alkavat heräämään rakkauteen, yhteyteen toisten ja maapallon (luonnon) kanssa. Tämä tuo paljon hyvää keskuuteemme ja voimme olla itse aktiivisesti tekemässä myös muutosta. Ei meidän tarkoitus ole odotella maailmanloppua tumput suorina vaan toimia joka hetki rakkaudesta ja korkeimmasta ajatuksesta joka meillä on. Täältä kun toimitaan, ja mitä useampi sieltä alkaa toimimaan, muutos kiihtyy. Olemme jokainen valinneet tulevamme tähän aikaan sillä jokaisella on tärkeä tehtävä tässä ajassa. Jokaisella on erityisiä lahjoja ja heräämällä suurempaan rakkauteen ja sen muistamiseen kuka todella on, voidaan nämä lahjat ottaa käyttöön kaikkien hyväksi.
Etkö sinäkin mielummin kokisi taivaan tässä ja nyt kuin uskoisi iltapäivälehtien todellisuuteen? Valitsemme joka hetki missä haluamme olla, yksilöinä, rakkaudessa vai pelossa ja jokainen yksilö vaikuttaa kollektiiviseen tietoisuuteen. Kollektiivin muodostamme me jokainen yhdessä. Kollektiivisen tietoisuuden kautta olemme jokainen yhteydessä toisiimme. Siten se mitä tapahtuu maapallon toisella puolella vaikuttaa myös yhtä lailla meihin. Emme ole erillisiä vaikka silmillä niin näyttäisi. Ihmisyys on valintoja, ja joka hetkellä valitsemme näistä kahdesta kumpaa haluamme kokea.
>> Etkö sinäkin mielummin kokisi taivaan tässä ja nyt
kuin uskoisi iltapäivälehtien todellisuuteen?
Kyllä, olen samaan mieltä että taivas voidaan kokea ja se on tarkoituksemme täällä, mutta vain luomalla taivas maan päälle sen kykenemme kokemaan. Mitä useampi on mukana taivasta luomassa sitä suuremmalla todennäköisyydellä useampi sen pääsee myös kokemaan. Esimerkillä näytämme tietä muillekin.
"Mutta ei se muuta helvettiä taivaaksi,
jos kiellämme sen todellisuuden,
mikä iltapäivälehtien sivuilta on luettavissa. "
En minä kait missään vaiheessa sanonut, että tarvitsee mitään kieltää. Kieltämällä ei taivasta luoda vaan nimenomaan hyväksymisen kautta ja kasvattamalla positiivisuutta, johon kuuluvat rakkaus, anteeksianto, ilo, onni ja rauha.
Ymmärrän, että puhumme samasta asiasta, mutta sinä näet että taivaaseen on vain yksi tie kun minä näen että sinne on monta tietä ja jokainen löytää kyllä lopulta omansa.
Kaikki tie vievät Roomaan, mutta niin kaikki tiet vievät taivaaseenkin. Toisilla se tie tekee enemmän mutkia, mutta päämäärä on sama. On turha taistella, erotella ja tuomita, sillä se hidastaa taivaan tulemista maan päälle. Jokainen kyllä tunnemme milloin todella olemme luomassa taivasta ja milloin jotain muuta. Ja jos et tunne, niin sitten tiedät että et ole vielä astunut taivaan luomisen vaiheeseen.
Uskovat puhuvat kovasti Jumalan valtakunnasta, mutta Jumalan valtakunta ei tule maan päälle jos sitä ei myös luoda maan päälle ihmisten kautta. Minä tiedän monia jotka tietoisesti luovat taivasta maan päälle eivätkä he ole uskovia. Minä tiedän, että taivasta voidaan luoda ilman tiettyä uskontoa ja uskoa. Jokainen voi meistä alkaa luomaan taivasta tietoisesti, riittää kun valitsee rakkauden pelon sijasta eikä mitään sen ihmeempiä uskontoja tai uskomuksia siihen tarvita.
Rakkaus on yksinkertaista. Jumalan valtakunta on yksinkertaista. Ei se ole sitä että ymmärtää Raamattua, koraania, sutraa tai vedaa. Pelkkä rakkaus elämää kohtaan riittää.
Me voimme uudestisyntyä joka hetki. Ei vain kerran elämässä. Joka hetki meillä on mahdollisuus kasvaa suurempaan rakkauteen, suurempaan iloon ja suurempaan onneen, suurempaan ymmärrykseen, laajempaan tietoisuuteen jne. ja tämä on uudestisyntymistä sen todellisessa merkityksessä. Aina on mahdollisuus henkiseen kasvuun. Ei henkinen kasvu lopu siihen kun aletaan uskomaan tietyllä tavalla. Aina on varaa parantaa, muuttaa, valita paremmin ja toimivammin itsensä ja kaikkien hyväksi.
Uudestisyntymistä voi tehdä ilman uskontoja tai uskontojen sisällä. Siten tie taivaaseen on jokaisen itse valittava sen mukaan minkä parhaaksi katsoo. Kaikkia meitä rakastetaan enemmän kuin osaamme kuvitella. Jumalan rakkaus on suurinta ja niin uskomatonta! On ihanaa vapautua rakastamaan ehdoitta ilman pelkoa. Kun alkaa saamaan siitä vähän hajua niin loppua ei näy. Kaikki on mahdollista rakkaudessa!
Taivaan kokeminen alkaa siitä,
että me tulemme synteinemme Jeesuksen tykö,
joka antaa ne meille anteeksi, ja vapauttaa niistä.
Kyllä, anteeksianto itselleen ja toisille kuuluu oleellisesti rakkauden kasvun tielle ja taivaan luomiseen. Vain anteeksiannon kautta voimme vapautua monesta taakasta jota mukanamme kannamme.
Anteeksianto on hyvin vapauttavaa. Negatiivinen poistuu anteeksiannon kautta ja näin positiivisuudelle (rakkaudelle) löytyy lisää tilaa ihmisen elämässä. Valon määrämme kasvaa aina kun annamme anteeksi.
Kaunista tätäkin päivää sinulle! Annetaan valomme kirkastua ja laajentua. Jos todella haluamme kokea ja luoda taivaan maan päälle meidän on ymmärrettävä että kaikki ovat mukana sen luomisessa, en vain minä ja oma klaanini. Tälläisellä erottelulla (josta kaikki sodat ja monet kärsimykset ovat peräisin) ei taivas voi astua maan päälle. Vasta kun ihminen lopettaa erottelun taivaalla on suuri mahdollisuus tulla todeksi.
Mitä ajattelet näistä Jeesuksen sanoista:
"Silmä on ruumiin lamppu.
Jos siis silmäsi on terve,
niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä.
Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä,
kuinka suuri onkaan pimeys!"
Tuossa onkin varmasti paljon sanottuna lyhyesti muutamaan lauseeseen.
Omalla ymmärrykselläni ja sydämen viisaudellani ymmärtäisin tämän tällä hetkellä jotenkin näin, että tässä viitataan tietoisuuteemme ja niihin valintoihin mitä teemme kullakin hetkellä. Elämämme on valintoja täynnä jokaisella hetkellä. Se että valitsemmeko silmät terveinä vai silmät viallisina on suorassa yhteydessä siihen miten paljon muistamme siitä mitä todellinen rakkaus on vai kuljemmeko enemmän pelkojen viemänä. Eli pystymmekö näkemään ympärillämme valoa, kauneuden ja rakkauden vai näkeekö silmämme vain pimeyttä eli pelkoa. Eli kun kykenemme näkemään valoa, rakkautta ja kauneutta ympärillämme (erityisesti toisissa ihmisissä) on myös oma ruumiimme valaistu. Jos taas takerrumme mielummin omiin pelkoihimme ja erillisyyden harhaan, joka sisältää, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta, syyllistämistä ja tuomioita toisia kohtaan yms. negatiivisuutta, niin ruumiimme kulkee vielä pimeydessä eli koemme ympäröivän maailman pimeäksi paikaksi ja silloin se valo joka meissä on, onkin pimeyttä...tai ainakin osa siitä. Ja tästä tietoisuudesta luomme vain lisää pimeyttä ympärillemme, itsellemme että toisillemme, kunnes kykenemme ja opimme näkemään suuremman rakkauden ja kauneuden ympärillämme ja alamme muistamaan sitä valoa, joka todella olemme ja näin se pimeys joka meissä oli alkaa täyttymään valolla. Joka hetki valitsemme ajatuksemme, tunteemme ja tekomme. Tähän vaikuttaa se miten paljon muistamme siitä valosta jota olemme. Se joka muistaa enemmän loistaa kirkkaimmin ympärille. Yleensä nämä sielut huomaamme helposti. Mutta helposti huomaamme myös ne jotka eivät muista omaa valoaa vaan tuottavat kärsimystä ympärilleen omilla teoillaan itselleen ja toisille. Näistä ihmisistä voimme helposti lukea sieltä iltapäivälehtien tragedioista. Mutta valon määrä lisääntyy koko ajan. Sillä rakkaus voittaa lopulta, jolloin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin valon määrän kasvaminen ihmisten keskuudessa. Ei ole tarvetta epätoivoon ja pelkoihin maailmanlopusta, vaikka ei se tarkoita etteikö jotain tarvitsi tehdä tämän asian suhteen mihin olemme itsemme tuoneet. On paljonkin tehtävissä. Tässä yksi toivoa tuova tapahtuma, josta media tai iltapäivälehti ei ole vielä kertonut mitään.
http://www.indiegogo.com/birth2012
Tämä ja monia muita muutoksia tapahtuu koko ajan pinnan alla. Rakkaus on jo ilmassa ja ihmiset ovat tulossa yhteen uudella tavalla, rakentavalla tavalla, jossa kunnioitetaan elämää ja sen kaikkia muotoja. Tämä on se muutos joka tulee siitä rakkauden tietoisuudesta jossa kaikki olemme yhtä emmekä erillisiä toisistamme.
Ehdottoman rakkauden tietoisuudessa ymmärrämme, että kaikki on valoa, kaikissa on valo sisimmässä, mutta se miten kirkkaasti kukin voisi loistaa majakkana toisille riippuu siitä miten kukin muistamme sitä keitä todella olemme. Eli kyse on vain muistamisesta. Se ei ole pelkästään jonkun uskonnon seuraamista tai jonkun tietyn uskonlahkon jäsenenä olemista. Se on todellista henkistä heräämistä omaan valoonsa, rakkauteen ja toimimimista rakkaudesta ja vapaudesta. Sillä rakkaus ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Me olemme lähtöisin valosta ja me olemme osa suurempaa valoa/lähdettä, jota myös Jumalaksi voidaan kutsua. On vain ajan kysymys milloin kukin alkaa muistamaan tätä valoa, jota kaikki olemme ja alkaa loistamaan sitä omalla tiellään kaikkien hyväksi. Tässä on meidän toivomme paremmasta tulevaisuudesta jossa rakkaus, rauha, ja vapaus koetaan yhteiseksi onneksi ja iloksi. On suuri muutos tapahtumassa (ja olemme sen muutoksen keskellä jo nyt) kun ihmiset alkavat siirtymään vanhasta tietoisuudesta uuteen rakkauden ja yhteyden tietoisuuteen. Tätä kutsutaan myös ihmiskunnan evoluutioksi ja se, että miten nopeasti voimme tämän muutoksen tehdä riippuu jokaisen yksilön omasta halukkuudesta tehdä muutosta kaikkien hyväksi.
"Tätä kutsutaan myös ihmiskunnan evoluutioksi..."
Voidaan myös kutsua ihmiskunnan ylösnousemukseksi. Eli nousemme uuteen tietoisuuteen, uuteen olemiseen, jossa rakkaus ja sydämen viisaus ohjaa toimintaamme ja ajatuksiamme. Pelko on jäämässä pois. Mutta jotta pelko voisi poistua, sen ensin pitää tulle näkyville, ja siksi näinä muutoksen aikoina ei kaikki näytä heti ensi silmäyksellä kauniilta ja rakastavalta, sillä se pelko mitä me olemme kollektiivisesti kantaneet ja kannamme tälläkin hetkellä tulee esille, kaikkien nähtäväksi. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka tapahtuisi mitä, suurin haasteemme on pysyä rakkaudessa, sillä vain rakkauden kautta voimme voittaa ja rakkaus kyllä ohjaa meidät lopulta taivaaseen, jokaisen meistä. Ei Jumala hylkää yhtäkään lastaan pimeyteen. Se ei olisi todellista eikä täydellistä rakkautta, mitä Jumala todellisuudessa on. Jumala on suurin rakkaus ja me yhdessä voimme alkaa kokemaan tätä rakkautta todeksi ja luoda taivas maan päälle. Tässä on tehtävää yhdelle ihmiselämälle aivan riittävästi.
Rakkaus on tie, jonka voi valita. Mitään pakkoa ei siihen ole, ei edes tuomioiden uhalla.
Et oikein vastannut kysymiini Jeesuksen sanoihin:
"Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä,
kuinka suuri onkaan pimeys!"
Onko Jumala sinulle elävä persoona?
Onko pimeyden ruhtinas,
joka tekeytyy valkeuden enkeliksi,
sinulle persoona?
Kopion nyt kohdan jossa vastasin myös haluaasi Jeesuksen sanoihin
"Eli pystymmekö näkemään ympärillämme valoa, kauneuden ja rakkauden vai näkeekö silmämme vain pimeyttä eli pelkoa. Eli kun kykenemme näkemään valoa, rakkautta ja kauneutta ympärillämme (erityisesti toisissa ihmisissä) on myös oma ruumiimme valaistu. Jos taas takerrumme mielummin omiin pelkoihimme ja erillisyyden harhaan, joka sisältää, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta, syyllistämistä ja tuomioita toisia kohtaan yms. negatiivisuutta, niin ruumiimme kulkee vielä pimeydessä eli koemme ympäröivän maailman pimeäksi paikaksi ja silloin se valo joka meissä on, onkin pimeyttä...tai ainakin osa siitä."
Ei ole olemassa mitään ulkopuolisista meistä. Eli kaikki valo on meillä, mitä tarvitsemme rakkauden kasvuun. Valon määrä riippuu sitten siitä miten ihminen elää elämäänsä, omilla valinnoillaan joko lisää valon määrää tai pienentää sitä. Tätä kutsutaan myös henkiseksi kasvuksi ja sen muistamiseksi kuka todella on.
Mitään erillisiä persoonia itsestämme ei ole olemassa. Toki Jumala voi luoda minkä tahansa persoonan itsestään ja niin hän on tehnytkin kun loi meidät. Jumala voi ihmisen itsensä kaltaiseksi. Tämä lause viittaa siihen, että meissä asuu sama rakkaus kuin Jumalassa, mutta ihminen on sen unohtanut matkallansa, jossa erillisyyden harha koetaan voimakkaasti ja näin ollen olemme unohtaneet tämän yhteyden suurempaan rakkauteen, mitä Jumala on. Meidän tehtävämme on vain muistaa tätä rakkautta omalla tiellämme, alkaa luoda sen kautta taivasta maan päälle, jotta Jumala voi tulla todeksi meidän ihmisten kautta. Jumalassa on onni, rauha ja ilo. Jumala ei ole vain kristinuskon Jumala vaan on paljon enemmän ja vielä suurempi rakkaus kuin mikään uskonto meille opettaa. Jumala voi kyllä tulla eläväksi meidän kauttamme. Tämä on myös tehtävämme täällä kun tehtävämme on luoda taivas maan päälle. Mitään pimeitä valepukuisia valkeuden enkeleitä ei ole olemassakaan ehdottoman rakkauden tietoisuudessa. Näitä mielikuvitus olioita kyllä voi syntyä erillisyyden harhassa, jossa pelot elävät. Kun opit ymmärtämään, että suurempi rakkaus odottaa sinuakin löydettäväksesi niin voit pikkuhiljaa vapautua näistä möröistä, joita kuljetat vielä matkassasi, ja jotka estävät sinua muistamasta sitä kuka todella olet. Jokainen kulkee ihmiskehossa pelkojen kanssa, jopa Jeesus teki niin, mutta mitä enemmän muistamme sitä kuka todella olemme, sitä vähemmän meillä on pelkoja elämää kohtaan.
Rakkautta ja valoa matkallesi! Sillä se valo joka sinussa on, on kaunis. Anna sen loistaa maailmaan vapaasti, sillä sillä valolla autat myös muita heidän rakkauden tiellään. Syvemmällä tasolla kuljemme tätä matkaa yhdessä. Kukaan ei ole erillinen toisesta eikä kukaan ole erillinen Jumalasta.
Et siis pidä mahdollisena, että
pimeyden ruhtinas voisi esiintyä valkeuden enkelinä?
En kykene, enkä pidä mitenkään sitä mahdollisena nyt kun olen ymmärtänyt sen mitä ymmärrän todellisen rakkauden olevan. Joka päivä voin oppia uutta tästä suuremmasta rakkaudesta, joka on annettu meille kaikille. Tämä on todellinen siunaus. Olen kiitollinen että olen vapautunut peloistani, en kaikista vielä, mutta niistä joista olen. Matkaa on vielä. Päämääränä onni ja ilo omalla tavallani koettuna.
Rakkaus on meidän puolellamme, ei pimeys. Rakastetaan ja koetaan rakkaus niin kaikki pelkomme rakastavasta Jumalasta osoittautuvat harhaksi. Rakkaus on - muu on harhaa.
Kiitos sinulle että saimme jakaa näin ajatuksia ja näkemyksiä toisillemme. Jatkan nyt matkaani mutta kiitollisuudella että tiemme kohtasivat vaikkakin näin keskustelupalstan kautta.
Muista olet rakastettu ja suojeltu ikuisesti. Muista tämä aina. Lupaathan? Toivon sydämestäni että voimme luoda taivaan maan päälle pian kaikkien iloksi ja onneksi. Olen askel kerrallaan valmis luopumaan kärsimyksestäni tietäen että sen takana odottaa suurempi rakkaus koettavaksi.
Siunausta Sinulle kaikissa sen muodoissa. Toteutukoon kaikki unelmasi.
>> Joka päivä voin oppia uutta
tästä suuremmasta rakkaudesta,
joka on annettu meille kaikille
Älä pelkää, tunnistat kyllä rakkauden kun sitä sinulle annetaan. Kuuntele sydämellä, älä mielelläsi. Poista mielen kautta luodut pelot ja astu sydämen tuntemiseen. Silloin tiedät. Olet rakkaus, Jumala on rakkaus. Sinä ja minä kasvamassa muistamaan sitä keitä todella olemme.
Tälläinen käveli vastaan...näissä sanoissa näen syvällistä viisautta.
Olen silmät, jotka näkevät kuten Luoja näkee.
Olen korvat, jotka kuulevat kuten Luoja kuulee.
Olen ajatus, joka tietää sen, minkä Luoja tietää.
Olen sydän, joka tuntee sen, minkä Luoja tuntee.
Olen ääni, joka puhuu, kuten Luoja puhuu.
Olen sielu, joka muistaa, kuten Luoja muistaa.
Kuten sinussa, niin minussa.
Olen tässä ja nyt.
- Fransiskus Assisilainen
Kirjoitit aiemmin rakkaudesta,
joka on meille annettu.
Kysyin, kuka antoi tuon rakkauden meille.
Et vastannut, kuka.
Kirjoitit tuotakin ennen:
todellinen rakkaus on meidän puolellamme.
Siis kuka/mikä on meidän puolellamme,
ja kuka/mikä on meitä vastaan.
Kaksinaisuudessa elävät rakkaus ja pelko. Nämä ovat ne kaksi mitkä ovat meitä varten olleet olemassa kaksinaisuuden tietoisuudessa. Molemmat kasvattavat meitä kohti sen muistamista keitä todella olemme. Molempia on tarvittu, mutta olemme siirtymässä uuteen aikaan, uuteen tietoisuuteen, jossa ehdoton rakkaus ottaa voiton peloista. Se voitto on kaikkien hyväksi, ei vain tietyn uskonlahkon jäsenien voitoksi, vaan ihan jokaisen. Tässä pelissä pelaavat kaikki ja jos kaikki puhallamme yhteiseen hiileen, rakkaus, ilo, rauha, onni voidaan kokea kaikkien hyväksi. Päämäärä jokaisella on onni ja ilo. Rakkaus on jokaisen kanssa, jokaisen syvin olemus on rakkaus. Emme aina vain muista tätä rakkautta, joka on meissä, ja siksi pelko ottaa meistä voiton ja tämä pelko saa aikaan asioita, joita emme ehkä haluaisi kokea, mutta jotta voisimme muistaa rakkauden on meidän ensin koettava se mikä ei ole rakkautta (eli pelko). Kokemuksen kautta opimme, kokemus on viimeisin opettajamme. Kun tarpeeksi kauan koemme jotain mikä ei ole syvintä olemustamme, rakkautta, me tulemme siihen tulokseen, että emme enää halua sitä, haluamme jotain muuta, ja se muu on jotain missä on enemmän rakkautta mukana. Teemme silloin toimivamman valinnan itsellemme. Näin kasvamme kohti suurempaa rakkautta askel kerrallaan, yksilöinä, että kollektiivisesti. Yksilöinä voimme olla jo pitkälläkin sen muistamisessa keitä olemme ja kollektiivin tietoisuus muodostuu aina siitä missä suurin osa ihmisiä on. Kollektiivissa elää paljon pelkoa ja ne helposti tarttuu yksilöiden mukaan kannettavaksi. Niin voimakas on kollektiivin vaikutus meihin, mutta kun ymmärtää tämän, niin on helpompi nousta kollektiivin yläpuolelle, jossa kollektiivi ei enää kykene vaikuttamaan yksilöön niin voimakkaasti. Tällöin vapaudumme peloista, joita meille on totuuksina syötetty ja alkaa herääminen siihen voimaan mikä on jokaisen sisällä. Se on jotain suurempaa kuin kollektiivin luomat pelot tai yhdenkään toisen ihmisen pelot, jotka yrittävät pitää meidätkin pelon vallassa. On olemassa tietoisuus, jossa peloilla ei ole valtaa, jossa rakkaus on se joka ohjaa ihmistä. Se on sitä kun ihminen alkaa muistamaan kuka todella on. Tämä tietoisuus on meidän puolellamme, se on rakkaudentietoisuutta. Tällä on monia nimiä, mutta nimillä ei ole merkitystä vaan sillä, että koetaan tämä rakkaus itsessään ja loistetaan sitä ympärille valitsemalla rakkaus joka hetkellä. Elämä on jatkuvaa valintaa, ja tiemme on opetella valitsemaan rakkaus pelon sijasta. Rakkauden kautta vapaudumme peloista kokemuksen kautta. Lopulta jokainen haluaa valita rakkauden mielummin kuin pelon. Tällöin taivas voi astua maan päälle kaikkien koettavaksi. Ja nyt olemme tulleet aikaan, jossa tämä vihdoin alkaa tulla todeksi. Olemme matkalla taivaaseen, moni ei vain vielä tiedosta tätä, sillä elävät enemmän kaksinaisuuden tietoisuudessa, erillisyyden harhassa, jossa toiset ihmiset koetaan erillisiksi itsestään, luonto (Äiti maa) ja Jumala (rakkaus) koetaan erillisiksi itsestään.
Voidaan siis ajatella, että rakkaus on meidän puolellamme ja pelko on meitä vastaan. Valitsemalla rakkauden, valitsemme sitä mikä on syvin olemuksemme, mikä on sitä lähdettä mistä olemme kotoisin (Jumalasta) ja valitsemalla pelon, valitsemme egon, harhan, joka ei ole todellista syvintä itseämme, joka lopulta kuitenkin haihtuu savuna ilmaan, kun rakkauden tietoisuus voimistuu meissä. Näin ollen kaikki mikä on pelkoa, on ihmismielen tuotetta. Se ei ole Jumalasta, sillä Jumala on rakkaus, ehdoton rakkaus. Siellä ei ole pelkoa. Se on täydellistä rakkautta meitä kohtaan, se ykseyttä, jossa rauha, ilo ja rakkaus koetaan. Ihmiskunnan historiassa on ollut monia opettajia, jotka ovat tuoneet tätä sanomaa omalla tavallaan ihmisten tietoisuuteen. Ketään pelastajaa meillä ei kuitenkaan ole, sillä ei ole tarkoitettu että meitä pelastetaan jostain mikä on ollut koko ajan tarkoituskin kokea. Rakkaus on ollut koko ajan puolellamme ja meidän tarkoitus on vain matkamme aikana muistaa tätä rakkaus ja ottaa se käyttöömme, sillä se on jokaisen syvin olemus ja se syvin olemus kyllä tulee jokaisen koettavaksi jossain vaiheessa jokaisen omaa matkaansa. Jokainen valitsee sen mitä haluaa matkansa aikana kokea. Ja jokaisella on aina mahdollisuus valita rakkaus pelon sijasta. Siten meillä on täysi vapaa tahto, johon ei kuulu mitään rangaistuksia ei mitään tuomioita. Ei ole ketään kuka meidät tuomitsisi, ellemme itse tuomitse itseämme tässä elämässä. Kun jätämme kehomme tulemme muistamaan kaiken siitä mikä on syvin olemuksemme, mikä oli tarkoituksemme täällä. Ja monet meistä haluavat palata takaisin, sillä kokevat, että eivät oppineet vielä kaikkea sitä mitä halusivat oppia. Aina on valinnan vapaus. Ei ole mitään pakkoa olemassa. Ei ihmiskehossa eikä henkimaailmassa, jossa todellisempi minuus, vapaus ja rakkaus, koetaan.
Rakkaus on annettu meille, sillä olemme lähtöisin ehdottoman rakkauden lähteestä, jota myös Jumalaksi kutsutaan. Eläminen ihmiskehossa on tuonut meille kaksinaisuuden, dualistisuuden, jossa kaksi toisillensa vastakohtaa koetaan, mutta tämän kaksinaisuuden toisella puolen odottaa ehdoton rakkaus koettavaksi. Me voimme astua sinne jo tässä ja nyt, ihmiskehossa. Se on uudestisyntymistä, henkistä kasvua, johon Jumala (rakkaus) meitä kehottaa kasvamaan. Meidän tiemme suunniteltu etukäteen. Jumala tietää, että jokainen saapuu kotiinsa ajallansa. Hänellä ei ole pelkoa sen suhteen, vain ihmisillä itsellään on pelkoa siitä että on erillinen Jumalasta. Jumala tietää, että kukaan ei ole erillinen hänestä. Tässä ykseydessä Jumala elää ja me olemme jokainen matkalla tähän ykseyteen.
Nämä ovat myös synonyymeja rakkaus=Jumala=elämä
Toivottavasti tämä selvensi kysyttävää asiaasi. Tuli varmasti paljon muutakin asiaa mitä et edes kysynyt ja toistankin joitain asioita joka kerran, mutta jotta ymmärtää yhden asian on silloin ensin ymmärrettävä jotain toista. Ymmärrys ei voi tulla yhdessä jos kahdessakaan yössä, koska se vaatii oman kokemuksen, oman tien kulkemisen. Ymmärrykseeni olen tullut monien vuosien elämisestä ja kokemista. Koen tämän kaiken ihmeenä, sillä tähän on liittynyt niin paljon kaunista ja niin paljon rakkautta. Eihän elämälle voi olla kuin kiitollinen. Kiitollisuus onkin yksi voimakkaimmista voimistamme, jolla tuomme rakkautta koettavaksi lisää elämäämme. Tätä ymmärrystä on vaikea laittaa muutamaan sanaan. Jos näin tekisin, niin tekisin sen tällä hetkellä näin.
Kiitos kun olet.
Olet valo ja rakkaus.
Muista ne ja koe ne omaksesi, sillä ne ovat osa sinua, voimakkain osa, ja olet matkalla kokemaan suurempaa rakkautta, joka olet. Olet täydellisen rakastettu enemmän kuin koskaan osaat kuvitellakaan.
Siis kuka/mikä on meidän puolellamme,
ja kuka/mikä on meitä vastaan.
Ilmeisesti vastasit jollain lailla ensimmäiseen kysymykseen.
Jumala on meidän puolellamme.
Mutta ilmeisesti väistit kokonaan kysymyksen,
kuka on meitä vastaan?
Mikä saa ihmiskunnan näinä päivinä yhä kiihtyvällä vauhdilla
tekemään kauheuksia, jotka eivät ennen edes mieleen nousseet.
"Mutta ilmeisesti väistit kokonaan kysymyksen,
kuka on meitä vastaan?"
Kopioin tähän tuolta edellisestä viestistäni: "Voidaan siis ajatella, että rakkaus on meidän puolellamme ja pelko on meitä vastaan."
Ei kukaan ulkopuolinen meistä ole meitä vastaan. Koko elämämme tapahtuu meissä itsessämme ja meidän on otettava vastuu itsestämme ja siitä mitä luomme jokaisella hetkellä. Se että kuvittelemme elämämme olevan jonkun toisen luomusta (itsestämme ulkopuolella olevaa) on oman voiman luovuttamista itsemme ulkopuolelle. Se että luommeko rakkaudesta vai pelosta vaikuttaa siihen mitä koemme jokaisella hetkellämme. Siis sinä olet se itse, joko olet itse vastaan itseäsi elämällä pelossa tai olet itse elämän puolella valitsemalla rakkauden. Pelko hajottaa, rakkaus rakentaa. Valinta on näissä kahdessa. Ihmisinä valitsemme haluammeko hajottaa vai rakentaa. Pelosta hajotetaan, rakkaudesta rakennetaan. Mitä enemmän voimme elää ilman pelkoa sitä enemmän elämme rakkaudesta ja sitä enemmän kykenemme rakentamaan elämää ilman että hajoitamme sitä.
Varmasti tätä asiaa kykenisi selventämään selkeämmilläkin sanoilla ja sanakäänteillä, mutta tässä on nyt paras antini tällä hetkellä. Jos on jotain mitä et vielä ymmärtänyt niin älä välitä. Joskus jotkut asiat vaativat pidemmän sulatteluajan. Ei kaikkea voi ymmärtää hetkessä eikä kannata ottaa omakseen mitään ennen kuin sen on itse ymmärtänyt ja sisäistänyt. Mutta jos on avoin mieli niin vastauksia kyllä saa kun sen aika on itselleen sopiva. Joskus se että voi ymmärtää jotain vaatii ensin sen että on ymmärtänyt jotain muuta. Jos jokin ei kolahda heti, sen voi joko jättää heti pois matkasta tai sitten sille voi antaa mahdollisuuden avautua myöhemmin. Mitä avoimempi mieli sitä enemmän kykenemme tutkimaan eri vaihtoehtoja ja näkemyksiä ilman että tuomitsemme ne.
"Mikä saa ihmiskunnan näinä päivinä yhä kiihtyvällä vauhdilla
tekemään kauheuksia, jotka eivät ennen edes mieleen nousseet."
Kyllä, kauheuksia tapahtuu koska ihminen ei muista sitä kuka todella on. Ei muista omaa ykseyttää kaiken kanssa, toisten ihmisten, Äiti Maan ja Jumalan (ehdottoman rakkauden) kanssa. Tästä muistamattomuudesta kaikki kärsimys juontaa juurensa. Ei ole mitään erillisiä olentoja, jotka meille kärsimyksen toisi. Eikä ole mitään erillisiä olentoja siihenkään, että voimme kokea iloa, rauhaa ja rakkautta. Nämä kaikki ovat meissä, ja on meidän vapaa valinta kokea sitä mitä haluamme. Tällä hetkellä kollektiivisesti olemme valinneet koettavaksemme tämän mitä koemme nyt. Olemme jokainen osaltamme olleet vaikuttamassa siihen mitä tapahtuu. Vain ottamalla vastuun tästä luomuksestamme tässä ja nyt, voimme oikeasti alkaa luomaan jotain parempaa koettavaksi kaikkien hyväksi. Kun haluamme esimerkiksi kokea kollektiivisen rauhan ja lopettaa sodat, voimme sen valita heti kun niin haluamme. Kun olemme sodat aloittaneetkin, meillä on täysi valta myös ne lopettaa. Ei tätä estä kukaan ulkopuolinen meistä tekemästä. Me voimme kyllä itse sen estää, jos niin haluamme, ja tällä hetkellä suurin osa ihmisistä vielä haluaa. Toinen hyvä esimerkki tästä ajasta voisi olla nälänhätä. Me olemme itse valinneet tilanteen, jossa osalla porukasta on sapuskaa pöydässä ja osalla ei. Tämä on täysin meidän valintamme ja jos haluaisimme, että kaikilla olisi ruokaa niin me jakaisimme sapuskan niin että kaikille riittäisi. Tällä hetkellä emme vielä niin halua tehdä, koska kuvittelemme että kaikille ei ole riittävästi. Toimimme taas pelosta, sillä pelkäämme, että itsellemme ei riitä jos annamme omastamme pois. Pelkäämme, että mitä annamme ei palaudu meille, vaikka se mitä annamme sydämestämme palautuu meille moninkertaisesti. Vasta kun ymmärrämme ja luotamme siihen, että meille annetaan kaikki se mitä tarvitsemme kullakin hetkellä, voimme antaa omastamme pois. Se mitä annamme toiselle ei enää olekaan meiltä pois, sillä emme anna sitä kenellekään, joka olisi itsestämme erillinen. Vaan kun annamme, annamme samalla itsellemme. Tähän liittyy oleellisesti se, että kun ymmärrämme syvällisesti, että olemme samaa ja yhtä, että se mitä tapahtuu sinulle tapahtuu minulle ja että emme ole erillisiä toisistamme, alamme kohtelemaan toisia niin kuin haluaisimme meitä kohdeltavan. Tämä on ehdotonta rakkautta ykseyden tietoisuudessa.
Erillisyyden harha, pelot, joissa elää anteeksiantamattomuus, viha, tuomiot ja muu negatiivisuus saa ihmisen toimimaan päinvastaisesti rakkauden kanssa. Täältä kumpuavat ihmiskunnan monet kärsimykset. Mutta näitä ei tarvitse kokea loputtomiin, kun aletaan kokea elämää syvemmästä olemuksestamme, ehdottoman rakkauden tietoisuudesta ja näin voidaan alkaa kokemaan kaunista elämää, jossa on iloa, onnea ja rauhaa kaikkien kesken. Tätä kohden me kaikki kuljemme ja tätä kohden koko universumi kulkee. Se on suuri Jumalan suunnitelma eikä siinä tarvita helvettejä, saatanoita, ei tuomioita eikä rangaistuksia. Niin kauan kun ihminen valitsee tuomiot ja rangaistukset, joihin myös Jumalpelko ja kadotuspelko kuuluvat, niin kauan ihminen valitsee itselleen kärsimyksen. Elämä ei ole kuitenkaan luotu kärsittäväksi vaan iloittavaksi. Emme ole täällä tuomittavina (ei Jeesuskaan tullut tuomitsemaan vaan pelastamaan) vaan rakkaudesta olemme täällä. Elämä on valintoja ja jokainen on vastuussa omista valinnoistaan.
Onko jotain mitä vielä haluaisit kysyä tästä ykseydentietoisuudesta, jossa ehdotonta rakkautta voidaan kokea?
>> ykseydentietoisuudesta,
jossa ehdotonta rakkautta voidaan kokea
Mitään itsesi ulkopuolisia viettelijöitä ei ole, mutta on kylläkin jokaisen oma totuus ja jokaisen oma tie. Et voi kulkea toisen tietä vaan sinun on kuljettava omasi ja tiesi aikana opit hyvästä ja pahasta, jotka sinä itse määrittelet. Joka hetki voimme valita uuden näkökulman itsellemme, sellaisen joka toimii paremmin ja jonka voimme tuoda enemmän iloa ja rauhaa itsellemme että toisille.
Elämä on valintoja, myös sen määrittelyssä mikä on itselle hyväksi ja mikä pahaksi. Omien pelkojemme kautta näemme ympärillämme paljon "pahaa" ja rakkautemme kautta yhdistyminen siihen "hyvään". Tämän matkan aikana sitten opimme ja koemme näitä kahta asiaa ja kuljemme kohden parempaa "hyvää" mitä enemmän yhdistymme rakkauteen, syvimpään osaan itseämme. Rakkaus on siten se joka lopulta ottaa meidät syleilyynsä ja tulemme kotiin. Kaikki muu katoaa tarpeettomana.
Usko, toivo ja rakkaus - mutta rakkaus on niistä suurin.
Kaunista kesän jatkoa sinulle! Nautin tässä lintujen laulusta ja annan niiden kertoa omaa tarinaansa Jumalan rakkaudesta. Kaikessa on viisautta. Kun vain oppisimme kuuntelemaan ja hiljentymään. Kaikki vastaukset ovat sisällämme. Jumalan valtakunta, ehdoton rakkaus, on sisällämme. Yhdistytään siihen ja luodaan sen kautta taivas maan päälle. Niin voimakkaita me olemme, sillä olemme Jumalan kaltaisiksi luotuja. Kun vain muistamme....
>> olemme Jumalan kaltaisiksi luotuja.
>> olemme Jumalan kaltaisiksi luotuja.
Voimme myös tutkia tätä asiaa siltä kantilta, että Jumalan tahto on sama kuin oma tahtomme. Nämä eivät ole erillisiä toisistaan, kuten emme mekään ole erillisiä Jumalasta. Kun ymmärtää, että syvemmällä tasolla kaikki on yhtä, Jumala on sinussa ja sinä olet osa Jumalaa, niin mitään sellaista ei voi tapahtua mitä olisi Jumalan tahdon vastaista vaan Jumalan tahto täytyy olla sama asia kuin sinun oma tahtosi. Koska ei Jumala olisi voinut mitenkään luoda sellaista maailmaa rakkaille lapsillensa, jossa tapahtuisi jotain mikä olisi hänen tahtoaan vastaan. Mikä Jumala sellainen olisi joka on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, että loisi maailman, jossa tapahtuisi jotain mitä hän itse ei haluaisi tapahtuvan? Jos kuitenkin näin olisi, että jotain olisi mikä ei olisi Jumalan tahdon mukaista niin meidän vähinkäänkin täytyisi jättää sanat kaikkivoipa ja kaikkitietävä pois Jumalan määritelmistä. Myöskin Jumala antoi meille vapaan tahdon, niin mitään sellaista ei voi olla mikä olisi Jumalan tahdon vastaista vapaassa tahdossa tai silloin ei enää olisi vapaata tahtoa. Vain vapaassa tahdossa voi toteutua myös Jumalan tahto, koska sen Jumala omalla tahdollaan halusi meille antaa. Vapaa tahtomme on siten sama asia kuin Jumalan tahto (koska se oli Jumalan tahto meille) ja siten mitä ikinä tahdomme (tässä vapaassa tahdossamme) on myös Jumalan tahto.
Koska tätä ei olla vielä ymmärretty kollektiivisesti (laajasti), ja siksi ihminen kautta aikojen ja edelleenkin jatkaa kiistelyä siitä mikä on Jumalan tahto. Jokaisella on oma käsityksensä siitä mikä on Jumalan tahto. Tästä seuraa suuria kärsimyksiä, sillä ihminen on valmis jopa tappamaan toisia ihmisiä sen vuoksi mitä Jumala tahtoo hänen omasta näkökulmastaan. Kaikki Jumalan tuomiot toisiamme kohtaan myös tulevat tätä kautta. Vain siitä käsityksestä mitä ihminen ensin kuvittelee Jumalan tahtovan. Mutta kun ymmärtää, että Jumalan tahto sinulle on sinun oma tahtosi niin, et enää voi paeta sen taakse mitä kuvittelemasi Jumala tahtoo vaan sinun tuleekin täysin ottaa vastuu siitä mitä itse tahdot. Tämä olisi erittäin hyvä jokaisen ymmärtää mitä todella tarkoitetaan Jumalan tahdolla. Koska Jumala loi sinut itsensä kaltaiseksi, on silloin myöskin Jumalan tahto sama kuin sinun tahtosi. Jumala ei tahdo yhtään sen enempää tai vähempää kuin itse tahdot itsellesi ja toisille. Mutta samalla hetkellä kun toivot/tahdot jotakin itsellesi tai toisille edes ajatuksen tasolla, olet samalla täysin vastuussa siitä ajatuksesta (sanoista, tunteista tai teoista puhumattakaan) itsellesi. Eli tästä pääsemme siihen ajatukseen, että se mitä itse ajattelemme, toivomme, tahdomme ajatuksen tasolla on meidän oma tahtomme ja sama asia kuin Jumalan tahto sinulle. Jumala vastaa sinun omaan tahtoosi juuri siten kuin itse tahdot itsellesi ja toisille. Tämä on täydellistä vapaata tahtoa ilman ehtoja. Jos olisi ehtoja, ei olisi enää vapaata tahtoakaan. Jos tahdot hyvää, saat hyvää, jos tahdot jotain muuta, saat sitä. Loppupeleissä siis joudumme täysin vastuuseen jokaisesta hetkestämme täällä :) Tähän viitataan kun puhutaan syyn ja seurauksen laista. Sen alaisena toimimme jokainen ihmiskehossa, myös Jeesus aikoinaan.
Nyt sitten pitää erotella se, että se mitä me tahdomme ei välttämättä kuitenkaan ole aina hyväksi meille. Voimme tahtoa asioita, tiedostaen tai tiedostamattamme, itsellemme tai toisille, jotka eivät kuitenkaan ole kovin hyviä. Tämä on kuitenkin Jumalan tahto meille, että voisimme kokea vapaan tahdon. Mutta kuten jo mainitsin vapaan tahdon mukana tulee myös täysi vastuu. Itse olemme vastuussa siitä mitä valitsemme/luomme vapaan tahtomme kautta itsellemme. Jos luomme negatiivisuutta/negatiivisia tapahtumia itsellemme vapaassa tahdossamme, niin olemme vastuussa niistä itsellemme.
Joten tämä on Jumalan tahto ollut meille aikojen alusta, että oppisimme vapaan tahtomme kautta valitsemaan/luomaan itsellemme "hyviä" asioita "pahojen" sijasta ilman rangaistuksia. Eli Jumalan tahdossa ei ole kyse siitä että voimmeko tehdä jotain Jumalan vastaisesti tai tahdon mukaisesti vaan kyse on siitä että oppisimme itse tahtomaan itsellemme hyvää ja siten tätä kautta myös toisille ja lopulta koko maapallolle. Tässä on kyse todellisesta henkisestä kasvusta kohden ehdotonta rakkautta. Kyse on täysin vapaasta henkisestä kasvusta täydellisessä rakkaudessa, jonka lopullinen päämäärä on jokaisella onni, ilo, rauha ja rakkaus. Tämä on käsitykseni tällä hetkellä Jumalan täydellisestä suunnitelmasta, eikä siinä tarvita rangaistuksia eikä tuomioita, mutta siinä tarvitaan vapaata tahtoa, täydellistä vastuuta itsestään ja valinnoistaan sekä syyn ja seurauksen lakia. Näin Jumala olisikin ollut paljon fiksumpi ja kaikkitietävämpi suunnitellessaan tämän elämän kulkumme tänne kuin aluksi olemme ymmärtäneet. Ja vain Jumala, joka on ehdoton rakkaus voisi suunnitella jotain sellaista missä ei tarvita rangaistuksia, tuomioita ja helvettejä, jotta ihminen voisi silti kasvaa kohden ehdotonta rakkautta ja sen muistamista kuka todella on.
Kun sinä koko ajan puhut sen muistamisesta, mikä sinä todella olet, niin tarkoitatko, että jokin unohtaminen on kohdannut sinua?
Kyllä se on kohdannut meitä kaikkia (mutta sitä ei pidä sekoittaa Jumalan rangaistukseen). Ensin unohdetaan se todellinen, syvin olemus kun astumme tänne erillisyyden harhan "leikkikentälle", ja heräämisemme (kun tietoisuutemme laajenee eli henkistymme) kautta alamme taas muistamaan sitä keitä todella olemme. Eli voidaan puhua myös ihmiskunnan ylösnousemuksesta. Tämän muistamisprosessin (jota henkinen kasvu todellisuudessa on) kasvamme samalla jokainen omaan tahtiimme kohti vapautta, ehdotonta rakkautta, yhteyteen itsemme, toisten, Äiti maan, Jumalan ja kaiken kanssa mitä on. On niin paljon vielä muistamatta.
Ihmiskuntana olemme tämän heräämisen alkumetreillä. Aika on tullut herätä unestamme joka on pitänyt meidät erillään itsestämme, toisistamme ja Jumalasta. Näen jo nyt paljon muutoksia ympärilläni, lähipiirissäni että maailman laajuisesti tapahtuu heräämistä, sillä rakkaus on jo ilmassa. Jokainen kulkee tässä oman polkunsa ja kollektiivisesti kuljemme yhteistä polkua ja syvemmällä tasolla minä olen sinä ja sinä olet minä. Eli polkumme onkin sama, joten päämäärämme on sama. Jo tämän ymmärtäminen veisi ihmiskunnan henkistä kasvua harppauksen eteenpäin ja siihen mitä tapahtuu tällä hetkellä tulisi muutos, sillä alkaisimme nähdä itsemme, toiset että koko elämän eri tavalla. Tämä henkinen herääminen ja muistaminen siitä keitä todella olemme on ihmiskunnan "pelastus" siltä tieltä joka on vienyt meidät sotiin ja kärsimykseen vuosisatojen ajan. Tämä erillisyyden harha on pistänyt meidät jokaisen kävelemään pimeydessä ja muistamattomuudessa. Mutta sillä on ollut tarkoituksensa.
Täytyy tapahtua jotain todella suurta, jotta lopetamme itsemme tuhoamisen ja maaplanettamme tuhoamisen. Vain henkisen heräämisen kautta ihminen alkaa rakentamaan elämää eikä tuhoamaan sitä. Kollektiivisesti kuljetaan vielä unohduksissa, muistamattomuudessa, mutta parin sukupolven päästä tilanne tulee olemaan toisenlainen. Toivoa on aina. Taivas on pikkuhiljaa astumassa keskuuteemme, mutta se voi astua tänne vain jos itse luomme sen. Aivan jokaisella meistä on todella tärkeä rooli tässä ajassa ja siksi jokainen meistä tänne on tullutkin omien lahjojensa kanssa. Kun jokainen alkaa muistaa näitä lahjoja joita sisällään kuljettaa ja ottaa ne käyttöönsä muutoksia alkaa tapahtumaan. Me elämme hyvin erikoista aikaa ja välillä ihmettelen suuresti voiko tämä olla totta, että meistä huolehditaan ja meitä rakastetaan näin paljon. Mutta sitten saan taas vahvistuksen ja jatkan luottamista elämään ja rakkauteen. Älkäämme luovuttako nyt kun meilkein jo olemme siellä minne olemme vuosisatoja haaveilleet. Luottakaa Jumalaan, luottakaa elämään, luottakaa itseenne ja rakastakaa itsenne pelottomiksi, jotta uskallatte elää sellaista elämää joka kumpuaa sydämestä eikä egosta, mielen harhoista. Pelko on suurin "vihollisemme" joka estää meitä etenemästä kohti rakkautta, sitä ydintä joka elää meissä jokaisessa, mutta unohduksissa. Tarvitsee vain muistaa ja kokea se ja muutamme elämämme paremmaksi yhdessä hetkessä. Ja jokaisella hetkellä voimme valita rakkauden pelon sijasta.
Menen nyt kiitollisena jatkamaan päivääni. Mitä ihmeitä se tuokaan tullessaan. Kaunista kesäpäivää Sinulle! Iloitaan siitä mitä meillä on, sillä meillä on kaikki mitä tarvitsemme jokaisella hetkellä.
Kuka sinulle kertoi, että sinä olet unohtanut jotakin?
Elämäni. Kokemukseni. Menneisyyteni. Oma elämäni kertoo tästä unohduksesta, erillisyyden harhasta. Joka hetki kun huomaan pelkojeni ja negatiivisuuden ottavan otteen itsestäni ja kun sitten muistan rakkauden, kykenen taas rakastamaan pelot ja negatiivisuuden pois itsestäni ja samalla taas kerran huomaan kävelleeni unohduksissa. Unohdin hetkeksi oman itseni, sen mikä on suurin voimani, sen mitä on kaiken harhan takana, odottamassa vain minun muistamistani. Ja joka kerta kun muistan tämän rakkauden, joka kerta kasvan kohden suurempaa rakkautta mikä olen. Eli kasvu rakkauteen on jatkuvaa. Niin kauan kun olemme ihmiskehossa, me kasvamme ja meillä on mahdollisuus valita rakkaus pelon sijasta.
Rakkaus on siten kaiken pelon takana, erillisyyden harhan ja muistamattomuuden takana, se on ikuista ja sen matkallamme tulemme jokainen muistamaan ja kokemaan. Rakkauteen kasvu on matkaa, matkalla olo yhtä tärkeää kuin päämäärä, ellei jopa tärkeämpää. Tässä ja nyt on aina tärkeintä. Taivaskin voidaan luoda vain tässä ja nyt hetkessä.
Jokainen kokee tämän matkan omalla tavallaan, sillä rakkaus on läsnä jokaisessa. Rakkaudessa ei ole tuomioita, mutta itse muistamattomina tuomitsemme kyllä vielä itsemme ja samalla toisemme tai toisemme ja samalla itsemme, kunnes rakkauden kasvun kautta opimme, että tuomioita ei ole rakkaudessa. Kasvun kautta astumme vapauteen, vapauteen todella rakastaa itseämme ja toisiamme ilman pelkoja. Jeesus kehotti ja opetti rakastamaan. Tämä on meidän kaikkien tie, oppia rakastamaan, muistamaan rakkaus mitä olemme. Ellemme muista että rakkaus on meissä ja tunne sitä itsessämme, emme voi myöskään rakastaa toisia. Pelko on esteenä. Se tulee vain poistaa rakkauden tieltä ja rakkaus, joka on odottamassa, on aina ollut ja tulee aina olemaan (koska se on koko elämän perusta, Jumala joka on rakkaus on kaiken perusta, ja se rakkaus on meissä, sillä olemme Jumalan kaltaiseksi luotuja) voidaan kokea pelon tilalla.
Se miten paljon (millä tasolla) kullakin hetkellä itse kukin muistamme keitä todella olemme, sen mukaan luomme oman todellisuutemme ja sen todellisuuden mitä myös yhdessä täällä koemme kollektiivisesti. Rakkaudesta luomme hyvää/positiivista, peloista (muistamattomuudesta) negatiivisuutta, kärsimystä. Jokainen ajatuksemme ja uskomuksemme on mukana luomassa omaa todellisuuttamme ja myös kollektiivista kokemusta. Tämän vuoksi, jotta voisimme todella luoda hyvää, olisi hyvä ihmisen oman elämänsä kannalta tiedostaa omat ajatuksensa ja uskomuksensa ja tiedostaa ovatko ne rakkaudesta vai peloista (muistamattomuudesta, erillisyyden harhasta, egosta). Sillä se mitä ajattelemme kullakin hetkellä, ei ole se mitä olemme syvimmiltämme, mutta ajattelumme kautta määrittelemme itsemme (luomme rajat/rajoja itsellemme) ja sen todellisuuden minkä haluamme kokea kullakin hetkellä. Näin ollen vastuu on meidän. Meidän tulee ottaa vastuu omasta elämästämme, sillä itse luomme sitä. Jumala antoi vapaan tahdon meille luoda oman todellisuutemme. Jokainen on vastuussa itselleen siitä mitä luo. Jumala on vastuussa omasta luomisestaan ja me olemme vastuussa siitä mitä me luomme. Kun rakkaudesta luomme, luomme jotain kaunista ja hyvää kuten Jumala, joka on rakkaus, loi meidät. Meidän täytyy siis olla syvimmiltämme jotain kaunista ja hyvää. Ja näin onkin kun vain muistamme tämän kauniin ja hyvän mitä olemme. Vain pelot, erillisyyden harha, voi meitä estää tätä muistamasta. Henkinen kasvumme on vain sen muistamista keitä todella olemme, ja se muistaminen vie meidät rakkauden kokemiseen tässä hetkessä. Näin taivas voi astua maan päälle.
Iloitaan jo nyt, sillä rakkaus on meissä. Rakkaus on ilmassa. Rakkaus on kaikkialla vain muistamisen matkan päässä.
Se, että meille on opettu vuosisatojen ajan totuutena omaa synnillisyyttämme, on estänyt meitä muistamasta sitä hyvää ja kaunista mitä todellisuudessa olemme.
Synnillisyyden oppi on peräisin Jumalpelosta. Jumalpelko on pahimpia, syvimpiä ihmisen pelkoja, joita on siirretty sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan. Tätä samaa pelkoa kantavat mukanaan useat ja se vaikeuttaa ihmistä muistamaan sitä kuka todella on.
Tähän on kuitenkin tulossa muutos ja me olemme jo siinä muutoksessa, jotta voisimme kasvaa rakastamaan itseämme ja toisiamme uudella tavalla ja todella alkaa elämää rakkaudesta eikä pelosta käsin.
Tämä rakkaus on kaikkialla läsnäoleva ja kaikkien halukkaiden mahdollista kokea, sillä Jumala on kaikkialla ei vain tietyissä uskonnoissa ja tietyissä lahkojen opeissa.
Siis, tarkoitatko, että olet ihan itse oivaltanut, että sinulla on jonkinlainen osittainen muistin palautuminen käynnissä?
Eli ymmärsinkö oikein, että välillä jonnekin historiaan jäänyt rakkaus saa sinut kiinni, mutta välillä taas toinen perässäjuoksija tavoittaa sinut?
"että olet ihan itse oivaltanut?"
Mielenkiintoinen kysymys. Riippuu kuka se itse on. Yksin tuskin oivaltaisin mitään ja toisaalta kaikki oivalletaan yksin. Elämä on monelta osin arvoitus. Kuka minä olen?
"Eli ymmärsinkö oikein, että välillä jonnekin historiaan jäänyt rakkaus saa sinut kiinni, mutta välillä taas toinen perässäjuoksija tavoittaa sinut?"
Rakkaus on tässä ja nyt. Kaikkien koettavaksi, aina ollut ja aina tulee olemaan.
Kiitos sinulle kysymyksistä. Oli ilo jakaa.
Mukavia kesäpäiviä Sinulle ja siunausta elämääsi.
Jospa minä nyt puolestani kerron jotain
Rakkaudesta. Jumalan Rakkaudesta,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Eli nimenomaan Jumalan pyyteetön Rakkaus
tekee meistä ihmisistä arvokkaita.
Me olemme arvokkaita,
koska olemme Jumalan Rakkauden kohde.
Ja tämä Rakkaus vaati Jumalalta paljon.
Niin paljon, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa.
Ja niin meidät, jotka olemme synteihimme kuolleet,
siirrettään kuolemasta elämään sinä hetkenä,
kun nostamme katseemme
Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Jumalan Karitsaan,
joka teurastettiin syntiuhrina meidän edestämme.
Tuossa hetkessä syntimme on pesty pois
ja Hengen yhteys taivaisiin avattu.
Tuossa hetkessä sovitus on astunut voimaan,
ja katkennut yhteys Jumalan kanssa korjaantunut.
Golgatan puu on linkkiasema,
jonka langaton laajakaista on jatkuvasti auki.
Ja tuon yhteyden kaikki maksut
on jo etukäteen maksettu ikuisuuteen asti.
Taivas odottaa vain lupaa
saada avata yhteys Golgatan puulta
alas jopa kaikkein syvimmissä katveissa oleviin ihmisiin.
Itse en kykene uskomaan teurasuhreihin, synnillisyyteen ja Jumalan rangaistuksiin, mutta pyyteettömään rakkauteen kyllä. Uskon myös, että rakkauden kasvumme kautta muistamme taas yhteyden Jumalaan ja siihen keitä todella olemme.
Jokaisella on oma tiensä täällä ymmärtämään ja kokemaan rakkautta mikä on kaiken takana, jota voimme kutsua ehdottomaksi, pyyteettömäksi rakkaudeksi.
Tämä tuntuu paljon loogisemmalle ja rakkaudellisemmalle kuin opetukset helveteistä, saatanoista, kadotuksista, Jumalan vihasta yms., joita uskontojen kautta opetetaan.
Olen vain niin kiitollinen, että minun ei tarvitse pelätä Jumalaa ja toivoisin, että kenenkään ei tarvitsisi näin tehdä. Etkö sinäkin näin toivo?
Mikä saa ihmisen niihin hirvittäviin tekoihin,
joista saamme yhä lisääntyvästi
iltapäivälehtien sivuilta lukea,
jos kaiken takana on vain tuo pyyteetön rakkaus?
pyhää, eikä siksi voi sietää huonoa vaan tahtoo hyvää kaikilta kuvakseen luoduilta. Jumala tahtoo pyhitystä ja vanhurskautta, eikä hänelle kelpaa valheet eikä huonot hedelmät. Jumala antaa hyvää kaikille tuottaa hyvää Jumalan kirkkaudeksi myös lähimäisille. Ei eksytä.
Hyvät puut pääsevät valtakuntaansa ja huonot puut hakataan poikki ja poltetaan.
Jumalan rakkaus on pyhää, mutta niin on myös sinun rakkautesi.
Mitä enemmän rakastat sitä enemmän voit kokea pyhyyttä mitä olet, mitä aina olet ollut ja mitä aina tulet olemaan. Pyhyys ei vähene tai suurene mihinkään mutta sen kokeminen on se mitä täällä ollaan "tekemässä" (oppimassa).
Jumalan rakkaus parannukseksi ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi.
Kyllä. Mutta tätä rakkautta et voi mistään kirjasta oppia.
Jumalan rakkaus voidaan oppia Raamatun kertomuksesta kuinka Isä rakasti maailmaa niin paljon että antoi Poikansa. Emme näe tätä rakkautta omilla silmillämme vaan voimme sen lukea ja ymmärtää ja turvata Pojan vuodattamaan sovitusvereen ja samoin anoa elävää vettä, jota myös keihään tekemästä haavasta vuoti veren lisäksi ja samoin anoa Pyhän Hengen armotekoja elämässämme hengellisesti, ja tämä kaikki on sanomattoman suurta rakkautta ja armoa ja totuutta eli evankeliumi meille ihmisille, sinulle ja minulle.
Hyvin harvat saavat kohdata Jumalan kuten Paavali ja autuaat ne, jotka uskovat Jeesukseen vaikka eivät näe, kuten ei Paavalikaan nähnyt myöhemmin vaikka saikin sanoomaansa itseensä ja myös profeettojen kautta.
Rakkaus ei ole tunnetta ensisijaisesti vaan usko ja toivo ja totuus näistä täysin varmoista asioista ja myös minä olen saanut varmuuden Jumalan rakkaudesta vaikka sieluni voi ollakin moninaisesti puutteellinen ja samoin ruumiissani voi olla moninaista heikkoutta.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin ymmärtää hengellisesti Jumalan rakkaus ja armo ja totuus Jeesuksessa. Tietysti myös ihmisten välinen rakkaus ja keskinäinen kunnioitus on tärkeää, mutta vaikka vankilassa olisimme ja sielumme olisi kuin pimeässä laaksossa vailla mitään lohdutusta ja toivoa, niin varmuudella Jumalan rakkaus näissäkin oloissa olisi täysi, kunhan emme omasta syystämme olisi rikkoneet Jumalaamme vastaan tietysti.
Vaikka maailma vihasi Jeesusta ja tuomitsi ristille, niin toimi täysin Isän Jumalan rakkauden mukaan ja kirkasti Isän rakkautta meitä kohtaan, kuten alussa esille tämän toin. Jeesus on täysin synnitön itsessään ja kantoi täysin meidän syntimme ja saamme olla tästä rakkaudestaan mitä suurimmassa määrin kiitollisia ja kunnioittaa elämän Herraa tänään ja tulevaisessa myös ihan kaikkinensa ja loputtomasti, tietysti samoin Isälle ennenkaikkea Pojan nimessä.
Kuten kirjoitit "Mikään ei ole tärkeämpää kuin ymmärtää hengellisesti Jumalan rakkaus" niin emme voi oppia rakkautta kirjoista ja toisten kirjoittamista sanoista vaan oman kokemuksen kautta syntyy todellinen ymmärrys. Hengellinen oppiminen tapahtuu siis omien tunteidemme ja lopulta tekojemme kautta. Siksi meillä on tunteet, jotta oppimisimme. Jos emme tarvitsisi tunteita ei meillä niitä olisi. Ei olisi sydäntä, olisi vain pää, jolla lukea toisten kirjoittamia sanoja toisensa perään. Tämä riittäisi meille, jos voisimme oppia vain lukemalla oli se sitten Raamattu tai mikä tahansa muu kirja. Voi miten helppoa oppiminen olisikaan! Mutta ei, ei ole näin helppo opintiemme, sillä meillä on myös tunteet ja teot mukana. Meidän tulee viedä oppimme tunteiden ja tekojemme kautta loppuun. Kokemus on se joka viime kädessä on paras opettajamme ja joka tuo meille tyydytyksen, että olemme todella oppineet sen mitä kullakin hetkellä ja kussakin elämässä olemme tulleet oppimaan. Tiedämme kyllä itse kun olemme vieneet jonkin opin loppuun. Se on suuri ilon aihe, mutta voimme juhlia kaikkia pieniäkin askelia, sillä jokainen askel vie meitä kohden sitä mitä kuuluukin.
Sanat eivät siis todellisuudessa koskaan tule riittämään oppijalle. Oppija haluaa kokea itse ja vasta kokemuksen kautta todellinen oppiminen (henkinen kasvu) tapahtuu. Kirjaa/kirjoja voidaan lukea vaikka kuinka monta ja vaikka joka päivä, mutta se ei tuo todellista tyydytyksen tunnetta yhdellekään ihmisille, koska se ei koskaan tule olemaan riittävää. Sanat ovat aina lopulta vain sana helinää ja vasta omakohtaisen kokemuksen kautta niistä syntyy todellinen henkinen kasvu ja ymmärrys. Sanoilla on tapana vain olla tiellä, sillä ihminen takertuu sanoihin ja pyörittelee niitä päässään ilman että todella tuntee, kuuntelee omaa itseään ja sisäistä viisauttaan. Ihminen toimii usein jopa vastoin omaa sisäistä ääntänsä, koska ei luota siihen vaan luottaa enemmän ulkoisiin totuuksiin. Tämä vie ihmisiä vaikeuksiin ja kärsimyksiin. Vasta oppimalla kuuntelemaan itseään, löytyy itselle oikea tie, se tie mikä on itse kullekin tarkoitettu. Yhteiskunta, uskonnot sen osana, ohjailevat meitä toimimaan jopa vastoin omaa sisäistä ääntämme. Siksi kärsimme ihmiskuntana.
Vasta todella tuntemalla sisimpämme, tunteemme, ja sen ohjauksen mitä sieltä kautta saamme, ja luottamalla siihen alamme ymmärtää sitä minkä vuoksi alunperinkin tänne tulimme. Alamme toteuttamaan todellista itseämme, jonka perusta on todellisessa rakkaudessa. Voimme muuttaa kaiken elämässämme toimivaksi vain muistamalla sen keitä todella olemme. Emme tulleet tänne sen vuoksi että voisimme lukea Raamattua tai jotain muuta kirjaa (ja uskomaan siihen) vaan tulimme kokemaan itsemme sellaisena kuin olemme, muistamaan keitä todella olemme ja luomaan itsemme yhä uudelleen siitä korkeimmasta ajatuksesta, joka meillä on itsestämme. Tämä kaikki vie meitä kohden rakkautta, jota olemme ja josta olemme. Kaikki on yhtä ja Jumalan rakkaus on kanssamme aina ja ikuisesti.
Kiitos että olet.
Olet rakkauden valo.
kirjoituksessasi ja myös Jumalan hyvää opetusta kannattaa arvostaa todella paljon Raamatun kautta annettuna, sillä vain sen tuntien voimme vakaasti vaeltaa kaidalla tiellä Jumalan tahdossa ja tietysti tarvitaan Herran Jeesuksen Henki opettamaan ja johdattamaan ja myös omakohtaisesti voidaan kokea kaikkea sitä hyvää hengellistä siunausta ja on myös ennenkaikkea sydämen ajatuksissa, joita voimme tahtomme mukaan myös esille kirjoittaa ja keskustella ja rakentua siten toisistammekin.
Pelkät tunteet ilman Jumalan totuuden tuntemista pyhistä kirjoituksista eivät kuitenkaan varmuudella anna sitä, sillä tuntemme voivat ohjautua Jumalan antaman tiedon mukaan tai sitten muiden kriteerien mukaan. Jos vaeltaisimme sen mukaan, mikä meistä tuntuu hyvältä, niin kuinka paljon syntiä tekisimmekään saadessamme synnistä lyhytaikaista nautintoa. Tietysti rakkauteen sisältyy uskollisuus Jumalan tahtoa kohtaan. Toki Jumala ei ole pikkupiirteinen lainkaan vaikka pyhitys on tärkeää ja Jumala voi vihastua rakkaansa lankeamista suurestikin, riippuen tapauksesta.
"Kiitos että olet." Olet Jumalan kuvaksi luotunut ihmisenä tarkoitettu Jeesuksen yhteyteen ja sielusi pelastukseen.
"Olet rakkauden valo." Tarvitsemme Jumalan rakkauden ymmärtämistä ja myös Jumalan valon eli totuuden valkeutta ja sammekin sen Jeesuksessa, joka on Valkeutemme ja Isän rakas Poika.
Tahdon rohkaista sinua Jeesuksen tuntemiseen yhä runsaammin ja myös toistemme rakastamiseen Isän Jumalan vanhurskauden mukaan ja on parasta meille kaikille, amen. Hallelujah Jeesuksen nimessä.
Jumalan tuomitsemiksi, joten ei eksytä valheellisiin Jumala-kuviin! Autuaat kaikki, jotka tuntee rakastavan Jumalan totuudellisesti armoliitossaan. Voi niitä, jotka ovat eksyneet valhe-kuvaan valhellisesta jumalasta ja herrasta.
Sinä itse tuomitset itsesi mielikuvillasi tuomitsevasta Jumalasta. Jumala ei sinua tuomitse. Ei ole koskaan tuominnut eikä tule tuomitsemaan.
Voit olla vapaa tuomiopeloistasi ja kasvaa rakastamaan itseäsi että kanssamatkaajiasi. Tämä rakkauden opetus oli Jeesuksen ydin opetus ja siitä voit lukea Raamatustakin.
on Ilmestyskirjassa kerrottu eikä kannata hyljätä totuutta vaan ottaa siitä vaarin.
Rakkaus jossa on tuomioita ei ole täydellistä. Voit kasvaa suurempaan rakkauden kokemiseen heti kun oivallettu tämän.
Raamattu on totta, mutta ei totuus.
poistaa tuomion, ilman tuomiota ei rakkauttakaan olisi tarvittu. Jumalan rakkauden hylkäävät hylkäävät myös tuomionsa poistamisen iankaikkisen elämäksi ja sielunsa pelastumiseksi.
ja Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta eli Totuudesta ja opistaan. Pyhistys on tahtonsa tekemisessä, samoin vanhurskaus.
Nimenomanaan rakkaus poistaa pelon. Laajenna siis rakkauttasi, jotta pelkosi voivat vähentyä.
Rakasta itseäsi, elämääsi ja kaikkia niitä ihmisiä joita kohtaat tai joita et edes kohtaa. Valitse rakkaus pelon sijasta.
Tuomiot kuuluvat pelkoon. Jumalan rakkaudessa ei ole tuomioita, sillä Jumalan rakkaus on täydellistä. Ihmisen rakkaudessa, joka on vielä vajavaista ja jossa on varaa kasvuun, on mukana vielä pelkoa, tuomioita itseään ja muita kohtaan. Jumala on antanut jo kaiken anteeksi. On vain ihmisen valinta enää antaako hän anteeksi itselleen ja toisilleen. Jeesuskin kehoitti anteeksiantamaan ja rakastamaan jopa vihollisia. Sielu on aina pelastettu, mutta on ihmisen valinta pelastaako hän elämänsä omilta peloiltaan ja kuinka paljon hän kykenee antautumaan rakkaudelle, joka ympäröi häntä. Sillä se rakkaus, joka ympäröi häntä ei sisällä tuomioita vaan rakkautta, jonka määrää ja laatua ei voi sanoihin laittaa. Se on kaikki, alfa ja omega. Siitä ei mikään puutu eikä siihen tarvitse mitään lisätä. Se on kaikissa meissä ja me kaikki olemme siinä. Kysymys on siitä kuka muistaa minkäkin verran siitä rakkaudesta mitä olemme ja kuka rohkenee rakastamaan enemmän kuin pelkäämään, sillä tiemme on rakkautta varten luotu ei pelkoja varten eikä varsinkaan tuomioita varten.
Surullista on että monet uskonnot ovat vielä pelkojen lietsojia. Onni on, että minulla on luottamus siihen, että Jumalan rakkaus (jota me myös sisimmältämme olemme) voittaa kaikki pelot.
Usko, toivo ja rakkaus - mutta rakkaus on niistä suurin.
"..ilman tuomiota ei rakkauttakaan olisi tarvittu..."
Mielenkiintoinen ajatelma. Tätä kun lähtee miettimään syvällisemmin niin tulee mieleen, että Jumalan rakkautta ei siis tarvittaisi jos ei olisi tuomioita. Eli jos meillä ei olisi tuomioita emme tarvitsi myöskään Jumalaa. Eli lähtökohtana ensin on tuomiot (kysymys kuuluu että kenen) ja vasta tämän jälkeen voi syntyä rakkaus, jotta tuomiot voitaisiin poistaa. Eli ensin tuomiot (kenen?) ja sitten Jumalan rakkaus päälle, joilla tuomiot poistaa. Mutta kuka alunperin antoi tuomiot? Oliko se Jumala vai joku muu? Millainen rakkaus antaa ensin tuomioita ja sitten rakastaa tuomiot pois? Onko se ihmisen rakkautta vai Jumalan?
Eli kaiken alku olisi tuomiot, johon kaikki muu perustuu. Tuomioihinhan juuri uskonnot ovat perustaneet oman ideologiansa henkisyydestä ja Jumalasta. Mutta jos tuomiot eivät ole rakkautta vaan pelkoa niin miten tuomioit voivat olla Jumalasta, sillä Jumala on täydellinen rakkaus vai onko. Uskonnot puhuvat rakkaudesta mutta ovat sekaan tipauttaneet pelkoa ja tuomioita. Tulevatko nämä tuomiot ja pelot todella Jumalasta vai jostakin muusta? Olisi ehkä aika todella kysyä tämä kysymys itseltään ja kuunnella sisäistä viisautta ja sitä ymmärrystä joka tulee omasta sisimmästä eikä vain sokeasti uskoa sitä mitä lukee, sillä se mitä on kirjoitettu on kirjoitettu pelosta. Ja jos jokin on kirjoitettu pelosta niin se ei ainakaan ole Jumalasta, sillä Jumala on rakkautta.
Todellisuudessa kaiken takana on ikuinen rakkaus ja tuomiot ovat ihmisen keksimää. Jumalan rakkaus on kaiken Lähde, ei tuomiot. Emme ole täällä tuomittavina vaan rakkauden vuoksi. Lähtökohtakin on aivan vinksallaan kun rakennetaan oma usko/uskonto tuomioiden perustalle. Mennään heti metsään eikä sieltä voida enää nähdä puita metsältä (todellista rakkautta) kun ollaan jo alun alkaenkin vääristä lähtökohdista lähdetty rakentamaan uskomusta, että me olisimme täällä tuomittavina kun olemme täällä rakastettavina ja rakkauden vuoksi.
Mutta onni on, että rakkaus voittaa pelot ja tuomiotkin, lopulta. Ja kyllä rakkauteen kasvua tarvitaan, että voit luopua lopulta tuomitsemasta itseäsi ja toisia. Jumalalla ei ole mitään tarvetta tuomioihin, koska sellaisia varten ei hän elämää luonut vaan rakkautta varten. Rakkaus on ollut aina kaiken pohjalla ja tulee aina olemaan, sillä rakkaus on ikuista, pelot eivät. Pelot (joita myös tuomiot edustavat) tulevat katoamaan yksi kerrallaan kun rakkaus astuu kuvioihin.
Valitse siis rakkaus aina kun voit. Ja jos et aina voi niin anna anteeksi itsellesi. Sekin on rakkautta.
Enkä tahdo sinulle mitään huonoa vaan pelkästään parasta Jeesuksessa sielusi pelastumiseksi ja rakentamiseksi ja kaikkinaiseksi hyväksi elämäksi, johon myös rakkaus Jeesusta ja lähimmäisiä kohtaan liittyy, samoin usko ja toivo Jeesuksessa.
Kirjoitat hyvin ihmisistä, jotka elävät Jeesuksessa ja Jumalan valtakunnassa, mutta kun asia ei valitettavasti ole vielä sitä eikä Jeesuksen valtakunta ole tullut eikä pahuutta ole poistettu maailmastamme vielä, tietysti on poistettu opetustalasten ja pyhien eläessä Jeesuksessa ja Henkensä voimassa ja varjelluksessa ja siunauksessa.
Näemme myös tuomitsemisen eri tavalla. Jos joudut kasvattajana ojentamaan lastasi tai myös lähimmäisellesi esiin tuomaan Jumalan tahdon vastaiset ja mukaiset, niin ei se ole tuomitsemista vaan valona ja suolana olemista tässä maailmassa ja myös lähimmäisien rakastamista välittämällä heille hyvää opetusta parannukseksi tai kehotukseksi tai lohdutukseksi.
Jos itse teen väärin tai rakastan valheita, niin hyvä jos minua niistä ojennetaan ja opetetaan ja tietysti monessa olemmekin väärin tehneet. Ei Jumalan meitä osoittaessa väärintekijöiksi ole kysymys tuomitsemisesta vielä vaan kasvatuksesta. Tuomio tulee meille Jumalalta ruumiimme kuoleman jälkeen, kun sielumme menee joko Jeesuksen tykö tai sitten Tuonelaan. Tällaista on tuomiot ja kadotustuomioita ei meidän tule kenellekään lausua, sillä on Jumalan tehtävä, toki voi antaa sen meidän tehtäväksi Hengessään ja totuudessaan, kuten pyhänsä tulevatkin tuomitsemaan, mutta vain voittajat jotka pystyvät tekemään Jumalan tahdon mukaan.
Tietenkin tulee varovainen olla myös opettaessaan, sillä sekin on tuomion alaista ja siksi ei monien siihen opettajan tehtävään tulekaan pyrkiä. Rakkaus totuuteen on ensiarvoisen tärkeää opettamisessa, samoin tietysti kaikille Jeesuksen seuraajille sillä Jeesus on Totuus. Kaikki valheet ovat pahasta.
> Surullista on että monet uskonnot ovat vielä pelkojen lietsojia. Onni on, että minulla on luottamus siihen, että Jumalan rakkaus (jota me myös sisimmältämme olemme) voittaa kaikki pelot.
Usko, toivo ja rakkaus - mutta rakkaus on niistä suurin. <
Totuus tulee tuoda myös ihmisten uskonnoista sen mukaan kuin annetaan ymmärrystä ja Jumalan totuutta. Pelko on eri asia kuin totuuden esilletuominen. Voit väärin ymmärtää toisen rakkauden totuutta kohtaan peloksi toisin ajattelevia kohtaan. Kuten kirjoitin en pelkää elämässäni islamia enkä ihmisiä vaikka vihaankin valheellisia ja myös uskonnollisuuden alueella, koska Jumalan valtakunta on suhde ihmisten ja Jumalan välillä. Näen myös islamissa väärin käytettävän Jumalaa ja on vihattavaa sellainen. Tietysti myös nimikristillisyydessä on oppeja, kuten vauvakaste, jolle annetaan valheellisia merkityksiä vaikka Jumalan opetus on aivan selvää asiasta.
Itseasiassa Saa-tana ihan konkreettisesti henkivaltana esiintyy Jumalan palvelijana ja pyrkii eksyttämään ihmisiä näissä asioissa ja on vihattavaa, kuten Jeesuksen aikana nimenomaan fariseukset eivät tahtoneet ihmisten seuraavan ja uskovan Jeesukseen ja apostoleihinsa ja muihin pyhiin, näin on myös nykyään vaikka aikamme on saanut tieteiden vaikutuksesta sekularisoitunutta vaikutusta paljonkin.
Jeesuksessa usko ja toivo ja rakkaus kestävät ja rakkaus on suurin, mutta ilman Jeesusta ei ole näitä Isän Jumalan tahdon mukaan lainkaan ihmisillä, sillä ovat ainoastaan Pyhässä Hengessä eikä ihmisen uskonnollisuudessa ja sielullisuudessa ilman Jeesusta siten kuin Paavali ne meille antoi Jumalan Hengessä. Ymmärräthän kuinka tärkeää on pysyä totuudessa näissä asioissa!
Minä rakastan sinua, enkä kirjoita turhia sanoja.
rakkauttaan ja on aina ensisijaisesti hänen tahtonsa jokaiselle ihmiselle. Valitettavasti ihmiset hakevat rakkautta muualta kuin Jumalasta, toki se rakkaus on vajavaista silloin eikä voi ihminen vastaanottaa sitä Jumalan rakkautta kuin Jumalalta ja on Pojassa Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Tietysti rakkaus on Jumala ja ennen tuomioita.
Jumalan tuomioit tulevat ruumiimme kuoleman jälkeen jokaiselle ja Jumalan rakkauden hylkäämällä Pojassa Jeesuksessa joudumme kadotukseen, sillä vain Pojan Jeesuksen veri ja vesi ja Henki antaa elämän ja yhteyden Jumalaan rakkaudessaan, eikä ole tunne vaan totuudellinen sydämen tila Jeesukseen uskossa eikä näkemisessä. Tietysti Jumalan rakkauden kokemista voidaan saada enemmän Jumalan Hengen täydeydessä kenties myös tunnetasolla, en osaa tästä sanoa vaikka olenkin kokenut yhtä ja toista myös hengellisesti.
Olemme auttamattomasti sidotut myös tähän tämän maailman toiseen ihmisissä vaikuttavaan lihan mielen tilaan vaikka Totuuden Henki vaikuttaakin omaansa ja poistaa tuota huonoa kuolemaa tuottavaa mielenlaatua hengellisesti. Jeesus opetti vertauksen niistä jotka kuulevat evankeliumin, mutta se ei pysy heissä, että Saa-tana sen otti heiltä pois, ja tarkoittaa sitä tämän maailman pimeyden herraa, joka on ilmeisesti kaikkialla ja vain Jumalan Henki Jeesuksessa sen voi poistaa ihmisen sydämmiä pettämästä ja eksyttämästä. Tietystin näiden asioiden ymmärtäminen on hengellisesti vaikeaa, kun eivät ole konkreettista nähtävää materiaa vaikka vaikutukset voidaan ymmärtää kun keskustellaan, enkä nyt viittaa sinuun tässä lainkaan.
Jeesuksen opetus on totuudellinen, sillä vaikka pimeyden valta on laajaa niin samoin on Jumalan Henki kaikkialla ja Jeesus läsnä siellä missä nimessään ollaan koolla tai uskovaisena liikumme, kuinka paljon sitten on Hengen voimaa itsekullakin on eri asia ja ilman sitä ei voida ymmärtää näitäkään hengellisiä. Nykyisessa tiedemaailmassa asioita käsitellään ihan eri tavalla ja vaikka nähdään monenlaista, niin ei välttämättä ymmärretä lainkaan vaikka ihminen yleensä tahtoo esiintyä tietäväisenä ainakin ammatillisesti, toki diagnoosit ovat yleensä sinne päin vailla mitään muuta kuin lääkärin mututuntumaan potilaan antaman oireen mukaan. Tosiasiassa kuumeen ollessa voi sairaus olla hyvinkin moninainen mutta lääkäri antaa flunssa ja antibiootit, "kyllä se siitä", on aika yleinen. Näemme että ihmisen tietämys on ihan hukassa. Tietysti on myös toisenlaista tutkimista ja ihan oikeaan osuvaa näin ihmis-mittakaavassa.
Rakkaus ja totuus yhdessä Jeesuksen Hengessä tietysti näin ihmisenä, Herraan turvaana.
Jatketaan rakkauden opiskeluja, sillä sitä vartenhan me täällä olemme.
Vapaus ja rakkaus on tarkoitettu koettavaksi tässä ja nyt. Taivas on tarkoitus rakentaa maan päälle ihmisten kautta tässä ja nyt, ei kuoleman jälkeiseen elämään.
Jeesus auttaa meitä omassa matkassamme kokemaan ja luomaan taivas maan päälle. Ei tarvitse kuin pyytää apua niin sitä saa. Jumala lähettää valon enkelinsä meidän avuksi. Emme ole yksin koskaan.
Mukavaa kesän jatkoa! Nautitaan luonnosta sillä se antaa voimaa.
Minun kokemukseni ja uskoni rakkaudesta ovat hieman toisenlaiset, mutta en näe siinä mitään pelättävää kuten sinä ehkä näet. Minulla ei ole enää kadotuksen ja helvetinpelkoa vaan luottamusta siihen, että kaikki ovat rakastettuja ja suojeltuja.
Tämä on hyvin vapauttavaa ja todelliseen rakkauteen kuuluu aina vapaus.
Vapaus ja rakkaus kulkevat aina käsikädessä.
Jos usko perustuu tuomioihin ja tuomitsevaan Jumalaan silloin myös kyseisen henkilön totuus perustuu tuomioihin ja silloin kun ihminen "ojentaa" toista tavalla tai toisella sen perusta on todellisuudessa tuomioissa ei rakkaudessa. Tutki tätä vaihtoehtoa ja ehkä alat ymmärtää miten minä käsitän tuomitsemisen ja eron siinä kuka tuomitsee, todellinen Jumala vai ihminen itse.
Kiitos rakkaudestasi. Se otetaan kiitollisuudella vastaan.
tärkeä vapauden ja rakkauden mukana aina, tietysti olemme vajavaisia tässä lihassa ja veressä emmekä aina edes ymmärrä ja osaa erottaa Jumalan vaikuttamaa Jeesuksessa muista lähteistä.
jälkeinen on paljon tärkeämpää ja toki samoin voittajana maailmasta päästä perille.
Tästä olen hiukan eri mieltä.
Tärkeintä on eläminen tässä ja nyt. Ei murehtiminen tulevasta eikä märehtiminen menneestä. Todellisuudessa ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Kaikki muu on harhaa, illuusiota.
Tästä olen hiukan eri mieltä.
Tärkeintä on eläminen tässä ja nyt. Ei murehtiminen tulevasta eikä märehtiminen menneestä. Todellisuudessa ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Kaikki muu on harhaa, illuusiota.
Tästä olen hiukan eri mieltä.
Tärkeintä on eläminen tässä ja nyt. Ei murehtiminen tulevasta eikä märehtiminen menneestä. Todellisuudessa ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Kaikki muu on harhaa, illuusiota.
Ups...
Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.Matt.3:10
Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan.
Jeesus on välimies ihmisen ja jumalan välillä,hän kautta on vain pääsy ijankaikkiseen elämään,ei muualta.
Ihminen valitsi oman teinsä jo eedenissä,syömällä josta jumala kielsi syömästä.
Miksi puhut täällä pahaa Jumalasta, vaikket selvästikään tunne Häntä ollenkaan?
Kuka ihminen kehtaa edes väittää Jumalan tuntevansa ja miten se tunteminen olis edes mahdollista?
Melko omahyväistä kirjoitusta.
Minä kehtaan. Haluatko,
että kerron jotain Jumalasuhteestani.
Tottakai ihminen tuntee Jumalan. Jokaisella on yhteys Jumalaan. Se, että muistaako ihminen tätä yhteyttä ja kuinka paljon riippuu ihmisestä itsestään, hänen tiestään ja valinnoistaan ja siitä tietoisuuden tasosta missä ihminen on kullakin hetkellä. Kun muistamme keitä todella olemme, muistamme samalla Jumalan, mitä on.
Sinäkin tunnet Jumalan. Et ehkä vain muista tätä vielä, koska koet itsesi erilliseksi Jumalasta. Kun ymmärrät että sinä ja Jumala olette yhtä, nouset uuteen ymmärrykseen Jumalasta.
Mutta olet täysin oikeassa siinä, että itsensä tunteminen ja Jumalan tunteminen kulkevat käsi kädessä, sillä ei ole mitään erillisyyttä sinun ja Jumalan välillä. Jos haluat tuntea Jumalan, aloita tuntemaan itsestäsi. Sinulla on kaikki vastaukset sisälläsi. Sinulla on kaikki mitä tarvitset henkiseen kasvuun ja Jumalan tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Mutta jos et ole kiinnostunut tuntemaan itseäsi syvemmin et voi tuntea Jumalaakaan. Jos etsit Jumalaa, älä etsi sitä itsesi ulkopuolelta vaan etsi se itsestäsi.
Se, että väittää tietävänsä Jumalan, perimmäisen, totuuden on taas toinen asia. Kukaan ei tiedä sitä paitsi Jumala itse. Kun ihminen puhuu totuuksista, hän usein puhuu jostain mitä on lukenut jostakin ja jota on väitetty vuosisatojen ajan (ainoaksi) totuudeksi, ja jota ihminen sitten toistaa omilla sanoillaan, ja joka todellisuudessa on vain jonkun toisen kokemusta Jumalasta ja siten ei olekaan mikään Jumalan totuus vaan kyseisen, kirjoittaneen, ihmisen oma totuus. Ihmisen olisi hyvä ymmärtää, että mitään perimmäistä totuutta ei ole kirjoitettu yhteenkään kirjaan eikä perimmäistä totuutta edes kyetä sanoihin laittamaan. Jumalan totuus, joka on perimmäinen, on paljon suurempaa kuin yhdenkään ihmisen oma totuus. Myös Jeesus, ihmisenä, Jumalan ainoana poikana, eli oman totuutensa maan päällä sen ajan tietoisuudessa. Jeesuksen tehtävä oli erityinen ja hänen tietoisuutensa oli hyvin pitkälle kehittynyttä verrattuna sen ajan kollektiiviseen tietoisuuteen. Hän auttoi omalla tietoisuudellaan sen ajan ihmisiä ja hänen vaikutus elää vielä tänäkin päivänä hänen rakkauden oppiensa kautta. Mutta meillä kaikilla on mahdollisuus kasvaa omalla tietoisuudellamme rakkauden tietoisuuteen mitä Jeesus kantoi mukanaan. Siinä mielessä emme ole yhtään erilaisia kuin Jeesus. Emme ehkä ole Jumalan ainoita poikia samalaisella tehtävällä varustettuja kuin Jeesus, mutta olemme kaikki Jumalan lapsia, ja meillä jokaisella on aivan yhtä tärkeä tehtävä täällä kuin Jeesuksella. Kun ihminen muistaa kuka todella on, hän alkaa toteuttamaan omaa tehtäväänsä täällä maan päällä ja se on kaikkien hyväksi kuten oli Jeesuksenkin tehtävä. Rakkauteen ja vapauteen kasvu on jokaisen tie.
Ei yksikään maallikko eli maapallon asukas voi tuntea vielä ajattoman jumalan hyvyyttä eikä Rakkautta, sillä Lord tms. oli Rooman ensimmäinen paavi Pietari. Sitä aikaisemmin hän muuttui Golgatan ristillä kidutuksen takia homosta heteroksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10829134