Raamattu kertoo kahdesta Jumalan miehestä, joita Jumala antoi saa-tanan koetella erityisen paljon. He olivat Job ja apostoli Paavali. Jobin kohdalla on jopa keskustelu Jumalan ja saa-tanan välillä, ennen kuin saa-tana sai alkaa rusikoimaan Jobia. Jumala antoi luvan rusikointiin, mutta laittoi rajat siihen. Samoin kävi Paavalin kohdalla. Hänelle annettiin lihaan pistin. Huomaa, LIHAAN, ei henkeen, kuten jotkut, kuten TS ovat halunneet nurjasti tulkita, vaikka sana on hyvin selvä. Paavalin kohdalla oli syynä se, ettei hän YLPISTYISI, koska hän oli saanut kokea ja nähdä paljon sellaista, mitä me tavallisemmat uskovat emme koe ja näe.
Näin voimme todeta, että Jumala sallii saa-tanan koetella omiaan, mutta varjelee heidän henkensä, koska hänen oma Henkensä asuu siellä.
Otin tämän omaksi aloitukseksi, koska aihe on tärkeä ja varsinkin Paavalia on pilkattu mielettömästi väärillä opetuksilla ja niin hämmennetty Raamatun totuutta vakaantumattomien mielissä. Mitään ihmiskunniaa en aloituksellani hae, kuten eräs aina väittää, vaan totuutta, joka Raamatussa on julistettu, myös tästä aiheesta.
Lue Job 1:1-12 ja 2Kor.12:1-10
Näin voimme todeta, että Jumala sallii saa-tanan koetella omiaan, mutta varjelee heidän henkensä, koska hänen oma Henkensä asuu siellä.
Otin tämän omaksi aloitukseksi, koska aihe on tärkeä ja varsinkin Paavalia on pilkattu mielettömästi väärillä opetuksilla ja niin hämmennetty Raamatun totuutta vakaantumattomien mielissä. Mitään ihmiskunniaa en aloituksellani hae, kuten eräs aina väittää, vaan totuutta, joka Raamatussa on julistettu, myös tästä aiheesta.
Lue Job 1:1-12 ja 2Kor.12:1-10
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2.Kor.12:10
On totta, että Paavali, "Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta", tuli erityisen voimakkaalla tavalla koetelluksi uskonsa tähden. Kannattaa silti huomata, että hän KERSKAA heikkoudestaan, jota hän koki koetusten keskellä. Hän ei voinut turvata omaan voimaansa, vaan pelkästään Kristuksen voimaan.
Koetusten keskellä Paavali oppi näkemään oman heikkoutensa. Tuon heikkouden tunnustaessaan Paavali oli saanut Kristuksen voiman asettumaan itseensä. Juuri siinä voimassa, Kristuksen voimassa, hän iloitsi ja tunsi olevansa väkevä. 2.Kor.12:10.
Paavali sai nähdä, että hänessä itsessään, se on hänen lihassaan, ei asunut MITÄÄN hyvää. Hän eli Kristuksessa ja niin hänestä tuli Kristuksen voiman kautta valittu ase Jumalan apostolina.
Tällä palstalla Paavalia syyttävät ymmärtämättömyydessään ne, jotka eivät ole vielä saaneet nähdä tai tunnustaa sitä kurjuutta, joka vallitsee heissä itsessään, heidän turmeltuneessa ja lihallisessa luonnossaan. Noihin syyttäjiin pätee erityisen hyvin tämä sana:
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Juuri niin. Jumala kurittaa lastaan hänen hyväkseen.
Nuo pahoinpitelyt todellakin kohdistuivat Paavalin lihaan ihan konkreettisesti,
mutta ei Paavali tästä asiasta ollenkaan ollut pahoillaan.
Päinvastoin. Paavalilla oli tapana laulaa kiitosvirsiä tällaisissa tilanteissa.
Hän siis teki niinkuin Jeesus ol opettanut. Iloitsi ja riemuitsi näistä.
Mutta tuota saatanan enkelin ruskointia hän ei tahtonut sietää.
Oli siis jokin, joka sai Paavalin oikein rukoilemaan,
että Jumala puuttuisi asioihin.
Konteksti tässä asiassa muodostuu luvuista 2 Kor 11-12.
Ja kun näitä lukee, niin todelliseksi sietämättömäksi pistimeksi
Paavalin luonnolle muodostui valheapostolit, jotka tulivat perässä,
ja vaativat ympärileikkausta jne.
Nämä saivat Paavalin lihan kiivastumaan.
Näistä valheapostoleista, jotka koko ajan tulivat perässä,
ja tallasivat maahan Paavalin evankeliumin kylvön,
hän saattoi sanoa todella lihallisesti:
"kunpa aivan silpoisivat itsensä".
Kalamos edustaa Paavali-tulkinnoissaan ilmeisesti likimain samaa linjaa kuin Teuvo. Hän kompastuu, TS:n lailla, siihen keskeiseen päätelmään, jonka Paavali lausuu roomalaiskirjeen luvussa 7:
"Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on." Rm.7:21-23.
Paavali EI tarkoita, että paha riippuu hänessä kiinni valheapostolien tai pahoinpitelijöiden toimien johdosta. Eipä todellakaan, kaukana siitä. Hän ei tarkoita lainkaan omaa fyysistä ruumistaan.
Mistä Paavali sitten puhuu? Mitä hän oikein tarkoittaa?
Paavali puhuu omasta lihastaan, jossa ei asu mitään hyvää.
Hän puhuu LIHASTA, jonka paikka on Kristuksen kanssa ristillä.
En usko, että kalamos olsi Teuvon engenheimolainen pistin- eikä muissakaan teorioissa. Teuvo on lajinsa räikein, mutta helposti tunnistettavin höpöttäjä. Kalamos edustaa perinteistä tulkintaa, eikä myöskään herjaa, vaan kirjoittaa asiallisesti. Turhaan häntä väärinarvioit Semper. Älä hätäile tulkinnoissasi!
Kiitos kommentistasi.
En tulkinnut Kalamosta sentään Teuvon hengenheimolaiseksi.
Ensinmainitussa kirjoittajassa on uskon henkeä ja pyrkimystä totuuden kuuliaisuuteen, kun taas jälkimmäisen "hengentuotteet" ovat pelkkää raskasta harhaoppia, alusta loppuun saakka.
Siinä kohdassa heillä on sama linja - ja sitä yllä tarkoitin - että kumpikaan ei käsitä Paavalin sanomaa, jonka hän julistaa roomalaiskirjeen 7.luvussa. Teuvolle se on kauhistus ja kuvotus; Kalamos puolestaan ei Paavalin ko. sanomaa lähde pilkkaamaan, vaikka se hänelle mitä ilmeisimmin onkin ns. suljettua hepreaa.
Toivon vilpittömästi, että Jumala antaisi meille itsekullekin sydämen avatut silmät näkemään sen totuuden, jota Paavali tuo esille.
Teuvosta en tiedä mitään.
Sinut minä jo tunnenkin, mutta en kommentoi.
Oletko sitä mieltä, että lainaamasi kohta Room 7:21-23
liittyy jotenkin Paavalin lihassa olleeseen pistimeen?
Raamattupalstaa vähänkään lukenut "tietää" kyllä Teuvon. Yrittääkö kalamos kertoa, että et ole vielä huomannut yhtään viestiä palstan "omalta Teuvolta"?
Hmm, minut sanot tuntevasi, vaikka tietääkseni emme ole koskaan tavanneet. Raamattupalstalla kirjoittamani viestitkin ovat viime aikoina olleet kovin harvalukuisia. Vaan mitäpä tuosta.
Teit minulle kysymyksen: >>Oletko sitä mieltä, että lainaamasi kohta Room 7:21-23 liittyy jotenkin Paavalin lihassa olleeseen pistimeen?
Olen kyllä huomannut sanan Teuvo sisältävän nimimerkin,
mutta en ole lainkaan vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksiansa.
Ja kun en ole niitä lukenut, niin en tiedä hänestä mitään.
Mutta oli pitkä rupeama, jolloin jouduin lukemaan
helluntailaisuuspalstalla kymmenittäin sinun kirjoittamiasi
valheellisia väittämiä minusta. Eli minä tunnen sinua sen verran,
että tiedän sinun kykenevän julkisella keskustelupalstalla
kirjoittamaan lähimmäisistäsi valhetellen kaikkea pahaa.
Eli vaikka emme ole tavanneet, etkä siis ole voinut
iskeä pistintä ruumiiseeni, niin sinä olet rusikoinut minun lihaani.
Totesitkin nyt, että Paavalin kuvaama pistin kohdistui lihaan,
ei ruumiiseen. Eli kysymys ei ollut esimerkiksi
ruoskimisista ja muista pahoinpitelyistä, joita hän sai osakseen.
Eli silloin ei ole mitenkään mahdollista, että seuraava
Roomalaiskirjeen kohta liittyisi
Korinttolaiskirjeessä mainittuun pistimeen.
Room 8:36-37
Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina."
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton
hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Parahin kalamos, olen arvostellut sinun kirjoituksiasi muutaman kerran - avoimella keskustelupalstallahan se on sallittua.
Opettajan aseman itsellesi ottaneena loukkaannut syvästi, jos sinun oppejasi/teorioitasi koetellaan. Olen murheellinen siitä, että sinä olet loukkaantumisessasi joutunut katkeruuden asteelle.
Mitä tulee valheellisuuteen, niin sinun määritelmäsi mukaan lienee valhettelija jokainen, joka uskaltaa kyseenalaistaa sinun opilliset ulostulosi. Sellaisen käsityksen annat oikeaoppisuudessasi.
Mutta ole huoleti, kalamos. Minä pidän sinusta juuri siksi! On mielenkiintoista keskustella henkilön kanssa, joka "tietää kaiken". Olen itsekin mieluummin varma kuin epävarma siitä, mitä kirjoitan.
Kaksi uskossaan varmaa ihmistä - mielenkiintoista eikö totta?
PS.
Room.8:37 on keskeinen lause Paavalilta. Se jalo voitto, josta Paavali tuossa jakeessa kirjoittaa, on luvattu Kristuksessa Jeesuksessa kaikkiin tilanteisiin - tuskaan, ahdistukseen, vainoon - pistimen kanssa tai ilman, ihan kaikenlaisiin arjen koetuksiin. Uskotko sen?
Room 8
36. Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina."
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton
hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Määrätietoinen jakeiden valikointisi todistaa sinun olevan sitä mieltä, että "me saamme jalon voiton Hänen kauttansa" VAIN joutuessamme teuraslampaina surmatuiksi.
Rohkean rajauksen teet Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa ja siitä voitosta, jonka Hän on luvannut omilleen.
Muulla tavalla ei pelkistettyä demonstraatiotasi voi tulkita.
Meillä olisi hyödyllistä pohdittavaa Room. 7-8. lukujen äärellä, jos näkisit hyväksi tulla esiin sieltä opettajanpöytäsi takaa :).
Rohkeutta kalamos, rohkeutta, keskustelua tämä vain on. Jatketaan löytöretkeä Sanan aarteisiin sen mukaan kuin Herra ylhäältä rohkeutta ja voimia antaa.
No sitten minä tulin väärinymmärretyksi sinun taholtasi.
Minä en ole koskaan joutunut kokemaan mitään tuollaista
ulkonaista kärsimystä uskoni tähden,
josta Paavali kirjoittaa esimerkiksi näin:
"Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme,
että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin."
2.Kor.4:10
Sinun esille ottamasi jakeen myötä
halusin vain iloita kanssasi siitä,
"ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Lueppa vielä Job 2:6 Herra sanoi saa.tanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä."
Ei Paavalille mitään vastaavaa tapahtunut kuin Jobille.
Herra jätti Jobin saa.tanan käsiin. Sellaista ei Paavalille tapahtunut.
Pointti, johon haluaisin kiinnitettävän huomiota on se, että Jumala rajaa tarkoin sen, miten paljon ja mihin asti saa-tana saa Jumalan omia rusikoida. Raja menee siinä, ettei hän päästä sielujemme vihollista henkeen asti, eli sinne, missä Pyhä Henki omassaan asuu. Nythän on TS ahkerasti väittänyt Paavalin joutuneen saa-tanan haltuun henkeä myöten. Sellaista ei kuitenkaan ole Raamattuun kirjoitettu, eikä sellaista höpinää Raamattu tue. Jobin ja Paavalin, molempien kohdalla Jumala salli rusikoinnin ulottuvan ulkonaisiin asioihin, kehoon ja olosuhteisiin.
Jumala sallii kiusauksia, mutta valmistaa myös pääsyn niistä.
Ketään ei kiusata yli sen, mihin voimat riittää.
1.Korinttolaiskirje:
10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Oliko Paavalin lihassa ollut pistin sinun mielestäsi jokin kiusaus?
Taisipa keskustelu lähteä sivuraiteille, vaikka muuten hyviä repliikkejä on tullutkin. Job on unohdettu. Tarkoitus oli vertailla Jobin ja Paavalin kokemuksia ja vastaavuuksia/eroavuuksia niissä.
Olen pahoillani omasta osuudestani sivuraiteisiin.
Yleensä yritän aina tiukasti pysyä ketjun otsikossa
ja avauksen aiheessa.
Kun puhut siitä, että s..tana ei saanut lupaa koskea
Jobin henkeen, niin mitä tarkkaan ottaen tarkoitat?
Minä en ole tuohon koskaan syvemmin pysähtynyt,
olen vain ajatellut, että s..tana ei saanut lupaa
surmata Jobia. Hänen henkensä täytyi säästää.
Ajattelen asiasta niin, ettei saa-tana saa lupaa Jumalalta kajota siihen henkeen, jossa Pyhä Henki pitää asuinsijaa ihmisessä. Ulkoinen ihmisemme on väliaikainen, henki on ikuinen. Näin asian ymmärrän.
Yritän nyt ihan hapuilemalla löytää aarteen,
joka on minulta vielä kätkössä,
mutta jonka oletan olevan olemassa sillä perusteella,
mitä olet tässä ketjussa kertonut.
Ymmärrän kyllä, että ihminen on henki,
joka asuu väliaikaisessa telttamajassa.
Ja nimenomaan tuo henki on yhteydessä Jumalaan,
kun synnin katkaisema yhteys Jumalaan korjataan
ihmisen uudestisyntymisessä, jolloin Hengestä syntyy henki.
Ja kun tämä ihme on tapahtunut,
niin silloin olemme ja elämme sellaisessa jumalasuhteessa,
josta Jeesus sanoi näin:
"he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni".
Eli todellakin, tuohon henkeen ei kukaan pääse käsiksi.
Kun Jeesus sanoi:
"jos joku pitää (noudattaa) minun sanani, hän ei ikinä NÄE kuolemaa",
niin Jeesus todellakin puhui kuoleman katselemisesta/näkemisestä.
Kuulijat eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoja, ja vastasivat
aivan toista ilmaisua käyttäen:
"Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja.
Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot:
'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä MAISTA kuolemaa.'"
Kyllä me maistamme kuolemaa. Ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen.
Se mikä on maasta tulee maaksi jälleen.
Tämä ruumiimme on katoavainen.
Mutta meidän Jumalaan yhteydessä oleva henkemme,
joka silloin ruumiistamme erkanee,
ei edes näe kuolemaa. Se ei ole meitä vastassa.
Vaan Jumalan enkelit saattavat meidät Jumalan Paratiisiin,
ilman, että edes silmäyksen verran näemme tuosta toisesta isännästä.
Ja nyt Jobista Jumala itse sanoo jotain sellaista, että on selvää,
että hän kuuluu juuri tähän joukkoon,
josta Jeesus sanoi: Joka pitää minun sanani,
hän ei ikinä näe kuolemaa.
"Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia?
Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa;
hän on nuhteeton ja rehellinen mies,
pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
Job itse ilmaisee tuon asian, jonka ympärillä nyt olen ollut, näin:
"Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Hänet olen minä näkevä apunani;
minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana."
Job oli siis "nuhteeton". Pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
Ja samoin oli Paavali lain vanhurskauteen nähden "nuhteeton".
Eli tässä on yhtäläisyys Jobin ja Paavalin välillä,
mutta samalla eroavaisuus.
Paavali mittaa nuhteettomuuttaan Mooseksen lain tasolla.
Job taas eli aikakaudella,
joka alkoi Aadamista ja päättyi Moosekseen,
jolloin kukaan ei voinut tehdä syntiä
"samanlaisella rikkomuksella kuin Aadam",
koska ei ollut käskysanaa tai lakia.
Paavali sitten toki hylkäsi kaiken sen,
minkä oli saavuttanut, saadakseen jotain parempaa,
mikä on saavutettavissa vain uskon kautta, ei teoista.
Jobin vanhurskaus johti siihen,
että hänet annettiin saatanan riepoteltavaksi.
Paavalin kääntymys ja antautuminen Kristuksen orjaksi,
johti yli kaiken ymmärryksen käyviin kärsimyksiin.
Ja se, mitä Paavali teki, johti siihen,
että yhä useampi tuli osalliseksi iankaikkisesta elämästä.
Mutta se maksoi Paavalille paljon.
Hän oli koko ajan kuoleman vaarassa. Ja niin hän kirjoittaa:
"Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä."
Paavali jatkaa viitaten Henkeen.
"Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on:
'Minä uskon, sentähden minä puhun',
niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen,
on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa
ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne,
että aina enenevä armo yhä useampien kautta
saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu."
Tämä lähemmäksi en nyt taida päästä.
Mutta ymmärrän, että vaikka
ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisäinen ei.
"Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme
tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä;
sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Sillä me tiedämme,
että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan,
meillä on asumus Jumalalta,
iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Sentähden me huokaammekin ikävöiden,
että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet,
ei meitä enää havaita alastomiksi.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina,
koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua,
että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala,
joka on antanut meille Hengen vakuudeksi."
Siunausta sinulle. Odotan kommenttiasi.
Jos menin sivuraiteille, niin rata - ei kun - ketjuhan on sinun.
Käännä ratavaihde niin, että löydän oikealle raiteelle.
Ehkä edelleenkin ymmärrän niin, että
s..tana ei vain saanut valtuuksia surmata Jobia.
Mutta silti koen niin, että jotain minulle on avautunut
Jumalan Sanasta tämän avauksesi myötä.
Kiitos sinulle vaivannäöstäsi, kun olet noin syvälle aiheeseen porautunut.
Itselläni ei aloituksessani ollut kovin paljon muuta pyrkimystä kuin se, että halusin kiinnittää huomiota siihen, miten tarkkaan Jumala vetää rajan siihen, mihin asti saa-tana saa Jumalan omia rusikoida. Eräs henkilö, Teuvo Suni nimeltään on tehnyt määrätietoisesti töitä demonisoidakseen Paavalia. Paavalilla oli hänen eläessään lihassa runsaasti vihamiehiä ja niin näyttää olevan vieläkin.
Sekä Jobin, että Paavalin kohdallahan oli yksinkertaisesti kysymys siitä, että vihollinen saa tehdä aika paljon pahaa Jumalan omille, mutta Jumala on siis erittäin tarkka siitä, ettei henkeen, jossa Henki asustaa vihollisella ole mitään asiaa. Se säilyy Jumalan Hengen valtaamana, jos ei ihminen sitä itse vapaaehtoisesti pahalle luovuta.
Paavalin saama pistin, oli se mikä tahansa oli vain lihaan ulottuva, ei henkeen, aivan samoin kuin Join kohdalla. Tämähän taitaa olla saman kertausta, mutta väärän opetuksen vastapainoksi haluan olla Paavalin vierellä häntä tukemassa.
On hienoa, jos olet saanut jotain hyödyllistä aloituksesta ja aiheen pohtimisesta. Siunausta sinulle!
Teknisistä syistä nimimerkkini muuttui hiukan, olen edelleen ex-rekisteröitynyt.
Vai tuollainen on tausta tälle aloitukselle.
Ehkä tuo tausta osaltaan valottaa sitä asiaa,
miksi Paavali joutui niin suuresti kärsimään.
Paavali oli se, jonka kautta Jeesus toi esiin useita salaisuuksia.
Siis asioita, joita Jeesus ei aiemmin ollut kenellekään paljastanut.
Itse asiassa jopa armon evankeliumi tuli esille vasta Paavalin kautta.
Ja sitähän s..tana vihaa.
Mitään muuta syyttäjä ei niin vihaa kuin armoa.
Ja armon evankeliumi tuli siis esiin vasta Paavalin kautta.
Esimerkiksi vuorisaarna on vielä valtakunnan evankeliumia.
Neljä evankeliumia, jotka Raamatussa ovat,
ovan itse asiassa elämäkertoja Jeesuksesta.
Vasta Paavali sai julistettavaksi sen evankeliumin,
josta hän itse sanoo "minun evankeliumini mukaan".
Ja hän oli saanut tuon tiedoksi suoraan Jeesukselta.
Ei muilta apostoleilta.
Paavali oli ainutlaatuisen merkittävässä asemassa.
Hän oli valittu ase. Ei ole ihme,
että Jumalan täytyi sallia pistin Paavalin lihassa,
kun Paavali niin erinomaisten ilmestysten kautta
sai tiedoksi nämä asiat.
Tuollainen pistin pitää ruodussa. Häränkin.
"Tuollainen pistin pitää ruodussa. Häränkin. "
Erittäin hyvin sanottu.
aamen!!!
Kalamos
Armoistuin on rakennettu jo liitonarkin päälle.
Väite, että armo on tullut vasta kristuksen tai Paavalin kautta, on pappien valhetta, koska kristinoppi on kirjoitettu juutalaisuutta vastaan.
Niin paljon valheita.
"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta ...
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
ja armoa armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta;
armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta."
Näin siis Johannes evankeliuminsa alkujohdannossa.
Ja on totta, että Johanneksen evankeliumi on muutenkin
kirjoitettu toisesta lähtökohdasta kuin synoptiset evankeliumit,
mutta silti on totta myös se,
että vasta Paavali sai tiedoksi ja suoraan Jeesukselta
sen armon evankeliumin salaisuuden,
joka nyt meille pakanoillekin on julistettu.
Ja juuri tämän tähden hän oli kahleissa, kärsi jne.
"Sen vain tiedän, että Pyhä Henki
jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo,
että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena,
kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran,
jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut:
Jumalan armon evankeliumin todistamisen."
Jeesus ei puhunut opetuslapsilleen käyttäen tuollaista ilmaisua.
Jeesus puhui Valtakunnan evankeliumista.
Siitä, joka tullaan aikanaan Israelista käsin julistamaan
todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.
Mutta nyt tämä menee ohi tämän ketjun aloituksen,
joten en jatka tästä aiheesta nyt tässä enempää.
Ole siunattu. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta.
Vaikka Hän tuli ja lähetti opetuslapsensakin
vain Israelin huoneen kadonneitten lampaitten tykö,
Hän kuitenkin antoi Henkensä myös muiden lampaiden puolesta,
jotka eivät olleet Israelin lammastarhasta.
"Minä olen se hyvä paimen,
ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän;
ja minä annan henkeni lammasten edestä.
Minulla on myös muita lampaita,
jotka eivät ole tästä lammastarhasta;
myös niitä tulee minun johdattaa,
ja ne saavat kuulla minun ääneni,
ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen."
Onhan täällä tällaisia Raamatun mukaisiakin kirjoituksia. Laitetaanpas ylös.