lähde: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288484097853.html?ref=rss
Modernit Venäjän uuspakanat pyrkivät soveltamaan esi-isiensä uskomuksia ja arvoja nykypäivään.
Uuspakanuus merkitsee heille hengen ja luonnon sekoitusta moniselitteisessä ruumiin ja sielun yhteydessä. Suhde jumaliin on tasa-arvoinen ja luonteva, ja jumalilla on useita ilmenemismuotoja.
- Vahva yhteys luontoon on uskomme peruskiviä. Kunnioitamme luonnon pyhyyttä ja pyrimme elämään harmoniassa luonnon virtausten kanssa. Esi-isämme pitivät maata henkisenä kotinaan, uuspakanoiden liberaalia suuntausta edustava moskovalainen Dionis Georgios kertoo.
- Jumalat ovat olentoja, joilla on ihmisiä suuremmat voimat ja kyvyt. He pystyvät ohjaamaan asioita jopa kosmisella tasolla. He ovat elollisia olentoja kuten mekin, mutta heidän kykynsä ovat aivan eri luokkaa. Meidän on pyrittävä tulemaan jumaliksi, hän jatkaa.
Uuspakanalliset liikkeet vetävät puoleensa yhä enemmän väkeä Venäjällä. Kesä on Venäjälläkin hengellisten tapahtumien kulta-aikaa ja uuspakanoiden sesonki sijoittuu nimenomaan kesään, sillä menoja on tapana harjoittaa luonnon helmassa.
Kristillisiä ja pakanallisia vaikutteita
Georgios joukkoineen on kokoontunut heinäkuisena viikonloppuna Moskovan läänissä sijaitsevaan Proletarskin kylään Johannes Kastajaa tai venäläisittäin Ivan Kupalaa juhlimaan.
Vaikka luonnonuskontojen harjoittajat käännytettiin kristinuskoon, monet esikristillisen ajan juhlista ovat säilyneet tavalla tai toisella. Johannes Kastajan juhlinnassa on havaittavissa sekä kristillisiä että pakanallisia vaikutteita.
- Menot ovat kauniita ja haluan siirtää vanhoja venäläisiä perinteitä myös tuleville sukupolville, miettii perinteisesti pukeutunut ja päähänsä seppeleen kiepauttanut venäläistä kansanmusiikkia harrastava Jelena Suglobova.
Suglobova ei ole niinkään kiinnostunut jumalten kanssa puhelusta vaan iloisesta meiningistä luonnon keskellä. Suglobova muistaa hyvin myös neuvostoajan, jolloin julkinen uskonnon harjoittaminen oli kiellettyä pakanuudesta puhumattakaan.
- Perinteet säilyivät jossain määrin kansan keskuudessa. Eivät kovin hyvin, mutta jotain on edelleen muistissa, Suglobova kertoo.
Perinteiset jumalat kunniaan
Monelle venäläiselle uuspakanalle on keskeistä paitsi tiivis luontosuhde, myös paluu oman kansan alkuperäisten jumalten yhteyteen.
- On suuri onni olla jumalten kanssa, elää perinteisillä asuinalueillamme sekä palauttaa perinteitämme ja palata juurillemme. Suuntaamme tulevaisuuteen menneisyyden kanssa löydetyn yhteyden kautta, sanoo Johannes Kastajan juhlaan puolisonsa Ljubava Zhivajan kanssa saapunut Svetozar Poltavtsenko.
Poltavtsenko ja Zhivaja edustavat tuhansia vuosia vanhaa muinaisslaavilaista uskontoa. Heidän mielestään ihmisten olisi tärkeää olla yhteydessä nimenomaan oman kansansa perinteisiin jumaliin.
- Meidät on ikään kuin viritetty alkuperäisen uskomme taajuudelle, mikä sopii meille parhaiten. Kun uskontoon pääsee kunnolla sisään, saa yhteyden slaavilaisiin jumaliin, Zhivaja miettii.
Modernit Venäjän uuspakanat pyrkivät soveltamaan esi-isiensä uskomuksia ja arvoja nykypäivään.
Uuspakanuus merkitsee heille hengen ja luonnon sekoitusta moniselitteisessä ruumiin ja sielun yhteydessä. Suhde jumaliin on tasa-arvoinen ja luonteva, ja jumalilla on useita ilmenemismuotoja.
- Vahva yhteys luontoon on uskomme peruskiviä. Kunnioitamme luonnon pyhyyttä ja pyrimme elämään harmoniassa luonnon virtausten kanssa. Esi-isämme pitivät maata henkisenä kotinaan, uuspakanoiden liberaalia suuntausta edustava moskovalainen Dionis Georgios kertoo.
- Jumalat ovat olentoja, joilla on ihmisiä suuremmat voimat ja kyvyt. He pystyvät ohjaamaan asioita jopa kosmisella tasolla. He ovat elollisia olentoja kuten mekin, mutta heidän kykynsä ovat aivan eri luokkaa. Meidän on pyrittävä tulemaan jumaliksi, hän jatkaa.
Uuspakanalliset liikkeet vetävät puoleensa yhä enemmän väkeä Venäjällä. Kesä on Venäjälläkin hengellisten tapahtumien kulta-aikaa ja uuspakanoiden sesonki sijoittuu nimenomaan kesään, sillä menoja on tapana harjoittaa luonnon helmassa.
Kristillisiä ja pakanallisia vaikutteita
Georgios joukkoineen on kokoontunut heinäkuisena viikonloppuna Moskovan läänissä sijaitsevaan Proletarskin kylään Johannes Kastajaa tai venäläisittäin Ivan Kupalaa juhlimaan.
Vaikka luonnonuskontojen harjoittajat käännytettiin kristinuskoon, monet esikristillisen ajan juhlista ovat säilyneet tavalla tai toisella. Johannes Kastajan juhlinnassa on havaittavissa sekä kristillisiä että pakanallisia vaikutteita.
- Menot ovat kauniita ja haluan siirtää vanhoja venäläisiä perinteitä myös tuleville sukupolville, miettii perinteisesti pukeutunut ja päähänsä seppeleen kiepauttanut venäläistä kansanmusiikkia harrastava Jelena Suglobova.
Suglobova ei ole niinkään kiinnostunut jumalten kanssa puhelusta vaan iloisesta meiningistä luonnon keskellä. Suglobova muistaa hyvin myös neuvostoajan, jolloin julkinen uskonnon harjoittaminen oli kiellettyä pakanuudesta puhumattakaan.
- Perinteet säilyivät jossain määrin kansan keskuudessa. Eivät kovin hyvin, mutta jotain on edelleen muistissa, Suglobova kertoo.
Perinteiset jumalat kunniaan
Monelle venäläiselle uuspakanalle on keskeistä paitsi tiivis luontosuhde, myös paluu oman kansan alkuperäisten jumalten yhteyteen.
- On suuri onni olla jumalten kanssa, elää perinteisillä asuinalueillamme sekä palauttaa perinteitämme ja palata juurillemme. Suuntaamme tulevaisuuteen menneisyyden kanssa löydetyn yhteyden kautta, sanoo Johannes Kastajan juhlaan puolisonsa Ljubava Zhivajan kanssa saapunut Svetozar Poltavtsenko.
Poltavtsenko ja Zhivaja edustavat tuhansia vuosia vanhaa muinaisslaavilaista uskontoa. Heidän mielestään ihmisten olisi tärkeää olla yhteydessä nimenomaan oman kansansa perinteisiin jumaliin.
- Meidät on ikään kuin viritetty alkuperäisen uskomme taajuudelle, mikä sopii meille parhaiten. Kun uskontoon pääsee kunnolla sisään, saa yhteyden slaavilaisiin jumaliin, Zhivaja miettii.
Vastaukset 1
Vanhimmat
???