Erosta on jo puolitoista vuotta. Silti kaipaan ja ikävöin exääni, vaikka hänellä on jo toinen, jonka kanssa suunnittelee yhteistä kotia ja tulevaisuutta.
Hulluinta tässä on se, että nimenomaan minä halusin erota jo monta vuotta ennen yhteistä päätöstämme. Ja nyt en osaakaan irrottutua enkä aloittaa uutta elämääni, sillä hän pyörii mielessäni joka päivä. Olen pian eläkkeellä, eikä uuden suhteen löytäminen ole enää helppoa.
Kuinka te pääsitte ikävästä ja kaipuusta, vai pääseekö siitä koskaan ? Kamalaa on, kun ei osaa irrottautua. Enkä ymmärrä edes syytä siihen... Onkohan tämä sitä läheisriippuvuutta, eihän eroahdistus voi näin kauaa kestää... vai voiko ?
Kokemuksia kaipaan ?
Mihin työnnät ikävän ja kaipuun eron jälkeen
Miksen pääse irti
53
10649
Vastaukset
- jaksamista
Älä huoli,,,,täälläkin on jo 6 v kärsitty kaipuusta ja ikävästä. Tai en tiedä enää mitä tunnen, mutta uutta en ole pystynyt ajattelemaankaan. No en ehkä ahdistunut enää ole, mutta joku "törkkii", enkä osaa sanoa mikä. Luottamus toiseen sukupuoleen on mennyt ja vaikeata on "löytää ketään, toisaalta haluaisin, mutta sitten en haluakkaan, joku ehkä pelottaa. Haluai Ei aikaa voi määritellä vakioksi, kyllä se jokaisella on erilainen. Jollain se kestää hetken, jollain menee vuosia. Ehkä se riippuu suhtten kestosta tai toiset vaan pääsee asioista nopeammin yli, mene ja tiedä.
- myy#
Se ihmisen, kodin, ja yhteisten asioiden ikävä on melkoinen! Kun toinen häpyy 20 vuoden jälkeen niin, että mitään ei kuulu uuteen suhteeseen, on se mielestäni pahempi kuin kuolema! Toisen osaksi jää kodin yksinäisyys ja muistot. Tätä ikävää olen potenut jo pari vuotta ja mielestäni en ole päässyt eteenpäin, vaan pyörin ja vellon siinä samassa surun suossa. Ystävätkään eivät jaksa enää kuunnella. Välillä on tietenkin päiviä, jolloin ei ajattele toista. Välillä kuitenkin taas muistot vyöryvät yli ja ikävät riidat ja epäsopu häipyvät taka-alalle. Aikaa tälle vellomiselle ei varmaan ole, toivoisin, että se joskus loppuisi.
Mä olen vasta nyt juuri eronnut ja on tietysti masentavaa lukea, että noin kauankin voi kestää. Miksi ihmiset ei voisi jakaa sunnuntai-iltapäiviään ja pyhäpäiviään toisten eronneiden kanssa niin, että sillä seuralla voisi olla oikeata merkitystä. Eikö tosiaankaan muut kuin rakastetut merkitse mitään? En itsekään ole valmis varmaan aikoihin mihinkään parisuhteeseen, mutta ihmettelen eikö muuta voi tulla tilalle? Onko tiivis parisuhde ainoa mikä voi poistaa yksinäisyyden tunteen? Tuntuu, että vain salamasuhteita olisi tarjolla. Tunnen itsekin naisena tuon loukkaantumisen tunteen silloin, kun on etsimässä jotain merkittävää ihmissuhdetta niin joku muu näkee pelkkänä "panomahdollisuutena". (Tässä ei ole tarkoitus väheksyä seksin merkitystä, mutta jos toinen ei ole valmis ollenkaan tutustumaan sinuun ensin tai edes samalla ihmisenä...) Ihmettelen missä on ihmisyys, ovatko eronneet jotenkin vapaata riistaa hyväksikäyttäjille?
- 28 yhteistä vuotta
Hyvin sanottu tuo "Onko tiivis parisuhde ainoa mikä voi poistaa yksinäisyyden tunteen" sitä oon minäkin miettinyt, erosta muutamia kuukausia.....ehkä se on sitä, että haluaisi tuntea olevansa jollekkin tärkeä ja tietty jakaa asioita toisen kanssa.
Itse menin kolme ekaa kuukautta aivan draivi päällä ja ajattelin, että kyllähän tämä tästä...nyt on tullut pysähtymisen paikka ja ikävä on kova, haluaisin elää, enkä odotella milloin alkaa tuntua paremmalta tai että ei joka päivä "ällistelisi" miten tässä nyt näin kävi...tää on niin kuluttavaa.- Nyyti
"Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen. Hän ihan yksin asui taloaan ja talo oli myöskin yksinäinen". En paremmin kuin tällä lainauksella kirjasta "Kuka lohduttaisi Nyytiä" osaa kuvat sitä yksinäisyyttä, mikä minunkin talossani vallitsee eron jälkeen. Suhteessamme olimme yksinäisiä, polku välillämme oli kasvanut umpeen, mutta tämä eron jälkeinen yksinäisyys on jotain aivan toista ja tosiaan mörkömäisen kamalaa. Talosta puuttuvat toisen ihmisen äänet, läsnäolo (tai paremminkin paikalla olo), kukaan muu ei tule eikä lähde kuin minä itse. Paitsi koira siinä mukana. Olen ajatellut, että täytyy vain oppia olemaan yksi. Ehkä se on todella opettelemista ja oppimista (kova on koulu), ehkä sen on myös persoonallisuuskysymys. Rakkaussuhde ei kai voi olla se yksi ja ainoa asia maailmassa, mikä poistaa yksinäisyyden. Jotenkin täytyy päästä siihen olotilaan, että oma hyvinvointi ei ole lähtöisin toisista ihmisistä, vaan ensisijaisesti se olisi jonkinlainen oma, sisäinen kokemus. Mutta miten se tapahtuu ja millä aikataululla - omalla kohdallani ei aavistustakaan asiasta. Erosta on kulunut vain pikkuisen aikaa. Teille, jotka unelmoitte uudesta rakkaudesta, toivon, että teille kävisi kuin Nyytille ja Tuitulle samaisessa kirjassa, josta oli alun sitaatti (itse olen jo niin vanha, että en rakkauksista haaveile). Mutta: "Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki ja nimenkin hän tarkkaan tavasi. Ah, posken punaruusut häntä puki ja Nyytille hän sylin avasi ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus, on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus".
- niisku.
Nyyti kirjoitti:
"Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen. Hän ihan yksin asui taloaan ja talo oli myöskin yksinäinen". En paremmin kuin tällä lainauksella kirjasta "Kuka lohduttaisi Nyytiä" osaa kuvat sitä yksinäisyyttä, mikä minunkin talossani vallitsee eron jälkeen. Suhteessamme olimme yksinäisiä, polku välillämme oli kasvanut umpeen, mutta tämä eron jälkeinen yksinäisyys on jotain aivan toista ja tosiaan mörkömäisen kamalaa. Talosta puuttuvat toisen ihmisen äänet, läsnäolo (tai paremminkin paikalla olo), kukaan muu ei tule eikä lähde kuin minä itse. Paitsi koira siinä mukana. Olen ajatellut, että täytyy vain oppia olemaan yksi. Ehkä se on todella opettelemista ja oppimista (kova on koulu), ehkä sen on myös persoonallisuuskysymys. Rakkaussuhde ei kai voi olla se yksi ja ainoa asia maailmassa, mikä poistaa yksinäisyyden. Jotenkin täytyy päästä siihen olotilaan, että oma hyvinvointi ei ole lähtöisin toisista ihmisistä, vaan ensisijaisesti se olisi jonkinlainen oma, sisäinen kokemus. Mutta miten se tapahtuu ja millä aikataululla - omalla kohdallani ei aavistustakaan asiasta. Erosta on kulunut vain pikkuisen aikaa. Teille, jotka unelmoitte uudesta rakkaudesta, toivon, että teille kävisi kuin Nyytille ja Tuitulle samaisessa kirjassa, josta oli alun sitaatti (itse olen jo niin vanha, että en rakkauksista haaveile). Mutta: "Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki ja nimenkin hän tarkkaan tavasi. Ah, posken punaruusut häntä puki ja Nyytille hän sylin avasi ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus, on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus".
voi kuin kauniisti kirjoitit ,,,,,itselläni on menossa projeksti ero meneillään ,,,ja mietinkin miten selviän,,,,kuitenkin ei ole mahdollista jatkaa yhteistäkään matkaa ,,,meidän välillä on meri,,,iso valtameri.
- 40vuottaAviossa
Toisten ikävän hoitaa aika, toisten ei mikään. Aika näyttää.
Itselläni 40 vuoden avioliiton jälkeen (erosin omasta aloitteestani pari vuotta sitten) on vaikea kuvitella enää ketään löytäväni. En ole kapakoissa juoksevaa tyyppiä. Tuttavapiiristä kuulee nettideiteistä mitä kamalampia juttuja, joten taidan yksin tyytyä olemaan, jos ei joku ihme tapahdu.
Eksäni elämä ei ole kummoista, mutta en enää hänen kanssaan voisi yhteen mennä.
Toisina päivinä nautin siitä, kun elämä ja tekemiset on omissa käsissä, eikä tarvitse ottaa muita huomioon.
Itselläni apuna on ollut lapset ja lapsenlapset ja muutama kaveri.
Jaksamista! Keksi jotain totaalisen uutta (uusi harrastus tms jonka parista voit löytää uuden kumppanin. - lllååå
Itse hyvästelin vanhan elämäni 5 vuotta sitten. Alkuajat nautin huumaavasta vapauden tunteesta, enää ei elämää hallinut puolison alkoholismi.
Menen myös aina uutta elämää kohti.Puhdistaudun vanhasta, päästän irti, jopa katkaisen mielikuvitusmiekalla turhat siteet vanhan väliltä. Siunaan uuden elämän ja kodin. Exää ei ole ollut ikävä, pyysimme toisiltamme anteeksi ja nykyään meillä on kunnioittavat välit.
Elämäni on muuttunut eron jälkeen. Löysin itseni uudestaan, mm. pukeudun naisellisemmin ja olen alkanut harrastamaan erilaisia tansseja kuten itämaista. Facebookista löysin vanhoja ystäviä ympäri suomea ja olemme tavanneet heidän kanssaan ja olen myös tavannut uusia tuttujani. - Samaa kokenut
Ei kait siitä ikävästä koskaan täysin yli pääse, jos on joskus toista rakastanut ja jakanut elämänsä vuosikymmeniä. Itse olen eronnut yli 4 vuotta sitten ja tällä hetkellä onnellisessa parisuhteessa uuden rakkaani kanssa.
Siitä huolimatta välillä tulee hetkiä, jolloin kaipaa entistä. Muistot on ja pysyy ja pois niitä ei saa pyyhittyä, eikä pidäkään. Olen itse ajatellut, että lähinnä kaipaan varmaankin niitä onnellisia aikoja, joita exän kanssa oli joskus. Onhan takana kuitenkin kymmeniä vuosia yhteistä taivalta. Yhteiset lapset ovat myös aina muistutus entisestä..
Olen oppinut hyväksymään nämä ajatukset ja kai ne toimivat jollain tavalla terapianakin. Liikaa ei tietenkään saa jäädä märehtimään entistä, sillä silloin on mahdotonta päästä eteenpäin elämässä.
Ala tietoisesti hakeutua paikkoihin, missä tapaat uusia ihmisiä ja saat muuta ajateltavaa. On täysin mahdollista löytää kumppani myös sinun iässäsi. Ei kannata väheksyä seuranhakupalstojakaan. Sielläkin varmasti on monta yksinäistä, jotka hakevat seuraa ihan tositarkoituksella eikä vain seikkailumielessä.
Kaikkea hyvää uuteen elämääsi:) - ronja*
Läheisriippuvuutta. Siitä ei pääse eroon muuten kuin aloittamalla oma elämä - ja ehdottomasti sulkemalla ex-mies pois kokonaan elämästäsi. Älä seuraa hänen elämäänsä enää.
- regressionisti
Olen eronnut runsas kuukausi sitten. Takana yli 30 vuotta yhteistä taivalta. Edessä...en yhtään tiedä mitä. Minua kauhistuttaa ajatus, että vuosia ja vuosia, ehkä loppuelämäni ajan kaipaisin entistä miestäni ja yhteisiä aikoja. Tänään sellainen tuntuu jopa todennäköiseltä. Näiden erossa vietettyjen viikkojen aikana mielialani on suuresti vaihdellut. Viime viikolla meni jo oikein hyvin, en edes joka aamu ensimmäisenä asiana muistanutkaan, että HÄN ei ole täällä tänään, eikä koskaan enää. Arvasin, että takapakki tulee. Ja on tullutkin. Itse asiassa minusta tuntuu, että olen nyt ahdistuneempi kuin eron ensimmäisenä kahtena viikkona. Itkin aivan kauheasti töistä tultuani. Johtuukohan tämä siitä, että en nyt ole tosiaan runsaaseen viikkoon purkanut ajatuksiani ja tunteitani kenellekään? Toisaalta olen viime viikkojen kuluessa kovasti tehnyt kaikenlaisia hommia, eikä pariin päivään ole mitään akuuttia fyysistä tekemistä ollut, eli on jäänyt aikaa istua ja tuijottaa yhteen paikkaan. Nyt minulla on aidosti ikävä x-miestä. Siis ikävä sitä ihmistä. Emme koskaan yhteisten vuosien aikan olleet erossa yhteen putkeen viikkoa enempää. Huomaan myös nyt, että elämässäni on ollut monia "itsestäänselvyyksiä", kuten se, että pienet ja suuremmatkin viat vanhahkossa autossani on joku aina hoitanut. Olen ollut siinä suhteessa huoleton. Olen nyt tavattoman väsynyt ja masentunut. Olo on välillä jopa epätodellinen, niin kuin katsoisin elokuvaa itsestäni. Onneksi se en ollut minä, joka eroa halusin...Olen aika neuvoton just nyt. Näinkö tämän kuuluukin mennä, että eteneminen eroprosessissa on korkeintaan kaksi askelta eteen ja yksi taakse? Olenko vasta nyt jättänyt shokkivaiheen taakseni? Voisinko mitenkään olla varma, että jonakin päivänä pystyn olemaan onnellinen aivan vain itseni kanssa? Mitenkähän tästä pääsee rämpimään edes huomiseen? Ja mitä tuo huominen-samaa tuskaako? Mistä löytyisi toivon kipinä tähän mustaan hetkeen?
- aika parantaa
Olin myös pitkässä vuosikymmenien parisuhteessa ja ero tuli, erosta aikaa jo vuosia. Ihmettelen sitä, kun en edes osaa itkeä mistään ex.ni suhteen, kuitenkin välillä tulee tunne ja unia, et olis hyvä olla yhdessä.
Mikään uusi ihminen ei auttanut, ja elelen nyt yksin, mutta itse olen sitä mieltä, että parempi kun ollaan elossa, sillä kuolema on niin lopullinen..
Vaikeaa se on ero, vaikka itse olisi eroa hakenut, kun ei jaksa vaikka toisen uskottomuutta, niin kumpi elämä on parempaa, olla petettynä parisuhteessa vai elää yksin ja kukaan ei petä.
Voimaa ja se on sellaista vuoristorataa, mieliala vaihtelee, mutta ajan kanssa tasoittuu.
Sitä minä ihmettelen joskus, eikö ex kaipaa minua koskaan?, kun itselle on niin vaikeaa ollut ero, mutta ehkäpä syynä se kun toisella on jo uusi puoliso.- regressionisti
Kiitos "aika parantaa". Niinpä, pettämistä oli meilläkin. Ei aina ollut helppoa. Paljon piti itkeä myös parisuhteessa, vaikka viime vuosien aikana otin jo aivan tietoisesti ruumiillista ja henkistä etäisyyttä exään, ettei hän pysyisi niin mua pettämällä enää loukkaamaan. Jos oltaisiin joskus kunnolla puhuttu tästäkin probleemasta mutta kun ei. Vasta eron jälkeen mies myönsi, että olis kai parisuhdetta pitänyt hoitaakin jotenkin. Itse hän sitten eron halusi. Ei kyllä myöntänyt että nyt ketään naista olisi ollut. Kohta varmaan on. Vaikka ollaan erottu niin hirveän pahalta tuntuu edelleen se, että ex-mies on toisen naisen kumppani. En tietenkään koskaan exää unohda, onhan meillä yhteiset lapsetkin, mutta on niin vaikea totuttautua ajatukseen, että elämä ei koskaan palaa entiselleen, ei vaikka eläisin 1000 vuotta. Luopuminen on niin tavattoman tuskallista. Aika ei just nyt tunnu ystävältä vaan viholliselta joka erottaa minut kaikesta tutusta ja turvallisesta, vaikka se ei aivan onnellista ollutkaan.
- Nuori nainen
Kuten runoilija sanoo:" YKSIN olet sinä ihminen, YKSIN keskellä kaiken." Yksin synnyt, yksin lähdet. Mutta YSTÄVÄT ovat kuin lyhtyjä tien varrella. Valaisevat ja ......tekevät matkasta mukavammankin.( jotenkin näin, luki eräässä kortissa.)
Yksin voi olla myöskin parisuhteessa. "Joskus on murrettava jotain hyvääkin, että parempi saa tilaa," luki lehdessä.
Poissa silmistä, poissa sydämestä, eli mitä silmät ei näe, sitä sydän ei tiedä surra.
Kyllä uskottoman kanssa parisuhteessa ja avioliitossa elämä on yhtä helvettiä, turhaa satsaamista petolliseen äijään. Itsetunto nousee ja elämään tulee uusia ulottuvuuksia, kun vapautuu "vapaaehtoisesta taakasta." - regressionisti
Kurjaa, kun kaikki nuo sitaatit, jotka varmaankin ovat suurinpiirtein paikkansapitäviäkin tuntuvat niin kliseisiltä tässä tilanteessa. Tein tänään muka "remonttia", sutta tuli, pitkän aherruksen jälkeen pientä jälkeäkin, mutta joudun huomenna hakeen lisää puutavaraa, kun sirkkelöin niin pieleen...Pannuhuonetta piti tarkkailla, miksi patteriveden paluulämpötila on niin korkea, miksi kattilaveden lämpötila on laskenut???Välillä tulen niin vihaiseksi exälle, kun noin vain lähti, ilmoitusasian arvoisena piti yli 30 v. suhteen päättämistä ja nyt minä olen tässä ok-talon emäntänä ja isäntänä ja aivan pois kartalta ja rättiväsynyt ja itkuinen. Ja toinen sen kun omassa elämässään porskuttaa.Silti on niin ikäväkin! Eipä tässä jaksa nyt enempää narista. Aamulla taas seiskalta töihin. Mutta miksiköhän vointini tuntuu menevän kurjempaan suuntaan, vaikka aika kuluu...
- Talonnainen
Hei regressionisti, minulla aivan sama tilanne. Jäin vanhaan omakotitaloon yksin asumaan ja olen aivan kädetön remontii- yms asioissa. Vesien meno- ja tulolämpötuilat ahdistavat kerran kuussa, kun teen vesilaitokselle online-lukemien ilmoituksen. Oma elämä on kuin jotain rangaistusta lusisi. Siteeraan leskeksi jäänyttä äitiäni: ei kai tähän mitään pelastusta ole.
Elämä on kauheaa vielä vuosi eron jälkeen. Pahinta minulla oli n. 4 kk eron jälkeen, silloin iski kuolemanajatukset. Nyt on jo helpompaa mutta tosi ankeeta siltikin. Helpottavaa huomata, etten ole yksin vaivoineni. Enkä taatusti toivota "voimia sinulle". Stana kun ällöän kun ihmiset jotka eivät ole kokeneet yhtään kunnon elämänkriisiä tulevat toivottelemaan jaksamista ja tsemppiä.- zyh
Voi miten tuttua! Minullakin oli kuolemanajatuksia, on vieläkin,mutta ei niin voimakkaita. Tulee tunne, että minun osaltani kaikki on jo ohi ja ex surffailee uudessa suhteessa! Kymmenet vuodet ja perhe-elämä haihtunut jonnekin avaruuteen. Ihmisten kommentit vaan ärsyttävät, minun pitäisi viilettää tukka putkella baanalla uusia metsästämässä! Kun ei kiinnosta! En halua tulla uudelleen loukatuksi. Tuo on niin hyvin sanottu "on kuin lusisi rangaistusta", mistä minua rangaistaan? Enkö ollut tarpeeksi hyvä vaimo? Äiti? Aivan liian sinisilmäinen?
- Välihuomautus
Voimia ja tsemppiä toivottavat ihmiset toivovat sulle vaan hyvää, mutta tuskinpa jaksavat kauan toivotella, kun tuolla tavalla "ällöät". Älä kuvittele, että eroaminen olisi maailman ainoa tai vakavin tragedia, jokaisella on omansa.
- regressionisti
Huh-olette kyllä sitkeitä tyyppejä talonnainen ja zyh, kun kriisin keskellä kuitenkin nilkutatte eteenpäin. Toivon, että mun kohdalle ei enää tule tästä kovin paljon pahempia aikoja, sillä kovasti tässä on kestämistä, just sellaista lusimista. Vaikka en kyllä oikeastaan ajattele, että tämä olotila on rangaistus. Jos meidän suhteessa tapahtuneista asioista jompikumpi olis ansainnut rangaistuksen (syyte: löysä moraali), niin se olisi kyllä ollut exä. Olen kyllä tasan samaa mieltä siitä, että monet ihmiset kuvittelevat, että erosta selviää muutamassa viikossa ja eikun uutta kaveria vain kehiin. Mikään ei voisi vähemmän kiinnostaa kuin alkaa notkua jonkun umpioudon ukon seurassa vain ollakseen jonkun kanssa. Ei kiitos!!! Mitä tulee tuohon "tsempin" ja "jaksamisen" toivotteluun, niin mä haluan uskoa, että ihmiset on kuitenkin vilpittömiä sanoissaan. Tuttavatasolla ei oikein muuta varmaan osaa sanoa, olen minäkin monelle murheita kohdanneelle sanonut just samat sanat, vaikka toisaalta olen arvannut, että ei ne paljon lohduta. Kiitti kuitenkin Talonnainen, että et toivotellut voimia minulle. Tuntui tosissaan siltä,että tiedät, mitä tämä elämän raadollisuus voi olla.
Tein taas "remonttia", sain sahattua isosta lastulevystä irti just oikeen kokoisen palan. Sirkkeli on aika outo kapistus...huomaan, että pitää hankkia kuulosuojaimet, jos sen kanssa enemmän seurustelen. Ja kunnon puukko. Exä vei kaikki hyvät puukot mukanaan.
Noista kuoleman ajatuksista vielä: itselläni on ollut sellaisia "kun tulis salama ja tappais"-ajatuksia toisinaan. Toisin sanoen: kun olis joku korkeampi voima, joka edes hetkeksi puuttuis peliin ja lopettais edes joksikin aikaa tämän kärsimyksen. En haluaisi kuitenkaan kuolla, vaan saada tähän olotilaan edes pienen breikin.- Eroseminaari auttoi
Eron tuska kannattaa ottaa uuden elämän opiskelun käyttövoimaksi, sanottiin minulle eroseminaarissa. Että kannattaa yrittää oppia erosta niin paljon kuin suinkin ettei tarvitse tehdä samoja virheitä enää tulevaisuudessa. Jopa autolla ajoon tarvitaan autokoulu, mutta perheen perustamiseen ei tarvita muuta kuin halu. Ei ihme että niin monet suhteet päätyvät eroon, omani mukaan lukien. Fisher seminaari oli käännekohta ero tuskassani. Se on vertaisryhmä eronneilla ja tutkitusti nopeuttaa eroprosessin läpikäyntiä. Sieltä saa työkalut eheytymiseen ja pystyy riittävän perusteellisesti käymään läpi eroon liittyvät tunteet voidakseen päästää irti ja jatkaakseen elämää eteenpäin. Kun eronnut vanhempi pääsee tunteissaan balanssiin hän pystyy tukemaan myös lapsiaan eroprosesseissa. Uutta suhdetta ei pitäisi koskaan aloittaa ennenkuin entinen on läpikäyty riittävän perusteellisesti, jos toiveissa on saada aikaan pidempiaikainen parisuhde. Sosittelen seminaaria omasta kokemuksesta, se antoi hyvät eväät myös tomivamman parisuhteen rakentamiseen.
Aika samanlaiset tilanteet meillä. Rakkaudesta aikanaan nuorena naimisiin ja 40 vuoden avioliiton jälkeen minun aloitteestani ero, kun toinen ei enää panostanut liittoon. Onnellisempi olen yksin kuin onneton kaksin hänen kanssaan. Jos olet koko ikäsi ollut jonkun kanssa yhdessä, olet jollakin tavalla tunteissa kiinni häneen lopun elämääsi. Minä taidan vielä kuulua niihin yhden miehen naisiin.
Tein erottuani plussat ja miinukset listat eroa ennen ja eron jälkeen.Se oli jonkinlaista terapiaa minulle.
Taloudellisesti minulla on asiat hyvin, minulla on lapsia ja lapsenlapsia ja olen vielä työelämässä, joten ne antavat sisältöä elämään.
Olemme nykyään "ystäviä" exän kanssa ja pakosta näemme toisiamme lasten synttäreillä.
En vieläkään tunne itseäni sinkuksi...miten sitä voisikaan, kun ei muusta tiedä, kun on koko ikänsä tehnyt yhdessä kaikki toisen kanssa.
En oikeastaan edes uneksi löytäväni tässä iässä enää ketään toista. Aika raadollista tuntuu tuolla sinkkumarkkinoilla olevan.
Voi olla, että sinä aikaa myöten pääset tunteistasi eroon tai sitten kuulut samaan kategoriaan kuin minä ja hyväksyt, että ne tunteet seuraavat sinua loppu ikäsi.
Aika näyttää, miten sinun tapauksessasi käy.
Toivoahan aina voi :-)- Joskusaurinkopaistaataas
Puolitoista vuotta erosta, 15 vuotta ja kolme lasta. En kaipaa exää, vai kaipaanko? En tiedä, perhettä mulla on jäätävä ikävä. Exällä on jo uusi ja vaikuttaa onnelliselta, mulla kumppanit vaihtuu niin että oon ruvennu itteensä vihaamaan koska en mä oikeasti jaksa juosta kukasta kukkaan.. Taas vaikea aamu ja keittiössä keräilen itseäni että jaksaa painaa päivän töissä. Nyt ajattelin olla itekseen sen aikaa ku saan pään kuntoo ja olisin onnellinen iteksee, tossa ku kohellan muiden kanssa nii ei tuu varmaa ajatuksia paraittua ikinä kasaan. Miten tästä paskasta mikä pään sisällä painaa pääsee eroon?
Tsempit kaikille, ette te yksin näitä mieti..- eipaistelevielä
joskusaurinkopaistaataas, älä mieti yksin. Laita viestiä ([email protected]) niin selvitellään pää kuntoon yhdessä. Laita anonyymista osoitteesta mailia, niin ei tule siitä stressiä. Kaipaisin miehen näkökulmaa ero ajatuksista, mulla myös ero, kolme lasta, liitto 15v. Jospa kirjoittaminen saman läpi käyneen kanssa helpottaisi, olen valmis kokeilemaan, kun mikään ei tunnu auttavan.
- Spouse4ex6
Luin teidän tuntemuksia, kun mietin eroa. Mies jäi pettämisestä kiinni reilut 2v sitten. On yhdessä yritetty jatkaa avioelämää, mutta kun mä en enää jaksais. Joka tunti päivästä tulee mieleen, kuinka se paneskeli vieraita naisia mun selän takana työmatkoillaan. Mä olen alkanut vihata jo pelkästään sen läheisyyttä ja sen näkemistä kotona ja kulkemista yhdessä. Vaikka se vaihtoi työnsäkin erilaiseksi ja on kotona, tekee kotitöitä ja huolehtii lapsista ja harrastuksista. On läheisyyttä ja seksiä, on kaikkea! Mutta mä en vaan enää osaa olla. Toivoisin, että vois vaikka itkeä, mutta enää ei edes itketä, pikemmin oksettaa ja on vastenmielistä, tekopyhää paskaa. Mä vihaan tätä elämänvaihetta. Aluksi itkin paljon ja hartaasti, en enää sitäkään. Tää välitila on kauhea.
- VoiElämäOn
Minulla melkein samanlainen tilanne.10 oltu yhdessä. Mies kiinnostunut existään. Pitää yhteyttä heihin ja keskustelee heidän yhteisistä ajoista esim.kuinka paljon seksiä harrastivat ja kuinka hyvä muisto siitä on jäänyt heille.
Mies on pyytänyt anteeksi, mutta en osaa antaa anteeksi. Koko ajan tulee mieleen kuika usein ja miten hän paneskeli exiään. En saa millään pois mielestäni. Olen todella vihainen hänelle. Ihmeellistä on se, että harrastin seksiä hänen kanssaan vihaisena. Kolmen päivän sisällä siitä kun olin saanut tietää, että hän kirjoittaa tuollaisia exälle. Mitä olisi järkevää tehdä? Avioeroöaperit ovat kyllä täytettynä. Tietenkin mies ei halua erota,mutta suostui allekirjoittamaan. - VoiElämäOn
Ja minulla on pieniä lapsia. Riidellään paljo ja yleensä lasten nukuttua. Muistan enemmän huonojo asioita kuin hyviä. On haukuttu, vähätelty ym.ym.
Tunnen paljon häpeää avioeron takia. On paljon paneita esim. Tuttavat ja läheiset ovat avioliitossa, vanhemmat ja sisarukset vastuttavat avioeroa (ei olla kerrottu, että se on miehen pettäminen) - VoiElämäOn
Kysyn teiltä: kuinka moni teistä eroasi, jos huomaisi miehen yhteydenotot ja seksikeskustelut exän kanssa? (jos saisi itse selville). MIKSI?
Anteeksi edellisistä kirjoitisvirheistäni. - Spouse4ex6
Mun ehto jatkamiseen oli, että pettäjäpuoliso ei pidä mitään yhteyttä horoihinsa. Ja sen asian mies lupasi. Mutta koska pettäjähän valehtelee kaikesta, niin tähän asiaan liittyy avoimet puhelimet kaikkinensa. Mikään ei oo enää salattuna. Ikinä en olis uskonut, kun luottamus menee, mitä kaikkea sen eteen joutuu tekemään ja käytännöntoimina ratkomaan. Monesti on riidelty vanhoista tavoista ja tekemisistä, kaikki pitänyt järjestää uusiks. Ja silti en luota. Yksikin väärä muisto tai sana voi johtaa vanhan pettämispaskan takia riitelyyn ja vaikeisiin keskusteluihin. Todella raskasta. Enää en tiedä onko edes tulevaisuuden arvoista.
- Naisenajatuksia
Ehkä sun kannattaa ottaa oikeasti fyysinen etäisyys mieheesi, se auttaa sua käsittelemään tunteitasi sekä tekemään päätöksen haluatko jatkaa suhteessasi vai tuliko sulla se raja siinä pettämisessä vastaan. Vaikka toinen osapuoli tekisi mitä suhteenne eteen, niin sulla on tunteiden käsittely kesken ja olet jumissa vihantunteissa. Olisiko parempi, että menisitte selvittelemään tilanteen auki parisuhdeterapeutille, jos ette kykene keskenänne puhumaan tilannetta läpi.
- VoiElämäOn
Spouse4ex6 kirjoitti:
Mun ehto jatkamiseen oli, että pettäjäpuoliso ei pidä mitään yhteyttä horoihinsa. Ja sen asian mies lupasi. Mutta koska pettäjähän valehtelee kaikesta, niin tähän asiaan liittyy avoimet puhelimet kaikkinensa. Mikään ei oo enää salattuna. Ikinä en olis uskonut, kun luottamus menee, mitä kaikkea sen eteen joutuu tekemään ja käytännöntoimina ratkomaan. Monesti on riidelty vanhoista tavoista ja tekemisistä, kaikki pitänyt järjestää uusiks. Ja silti en luota. Yksikin väärä muisto tai sana voi johtaa vanhan pettämispaskan takia riitelyyn ja vaikeisiin keskusteluihin. Todella raskasta. Enää en tiedä onko edes tulevaisuuden arvoista.
Kiitos, että vastasit! Minulla kun sama tilanne. Minä olen kyllä pyytänyt katkaisemaan yhteydenotot ja hän suostunut siihen. Hän on jo tehnyt sen, vaikka en luota häneen olenkaan. Siitä on kaksi kuukautta aikaa ja minä en ajattele muuta kuin se. Kysyn häneltä kokoajan miksi hän piti yhteyttä exää ja vielä keskusteli sillä tavalla.
En minäkään usko, että tule muutosta paljon vaikka mies muuttuisikin. Hän kärsii myös. Kyllä hän on sen ansainnut, mutta minullakin on kurja olo. Mistään virheestä ei voi puhu, koska se tuo nuo pahat asiat mieleen. Riidellään sitten pahasti. Minä luulen, että ero tulee vaikka aika menee vähän eteepäin.
Milloin parempi erota...silloin kun lapset ovat pieniä vai silloin kun he ovat isoja? Milloin se on pahin aika lapsille?
- 1414321341
Luulen että tässä ketjussa tulee aika realistisia tunteita erosta...itse yrittänyt erota vaimosta joitain vuosia mutta samankaltaiset fiilikset iskee aina päälle kun ollaan erossa jonkin aikaa ja vaimo vaan haluaa aina yrittää uudesta...tämä on erittäin noloa miehelle! Meillä tosin vaan 10v suhde, joka toki pitkä kolmekymppiselle
- voisihelpottaajotenkin
Onko tosiaan realistisia tunteita erosta? Ehkä joillekin, mutta onko suurimmalle osalle, sillä vuosi eron jälkeen tehdyn kyselyn perusteella 80% eronneista oli tyytyväisiä ratkaisuun. Ei ole helppoja juttuja silti nämä eroasiat ja ehkä jättäjillä on vielä tuo syyllisyyskin seurana, vaikka monesti ihan turhaan. Itsellä ainakin terapia auttaa ymmärtämään tilannetta. Suosittelusinkin terapiaa kaikille.
- oiuout
1414321341
Tuossa on kyse vain päättämättömyydestä. On-off suhteet ovat melko yleisiä, ehkä nolojakin omalla tavallaan. Mutta ennen kaikkea siis päättämättömyydestä - "eipäs-juupas". Moni ei voisi sietää tuollaista suhdetta/liittoa, en minäkään. Liitto joko on tai ei ole. Vaikka ennen eroa olisi pari kolmekin vuotta "on vai onko" -aikaa, niin sen ymmärtää. Mutta jos kerran erotaan niin sitten erotaan, oikeasti.
- sadanvuodenyksinäisyys
80% ei ole välttämättä tyytyväinen eroonsa, mutta ihmismielen on tapana pitää valittuja ratkaisuja parempina, vaikka toisin valitsemalla olisi voinut käydä vielä paremmin. On myös psykologisesti parempi vahvistaa ajatusta, joka antaa voimaa. Moni ei myöskään halua exänsä tietävän, että kaipaisi. Siltikin, on täysin selvää että hyvä perhe ja ystävät ovat pahimmassa paras tuki. Eronneella tukijoukot varvenevat. Joskus noista ei jää yhtään.
Pettämällä ja laulamalla lähteneiltä haluaisin tietää, kauanko uuden suhteen hyvyys kestää. Eivätkö he kaipaa koskaan heitä rakastaneita puolisoja..Ja jos sellaiseen pystyvät, niin pystyisinkö minäkin? Juuri nyt tuntuu että kuusi vuotta sitten käyty erotuska alkaa helpottaa ja elämäni olla parempaa kuin entisen puolisoni, joka toisen matkaan halusi lähteä. Silti se ei estänyt minua näkemästä hänestä unta, jossa me rakastimme toisiamme ja minä vain ihmettelin miten olin edes nähnyt sellaista unta.- reiluavaiei
Pettikö entinen kumppanisi sinua vai lähtikö toisen matkaan? Siinä on hieman eroa. Olisiko parempi, että olisi pettänyt, mutta jäänyt kanssasi kimppaan.
- oiuout
"toisin valitsemalla olisi voinut käydä vielä paremmin"
Tuo on haihattelua ja jossittelua. Täytyy sitten vain elää jonkimoista kaksoiselämää, ellei halua luopua nykyisestä. Tosin siinäkin on omat haasteensa...
Itse en näe yhtäkään syytä miksi ex-liittoani olisi pitänyt jatkaa, vaikka ex ei olisi halunnut erota. Halusin eroamalla nimittäin säilyttää järkeni (ja helpottaa lastenkin (teinejä) elämää). - sadanvuodenyksinäisyys
reiluavaiei kirjoitti:
Pettikö entinen kumppanisi sinua vai lähtikö toisen matkaan? Siinä on hieman eroa. Olisiko parempi, että olisi pettänyt, mutta jäänyt kanssasi kimppaan.
Oli ollut sivusuhde pitkään, mutten tiennyt. Käskin tiukkana häipyä sinne ja lähti yli 25 avioliitosta samana päivänä eikä palannut. Tein niin kuin piti, mutta shokki oli sanoinkuvaamaton siihen valmistumattomana. Edellisenä päivänä oli mies, perhe, koti ja ystävät. Seuraavana päivänä oli, kuin ei mitään koskaan olisi ollutkaan." Elvis has left the house". Yritä siinä sitten pysyä mielenterveiden joukossa. Ei onnistunut.
- sadanvuodenyksinäisyys
sadanvuodenyksinäisyys kirjoitti:
Oli ollut sivusuhde pitkään, mutten tiennyt. Käskin tiukkana häipyä sinne ja lähti yli 25 avioliitosta samana päivänä eikä palannut. Tein niin kuin piti, mutta shokki oli sanoinkuvaamaton siihen valmistumattomana. Edellisenä päivänä oli mies, perhe, koti ja ystävät. Seuraavana päivänä oli, kuin ei mitään koskaan olisi ollutkaan." Elvis has left the house". Yritä siinä sitten pysyä mielenterveiden joukossa. Ei onnistunut.
Ja jälkeenpäin väitti, että olin pakottanut. Otin neuvoja täältä. Pitää olla ehdoton. Olin niin sekaisin, etten pystynyt tekemään mitään ilman muiden neuvoja. Muita samassa tilanteessa olevia haluan varoittaa muiden ihmisten neuvoista. Mitään äkkinäistä ei kannata tehdä, ei kummankaan.
- sadanvuodenyksinäisyys
oiuout kirjoitti:
"toisin valitsemalla olisi voinut käydä vielä paremmin"
Tuo on haihattelua ja jossittelua. Täytyy sitten vain elää jonkimoista kaksoiselämää, ellei halua luopua nykyisestä. Tosin siinäkin on omat haasteensa...
Itse en näe yhtäkään syytä miksi ex-liittoani olisi pitänyt jatkaa, vaikka ex ei olisi halunnut erota. Halusin eroamalla nimittäin säilyttää järkeni (ja helpottaa lastenkin (teinejä) elämää).Kyllä. Ei kenenkään sivusuhde jaksa lopun ikää, vaikka siltä tuntuisi. Perhe on pitkällä juoksulla tärkeämpi ja merkittävämpi kuin seksin ja mielihyvän ilot. Sitä ei tule kuitenkaan vähätellä, miten paljon pahaa ne aiheuttavat läheisille.
- mikäonn
sadanvuodenyksinäisyys kirjoitti:
Kyllä. Ei kenenkään sivusuhde jaksa lopun ikää, vaikka siltä tuntuisi. Perhe on pitkällä juoksulla tärkeämpi ja merkittävämpi kuin seksin ja mielihyvän ilot. Sitä ei tule kuitenkaan vähätellä, miten paljon pahaa ne aiheuttavat läheisille.
"Ei kenenkään sivusuhde jaksa lopun ikää"
Niin se kuule on, että joidenkin sivusuhde kestää lopunikää. Toisilla taas avioliitto. Joillain jopa molemmat. Riippuu tapauksesta.
Kannattaa myös miettiä miksi kumppanin seksi ja mielihyvän ilot toisen kanssa aiheuttavat läheisille pahaa. Mikä siinä onkin, ettei toiselle suoda mielihyvää? Miksi joillekin ihmisille toisen mielihyvä on niin pahaa? Ja jos se on, niin eikö silloin pitäisi viheltää peli poikki ja erota? Vai onko se vaan niin paljon mukavampaa kärsiä kumppanin rinnalla, uhrautua, uhriutuakin ym. kuin tehdä itsenäinen päätös eroamalla? - sadanvuodenyksinäisyys
On kannattanut miettiä, miksi rooliasut, dildot, ruoska ja kymppikerhot eivät ole tuottaneet sitoutumista parisuhteeseen. Tai sitä, estikö kieltäytyminen vieraalle tai ystävälleen avoimessa suhteesa antautuminen sen. Mutta pettäminen toi onnen, se on varmaa. Satuin vain saamaan selville. Ei hän silti noita toivonut, vaan haluasi. Pettäminen oli huumaa.
- giolppblönb
mikäonn kirjoitti:
"Ei kenenkään sivusuhde jaksa lopun ikää"
Niin se kuule on, että joidenkin sivusuhde kestää lopunikää. Toisilla taas avioliitto. Joillain jopa molemmat. Riippuu tapauksesta.
Kannattaa myös miettiä miksi kumppanin seksi ja mielihyvän ilot toisen kanssa aiheuttavat läheisille pahaa. Mikä siinä onkin, ettei toiselle suoda mielihyvää? Miksi joillekin ihmisille toisen mielihyvä on niin pahaa? Ja jos se on, niin eikö silloin pitäisi viheltää peli poikki ja erota? Vai onko se vaan niin paljon mukavampaa kärsiä kumppanin rinnalla, uhrautua, uhriutuakin ym. kuin tehdä itsenäinen päätös eroamalla?Haista sinä trolli paska. Tuskin sinua kukaan halunnut, mut kuvittele ihan rauhassa.
- ööö_ö
Minulla ei ole minkäänlaista ikävää ja kaipuuta exääni eron jälkeen. Erotessa tietysti oli haikeaa muistella hyviä aikoja. Exäni muuttui täysin kummalliseksi elämän varrella, ihan selkeää mielenterveyden järkkymistä. Kurja juttu että niin kävi, mutta kun ero oli ainoa vaihtoehto, niin siihen on täydellisen tyytyväinen.
Minusta sinun pitäisi alkaa elää omaa, merkityksekästä elämää. Elämä on tässä ja nyt - ei menneisyydessä. - mikäonn
Tuollainen kaipaus haittaa elämääsi, joka on tässä ja nyt, ei entisessä, ei exässä. Jos sinusta tuntuu, että elämäsi meni exän mukaan, olet kyllä läheisriippuvainen, ja tarvitset apua. Elämä on lyhyt, tarkoitettu elettäväksi, ei ikävöintiin jämähtämiseen. Eikö niin? Tuossa voi olla kyse myös siitä, kuten erossa usein on, että ikävöimällä exää välttelet omien, ikiaikaisten ongelmiesi kohtaamista.
- tihpönöbcbö
Mene trolli aivopieruinesi muualle. Ehkä ajoit entisen miehesi itsemurhaan, ja kaikkea paskaa hänestä tänne kirjoitat. Hae apua. Ymmärrän, ettei sinulla ole ketään jolta pyytää tekojasi anteeksi, mutta täältä et saa apuja vaikka kuinka kirjoittaisit.
- VoiElämäOn
Minun mies ei ole tehnyt fyysisetä toimintaa, mutta on pettänyt sanoillaan exän kanssa. Hän ei edes tiennyt, että se on myös pettämistä. Minua häiritsee eniten se, että se tapahtui exän kanssa, koska heillä on yhteinen mennyt historia. Tavallinen keskustelu olisi ollut melkein ok, mutta intiimikeskustelut ovat ehdottamasti EI.
Mietin annanko anteeksi, koska en inhoa häntä ja hän oli joutunut selibaattiin riidän takia, mutta olen hyvin vihainen hänelle.
Mitä muut tekisitte? Eroaisitteko, jos niin olisi käynyt teille? Kysyn, koska mies sanoo, että minä ylireagoin. Luottamus on minulle äärimmäisen tärkeää asiaa, mutta en luota häneen enää. Onko sekin elämä? Minua ärsyttää myös se, että mies mainitsee asioita, joita olen sanonut ja sanoo, että minäkin olen toiminut väärin.- päästämiesvapaaksi
Selibaatillako ajattelit miehen pitäväsi luonasi? Metsään menee. Tuolla tavalla ajat miehen ihan varmasti vieraaseen petiin. Riitaan tarvitaan aina kaksi ja jos teillä riidellään, osasi on sinullakin riidoissa. Miehesi on ihan oikeassa kun sanoo, että säkin olet toiminut väärin. Kukaan ihminen ei ole virheetön. Et sinäkään. Teillä taitaa olla muitakin ongelmia parisuhteessa kuin tuo eksän kanssa viestittely? Oletko miettinyt miten noin muuten teillä menee?
Aikuisilla ihmisillä on elettyä elämää takanaan. Siihen kuuluu myös eksät. Sä et voi sille mitään että miehelläsi on yhteistä historiaa takanaan. Sua häiritsee se yhteinen historiakin, joten eiköhän olisi parasta, että etsit täysin kokemattoman miehen. Sitten sun ei tarvitse olla epäluuloinen eikä mustasukkainen eksistä.
Ei ole mun mielestä pettämistä, jos eksän kanssa viestittelee. Vaikka viestit olisivat intiimejäkin. Vasta teot on pettämistä. Mutta jokainen kokee tietysti tavallaan.
On raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei luota sinuun. Joka epäilee jokaista sanaa ja tekoa, joka pistää riidan pystyyn mitättömistä asioista. Joka ei näe itsessään koskaan mitään syytä riitaan. Kokemusta on ja ero tuli. Suosittelen sullekin niin miehesi voi löytää itselleen puolison, jonka kanssa asiat sujuu ilman riitaa ja jonka kanssa voi olla aidosti onnellinen. Sitä hän ei taida sun kanssa olla.
- Mielensäpahoittanut
Ei sitä kannata työntää mihinkään vaan koittaa käsitellä, miksi ero tuli? Jos entisen puolison kanssa voi puhua erosta ja sen syistä, niin se voi helpottaa asian käsittelyä. Väittäisin että surusta ei pääse irti, koska ei osaa muuttaa omaa ajatteluaan. Tunne seuraa ajatusta. Kannattaa miettiä mitkä asiat ovat nyt hyvin. Onko jotain ovia mitä nyt voisi avata, tehdä uusia asioita?
Kannattaa muistaa että eilistä ei kannata murehtia, koska se on historiaa. Huomisestakaan ei kannata kantaa huolta, koska se pitää huolen itsestään. Nyt on se hetki, missä olet ja mitä elät. Koita tehdä siitä mukavaa :D
Tsemppiä!- ytyy
Juuri noin Mielensäpahoittanut!
Ei mitään lisättävää. Vain itse voi yrittää tehdä elämästään mukavaa. Mukava on tässä ja nyt.
- Eronnuteihäipynyt
Eronneelle suositellaan usein tanssia. Olen mietiskellyt miksi. Lavatansseissa hakurivissä asetutaan valkattavaksi. Ihmiselle jolla on suhde vasta päättynyt on kova juttu asettua valittavaksi. Saa olla lujaluonne, että kestää sen, kun vierestä viedään.
- ytyy
Minä suosittelen AINA tanssia. Eronneille, varatuille, sinkuille, vanhoille, nuorille jne. Mutta en kenellekään lava- tai muitakaan "väkisin paritansseja", ilman että siihen tuntee kiinnostusta.
Eronneille suosittelen erityisesti spontaania tanssia kotona. Radio päälle. Aina kun tulee hyvä biisi, tanssi sydämesi (ja kroppasi) kyllyydestä. Valitse kanava, josta tulee hyvää musiikkia... Tanssikurssit, afro, salsa, zumba, lavis - ihan mitä vaan - niistä tulee hyvä olo. - Flamencoa
Oletko itse mahdollisesti selättänyt erokriisin tanssin avulla? Voisihan tuota itsekin kokeilla. Ensin olisi kuitenkin hoidettava nurmikonleikkuu ja polttopuut sisälle. Ja autoon uudet kesärenkaat. Tässä on nyt kaikenlaista, kun se äijä lähti. Ei ole erityisemmin tanssituttanut...
- Anonyymi
Ite erosin poikaystävästäni about kolme kuukautta sitten, hän on jo löyyänyt toisen mutta haluan exäni takaisin. Hän sanoi minulle että olin paras asia mikä hänelle ikinä on tapahtunut. Se jäi kaivelee tosi paljon. Mitä mä teen ;(
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p592425Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,862030Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul2572016- 561757
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41671Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41639Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11544Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51367Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta71331Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla11238