vaikea päästä asianmukaiseen hoitoon

Pääset psykiatrille esittämällä hullua.

Vertaisryhmästä voisit gimma löytää ylimenokaudeksi kavereita. Minäkin napsin Panacodia toistuviin tulehdusoireisiin.
Enintään vaan 2 caps/vrk. Jaksamista sinulle.

lääkeriippuvainen jos syöt päivittäin opamoxia. Ahdistuneisuus saattaa johtua juuri siitä ja paniikkioireet saattavat johtua siitä kun lääkkeen teho vähenee elimistössä. KUn otat opamoxia ja olo paranee, se on merkki siitä, että olet riippuvainen lääkkeestä.

Opamox laittaa elimistön ja aivot sellaiseen tilaan, että on vaikeuksia hahmottaa normaaleita asioita ja ei oikein pysty loogisesti toimimaan arjen tavallisissakin asioissa kuten sanoit, että arjen perusasiat ovat mullin mallin.

Tuo särkylääke saattaa voimistaa tokkuraista oloa. Vertaa esim. juopunutta( = elimistön myrkytystila) joka yrittää käytännössä hoitaa askareita. Aika sähellystä.

"KUn otat opamoxia ja olo paranee, se on merkki siitä, että olet riippuvainen lääkkeestä."

Tai sitten se on merkki siitä, että se lääke toimii oikein ja vähentää ahdistusta. Kaikilla ihmisillä on täysin oma kemiallinen prosessi aivoissa ja jokaisen aivot toimivat erilailla. Lääkkeet toimivat aina erilailla eri ihmisille.
Jotkut ihmiset syövät koko loppuelämänsä ahdistuslääkkeitä (bentsodiatsepiini) ja heille ne auttavat.
On totta, että nämä bentsodiatsepiinit lisäävät toleranssia ja vähentävät lääkkeen tehoa, mutta se ei tarkoita sitä suoraan, että henkilö on riippuvainen tästä kyseisestä lääkkeestä ja on useita henkilöitä jotka ovat pitäneet oman toleranssinsa kurissa kärsimällä sitten kuten minä ja se annos ei ole noussut.

Itse olen syönyt 2 vuotta diapam 1 x 4 päivässä ja keskiannokseni on 3. Lisäksi syön Lyrica 300mg x 2 ja Tramadin 50m 2 x 4 päivässä (keskimäärin 3 tramadinia päivässä) eli voisin syödä huomattavasti enemmän, mutta en tarvitse ja kun kerta syön näitä niin olenko heti henkilö jolla lääke ei toimi ja se tarkoittaa riippuvuutta. Oma ahdistukseni ei aina lievene ja elän jatkuvasti ahdistuksen alaisena sekä olen käynyt ihan kaikki bentsodiatsepiinit jo läpi mitä Suomen markkinoilta löytyy.

Mikäli et ole itse syönyt rauhoittavia lääkkeitä ja tähän kuuluu myös masennuslääkkeet (ssri, snri, antipsykoosilääkkeet) niin et tiedä mitä ne lääkkeet tekevät ja jos et ole kokenut pahinta muotoa ahdistuneisuushäiriöstä (yleisestä tuskaisuudesta) niin et voi olettaa, että kaikki ovat heti narkkareita ja syövät kun ovat niin koukussa lääkkeisiin koska lääkkeet auttavat ahdistukseen.

Niin, elikkä haluaisin vielä selventää, että panacod-riippuvuutta minulla ei enää ole ollut aikoihin, mutta syndroomani takia syön keskimäärin 3 tbl ardenixia kipuun. ahdistukseni ei siis johdu itse lääkkeistä koska vasta eilen söin ekan kerran tuota opamoxia juuri siksi koska elämäni perusasiat ovat aivan sekaisin ja niistä selviäminen lienee lähes mahdotonta käytännössä, paitsi tietysti pienemmistä ongelmista aina on mahdollista selvitä. Lyricaa syön myös n. 600 mg per päivä ´mutta ahdistukseen se vaikuttaa vain hyvin vähän mutta auttaa hermokipuihini jonkin verran. En koe olevani niinkään masentunut vaan saan jatkuvia ahdistuskohtauksia, koska elämässäni on tällä hetkellä menossa niin monta murheellista asiaa. Jos minulla ei olisi mitään rauhoittavaa lääkettä voisi olla että sekoaisin niin pahasti että lopputulos olisi aivan katastrofaalinen. Ja uskon kyllö siihen että jos pääsisin juttelemaan psykiatrille ja jollekin vastaavalle niin se olisi kaikkein paras apu mutta kun eivät kerran suostu minua ottamaan hoitoon ei yksinkertaisesti minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin syödä rauhoittavia että pysyn edes jotenkin kasassa. On se kumma kun jo kaksi lääkäräiä tehneet lähetteen psykiatrille mutta vastaus ollut aina vain että päihdeongelmat ratkaistaan nuorisoasemalla. eli tässähän tämä virhe juuri onkin kun en ole päihdeongelman takia tarvitsemassa psykiatrin apua, vaan ahdistuksen takia, johon sisältyy eerittäin paljon elämääni tällä hetkellä mullistavia asioita(erittäin murheellisia sellaisia). psykiatrit näköjään ovat vain lukeneet sairaushistoriaani nuorisoasemalta eiväätkä ole tajunneet, että panacodin syönti on jo aikoja sitten saatu kuriin. harmillista tosiaan että ihminen ei pääse hoitoon jos on ollut kauan sitten lääkeriippuvuus mutta nyt on kuitenkin kyseessä aivan toisenlainen ongelma joissa ainoastaan psykiatrinen hoito voi auttaa, enhän kuitenkaan voi noita rauhoittavia syödä niin kauan että saan rahat kerättyä yksityiselle psykiatrille kun näköjään muita vaihtoehtoja ei ole. pahinta tässä vielä on se, että lääkärini ei uskalla kirjoittaa pidempää aikaa rauhoittavia, koska pelkää itse joutuvansa asiasta ongelmiin. hassua kun vasta yhden kerran opamoxia määrännyt. mitä teen siinä vaiheessa, kun en saa psykiatria enkä rauhoittavia??? suoraan sanottuna en tiedä mitä tulee tapahtumaan mutta pelkotila sen suhteen on jo tässä vaiheesssa valtava :( t.gimma90

on muitakin lääkkeitä ahdistuksenlieventämiseen kuin bentsot. Benzoja kirjoitetaan useimmille pakkaus kerrallaan eli lyhyitä reseptejä. Opamox on mieto benzo, mitä harvemmin sitä tarvitsee, sen paremmin se tehoaa.

löytyy muualtakin kuin maksullisilta psykiatrialta, jos kokee kovaa tarvetta purkaa ahdistusta puhumalla. Kannattaa kokeilla vaikka uteliaisuuttaan, siinä ei menetä mitään.

Seurakunnassa diakoniatyöntekijät tai papit ovat hyviä kuuntelijoita, ei tarvitse kuulua kirkkoon, sitä ei kysytä. Jos mullistukset koskettavat ihmissuhteita seurakuntien perheneuvottelukeskus auttaa. Eikä maksa mitään.

No joo, mutta en aio hyväksyä tälläistä touhua mitä yhteiskunta harrastaa sosiaali- ja terveysalalla. Eikä se auta yhtään jos aikoo esittää hullua. Itsekin sanoin suoraan että pitääkö mun ensin tehdä itselleni jotain pahaa, että ppääsen hoitoon...tuohon vaan vastasi että tarvitsee lähetteen nuorisoasemalta, jossa käymisen nyt ennen kesää lopetin..mutta ei ollut sitäkään kuulevinaan. terveyskeskuslääkkäri oli lähetteessään painottanut veilä etttei kyse ole päihteistä vaan normaalin elämän kaatumisesta todella surkeaksi (laskut,kämppä lähtee alta,työpaikka meni, koulu keskeytyi, olen sairastanut syövän jota ei ole koskaan käsitelty ammattilaisen kanssa, koulukuisaaminen josta olen kärsinyt jälkeenpäin valtavasti, olen ajautunut pikavippikiertesee ja niin pahaan etten selviä niistä kuin lottovoitolla, seurustelleut narsistin kanssa jjosta en ole vieläkään päässyt eroon jne.) eli jos teen itselleni jotain pahaa on se ilmeisesti merkityksetöntä psykiatrille. voihan sitä silti kokeilla ja haukkua kyseinen psykiatri täysin lyttyyn. asia on kuitenkiin niin, että kukaan lääkäreistäni ei ole voinut mitenkään käsittää miksi en kelpaa potilaaksi...en oikeasti tiedä kuinka kauan jaksan enää =( t.gimma90

kuuntelu apua neuvoi oikeen hyvin. katso netistä esim. mielenterveysseuran palveleva puhelin. tai seurakunnan diakoniatyöntekijä tms..psykiatrin vastaanotolle pääseminen voi kestää(kuten jutustasi kyllä ilmeni). nuo palvelut on ihan asiallisia, kenties parempiakin kuin joutua parikymppisen psykiatriksi erikoistuvan klopin vastaanotolle

veikkaisin lääkkeiden ylellisyyden olevan joko kivuttomia tai hyvän olon tuojia ylijäämänä.

Kun kerroit konkreettisesti mistä kaikesta elämäsi vaikeudet johtuvat, kehoittaisin sinua ottamaan yhteyttä seurakunnan diakoniatyöntekijään. Velkakierteeseesi sieltä voi löytyä apua.

Älä huutele psykistrien puoleen, ne ei tee muuta kuin kirjoittavat pillereitä. Ei niillä ole osaamista muuhun. Valitettavasti.

Nyt meinaa kyllä olla kaikki lopussa, yks "kavereista" heitti mut vielä mun sohvalle ku tultiin juhlimasta mun himaan . se on siis yks jätkä mut olen tuntenut sen 3 vuotta ja se on aina ollu pelkkä kaveri. Sanoin et nuku sä sängyssä mä nukun sohvalla, mut se tuli väkisin päälle ja yritin rimpuilla pois (mut on kerrran raiskattu ulkomailla) ni tuntu ihan samanlaiselta ku rimpuilinm siiänä ja se ei päästäny irti vaan yritti väkisin pidellä mua siinä. Sitten toinen tapaus minkä se teki pian sen jälkeen oli että olin nukkumassa mun sdängyssä ja sil vissiin on joku seksi ongelma ku heräsin siihen et se hiero mun alapäätä. se oli viel selvinpäin mut mitä ihmettä, mikä on gelma tollasel jätkäl voi olla. onks nää jutut sellasii et voi sanoo raiskauksen yritykseks. jos meen puhumaan jonnekin? se kieltää kaiken vaikka yhes vaihees myönsi sillon alussa mitä oli tehny. tosi sika mun mielestä eikä voi anteeks ees pyytää. kostaa sille ainakin pitää tai en saa rauhaa. se myös on varastellut multa tavaroita ja käyttäny mun avaimia keskel yötä kun en oo kuullu ku se kävi tupakal mun tupakoilla joita kielsin ottamasta aiemmin n 15 kertaa. ja s vei koko askin ja sain seuraavana päivänä ettii mun avaimii tunnin verran ennen kun löysin kun ei voinut samaan paikkaa laittaa, siitäkin jo tiesin et oli käyny ulkona mun tupakoilla .. tää tuntuu vaan pahalta ku tuntuu et mitävittua mä olen noiden kanssa kun jokanen on jotakin varastanut. (visa electronin, käteistä, puhelimen). ja ne on hyppiny mun ikkunan takana kun en oo ollu kotona ja nyt sain häädön niiden takia. ei mulla tawida olla enää mitään jäljellä, niinku ei olekaaan. mut siis haluaisin teidän mielipitei siitä mitä sanotte jjos jätkä tollee seksuaalisesti ahdistelee......? tää streswsaa mua pivät ja yöt.. gimma__

Ai ku sulla, Gimma, on ikävä elämänvaihe menossa. Myötätuntoni.
Itsekin olen kokenut, miten ikävää on tulla niin leimatuksi terveydenhuollossa joidenkin vanhojen episodien takia; olisi niin paljon hyödyllisempää tarttua tämän päivän olotilaan ihan semmoisenaan. Joskushan ne vanhat esitiedot voivat olla haitaksikin, mutta toisaalta kuuntelevalle henkilölle on vaikea muutoin tulla ensiksi jotenkin historialtaan tutuksi. Ne ihan vahingossa leimaavat eli ovat ennakkoluuloisia. Itse olen kyllä alkanut oppia luovi tuosta tilanteesta yli ja saada ne luottamaan, että minun tämä hetki on se, mikä on totta.

Mulle tuli mieleeni, että sua auttaisi ratkaisukeskeinen terapia ihan vaan 'jonkun' pakeilla. Olisi hyvä että voisit kertoa akuutit hässäkkäsi ja ristiriitasi, käytännön elämäsi mutkikkuudet. Sitten yhdessä kuuntelevan henkilön (mielellään ei tosiaankaan psykiatri!) kanssa etsisitte ratkaisuja yhteen asiaan kerrallaan, pala palalta. Aloittaisitte tärkeimmästä eli vaikeimmasta elämäsi tilanteen tapahtumasta, yrittäisitte purkaa sitä sekä ns. järjestää uudelleen.

Sun tarttis saada kuin askel kerrallaan edettyä jonkun tuella.
Toivon suuresti, että pääset tällaisen prosessin alkuun. Tarviit apua ja puhe lääkityksistä tässä nyt on sivuseikka, niihinkin voi palata sitten myöhemmin. Sinun tarttis levät ja olla rauhassa, kelata?

ninkö

Jos apua tarvitsette oikeasti, niin älkää ainakaan Joensuussa menkö nuorisoasemalle missään tapauksessa. Siellä ei ongelmia yritetä ratkoa, vaan lisää aiheuttaa. Töissä henkilö, joka itse avun tarpeessa vahvasti.