Mua on jo pitkän aikaa hämännyt se, kuinka eri lailla Raamattua tulkitaan ja mitä pidetään syntinä jo ihan luterilaisuuden sisällä saati sitten eri kristillisten kirkkojen välillä. Eräinä esimerkkeinä voisi mainita suhtautumisen naispappeuteen, esiaviolliseen seksiin ja homouteen.
Vaikuttaa siltä, että täysin vastakkaisten ajatusten omaavat molemmat löytäisivät molemmat perustelut kannalleen Raamatusta. Mikä on lopulta se oikea totuus? Eikö Raamatusta pitäisi löytyä yksiselitteiset totuude?
Entäpä mitä mieltä olette ajatuksesta, jonka olen kuullut, että onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä mitä tekee, kun synnit kuitenkin saa anteeksi?
Vaikuttaa siltä, että täysin vastakkaisten ajatusten omaavat molemmat löytäisivät molemmat perustelut kannalleen Raamatusta. Mikä on lopulta se oikea totuus? Eikö Raamatusta pitäisi löytyä yksiselitteiset totuude?
Entäpä mitä mieltä olette ajatuksesta, jonka olen kuullut, että onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä mitä tekee, kun synnit kuitenkin saa anteeksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskon että se on Jumalan tarkoituskin.
Silloin ketään ei voi takertua toisen ajatuksiin, tai uskontoon. Jokaisen on kuunneltava itse mitä henki sisällä puhuu. Sanoohan hän itse, "koetelkaa kaikki, ja pitäkää mikä hyvä on."
Kaikki ulkoa ohjautuvuus estää meitä elämästä tätä elämää.
Jeesus lupaa antaa seuraajilleen pyhän hengen, myös tähän asiaan.
Jos jonkun ajatus tuntuu hyvältä, ja se auttaa elämään tätä elämää. Pidä se siunauksena.
Raamatussa on paljon lakia, se on itsessään hyvä, mutta lailla ei ole voimaa vapauttaa meitä. Annetaan Jeesukselle aikaa tehdä se meissä.
"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Hebr.10:26-31
Meidän tulisi ensiksi huomata, että kristinuskon asioissa tärkein asia on suhteemme Jumalaan. Sitten tulevat toisiin ihmisiin koskevat suhtautumiset, joissa voi olla eriäviä mielipiteitä ja korostuksia.
Olen joskus kirjoittanut:
PELASTUS on siis Jumalan teko, jonka ihminen saa lahjana uskossa ottaa vastaan (hyväksyä). Tämä itse asiassa tapahtuu hetkessä, vaikka se ihmisen tietoisuudessa joskus vaatii tiettyä kypsymistä. Tämän uudestisyntymisen jälkeen on sitten tärkeä, että uusi hengellinen elämä Jumalan yhteydessä pääsee raittiilla tavalla kehittymään ja kasvamaan siten, että Jumalan tahto pääsee tapahtumaan arkielämämme kautta. Tärkeitä elementtejä tässä yhteydessä on Jumalan Sana, rukous sekä uskovien yhteys. Vaelluksessamme olemme vajavaisia ja teemme jatkuvasti virheitä, mutta asemamme suhteen olemme täydellisiä. Perustanamme onkin Kristuksen täytetty työ edestämme, eikä Pyhän Hengen keskeneräinen työ meissä. Muista, etteivät hairahduksemme tee tyhjäksi Jumalan armoa ja työtä meissä. Pelastuksen lahjaa ei kukaan voi riistää meiltä pois. (Joh.6:35-40)
Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillakaan teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymmekö vai hylkäämmekö sanoman ?
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22. Hedelmä kuitenkin joskus kypsyy hitaasti. Me emme kuitenkaan saa olla toistemme tuomareita tässä asiassa.
Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.
Kun Jumala antaa syntimme anteeksi, tulee meidänkin antaa toisillemme anteeksi. Matt. 6: 14. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Muista antaa itsellesi myös anteeksi !
Enemmän näistä asioista:
http://www.nic.fi/~jlindell
esim. kirjoitukset "Pelastus", "Miksi juuri kristillinen usko ?"