ollako vai eikö olla?

Olen tuntenut mieheni yli 35 v. Naimisissa olemme olleet yli 20 v ja meillä on liitossa synynyt 2 lasta. Noin 3 vuotta sitten minulle paljastui, että miehelläni on suhde itseään 18 v nuorempaan, vielä silloin naimisissa olevaan naiseen. Suhteen paljastumisen aikoihin nainen erosi miehestään, mutta oma mieheni pyysi tilanteessa harkinta-aikaa, jonka hänelle pitkän suhteen vuoksi (35 v) annoin. Mies siis jatkoi senkin jälkeen asumista kotona, mutta jatkoi suhdetta melko avoimesti ja palasi arkisin ja viikonloppuisin retkiltään aamuyöllä herättäen aina koko muun perheen. Aina kysyessäni tilanteesta hän kertoi, että ei ole kyennyt ratkaisemaan asiaa... Tekstiviestittely heidän välillään jatkui kiihkeänä... Omalta kannaltani tilanne vain paheni ja mies alkoi käydä mm. eksoottisilla lomamatkoilla uuden naisen kanssa ja osteli hänelle kalliita koruja perheen yhteisellä luottokortilla. Lopulta erään lomamatkan aikana pistin lopulta itse eron vireille ja kerroin sen myös miehelle hänen palattuaan. Hän ei kuitenkaan tätä halunnut uskoa. Hän ei myöskään halunnut hakea virallista ilmoitusta asian vireilletulosta vaan sen toimittamiseen tarvittiin haastemies. Tästä menettelystä hän ilmoitti munulle todella loukkaantuneensa. Mies taipui vasta noin 4 kk prosessin aloittamisesta ja asianajajani vaatimuksesta muuttamaan eri osoitteeseen. Nyt on kulunut vuosi harkinta-aikaa ja hän on 4 kk sitten muuttanut yhteen ko. naisen kanssa (hän kieltää asian kysyenssäni sitä, vaikka se on todistettavissa) Viimeisimpänä mies osti uudelle naiselle auton(!) minulta salaa syntymäpäivälahjaksi, toki perheen yhteisillä varoilla (hän kieltää asian, vaikka tiedän rek.numeron ja se on todistettavissa). Olen sanonut, että nyt viimeistään otan hänestä eron, mutta hän kiristää ja uhkailee minua, että sen jälkeen hän ei tue lapsiemme opiskelua taloudellisesti ym. ja sanoo kertovansa lapsille, että minä olen siitä vastuussa, koska haluan rikkoa perheen ja ottaa hänestä avioeron. Olen itse työttömänä, joten tukirahoja opiskeluun ei minulta juuri nyt heru.. Sittemmin on myös paljastunut, että ko. suhdetta tämän naisen kanssa on jatkunut jo noin 7 vuotta. En kykene ymmärtämään, miksi hän haluaa riippua kiinni avioliitossa, kun kuitenkin hän elää täydellistä kaksoiselämää... Hän ei myöskään halua keskustella asiasta avoimesti ja kiihkottomasti. Kertoo vain, että koko suhde on minun syytäni ja sitä paitsi olen tullut vanhaksi ja rumaksi. Minä olen hajoamisen partaalla. Kertokaa hyvät ihmiset, mitkä ovat mieheni motiivit?
"Tulen hulluksi"