Ateismi on trendijuttu. On todella siistiä olla hipsterimäinen kyynikko ja samalla ateisti. Erilaisuuden tavoittelu on aina ollut trendikästä.
Ateisti ajattelee: "Nyt olen tosi cool, kun uskallan olla ilman Jumalaa." Vaikka ateisti oikeasti vain pelkää.
Ateisti ajattelee: "Nyt olen tosi cool, kun uskallan olla ilman Jumalaa." Vaikka ateisti oikeasti vain pelkää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Vaikka ateisti oikeasti vain pelkää."
Mitä ateisti pelkää?
Eri ihmiset voivat pelätä erilaisia asioita, olivat he sitten ateisteja tai teistejä. Se on selvää, mutta jos otetaan pelkät ateistit. Siis he, jotka eivät usko jumalia olevan olemassa. Mitä he pelkäävät?
>Ateisti ajattelee: "Nyt olen tosi cool, kun uskallan olla ilman Jumalaa."
Eli olet edelleen, kuten tähänkin saakka, niin pihalla normaalien ihmisten normaalista ajattelusta että keksit tällaisia lahkolaisiin uppoavia typeryyksiä joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
>Vaikka ateisti oikeasti vain pelkää.>
Todellisuudessa se on kyllä ennemin uskova ihminen, joka pelkää. Hän kun ei voi mitenkään hyväksyä ajatusta epävarmasta maailmasta, ihmisen rajallisuudesta ja ihmisen kuolevaisuudesta.
On ajatukset vähissä kun tämä aloitus pitää tännekin lykätä.
Avauksessa oli totuuden hitunen.
Muuan ateistiystäni sai kuuskymppisenä vakavan sydänkohtauksen ja jälkeenpäin hänkertoi että kun kohtaus iski, niin hän tajusi että nyt voi lähteä henki, ja silloin hän sanoi että hänen ainoa ajatuksensa oli tuolloin että: "Voi p...kele, oliko tämä nyt tässä, miksi en ottanut selvää Jumalasta?"
Se siitä iloisesta ateimista, ei sellaista olekaan, kuolema, ikuisen sellaisen varjo on peikkona ateistin sielussa koko hänen elämänsä ajan.
Ottakaa siis ateisti selkoa Jumalasta kun sitä teille tarjotaan. Ei ihmistä ole luotu elämään ilman tulevaisuudentoivoa. Jokainen ihmisyyden arvokkuuden todella ymmärtävä tajuaa tämän.
Oma kokemukseni on päinvastainen. Olen imenyt jumalaa kapaloista saakka, vain huomatakseni etten sisimmässäni edes usko jumalan olemassaoloon.
Että olisiko sittenkin niin että tarve uskoa jumaluuksiin on kovin yksilöllistä.
Se uskonnollinen iloisuus perustuu kylläkin lapselliseen ja perusteettomaan toiveajatteluun, joka kylläkin ihmiselle on melko ominaista.
Hitlerkin bunkkerissaan komenteli olemattomia armeijoitaan, viimeiseen asti toivoa täynnä...
"Muuan ateistiystäni sai kuuskymppisenä vakavan sydänkohtauksen ja jälkeenpäin hänkertoi että kun kohtaus iski, niin hän tajusi että nyt voi lähteä henki, ja silloin hän sanoi että hänen ainoa ajatuksensa oli tuolloin että: "Voi p...kele, oliko tämä nyt tässä, miksi en ottanut selvää Jumalasta?"
"
Eiköhän ole kuitenkin niin, että koko tarinasi ovat silkkaa valhetta, kuten useat juttusi täällä ovat olleet. Jos et uskoasi voi muulla kuin valheilla puolustella, on uskosi tosiaan aika turhanpäiväistä.
"Se siitä iloisesta ateimista, ei sellaista olekaan, kuolema, ikuisen sellaisen varjo on peikkona ateistin sielussa koko hänen elämänsä ajan.
Ottakaa siis ateisti selkoa Jumalasta kun sitä teille tarjotaan. Ei ihmistä ole luotu elämään ilman tulevaisuudentoivoa. Jokainen ihmisyyden arvokkuuden todella ymmärtävä tajuaa tämän. "
Älä yritä peilata omia heikkouksiasi muihin.
Synnyin uskovaan perheeseen ja sukuun. Yritin olla uskova, mutten pystynyt siihen. En pystynyt siihen, koska minulla ei yksinkertaisesti ole mitään sisäistä tarvetta uskoa yliluonnolliseen persoonalliseen jumalaan. Jos haluan olla itselleni ja muille rehellinen, minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla nk. ateisti. En omaa uskoa jumaluuksiin.
Onko se minun vika tai yritänkö vain seurata jotain trendiä?