Olen 17 vuotias tyttö ja sain pari päivää sitten tietää että äidilläni on munasarjasyöpä ja hänellä on 28 prosentin mahdollisuus selviytyä. Olen itkenyt ne pari päivää putkeen. Olen menettänyt toivoni. Äiti on aina ollut minulle maailman tärkein ihminen, enkä ikinä uskonut menettäväni häntä näin nopeasti. Ajattelen vain jatkuvasti sitä kuinka ei ole enää ketään jolle voisin puhua kaikista asioistani, jopa niistä joista puhuminen nolottaa ja kuinka hän ei ole läsnä silloin kun saan ensimmäisen lapsen tai menen naimisiin. En tiedä miten käsitellä tätä asiaa päässäni, olen pulassa. Auttakaa!
Äitini kuolee! Auttakaa!
lady,.
9468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet järkyttynyt äitisi vaikean sairauden johdosta. Onneksi sentään ei tilanne ole täysin toivoton, vaan äidilläsi on vielä melkein 30 prosentin mahdollisuus selvitä.
Hänellä on aivan realistinen mahdollisuus vielä toipua - se sinun täytyy muistaa!
Äitiäsi ei yhtään auta se, jos sinä annat periksi tappiomielialalle ja hän joutuu vielä hoivaamaan sinuakin. Keskitä voimasi realistisesti siihen ajatukseen, että äitisi toipuu. Positiivinen mieliala auttaa sekin omalta osaltaan toipumaan sairaudesta.
jgjghjgm,yyy
Aivan. Siis sekä omasta, että äidin ...
Kyllä äitisi voi parantua ja tunnen erään naisen joka eli veilä 14 vuotta vaikka munasarjasyöpää ei saatu poistettua leikkauksella kokonaan. Kyllähän tuollainen tieto kova sokki on niin perheelle kuin sairastuneelle itselleen. Toivottavasti sinulla on ystäviä joiden kanssa jakaa tätä asiaa ja äidille myös voimia.
Elämmämme on Korkeimman kädessä!
Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta yritä elää hetki kerrallaan. Äitisi sai ennusteen, jonka mukaan toipuminen ei ole poissuljettu mahdollisuus. Älä keskity ajattelemaan, että pian joudun elämään ilman äitiäni, vaan rakenna tulevaisuutta pienissä janoissa eteenpäin.
Oletko ainoa lapsi vai onko sinulla sisaruksia, isää tai muita turvallisia aikuisia osana elämääsi, joihin tukeutua tällaisella hetkellä ?
Terveyskeskuslääkäri olisi yksi taho, jonne voisit mennä puhumaan tilanteestasi ja hän osaisi ohjata sinut oikeanlaisen avun piiriin.
Tärkeintä on, ettet yritä selviytyä yksin etkä luovu toivosta. Hetki ja päivä kerrallaan. Voimia teille molemmille.
Miten onkologi on antanut tuollaisen prognoosin, 28%:n toipuminen?
Kuten muutkin on sanonut, niin sinun äidilläsi on suuri mahdollisuus selvitä ja elää pitkään ja nähdä. Mutta ymmärrän pelkosi todella hyvin. Minulla kuoli isä haimasyöpään tänä talvena, ja ku sain kuulla viime vuonna että on isällä haimasyöpä tuntui että oma maailmani musertui. Minä ja isä ollaan aina oltu läheisiä. Ku sairaus kävi ilmi niin ajan kanssa puhuttiin kaikki asiat halki ettei mitään jäännyt hampaan koloon ja toteudettiin äidin ja siskojen kanssa isän toive että saisi nukkua pois kotona. Se oli elämäni rankin viikko, isän viimeinen viikko, mutta koin silloin tekeväni suurimman surutyöni että toteutin isän viimeisen toiveen.
Jotenka tiedän että sinua pelottaa, mutta ainoat neuvoni ovat elä päivä kerrallaan haalien hienoja muistoja äitisi kanssa. Äitisi uskon selviävän mutta eihän hyvistä muistoista ole ikinä riesaa. Ja älkää luovuttako kumpikaan! Taistelu ei ole vielä ohi.
Voimia sinulle ja koko perheelle.
vai iiin
Nämä on vaikeita ja raskaista asioita, joita ei toivoisi kenellekään.
Menetin oman äitini 18 vuotiaana, siitä tulee aikaa kuluneeksi 25 vuotta.
Oma äitini menehtyi aivokasvaimeen, vuosien sairastamisen jälkeen.
Suurin suru ja järkytys on aina, erityisesti omien vanhempien kuoleman hetkellä, sitä ei vaan voi ymmärtää kukaan ulkopuolinen, joka ei ole vanhempiaan menettänyt.
Omien vanhempien kuolema jättää elämään aina suunnattoman aukon ja pohjattoman, loputtoman kaipuun.
Taivaan Enkelit lohduttakoon ja kantakoon sinua ja perhettäsi, antakoon voima
äidillesi ja parantumisen tuosta sairaudesta....
Elämässä arvokainta meille ovat rakkaat läheisemme...