Tappaminen sodassa....

Raamattu tuomitsee tappamisen ja tappaminen on synti.
Kuuntelin radio Dein ohjemaa Taivaan ja maan väliltä, jossa joku oli asiasta kysynyt, että tekeekö silloin syntiä, jos joutuu tilanteeseen, että maahan hyökätään ja joutuu puolustamaan maataan sotaherrojen käskystä ja tappamaan vastustajan sotilaita.
Vastaus oli, että ei tee syntiä, vaikka surmaa hyökkääjän sotilaita, että se ei olisi Jumalan silmissä syntiä.
Tuota vastausta vähän ihmettelin, koska monet uskovat valitsevat aseettoman palveluksen, siviilipalveluksen tai hakevat vapautusta armeijasta, etteivät joudu tilanteeseen, jossa joutuvat tappamaan.
Siis uskovaisena voi käydä myös aseellisen palveluksen tämän vastauksen perusteella, eikä se olisi syntiä.

Tuossa vastauksessa mainittiin, että jos sotilas ampuu siviilin, niin silloin tappaminen olísi syntiä eli vain sotilaista saisi tappaa ja siviili ei ole sotilas.
Onko myös niin, että syntiä on, jos on hyökkäävänä osapuolena ja surmaa puolustavan sotilaan ?

Vastauksessa tuomittiin synniksi, jos normaalissa siviili elämässä tappaa toisen ihmisen ja sitä verrainnollistettiin murhaan.
Eli ohjeman vastauksen perusteella uskova voi tappaa toisen ihmisen tekemättä syntiä, vain sotatilanteessa kun maahan hyökätään ja on puolustamassa maataan hyökkäävää vihollista vastaan ?
Raamattuhan puhuu esivallan noudattamisen puolesta eli armeija on yksi esivallan hallinta yksikkö, jota uskovan pitää noudattaa.
Kun toimitaan esivallan alaisena, niin silloin ihminen ei toimi oman tahtonsa kautta, vaan toteuttaa esivallan määräyksiä.
Tässä on varmaan se ero.
Samoin poliisi voi käyttää asetta rikollista vastaan, kun hän toimii esivallan alaisena, siksi poliisilla on nämä esivallan tunnukset vaatetuksessaan.
Kun poliisi riisuu nämä vaatteensa, niin sen jälkeen hän ei enää voikaan käyttää asetta uhkatilanteessa, koska jos hän silloin ampuu ja ammuttu kuolee, niin henkilö on tehnyt syntiä, jonka Jumala tuomitsee.