Heti aluksi, ikävä tapahtuma oli Kauhajoen taannoinen koulusurma.
Mutta en jaksa ymmärtää omaisia. Tapahtuneelle ei enää mitään saa ja minun ajattelutapani mukaan, ei se, että jostakin syyllisen saisi, asiaa minnekkään muuttaisi.
Jos minulla on paha olo, niin ei se helpota jos saan jonkun toisenkin voimaan
pahoin. Mitä hyötyä siinä olisi. Nyt kyllä tuntuu, että kuvitellaan koston voivan jotain
korjata.
Luin kerran ruotsalaisesta naisesta, jonka poika tapettiin. Hän sanoi antaneensa
asian anteeksi - ei hyväksyneensä - ettei ilman sitä voi jatkaa elämäänsä..
Samaa toivon näillekin omaisille, antakaa asian olla, tapahtunutta ei voi muuttaa ja elämän kumminkin tulee jatkua. Eikä se jatku ellei asian jatkuvaa
vatvomista lopeta
Mutta en jaksa ymmärtää omaisia. Tapahtuneelle ei enää mitään saa ja minun ajattelutapani mukaan, ei se, että jostakin syyllisen saisi, asiaa minnekkään muuttaisi.
Jos minulla on paha olo, niin ei se helpota jos saan jonkun toisenkin voimaan
pahoin. Mitä hyötyä siinä olisi. Nyt kyllä tuntuu, että kuvitellaan koston voivan jotain
korjata.
Luin kerran ruotsalaisesta naisesta, jonka poika tapettiin. Hän sanoi antaneensa
asian anteeksi - ei hyväksyneensä - ettei ilman sitä voi jatkaa elämäänsä..
Samaa toivon näillekin omaisille, antakaa asian olla, tapahtunutta ei voi muuttaa ja elämän kumminkin tulee jatkua. Eikä se jatku ellei asian jatkuvaa
vatvomista lopeta
Vastaukset 12
Vanhimmat
Just joo, katsellaan kaikkien velvollisuutensa laiminlyöneiden ja rikollisten tekosia sormien läpi ja pyydetään heiltä vielä anteeksi.
Taidanpa ruveta suunnittelemaan tuottoisaa keikkaa, kun ymmärtäjiä tuntuu riittävän.
on teoreetikko, joka ei voi tuntea urhien (tässä tapauksessa Matti Saaren ym.) omaisten puolesta mitään. Siksi hyväntahtoinen vieraiden ihmisten ajatusten ohjailu on lapsellista.
Ymmärrän omaisia. Onhan nimittäin niin, että jos MS olisi menettenänyt 22.9. 2008 aseensa poliisille, hän ei olisi 23.9.2008 ampunut juuri näitä, jotka hän ampui. Olisiko sitten ampunut myöhemmin ketään, on arvailujen varassa.
Jossittelu on sitä suurinta viisautta. Asioitten jälkikäteen hoitaminen sitä helpointa.
Tuntuu siltä, että kaikissa asioissa mennään jälkiviisauteen. Asioista päättäminen
perustuu sen hetken tietoihin ja arvioihin, ja jos päättämisen voisi tehdä uudelleen olisi päätös varmasti toisenlainen.
Lähinnä ajattelen asiaa siten, että mennyttä ei pysty uudelleen elämään. Eikä siinä
rypemisellä elämänsä laatua voi parantaa. Menneen kanssa on vain elettävä ja
annettava ajan parantaa. Uskon, että jos jotain koko ajan miettii ja ei anna sen
armeliaasti hävitä, niin ei myöskään normaaliin arkeen kiinni pääse.
Elämä nyt vain on sellaista, että siihen liittyy tapahtumia, joita ei toivoisi koskaan tapahtuneen. Niiden kanssa on vain elettävä.
Enkä nyt tosiaankaan sitäkään ymmärrä, että "kosto" omaa pahaa oloa parantaisi. Ei ainakaan saisi
Hankkikaa kaikki elämä. Ai niin joo, eihän Kauhajoella ole siihen mahdollisuuksia!
Näin se menee.
Kun työntekijä etenee urallaan ja sivuuttaa muut saman koulutuksen saaneet, hän perustelee isompaa palkkaansa ja muita saamiaan etuja sillä, että hänen vastuunsa uudessa asemassa on niin suuri.
Olen kuullut tämän lukemattomia kertoja.
No, annas olla, kun henkilön harkintakyky ja ammattitaito pettävät, ja hänen olisi aika kantaa asemansa mukainen vastuu, on toinen ääni kellossa: entinen vastuunkantaja muuttuu vastuun pakoilijaksi.
Ja virkamiehellähän on aina hyvien veljien kuoro tukenaan.
Vääriä ja virheellisiä päätöksiä tulee jokaiselle päätöksiä tekevälle. Se on täysin varmaa.
Jos jokainen virheellinen päätös menee pahimmillaan oikeuteen on seurauksena
se, että päätökset tehdään ajanmittaan vielä niin varovaisesti ja pilkkua noudattaen, ettei maalaisjärkeä enää kukaan käytä. Eikä silloin ainakaan elämä helppoa tule olemaan.
Tahallisen ja vilpillisen päätöksen pitää tottakai voida oikeudeen asti viedä, mutta
jälkiviisauteen perustuva "oikeassa olo" on eri asia.
Edellisen kirjoittajan tekstin motiivina on kyllä ilmiselvä kateus, vaikka hyvä motiivihan monelle senkin
Niin, "vääriä ja virhellisiä päätöksiä tulee jokaiselle", kirjoittaa "ap". Vaikka päätökset johtaisivat kuinka suureen ruumiskasaan, niin keskustelu pitäisi kuopata ruumiiden mukana, näin "ap" .
Herra armahda meitä näistä ajatusvammaisista. Maalaisjärjelläkin ymmärtää, että komisario teki niin karkean virkavirheen,ettei sitä voida lakaista maton alle.
Voin vannoa, että motiivinani ei ole kateus, ei millään muotoa, mutta keskutelun johtaminen tälle linjalle kertoo kyllä paljon kirjoittajastaan. Itselläni ei ole mitään tarvetta arvailla "ap:n" motiiveja.
Ensiksi, kukaan uhreista, heidän omaisistaan eikä syytetystä ole tuttuja, joten se
siitä. Ketään ei tarvitse syyttää, eikä puolustella
Enkä sanaakaan ole ruumiskasoista ja keskustelun kuoppaamisesta puhunut.
Käsittääkseni kaksi tuomioistuinta on syytteet käsitellyt, eli minusta riittävästi.
Yli viiden vuosikymmenen elämänkokemus vain ainakin minulle on opettanut,
ettei tapahtuneista , huonoistakaan pääse eroon, ellei niitä vain lakkaa mielessään
jatkuvasti käsittelemästä. Saman asian jatkuva vatvominen ei ainakaan itsellä oloa
millään tavalla helpota.
Ja jos kostosta on kysymys, niin ei sekään oloa ja tilannetta millään tavalla helpota.
'Koko jutun motiivina, jos sellaista halutaan etsiä on yksinkertaisesti se, että
kokemuksen mukaan asioille pitää jossain vaiheessa laittaa piste. Ja vasta
sitten kun mielessään on asian käsittelyn lopettanut ja antanut sen olla . uskon
että tavallista elämää voi jatkaa.
Ja minusta tuossa asiassa on se piste jo saavutettu. Ikävälle tapahtumalle ei
mitään enää voi ja ainakin jos sitä päivästä toiseen mielessään käsittelee,
ei siitä ihminen rauhaa saa.
Koskee toki monta muutakin ihmiselle tapahtunutta asiaa
olen samaa mieltä kuin ketjun aloittaja.
ihminen voi katkeroitua, masentua, syyttää tai alistua kohdattuaan vakavan asian (eli tämän koulusurman nyt tässä) tai sitten ihminen voi surra surutyönsä loppuun ja aloittaa uuden elämän.
Miettiväinen
Juuri tuota ajattelin. Elämässä ihmisillä on monenlaisia vastoinkäymisiä. Tuonkaltaisia onneksi sentään aika harvoilla.
Elämän on kumminkin jatkuttava ja kelvollisena se jatkuu vain silloin kun menneet asiat käsitellään loppuun.
Se ei tarkoita, että uhrit unohdetaan, mutta se kuitenkin ymmärretään, että menneeseen takertumalla elämä tulee olemaan enemmän kuin vaikeata.
Minusta tapahtumia on tutkittu hyvinkin tarkkaan ja jo olisi aika laittaa asialle piste ja palata arkeen.
Niinkauan kuin ihmiset päätöksiä tekevät tapahtuu virheitä, ikävää mutta totta
Tämä koko kouluampumisjuttu on jokseenkin harhaanjohdetusti aina pyörinyt Kauhajoen ympärillä vaikka tekijä=ampuja on tullut tänne vain kouluun ihan jostain muualta. Miksi niitä taustoja ei pyöritellä julkisuudessa, josko sieltä löytyisikin oikea syyllinen tapahtumille?
Poliisi lienee jo oppirahansa asiassa maksanut sekä uhrien omaiset.