Olen naimisissa miehen kanssa, joka ei puhu. Olen tottunut tähän, mutta välillä välejämme hiertää väärinkäsitykset, joita tulee sen takia ettemme puhu asioista.
Itse olen avoin ja puhun paljon. Mutta minusta on väkisinkin tullut hieman etäisempi ja "hiljaisempi" mieheni puhumattomuuden takia.
Kuka jaksaa ylläpitää kommunikointia yksin? Ja mitä hyötyäkään siitä on?
Olen sanonut hänelle lukuisat kerrat, että sinun on opittava puhumaan joistain asioista, esim. vaatimuksistaan minua kohtaan.
Koska on tullut esiin asioita, joita olen tehnyt jollain tasolla itsekkäästi ja olen jopa pahoittanut hänen mieltään (mistään vakavista ei ole kyse).
En vaan voi tietää mitä minulta odotetaan ja vaaditaan, jos ei minulle mitään toiveita/vaatimuksia esitetä!
Neuvokaa miten tuollaisen miehen kanssa parhaiten pärjäisi! En enää jaksa niitä väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä, joita välillemme välillä tulee. Millä saan mieheni ymmärtämään kommunikoinnin tärkeyden???
Enkä tarkoita mitään tunteja kestäviä parisuhdekeskusteluja, en minä niitä halua.
Puhumaton mies, neuvoja!
35
6432
Vastaukset
- 18 + 15
Oletko kokeillut sähköpostia? Korkeintaan kolme virkettä per viesti.
- tällein?
Tuskin saat miestäsi puhumaan jos ei pyyntösi hänelle tehoa..Toki voit koittaa tarjota mahdollsiuutta perheneuvontaan ja jos ei lähde.-sano että ero tulee .Joskus pakon edessä mies alkaa puhua..(voi olla että hänen kotonansa ei puhuttu)
- Eräs vaimo
Minun mieheni on ajoittain puhumaton. Sitten kutsun meidän yhteisiä ystäviä kylään, niin saan kuulla mitä mieheni ajattelee ja mitä hän on esim. suunnitellut.
- Järkyttynyt
Toi on oikeesti todella outoa. Miten voitte olla edes syvällisesti yhteydessä toisiinne jos ette tiedä mitä toinen on edes suunnitellu :0 miksi edes olette yhdessä jos ette tunne toisiaan kun ei sitä ihmistä tuntemaan opi jos ei edes viitsitä kertoa omista suunitelmistaan puhumattakaam mitä asioista ajattelee ..
- Perittytaipumus-ko
Niiih, ja kuvittele että em. lainen puhumattomuus ei ole edes mitenkään harvinaista. On vain olemassa ihmisiä, joista puhuminen, asioitten kertominen, keskustelu ja sanainen selvittely on aivan turhaa puuhaa.
- silence is golden
Nuo puhumattomat on sellaisia, että ykskaks ilmoittavat: haluan eron. Et kuuntele minua.
- kp
Sä vain vaadit itseltäsi. Jos mies ei puhu ja kommuikoi muin keinoin suhteessanne, suosittelisin seuraavaa:
Ota oma elämä. Kieltäydy tulkitsemasta kuten olet tähän asti tehnyt. Kaikki mitä tapahtuu ilman sanoja --niitä ei tapahdu. Usko itseesi ja järkeesi.
Katso mikä on reaktio. Lue mitä tavallisesti sanotaan ns. normiperheissä.
Unohda hänet. Ennenkaikkea, unohda ja tee itsestäsi sellainen, mitä toivot.
Sun pitää saada hänet terapiaan, jossa avataan teidän sanomattomat lukot. VAi onko miehesi tyhmä? Mikä on hänen älykkyys?- kp
Tarkoitan älykyydellä sitä , että vähä-älykäskin oppii toimintatavat ja hyväksytyt normit jos kulttuuri sen sallii...
katso sos. psyk. googlesta
- Hiljainen kotona.M82
Mielenkiintoinen aihe! Olen itse usein kiusaantunut kun vaimo puhuttaa sinänsä aivan mielenkiintoisestakin asiasta.Minulla todettiin aikoinaan adhd joka mahdollistaa ajatuksenvirran vapaan kulun myös silloin kun toinen puuhuu minulle. Saattaa olla niin että miestäsi ei kiinnosta sinun jutut, saataa olla että miehesi on kokenut että sinä et osoita mielenkiintoa ja innostusta hänen esittämiinsä asioihin tai teemäänsä työhän. Pitkään jatkuessa tällainen saattaa luoda välinpitämättömyyden ilmapiiriä ja parisuhde rupeaa väljähtymään. Ehdotan että puhu asioitasi mitähaluat hänen kuulevan samalla kun teet hänelle mieluista asiaa yhdessä hänen kanssaan. Silloin voi ehkä miehesi kuvitella sinun olevan samaan suuntaan kulkemassa,,,,
- edellinen M82
Pahoittelut oikoluvun olemattomuudesta...Sori kirjoitusvirheet
- Mies joka puhuu
Onko mies aina ollut tuollainen? Jos ei, niin milloin muutos on alkanut? Mieti tapahtumia ja asioita muutoksen aikana, jos siis muutos on tapahtunut. Voiko niistä jokin selittää puhumattomuuden?
Älä missään tapauksessa painosta miestä puhumaan. Tällöin viestit hänelle, ettei hänen tapansa kommunikoida ole oikein vaan vaadit häneltä jotain, mikä ei ole hänelle luontevaa. Tulos on päinvastainen kuin mihin pyrit.- puhumaton mies
Itse kuulun tuohon puhumattomien kategoriaan, en osaa vain keskustella asioista sillälailla ja silloin alkaa ahdistamaan todella paljon kun toinen hyvä ettei pakota kertomaan tunteistani ja ajatuksistani ja silloin en saa ainakaan mitään sanaa suustani ulos. Sitten mulle hermostutaan ja raivostutaan siitä kun en saa sillä hetkellä sanoja suustani. Myönnän kyllä sen etten ole mikään paras keskustelija tunteista vaan pidän asiat itselläni.
- Kyrpiintynyt vaimo
puhumaton mies kirjoitti:
Itse kuulun tuohon puhumattomien kategoriaan, en osaa vain keskustella asioista sillälailla ja silloin alkaa ahdistamaan todella paljon kun toinen hyvä ettei pakota kertomaan tunteistani ja ajatuksistani ja silloin en saa ainakaan mitään sanaa suustani ulos. Sitten mulle hermostutaan ja raivostutaan siitä kun en saa sillä hetkellä sanoja suustani. Myönnän kyllä sen etten ole mikään paras keskustelija tunteista vaan pidän asiat itselläni.
Aivan helvetin väärin ja rasittavaa ja loukkaavaa puolisoa kohtaan. Itse huomasin avioliiton alkumetreillä ykskaks, että se olin aina minä joka tein aloitteita: puhumisessa, seksissä, menoissa, kaikessa. Lopetin, katsoakseni mitä tapahtuu. Mitä tapahtui: ei puhetta, siis ei sanaakaan, ei seksiä, ei yhteistä menoa, ei mitään. Mies istuu koneella valveillaoloaikansa ja kaikki on hänen mielestään ihan ookoo näinkin. Voi vittu että vituttaa. Nalkuttamaan en ala eikä meillä tapella. Jos ei aikuinen ihminen tajua miltä tällainen henkinen ja fyysinen torjuminen 24/7 puolisosta tuntuu, olkoon tajuamatta. Pari kertaa olen alkuaikoina - kun tilanteen huomasin, että minä olin se "vetojuhta" kaikessa - koettanut puhua että kommunikaatio on parisuhteelle tärkeää, että kummankin olisi tehtävä aloitteita ja kannettava vastuuta suhteesta, tehtävä työtä sen eteen. "Joo joo, kyllä kyllä, noin on". Eikä mikään muutu. Jännää nähdä että noinkin välinpitämättömän röyhkeästi voi ihmiseen suhtautua, kuin mieheni suhtautuu.
- Toinen kyrpiintynyt
Kyrpiintynyt vaimo kirjoitti:
Aivan helvetin väärin ja rasittavaa ja loukkaavaa puolisoa kohtaan. Itse huomasin avioliiton alkumetreillä ykskaks, että se olin aina minä joka tein aloitteita: puhumisessa, seksissä, menoissa, kaikessa. Lopetin, katsoakseni mitä tapahtuu. Mitä tapahtui: ei puhetta, siis ei sanaakaan, ei seksiä, ei yhteistä menoa, ei mitään. Mies istuu koneella valveillaoloaikansa ja kaikki on hänen mielestään ihan ookoo näinkin. Voi vittu että vituttaa. Nalkuttamaan en ala eikä meillä tapella. Jos ei aikuinen ihminen tajua miltä tällainen henkinen ja fyysinen torjuminen 24/7 puolisosta tuntuu, olkoon tajuamatta. Pari kertaa olen alkuaikoina - kun tilanteen huomasin, että minä olin se "vetojuhta" kaikessa - koettanut puhua että kommunikaatio on parisuhteelle tärkeää, että kummankin olisi tehtävä aloitteita ja kannettava vastuuta suhteesta, tehtävä työtä sen eteen. "Joo joo, kyllä kyllä, noin on". Eikä mikään muutu. Jännää nähdä että noinkin välinpitämättömän röyhkeästi voi ihmiseen suhtautua, kuin mieheni suhtautuu.
Luettuani kommenttisi mietin, että ihan kuin itse olisin sen kirjoittanut nimimerkkiä myöten :D miten voikaan sattua, että toisella on melko lailla sama tilanne!
Meillä tilanne on taas mennyt siihen, ettei sitä yhdessä oloa ole juurikaan missään muodossa, ei puhumista, ei seksiä jne. , huom. VAIKKA yritänkin tehdä aloitteita. Meillä siis pahassa jamassa avioliitto tällä hetkellä
Vielä haluaisin kommentoida, kun joku tuolla ylhäällä sanoi, että pitäisi uhkailla erolla, niin se ei ole oikea keino. Se huonontaa välejä entisestään, nimimerkilöä kokemusta on. - saamaton paska
Kyrpiintynyt vaimo kirjoitti:
Aivan helvetin väärin ja rasittavaa ja loukkaavaa puolisoa kohtaan. Itse huomasin avioliiton alkumetreillä ykskaks, että se olin aina minä joka tein aloitteita: puhumisessa, seksissä, menoissa, kaikessa. Lopetin, katsoakseni mitä tapahtuu. Mitä tapahtui: ei puhetta, siis ei sanaakaan, ei seksiä, ei yhteistä menoa, ei mitään. Mies istuu koneella valveillaoloaikansa ja kaikki on hänen mielestään ihan ookoo näinkin. Voi vittu että vituttaa. Nalkuttamaan en ala eikä meillä tapella. Jos ei aikuinen ihminen tajua miltä tällainen henkinen ja fyysinen torjuminen 24/7 puolisosta tuntuu, olkoon tajuamatta. Pari kertaa olen alkuaikoina - kun tilanteen huomasin, että minä olin se "vetojuhta" kaikessa - koettanut puhua että kommunikaatio on parisuhteelle tärkeää, että kummankin olisi tehtävä aloitteita ja kannettava vastuuta suhteesta, tehtävä työtä sen eteen. "Joo joo, kyllä kyllä, noin on". Eikä mikään muutu. Jännää nähdä että noinkin välinpitämättömän röyhkeästi voi ihmiseen suhtautua, kuin mieheni suhtautuu.
Täällä kanssa samanlainen tilanne. Suhteen alussa tein kai huomaamattani kaikki aloitteet eikä se haitannut minua. Sitten alkoi ärsyttää ja lopetin. MITÄÄN ei tapahtuisi jossen minä pakottaisi/kehottaisi/neuvoisi/pyytäisi. Seksiä ei ole koska minä en enää aloitteita tee, kotityöt ja muutenkin talon hoito onnistuvat vain kun minä patistan ja silloin mies suuttuu tai loukkaantuu, josta seuraa mykkäkoulu.
Jos meillä ei olisi eläimiä joiden takia omatuntoni ei salli jättää kotia hoitamatta, antaisin olla. Olisi mielenkiintoista seurata miten mies erakoituisi roskaläjien keskelle. - lilla talar
Toinen kyrpiintynyt kirjoitti:
Luettuani kommenttisi mietin, että ihan kuin itse olisin sen kirjoittanut nimimerkkiä myöten :D miten voikaan sattua, että toisella on melko lailla sama tilanne!
Meillä tilanne on taas mennyt siihen, ettei sitä yhdessä oloa ole juurikaan missään muodossa, ei puhumista, ei seksiä jne. , huom. VAIKKA yritänkin tehdä aloitteita. Meillä siis pahassa jamassa avioliitto tällä hetkellä
Vielä haluaisin kommentoida, kun joku tuolla ylhäällä sanoi, että pitäisi uhkailla erolla, niin se ei ole oikea keino. Se huonontaa välejä entisestään, nimimerkilöä kokemusta on.Eikö ero ole ratkaisu noille pahoissa jamoissa oleville avioliitoille joissa kommunikaatio ei pelaa pyynnösitä huolimatta?Mitä odotatte? Ihmettäkö? Toki voi kokeilla aviolittoleiriä mutta jos sekään ei saa toista puhumaan eikä antamaan läheisyyttä-on ainakin kokeiltu.
- Hiljainen mies
Itse kuulun myös tuohon puhumattomien miesten kategoriaan, tai ainakin kuuluin. Puolison "uhkaukset" jos jonkinlaisilla parisuhdeneuvojilla, tai raivonkohtaukset puhumattomuuden takia eivät saaneet minua muuttumaan.
Nyt kuitenkin, kun puoliso muuttui hiljaiseksi, koneen ääressä istujaksi, rupesin itsekin miettimään omaa käytöstäni. Tästä on nyt seurannut se, että keskustelemme enenevässä määrin aiheista kuin aiheista. Eli minulla ei auttanut mitkään uhkailut, raivostumiset yms. vaan muutoksen piti lähteä ihan omasta itsestään
Mitään neuvoahan tässä ei ollut, vain omakohtainen tapahtuma. - I-Realisti
Minuakin vaimo moittii aina välillä siitä että en puhu ja teen jotain asioita ja päätöksiä keskustelematta ensin hänen kanssaan (ei mitään isoa tai suoraan häneen vaikuttavia). Kuitenkin olen vuosien varrella huomannut että minun asiani ja kiinnostukseni eivät häntä oikeasti kauheasti kiinnosta. Hänestä meillä menee hyvin ja kommunikaatio pelaa kun olen innostunut hänen suunnitelmistaan tai asioistaan tai tuen häntä kun menee vaikka töissä huonosti. Jos itse olen joskus innostunut jostain niin saan siitä puhua ehkä kaksi minuuttia ja sen jälkeen huomaan että ei kannata siitä enempää puhua. No toki ymmäräärn että vaimo ei jaksa niin kauheasti innostua vaikka auton vaihdon pohtimisesta kun ei niistä ole ollenkaan kiinnostunut. Mutta jos minä olen kuunnellut vuoden aikana valehtelematta kymmeniä tunteja hänen työpaikkansa ihmissuhdesotkuista, ymmärtänyt ja lohduttanut, niin voisi hänkin edes hieman teeskennellä kiinnostunutta minun asioistani. En minäkään aina niin hirveästi ole kiinnostunut siitä kuka hänen työpaikallaan on jollekin jotain sanonut. Silti yritän kuunnella ja olla mukana kun toinen haluaa jostain puhua.
Oma lukunsa on sitten se jos joskus erehdyn jonkun kriittisenkin sanan sanomaan suhteestamme. Hän hätääntyy heti ja ihmettelee miksi ei kelpaa ja miksi esitän jotain vaatimuksia. No sanomattakin selvää että ei se keskustelu siitä kauhean pitkälle mene.
Hän toki saa aina mielestään tasaisin väliajoin huomauttaa niistä asioista jotka minussa häntä ärsyttävät ja mitä pitäisi tehdä toisin. Ja myös muiden, esim. ystävien kuullen.
Tämän takia olen todennut että moni nainen ei oikeasti toivo että mies todella puhuisi. He haluavat että mies puhuu sitä mitä nainen haluaa eli myötäilee naisen tunteita ja naista kinnostavia asioita. Ja koska puheen tarkoitus on naisen mielestä ensisijaisesti tunnesiteen ylläpito, miehen osoittamat negatiiviset tunteet eivät ole sitä oikeaa puhetta jota nainen haluaa kuulla vaan vain miehen vajavaista kommunikaatiota.
Ja koska toisen jatkuva myötäily on niin nöyryyttävää, moni mies on vain mielummin puhumatta koska oikea tasaveroinen kommunikaatio on niin harvinaista ihmisten välillä.- Yksin yhdessä
No, minun mies ei ainakaan puhu edes omista asioistaan. Joskus oikein kysyn, että millaista autoa meille aiotaan hankkia. Sitten se sanoo pari sanaa ja lopettaa siihen, vaikka kuinka olisin kiinnostunut. Ei sen kanssa voi suunnitella mitään, kun ei se halua mua sen suunnitelmiin. Itse haluaa päättää kaikesta yksin halvalla ja salaa. Sitten yhtenä päivänä se on vaan ostanut sen auton. Toki kysyi jossain vaiheessa minkä värisen haluan ja kun sanoin vihreän, se ajoi punaisen auton pihaan. Että se meidän kommunikaatiosta.
- maisaliisa
Yksin yhdessä kirjoitti:
No, minun mies ei ainakaan puhu edes omista asioistaan. Joskus oikein kysyn, että millaista autoa meille aiotaan hankkia. Sitten se sanoo pari sanaa ja lopettaa siihen, vaikka kuinka olisin kiinnostunut. Ei sen kanssa voi suunnitella mitään, kun ei se halua mua sen suunnitelmiin. Itse haluaa päättää kaikesta yksin halvalla ja salaa. Sitten yhtenä päivänä se on vaan ostanut sen auton. Toki kysyi jossain vaiheessa minkä värisen haluan ja kun sanoin vihreän, se ajoi punaisen auton pihaan. Että se meidän kommunikaatiosta.
Löysin salarakkaan.
Hänen kanssaan puhun , ja hän vastaa - siis keskustelemme!
Puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä,: seksistä, lapsista,rakkaudesta, autoista, politiikasta ,ruuasta, juomasta, remontoinnista, harrastamisesta,työstä, terveudestä ja rakkaudesta!
Tämä antaa toivoa ja uskoa , joku voi ymmärtää.
Ja tarvittaessa voimme olla luontevasti hiljaa. - kkkkkö
Yksin yhdessä kirjoitti:
No, minun mies ei ainakaan puhu edes omista asioistaan. Joskus oikein kysyn, että millaista autoa meille aiotaan hankkia. Sitten se sanoo pari sanaa ja lopettaa siihen, vaikka kuinka olisin kiinnostunut. Ei sen kanssa voi suunnitella mitään, kun ei se halua mua sen suunnitelmiin. Itse haluaa päättää kaikesta yksin halvalla ja salaa. Sitten yhtenä päivänä se on vaan ostanut sen auton. Toki kysyi jossain vaiheessa minkä värisen haluan ja kun sanoin vihreän, se ajoi punaisen auton pihaan. Että se meidän kommunikaatiosta.
Ei saisi nauraa, mutta kuulostaa niin tutulle.
Minulla meni vuosia ennen kuin tajusin edes asian.
Tämä on asia, joka on sellaisen vaikea käsittää, joka ei ole tuollaisen ihmisen kanssa elänyt.
Voimia Sinulle! - tulossa
kkkkkö kirjoitti:
Ei saisi nauraa, mutta kuulostaa niin tutulle.
Minulla meni vuosia ennen kuin tajusin edes asian.
Tämä on asia, joka on sellaisen vaikea käsittää, joka ei ole tuollaisen ihmisen kanssa elänyt.
Voimia Sinulle!Tämä oli siis yksin yhdessä-nimimerkille.
- Miksi?
maisaliisa kirjoitti:
Löysin salarakkaan.
Hänen kanssaan puhun , ja hän vastaa - siis keskustelemme!
Puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä,: seksistä, lapsista,rakkaudesta, autoista, politiikasta ,ruuasta, juomasta, remontoinnista, harrastamisesta,työstä, terveudestä ja rakkaudesta!
Tämä antaa toivoa ja uskoa , joku voi ymmärtää.
Ja tarvittaessa voimme olla luontevasti hiljaa.Miksi pitää olla "salarakas" (ärsyttävä nimitys), miksi ei voi erota puolisosta?
- Ei kiinnosta
Minä koitan olla kiinnostunut miehen asioista myös niistä mitä en ymmärrä. Mutta sama juttu, että jos koitan puhua omista työasioistani tms. niin toinen ehkä kuuntelee hetken, jos sitäkään.
- vaimopuoli
Tässä on lähtökohtaisesti ongelmana naisen perisynti, eli se, että nainen kuvittelee voivansa muuttaa miehen. Siis varmasti tiesit jo naimisiin mennessä minkälaisen miehen sait. Mutta tiedostitko tämän ja ajattelit, että kaiken tekevä olemuksesi muuttaa hänet. Ei, ei muuten muuta.
- 9+13
Niinhän se näissä hommissa on, että panomies ei puhu, panee vain.
- pertt
Hiukan oudolta kuulostaa nuo tekstit, itse en ole koskaan tavannut ainuttakaan puhumatonta miestä, sen sijaan pitkiä, kuukausienkin mykkäkouluja pitäviä naisia tunnen useita, ja niihin ei auta kerta kaikkiaan mikään. Näissä yleensä nainen loukkaantuu jostakin täysin merkityksettömästä asiasta tunnetasolla tajuamatta syytä itsekkään. Lepyttää ei voi mitenkään kun mies ei tiedä syytä lainkaan, ja nainen ei tiedosta syytä lainkaan, on joku tunnetason lukko joka menee päälle johtuen jostain menneisyyden, lapsuuden tms. asioista, mahdotonta ratkaista, ehkä joku psykoterapia tms. voisi auttaa
Mutta miehen tapauksessa luulen, että kyse on pelkästään kommunikaation erilaisuudesta.
Esimerkkinä, jos "mykkä" mies vaikka harrastaa jotain, hän saman harrastuksen kavereiden keskuudessa olisi todennäköisesti koko ajan äänessä omasta mielenkiinon kohteesta.
Usein kysymys on myös siitä että mies on yrittänyt joskus alkaa keskustelemaan häntä kiinostavista asioista, mutta nainen ei ole kuunnellut, tai on jotenkin ivallisesti huomauttanut että ei kiinnosta, hänen asiat on tärkeämpiä. Kun tätä tapahtuu usein, mies toteaa että antaa sitten olla, ei puhuta, piste. Voi olla kymmenien vuosienkin takainen juttu.
Ainakin meillä vaimon kanssa on nyt tällainen ongelma, vaimon asioita täytyy jauhaa, mutta minun asiat on vähäpätöisiä eikä vaimo arvosta niitä. Hän vähättelee tai alkaa puhumaan päälle, sanoo jopa suoraan että ei kiinnosta. Muutama iso riita on tullut, kun olen asian voimakkaasti ottanut esille, en aio tyytyä tilanteeseen, niin kuin moni mies tekee välttääkseen ison konfliktin.- Anniina73
Kyllä minunkin ukkoni muille miehille puhuu. Sukulaisille ja työkavereille. Mutta naisten puheita hän pilkkaa avoimesti eikä myöskään puhu minun kanssani mistään. Ei varsinkaam kerro suunnitelmistaan, etten minä pääse "häiritsemään" hänen asioitaan.
Ja mitään torjutuksi tulemista ei ole ollut, ei ole mitään syytä minussa tai suhteen muissa asioissa että näin on. Tämä kumpuaa hänen lapsuuden kodistaan. En vain tiennyt sitä ajoissa. Hän ei antanut minun tavata vanhempiaan, ei anna vieläkään kuin korkeintaan jouluna. Suhteen ensimmäiset vuodet hän oli läheinen ja keskustelukykyinen. Hyvä seksi myös paikkasi pieniä puutteita. Yhteiseen kotiin muutettuamme (3 vuoden seurustelun jälkeen) mies lopetti seksin ja puhumisen.
- Puhumattomat suohon!
Kun mies ei halunnut puhua, rakastella, lähteä yhdessä mihinkään, erosin. Mutta on se nyt perkele että tuommoinen mistään kiinnostumaton uusavuton tuppisuu viitsii suhteen alussa näytellä, kuin olisi oikeesti kiinnostunut parisuhteen luomisesta ja haluaisi nähdä vaivaa sen hoitamisen eteen. Heti kun suhde on "varma", palataan tietsikan ääreen ja lakataan osoittamasta mitään kiinnostusta. Kuinka aloitekyvytön, pelkäävä ja avuton voikaan ihminen olla, ja silti kuvitella että suhde kestää? Ainoo vastays keskusteluyrityksiin itsesääli ja itku. Eikä mikään muutu. Puhumattomuus on tuhoavaa, se on torjuntaa pahimmillaan. Jos ei sitä tajua, on pahimman laatunen ääliö. Onneks erosin. Elämäni parhaita päätöksiä. Nyt on kumppani jonka kanssa puhua vaikka mistä, lempiä, mennä, touhuta, jakaa asioita
- Tossun alla
Hah, mun ongelmani on päinvastainen. Minä kyllä puhuisin tarpeistani, mutta vaimo ei vaivaudu kuuntelemaan. Omat tarpeensa tuo kyllä varsin kovasanaisesti esille.
- Kyrsiintynyt täälläkin.
Tossun alla kirjoitti:
Hah, mun ongelmani on päinvastainen. Minä kyllä puhuisin tarpeistani, mutta vaimo ei vaivaudu kuuntelemaan. Omat tarpeensa tuo kyllä varsin kovasanaisesti esille.
Toi sinun nimimerkkisikertoo yleisemminkin miesten alituisen huolen : olenkohan minä tossun alla, jos alan kommunikoida ?
Ihmettelen, miten elämäänne on kiemurrellut alituinen, jäytävä pelko, että ryhtyessään avaamaan suhteen solmuja osoittaa olevansa jotenkin heikompaa miesainesta ?!
Päinvastoin ! Kun ryhdyt parisuhteeseen, mistä on syntynyt mielikuva, että tosimiehen ei tarvitse puhua, olla vaan...
Pistää vihaksi kun näkee näitä vässyköitä jotka ovat kuin seipään nielleitä,kun pitää hoitaa suhdetta, jossa on tullut luvanneeksi sen myötä-ja vastamäen, mutta sukset pannaan eri suuntiin justihin kun ei se akka osaakaan ajatuksia lukea. Onko se muijan velvollisuus pikkuvarpaan asennosta päätellä, missä kohden on pipi, vai voisiko opetella itse kertomaan ?!
Harvoillepa se on suotu syntymälahjaksi, telepatia...
Marttyyrimykkäkoulukasvatuksen saaneet poikalapset syypäitä suurimpaan osaan aviojumeista.
Äidit, opettakaa pojillenne että tosimies puhuu JA pussaa, tuossa järjestyksessä.
- mykkä p.askalla
Eiköhän ole miehen omalla vastuulla jos ei leipäläpeään saa auki, ja sitten ressukka vallan pettyy kun vaimo ei ole taaskaan osannut lukea ajatuksia!
Miksi ihmeessä sinun asiasi ja vastuullasi olisi arvuutella ja paapoa onko se reppana nyt taas pahoittanut mielensä jostain.
Miksi kääriä pumpuliin ja hyssytellä. Anna olla. Oppiipahan saamaan kitansa auki kun elät eteenpäin ja teet päätöksesi. Jos ne ei miellytä, puhukoot.- RaitapehmisN
Minä tein just noin, hyysäsin, miellytin, mietin, mkä on ja kyselin mistä on suuttunut vähän väliä. Välillä väsähdin, olin vihainenkin, sitten taas yritin ja yritin. Kun rakastin ja halusin saada mykkäkoulun loppumaan..tein seksialoitteet, häntä sai kyllä lähestyä..tulin kyllä myös torjutuksi monesti. Kokeilin kaikkia keinoja, avunkin hakemista. Mutta ei. Minulle ei puhuttu, ei kerrottu mielipiteitä mistään ja päätöksentekoasioissakin hän oli lähinnä hiljaa. Yleensä poistui paikalta tai jätti vastaamatta, jos jotakin olisi pitänyt selvittää. Jälkikäteen osasi kyllä syyttää minua tehdyistä ratkaisuista, vuosienkin jälkeen.
Ja tämä puhumaton mies, mykkäkoulun kuningas ilmoitti äkkieron. Kaikki romahti. En edes syytä saanut koskaan tietää eron syytä. Eli ainoastaan alkuhuumassa suhteemme alussa hänestä sai jotakin irti. Kadun, että en ollut vahvempi ja pitänyt puoliani, annoin kohdella itseäni niin huonosti ja pitkään. Alle vuodessa hän onkin jo uuden perheen isäpuolena, kolme lasta ja koira..ja kolmas perhe menossa. Kukaan ei enää saa kohdella minua noin. Jos haluaa saada, on pakko antaa...molemmin puolin. - auts...
RaitapehmisN kirjoitti:
Minä tein just noin, hyysäsin, miellytin, mietin, mkä on ja kyselin mistä on suuttunut vähän väliä. Välillä väsähdin, olin vihainenkin, sitten taas yritin ja yritin. Kun rakastin ja halusin saada mykkäkoulun loppumaan..tein seksialoitteet, häntä sai kyllä lähestyä..tulin kyllä myös torjutuksi monesti. Kokeilin kaikkia keinoja, avunkin hakemista. Mutta ei. Minulle ei puhuttu, ei kerrottu mielipiteitä mistään ja päätöksentekoasioissakin hän oli lähinnä hiljaa. Yleensä poistui paikalta tai jätti vastaamatta, jos jotakin olisi pitänyt selvittää. Jälkikäteen osasi kyllä syyttää minua tehdyistä ratkaisuista, vuosienkin jälkeen.
Ja tämä puhumaton mies, mykkäkoulun kuningas ilmoitti äkkieron. Kaikki romahti. En edes syytä saanut koskaan tietää eron syytä. Eli ainoastaan alkuhuumassa suhteemme alussa hänestä sai jotakin irti. Kadun, että en ollut vahvempi ja pitänyt puoliani, annoin kohdella itseäni niin huonosti ja pitkään. Alle vuodessa hän onkin jo uuden perheen isäpuolena, kolme lasta ja koira..ja kolmas perhe menossa. Kukaan ei enää saa kohdella minua noin. Jos haluaa saada, on pakko antaa...molemmin puolin.kolahti, samanlainen mies seurustelusuhteessa aikoinaan.. "myin itseni" mutta mikään ei riittänyt ja lopputulos toinen nainen kun en ollut sitä tätä ja tota..
ei enään ikinä miestä joka ei tajua että parisuhteen perus on lause "molempien pitää mennä puoleen väliin tietä vastaan, ei vain toisen aina" - painotan sanaa molempien, ei suhteessa vain toisen pidä antaa... on muuten menossa rouva nro 3 myös, minun seuraaja ja kun rouva ei nyt ollutkaan ihan se unelma anelma - sain siitäkin oman osani niskaan... sillä jos olisin silloin kun seurustelimme jne...
- keittiöekspertti
Hommaa oma elämä ja anna miehesi olla rauhassa vaatimuksiltasi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?961886- 881340
- 1101143
- 761037
- 1191010
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57873- 47791
- 36782
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48741- 33693