kuolemaan tuomitut ja teloitetut haudattiin?
Kuinka yleistä oli Suomenlahden sisaret -kirjan s. 59 kerrottu heinäkuussa 1944 tapahtunut nimettömiin hautoihin heittäminen?
Kuinka yleistä oli Suomenlahden sisaret -kirjan s. 59 kerrottu heinäkuussa 1944 tapahtunut nimettömiin hautoihin heittäminen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Yksi kirja nyt tuskin mitään koko tilanteesta kertoo. Veikkaanpa että ne joilla oli perhettä julistettiin hienotunteisesti kadonneeksi ja ne joilla oli vähän huonompi tausta avoimesti tuomituksi.
Kesän 1944 teloituksilla ja pikatuomioilla yritettiin vaikuttaa rivimiesten moraaliin, mutta turhaan, koska jokainen käsitti, että sota hävittäisiin. Sotilaat eivät halunneet kuolla enää viime hetkellä. Suomen armeija äänesti jaloillaan rauhan puolesta. Kannaksen halkijuoksu oli protesti monen vuoden turhista uhreista.
joita löytyy Taipalsaarelta ja Luumäeltä. Papereihin kirjattiin korrektisti "kadonnut".
Tai omaisille kerrottiin, että sotilas ei ollut syystä tai toisesta "kestänyt".
Paljon jätettiin ihan vain maan pinnalle kun teloituspaikka oli syrjäinen eikä näkijöitä ollut. Juuri perääntymisvaiheessa esim. Kannaksella kun iipon joukot olivat jo lähellä tulossa. Teloittajille oli tärkeintä vain saada äkkiä nirri pois ja päästä itse pakoon.
Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaanhan natsiupseeritkin pakenivat rikostensa rangaistusta.
"Paljon jätettiin ihan vain maan pinnalle kun teloituspaikka oli syrjäinen eikä näkijöitä ollut."
Teloitetut haudattiin aina joko teloituspaikan lähelle tai erikseen määrätyille hautausmaille.
Kenttäoikeus istui aina kauempana selustassa. Lisäksi suurin osa tuomioista langetettiin taistelujen jo rauhoituttua.
"Paljon jätettiin ihan vain maan pinnalle kun teloituspaikka oli syrjäinen eikä näkijöitä ollut. Juuri perääntymisvaiheessa esim. Kannaksella kun iipon joukot olivat jo lähellä tulossa. Teloittajille oli tärkeintä vain saada äkkiä nirri pois ja päästä itse pakoon."
Kuolemantuomiot annettiin oikeusistuimissa. Ne toimivat aina melko kaukana selustassa.
Pääosa tuomioista langetettiin vasta taistelujen hiljennyttyä. Teloituksesta ja hautauksesta oli tarkat ohjeet, joita oikeusupseerit, sotatuomarit ja Päämajan valvontaupseerit vaativat noudatettaviksi.
Kerrot aivan puhtaita valeita.
Ilomantsin Naurisjärvellä tai (Narusjärvellä) istui sotaoikeus Feldman-Oksanen-Lindberg ja ryhmä sotapoliisia heinäkuun 22. - 27. 1944.
Toisen kerran rintamalle menemisestä kieltäytyneet kuulusteltiin yhteiskuulustelussa (laiton muoto tehdä ryhmäkanne). Sitten käsiteltiin mies kerrallaan. Sota-arkistossa pitää tietää sotatuomarien nimet, päivänmäärät, paikkakunnat ja sademäärät, että sai (ne "löytyivät") paperit 2009.
Kirjurikapteeni Lindbergin muistiinpanoista (sota-arkisto) voi huomata, että merkitty kuulustelu alkaneeksi kello 08.12 ja päättyneeksi 08.20. Siis 8 minuuttia riitti kaikkeen byrokratiaan ylös kirjoittamiseen ja tappotuomion lukemiseen.
Mitään valitustietä ei ollut ylempään. Sotapoliisiryhmä raahasi tuomitun vaaran alarinteelle, jossa oli vangit kaivaneet edellisenä päivänä kuopan. Sinne tuomittu tapettiin. Perimätieto kertoo (haudan täyttäjä), että yksi karkuri sai lapioida paikan kiinni ja selvisi elinkautisella tuomiolla ja kansalaisluottamuksensa menettäneenä.
Alue jäi rajan itäpuolelle NL:n hallintaan 1944 syksyllä. Teloitettujen nimet tiedetään ja 2004 pyysi paikallinen asukas tätä luidenkaivajaporukkaa yrittämään kaivauslupaa. Mitään "sankariluiden" kotiin tuonitvirttä ei tapahtunut.
oli kyseessä?
Kuulustelun lyhyyteen on huomautettava, että tällaisista tapauksista oli oikeudella jo aiemmat kuulustelut käytössään.
En muista. Paperit ovat Ilomantsissa eräällä henkilöllä.
Luultavasti karanneet siitä Raappanan sakista, joka myöhemmin kuroi mottia kokoon.
Saattoi muuten se paikka olla tarkkaan ottaen Ilomantsin pitäjän, Naurisvaaran kylän, Liusvaaran rinne.
että juttelit omiasi. Noihin aikamääriin ei löydy ainoatakaan 14.D:n teloitusta. Siinä yhtymässä ei ylipäänsä teloitettu ketään.
Ilomantsin suunnalla toimineissa Ratsuväkiprikaatissa ja 21. Prikaatissa on annettu kolme kuolemantuomiota, mutta aikamäärät ja syyt eivät sovi.
Taidat olla palstalle tyypillinen satusetä?
Niin sullahan on ne kaikki Korkkarit Klenkka hyllyssäsi? Kun tohtorimiehet väittelevät 400-500 miehen vajeesta (teloituksesta) niin sinä narsistisen varmana tiedät kaiken. Nooppeliko sulle annetaan?
tuollaisesta väittelevät tohtorismiehet? Ja missä väittely tapahtuu?
Ylikangas yritti satujaan todistella, mutta meni täysin metsään.
Faktat löytyvät kirjasta "Teloitettu totuus". Sitä ei ole kukaan kyennyt kumoamaan
Edellä esitettyä teloitustapausta sieltä ei löydy. Vain todella tapahtuneet teloitukset on selvitetty.
Eikö Sudenpentujen käsikirjasta?
että olet tästä asiasta yhtä tietämätön kuin kaikesta muustakin.
mitään todisteita sulla ei ole? pelkkä oma jäkätyksesi?
Faktat löytyvät kirjasta "Teloitettu totuus - kesä 44". Sitä ei ole kukaan kyennyt kumoamaan.
"Ilomantsin Naurisjärvellä tai (Narusjärvellä) istui sotaoikeus Feldman-Oksanen-Lindberg ja ryhmä sotapoliisia heinäkuun 22. - 27. 1944."
Jos tuolloin määrättiin kuolemantuomioita ja pantiin niitä toimeen, niin ne löytyvät tuosta tutkimuksesta.
Osoita, mitkä ne ovat.
On mahdollista, että kyse on 21. Pr:n tai RvPr:n kenttäoikeuksien toimista.
Suurin osa tuomioista oli kyllä vapausrangaistuksia.
Miten yhden kirjoittajan romaanion niin jumalansanaa sulle?
Kuten tuolla sanottiin, niin tohtorismiehet väittelee asiasta nytkin. Ei ole totuutta asiassa, jossa on epäselviä funkitoita monia. Miksi niin kärjekkäästi joissakin piireissä uskotellaan että kaikki on paperilla? Paperia tuhoutui, sitä tuhottiin, sitä vietiin piiloon ja Euotsiin.
mahtaa olla kyseessä?
"Miten yhden kirjoittajan romaanion niin jumalansanaa sulle?"
Ja ketkä tohtorit väittelevät? Et pysty vastaamaan?
"Miksi niin kärjekkäästi joissakin piireissä uskotellaan että kaikki on paperilla? "
Kerro, missä piireissä moista uskotellaan? Anna pari esimerkkiä.
Jos väitetään kenttäoikeuden antaneen tuomioitaan, niin luulisi olevan helppoa kertoa, mikä oikeus ja missä, milloin.
Kun papereitakin on löytynyt...
Ei vaan tule perusteluja väitteille. Se on yleensä merkki valehtelusta.
ensin teloituspaikan lähelle nimettömään hautaan. Ne jäivät useimmin rajan taakse.
Heinäkuussa -44 annettiin käsky haudata heidät hautausmaille, mutta varsinaisen hauta-alueen ulkopuolelle. Tällaisia hautauksia tehtiin Rauhan hautausmaalle ja Luumäelle. Näistä tehtiin hautakartat.
Sodan päätyttyä kenttäpiispa antoi omaisille oikeuden noutaa teloitetut kotoseudulle. Heitä ei kuitenkaan saanut haudata sankarihautoihin.
Teloituksista ilmoitettiin omaisille. Kirjeessä todettiin pyörein sanankääntein, ettei asianomainen ollut kestänyt rintaman vaatimuksia jne.
"Kirjeessä todettiin pyörein sanankääntein, ettei asianomainen ollut kestänyt rintaman vaatimuksia jne."
Ei ollut kestänyt valkosuomalaisen lahtarin luotia, niin. Suomen fasistiupseerit kostivat häviönsä omille rivimiehille, etenkin työläistaustaisille.
tehtiin vain oikeuksien päätöksillä. Kuolemantuomioon tarvittiin kaksi karkuruutta tai toistettu kieltäytyminen. Muuten selvisi vankeudella.
Esimiehen tai vartiomiehen lain velvoittamaa aseenkäyttöä oli vain muutama tapaus.
jossa Kansantuomioistuin kunnostautui sota- ja kenttäaoikeuksien ohella lain käytössä aivan erityisesti.
Saksassa noudatettiin Hitlerin määräyksiä, jotka menivät aina lain yläpuolelle.
Suomessa noudatettiin lakia.
käski Suomessa teloituksista. Siitähän löytyy jopa kirjoitettu dokumenttikin, päämajan päiväkäsky 20.6 "Ylipäällikkö on käskenyt, että kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit...jne. ... Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen."
Tuo on kenraali Heinrichsin puhelinsanoman luonnos. Lähetetystä sanomasta on kaksi ensimmäisät sanaa pyyhitty yli.
Lisäksi sanoma oli siinä määrin aiemman käytännön vastainen, ettei sitä noudatettu tiettävästi kertaakaan.
Välittömästi annettiin uudet ohjeet, joissa palattiin vanhaan käytäntöön, että sotilas - myös karkuri - palautettiin omaan yhtymäänsä ja tuomittiin sen kenttäoikeudessa.
asiasta vaan on olemassa kirjallinen dokumentti, joka ei selittelyillä kauniimmaksi muutu. Ikävää ettei sitä ennätetty polttaa muun kompromettoivan materiaalin muassa.
ylipäällikön käskyssä mainita mitään tuomioistuimista vaan käsketään suoraan rankaisemisesta. Eli koko oikeuskäsittely ohjataan ohittamaan ja käsketään suoraan rangaistuksiin. Eli unohtamaan vallan kolmijaosta ainakin yksi taho ellei jopa kahta.
ole ylipäällikön käskystä, vaan Heinrichsin puhelinsanomasta.
Se taas perustui SRL:n aseenkäyttöpykälän väljään tulkintaan kieltäytymistapauksissa.
Koska sanoma ei ollut yksiselitteinen, sitä ei noudatettu, vaan ohjeet täsmennettiin myöhemmin.
Käytännössä noudatettiin koko ajan jo elokuusta -41 voimassa olleita ohjeita sotilaiden rankaisemisesta vain oman yhtymän kenttäoikeudessa.
Heinrichs itsekin määritti sanoman myöhemmin vain "tiedotteeksi".
kun ei ylipäällikkö käskenyt että ellei karkuri toistakaan käskyä tottele, passitetaan kenttäoikeuteen. Näinhän sen olisi lain mukaan kuulunut mennä. Nyt oikaistiin suoraan montun syrjälle.
Ainoatakan karkuria ei tämän sanoman perusteella ammuttu. vain oikeuden päätöksillä tai SRL 34 § perusteella.
Jos on muuta tietoa, niin kertoisitko nimet?
Muutenhan olet pelkkä valehtelija.
On muuten niin, että kun miehellä on vaihtoehtona paluu riviin tai kuula päähän, niin valinta on helppo.
Kiitoksia vastauksista, sain niistä joitain uusia tietoja.
Ja lahtari Mannerheim käski upottaa köyhät suohon!