On vähän mietityttäny seuraava. Ihmiset on sairaslomilla ja harrastaa kerran vuodessa flunssaa ym vatsatautia. Mulla on laskujen mukaan ollut elämäni aikana 2-3 kertaa kuumetta enkä oo koskaan ollut sairaslomalla mistään. Ikää on 24v. Ainoo minkä kropasta huomaa on hemoglobiini joka on jossai 180 tienoilla ja olen mies. Täten on tullut käytyä luovuttamassa verta jotain 5 kertaa ja harrastuksiin kuuluu kuntosali lenkkeily. Joskus kun ihmiset kertoo, että tuntuu että on tulossa kipeeksi niin on pakko kysyä, että miltä se tuntuu. Ihmiset vaan kertoo, että kyllä sen tietää, vähän niinku edellisillä kerroilla. En siis tiedä oikeen mitä on olla kipeä. Vähän hämäävä aihe kyllä, mut ehkä oon tyytyväinen. :)
Ainoo ongelma on se, että kun talvella tulee tota limaa noihin onteloihin ja kuume ei vaan nouse, niin toi pitkittyy aina ja sitä niistellään vaan koko talviaika. Treenin kannalta ihan ihanteellista että ei oo kipeenä. Onks kellään muulla samalaisia elämänkokemuksia? Oon seurustellu joskus naisten kanssa jotka oli lähes aina kipeenä mitä ihmeellisemmissä taudeissa, eikä ymmärtäneet tuolloin, kun kysyin että millaset fiilikset ja näinpoispäin. Tähän loppuun "koputtelen vielä puuta." Koska tämä ei ole provo viesti--> Asiallisia vastauksia kiitos! Hyvää kesää jokaiselle
Ainoo ongelma on se, että kun talvella tulee tota limaa noihin onteloihin ja kuume ei vaan nouse, niin toi pitkittyy aina ja sitä niistellään vaan koko talviaika. Treenin kannalta ihan ihanteellista että ei oo kipeenä. Onks kellään muulla samalaisia elämänkokemuksia? Oon seurustellu joskus naisten kanssa jotka oli lähes aina kipeenä mitä ihmeellisemmissä taudeissa, eikä ymmärtäneet tuolloin, kun kysyin että millaset fiilikset ja näinpoispäin. Tähän loppuun "koputtelen vielä puuta." Koska tämä ei ole provo viesti--> Asiallisia vastauksia kiitos! Hyvää kesää jokaiselle
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa oli täälläkin, ei koskaan mitään sairautta. Olin jo 54v ja tilanne oli edelleenkin sama, ei yhtäkään kunnon sairautta. Joskus mietinkin että tuleeko sitten jossakin vaiheessa oikei tosi vakava sairaus, tai jopa kuolema, joka tasaa tämän pitkän terveysjakson. Ja niinhän siinä kävi, kun täytin 55v, ensin meni kinttu poikki, ja siitä 4kk eteenpäin todettiin pahalaatuinen syöpä. Sitten sokeritauti ja verenpainetauti samantien perään, että ei tässä nyt enää pysty terveydellään brassailemaan. Mut ihan mukavaa oli ekat 55 vuotta kun ei ollu satunnaista flunssaa kummempia tauteja. Nyt siitä täytyy maksaa hinta, mikään ei ole ilmaista.
kiitos ekasta kommentista! pitää yrittäää pitää hatusta kiinni
No ihmisethän on yleensä ottaen aika terveitä eläessään kolmatta vuosikymmentään, silloin sitä on elimistökin vahvimmillaan, jos siis on hyvin hyvin sattunut käymään. Ei oo enää vaivana lapsuusajan taudit; silloinhan sitä tahtoi tuntua ikuisuuden pituisilta ne kaikki sairaudet, mutta niien läpikäynti karaisi kehon, jotta ois nyt sitten mahollista olla terve ja tehokas.
Jokku tutkimukset sanoo, että alamäki alkaa sitten pikkuhiljaa tässä vähän ennen kolmeakymppiä, eli keho ryhtyy hissukseen rispaantumaan ja samalla kai aivotkin.
Henkisesti sitä toki kasvaa varmaan ihan koko ajan. Eka on siis vauva, kokematon ja sairasteevainen, sitten nuori, terve, vahva ja kokematon, sitten muuttuu vanhemmaksi, sairaammaksi, heikommaksi mutta toisaalta viisaammaksi ja kokeneemmaksi.
Nauttikaamme siis terveydestämme, se on paljolti hankittu niillä lapsuusajan ankeilla (lapsesta kun kaikki tuntuu niin hirveen pitkäjäykkäseltä) sairastelemisilla.
Ei kannata pilata vaivalla hankittua terveyttä millään nuhapiikeillä tai rokotteiden testaamisilla (vaikka luulis että kyl maar näin riski keho muutaman ylimäääsen piikin sietää).
Vanhemmiten sitä kuitenkin taas ryhtyy sairastelemaan enemmän.
Hyvä me terveet! Se on hyvää ja huonoa, kun ei ole ikinä kipeänä. (kun joskus haluais sen ylimääräisen vapaapäivän...)