"Ambrosius korosti uskonnollisen elämänkatsomuksen vapautta ja syvyyttä.
-Jumala ei ole kinnostunut pikkunippeleistä. Tärkeintä on, että elämän suuret linjat ovat kunnossa, Ambrosius totesi."
Iltalehti 21.7.2012
On se hyvä että edes joku tietää; tai ainakin on tietävinään. Siitähän sille maksetaa. Niin kauan kuin jaksetaan. Ja siedetään...
-Jumala ei ole kinnostunut pikkunippeleistä. Tärkeintä on, että elämän suuret linjat ovat kunnossa, Ambrosius totesi."
Iltalehti 21.7.2012
On se hyvä että edes joku tietää; tai ainakin on tietävinään. Siitähän sille maksetaa. Niin kauan kuin jaksetaan. Ja siedetään...
Vastaukset 37
Vanhimmat
nikkupippeleistä..ettei olisi vain paholainen nyt vaikuttamassa...noh yleisesti ottaen hengellisyydessä ei voi seurata vain suuria linjoja ja jättää pikkuisia huomioimatta
ei voi koskaan tietää mikä oli se suuri tai pieni asia joka on ratkaiseva
itse en ymmärrä tätä loppukaneettia : uskonnollisen elämänkatsomuksen vapautta ja syvyyttä
syvä se on hengellisyys mutta että vapaa.. tuskin kukaan kilvoittelija on tuntenut itseään autuaaksi noin helposti ja synnittä
synnin vaikutus ihmisessä on suuri ja siitä vapautuminen ei kuulosta vapaalta ja autuaalta ellei sitten ajattele vapaasti ja katso niin että synnit ovat pikku juttu ja ihminen on vapaa rypemään synneissään miten tahtookin
Kyllä Nikkupippeli on nyt antanut jo ainakin pikkunikkelinsä paholaiselle ja kovaa häntä nyt viedäänkin. Valitettavasti meillä ortodoksisissakin seurakunnissa on näitä "nikkeleitä", joiden oikea paikka olisi jossakin kinkereillä muiden hihhuleiden kanssa veisaamassa.
kaikkitietäviä tuntuu löytyvän joka puun takaa...
Jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseen ja oman vakaumuksensa ulostuomiseen.
Myös muidenkin kuin kirkon johdon.
Toki näin ei ole muualla kuin vapaiden suuntien ja kaikenlaisten lahkouskontojen seuroissa, mutta nehän ovat jo erkaantuneet kauaksi kristillisestä perinteestä.
Jokaisen yksittäisen ihmisen henkilökohtainen mielipide tai vakaumus ei ole mitenkään kiinnostava, ja jos hänellä sattuu olemaan sellainen, toki hän voi pitää sen aivan omana tietonaan.
Kukaan ortodoksi ei voi ajatella nimimerkki .................:n mainitsemalla tavalla, ja tästä asiasta huomauttaminen sallittakoon nyt vaikka sillä verukkeella, että tämä sattuu olemaan ortodoksisuutta käsittelevä keskustelupaikka.
Taas täällä joku "hurskas uskovainen" haluaa tuoda lahkouskontojen oppeja ortodoksiseen käytäntöön. Miksi?
Vaikuttaa kovasti siltä, että uuden lahkon keskuspaikkana on Kallvik. Joku ei ole vieläkään unohtanut luterilaista taustaansa ja kyselee liikaa neuvoja Vanhan Kirkon puiston kulmalta.
Helsingin hiippakunnan seurakunnissa on silti mahdolista elää ortodoksista elämää, kunhan suhtautuu viisauden kappelin ohjeisiin hieman samalla tavalla, kuin ranskalaiset Brüsselin ohjeisiin ...
Toki te voisitte Kaudillo edes vähän hillitä narsismianne.
Kadilo ei ole päässyt irti luterilaisesta pohjahajusta vaikka kovasti yrittää sitä pois tuulettaa.
Tämä meidän Kaudillomme on tunnetusti erityisen kiinnostunut "opillisista keskusteluistaan". Narsistina Kaudillo on kuitenkin ymmärtänyt monet asiat aivan väärin.
Hän saattaa olla tyytymätön metropoliitan lausuntoihin, ja siksi hän on käsittänyt omaavansa täydet valtuudet kritisoida häntä omien nimimerkkiensä takaa. Hänhän toki tietää asiat kaikkein parhaiten, eikä hän näe minään ongelmana, että hän on tietämätön maallikko, jota kukaan ei ole asettanut metropoliitan asemaan.
Aika hurjaa!
panomariamme itärajalla kadehdituttaa kun hän ei kykene minihametta suurempiin keskustelunaiheisiin
naiset tykkää älykoistä ja mustista kaavuista eikä se kyllä yhtään auta jos panomarilla olisi millainen mekko tahansa pitsehelmoilla hän on ja pysyy panomarina.. toisaalta heissäkin on erilaisia ja tasoisia... on sellaisia valepanomareja jotka vaan pönöttää mekko päällä ja sitten niitä oikeita jotka ovat kristuksen valittuja palvelijoita ja kuuliaisia kristukselle
eräs vanha eino rauha hänen sielulleen tapasi pelata huoltiksella hedelmäpeliä ja aina kun hävisi tokaisi että herra antoi ja herra otti, siinä meni koko potti
niin voi käydä palvelutehtävällekkin jos ei osaa käyttäytyä sen mukaisesti
Tämä on avoin keskustelupalsta ja jokaisella on periaateellinen oikeus arvostella toisia keksustelijoita. Mutta asioita edistäisi paremmin keskustelun sisällön kommentointi, kuin minun mahdollisen taustani selvittely. Olen toki luterilaisuudesta kääntynyt, mutta se tapahtui jo silloin, kun Johannes oli Helsingin metropoliittana. Hän opetti hieman eri tavalla, kuin nykyinen Sofian isäntä.
Jostain syystä Ambrosiuksen mielipiteet julkaistaan nykyisin luterilaisten lehdessä, eikä kovinkaan usein ortodoksisisa julkaisuissa. Minä en seuraa luterilaisia lehtiä, joten en tiedä mitä kaikkea metropoliitta on selitellyt. Tyydyn Ortodoksiviestissä olevaan kolumniin ja sitten päivälehtien raportteihin.
Mielipiteeni Esipaimen Ambrosiuksen lausunnoista liityvät siihen, miten ne poikkeavat kirkon aikaisemmasta opetuksesta. Olen myös vertaillut Sofian sanomia muiden piispojemme optuksiin. Ei ole kovin hyödyllistä kirkon kannalta, jos yksi piispa alkaa opettaa toisin, kuin enemmistö.
Oikeastaan olen iloinen, että en ole hakeutunut hengellisiin tehtäviin (en olisi edes päässyt tarvittavaan koulutukseen). Se antaa minulle vapauden esittää maallikon kommentteja joutumatta metropoliitan käsittelyyn. Papiston toisinajattelijoille on käynyt aika huonosti. Yksi siirrettiin pois kirkostaan ja toinen menetti koko seurakunnan. Tai ainakin niin täälä palstoilla on vuosien mittaan kerrottu.
Nimimerkki "Aika hurjaa" pitää minua tietämättömänä maallikkona. Maallikko toki olenkin, mutta jospa valistaisit ja kertoisit hieman, mitkä asiat olen sinun mielestäsi ymmärtänyt väärin. Periaatteessa kaikilla, jotka eivät ole seurakuntien palkkalistoilla on mahdollisuus esittää näkemyksiään siitä, mitä seurakunnissa tapahtuu. Joidenkin palkkalaisten on puolestaan kuunneltava ja toteltava, mitä Isä Esipaimen määrää.
Ortodoksisen perinteen mukaan metropoliitta on kuitenkin metropoliitta ja maallikonkin pitää kuunnella häntä sen mukaan mitään itse viisastelematta.
Metropoliitta Ambrosius ei ole menettänyt asemaansa minkään lausuntonsa takia. Ja jokainen lehti valitsee itse oman sisältönsä ainakin meillä länsimaissa. Jos luterialaiset lehdet ovat kiinnostuneita Ambrosiuksen lausunnoista, miksi ihmeessä ette syytä näitä lehtiä.
Ajattelunne on liian kategorista, eihän tässä asiassa ole kyse mistään toimipaikan hierarkiasta ja palkkalistoilla olemisesta vaan Kirkon opin mukaisesta asioiden järjestyksestä. Mutta vaikea sitä on näköjään ymmärtää.
Miten olisi, jos pyytäisitte omalla oikealla nimellänne aikaa Metropoliitalta ja menisitte hänen kanssaan keskustelemaan näistä ongelmista? Ehkä siitä olisi apua ja voisitte saada rauhan sielullenne.
jokaisella on periaateellinen oikeus arvostella toisia keksustelijoita
ei ole sääntöjen mukaan.. keskustelun tulee olla asiallista eikä kohdistua kirjoittajaan henkilönä eikä persoonana vaan asiallisen kritiikin tulee kohdistua kirjoittajan tuottamaan sisältöön...
sanojensakko.. ei vaan tekojensa perusteella luotto on mennyt samoin kun on mennyt arkkipiispankin kohdalla.. en kunnioita kun esipaimen arsenia hengellisissä asioissa ja hänkin voisi joskun miettiä millaisella tuulella on tosin itse en ole häntä koskaan vihaisena enkä närkästymeemä tavannut...lienee tekemättömien ja saamattomien venkuloitten juttuja
ja saman minä teen ihmistenkin kanssa jos joku on mielistelijä ja lepsu tai valehtelee ja on ilkeä en voi sietää silmissäni
Arvoisa "Miten olisi, jos"
Minä kuuntelin aikanani hyvinkin paljon metropoliittaa (olkoon hänelle iankaikkinen muisto). Hänen kanssaan pystyi oikeastikin keskustelemaan. Nykyinen metropoliitta vain kuulostaa edustavan ihan erilaista kirkkoa johon minä liityin.
Se on ihan hyvä, jos luterilaisetkin ovat kiinnostuneita siitä, mitä ortodoksinen metropoliitta haluaa esittää. Kysymys kuuluukin, että miksi hän ei kirjoita ortodoksisiin julkaisuihin? Metropoliitan asemasta päättää Jumala yksin, sillä tuo virka on periaatteessa elinikäinen, ellei itse pyydä vapautusta terveyssyistä.
Mutta muuten: Noin korkealla liihottavan metropoliitan kanssa ei tällainen tavallinen maallikko voi keskustella seisomatta korkeilla tikkailla. Sielunrauhan saan omankin kirkkoni papilta. Eivätkä hekään kaikki ole aivan samaa mieltä hengellisen esimiehensä kanssa.
Vuosien mittaan olen lähes kaikkiin mielipiteisiini saanut vastauksena pääasiassa henkilööni kohdistuvaa arvostelua. Vain äärimmäisen harva ottaa kantaa esittämääni asiaan.
"Ortodoksisen perinteen mukaan metropoliitta on kuitenkin metropoliitta ja maallikonkin pitää kuunnella häntä sen mukaan mitään itse viisastelematta."
Kuunnella pitää, mutta samaa mieltä tarvitsee olla vain jos piispan puheet edustavat ortodoksisuutta. Piispaksi vihkimys ei ortodoksisen opin mukaan tuo myötään erehtymättömyyttä, ja myös kerettiläisiä piispoja on ollut läpi Kirkon historian.
"Metropoliitta Ambrosius ei ole menettänyt asemaansa minkään lausuntonsa takia."
Tietysti olisi menettänyt jo aikoja sitten, jos piispoja koskisivat Suomessa samat pelisäännöt kuin ortodoksisissa maissa.
"Miten olisi, jos pyytäisitte omalla oikealla nimellänne aikaa Metropoliitalta ja menisitte hänen kanssaan keskustelemaan näistä ongelmista?"
Sellainen on turhaa, koska metropoliitta ei kuuntele eikä myöskään ymmärrä mitään sellaista puhetta, joka ei ole hänen henkilökohtaisten mielipiteidensä ja mieltymystensä mukaista.
joo mutta olet myös arvostellut minuakin aika kovin sanankäänteis joissakin ketjuissa vaikka pääsääntöisesti olen sinun näkemyksiäsi täällä arvostanut ja ollut samaa mieltä
mutta eipä se minua haittaa erityisemmin se on sinun näkökantasi ja minulla on omani
Minustakin on ikävää, että meillä on sellainen piispa.
Toisaalta, touhutkoon mitä touhuaa. Aikansa touhuaa ja sitten hiipuu. Ortodoksisuus on ja pysyy.
"Vuosien mittaan olen lähes kaikkiin mielipiteisiini saanut vastauksena pääasiassa henkilööni kohdistuvaa arvostelua."
Mikset tee kuten minä ja vaihda nimimerkkiä melkein joka kirjoitukseen?
Silloin nimittäin ei voi keskustelu kohdistua sinuun, vaan ainoastaan siihen asiaan, josta keskustellaan.
Juurikin näin pitää menetellä! Se on viisautta, olkaamme vakaat.
"Mikset tee kuten minä ja vaihda nimimerkkiä melkein joka kirjoitukseen?"
Mikset tee kuten minä ja vaihda mielipidettäsi joka kirjoitukseen?
Mikset tee kuten minä ja vaihda paperia melkein joka toimitukseen?
Mikset tee kuten minä ja vaihda kalsareita puhtaisiin?
Mikset tee kuten minä ja vaihda kättä?
Mikset ole yhtä fiksu, älykäs ja korvaamaton kuin minä`?
Mikset ole minä?
Keskustelu on helpompaa, jos keskustelijat käyttävät yhtä nimimerkkiä ainakin säikeen sisällä, mieluummin koko palstalla. Ihmiset kuitenkin keskustelevat, eivätkä pelkät kirjoitetut lauseet.
Ei se muutoin haittaa, vaikka olisi täällä "Ville526" ja hellaripalstalla "Raimo625".
Varsinaisestihan esimerkiksi minua kiinnostava asia on tradition säilyminen. Silloin saatan heittää henkilökohtaisenkin kommentin nimimerkille, joka yrittää markkinoida liian nopeita muutoksia.
Yksi tradition puolustamisen mestareita on diakoni Gennadij Stolbow, Troitsan kirkossa, Helsingissä. Häneltä saa kirkkokahvilla hyvin monipuolisia ideoita.
"Keskustelu on helpompaa, jos keskustelijat käyttävät yhtä nimimerkkiä ainakin säikeen sisällä, mieluummin koko palstalla."
Millä tavalla helpompaa?
Ei silti, vähääkös minulle kuuluu, jos vastakin haluat, että henkilöäsi arvostellaan. Ehkä saat kiksejä siitä.
Jos se haukkuminen tuottaa jollekin suurta elämänonnea, niin siitä vaan.
Mutta tuollainen henkilöön meneminen myös osoittaa, että haukkuja ei ymmärrä varsinaisesta asiasta mitään tai pelkää tuoda omaa näkemystään esille.
En minä vietä unettomia öitä sen vuoksi, että joku on toivottamut minulle hyvää matkaa Luciferin selliin.
Miten niitä ideoita voitte hyödyntää ja minkä ihmeen tradition säilyttäminen on teidän vastuullanne?
Raimo625
¨hahah ettei olisi erään narskun aikaansaannoksia käyttää vävymiehensä nimeä nikkinään...
"henkilöön meneminen myös osoittaa, että haukkuja ei ymmärrä varsinaisesta asiasta mitään"
Useimmathan eivät kuitenkaan ymmärrä juuri mistään asiasta mitään.
Mutta et vastannut kysymykseeni, joten toistan sen. Eli:
Millä tavalla keskustelu on helpompaa, jos nimimerkit pysyvät samoina?
No, A avaa keskustelun ja B vastaa siihen. Sitten A kommentoi B:n vastausta ja C osallistuu keskusteluun. Näin syntyy keskustelu persoonien A, B ja C välille.
Vaihtuvien nimimerkkien maailmassa säie on vain täynnä irrallisia lauseita, joista ei tiedä, mihin ne liittyvät vai liittyvätkö lainkaan.
Joskus voi myös ola hyödyllistä tarkistaa, mitä meiltä A oli tästä samasta asiasta eilen.
Tradition säilyttämisen pitäisi olla piispan vastuulla, mutt nykyinen tekee parhaansa sen häivyttämiseksi. Siksi on tärkeätä, että traditiosta keskustellaan edes täällä.
Tosin kirkkokahveillakin esiintyy seurakuntalaisia, joiden mielestä karjalaisten uskonnon voisi jo unohtaa ...
Hyödyntämisellä tarkoitan esimerkiksi sitä, kun Gennadij kertoo jostain perinteisestä tavasta ja minä voin ottaa sen esille toisessa kirkkokahvikeskustelussa.
"Vaihtuvien nimimerkkien maailmassa säie on vain täynnä irrallisia lauseita, joista ei tiedä, mihin ne liittyvät vai liittyvätkö lainkaan."
Miten niin lauseiden liittymistä tai liittymättömyyttä keskusteluun ei voitaisi havaita suoraa päätä lauseiden sisällöstä?
Ei silti, maailma on täynnä ajattelua, jonka mukaan sanojan henkilöys (tai paremminkin: sanojan henkilöyteen todellisesti tai kuvitteellisesti yhdistetty sosiaalinen arvoasema) on aina tärkeämpi asia kuin sanojan sanoma. Eli yksinkertaistaen: ei ole koskaan väliä sillä, mitä sanotaan, vaan aina sillä, kuka sanoo.
Oli miten oli, kiinteällä nimimerkillä kirjoittavia on tällä palstalla tuskin enempää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä.
"Oli miten oli, kiinteällä nimimerkillä kirjoittavia on tällä palstalla tuskin enempää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä"
Suurimmalle osalle yksikin käsi on ylivoimainen matemaattiseten mallien ratkaisemiseen.
No millä valtuuksilla te itse olette sitten omaksunut itsellenne piispallisia tehtäviä? Jo aikaisemmin täällä on keskusteltu siitä, ettei teitä ole kukaan valinnut saati sitten asettanut kyseiseen tehtävään.
Ja vihdoinkin taisi tulla se kaikkein suurin ongelma esille. Jopa kirkkokahveillakin on siis jo keskusteltu, että karjalaisen uskonnon voisi jo unohtaa! Miksi ihmeen takia? Olisivatko mielestänne siis luterialaiset käännynnäiset säilyttäneet Suomessa ortodoksisen perinteen? Eikö karjalaisella väestöllä ja perinteellä ole ollut mitään osuutta viimeisten vuosisatojen aikana? Ettekö osaa antaa mitään arvoa ihmisille ja kulttuurille, joka on kaikista luterialaisuuden painostuksista huolimatta vakaasti pysynyt ortodokseina?
Teillä ei taida olla mitään käsitystä, miten paljon ortodokseja painostettiin vaihtamaan uskontonsa varsinkin Suomen itsenäistymisen jälkeen ja vielä viime sotien jälkeen, jolloin ortodoksiset evakot saapuivat teidän sukunne asuinalueille läntiseen Suomeen.
Tätä kulttuurimuutosta ovat ajaneet viimevuosien luterilaiset käännynnäiset, joiden mielestä ortodoksisuuden voisi rajoittaa sinne kirkkosaliin ja muutoin omaksua luterilaisen enemmistön hengellisen opetuksen. Jotkut tämän tyyppiset käännynnäset ovat melko korkeassa asemassa,.
Monissa kirkkokahviporukoissa alkavat karjalaiset ja heidän jälkikasvunsa olla jo vähenevä luonnonvara. Siksi on hyvä, että jäljellä on vielä Gennadijn kaltaisia, jotka muistavat. Mutta hänkin on enemmän kiinni venäläisessä perinteessä.
Jotkut pienet ryhmät pitävät yhä yhteyttä luovutetun Karjalan alueelle ja tuovat sieltä arvokasta muistotietoa tullessaan. Tämä on yksi tapa, jolla myös jotkut käännynnäiset ovat voineet tutustua kulttuuriseen historiaan. Jopa seurakunnan lehti julkaisee näitä matkakertomuksia, jos kuohukerma ei ole täyttänyt lehteä jonninjoutavuuksillaan. Ja näistä matkakokemuksista kyllä keskustellaan pienten kirkkojen kahvitilaisuuksissa, missä kaikki osallistuvat samaan juttutuokioon.
Joitakin äänekkäitä käännynnäisiä häiritsee se, että ortodoksisuudella on edelleen vahva traditio, josta monet papit edelleenkin ammentavat sisältöä opetuspuheisiinsa. Ortodoksisuuden säilyminen eloinvomaisena edellyttää myös sitä, että piispa asettuu toisuskoisten johtajien kanssa keskutellessaan samalle tasolle, eikä ota liian alamaista asennetta. Piispan tehtävänä on ortodoksisen uskon puolustaminen, eikä sen ekumenisoiminen.
Porissa keskusteltiin Areena-tapahtumassa uskonnosta EU:ssa. Paikalla olivat SAK:n puheenjohtaja, kehitysministeri, luterilainen arkkipiispa ja KP metropoliitta Ambrosius. Mielenkiintoinen ja asiallinen keskustelu. Kiitos osallistujille.
Onko tuon keskustelun ääni- tai videotallenne löydettävissä verkosta?
http://www.youtube.com/watch?v=YMJPrNQxPNA&feature=related