Tässä on 11v odoteltu Jumalan johdatusta puolisi asiassa, mutta eipä ole Herra asiassa ilmestynyt, vaikka olen avoimena kulkenut ollut ja heitellyt verkkojamm. kristittyjen deittipalstalle. Vaikea persoona en ole ja ihan ok on ulkonäkö. Alkaa masentamaan jo ja olen miettinyt että olenko käsittänyt väärin. Ihastumisia ei uskoviin on ollut, mutta olen "paennut" niitä kuin Joosef Potifarin talosssa. Olen lukenut että monet ovat löytäneet uskonnottomat ystävän, joka sittten on tullut uskoon j anäin saaneet puolison, mutta eihän sitä voi taata. onko muita bsamassa tilanteessa olevia? Miten jaksatte? Välillä tuntuu etten jaksa enää elää tällaista elämää ja ihmettelen miksi osani on tällainen. eikä se nyt hirveästi enää lohduta että mooseskin odotti 40v. Tulee välillä ajatuksia että on pakko elää kun ei saa päiviäänkään päättää. Häiriköiden vastauksia en lue.
Misssä vipyy puoliso?
Potifarintalossa
822383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 82
Vanhimmat
En tiedä, miten tämä sopii sinun tapaukseesi, mutta kerron, kuinka minä sain puolison.
Olin erittäin ihastunut yhteen ei-uskovaan ihmiseen, ja psyykkisesti erittäin puolison tarpeessa.
Kerran näin tuon ei-uskovan ihmisen ja suorastaan säikähdin reaktiotani. Sanoin Jumalalle tähän tapaan: Sinä näet, että kohta kaadun tuon ihmisen syliin. Minä tiedän, että se ei ainakaan ole Sinun tahtosi (kyseinen ihminen ei ollut edes mitenkään kunnollisen ihmisen maineessa). Anna minulle uskovainen puoliso. Sinun Sanassasi sanotaan, että "Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin teille sen ohessa annetaan." Sinä näet, että toteutan elämässäni Sinun tahtoasi, etsin Sinun valtakuntaasi. Tästä lähtien haluan edelleen tehdä niin. Kiitos, että Sinä annat minulle Sanasi mukaan myös uskovan puolison.
Ei mennyt kauaa, vain kuukausi pari, kun vierelläni oli jo tuleva puolisoni. Rukouksen rukoiltuani sain varmuuden, että kyseisenä kesänä se tapahtuisi. Ja näin siis kävi.
Tähän vielä varoituksen sana. Seurustelusuhteen alussa aloin huomata, että kumppanini ei ollut haavekuvani kaltainen. Tiesin kuitenkin monien asioiden kautta, että tämä suhde oli Jumalasta. Silloin minun täytyi tehdä valinta: uskonko Jumalaan ja Hänen johdatukseensa, vai estänkö Hänen työnsä minun kohdallani. Päätin uskoa ja rakastuin korviani myöten.
Suhdetta on myös testattu, mutta edelleen tiedän, että tämä oli Jumalan valinta, ja tarkoitettu minulle kasvaakseni ja lujittuakseni uskossa.
Toisenlaisista lähtökohdista suhteemme ei olisi kestänyt.
Tuo HAAVEKUVA on muuten ihmisten keksintöä, se pitää jonkinlaisen epätodellisen ruusunpunaisen kuvan siitä, millaisen sen tosen ihmisen PITÄÄ olla, että MINUN unelmani sitten toteutuisivat. Sitä voisi jokainen tykönään miettiä, että kuinka itsekäs tuollainen ajattelu oikeastaan on. Jos odotamme, että toisten ihmisten on hyväksyttävä niin luonteemme, ulkonäkömme ja eletyn elämämme virheet, niin kyllä kai sitä sitten pitäisi hyväksyä myös toisessa ne ei niin mairittelevat piirteet.
Sinkkuja, jotka kärsivät yksin olemisestaan on ei-uskovissa ja uskovissa ja osa kärsii kyllä ihan siitä syystä, että ajattelee monesta asiasta juuri niin itsekkäästi, että minulle, minulle tänne kaikkein parasta ja vaihtoon menee heti, jos ei ole se täydellinen paketti tulossa.
No, kyllä se aika montaa ihmistä ikääntyminen opettaa katselemaan vähän avarammin ja jos ei opeta, niin monenlaisia ongelmia on edessä.
Siis ymmärsinkö oikein että puolisosi ei ole tämä ei-uskova johon ensin ihastuit?
Himot ne on hiirelläkin.
Kysyit ilmeisesti minulta?
Ei ole. Ei onneksi ole! :)
Riittääkö uskovaiseksi puolisoehdokkaaksi se, joka sanoo, että uskoo Jumalaan? Vai onko uskovaisilla joitain muita kriteerejä, jotka raamittavat sen, milloin uskaltaa jonkun kanssa seurustelemaan ryhtyä?
Jos nyt ruodin tätä omaa tilannetta, niin minulle ainakin oli tärkeää, että näin, että puolisoehdokkaani haluaa toteuttaa elämässään Jumalan tahtoa. Hän on siis itsensä kokonaan Jumalalle antanut ja elää Hänelle. Tämä ei ole sama, kuin Jumalaan uskominen. On uskovia, jotka eivät elä Herralle. On niitä, jotka eivät kykene sanomaan, että menköön tie minne vain, Häntä seuraan. Näin sanoi puolisoni. Hän näki myös saman minussa. Elimme täysillä HÄnelle. Ja se, ja vain se on kantanut.
Miten sinä toteutat Jumalan tahtoa ja miten sen todennat toisen elämässä? Minä toteutan Jumalan tahtoa uskoamalla Häneen ja elän tätä Hänen antamaansa elämää. Tuollainen "täysillä Hänelle eläminen" kuulostaa, anteeksi nyt vain, euforiselta höpinältä.
Tähän voisin vastata muistolla, joka pari päivää sitten tulvi mieleeni...
Minulla oli lapsena erittäin rakas pehmolelu, joka toimi tukena ja turvana. KÄytin tuota joka yö ja aika isoksikin saakka.
Olin siis kutakuinkin kymmenen tienoilla, kun sain piston sydämeeni, että Jumalalle tulee antaa kaikki, joka ikinen asia elämässä. MIetin, mitä olen antanut tai ollut antamatta. Olin luovuttanut jo äitini ja isäni ja itseni ja kaiken, mitä mieleeni tuli, mutta yksi asia oli antamatta - pehmolelu!Se oli Rakkain ja Tärkein. Se oli Tuki ja Turva!
Jouduin miettimään tuota luovuttamista jonkin aikaa, kunnes annoin senkin Herralle. Se tarkoitti, että enää pehmolelu ei olisi tukeni ja turvani, vaan Jeesus Kristus olisi turvani ja elämäni ja valoni.
Pikku hiljaa pehmolelun merkitys kuihtui ja se jäi merkityksettömäksi. Taistelu oli ollut emotionaalinen - olinko halukas luovuttamaan itselleni tärkeän ja rakkaan vai pitämään sen itselläni? Taistelu oli myös hengellinen - tulisiko pehmolelusta minun epäjumalani vai saisiko Jumala minussa Hallitsijan paikan?
No usko ilman tekoja on kuollut. jos ihminen sanoo uskovansa Jumalaan se ei tarkoita että hän välttämättä olisi uskovainen käytännössä. Jos ihminen aidosti on uskossa häntä kiinnostaa mikä on jumalan tahto hänen elämässään.
Ihminenhän voi sanoa uskovansa että jumala on olemassa, mutta ryyppää ja huoraa, valehtelee ja pettää. Silloin hän ei usko jumalan tahtoa kohdalleen, hän e i ole kuuliainen Jumalalle.
Jumalan totena pitämisen lisäksi aito uskova tahtoo sydämestään toteuttaa Jumalan tahtoa elämänsä valinnoissa ja arvoissa, koska tietää että ne ovat hyväksi hänelle itselleen ja lähimmäiselle. Vajavaisiahan me olemme, mutta pyrkimys ja tahto on uskovan tunnusmerkit. hedelmistä puu tunnetaan, sanoi jeesus. Jos mitään hyvää hedelmää ei näy, voi miettiä kehen tämä ihminen uskoo, Jumalaanko vai omiin himoihinsa ja niiden mukaan vaeltamiseen.
Lapsellisin ja ehdottomasti sairain juttu mitä on saanu tältä foorumilta lukea.
Siis onko tämä nyt joku trollaus?
Pehmolelu epäjumalana? Kuulostaa kaamealta.
Niinpä,,. Pahaksi on päässyt jonkun psyyke. Sanoisimpa että hakemalla saa hakea pahempaa täältä.
""Riittääkö uskovaiseksi puolisoehdokkaaksi se, joka sanoo, että uskoo Jumalaan? ""
Tuohon asiaan se liittynee asian ydin, miksi uskovat ihmiset eivät löydä/ota vastaan puolisoaan.Puolison tulisi ajatella ja uskoa samalla tavalla kuin itse ja elää siten samalla kaavalla. Lisäksi tuo asia vaikuttaa jo ihastumiseen estävästi.
Jos me ihmiset antaisimme, jokaiselle ihmiselle yksilöllisen uskon,- kuten JUMALA on aivoittanut, niin puolison ei tarvitse ymmärtää ja uskoa muuhun kuin mitä JUMALA on aivoittanut pelastumisesta ja ottaa se vastaan. Se on merkittvä ja vaikuttava asia onko molemmat puolisot uskossa,- vaiko vain toinen.
Todellisuus on kyllä ihmeellinen. Jos ihminen tulee ymmärtämään miksi JUMALA on aivoittanut ihmiselle pelastuksen ja miten se tulee Jeesuksen sovituksen kautta, niin uskomalla tuohon tämä ihminen ymmärtää myös armon ja sen merkittävyyden.
Juuri tuo armo ja armossa eläminen muuttaa ihmisen ja tekee ihmisestä uuden luomuksen /uuden mielen.
On ero yöllä ja päivällä ja samoin on yhtä suuri ero elää armottoman ihmisen rinnalla kuin elää armollisen ihmisen rinnalla. Armoton ei rakasta, mutta armollinen rakastaa. Armoton elää uskoaan toisen kautta, mutta armollinen elää omaa uskoaan todeksi itse.
Ihminen löytää 100 vastakkaisen ihmisen joukosta itselleen puolison.
Eivät he tule heti syliin, mutta asia on hoidettava käytännön tasolla, ei haaveillen, ei odottaen, sillä Jumala ei ole mikään avioliittotoimisto.
Et voi tietää " tulevan puolisosi " käyttäytymistä esim. 5 tai 10 vuoden periodilla.??
Avioliitto on aina riskin ottoa, se joko onnistuu tai sitten ei.
Jos haet itsellesi täydellistä puolisoa, lopeta haaveilu.
Uskovaisuus ei ole onnellisen avioliiton tae, ei ole ja se on fakta.
Sielun kumppanuus, rakkaus ja halu elää ja rakastaa toista, siinä joitain eväitä.
BODY kirjoitti:
"Ihminen löytää 100 vastakkaisen ihmisen joukosta itselleen puolison.
Eivät he tule heti syliin, mutta asia on hoidettava käytännön tasolla, ei haaveillen, ei odottaen, sillä Jumala ei ole mikään avioliittotoimisto".
Olet väärässä. Jos on antanut koko elämänsä Jeesukselle, Hän johdattaa tarkasti juuri itselle sopivan puolison ja hän ei välttämättä olekaan se, jonka olisi itse valinnut.
Ainakin omalla kohdallani kävi näin. Olin ihastunut ihan toiseen mieheen, mutta Jumala oli valinnut minulle nykyisen mieheni ja kun yritin lopettaa hänen kanssaan seurustelun ja aloittaa tuon ihastukseni kanssa, Pyhä Henki minussa murehtui niin kovin, että oli PAKKO mennä sen Jumalan valitseman miehen kanssa naimisiin - eikä se ihan huono kauppa sitten ollutkaan. Ollaan oltu naimisissa jo yli 20 vuotta.
Muuten, Jumala antoi tuon aviomiehen vasta sitten, kun olin jo päättänyt, etten menekään naimisiin ja lopetin miesten puoleen haikailut - Päätin elää vaan loppuelämäni yksin Herralle, mutta Herra päätti toisin.
Uskovaisen ei kannata yrittääkään yhteiselämää ei-uskovaisen kanssa.
Eri tilanne on, jos toinen alunperin ei-uskovainen puoliso tulee uskoon, ei ole suositeltavaa erota. Tästähän jo Paavalikin kirjoitti. Raamatussa on ohjeet tähänkin tilanteeseen.
Uskovaisen ja ei-uskovaisen maailma ja arvot ovat yleensä täysin erilaiset. Usein ei-uskovainen haluaisi esim. käydä ravintolassa, tanssilavalla, mahd. casinoilla pelaamassa, raveissa, hän kaipaa kaikenlaista viihdettä. Uskovainen saattaa kyllä valikoidusti katsella tv.tä, mutta kaikki viihde ei tunnu hyvältä, vaan on monesti hiukan rivoa, ym. Uskovaisesta sellainen kuullostaa likaiselta.
Maailman henki ja uskovaisen henki eroavat toisistaan, heitä kuljettaa eri Herra. Ja tästähän Jeesuskin sanoi: "kukaan ei voi palvella kahta herraa. On toiseen liittyvä ja toista vieroksuva. Ei voi palvella Jumalaa ja mammonaa (maailmallisuutta)".
Jos ei löydä uskovaista puolisoa, on parempi elää yksin kuin väärässä seurassa. Siitä tulee vain paha olo ja ennenpitkää uskovainen joko menee maailmaan, tai eroaa maailmallisesta kumppanistaan. Siinä toivossa, että maailmallinen kumppani "pelastuisi", ei kannata aloittaa suhdetta. Maailman suhteisiin nimittäin aina kuulu esiaviollinen seksi ja tämä on haureuden syntiä.
Haureuden synnin välttely on kyllä uskovana sinkkunakin vaikeaa. Mutta siitä ei tietenkään puhuta helluntaipiireisssä ainakaan. Vaikka se juuri taitaa olla suurin syy maailmaan lankeamiseen. Ollaan vain niikuin ei oltaisi seksuaalisia olentoja.
" uskovaisen ei kannata yrittääkkään yhteiselämää ei uskovaisen kanssa "
Jo on melkoista puppua, tosi pimeäksi on uskovaisuus tehnyt.
Uskovaisuus kun ei ole onnellisen avioliiton tae, se uskovaisten onnellisuus on illuusio. Miksi sitten uskovaisten avioliitot hajoavat.?? Miksi.
Hajoavat kun uskovaiset eivät ole sen kummepi ihmisä kuin muutkaan. Jos ihminen ei välitä jumalan tahdosta vaanesim. pettää puolisoaan olipa uskossa tai ei niin voipi olla että ero tulee.
Kun etsin uskovaa puolisoa, en oleta että se on onnen tae, vaan että ihminen on samalla aaltopituudella minun kanssa tietyistä asioista ja tietää mikä on Jumalan tahto. Uskova voi aina rukoilla jumalaa ja pyytää apua avioliittoonsa lukea elämänohjeet raamatusta jossa lukee mm." kilpailkaa toistenne kunnioittamisesta ja miehet rakastakaa vaimojanne" jne..mutta jos otan uskosta osattoman puolison häntä tuskin kiinnostaa se vihkiraamattu elämänohjeineen olleenkaan, hänelle se on vain kirjahyllyn koriste, niinkuin kirkkovihkiminenkin on pelkkä romantttinen ele.
En ole väittänyt, että uskovaisuus olisi onnen tae, vaan kertonut omaan kokemukseeni perustuen, miksi nämä kaksi erilaista maailmaa eivät kohtaa.
On kyse kahdesta täysin erilaisesta maailmankuvasta. Ne eivät kohtaa.
Huomaahan tämän aivan tavallistenkin keskustelujen yhteydessä, esim. näillä foorumeilla.
Nimim. "21":
>>Jos ei löydä uskovaista puolisoa, on parempi elää yksin kuin väärässä seurassa. Siitä tulee vain paha olo ja ennenpitkää uskovainen joko menee maailmaan, tai eroaa maailmallisesta kumppanistaan.>>
Todellista Rakkautta sen sijaan osoittaa, että uskova menee yhteen ei-uskovan kanssa ja jatkaa rakastamista yhä enemmän, samoin kuin Jumalaakin.
Rakastavathan pakanatkin toisiaan. Uskovalle kuuluu rakastaa kaikkia, ei vain toisia Jumalan lapsia.
Rakastaminen on ihan eri asia kuin mennä naimisiin sen kohteen kanssa.
"Uskovaisen ei kannata yrittääkään yhteiselämää ei-uskovaisen kanssa"
Juu, samaa mieltä olen ehdottomasti - Jos haluaa itselleen oikein onnettoman elämän, niin sitten menee uskovana "saa-tanan" lapsen kanssa naimisiin.
Niinhän se on, mitä yhteistä on Pyhällä ja pahalla hengellä ja mistä voit tosiaan tietää, tuleeko puolisosi ikinä uskoon.
Ne seksihimot ei kauaa kanna, pari vuotta jos sitäkään, niin se on riitaisa ja katkera ero edessä todennäköisesti.
Eikö jumalan tahto ole että uskova valitsee uskovan puolison?
Näin olen ymmärtänyt.
Mietin että olenko heittänyt hukkaan montakin hyvää mahdollisuutta kun en ole alkanut ei-uskovien kanssa seurustelemaan. Mutta en osaa oikein kuvitella sellaisen suhteen onnistumista jossa ollaan hengellisesti ihan eri aalloilla.
potifarintalossa
Jumala ei puutu sinun avioliittoihisi ja olet aina eri aalloilla, olet aviossa kenen kanssa tahansa, sillä itseäsi et löydä.
Parasta kun kävelet yksin, sillä jos avioituisit, riitaa tulee, riitaa tulee kun ollaan noin täydellisiä.
Kun uskova avioituu ei-uskovan kanssa hän lähtee tielle jossa elämän tärkeintä asiaa ei voi jakaa aviopuolison kanssa. Ei saa hengellistä tukea ja siinä onkin suuri puute.
Avioelämä muuten voi olla hyvin antoisaa ja voidaan olla henkisellä tasolla hyvinkin lähellä toisiaan.
Eihän usko tee ihmisestä täydellistä ja itsessään erinomaista, ei-uskova voi olla parempi ihmisenä, kaikki on mahdollista.
Uskovien avioliitot kariutuvat siinä kuin ei-uskovienkin. Hengellistä tukea saa aina Herralta. Ihmisiltä, edes puolisolta, ei pidä odottaa liikoja. Avioliitto on tätä maanpäällistä elämää varten, samoin kuin lasten saaminen ja kasvattaminen.
Sanoisin, että liitto ei-uskovan kanssa on hyvin taivastiellä kasvattavaa - kunhan ei eroa kun koulu käy raskaaksi.
Ihastumisia ei uskoviin on ollut, mutta olen "paennut" niitä kuin Joosef Potifarin talosssa.
jospa tuo pakenemisesi onkin se probl...?
Tilastollisesti eniten avioliittoja solmitaan yhteisöissä joissa ollaan, eletään tai jotain harrastetaan yhdessä.
Siinä tutustutaan toiseen ihan arkielämässä ja realitasolla.
töissähän tuo viipyi tänäänkin aika myöhään
Omasta kokemuksesta voin sanoa että Jumala vastaa rukouksiin, mutta mikä se vastaus on niin se on toinen kysymys, Jumala ei ehkä aina vastaa meidän antamissamme raameissa.
Mutta yritä rukoilla edelleen ja jätä kaikki Jumalan käsiin, myös se yksinäisyys ja halu saada puoliso, kysy jumalalta miten Jumala haluaa sinun käyttävän oman elämäsi, haluaako Jumala että kuljet yksin vai jonkun kanssa, ei Jumala halua oman lapsensa kärsivän, mutta meidän kuuntelutaidoissamme on joskus vikaa, ehkä joskus jumala haluaa sanoa meille jotain mutta emme kaikelta muulta huomaa tai kuule Hänen ääntään. Eli jätä Jumalan käsiin kaikki koko elämäsi ja pyri lähemmäksi Jumalaa ja kysy minne Hän tahtoo sinut kuljettaa. Myös siinä naimisiin menossa pitäisi olla mukana Jumalan johdatus ja siunaus, muuten se voi mennä pieleen.
Onko tämä kuinkakin yleistä helluntailaisuudessa että jäädään kädet ristissä odottamaan että jotain tapahtuu. Tosiasiahan on ettei Jumala mitään tee, eikä mihinkään puutu. Hän on antanut meille kaikki tarvittavat välineet aivoista lähtien että teemme ja hoidamme itse asiamme.
Jaa kyllä minä olen ainakin kerinnyt aika moneen paikkaan, vaikka Jumalan johdatusta olen yrittänyt kysellä. Olen mm. viiden lapsen isä ja pyöritän kahden alan yritystä, että monenlaista on menossa. Mutta ongelma on siinä, että jos toimimme jossakin asiassa missä tahansa asiassa ominpäin ilman Jumalan johdatusta ja siunausta, niin me vain hajotamme asioita ja teemme vahinkoa, mutta jos osaamme kysyä etsiä ja kuunnella Jumalan tahtoa ja johdatusta, niin silloin me todella rakennamme jotakin emmekä vain riko jotain kuten muuten tapahtuisi, jos olemme kuuliaisia Jumalan äänelle ja tahdolle, silloin me voimme rakentaa elämäämme Jumalan johtamana.
"haluaako Jumala että kuljet yksin"!...hohhoh. Raamatussa JO sanotaan että Jumalan tahto on: ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Ja Minä luon hänelle kumppanin. Joten lopeta tuommoisen ehdottelu. Jokaisen tulee avioutua ja elää perhe-elämää, ellei itse tahdo olla yksin! Sydämmetön ajatus sinulta tuolle kärsivälle sydämelle. Ajattelisit mitä sanot!
Hauska tuo otsikko. Saa hymyn kasvoille :)
otsikko kertoo enemän kuin uskotkaan...
"Arto T "
Kun itsellä menee hyvin, niin on helppo puhua johdatuksista.
Menepä sanomaan tuo "Jumalan johdatusta " hänelle joka on korviaan myöten veloissa, avioliitto hajalla ja lapset hungingolla.
Hän xxx sinun " johdatuksille.", sillä elämä on joillekin helvettiä, vaikka on kuinka uskovainen, ja johdatuksissa.
Joillakin on vain myötätuuli ja kaikki onnistuu ja toisilla vastatuuli, myrskyä ja kaikki epäonnistuu. Ja siihen ei jumaluus, eikä muukaan pyhyys mitään vaikuta. Elämä vain on joillakin vaikeaa, se on tuskaa ja tuskaa.
Nimimerkki body puhuu täyttä asiaa.Käyn itsekin samaa läpi.Tälläkin palstalla joidenkin on helppo tulla toista neuvomaan kun kaikki menee hyvin.
ap. onko snulla lapsia? Se voi olla nimittäin pikkuinen ongelma.
Joo, on vaikeea tietää että pitääkö se puoliso itse valita, vai kuulla joku "ääni". Itse se kai pitää. No, entä jos ei ole kemiaa uskovien miesten kanssa? Pitääkö pakottaa häävuoteeseen itsensä?
Ja, ei uskovia ole edes 50/50, vaan noin 20% miehiä ja 80% naista. Miten käy 60 % naisista? Naimattomuus on armoton kohtalo. Itsemurha on minullakin käynyt mielessä useita kertoja. kovasydämmisimmät "neuvojat" uskovat, jo perheelliset ovat kaikein pahimmat. Hekun aina neuvoo vaan että uskova vain se puoliso saa olla, se on synti jos avioutuu ei-usovan kanssa. MUTTA KUN NIITÄ EI OLE OLEMASSA! Ne on korppikotkia ne neuvojat oikein! Itse eläävät auvoista perhe-elämää jo lastenlastensa kanssa, kun muilla ei ole edes sitä ensimmäistä lasta. Onko spermapankkiin meno lapsen saamiseksi synti, jos ei ole sopiva uskova puoliso osunut kohdalle?Kumpi on isompi synti, ottaa ei-uskova puoliso, vai käyttää spermapankkia?
Kun meissä uskovissa on lakihenkisiä, tuomitsevia, 2-tien kulkijoita ym rikkinäisiä paljon, tuntuu että oisikohan turvallisempaa valita ei-uskova. Kun on suurempi tarjonta, voisi löytyä joku kiva ihminen. Mutta onko tällainen ajatus kiusaus, joka täytyy hyljätä?
Joillekin Jumala johdattaa puolison kotivelle, tuntuu epäreilulle että minulta vain Hän sulkee ovia nenän edestä tässä asiassa.
Miksi sinä sotket Jumalan omaan kelvottomuuteesi ja syyttelet häntä.
Lopeta se aviopuolison haikailu ja ala elää täysillä Herralle, niin saat uskoa, että SITTEN alkaa tapahtua...
Etsikää ENSIN Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin teille annetaan...
Oliko Batseba uskossa kun Daavid avioutui ja teki huorin hänen kanssaan ja murhasi aviomiehensä naisen seksin takia? En oikein usko. Batseba teki huorin. Ei ollut uskovainen nainen se, oli naimisissa toisen miehen kanssa. Siinä meni uskova ja ei-uskova naimisiin. Oliko tosin Daavid edes uskova kun tapatti haureuden kohteensa aviomiehen, jotta saisi toisen miehen vaimon itselleen??????
Batseba ei ollut helluntailainen.
Ei myöskään Daavid.
Daavidista Raamattu todistaa että hän oli jumalan mieleinen. Tms. eikö?
Niin molemmathan he huorin tekivät, sekä David, että Batseba, mutta saivat rangaistuksensa, kun heidän lapsensa kuoli.
Mehän olemme kaikki armahdettuja syntisiä ja vaikka kuinka mokaisimme, Jumala antaa anteeksi, jos pyydämme anteeksi ja teemme parannuksen.
Joten miksipä Batsebakin ei olisi ollut uskovainen kuten David oli, emme sitä tiedä kun Raamattu ei kerro Batsebasta mitään tätä seikkaa valaisevaa.
Jumala tuntee kuitenkin sydämet ja David katui tekoaan kovin ja rakasti Herraa kokosydämisesti, kuten voimme lukea Davidin kirjoittamista Psalmeista ja siksi hän oli Jumalan mielen mukainen mies, kuten Raamattu sanoo.
Vaikka Raamatussa onkin tällainen esimerkki, en todellakaan usko, että Jumala laittoi sen siksi Raamattuunsa, että uskovat tekisivät samoin, vaan jotta heidän heikkoutensa rohkaisisi meitäkin syntisiä.
Hekin olivat ihan tavallisia ihmisiä, vaikkakin David olikin kuningas, mutta Jumala ei katsokaan henkilöön, vaan rakkauttamme ja uskoamme Jeesusta, lähimmäistämme ja erityisesti myös Israelin valittua kansaa kohtaan.
#"Arto T "
Kun itsellä menee hyvin, niin on helppo puhua johdatuksista.#
Eli en olisi alkuunkaan lähtenyt tähän ketjuun, jos en olisi itse kokenut tuota samaa minkä aloittaja, minäkin olen kokenut yksinäisyyden, lähes täydellisen yksinäisyyden, kerran jopa sielunvihollinen tarjosi itsemurhaa, viesti oli että hyppää tuosta kaiteelta alas niin huolet ja yksinäisyys on ohi, mutta valhettahan se olisi ollut.
Mutta kuten sanottua minäkin olin vuosia erittäin yksinäinen, kunnes eräänä päivänä muistaakseni keskiviikkona Jumala sanoi minulle, tällä viikolla minä vastaan sinun rukoukseesi ja samalla viikolla sain kirjeen ihmiseltä jonka olin kerran aikaisemmin tavannut kuukausia aikaisemmin, tämä kirje lopulta johti seurusteluun ja avioliittoon. tilanne oli kuitenkin aluksi ristiriitainen koska kyseinen ihminen ei ollut uskossa, ja olin epävarma mitä tehdä, minäkin tiedän sen raamatun kohdan että taivalta ei voi lähteä kulkemaan uskomattoman ihmisen kanssa. Kuitenkin johdatus oli niin päivänselvä ja kiistaton että aloimme seurustelemaan, kuitenkin noin kuukauden kuluttua seurustelun alkamisesta tuo ihminen tuli uskoon. Mutta en kehoita ketään muuta kokeilemaan samaa perässä, eikä voi niin ajatella että tuo kääntyy kun alan seurustella sen kanssa.
#Kun meissä uskovissa on lakihenkisiä, tuomitsevia, 2-tien kulkijoita ym rikkinäisiä paljon, tuntuu että oisikohan turvallisempaa valita ei-uskova. Kun on suurempi tarjonta, voisi löytyä joku kiva ihminen. Mutta onko tällainen ajatus kiusaus, joka täytyy hyljätä?
Joillekin Jumala johdattaa puolison kotivelle, tuntuu epäreilulle että minulta vain Hän sulkee ovia nenän edestä tässä asiassa. #
Jos koet että Jumala tietentahtoen sulkee ovia edessäsi, niin voi kysyä onko siihen joku syy, haluaako Jumala kenties koetella sinua vai onko sinulla joku juttu kesken Jumalan kanssa joka sinun pitäisi käydä läpi. Minusta sinun pitäisi käydä vielä rukoukseen Jumalan edessä ja kysyä missä nyt mennään ja mitä Jumala haluaa. se että olet katkera Jumalalle ei ole hyvä asenne, sillä ei Jumala halua omille lapsilleen mitään pahaa ja tietää kyllä mitä he tarvitsevat.
Se että ajattelet että ei-uskovainen voisi olla parempi puoliso kuin uskovainen on kyllä aika huono ajatus minusta, Toki ei uskovaiset ehkä ovat avoimempia näissä seurusteluasioissa, mutta kyllä se ristiriita jossakin vaiheessa voisi esille tulla ja sitä on vaikea korjata, todennäköisesti voisi käydä niin että sinun oma uskosi sammuisi koska sinulla on katkeruutta jo nyt.
Jumala ei koettele ketään. (kirkkoraamattu)
Eipä tosiaankaan koettele. Käsittämätöntä syyttää Jumalaa tai odottaa Jumalalta apua kun on niin saamaton nahjus ettei saa hommattua itelleen akkaa.
>>>Jumala sanoi minulle, tällä viikolla minä vastaan sinun rukoukseesi
Ei siellä niin sanota, vaan ettei Jumala ketään KIUSAA, vaan jokaista kiusaa hänen omat himonsa!!!
Seurakunnat on vissiin aika sisarvoittoisia, joten hankalaahan tuo on puolison löytäminen? Miehillä on taas enemmän varaa mistä valita?
Vaan onpa niissä srk:ssa poikamiehiäkin, kumma kyllä. Tai ehkä ei, jos vanhoihinpoikiin/ikisinkkuihin vähän tutustuu.
Olen sitä mieltä, että luonteiden yhteensopivuus on huomattavasti puheen tasolla olevaa uskovaisuutta tärkeämpää. Eihän ns. tosiuskova (heikko tiukkapipo) voi mitenkään hyväksyä avarakatseista sydämen tasolla uskovaa. Jolle taas toisen tiukkapipoisuus ja lakihenkisyys tuottaa turhaa ahdistusta.
Nuoruuden kokemus eräästä vapaiden suuntien seurakunnasta oli se, että eipä siellä olisi tarvinnut todellakaan poikamieheksi jäädä, vaikka eukko olikin jo kotona.
Nuoruuden kokemus...
ap lienee lähes nelikymppinen kuin Mooses. Nuoret sopeutuvat helpommin erilaisiin tapoihin ja luonteenpiirteisiin, vanhempana mieli jäykistyy. Oma minä on itsestä ookoo, siinä ei nähdä muokattavaa... toisten ihmisten pienetkin virheet ja puutteet taas häiritsevät niin, ettei pariutumisia tapahdu kuin harvoin.
Ehkä se suurin viettikin on jo laantunut...
Itse sanoisin enemmänkin niin, että maallistuneen ja modernit arvot omaavan ihmisen ei kannata seurustella uskovaisten kanssa, olivatpa nämä mitä ryhmää tahansa. Ongelmia voi tulla niin seksuaalisuuden, sukuklaissuhteiden kuin lasten kasvatuksenkin kanssa - mikäli niin pitkälle mennään.
Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat monille uskoville vaikeita. Himoa ei oikeastaan saa tuntea kuin papin aamenen jälkeen ja sehän on luonnollisesti satua. Estot voivat olla melkoisia ja sellaiset asiat, joita normi-ihminen ei pohdi, ovat uskoville arkipäivää. Rationaalisesti ajatteleva ihminen huomaa kyllä ongelmat jo seurusteluaikoina. Neitsyenä kolmekymppiseksi pysytellyt ihminen ei ole luultavasti mikään ihannekumppani. Valitan, niin se vain on. Ongelmia on, varsinkin silloin, jos kokemukset ovat eriävät ja odotukset sukupuolielämästä myös.
Myös suhtautuminen jo pieneen alkoholin käyttöön voi olla tuomitseva: yksi paukku kuussa on alkoholismia.
Lasten kasvatuksessa ongelmat ovat luonnollisesti suuria. Samoin, mahdollinen painostus siihen, että puolisokin itsensä "pelastaa", on usein kovaa.
Jos aikuinen ihminen odottelee kumppania "Jumalan ohjauksella", jossakin on vika. Peiliin kannattaa katsoa. Jo se ajatus on omituinen, että odottaa "puolisoa". Kertoo uskonnollisuudesta. Ensin kannattaa HUOLELLA tutustua ihmiseen ja miettiä sitten, onko aihetta syvempään suhteeseen. Jos toisen kanssa ei ole asunut yhdessä, hänestä ei tiedä MITÄÄN.
Jumala ei taida kauheesti enää puolisoita jaelle kun Aadamkin heti syytti Jumalaa kun Eevan kanssa sitä kiellettyä hedelmää olivat mutustelleet? "Vaimo jonka Sinä minulle annoit."
Taidat "Potifarintalossa" olla ns. ronkelipumpulienkeli, kun et älyä ottaa niistä tilaisuuksista vaarin, jotka Isä Jumala on jo tuon 11 vuoden aikana eteesi johdattanut. Meinaan ei Isä Jumala suinkaan taluta eteesi mahdollista kumppania, vaan järjestää tutustumismahdollisuuden sinulle siihen. Ja Isä Jumalalle on syytä kertoa kaikki ne ominaisuudet tai omituisuudet, joita sinä puolisoehdokkaassa arvostat ja odotat hänessä olevan, sillä ei Isä Jumala järjestä sinulle mitään ns. sokkotreffejä tai anna ikäänkuin sikaa säkissä; vaan hän antaa sinulle sen mukaan kuinka sinä asian hänelle esittelet..
Ota nyt se rohkea askel erilaisissa tilanteissa ja lopeta turha urputtaminen asiasta, niin siitä se siilautuu kondikseen..
1. Kor
7:8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
mutta jos eivät voi hillitä itseään, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. 1 Kor. 7:9.
Aamen!
Misssä vipyy puoliso?
tulee rollaattorilla vastaan kunhan aikas odotat.
Taisi jo olla rollaattori ovesi takana, käyhän katsastamassa!
Tätä aloitusta pohtiessani tuli vain ohimenen mieleeni, että toimitko muissakin merkittävissä asioissa samalla tavalla. Asunnon hankinnassa, auton ostossa tai yleensä arkeen liittyvissä asioissa. Rukoileminenhan kaikkien asioiden puolesta on hyväksi.
Eli eikö asioiden hoitaminen jää puolitiehen tai kokonaan hoitamatta, jos rukoilee,- mutta ei toimi.
Mitä puolison valintaan liittyviin tekijöihin tulee, niin eikö ne ole lihallisuuteen liittyviä alueita. Ulkonäkö , vartaloon liittyen, persoonallisuus tempperamenttisyyteen.Kaikki on geneettisyyteen liittyviä asioita, joihin ihminen ei voi vaikuttaa.
Jäljelle jää vain pelasatumiseen liittyvä asia eli puolison tulisi ymmärtää ja uskoa mitä JUMALAN aivoittama pelastus on ja on ottanut sen vastaan ja näin elää armossa elämäänsä.
"Jäljelle jää vain pelasatumiseen liittyvä asia eli puolison tulisi ymmärtää ja uskoa mitä JUMALAN aivoittama pelastus on ja on ottanut sen vastaan ja näin elää armossa elämäänsä."
No mutta on meitä uskoviakin erilaisia, jo pelkästään luonteenlaatujen puolesta. Olisihan se hyvä löytyy sopiva.
Itse en usko, että sopisin kovin kitkatta yhteen esim. hyvin sosiaalisen ylistyksenjohtajan tai "evankelistatyypin" kanssa :)
Tuossa edellä pohdin, miten kasvun kautta ihminen mahdollistuu laajentamaan ryhmää,- johon ihastuu. Ihastumiseen liittyvät tekijät on alitajuisia ja lapsuudesta saakka kypsyneitä asioita.
No, onko motiiviaihisellä kasvattaa itseään tällä alueella on jo toinen asia,- mutta todellisuus on, miten puolisot mahdollistuvat elämään KASVUN KAUTTA rikasta ja onnelista elämää olkoompa persoonalliset ja fyysiset piirteet minkälaisia tahansa. Juuri tuohon todellisuuteen liittyy,- ettei avioero ole ratkaisu parisuhteseen,- koska ero eo poista ihmisen sisäisiä alitajuisia tekijöitä. Uudessa suhteessa samat asiat alkavat aktivoitua. Tosin alkoholismi ja väkivaltaisuus puolisossa muuttaa kuvioita.
Jos olisin vapaa, niin itse tänä päivänä mahdollistun ihastumaan ja rakastumaan laajaan ryhmään. Olisipa kumppani puhelias tai hiljainen,- voimakaaasti tempperamenttinen tai ei. "Naisellinen" tai ei jne..... Ainut kriteeri jää jäljelle tämöä ajattelutapa ja suhde JUMALAAN. Ateistin kanssa olisi liian vähän kosketuspintaa ajatellen rikasta parisuhdetta ja yhteistä elämää.
PS.
Toisen ihmisen kautta eläminen sotkee aina ihmissuhteista, olipa kysymys kummanin valinnasta tai parisuhteesa elämisestä tai lasten elämään liittyviin ongelmiin jne....
Taitaa tässä ketjussa olla enemmän ateisteja ja pilkkaajia kuin uskovaisia.
Mitä?? Eikö uskovat olekaan samasta puusta veistettyjä?? Onko heillä erilaisia mielipiteitä?? :-O
tuoss kultaa odotellessa kuuntele tuota---ole hyva on kaunista
http://www.youtube.com/watch?v=ytIdRbb026g
Oih, miten hyvä ääni miehellä... jotenkin slaavilainen sävy - en ole aiemmin kuullutkaan tätä, kiitos.
No, uskovaisena tietenkin rukoilet sitä kaunista ja rikasta neitsyttä, joka on hyvin koulutettu ja palkattu, vai? Sitten vielä kaunisvartaloinen ja nöyrä, joka täyttää
kaikki toiveesi,niinkö?
Hyvä neuvo, taarkista kantasi, jos et etsi ihmistä rinnallesi, mitä sitten siellä kitiset?
Typerää ulinaa ja kiukuttelua, tipu ensin maahan haavemaailmastasi ja jää
Jumalan Armon varaan, joka on parempi sänkykaveritoiveesi, siitä se taas vaan kiikastaa, sano suoraan.
Niin, tai jos on nainen, ei kelpaa kun huippurikas, keskusteleva, pitkä, hoikka ja komeakroppainen miesmannekiini, empaattinen, sympaattinen, huumorintajuinen, kohtelias, älykäs, komea ja valkohampainen, tumma vahvatukkainen ja ruskeasilmäinen pastorismies, joka myös hyvin kunnioitettu seurakunnassa.
Arto T:lle.
Yksin minäkin sain tallustaa pitkään. Pieni kolmen vuoden seurustelu toki oli ja se vaan enempi hajotti kuin rakensi....sitten alkoi tapahtua - vihdoinkin!
Olin tuolloin lopettanut tuon "3 vuoden hajottamon" ja tulenpalavasti rakastunut erääseen ei-uskovaan oman alani ihmiseen, jonka olin juuri tavannut ulkomailla. Mutta homma ei vaan edennyt ......juuri uskonasioiden takia. Asia raastoi mieltäni, sillä koin, että tässä oli se oikea, mutta halusin tehdä Jumalan tahdon.
Sitten aivan yllättäen - keskellä tätä kaaosta - löysin uskovan puolison; täydellisyyttä hipovan naisen joka edelleen kahdenkymmenen vuoden kuluttua kääntää miesten päät. Menimme pika pikaa naimisiin. Suuria tunteita ei tainnut kummallakaan olla, mutta kai olimme mieltyneet toistemme ulkonäköön ja siihen, että olimme molemmat uskossa. Lisäksi olimme lähestulkoon samalla alalla.
Sitten kolme kuukautta häiden jälkeen tämä ulkomaan tuttavuus soitti; kertoi valehdelleensa minulla kaiken; oli kihloissa tuolloin lkun tapasi minut ,mutta nyt "vapaa." Minä jouduin vastaamaan, että olin mennyt naimisiin 3 kk sitten. Kyllä puhelu hieman säväytti, se on pakko sanoa. Mutta edelleen naimisissa ja lapsia iso läjä.
Joskus elämä vaan yllättää juuri silloin kun ei odota. Mutta Jumalan tahtoa kannattaa kysellä avioliittoasioissa. Se on yksi suurimmista ratkaisuista mitä ihminen tekee.....
Voi että sentään, miten hurskas ajattelutapa "minulla on puoliso, joka edelleen kääntää miesten päät" - siis tosi tärkeä pointti arvatenkin ja "miellyimme toistemme ulkonäköön" - voiko enää pinnallisempaa ajattelutapaa uskovalla (?) ihmisellä olla - no ei voi.
Niin ja laittakaa nyt sitten sekin, kuinka kaikki maailman vastakkaistasukupuolta olevat TEITÄ niin kauheasti yrittivät saada lankeemukseen! Ja jo melkein
hairahduittekin , mutta sitten vuosien ulisemisten jälkeen itte otitte sen puoliskon joka teitä nyt sitten oikein miellytti....... jaa, jaa, kyllä nämä jutut on kuultu, ja sitten ootte taas täällä kitisemässä ja valittamassa, kun Se lähti vetään ja ero tuli.
Niinpä niin, eipä ole mitään uutta taivaankannen alaa.
Kaimalle;
Kiitos vastauksestasi, niin se on kun aina vain pystyisi olemaan lähellä Jumalaa ja kulkemaan Jumalan johdossa, niin silloin ainakin pahimmat karit saisi elämässä kierrettyä
Mutta,- eikö vanhurskauden valtakunnassa eläminen juuri ole sitä, miten luottaa JUMALAN tahdon toteutumiseen merkittävissäkin asioissa. Jos ihminen alkaa puntaroida ja epäröidä mikä on JUMALAN tahto, niin koko arki häiriintyy ja koko perhe on sossunluukulla elätettävänä. Aivan kuin pälyilisi pilviä taivaalta mitä kannattaaa tehdä ja mitä ei.
Todellisuus on,miten JUMALA johdattaa valittujaan valmissa teoissa ja ihminen ei edes itse tiedä, mitä huomenna tai ensivuonna tapahtuu. Omassa elämässäni ja arjessani olen tarkoin havainnut, miten JUMALA ohjaa aivoituksiensa toteutumista asioiden kautta.Vasta jälkeenpäin havainnoin miten kitkattomasti palaset loksahtivat paikoilleen laajassa palapelisssä.
Ainut asia,- jonka pidän takaroivossani onm se, että ihmisen on elettävä todeksi ja olla aktiivinen ja uskoa ja tiedostaa miten on kaiken vallan antanut Jeesukselle; Jeesus Kristus on Herra ja näin mahdollistuu toteutumaan JUMALAN aivoittama elämä.
Ihan hirvittää jo ajatuskin, jos minun varassa /ymmärryksessäni olisi tulevaisuus ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat. Edelleen muistan tiedottaa. Lukekaapa ajatuksen ja ajan kanssa Jesaja 32 ja ymmärtäkää, mikä osa on ihmisellä ja mikä osa; Jeesus Kristus on Herra.
Sukupuolijärjestelmän tutkija Henry Laasanen mielestä yhä useampi ”kunnon mies” jää yksin, osa pysyvästi – eikä kaikille naisillekaan riitä sellaisia kumppaneja, joita nämä etsivät, koska etsintä keskittyy ”parhaaseen A-ryhmään”.
Henry Laasanen on tutkinut parisuhdemarkkinoiden markkina-arvoa muun muassa pro gradussaan. Sen pohjalta syntyi myös kirja ”Naisten seksuaalinen valta”.
Markkina-arvoteorian peruslähtökohtana on, että parisuhdemarkkinoilla menestyvät parhaiten miehekkäät miehet ja naiselliset naiset. Epäsuhta syntyy tilanteesta, jossa naiset tavoittelevat vähintään itsensä tasoista, mutta mielellään ”miesten huippua” edustavaa miestä, mutta miehille kelpaisi myös omantasoinen partneri.
Yksittäisellä nuorella miehellä on tässä tilanteessa vähän keinoja murtaa kierre, Laasanen sanoo.
– Mies voi toki muuttaa elämäänsä investoimalla markkina-arvoonsa tai naissuhteiden hankinnassa tarvittaviin taitoihin. Mutta aika monella on edessä vetäytyminen suosiolla pariutumismarkkinoilta, koska osallistumisen vaihtoehtoiskustannukset ovat liian suuret.
Naisten tavoittelun lopettaminen ja keskittyminen naisettoman poikamieselämän hyviin puoliin voi olla jonkin aikaa toimiva vaihtoehto, mutta se ei ratkaise ongelmaa pidemmällä aikavälillä, hän muistuttaa.
– Pidemmän tähtäyksen investointi on tietysti pariutumisen toiselle kierrokselle. Kun ikää kertyy, alkaa pariutumisen toinen kierros, jossa naisten preferenssit ovat muuttuneet vakautta arvostavaan suuntaan. Pidemmän tähtäyksen strategian ongelma piilee siinä, että keskeisimmät pariutumisen ja nuoruuden vuodet menevät ”hukkaan” yksinäisyydessä.
Mutta miten ongelma pitäisi sitten ratkaista? Laasanen ei ota asiaan kantaa, vaan vastakysyy: miksi ongelmaa ei tunnusteta ja tunnisteta?
– Vasta sitten parisuhdemarkkinakeskustelussa puhuttaisiin myös miehistä, miesten kielellä.
Lähde: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/62577-tutkija-yha-useampi-sinkkumies-ei-loyda-koskaan-naista
Näin karkeasti yleistäen, niin helluntailaiset menevät aika nuorina naimisiin (siis he, jotka pääsevät naimisiin). He tutustuvat teineinä unelmiensa tyttöihin ja poikiin erilaisissa helluntailaisten nuorten tapahtumissa, konfan nuorten ylistysteltalla, missä poppi soi, kädet heiluu ja kaikilla on hauskaa.
Helluntailaisteinit saavat nojailla toisiinsa, pussailla ja hyväillä toisiaan konfassa ja nuortenilloissa, mikä aikuisille ei ole sopivaa käytöstä. Parhaaseen A-ryhmään kuuluvat helluntailaissukuun syntyneet viedään päältä jo tuolloin.
Ne, jotka eivät pääse naimisiin tässä ensimmäisessä aallossa, niin he jäävät ulkopuolelle kuvioista, ja jäljellä on enää niitä estyneimpiä mörköjä. Ja tähän kun vielä lisätään se, että muille kuin nuorille ei ole kunnon tilanteita hieroa tuttavuutta, niin syrjäytyminen avioliittomarkkinoilta on tosiasia.
Normaalissa kokoustoiminnassa ei mitään erityisiä ihmissuhteita luoda, toisaalta helluntailaisessa skenessä syvältä pelastuneet miehet ovat kovaa valuuttaa helluntailaisilla avioliittomarkkinoilla. Päihde- ja huumetausta yhdessä pitkän vankilatuomion kitaransoittotaidon kera on sitä kovinta valuuttaa helluntailaisilla avioliitomarkkinoilla.
Mee nyt sitte härmålantin nuapurmuahan rysslantiaan, nii sieltä se lööttyy se levveepersiinen veerushka. Siellä on naesta mistä ottoo. Eekä tarte ennee puutteessa kärvistellä. Ku ne veerushkat ja venlat ee ou pihtarija missää asjassa eekä ou ijällä pilattuja, jos lie muullakkaa.
Nii jotta siellä se oottaa sinnuu se muatuska tae tievuska. Eekä kule vielä rollaattorilla. Suattaa vaekka mersulla tae pemarilla ajjoa kurraottoa.
Riippuu paljo sinusta Potifarintalossa, jotta tykkeetkö äetistä vae tyttärestä. Vuan suattaahan se äetihi tulla sitte tyttären matkassa tae tyär äetisä matkassa härmålantiaan, ku vonkaelet. Nii on sitte rattosampoo ku on vilskettä siellä Potifarintalossa.
Monesti kuulee höpistävän, kun on halu muodostaa sen pari suhteen, niin alkaa hirvee polemiikki näiden kahden välillä, että onko Jumala puhunut sulle tästä, oletko saanut merkkiä, että olemme oikeat toisillemme. Ja sit alkaa se kyräily, kun ei Jumala millään konstilla ilmoita tahtoaan suhteen muodostamiseen. Toiset tykkää toisistaan ja halu olis suhteeseen, mtta kun ei Jumala puhu ja ilmase millään muotoo hyväksyntäänsä, ja kerro, olkaa hyvä ja naikaa toisenne. Missähän kohtaa raamattua kerrotaan, etttä puolisoa ette voi ottaa, ennen kuin minä sinun Jumalasi puhun sinulle ja lähetän selvästi tulkittavan merkin. Mennäksesi naimisiin. Luulempa, että näitä merkkejä ootellessa, uskovat kuolee sukupuuttoon!!! Mitä mieltä? :)