nyt on taas se aika kun raha makaa metsässä. Ei muuta kuin ämpäri ( maksaa euron, ellei ole valmiina jotain sankoa) kouraan ja mustikoita poimimaan. Saa kuulema 5 e/ litra ja maistuu kai ne omassa nälkäisessä suussakin niiden heinien lisukkeena. Myöskin kanttarellit odottaa poimijaansa ja torilla kelpaavat ostajille. Tateillakin tienaa, ainakin jossain päin Suomea ihan kivat päiväpalkat, verottomana ja laillisesti. Haperoilla ei ole kauppa-arvoa, vaan maistuvat mainiolta paistettuna.
köyhyys vex
luomumimmi
459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Työttömät metsään poimimaan mustikoita, sieniä, puolukoita jarisuja ja käpyjä! Saa samalla raitista ilmaa ja liikuntaa. Olisi oikein työttömälle päästä metsään, samalla voi tuktkia luontoa ja kerätä oksia ym leikekirjaa varten.
Talvisin työttömät voisi pitää tiet pumesta vapaana, raivata metsässä polkuja, ja siistiä metsää. Paljon olisi tärkeää työtä, se pitää vaan löytää. Yhteiskuljetus busslla ja eväät,mikä olisikaanmukvampaa kun istahtaa lumihankeen ja nauttia kuumaa kaakaota, pakkaskelillä??? AI että, mä menisin ilomielin, jos en olisi töissä. Menkääpä työkkäriin, ja kerrotte intohimonne metsää kohtaan, varmasti saatte heti paikkan metsän raivaajana.
Niin eipä kyllä metsässä näe muuta kuin vanhempia naisia ja miehiä minun lisäkseni.Kun olin lapsi niin menimme koko perheen voimalla mustikkaan, sieneen ja puolukkaan.
Pomijoiden ikärakenteesta päätellen näin on ollut tapana tehdä silloin kun suuret ikäluokat olivat lapsia.Nyt täällä Helsingissä ainakin näkee kaupungin asuntojen pihalla suuren grilliharrastuksen. Lapsille ostetaan karkkia ja perheiden vanhemmat istuvat grillillä kaljaa ja siideriä nauttien.Ikävä todeta, mutta uusavuttomuus on kovinkin näkysällä. Ei syödä sieniä, puhumattakaan, että osattaisiin käsitellä sieniä vaikka Martat antavat joka vuosi maksutonta sieniopastusta.
Kuulun myös Marttoihin ja kuluttajaliittoon. Opastettiin ja niin opastetaan edelleenkin, mutta sieniharrastus ja kotiruuan valmistus kiinnostaa enemmänkin paremminkuolutettua väkeä jotka myös harrastavat kierrätystä ja miettivät hiili jalanjälkeä.
Maaseudulla on varmaan työttömiä ja vanhemmat työttömät käyttävätkin metsänantimia hyväkseen ja pyrkivät muutenkin neuvokkuuteen.
Pessimistisesti totean, että nuorempi syrjäytyvä sukupolvi alkaa olla menetettyä sukupolvea.Kokevat kaikenlaisen neuvomisen holhoamisena ja sen aikaa kun on rahapäivä ostavat kaljalaatikoita ja kaljapöhnässä elävät utuista elämää kuvitellen olevansa glamoröösejä.
En käsitä, miksi lumen luonnissa pitää käyttää kalliita koneita, kun työttömiä on pilvin pimein? Heille vaan lapiot ja kolat käteen, niin kyllä irtoaa. Palkka tieysti työn mukaan. Mitä enemmän kolaat ja putsaat, saat enempi palkkaa. Tuo työ on semmoista et hyvin voi luistaa hidastaa vauhtia.
Tunti ja yksi piha piiri pitää olla kolattu! Kunto kasvaa ja mieli virkistyy, ja tulee hyödyllistä tekemistä, eikä tarvi kalliita auroja kyttää.
Sitten metsään vaan seillä riittää työtä, risujen keräämistä ja marjojen, se on myös antoisaa ja pitää mielen iloisena. Kävyt kans pitää muistaa.
Sitten kolmas olisi vanhusten ulkoiluttaminen, koirien ulkoiluttaminen, lapsiperheet tarvii apua, kaupungin kadut ja puistot putsausta tarvii... voi voi töitä riittää. Jos minä olisi päättäjä, laittaisin heti kaikki työttömät joukolla mtesään.
Siinä se ongelman ydin että töitä riittää mutta ei palkan maksajia.
Ei työt ole mihinkään kadonneet mutta päättäjät ovat pilanneet kaiken. Ilmaisia töitä ei kukaan halua tehdä. Haluaisitko itse?
Kaikki tukityöllistämistoimenpiteet on niin pyllystä. Kohta on yksi sukupolvi pilattu täysin työkyvyttömäksi.
Itse olen sitä ikäluokkaa että töihin lähdettiin 15-16 vuotiaana jos ei koulu maistunut tai ei vanhemmilla ollut varaa kouluttaa. Aloitin työt 16-vuotiaana ja palkkaa sain niinkuin jokainen joka teki töitä. Nykyään sellainen ei ola enää mahdollista. Kumpikaan omista lapsistani ei koskaan saanut edes kesätöitä vaikka joka vuosi hakivat. Täällä itäsuomen pikkukaupungissa kaikki menee vähän suhteilla jakoon.
Tyttö on suorittanut kaksi eri ammattitutkintoa mutta tehnyt vain siivous ja puhelinmyyntityötä. Muuta ei ole tarjolla. Poika opiskelee ammattikorkeassa eikä ikinä ole saanut oikeaa palkkaa. Minun ikäluokkani oli tuon ikäisenä töissä, naimisissa ja usealla jo lapsiakin.
Nykynuorilla, vaikka eivät olisi syrjäytyneitäkään, on eri arvot kuin meillä oli. Pitää olla omaa aikaa ja omaa tilaa, arvostetaan enemmän laiskottelua ja nautiskelua kuin toisten edestä uhrautumista, raatamista ja hikoilua. Enkä heitä siitä moiti. Jokainen on oman onnensa seppä. Mitä hyödyttää raataa ja palvella kun siitä ei mitään laakeriseppeleitä jaella. Jos ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan niin ei se ketään muutakaan kiinnosta.
Kaljottelua päätyökseen harrastavat surettavat minua. Elämä mnee heiltä hukkaan