Onko sinulle tärkeää kuulua johonkin tiettyyn seurakuntaan/kirkkokuntaan, vai voisitko yhtä hyvin kuulua johonkin toiseen?
Seurakuntasi/kirkkokuntasi.
Kysymys
1569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
MInulle on tärkeää kuulua siihen seurakuntaan ja opin muotoon, johon Jumala on minut johdattanut. Jos jostain syystä pitäisin toista parempana ja siirtoa Jumalan tahdon mukaisena, vaihtaisin tietenkin seurakuntaa.
Tämä ei merkitse, ettenkö kunnioittaisi toisenlaisen valinnnan tehneitä ja siunaisi kaikkia veljiäni ja sisariani muissa seurakunnissa.
Siunausta kaikille uskoville kaikissa kirkkokunnissa / seurakunnissa / herätysliikkeissä ja hengellisissä yhteisöissä.
Lisääntyköön armo ja rauha ja keskinäinen yhteys uskovien välillä kuulummepa johonkin tai olemme kuulumatta mihinkään "kuppikuntaan". Tärkeintä on kuulua uskon kautta Kristukseen ja Jumalan universaaliin seurakuntaan.
Itse arvostan paikalliseurakuntaa ja pidän siihen kuulumista tärkeänä, mutta hyväksyn toisinajattelunkin.
Hyvää ja onnellista elämää Kristuksessa Jeesuksessa jokaiselle palstaa lukevalle. Herra on hyvä kaikille.
Kiitos 'seurakuntalainen' viisaasta vastauksestasi.
Siunausta Sinullekkin.
Kuulun paikkakuntani uskovista koostuvaan paikallisseurakuntaan. Siis ilman mitään kylttejä, sillä kaikki kyltit ovat raja-aitoja ja ihmisten kehittämiä rakennelmia. Paikalliseurakuntantaan kuuluu kaikki paikkaunnan uudestisyntyneet uskovaiset. Se on tärkeää!
Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon ja tunnustan sen oppia.
Olen toisinaan käynyt myöskin ortodoksisessa kirkossa, sekä suomalais-, että venäläis-ortodoksisessa. Kuuntelen ja seuraan myöskin katolilaisia messuja, ym.
En ole enää vuosikausiin käynyt nk. vapaissasuunnissa, joiden oppeja ja toimintaa pidän hengellisesti pinnallisina, epävakaina ja raamatunvastaisina.
Itsepä kysyitte.
Oliko aloitus jälleen provo, josta päästään haukkumaan kristittyjä?
Johonkin uskontokuntaan kuuluminen johtuu ensinnäkin siitä seikasta mihin maahan ja kulttuuriin sattuu syntymään. Jos vanhemmat vielä lisäksi kuuluvat johonkin tiettyyn suuntaukseen, kasvaa lapsi siihen luonnostaan, mitään kyseenalaistamatta. Jos taas vanhemmat eivät ole uskovia ollenkaan tai vain nimeksi, voi lapsi hakeutua nuorena tai aikuisena johonkin oman maan kulttuuriin sopivaan seuraan. Usein hän päätyy siihen synnintunnossaan, kuoleman pelossaan, masentuneisuudessaan, vankilassa oltuaan tai muuten sekavassa mielentilassaan, hakiessaan onnettomalle elämälleen vaihtelua ja uutta suuntaa.
Voikin sanoa että, miten makaat niin petaat ja usko on yksi ulospääsytie.
Harva uskova on siin "tosiuskova", vaan hakeutunut vain muiden samankaltaistensa "nimikristittyjen" seuraan.
En kuulu mihinkään srk, sillä haluan olla vapaa ja itsenäinen, eikä minun tarvitse lupia kysellä eikä selityksiä tehdä, joten tämä sopii minulle.
Mutta myös uskonto saattaa olla niin henkisesti väkivaltaista, että se nimenomaan itse aiheuttaa kaiken tuon pahan, kuten omalla kohdallani, helluntailaisten lapsena, aikoinaan kävi. Löysin armollisen Jumalan vasta evankelisluterilaisesta kirkosta, Jumalan seurakunnasta, jota antikristilliset ja saa'tanalliset helluntailaiset tälläkin foorumilla jaksavat jatkuvasti pilkata, sillä he vihaavat evankeliumia, hyökkäävät sitä vastaan. Eivätkä he siedä, että uhri pääsi pakoon, eikä unohda, vaan muistaa heidän tekonsa.
Itse olen tullut uskoon 2003 ja aloin etsimään seurakuntaa, johon liittyä vaimoni kanssa. Kävimme usein kaikissa kaupunkimme surakunnissa (en luterilaisessa, koska en pidä sitä Raamatun mukaisena seurakuntana). Lopulta liityin vapaaseurakuntaan. Olisin itse halunnut liittyä helluntaiseurakuntaan, mutta Jumala halusi minun liittyvän vapikseen. Syyt sain selville vasta usean vuoden jälkeen. Nykyisin käyn enemmän muissa vapaiden suuntien srk:ssa, vaikka kuulunkin yhä vapikseen.
Kannattaa käydä ja oppia tuntemaan muitakin seurakuntia kuin omansa. Nykyisin olen kaiketi "seurakunnaton" sillä toimimalla avustus/hyväntekeväisyys toiminnassa tapaa paljon ihmisiä eri seurakunnista (lutkuista, pienet putiikit, pelastusarmeijalaiset jne)
Itse voisin mielestäni kuulua mihin tahansa Raamatulliseen seurakuntaan (en siis voisi kuulua lutkuihin, katolisiin, ortodoksiin jne).
> Jumala halusi minun liittyvän vapikseen <
Miten se tapahtui. Kerro ihan yksityiskohtaisesti ja tarkasti.
Kuulun raamatullisesti uskovien luterilaisten raamatulliseen seurakuntaan. En voisi kuulua epäraamatullisiin seurakuntiin, kuten esim. epäraamatulliseen ei-raamatullisesti uskovien luterilaisten tai ei-raamatullisesti uskovien helluntailaisten epäraamatulliseen seurakuntaan.
Seurakuntani on osa SEURAKUNTAA, koska sen jäsenet ovat osa Kristuksen ruumista.
Piraattiseurakunnista en ole kiinnostunut. Monissa sellaisissa pilataan evankeliumi sekoittamalla siihen lakia. Ihmismielen uskonnollisia ja kiivaita seurakuntia. Se heijastuu ulospäin vihamielisyytenä kaikkia muita kohtaan.
Kuulun hell.srk:taan, juuret lapsuudessa siihen.
Uskovana voisin olla jossakin muussakin seurakunnassa, helluntailaisuus ei ole minulle se joka olisi yli muiden seurakuntien tai kirkkokuntien..
Mielestäni suhde Jumalaan on ykkönen.
Mää taas kuulun lutterilaiseen heaven.seurakuntaan.
Jätä hell ja tuu sinäkin meiän kirkkoon.
Mie tuun ison selelinipun kanssa.