Tätä kirjottaessani tajuan olleeni masentunut jo lapsesta saakka. Elämäni on ollut pelkkää harmautta ja hirveää pelkoa erilaisia asioita kohtaan. Olen ensimmäiset rauhoittavat lääkkeeni saanut 17v paniikkihäiriöön. Toisinaan meni vuosia, että pärjäsin alakuloni kanssa, mutta aina kuitenkin putosin johonkin josta nousin bentsojen avulla.
Viime kesänä avioeroni jälkeen, en enää rauhoittavia saanut surkeaan olooni. Sain Lyricaa, Mirtatzapia, SSRI nukahtamislääkkeen (imovave tms)
Tämän lääkityksen myötä astuin alas tuonelaan, en ollut oma itseni. Tein järjettömiä asioita, en ottanut vastuuta edes itsestäni. Ei edes selviä muistikuvia tuolta ajalta.
Tuon lääkityksen lopetin vuoden 2012 alussa, oloni tuntui hyvälle. Pian kuitenkin heräsin horroksestani ja ymmärsin keittäneeni itselleni sellaisen sopan, josta ei selvitä puheilla eikä työllä.
Kesän 2012 vaivuin psykoottiseen masennukseen, jouduin suljetulle osastolle. Olin aivan loppu, toivoin kuolevani. Kaikki oli yhdentekevää. Luovutin =(
Se miksi istun tässä ja kirjoitan tätä referaattia sairaasta elämästäni on pitkälti Seroquel Prolong lääkkeen asiota. Olen herännyt eloon, oloni on normaali. En eristäydy muista, elämä kiinnostaa taas. Haluan hoitaa talouttani, ottaa vastuuta asioista, haluan nähdä lasteni kasvavan.. tiedän voittavani kaikki eteen tulevat vaikeudet.
Mutta... kun yritän etsiä käyttäjäkokemuksia Seroquelista, törmään vain negatiivisiin kokemuksiin. Kauhutarinoita siitä, miten ko lääke rappeuttaa aivoni, miten tämä lääke tuhoaa kehoni, lopettamisen suhteen ei anneta mitään toivoa. Auts
Lääkärini sanoi tänään, että vuoden ajan ainakin syön lääkettä annoksella 200mg - 400mg. Niinpä, itse olin kovasti innoissani vielä eiliseen saakka, kun koin tämän parantumisen ihmeen lääkkeen avulla. Lääke joka on eräiden lähteiden mukaan myrkkyä aivoille.. eräs lähde kertoi narkomaanien vierottuvan huumeista helpommin, kuin Seroquelista vierottuminen onnistuisi.
Onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa lääke ilman lääkärin ohjetta? Vai mikä onkaan kohtaloni?
Viime kesänä avioeroni jälkeen, en enää rauhoittavia saanut surkeaan olooni. Sain Lyricaa, Mirtatzapia, SSRI nukahtamislääkkeen (imovave tms)
Tämän lääkityksen myötä astuin alas tuonelaan, en ollut oma itseni. Tein järjettömiä asioita, en ottanut vastuuta edes itsestäni. Ei edes selviä muistikuvia tuolta ajalta.
Tuon lääkityksen lopetin vuoden 2012 alussa, oloni tuntui hyvälle. Pian kuitenkin heräsin horroksestani ja ymmärsin keittäneeni itselleni sellaisen sopan, josta ei selvitä puheilla eikä työllä.
Kesän 2012 vaivuin psykoottiseen masennukseen, jouduin suljetulle osastolle. Olin aivan loppu, toivoin kuolevani. Kaikki oli yhdentekevää. Luovutin =(
Se miksi istun tässä ja kirjoitan tätä referaattia sairaasta elämästäni on pitkälti Seroquel Prolong lääkkeen asiota. Olen herännyt eloon, oloni on normaali. En eristäydy muista, elämä kiinnostaa taas. Haluan hoitaa talouttani, ottaa vastuuta asioista, haluan nähdä lasteni kasvavan.. tiedän voittavani kaikki eteen tulevat vaikeudet.
Mutta... kun yritän etsiä käyttäjäkokemuksia Seroquelista, törmään vain negatiivisiin kokemuksiin. Kauhutarinoita siitä, miten ko lääke rappeuttaa aivoni, miten tämä lääke tuhoaa kehoni, lopettamisen suhteen ei anneta mitään toivoa. Auts
Lääkärini sanoi tänään, että vuoden ajan ainakin syön lääkettä annoksella 200mg - 400mg. Niinpä, itse olin kovasti innoissani vielä eiliseen saakka, kun koin tämän parantumisen ihmeen lääkkeen avulla. Lääke joka on eräiden lähteiden mukaan myrkkyä aivoille.. eräs lähde kertoi narkomaanien vierottuvan huumeista helpommin, kuin Seroquelista vierottuminen onnistuisi.
Onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa lääke ilman lääkärin ohjetta? Vai mikä onkaan kohtaloni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin syön ko.lääkettä..siis ketipinoria nukkumiseen vain 25mg illalla nukkumiseen joka ei muuten vaikean ahdistuksen takia onnistu..ja pelkään jo tuolla annoksella sivuvaikutuksia. mutta mutta..ystäväni toimii nuorten psyk.sairaanhoitajana ja seroquelia käytetään hyvin yleisesti nuorilla,ja olen ymmärtänyt että se koetaan turvallisena myös nuorille..ja toisaalta, mitä vaihtoehtoja sinulla on? syödä lääkettä joka auttaa ja saada ehkä haittavaikutuksia tai kärsiä helvetintuskia koko loppuelämä? mikäli siis muut lääkkeet ja terapia on läpikäyty..? näitä tässä itsekin pohdin ja vaikeaahan tämä on,mutta oma ahdistus on ollut ainakin niin suurta että itsemurhaa haudoin ja se se on ainakin pahempaa kuin mahdolliset läälkeiden haitat..
Muista, että nettiin päätyvät yleensä kertomaan omia kokemuksiaa juuri ne ihmiset, jolla on jotain valitettavaa. En minäkään huikkaa kaupan infotiskille kiitosta kaupasta lähdettyäni, mutta lampsin sinne heti puhkuen ja puhisten jos jokin on mennyt kaupassa asioidessa pieleen.
Jos olet vuosien lääkekokeilujen jälkeen vihdoin löytänyt lääkkeen, joka saa olosi tuntumaan normaaliksi niin onneksi olkoon. Ei mielialalääkkeitä huvikseen ole kehitetty vaan ihmisten avuksi. Jos olet jo vuosia syönyt lääkkeitä huonolla menesyksellä, niin ei ole mitään syytä huonoon omatuntoon tai itsensä syyllistämiseen kun on löytänyt vihdoin lääkkeen, joka toimii omalla kohdalla. Jos joudut syömään lääkettä lopun ikääsi ollakseen onnellinen niin mitä sitten? Onko parempi olla lääkkeettä masentunut ja allapäin? Luota omaan kokemuksiksi, olethan itse oman mielialasi paras asiantuntija.