Minulla oli kehitysvammainen poika,joka vammastaan huolimatta eli hyvää
elämää.Matkusteli palvelukodin muiden asukkaiden kanssa.Nautti kesällä
mökkielämästä ja luonnosta ja oli muutenkin äidin iloinen vesseli.
Kun hän sitten äkillisesti kuoli ,niin sain pariltakin taholta kuulla että eikö se
ollut helpotus ? Vastasin että ei todellakaan ollut .Rakastin lastani aivan yhtä
paljon kuin ns.terveitä lapsia rakastetaan.Kuitenkin vielä jankattiin että eikö kuitenkin ollut helpotus.Törkeää mitätöidä toisen ihmisen elämän merkitys ja äidin suru vain sillä perusteella että on kehistysvammainen ja ajatella niin suppeasti,että niputtaa kaikki kehitysvammaiset samaan.
Eli heidän mielestään ilmeisestii roikkuvat pyörätuolissa kuola suupielistä valuen ja ölisevät.
Nämä kyseiset möläyttelijät olivat myös nähneet poikani,eli tiesivät että hän ei ollut mikään ns.toivoton tapaus. Ja vielä lisäksi,vaikka ajattelisi noin,niin eikö sitä kuonoa voi pitää kiinni,eikä aiheuttaa toiselle lisää mielipahaa suuren
surun keskellä. Toivoisin ihmisiltä että miettisivät kaksi kertaa mitä suustaan ulos päästävät.
elämää.Matkusteli palvelukodin muiden asukkaiden kanssa.Nautti kesällä
mökkielämästä ja luonnosta ja oli muutenkin äidin iloinen vesseli.
Kun hän sitten äkillisesti kuoli ,niin sain pariltakin taholta kuulla että eikö se
ollut helpotus ? Vastasin että ei todellakaan ollut .Rakastin lastani aivan yhtä
paljon kuin ns.terveitä lapsia rakastetaan.Kuitenkin vielä jankattiin että eikö kuitenkin ollut helpotus.Törkeää mitätöidä toisen ihmisen elämän merkitys ja äidin suru vain sillä perusteella että on kehistysvammainen ja ajatella niin suppeasti,että niputtaa kaikki kehitysvammaiset samaan.
Eli heidän mielestään ilmeisestii roikkuvat pyörätuolissa kuola suupielistä valuen ja ölisevät.
Nämä kyseiset möläyttelijät olivat myös nähneet poikani,eli tiesivät että hän ei ollut mikään ns.toivoton tapaus. Ja vielä lisäksi,vaikka ajattelisi noin,niin eikö sitä kuonoa voi pitää kiinni,eikä aiheuttaa toiselle lisää mielipahaa suuren
surun keskellä. Toivoisin ihmisiltä että miettisivät kaksi kertaa mitä suustaan ulos päästävät.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuntuu minustakin pahalta. Riittää noita ihmisiä, jotka eivät elämstäymmärrä mitään. Jokainen ihminen on yhtä arvokas tai Taivaallisen Isän luoma. Eivät meidän lahjat, rotu sukupuoli tee erotusta. Sinulle oli varmasti tämän pojan lähtö erittäin kova paikka. Kun on hoitanut häntä tiiviisti ja pitempään kuin muita lapisia niin tunneside on jopa voimakkaampikin. Ehkä nän ajattelemattomat saattavat tarkoittaa, että nyt selviät arjesta helpommalla kun jään enenmmän aikaa ja vaputta, mutta sinulla on nyt suuri tyhjä aukko pojan paikalla.
Otan osaa rakkaansi poismenoon.
Mitä ihmettä? Aivan järkyttävää! Voiko noin tunteettomia ihmisiä olla edes olemassa? Ei lapsen erilaisuus koskaan hävitä äidin syviä tunteita lastaan kohtaan. Itselläni on kaksi tervettä lasta ja olen aina korostanut heille ihmisten erilaisuutta. Meillä on tuttavapiirissä myös kehitysvammainen lapsi ja lapseni leikkivät hänen kanssaan samalla tavalla kuin olisi terve lapse kyseessä. En voi käsittää, miksi nykyajan ihmiset karsastavat vammaisuutta!
Yritä Emo jaksaa eteenpäin. Sinulla oli varmasti täydellinen lapsi ja saat surra häntä kaikessa rauhassa. On kenties jätettävä ihmisten oudot kommentit oman onnensa nojaan!
> En voi käsittää, miksi nykyajan ihmiset karsastavat vammaisuutta!...Sinulla oli varmasti täydellinen lapsi <
Minä taas käsitän oikeinkin hyvin. Miksi eivät karsastaisi?
Tuttavapiirissäni on eri-ikäisiä ja eriasteisia vammaisia ja voin vakuuttaa, etteivät kaikki suinkaan ole hoitajille ja ympäristölle harmittomia, aurinkoisia äidin iloisia vesseleitä kuten ketjun aloittajanimimerkin lapsi kaiketi on ollut. Tuskin hänkään mikään "täydellinen lapsi oli", kun kerran oli palvelukodissa.
Lähipiirissäni on murkkuikäinen vammainen lapsi, joka on varsinainen riesa ja murheenkryyni kaikille. Myös omalle perheelleen. Lapsi on välillä aurinkoinen mutta seuraavassa hetkessä väkivaltainen ja arvaamaton. Häntä ei voi hetkeksikään jättää yksin, sillä mieleen voi juolahtaa aivan mitä tahansa päätöntä. Voi esimerkiksi heittää tietsikan parvekkeelta alas, on pari kertaa heittänytkin. Hän on vaarallinen sekä itselleen että läheisilleen.
Kommentistani huolimatta otan osaa viestiketjun aloittajan suruun, jonka syvyyttä ja aitoutta en mitenkään tohdi epäillä.
En ole väittänytkään,että poikani oli täydellinen lapsi.Hän oli jo iältään aikuinen,siksi
palvelukodissa.Vammaistenkaan ei ole hyvä asua vanhempiensa luona koko
aikuisuuttaan,koska sitten kun vanhemmat kuolevat on ko.henkilöllä paljon vaikeampaa lähteä ja sopeutua palvelukotiin.Ajattelutapasi mukaan siis myös
kaikkien ns.terveiden väkivaltaisesti ja arvaamattomasti käyttäytyvien kuolemaa
voisi pitää helpotuksena ? Noh,jokainen ajattelee mitä lystää,mutta mielestäni on edelleen törkeää pitää kenenkään ihmisen kuolemaa helpotuksena vain omien
käsitystensä/ennakkoluulojensa takia,asiasta sen enempää tietämättä.
tekstistäsi saa käsityksen että mielestäsi kaikki kehitysvammaiset ovat samanlaisia, ja vähempiarvoisia kuin ns terveet, oletko oikeasti sitä mieltä? jos olet niin täytyy sanoa että ei sinulla paljon järki päätä pakota. jos sinun tuttavapiirisi kehitysvammaiset ovat riesoja ja murheenkryynejä kaikille niin ei se tarkoita että kaikki ovat!
aloittajalle: törkeä oli kommentti, eikö ihmiset tajua että vaikka se lapsi olisi vihreä ja 10raajainen, niin se on silti vanhemmilleen se oma lapsi jota on rakastettu alusta asti. tarkoitan siis että vaikka se lapsi olisi kuinka erilainen kuin ns terve lapsi, niin se on silti vanhemmilleen se oma rakas lapsi. minä olen tottunut elämään oman terveen rakkaan lapseni kanssa, sinä olet tottunut alusta asti elämään ja rakastamaan omaa kehitysvammaista lastasi.
joka tapauksessa, otan osaa suruusi ja toivon jaksamista ja älä välitä(vaikka se vaikeaa onkin)tuommoisista törkeistä kommenteista
>Ajattelutapasi mukaan siis myös kaikkien ns.terveiden väkivaltaisesti ja arvaamattomasti käyttäytyvien kuolemaa voisi pitää helpotuksena ? >
No nythän tämä meni mielenkiintoiseksi. Siis kenen käsitysten/ennakkoluulojen mukaan minun pitäisi jonkun kuolemaa arvioida, ellei omieni? Minulla muuten EI ole ennakkoluuloja, vaan käsitykseni perustuu todelliseen tietoon hyvinkin erilaisista ja eritasoisista vammaisista ja heidän käytöksestään. Edelläkertomani esimerkki oli vain yksi tapaus lähipiiristäni.
Kerronko toisen todellisen tapauksen? Tuntemassani perheessä on - tai siis oli - terveiden lasten lisäksi yksi kehitysvammainen poika, joka murrosikään ehtiessään muuttui vaarallisen väkivaltaiseksi ympäristöään ja erityisesti äitiään kohtaan. Hän uhkaili tätä milloin milläkin teräaseella.
Lopulta äidin oli muutettava pois kotoa, jolloin vammainen poika käänsi väkivaltaisen käyttäytmisen itseensä kohdistuvaksi. Hän nyrhi saksilla miehiset sukuelimensä pois ja veti ne vessasta alas. Ehti kuolla verenvuoroon ennenkuin kukaan ehti hätiin. Onneksi.
Traaginen ja hirveä tapaus sinänsä, mutta kuolema oli tässäkin tapauksessa läheisille sekä suru että helpotus.
Vastaukseni ylläolevaan oletusväittämääsi on todellakin KYLLÄ.
Läheisiään ja jopa täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan väkivaltaisesti käyttäytyvien persoonallisuushäiriöisten (= hullujen) kuolema on mielestäni suuri helpotus kaikille, sekä läheisille että ympäröivälle yhteiskunnalle.
Miksi suotta hymistellä.
Nimimerkille Tosiasiat tiedostettava olet todella inhottava,sairas,ylimielinen,itsevaltias,
itsekäs,järki/tunneköyhä ja häpeällinen ihminen.Sietäisit hävetä,mitä kirjoittelet.
ihmettelen jos et osaa hävetä.Osanottoni aloittajalle,helppoa se ei ole läheisen
menettäminen,suru vie oman aikansa voimia ja jaksamista sinulle.
Edelleen pointtini on se,että vaikka ajattelisi mitä tahansa asioista ja omaisi
vaikka millaisia mielipiteitä,niin sen leipäläven voi pitää kiinni,eikä aina
möläyttää kaikkea ulos.On ihan sallittua hetken aikaa ajatella miltä toisesta
saattaa oma kommentti tuntua ,eikä aina olla vaan minä,minä,minä ja
minun mielipiteeni.Kun ei voi koskaan tietää oliko se kuollut äidin vesseli vai
saksilla riehuva "hullu" ja miten omaiset kuolemaan suhtautuvat.
Joten,hieman hienotunteisuutta ja muidenkin tunteet huomioonottamista,KIITOS !
>vaikka ajattelisi mitä tahansa asioista ja omaisi
vaikka millaisia mielipiteitä,niin sen leipäläven voi pitää kiinni,eikä aina
möläyttää kaikkea ulos>
Eikös tuo sama koske yhtälaillla sinua itseäsi? Miksi sinä saisit vapaasti ilmaista mielipiteesi ja moittia muitten mielipiteitä, mutta minä ja muut mahdollisesti samoin ajattelevat emme saisi?
Sitäpaitsi; jos tarkkoja ollaan niin alkuperäinen kommenttini ei edes koskenut sinua lainkaan, vaan oli tarkoitettu näille realiteetteja tunnistamattomille hymistelijöille. Olen pahoillani, jos loukkasin äidin surua. Se ei ollut tarkoitukseni.
Kommenttini ei ole mitenkään ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että kunnioitan äidin surua ja otan osaa suruusi.
"Läheisiään ja jopa täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan väkivaltaisesti käyttäytyvien persoonallisuushäiriöisten (= hullujen) kuolema on mielestäni suuri helpotus kaikille, sekä läheisille että ympäröivälle yhteiskunnalle."
Montako tällaista lähiomaista "tosiasiat tiedostavalta" nimimerkiltä on kuollut? Varsinkin jos ei ole oikeasti kokemuksen syvää rintaääntä, niin ehkä tosiaan kannattaa jättää kommentointi väliin. Ja on erikoista ylipäätänsä väittää ja yleistää, että tuollaisten ihmisten kuolema olisi suuri helpotus kaikille.
Oma pari vuotta sitten kuollut veljeni ei ollut kehitysvammainen, mutta todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen, pahasti alkoholihuuruinen ja enenevissä määrin vaarallinen itselleen ja lähiympäristölleen. Hänen itsemurhansa jälkeen omani ja muiden lähiomaisten suru on ollut pohjaton. Vanhempamme eivät tahdo toipua millään hänen kuolemastaan. Näin parin vuoden jälkeenkään en itse pysty puhumaan hänen kuolemastaan itkemättä. Mekin kohtasimme epähienotunteisia ihmisiä yllättävän paljon - tosi rankkaa. Kaikkea ei tosiaan tarvitsisi töräyttää esille, oli sitten mitä mieltä asioista tahansa.
Lämpimin ajatuksin osanottoni suuressa surussanne ja jaksamista.
> Ja on erikoista ylipäätänsä väittää ja yleistää, että tuollaisten ihmisten kuolema olisi suuri helpotus kaikille.<
Tuo varmaan pitää paikkansa, lähinnä siksi että ihmisiltä useimmiten puuttuu joko elämänkokemusta, rohkeutta tai tietoa ilmaista ajatuksensa suoraan.
Meillähän hymistellään asiasta kuin asiasta. Kuolemakin on siivottu niin näkymättömiin ettei siitä enää edes puhuta suoraan. Ihmiset "menevät pois", "nukkuvat pois" tai "siirtyvät tuonpuoleiseen". Hymisteleviä kiertoilmaisuja kaikki.
Omat läheiseni kuolivat, niinkuin me kuolemme ajallamme kaikki.
Olen jo kypsässä iässä, joten perheessäni ja lähipiirissäni on ollut paljon kuolemaa, myöskin näitä oman käden kautta tapahtuneita ratkaisuja parikin. Molemmat tapaukset järkyttivät aikoinaan perhettä ja lähipiiriä todella syvästi, mutta nyt vuosikymmenten päästä pystytään jo myöntämään, että kumpikin tapaus oli pitkällä aikavälillä ajatellen ympäristön kannalta siunaus.
Asioissa tuppaa aina olemaan kaksi puolta.
Hei
Jos sinulla on kokemusta siitä, että vuosikymmeniä vei, niin sitä suuremmalla syyllä en ymmärrä, miksi tämä pitää tulla esittämään tänne parhaillaan sureville, myös äidille, joka kutsuu lastaan äidin iloiseksi vesseliksi.
Olen itsekin elämänkokemusta omaava useamman lähiomaisen luonnollisen kuoleman kautta, viimeksi saattelin lievästi kehitysvammaisen "suvun riesana" olleen perheettömän tätini viimeiselle matkalle kädestä pitäen. Olen myös kolmen lapsen äiti, joista yksi on huonosti käyttäytyvä "häirikkö". Veljestäni jo kerroinkin.
Ketään heistä en toivoisi kuolleeksi. Suvusta löytyy kyllä niitäkin, jota ilahtuivat siitä, että nyt tuostakin suvun riesa-tädistä päästiin ja myös sen kertoivat kun täti ei ollut vielä edes haudassa. Perintö kyllä kiinnosti (huom, itse en peri, joten voin kommentoida asiasta tavallaan ulkopuolisena).
Tällä palstalla moni hakeekin apua ja tukea suruunsa ja joutuukin kohtaamaan "totuuksia" tilanteessa, jossa kaipaavat lohdutusta. Selkeästi väärä palsta surun käsittelylle. Aloittaja käytti sanaa möläyttely, epähienotunteisuus voisi myös kuvata tällaista. Joskus on vaan hyvä arvioida missä tilanteessa kannattaa pitää mielipiteensä itsellään ettei pahenna tilannetta.
Aloittaja: tämä palsta saattaa tosiaan vaan pahentaa oloa, joten apua voisi hakea ennemmin ammattiauttajilta, (järjestettyä) vertaistukea muualta, jutella ystävien kanssa tms. Jaksamista sinulle, lämpimin ajatuksin.
>Jos sinulla on kokemusta siitä, että vuosikymmeniä vei, niin sitä suuremmalla syyllä en ymmärrä, miksi tämä pitää tulla esittämään tänne parhaillaan sureville, myös äidille, joka kutsuu lastaan äidin iloiseksi vesseliksi.<
SIKSI että halusin avata asiaan näkökulmia, joita ainakaan edelläolevien kommenttien kirjoittajat eivät selvästikään itse ole tulleet ajatelleeksi.
Nyt ne saattavat tuntua julmilta ja ahdistavilta - siitä olen pahoillani - mutta kun ajattelette tarkemmin, niistä voi jopa olla lohtua.
Muistutan vielä, että en suinkaan kohdistanut ensimmäistä kommenttiani iloista vesseliään surevalle äidille, vaan näille parille hyssyttelevälle kommentaattorille joitten mielestä "jokainen elämä on yhtä arvokas" ja toisin ajattelevat ovat sydämettömiä ja elämästä mitään tietämättömiä julmureita.
Kärsimystä on monenlaista. Pitäisikö mm. näitten persoonallisuudeltaan häiriintyneitten ihmisten käsittämättömistä hirmuteoista kärsimään joutuneitten ihmisten ja heidän läheistensä kärsimys ja tunteet hyssytellä olemattomiksi?
Toivottavasti sinulla on lapsia ja joku niistä kuolee.
Jos haluaa avata näkökulmia laajempaan keskusteluun, niin ehdottaisin, että varmaankin kannattaisi tehdä oma avaus. Uskoisin, että tämä iloisen vesselin äiti on tullut tänne hakemaan tukea ja lohtua, ei erilaisia näkökulmia.
Ok - luovutan.
Voimia ja jaksamista kaikille surutyötä tekeville.
Omasta kipeästä kokemuksesta tiedän, että surutyössä auttaa vain aika, niin kliseemäiseltä kuin se kuulostaakin.
Tuo nimimerkki Tosiasiat tiedostava on joku häirikkö,joka taitaa vaan pilkata
surevia ja surutyötä tekeviä.Hänenlaisistaan ei kannata välittää.
Toivottavasti sinulla on lapsia ja joku niistä kuolee.
Niin, tässähän oli myös kysymys siitä, että 'möläyttelijät' tunsivat kuolleen pojan, ja tiesivät ettei hän ollut mikään saksien kanssa riehuva hullu,vaan äidin iloinen vesseli. Ja vaikka nyt suusta pääsisikin vahingossa sammakko: 'eikö ollut helpotus', niin se on jo järjen köyhyyttä ja huonoa käytöstä jankuttaa 'eikö se nyt kumminkin ollut helpotus' siinä vaiheessa kun äiti on sanonut ettei todellakaan ollut helpotus.
Uskaltaako tässä enää suutansa avata? Ymmärrän nykyään niitäkin, jotka surevan kohdatessaan kääntävät päänsä tai vaihtavat kadun toiselle puolelle. Nykyihmisille kun ei tunnu kelpaavan mikään. Sanoi mitä tahansa, niin aina tuntuu menevän väärin.
Eivät kaikki ole saaneet kotona (tai koulussa) hyvää tapakasvatusta, eikä kaikille ole järkeäkään kauhalla annettu, joten olisiko viisainta jättää möläyttelijöitten ja taitamattomien lohduttajien sanomiset omaan arvoonsa. Turha niistä on kenenkään mieltänsä pahoittaa. - Tarkoitushan oli kuitenkin lohduttaa.
omasta mielestäni, jos tapaat läheisen menettäneen tutun/kaverin tms etkä tiedä mitä sanoa, niin älä sano mitään. pelkkä halaus kertoo jos sen etttä otat osaa suruun. näin et myöskään möläytä että "otan osaa, olipa kuitenkin helpotus". helpointa on vain vaikka halata ja kysyä kuinka jaksaa.