Käsitykseni mukaan maamme pitäisi olla maailman kärkimaita julkisen
terveydenhuollon saralla, mutta totuus on ilmeisesti toinen. Perustelen
väitteeni seuraavaksi kahdella esimerkillä, jotka tapahtuivat
lähimenneisyydessä.
Isöäitini kotikunta on Helsinki, mutta omistaa nurmijärveläiset sukujuuret ja
viettänyt Nurmijärvellä koko lapsuutensa sekä edelliset 40 kesää mökkiasumisen
muodossa (maksaen kunnalle luonnollisesti kiinteistöveroa). Sattui tapaturma,
jossa isoäitini kaatui ja löi päänsä betoniin, jonka seurauksena oli lähtö
Nurmijärven terveyskeskukseen. Hoitohenkilöstö totesi kylmän viileästi
isoäitini olevan ulkopaikkakuntalainen ja ohjasi isoäitini naama veressä
Helsinkiin saamaan hoitoa saamatta edes sidetarpeita haavaa varten.
Äskettäin sattunut tapaus oli vähintäänkin yhtä hämmentävä. Metsätöiden
lomassa sattuneen moottorisahaonnettomuuden seurauksena käteen syntynyt
avohaava pakotti isoäitini hälyyttämään paikalle ambulanssin. Kun on kyse
isosta vertavuotavasta avohaavasta, voidaan kaiken maalaisjärjen perusteella
olettaa, että kyse on akuuttia hoitoa tarvitsevasta tapauksesta. Ambulanssin
vietyä isoäitini Nurmijärven terveyskeskukseen, oli vastaus taas kerran yhtä
yllättävä ja tyly; emme voi hoitaa helsinkiläisiä ja ohjasivat isoäitini
ottamaan kotikuntaan yhteyttä, mikä ihmetytti kovasti myös sairaankuljettajia.
Tämän jälkeen matka jatkui vertavuotavana taksilla kohti Marian sairaalaa,
jossa hoitoon päästiin.
Tapaukset pistävät miettimään, missä menee kiireellisen ja kiireettömän hoidon
raja ja mikä on ihmisen terveyden kunnioitus, ovat kuntarajat ja byrokratian
koukerot mitä tahansa.
terveydenhuollon saralla, mutta totuus on ilmeisesti toinen. Perustelen
väitteeni seuraavaksi kahdella esimerkillä, jotka tapahtuivat
lähimenneisyydessä.
Isöäitini kotikunta on Helsinki, mutta omistaa nurmijärveläiset sukujuuret ja
viettänyt Nurmijärvellä koko lapsuutensa sekä edelliset 40 kesää mökkiasumisen
muodossa (maksaen kunnalle luonnollisesti kiinteistöveroa). Sattui tapaturma,
jossa isoäitini kaatui ja löi päänsä betoniin, jonka seurauksena oli lähtö
Nurmijärven terveyskeskukseen. Hoitohenkilöstö totesi kylmän viileästi
isoäitini olevan ulkopaikkakuntalainen ja ohjasi isoäitini naama veressä
Helsinkiin saamaan hoitoa saamatta edes sidetarpeita haavaa varten.
Äskettäin sattunut tapaus oli vähintäänkin yhtä hämmentävä. Metsätöiden
lomassa sattuneen moottorisahaonnettomuuden seurauksena käteen syntynyt
avohaava pakotti isoäitini hälyyttämään paikalle ambulanssin. Kun on kyse
isosta vertavuotavasta avohaavasta, voidaan kaiken maalaisjärjen perusteella
olettaa, että kyse on akuuttia hoitoa tarvitsevasta tapauksesta. Ambulanssin
vietyä isoäitini Nurmijärven terveyskeskukseen, oli vastaus taas kerran yhtä
yllättävä ja tyly; emme voi hoitaa helsinkiläisiä ja ohjasivat isoäitini
ottamaan kotikuntaan yhteyttä, mikä ihmetytti kovasti myös sairaankuljettajia.
Tämän jälkeen matka jatkui vertavuotavana taksilla kohti Marian sairaalaa,
jossa hoitoon päästiin.
Tapaukset pistävät miettimään, missä menee kiireellisen ja kiireettömän hoidon
raja ja mikä on ihmisen terveyden kunnioitus, ovat kuntarajat ja byrokratian
koukerot mitä tahansa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta se on.
Syksyllä uurnille ja oikeita puolueita äänestämään.
Kyllä mä vaan sain hoitoa paimiolaisena, kun Lopella mökillä vedin sääreen kirveellä viime kesänä. Tosin Riihimäelle asti piti matkustaa ensiapuun, mutta Paimioon olisi ollut 100km.
Aika outoa. Helsinki ei maksa ilmeisesti kuluja Nurmijärvelle.
Itse olen useasti käynyt mökkikunnassa terveyskeskuksessa hoitoa saamassa ja hyvin on hoidettu. Lasku lähtee Espooseen.
Kummasta onkaan kysymys?
Ihmisten rahoista vai heidän terveydestä ja sen hoidosta?