Tunnetko syyllisyyttä, syytteletkö muita?

Juuri noissa hyväksikäyttötapauksissa tulee kirkkaasti esiin ihmisen syntisyys.
Sellaisen tekijä ei enää usko, vaan on uskostaan luopunut, kun voi toimia selvää Raamatun sanaa vastaan. Uskova taistelee ns. lihan himoja vastaan, eikä anna valtaa sellaiselle. Hän kauhistuu.
Itse asiassa Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa tietoisen syntielämän jättämisen. Tuo henki uskovalla on. Hänen ohjaksessaan kuljetaan aina Raamatun eli Jumalan Sanan mukaan. Milloinkaan se ei ohjaa sitä vastaan.

Vilpittömästi katuva ja Jeesuksen puoleen kääntyvä saa syntinsä anteeksi, eikä enää syntiä tee.

Tuli tietoisku, anteeksi, jos jotakuta ärsytän. Usein sekoitetaan uskova ja epäuskoinen, siksi selvennys.

1.1947 kirjoitti:

Juuri noissa hyväksikäyttötapauksissa tulee kirkkaasti esiin ihmisen syntisyys.
Sellaisen tekijä ei enää usko, vaan on uskostaan luopunut, kun voi toimia selvää Raamatun sanaa vastaan. Uskova taistelee ns. lihan himoja vastaan, eikä anna valtaa sellaiselle. Hän kauhistuu.
Itse asiassa Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa tietoisen syntielämän jättämisen. Tuo henki uskovalla on. Hänen ohjaksessaan kuljetaan aina Raamatun eli Jumalan Sanan mukaan. Milloinkaan se ei ohjaa sitä vastaan.

Vilpittömästi katuva ja Jeesuksen puoleen kääntyvä saa syntinsä anteeksi, eikä enää syntiä tee.

Tuli tietoisku, anteeksi, jos jotakuta ärsytän. Usein sekoitetaan uskova ja epäuskoinen, siksi selvennys.

Lue lisää

Piti sanomani vielä, etten syytä ketään. Tilivälit on kunnossa Herrani kanssa. Hän antaa kärsivällisyyttä muita ja itseäkin kohtaan:)))

1.1947 kirjoitti:

Piti sanomani vielä, etten syytä ketään. Tilivälit on kunnossa Herrani kanssa. Hän antaa kärsivällisyyttä muita ja itseäkin kohtaan:)))

Annahan nyt vielä pieni lisätietoisku.

Mitenkä parituhatta vuotta sitten (mahdollisesti) elänyt ihminen voi antaa anteeksi meidän aikamme rikolliselle?

Entä miten se auttaa rikoksen uhria?

1.1947 kirjoitti:

Juuri noissa hyväksikäyttötapauksissa tulee kirkkaasti esiin ihmisen syntisyys.
Sellaisen tekijä ei enää usko, vaan on uskostaan luopunut, kun voi toimia selvää Raamatun sanaa vastaan. Uskova taistelee ns. lihan himoja vastaan, eikä anna valtaa sellaiselle. Hän kauhistuu.
Itse asiassa Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa tietoisen syntielämän jättämisen. Tuo henki uskovalla on. Hänen ohjaksessaan kuljetaan aina Raamatun eli Jumalan Sanan mukaan. Milloinkaan se ei ohjaa sitä vastaan.

Vilpittömästi katuva ja Jeesuksen puoleen kääntyvä saa syntinsä anteeksi, eikä enää syntiä tee.

Tuli tietoisku, anteeksi, jos jotakuta ärsytän. Usein sekoitetaan uskova ja epäuskoinen, siksi selvennys.

Lue lisää

1.1947

Ei tuota kirjoittamaasi voi tietoiskuksi nimitää vaan ITSEKEHU se on ja muiden halveksimista.
Minä olen uskova, minä olen muita parempi, te muut elätte lihan himossa, te olette alhaisia.
Et ärsytä vaan solvaat ja panettelet järkeviä kansalaisia, etkä näe totuutta sieltä
uskontohuumepilvestäsi.
Tiedätkö, panettelu ja solvaaminen ovat rikoksia Suomen lakien mukaan.

Syytän sinua siitä, että teet kaikkesi palstan tason nostamiseksi tasolle, jonne tavikset eivät yllä.

bessie* kirjoitti:

Syytän sinua siitä, että teet kaikkesi palstan tason nostamiseksi tasolle, jonne tavikset eivät yllä.

Sua voisi syyttää innokkuudesta hunksin perässä laukkaamiseen.

jatkuvasti. kirjoitti:

Sua voisi syyttää innokkuudesta hunksin perässä laukkaamiseen.

Niin voisi. Ilmeisesti syytit?

Vaihdetaanpa tuon innokkuuden tilalle itsepäisyys, se on totuudenmukaisempi.

"Perässä laukkaaminen" on surkean epämääräinen ja tyhmä syytös, johon on vähän vaikeampi tarttua.

Tartun tuohon nikkiisi "jatkuvasti". Onko sinun sekaisen tuntuisessa mielessäsi joku järjestys, koskien JATKUVASTI kirjoittavalle vastaamisia?
Moneenko yhdelle nikille kirjoitettuun vastausviestiin olen oikeutettu yhdessä ketjussa tai yhdessä vuorokaudessa?

jatkuvasti. kirjoitti:

Sua voisi syyttää innokkuudesta hunksin perässä laukkaamiseen.

"jatkuvasti."

Älä syytä bessietä, ota hänet lempeänä kesäsateena, jonka lävitse kesäinen aurinko säkenöi.
Mutta mielellään saat mollata hänen joitain ajatuksiaan, joihinkin tekisi myrskytuuli ja salamoiva Ukkonen hyvää. :)

H.

"vertaisryhmään mars!"

Mikä plussa?
H.

hunksz kirjoitti:

"vertaisryhmään mars!"

Mikä plussa?
H.

hunkz

kolme plussaa jatkuvastille, kamaan!!!!!!

;D

vertaisryhmään mars! kirjoitti:

hunkz

kolme plussaa jatkuvastille, kamaan!!!!!!

;D

Neljä enkä itse laittanut yhtään

"Tilja K"

Aloittaja varmaan korjaa aloitustaan, tarkoittaako hän isää vai itseään, yksi sanamuoto teki minut epätietoiseksi.
"isensä", siihen en ole törmännyt.
Katson että jos tekee vakavan-oloisen aloituksen, pitää olla yksityiskohdissa tarkkana.
H.

"meeriamanda"

Kommunistin ja Demarin lapsena otin rippikoulun löysin rantein, nauroin siellä paljon, meillä oli joku uimarantaleirikin, taisi olla, aikoinaan, uranuurtaja nykyisille Jeesushassutuksille.
Menin sinnekin innokkaana, kun vanhemmat kehoittivat minua tutustumaan elämän menoon.
Vanhempani olivat valveutuneita ja tunsivat henkisen vahvuuteni.
Joten uskalsivat.
Kaikkien vanhemmat eivät tunteneet lapsiaan, taikka ajattelivat toisin.
Joten useat siellä itkivätkin, nuotiohartauksissakin.

H.

hunksz kirjoitti:

"meeriamanda"

Kommunistin ja Demarin lapsena otin rippikoulun löysin rantein, nauroin siellä paljon, meillä oli joku uimarantaleirikin, taisi olla, aikoinaan, uranuurtaja nykyisille Jeesushassutuksille.
Menin sinnekin innokkaana, kun vanhemmat kehoittivat minua tutustumaan elämän menoon.
Vanhempani olivat valveutuneita ja tunsivat henkisen vahvuuteni.
Joten uskalsivat.
Kaikkien vanhemmat eivät tunteneet lapsiaan, taikka ajattelivat toisin.
Joten useat siellä itkivätkin, nuotiohartauksissakin.

H.

Lue lisää

Vielä lisää syntyi muistikuvia ja ajatuskudelmia.
Joka vuosi pyrin olemaan mukana Joululaulujutussa, ja aina ihan ihqu-kirkossa.
Kallion kirkko, Stadissa on pääkohteeni, tietysti.
Ei maallinen kirkko ole minulle kirosana, eikä sen ajatuksetkaan.
Aina on hellyyttävää katsella kuinka nuoret tekevät siellä parhaansa, hartailtakin näyttävät.
Ainakin siten, miten minulle hartaus opetettiin.
Pyllyt pystyssä eivät vielä ole.
En sure heidän puolestaan, en iloitse heidän puolestaan.
Laulan vain niin komeasti kuin vielä pystyn.

Yhtä iloisena luen myös ilmastomuutoksesta ja muusta pelottelusta, EU mukaan luettuna.
Lapsethan ne siinä taas.
Varsinkin, koska kauanhan minun ei enää tarvitse.


H.

Ei kai enää sentään pyritä alistamaan uskonnolla. Tuntuu, että seurakunnan edustajat taipuvat melkein maahan saakka saadakseen väen pysymään
korkon helmassa. Avoimesti "kutsuvat" joukkoonsa ja kaikki kelpaavat.
Tämä on minun kokemukseni seurakunnan vapaaehtoistyöläisenä ja kirkkoon kuulumattomana.

Paljon on huonoja kokemuksia uskovista meidän ikäisillä. Itse olen ollut aika paljon tekemissä heidän kanssaan ja jos jotakin moitittavaa heistä olen löytänyt, olen tulkinnut sen persoonaan liittyväksi piirteeksi. Joskus muistan itseäni ojennetun joogaharrastukseni vuoksi, mutta tulkitsin sen "hyvää tarkoittavan" pienen sielun hädäksi lähimmäisestä. Mitäpä tuosta ottaisi nokkiinsa ?

Olkoon sitten näin, että olen väärässä (olet väärässä demete). En mielestäni ottanut kantaa opppiin, vaan sen kannattajiin ja muiden palstalaisten kokemuksiin heistä ja viittasin palstalla aikaisemmin olleisiin kirjoituksiin.

demeter kirjoitti:

Olkoon sitten näin, että olen väärässä (olet väärässä demete). En mielestäni ottanut kantaa opppiin, vaan sen kannattajiin ja muiden palstalaisten kokemuksiin heistä ja viittasin palstalla aikaisemmin olleisiin kirjoituksiin.

Lue lisää

väärinkäsitys siis. Minä puhuin VAIN opista, jota jankutetaan.

Anteeksi, demeter, kirjoitti:

väärinkäsitys siis. Minä puhuin VAIN opista, jota jankutetaan.

että opilla alistetaan ihmisiä. ("Sinun syntiesi tähden ristiinnaulittu...")
Tätä jargonia juuri synnyttäneelle äidille ristiäisissä ja isälle, myös herkässä tilassa, ja molemmilla yövalvomisia,
sekä murrosiässä vaikeassa tilanteessa olevalle pojalle ja tytölle!

On valittu vaikeat hetket, jolloin "sanaa" julistetaan!

tarkoitti taas? ---------------Joku portsari kieltämässä keskustelua keskustelupalstalla, kaikille avoimella?

Noin äkkiseltään ajattelisin, että useimmiten sen "huipentuman" olisi syytä olla anteeksi pyytäminen toiselta/muilta.

Kovin paljon lohtua tai hyvitystä en usko saavani ajattelemalla että no, varmaan hän nyt syyllisyyttä tuntiessaan kasvaa ihmisenä, mitäpä muista, hänen kasvuprosessinsa tässä nyt on ajateltava

bessie* kirjoitti:

Noin äkkiseltään ajattelisin, että useimmiten sen "huipentuman" olisi syytä olla anteeksi pyytäminen toiselta/muilta.

Kovin paljon lohtua tai hyvitystä en usko saavani ajattelemalla että no, varmaan hän nyt syyllisyyttä tuntiessaan kasvaa ihmisenä, mitäpä muista, hänen kasvuprosessinsa tässä nyt on ajateltava

Lue lisää

Se on vain väliprosessi, se toisilta anteeksi pyytäminen, siitä voi olla vielä pitkä matka omaan anteeksiantoon. Ja elämän koko mielekkyys on oikeasti kiinni siitä, pärjääkö ilman muiden tuomitsemista vai ei. Tarkoitan että ihan sama saatko anteeksiantoa muilta ihmisiltä, jos et pysty antamaan anteeksi itsellesi. Koska siitä taas syntyy häpeä.

Tässä samassa valossa on ihan sama mitä esim. sä ajattelet mun toilailuista :) tunnetko että kasvan ihmisenä vai en, ei se auta mua suuntaan eikä toiseen. Eikä silloin myöskään sua - pattitilanne.

Jos mä vaikkaa lyön sua, ja tunnen syyllisyyttä ja pyydän anteeksi, se juttu ei ole sillä ohi. Ei sun eikä mun osalta. Mua alkaa hävettää ja pysyn poissa sun luota, ja sinä opit ettet voi luottaa minuun. Jos taas pystyn katsomaan itseäni peiliin, koko tapahtuman, ja sen minkä tein, ja vielä hyväksyä että syy oli yksin minussa eikä missään muualla, silloin voin antaa itselleni anteeksi eikä se tapahdu uudestaan. Kohtaat uuden ihmisen kun en enää häpeä, ja ehkä luottamuskin voi palautua.

Tai jos varastan sulta. Tai puhun susta pahaa. Ihan sama mikä se "rikos" on.
Se on sen syyllisen prosessi. Uhrilla taas on oma prosessi joka ei liity tekijään, kun puhuit tuosta lohdusta tai hyvityksestä. Uhrikin voi tuntea syyllisyyttä siitä että antoi sen tapahtua. Niin kuin muuten usein onkin, isoissa jutuissa. Ja hänenkin pitää antaa itselleen anteeksi se.

Salander* kirjoitti:

Se on vain väliprosessi, se toisilta anteeksi pyytäminen, siitä voi olla vielä pitkä matka omaan anteeksiantoon. Ja elämän koko mielekkyys on oikeasti kiinni siitä, pärjääkö ilman muiden tuomitsemista vai ei. Tarkoitan että ihan sama saatko anteeksiantoa muilta ihmisiltä, jos et pysty antamaan anteeksi itsellesi. Koska siitä taas syntyy häpeä.

Tässä samassa valossa on ihan sama mitä esim. sä ajattelet mun toilailuista :) tunnetko että kasvan ihmisenä vai en, ei se auta mua suuntaan eikä toiseen. Eikä silloin myöskään sua - pattitilanne.

Jos mä vaikkaa lyön sua, ja tunnen syyllisyyttä ja pyydän anteeksi, se juttu ei ole sillä ohi. Ei sun eikä mun osalta. Mua alkaa hävettää ja pysyn poissa sun luota, ja sinä opit ettet voi luottaa minuun. Jos taas pystyn katsomaan itseäni peiliin, koko tapahtuman, ja sen minkä tein, ja vielä hyväksyä että syy oli yksin minussa eikä missään muualla, silloin voin antaa itselleni anteeksi eikä se tapahdu uudestaan. Kohtaat uuden ihmisen kun en enää häpeä, ja ehkä luottamuskin voi palautua.

Tai jos varastan sulta. Tai puhun susta pahaa. Ihan sama mikä se "rikos" on.
Se on sen syyllisen prosessi. Uhrilla taas on oma prosessi joka ei liity tekijään, kun puhuit tuosta lohdusta tai hyvityksestä. Uhrikin voi tuntea syyllisyyttä siitä että antoi sen tapahtua. Niin kuin muuten usein onkin, isoissa jutuissa. Ja hänenkin pitää antaa itselleen anteeksi se.

Lue lisää

Kristinuskon ja raamatun opetus siitä,
että mies joutui kitumaan helteessä kuoliaaksi ristinpuuhun naulattuna "sinun syntiesi tähden" tuntui raskaalta silloin murrosiässä rippikoululaisena.
Jotenkin implisiittisesti annettiin ymmärtää, että se ''perisynti'', mikä minussa jylläsi, oli seksuaalisuuteni.
Ahdisti, eikä ollut ketään, jolle puhua.

Koska jatkossa nuo seuraavat puhuvat ilmeisesti "kokemuksistaan" seksin alueella ja sen aiheuttamista syyllisyydentunteistaan,
on pakko tulla ja sanoa, että kotini oli asettanut ankarat säännöt, vasta naimisiin mentyäni olen sukupuoliyhteydessä ollut.
Seksuaalisuus ihmisessä on silti olemassa juuri rippikouluiässäkin, josta kerroin.

Ja ahdistus tuon kirkon opin takia oli suurta silloin.

Nykyisin tajuan sen olevan pelkkää tyhjää jargonia.

.

Salander* kirjoitti:

Se on vain väliprosessi, se toisilta anteeksi pyytäminen, siitä voi olla vielä pitkä matka omaan anteeksiantoon. Ja elämän koko mielekkyys on oikeasti kiinni siitä, pärjääkö ilman muiden tuomitsemista vai ei. Tarkoitan että ihan sama saatko anteeksiantoa muilta ihmisiltä, jos et pysty antamaan anteeksi itsellesi. Koska siitä taas syntyy häpeä.

Tässä samassa valossa on ihan sama mitä esim. sä ajattelet mun toilailuista :) tunnetko että kasvan ihmisenä vai en, ei se auta mua suuntaan eikä toiseen. Eikä silloin myöskään sua - pattitilanne.

Jos mä vaikkaa lyön sua, ja tunnen syyllisyyttä ja pyydän anteeksi, se juttu ei ole sillä ohi. Ei sun eikä mun osalta. Mua alkaa hävettää ja pysyn poissa sun luota, ja sinä opit ettet voi luottaa minuun. Jos taas pystyn katsomaan itseäni peiliin, koko tapahtuman, ja sen minkä tein, ja vielä hyväksyä että syy oli yksin minussa eikä missään muualla, silloin voin antaa itselleni anteeksi eikä se tapahdu uudestaan. Kohtaat uuden ihmisen kun en enää häpeä, ja ehkä luottamuskin voi palautua.

Tai jos varastan sulta. Tai puhun susta pahaa. Ihan sama mikä se "rikos" on.
Se on sen syyllisen prosessi. Uhrilla taas on oma prosessi joka ei liity tekijään, kun puhuit tuosta lohdusta tai hyvityksestä. Uhrikin voi tuntea syyllisyyttä siitä että antoi sen tapahtua. Niin kuin muuten usein onkin, isoissa jutuissa. Ja hänenkin pitää antaa itselleen anteeksi se.

Lue lisää

Tuo kuulostaa varsin oikeaoppiselta (Salander*). Tuulikki Saaristo vai Anna-Liisa Valtavaara ? Anteeksi tämä pieni ironia, johtuu omasta prosessistani..))

Uskon, että tunteitten kulussa on tiettyjä lainalaisuuksia, mutta niiden standardisoimista vierastan jotenkin. Siis sitä, että ne kulkisivat kaikilla samaa rataa, samassa järjestyksessä.

Tietysti nämä gurut auttavat meitä hahmottamaan ja jäsentämään omaa tunnemaailmaa, mutta jos niistä tulee oppirakennelma (en tarkoita että näin olisi sinun kohdallasi) se tekee niistä luotaantyöntäviä - aivan samalla tavalla kuin muukin hengellinen julistus. Mutta jos ne jotakuta palvelevat, niin ei kai niistä haittaakaan ole ja ainahan suu tahtoo puhua sydämen kyllyydestä.

Eri asioista puhutte kirjoitti:

Kristinuskon ja raamatun opetus siitä,
että mies joutui kitumaan helteessä kuoliaaksi ristinpuuhun naulattuna "sinun syntiesi tähden" tuntui raskaalta silloin murrosiässä rippikoululaisena.
Jotenkin implisiittisesti annettiin ymmärtää, että se ''perisynti'', mikä minussa jylläsi, oli seksuaalisuuteni.
Ahdisti, eikä ollut ketään, jolle puhua.

Koska jatkossa nuo seuraavat puhuvat ilmeisesti "kokemuksistaan" seksin alueella ja sen aiheuttamista syyllisyydentunteistaan,
on pakko tulla ja sanoa, että kotini oli asettanut ankarat säännöt, vasta naimisiin mentyäni olen sukupuoliyhteydessä ollut.
Seksuaalisuus ihmisessä on silti olemassa juuri rippikouluiässäkin, josta kerroin.

Ja ahdistus tuon kirkon opin takia oli suurta silloin.

Nykyisin tajuan sen olevan pelkkää tyhjää jargonia.

.

Lue lisää

Anteeksi vain (eri asioista puhutte), mutta tulee mieleen, että eikö kotikasvatuksesi ollut se varsinainen ahdistuksen aiheuttaja sinulle ? Sitä taustaa vasten sitten tulkitsit kristinuskon opit.
Aika meidän nuoruudessamme oli seksuaalikielteinen ja kai noilla kielloilla tahdottiin ehkäistä ei-toivottua raskautta ja sen seuraamuksia.

Raamattu kirjana - siltä osin kuin sitä tunnen - ei minusta ole mitenkään seksuaalikielteinen, onhan Paavalin kirjeestä löydetty innokkasti siteerattu lause"parempi naida kuin himossa palaa". Ja psalmeissa kuvataan aistillista rakkautta varsin monisanaisesti - ja kauniisti.

Mutta hyvä, että koet selvinneesi.

Eri asioista puhutte kirjoitti:

Kristinuskon ja raamatun opetus siitä,
että mies joutui kitumaan helteessä kuoliaaksi ristinpuuhun naulattuna "sinun syntiesi tähden" tuntui raskaalta silloin murrosiässä rippikoululaisena.
Jotenkin implisiittisesti annettiin ymmärtää, että se ''perisynti'', mikä minussa jylläsi, oli seksuaalisuuteni.
Ahdisti, eikä ollut ketään, jolle puhua.

Koska jatkossa nuo seuraavat puhuvat ilmeisesti "kokemuksistaan" seksin alueella ja sen aiheuttamista syyllisyydentunteistaan,
on pakko tulla ja sanoa, että kotini oli asettanut ankarat säännöt, vasta naimisiin mentyäni olen sukupuoliyhteydessä ollut.
Seksuaalisuus ihmisessä on silti olemassa juuri rippikouluiässäkin, josta kerroin.

Ja ahdistus tuon kirkon opin takia oli suurta silloin.

Nykyisin tajuan sen olevan pelkkää tyhjää jargonia.

.

Lue lisää

"Eri asioitta puhutte"

Eli sä puhut siitä mitä kristinusko opettaa? Mä haluaisin eritellä sen uskon ja raamatun sanoman siitä, mitä tai miten ihmiset soveltaa. Ne harvoin menee käsikädessä. Raamatun sanoma on varmaan aikoinaan ollut luoda sääntöjä ja ohjeita, koska silloinen yhteiskunta oli aika lailla kehittymätön henkisellä puolella. Sitten tuli ihmiset ja heidän tuomitsevaisuus ja tulkitsi ankarasti tätä teosta. Ihminen taas on hyvin, etten sanoisi HYVIN epäluuloinen mitä tulee muihin ihmisiin. Hän ei lähtökohtaisesti luota siihen että muillakin on omatunto ja empatia kohdallaan, vaan tuntee tarvetta ohjeistaa ja ennen kaikkea tuomita :))

Sanottakoon nyt tähän lopuksi vielä, etten usko Jumalaan, ihmisten hyvyyteen kylläkin :)

demeter kirjoitti:

Tuo kuulostaa varsin oikeaoppiselta (Salander*). Tuulikki Saaristo vai Anna-Liisa Valtavaara ? Anteeksi tämä pieni ironia, johtuu omasta prosessistani..))

Uskon, että tunteitten kulussa on tiettyjä lainalaisuuksia, mutta niiden standardisoimista vierastan jotenkin. Siis sitä, että ne kulkisivat kaikilla samaa rataa, samassa järjestyksessä.

Tietysti nämä gurut auttavat meitä hahmottamaan ja jäsentämään omaa tunnemaailmaa, mutta jos niistä tulee oppirakennelma (en tarkoita että näin olisi sinun kohdallasi) se tekee niistä luotaantyöntäviä - aivan samalla tavalla kuin muukin hengellinen julistus. Mutta jos ne jotakuta palvelevat, niin ei kai niistä haittaakaan ole ja ainahan suu tahtoo puhua sydämen kyllyydestä.

Lue lisää

En ole lukenut muuta psykologiaa kuin lukion pakollisen kirjan :) Nää mun jutut on kyllä mun ihan omia kokemuksia. Olen jonkun verran jutellut (varsinkin näillä sivuilla) ihmisten kanssa syyllisyydestä ja häpeästä kun elämässä tapahtuu vaikeita asioita, ja tämä on mun loppupäätelmä. Näin me toimimme.

Voisin tietysti kirjoittaa tuollaiset asiat kokemusmuodossa, ei tuntuisi niin kenenkään "opilta" ja toisaalta voisi olla helpompaa samaistua. Mutta sitten se menee nopeesti voivotteluun ja säälin puolelle :))

Salander* kirjoitti:

"Eri asioitta puhutte"

Eli sä puhut siitä mitä kristinusko opettaa? Mä haluaisin eritellä sen uskon ja raamatun sanoman siitä, mitä tai miten ihmiset soveltaa. Ne harvoin menee käsikädessä. Raamatun sanoma on varmaan aikoinaan ollut luoda sääntöjä ja ohjeita, koska silloinen yhteiskunta oli aika lailla kehittymätön henkisellä puolella. Sitten tuli ihmiset ja heidän tuomitsevaisuus ja tulkitsi ankarasti tätä teosta. Ihminen taas on hyvin, etten sanoisi HYVIN epäluuloinen mitä tulee muihin ihmisiin. Hän ei lähtökohtaisesti luota siihen että muillakin on omatunto ja empatia kohdallaan, vaan tuntee tarvetta ohjeistaa ja ennen kaikkea tuomita :))

Sanottakoon nyt tähän lopuksi vielä, etten usko Jumalaan, ihmisten hyvyyteen kylläkin :)

Lue lisää

Salander:
Taas täällä nyökyttelen päätäni sun ajatuksille :))
Mutta minä kyllä uskon Jumalaan, tavallani.
Ilman jotain suurempaa en olisi tässä missä nyt olen.
Mutta en kuitenkaan ole "uskovanen".
Ja raamattukin on pitkälti vertauksia, muutkin kun Jeesuksen vertaukset.
Itselle anteeksiantaminen on huomattavsti vaikeampaa kun toisille.
Kaikki eivät välttämättä edes tajua että ovat sen itselleen velkaa.

Ja ihmisten kohdalla, uskon sekä hyvyyteen että pahuuteen.

demeter kirjoitti:

Anteeksi vain (eri asioista puhutte), mutta tulee mieleen, että eikö kotikasvatuksesi ollut se varsinainen ahdistuksen aiheuttaja sinulle ? Sitä taustaa vasten sitten tulkitsit kristinuskon opit.
Aika meidän nuoruudessamme oli seksuaalikielteinen ja kai noilla kielloilla tahdottiin ehkäistä ei-toivottua raskautta ja sen seuraamuksia.

Raamattu kirjana - siltä osin kuin sitä tunnen - ei minusta ole mitenkään seksuaalikielteinen, onhan Paavalin kirjeestä löydetty innokkasti siteerattu lause"parempi naida kuin himossa palaa". Ja psalmeissa kuvataan aistillista rakkautta varsin monisanaisesti - ja kauniisti.

Mutta hyvä, että koet selvinneesi.

Lue lisää

pelosta johtui varmaan, sillä vielä 60-luvullakaan ei kaikkialla, esim. maaseudulla uskallettu luottaa mihinkään ehkäisykeinoon, eikä sitä pidetty sopivanakaan. Mainehan siinä olisi kärsinyt, jos miehiä olisi alkanut vieraina lappaa!

Kotini oli hyvä, ja vanhemmat olivat rakastavia, ei heidän syytään ollut minun ahdistukseni kirkon kummallisesta ristiinnaulaamis-opista.

Seksi ei kyllä ollut puheena, mutta kun paikkakunnalla asui nainen, jolla oli lapsia eri miesten kanssa, niin oli se suhtautuminen koulussakin opettajankin taholta selkeästi sanottu joskus, että "esimerkki on niin lähellä, että katso ettei sinulle käy samoin!"

Kirkon oppi oli silloin ahdistavaa todella, rippikoulussa.

Juuri raskauden kirjoitti:

pelosta johtui varmaan, sillä vielä 60-luvullakaan ei kaikkialla, esim. maaseudulla uskallettu luottaa mihinkään ehkäisykeinoon, eikä sitä pidetty sopivanakaan. Mainehan siinä olisi kärsinyt, jos miehiä olisi alkanut vieraina lappaa!

Kotini oli hyvä, ja vanhemmat olivat rakastavia, ei heidän syytään ollut minun ahdistukseni kirkon kummallisesta ristiinnaulaamis-opista.

Seksi ei kyllä ollut puheena, mutta kun paikkakunnalla asui nainen, jolla oli lapsia eri miesten kanssa, niin oli se suhtautuminen koulussakin opettajankin taholta selkeästi sanottu joskus, että "esimerkki on niin lähellä, että katso ettei sinulle käy samoin!"

Kirkon oppi oli silloin ahdistavaa todella, rippikoulussa.

Lue lisää

tuon monen eri miehen kanssa lapsia saaneen naisen yhdelle niistä tyttäristä tuon varoituksensa.
Ja silti sillekin tytölle kävi Etelä-Suomessa kotiapulaisena ollessaan juuri niinkuin äidilleen oli käynyt lukuisia kertoja.

Salander* kirjoitti:

En ole lukenut muuta psykologiaa kuin lukion pakollisen kirjan :) Nää mun jutut on kyllä mun ihan omia kokemuksia. Olen jonkun verran jutellut (varsinkin näillä sivuilla) ihmisten kanssa syyllisyydestä ja häpeästä kun elämässä tapahtuu vaikeita asioita, ja tämä on mun loppupäätelmä. Näin me toimimme.

Voisin tietysti kirjoittaa tuollaiset asiat kokemusmuodossa, ei tuntuisi niin kenenkään "opilta" ja toisaalta voisi olla helpompaa samaistua. Mutta sitten se menee nopeesti voivotteluun ja säälin puolelle :))

Lue lisää

No, tuo sujuva ilmaisu hämää uskomaan, että luettu on..)) (Salander*)

Näinhän se on. Minäkin puhun mieluummin neutraalisti. Jos kertoo itsestään ja kokemuksistaan tulee helposti "ylentäneeksi itsensä" ja siitä täällä ei ilmiselvästi tykätä. Samoin ajattelen, että usein omiin kokemuksiin kytkeytyy muita ihmisiä,
eikä taida olla kovin korrektia puhua heistä täällä, edes nimettömänä.

Salander* kirjoitti:

Se on vain väliprosessi, se toisilta anteeksi pyytäminen, siitä voi olla vielä pitkä matka omaan anteeksiantoon. Ja elämän koko mielekkyys on oikeasti kiinni siitä, pärjääkö ilman muiden tuomitsemista vai ei. Tarkoitan että ihan sama saatko anteeksiantoa muilta ihmisiltä, jos et pysty antamaan anteeksi itsellesi. Koska siitä taas syntyy häpeä.

Tässä samassa valossa on ihan sama mitä esim. sä ajattelet mun toilailuista :) tunnetko että kasvan ihmisenä vai en, ei se auta mua suuntaan eikä toiseen. Eikä silloin myöskään sua - pattitilanne.

Jos mä vaikkaa lyön sua, ja tunnen syyllisyyttä ja pyydän anteeksi, se juttu ei ole sillä ohi. Ei sun eikä mun osalta. Mua alkaa hävettää ja pysyn poissa sun luota, ja sinä opit ettet voi luottaa minuun. Jos taas pystyn katsomaan itseäni peiliin, koko tapahtuman, ja sen minkä tein, ja vielä hyväksyä että syy oli yksin minussa eikä missään muualla, silloin voin antaa itselleni anteeksi eikä se tapahdu uudestaan. Kohtaat uuden ihmisen kun en enää häpeä, ja ehkä luottamuskin voi palautua.

Tai jos varastan sulta. Tai puhun susta pahaa. Ihan sama mikä se "rikos" on.
Se on sen syyllisen prosessi. Uhrilla taas on oma prosessi joka ei liity tekijään, kun puhuit tuosta lohdusta tai hyvityksestä. Uhrikin voi tuntea syyllisyyttä siitä että antoi sen tapahtua. Niin kuin muuten usein onkin, isoissa jutuissa. Ja hänenkin pitää antaa itselleen anteeksi se.

Lue lisää

Salanderille

Anteeksi pyytämisellä en nyt tarkoittanut yhtä tai kahta puolihuolimattomasti heitettyä sanaa, vaikka parempihan sekin on kuin ei mitään. Onhan myös paljon niin yksinkertaisia asioita että oman syyllisyyden myöntäminen ja anteeksi pyytäminen riittää.
Mielestäni asiat pitää käsitellä riittävän perusteellisesti ja täysin rehellisesti osapuolten kesken. Sen jälkeen jatkakoon ne jotka vielä tarvetta tuntevat, asioiden käsittelyä itsensä kanssa. Vasta silloinhan siihen on KAIKILLA osapuolilla mahdollisuus.

Olen sitä mieltä, että pahaan tai kunniattomaan tekoon syyllistyneen on kannettava vastuunsa ja myönnettävä tekonsa teon kohteelle/kohteille, eikä suinkaan niin, että luikitaan omaan koloon työstämään vain sitä OMAA "prosessiaan".

Jos koen olevani uhri, saati jos ilmiselvästi olen, niin varmasti saan lohtua toisen osapuolen rehellisyydestä oman osuutensa suhteen, hyvitykseksi riittää saamani mielenrauha.

bessie* kirjoitti:

Salanderille

Anteeksi pyytämisellä en nyt tarkoittanut yhtä tai kahta puolihuolimattomasti heitettyä sanaa, vaikka parempihan sekin on kuin ei mitään. Onhan myös paljon niin yksinkertaisia asioita että oman syyllisyyden myöntäminen ja anteeksi pyytäminen riittää.
Mielestäni asiat pitää käsitellä riittävän perusteellisesti ja täysin rehellisesti osapuolten kesken. Sen jälkeen jatkakoon ne jotka vielä tarvetta tuntevat, asioiden käsittelyä itsensä kanssa. Vasta silloinhan siihen on KAIKILLA osapuolilla mahdollisuus.

Olen sitä mieltä, että pahaan tai kunniattomaan tekoon syyllistyneen on kannettava vastuunsa ja myönnettävä tekonsa teon kohteelle/kohteille, eikä suinkaan niin, että luikitaan omaan koloon työstämään vain sitä OMAA "prosessiaan".

Jos koen olevani uhri, saati jos ilmiselvästi olen, niin varmasti saan lohtua toisen osapuolen rehellisyydestä oman osuutensa suhteen, hyvitykseksi riittää saamani mielenrauha.

Lue lisää

voit rukoilla Jeesukselta anteeksi, niin saat. Hän on jumalan poika.

jos teet synnin, kirjoitti:

voit rukoilla Jeesukselta anteeksi, niin saat. Hän on jumalan poika.

uhristako viis!

bessie* kirjoitti:

Salanderille

Anteeksi pyytämisellä en nyt tarkoittanut yhtä tai kahta puolihuolimattomasti heitettyä sanaa, vaikka parempihan sekin on kuin ei mitään. Onhan myös paljon niin yksinkertaisia asioita että oman syyllisyyden myöntäminen ja anteeksi pyytäminen riittää.
Mielestäni asiat pitää käsitellä riittävän perusteellisesti ja täysin rehellisesti osapuolten kesken. Sen jälkeen jatkakoon ne jotka vielä tarvetta tuntevat, asioiden käsittelyä itsensä kanssa. Vasta silloinhan siihen on KAIKILLA osapuolilla mahdollisuus.

Olen sitä mieltä, että pahaan tai kunniattomaan tekoon syyllistyneen on kannettava vastuunsa ja myönnettävä tekonsa teon kohteelle/kohteille, eikä suinkaan niin, että luikitaan omaan koloon työstämään vain sitä OMAA "prosessiaan".

Jos koen olevani uhri, saati jos ilmiselvästi olen, niin varmasti saan lohtua toisen osapuolen rehellisyydestä oman osuutensa suhteen, hyvitykseksi riittää saamani mielenrauha.

Lue lisää

Iltaa bessie :)

Nojoo. Kyllä sä oot oikeassa, silloin jos on pienistä asioista kyse tuo riittää, ja silloin ihminen toimii varmaan just noin. Jos "koulutan" omia muksuja, haluan tietty että ne pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta näen että katuvat ja erottavat oikean ja väärän toisistaan. Mun omat kokemukset lähti ehkä vähän pahemmasta syyllisyydestä ja anteeksiannosta, ja jos ei sitä ole kokenut, voi olla vaikea samaistua.

Aattele että joku satuttaa sua niin pahasti, että sä et voi nähdä sitä ihmistä enää ikinä. Mitä mä nyt keksisin... joku ajaa kännipäissään sun yli niin että vammaudut. Väkivaltateko sua kohtaan tai sun läheisillesi... Voisitko ottaa sen tarjoama anteeksipyyntö vastaan? Hyvittäisikö se hänen tekoja? Ei. Sillä ei olisi mitään tekemistä sun perheen kanssa enää. Ei sitten mitään. Mitään mitä hän tekisi, ei voisi hyvittää asiaa.

Sen sijaan, joutuisit käymään läpi omaa syyllisyyttä. Mikset estänyt? Miksi olit missä olit? Ja vaikka järki sanoisi sulle, että et olisi voinut tehdä mitään, sydän takoisi sulle alitajuntaan, että mutta entäs jos... Joudut käymään sen prosessin läpi omalta osaltasi, että annat anteeksi itsellesi kun et suojellut itseäsi/läheistäsi tarpeeksi.

Veikkaan että tekijä joutuu käymään läpi sen saman. Antamaan itselleen anteeksi riippumatta siitä saako sitä uhrilta. Mutta se ei voi olla enää uhrin harteilla. Se olisi kohtuutonta, että joutuisi olemaan sekä uhri, että se joka helpottaa tekijän oloa. Kun hänen oloa kukaan ei voi helpottaa paitsi aika.

Tähän loppuun täytyy sua kiittää. Tykkään keskustella syvällisiä, koska aina löytyy taas joku uusi pala omaan parantumiseen, kun se löytyy pääsee taas pikkaisen eteenpäin. Kun ymmärtää itseään, tajuaa mitä tekee väärin. Tiekkö. En ole ikinä kuunnellut sydäntäni, ehkä siksi kun se helvatan kone joskus teki mulle temput ;D

jos teet synnin, kirjoitti:

voit rukoilla Jeesukselta anteeksi, niin saat. Hän on jumalan poika.

"Jos teet synnin,"

Mua on aina pänninyt se, etten osaa uskoa. Mikä voimavara elämässä tuollainen synninpäästö olisi! Mikä olkapää vaikeissa tilanteissa! Vähän kuin anteeksiantojen kanavoija :))

Salander* kirjoitti:

Iltaa bessie :)

Nojoo. Kyllä sä oot oikeassa, silloin jos on pienistä asioista kyse tuo riittää, ja silloin ihminen toimii varmaan just noin. Jos "koulutan" omia muksuja, haluan tietty että ne pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta näen että katuvat ja erottavat oikean ja väärän toisistaan. Mun omat kokemukset lähti ehkä vähän pahemmasta syyllisyydestä ja anteeksiannosta, ja jos ei sitä ole kokenut, voi olla vaikea samaistua.

Aattele että joku satuttaa sua niin pahasti, että sä et voi nähdä sitä ihmistä enää ikinä. Mitä mä nyt keksisin... joku ajaa kännipäissään sun yli niin että vammaudut. Väkivaltateko sua kohtaan tai sun läheisillesi... Voisitko ottaa sen tarjoama anteeksipyyntö vastaan? Hyvittäisikö se hänen tekoja? Ei. Sillä ei olisi mitään tekemistä sun perheen kanssa enää. Ei sitten mitään. Mitään mitä hän tekisi, ei voisi hyvittää asiaa.

Sen sijaan, joutuisit käymään läpi omaa syyllisyyttä. Mikset estänyt? Miksi olit missä olit? Ja vaikka järki sanoisi sulle, että et olisi voinut tehdä mitään, sydän takoisi sulle alitajuntaan, että mutta entäs jos... Joudut käymään sen prosessin läpi omalta osaltasi, että annat anteeksi itsellesi kun et suojellut itseäsi/läheistäsi tarpeeksi.

Veikkaan että tekijä joutuu käymään läpi sen saman. Antamaan itselleen anteeksi riippumatta siitä saako sitä uhrilta. Mutta se ei voi olla enää uhrin harteilla. Se olisi kohtuutonta, että joutuisi olemaan sekä uhri, että se joka helpottaa tekijän oloa. Kun hänen oloa kukaan ei voi helpottaa paitsi aika.

Tähän loppuun täytyy sua kiittää. Tykkään keskustella syvällisiä, koska aina löytyy taas joku uusi pala omaan parantumiseen, kun se löytyy pääsee taas pikkaisen eteenpäin. Kun ymmärtää itseään, tajuaa mitä tekee väärin. Tiekkö. En ole ikinä kuunnellut sydäntäni, ehkä siksi kun se helvatan kone joskus teki mulle temput ;D

Lue lisää

joka on tehnyt pahan siun lapsellesi aiheuttaen loppumattoman surun, entäs jos se vain kerskaa olleensa Jeesuksen suojeluksessa ja siksi hänen lapselleen ei käynyt samoin.

Ja siihen päälle raamatun lauseita hurskaasti. Amen.

En osannut sanoa muuta kuin: siunausta! ja lähdin.

demeter kirjoitti:

No, tuo sujuva ilmaisu hämää uskomaan, että luettu on..)) (Salander*)

Näinhän se on. Minäkin puhun mieluummin neutraalisti. Jos kertoo itsestään ja kokemuksistaan tulee helposti "ylentäneeksi itsensä" ja siitä täällä ei ilmiselvästi tykätä. Samoin ajattelen, että usein omiin kokemuksiin kytkeytyy muita ihmisiä,
eikä taida olla kovin korrektia puhua heistä täällä, edes nimettömänä.

Lue lisää

Sekin vielä, ne toiset ihmiset. Heillä on kuitenkin oma puoli tarinasta, joka harvemmin vastaa mun :D

Kyllä netissä saa olla varovainen mitä puhuu. Paitsi että on olemassa se toinen osapuoli, aihe lähtee niin nopeasti hanskasta. Annat/saat väärän kuvan, eikä sitä helpolla kumota. Näissä tunne-asioissa varsinkin keskitytään usein hyvin paljon siihen itse tapahtumaan kuin siihen millä oikeasti on väliä, kuinka päästä sen yli.

tulisilla kirjoitti:

Salander:
Taas täällä nyökyttelen päätäni sun ajatuksille :))
Mutta minä kyllä uskon Jumalaan, tavallani.
Ilman jotain suurempaa en olisi tässä missä nyt olen.
Mutta en kuitenkaan ole "uskovanen".
Ja raamattukin on pitkälti vertauksia, muutkin kun Jeesuksen vertaukset.
Itselle anteeksiantaminen on huomattavsti vaikeampaa kun toisille.
Kaikki eivät välttämättä edes tajua että ovat sen itselleen velkaa.

Ja ihmisten kohdalla, uskon sekä hyvyyteen että pahuuteen.

Lue lisää

Moi tulisilla :))

Jos jää jostain henkiin, jääkö siitä ikään kuin velkaa ylemmille tahoille? Ei ole pakko vastata tähän, on vaan usein tullut mieleen.. lopputulokseen sillä ei ole vaikutusta, se on ihan sama mikä voima meitä kannattelee :)

Niin, mä luulen että aika moni vain pyytää muilta anteeksi, eikä tajua että jäi pyytämättä siltä tärkeimmältä ihmiseltä. Ja sitten asia kummittelee kunnes aika korjaa.

Uskon siihen, että jos joku on paha, jokin on hänet tehnyt sellaiseksi. Tavallaan anteeksianto sekin.

Salander* kirjoitti:

Iltaa bessie :)

Nojoo. Kyllä sä oot oikeassa, silloin jos on pienistä asioista kyse tuo riittää, ja silloin ihminen toimii varmaan just noin. Jos "koulutan" omia muksuja, haluan tietty että ne pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta näen että katuvat ja erottavat oikean ja väärän toisistaan. Mun omat kokemukset lähti ehkä vähän pahemmasta syyllisyydestä ja anteeksiannosta, ja jos ei sitä ole kokenut, voi olla vaikea samaistua.

Aattele että joku satuttaa sua niin pahasti, että sä et voi nähdä sitä ihmistä enää ikinä. Mitä mä nyt keksisin... joku ajaa kännipäissään sun yli niin että vammaudut. Väkivaltateko sua kohtaan tai sun läheisillesi... Voisitko ottaa sen tarjoama anteeksipyyntö vastaan? Hyvittäisikö se hänen tekoja? Ei. Sillä ei olisi mitään tekemistä sun perheen kanssa enää. Ei sitten mitään. Mitään mitä hän tekisi, ei voisi hyvittää asiaa.

Sen sijaan, joutuisit käymään läpi omaa syyllisyyttä. Mikset estänyt? Miksi olit missä olit? Ja vaikka järki sanoisi sulle, että et olisi voinut tehdä mitään, sydän takoisi sulle alitajuntaan, että mutta entäs jos... Joudut käymään sen prosessin läpi omalta osaltasi, että annat anteeksi itsellesi kun et suojellut itseäsi/läheistäsi tarpeeksi.

Veikkaan että tekijä joutuu käymään läpi sen saman. Antamaan itselleen anteeksi riippumatta siitä saako sitä uhrilta. Mutta se ei voi olla enää uhrin harteilla. Se olisi kohtuutonta, että joutuisi olemaan sekä uhri, että se joka helpottaa tekijän oloa. Kun hänen oloa kukaan ei voi helpottaa paitsi aika.

Tähän loppuun täytyy sua kiittää. Tykkään keskustella syvällisiä, koska aina löytyy taas joku uusi pala omaan parantumiseen, kun se löytyy pääsee taas pikkaisen eteenpäin. Kun ymmärtää itseään, tajuaa mitä tekee väärin. Tiekkö. En ole ikinä kuunnellut sydäntäni, ehkä siksi kun se helvatan kone joskus teki mulle temput ;D

Lue lisää

Turhan paljon sanoja, kukaa jaksa romaania lukea!

Mutta entäs jos tuo kirjoitti:

joka on tehnyt pahan siun lapsellesi aiheuttaen loppumattoman surun, entäs jos se vain kerskaa olleensa Jeesuksen suojeluksessa ja siksi hänen lapselleen ei käynyt samoin.

Ja siihen päälle raamatun lauseita hurskaasti. Amen.

En osannut sanoa muuta kuin: siunausta! ja lähdin.

Lue lisää

Ei ihminen aina tiedosta tehneensä väärin. Vika on syvemmällä, ehkä sukupolvia syvemmällä.

Mutta ei sulla ole mitään velvollisuutta tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, tai antaa anteeksi. Hän hoitakoon asiansa jeesuksensa kanssa.

Silti on hyvä ehkä muistaa, että sillä teolla ei ollut mitään yhteyttä uskonnon kanssa. Se ihminen sen pahan teki, ei uskonto.

Ruttaus sulle, kuulostaa vaikealta asialta.

lyhyet viestit on ok kirjoitti:

Turhan paljon sanoja, kukaa jaksa romaania lukea!

Voit käyttää niitä vapaasti nukutusaineena ;)) Aattelin että Punahilkat ja Ruususet on jo kaikki niiiiin loppuunkulutetut.

Ja muuten vinkki. Kun viestin yllä lukee Salander*, teippaa embo-rulla otsaan. Jos kopsahtaa, ei satu niin paljon :)

Salander* kirjoitti:

Ei ihminen aina tiedosta tehneensä väärin. Vika on syvemmällä, ehkä sukupolvia syvemmällä.

Mutta ei sulla ole mitään velvollisuutta tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, tai antaa anteeksi. Hän hoitakoon asiansa jeesuksensa kanssa.

Silti on hyvä ehkä muistaa, että sillä teolla ei ollut mitään yhteyttä uskonnon kanssa. Se ihminen sen pahan teki, ei uskonto.

Ruttaus sulle, kuulostaa vaikealta asialta.

Lue lisää

hyvältä ymmärryksen saaminen. Itsessäni oli vikaa, asuntovellallisena yritin vain käydä töissä, kun paikan sain siihen mihin olin pitkät koulutukset käynyt, samoin mieheni, ja tajusimme liian myöhään mitä tuo ihminen ja vaimonsa olivat aikaansaaneet. Tai siis olimme nähneet ja kuulleet, mutta neuvoimme vain lasta olemaan välittämättä. Raskasta.
En jaksa kertoa.

Kiitos, tuntuu kirjoitti:

hyvältä ymmärryksen saaminen. Itsessäni oli vikaa, asuntovellallisena yritin vain käydä töissä, kun paikan sain siihen mihin olin pitkät koulutukset käynyt, samoin mieheni, ja tajusimme liian myöhään mitä tuo ihminen ja vaimonsa olivat aikaansaaneet. Tai siis olimme nähneet ja kuulleet, mutta neuvoimme vain lasta olemaan välittämättä. Raskasta.
En jaksa kertoa.

Lue lisää

jonkun muun. Miksi on sen tuohon laittanut?

P,S. Tuo seuraava on kirjoitti:

jonkun muun. Miksi on sen tuohon laittanut?

Luulen että yksi vaikeimmista asioista on just se, että omalle lapselle pääsee tapahtumaan jotain. Jos itsellesi tapahtuu jotain, sen koko taakan kantaa myös itse, ja tuntee tavallaan sen mitat. Jos lapselle sattuu jotain, on vaikeaa arvioida tuhon mittoja. Jos ymmärrät mitä tarkoitan...

Te olette miehesi kanssa uhreja myös tuossa tarinassa. Se tuossa usein jää paitsioon, koska se on niin ilmiselvää kuka on ns. pääuhri. Niin kuin sanoit, tuo on todella raskasta.

Mun äitini on musertunut tämän syyllisyytensä alle, on vaikeita mielenterveysongelmia. Niin raskasta se on vanhemmalle kun oma lapsi joutuu uhriksi. Mutta, sanon nyt sulle saman kuin viimeksi äidillekin. Hän puhui aina ennen kuinka räsymatossa kuuluu olla kirkkaiden värien lisäksi myös mustaa, että täydentävät toisiaan ja tuovat värit kauniimpana esille. Näin se on. Mitkään pikkutuulet ei kuule heilauta meikäläistä :))) Saa noi yrittää huudella puskista ylipitkistä viesteistä, se lähinnä naurattaa :)) On tullut tietynlainen taito suhteuttaa asioita, tietää mikä on pikkujuttu, ja tietää myös sen, että mikään ei ole ylitsepääsemätön! Jokaisessa kolikossa on kaksi puolta.

Salander* kirjoitti:

Moi tulisilla :))

Jos jää jostain henkiin, jääkö siitä ikään kuin velkaa ylemmille tahoille? Ei ole pakko vastata tähän, on vaan usein tullut mieleen.. lopputulokseen sillä ei ole vaikutusta, se on ihan sama mikä voima meitä kannattelee :)

Niin, mä luulen että aika moni vain pyytää muilta anteeksi, eikä tajua että jäi pyytämättä siltä tärkeimmältä ihmiseltä. Ja sitten asia kummittelee kunnes aika korjaa.

Uskon siihen, että jos joku on paha, jokin on hänet tehnyt sellaiseksi. Tavallaan anteeksianto sekin.

Lue lisää

Tuossa oli nyt niin mielenkiintoinen kysymys (Salander*, tulisilla) , etten voi olla vastaamatta:. jos selviää vaikeasta tilanteesta (jää henkiin), jääkö velkaa ylemmille tahoille ?

Parikymmentä vuotta sitten julkaistiin muutamia kirjoja valekuolleista - siis henkilöistä, jotka olivat kliinisesti kuolleita, mutta jotka joko elvytettiin tai sitten toipuivat muuten takaisin elämään. Kaikilla heistä oli samansuuntaisia kokemuksia "kuolemanjälkeisestä ajasta". Ne olivat yleensä hyviä ja puhdistavia ja useimmat heistä kokivat senjälkeen, että he olivat "velkaa ylemmille tahoille".
Ja eikö näin ole ilman tuollaista kokemustakin ? Jos ihminen kokee saaneensa jotakin hyvää, hän tahtoo sitä jakaa.

Pahuus on mielenkiintoinen tutkailtava. Eräs amatöörikirjoittaja (en kerro nimeä..)) totesi: "Paha on hyvää, joka tärveltyi matkalla". Ja kuten sanoit,
ihminen ei ole itseään tehnyt, ainakaan kokonaan...

demeter kirjoitti:

Tuossa oli nyt niin mielenkiintoinen kysymys (Salander*, tulisilla) , etten voi olla vastaamatta:. jos selviää vaikeasta tilanteesta (jää henkiin), jääkö velkaa ylemmille tahoille ?

Parikymmentä vuotta sitten julkaistiin muutamia kirjoja valekuolleista - siis henkilöistä, jotka olivat kliinisesti kuolleita, mutta jotka joko elvytettiin tai sitten toipuivat muuten takaisin elämään. Kaikilla heistä oli samansuuntaisia kokemuksia "kuolemanjälkeisestä ajasta". Ne olivat yleensä hyviä ja puhdistavia ja useimmat heistä kokivat senjälkeen, että he olivat "velkaa ylemmille tahoille".
Ja eikö näin ole ilman tuollaista kokemustakin ? Jos ihminen kokee saaneensa jotakin hyvää, hän tahtoo sitä jakaa.

Pahuus on mielenkiintoinen tutkailtava. Eräs amatöörikirjoittaja (en kerro nimeä..)) totesi: "Paha on hyvää, joka tärveltyi matkalla". Ja kuten sanoit,
ihminen ei ole itseään tehnyt, ainakaan kokonaan...

Lue lisää

Molemmille :))
Sanoit että tahtoo sitä jakaa, demeter.
Se on minusta aivan eri asia kuin kokea jääneensä velkaa.
Kyllä minä olen ollut tukihenkilönä ja muuten aikoinaan olen ollut auttavassa puhelimessa mutta en koe olevani velkaa Jumalalle, Enkeleille mitä ne nyt sitten ovatkaan jotka minua on auttaneet.

Pahuudesta sen verran että kun on katsonut pahuutta silmiin se on niin hirveä kokemus että siinä ei voi ajatella että tuon ihmisen elämä on jossain vaiheessa mennyt vinksalleen.
Kun elät hirveässä pelossa kuukausia. Heräät yöllä palaneiden hiuksien hajuun ja tajuat että ne ovat omasi jotka palavat neän edessä jossain astiassa. Yläpuolella tuijottaa "hirviö" jjoka miettii seuraavaa askelta, revinkö hakkaanko vai mitä teen. Jo hiljaisuus saa pelon värinöitä aikaiseksi. Jne Jne.
Olkoon se sitten sairaus nimeltään ihan mikä tehensa niin siihen toiseksi osapuoleksi joutunut voi päästä hengestään.

Ja kyllä nämäkin ihmiset voivat muuttua jos kohtaavat sellaisen ihmisen joka saa heidät menemään hoitoon.
Jos suostuvat syömään lääkkeensä tai muuten jos tajuavat tekonsa.
Ja näissä tapauksissa ne prosessit joita he joutuvat käyymään ovat niin rankkoja että siinä tarvitaan kaikki mahdollinen.
Ja se itselle anteeksiantaminen kaiken sen pahuuden jälkeen on yksi tie paranemiseen.
Mutta ensimmäinen askel on myöntää pahuutensa ja katua.
Mutta kaikki eivät kadu tekojaan vaan katsovat että heillä on oikeus.
Pahuus on minusta pahuutta vaikka sitä kuinka pois seliteltäisi.
Miten muuten edes voisimme puhua hyvyydestä, se ei olisi mahdollista.

Uhrin tie on tässäkin omansa. Ja siinä on taas ihan omansa reitti paranemiseen.

Salander* kirjoitti:

Luulen että yksi vaikeimmista asioista on just se, että omalle lapselle pääsee tapahtumaan jotain. Jos itsellesi tapahtuu jotain, sen koko taakan kantaa myös itse, ja tuntee tavallaan sen mitat. Jos lapselle sattuu jotain, on vaikeaa arvioida tuhon mittoja. Jos ymmärrät mitä tarkoitan...

Te olette miehesi kanssa uhreja myös tuossa tarinassa. Se tuossa usein jää paitsioon, koska se on niin ilmiselvää kuka on ns. pääuhri. Niin kuin sanoit, tuo on todella raskasta.

Mun äitini on musertunut tämän syyllisyytensä alle, on vaikeita mielenterveysongelmia. Niin raskasta se on vanhemmalle kun oma lapsi joutuu uhriksi. Mutta, sanon nyt sulle saman kuin viimeksi äidillekin. Hän puhui aina ennen kuinka räsymatossa kuuluu olla kirkkaiden värien lisäksi myös mustaa, että täydentävät toisiaan ja tuovat värit kauniimpana esille. Näin se on. Mitkään pikkutuulet ei kuule heilauta meikäläistä :))) Saa noi yrittää huudella puskista ylipitkistä viesteistä, se lähinnä naurattaa :)) On tullut tietynlainen taito suhteuttaa asioita, tietää mikä on pikkujuttu, ja tietää myös sen, että mikään ei ole ylitsepääsemätön! Jokaisessa kolikossa on kaksi puolta.

Lue lisää

toinkäymisiä, niin se on tietenkin, mutta tästä en ole koskaan päässyt yli en ympäri.
Hän oli niin kaunis ja lahjakas lapsi.

Jeesustelu on nyt vähitellen käynyt minulle ylivoimaiseksi kestää.

Jokaiselle tulee vas kirjoitti:

toinkäymisiä, niin se on tietenkin, mutta tästä en ole koskaan päässyt yli en ympäri.
Hän oli niin kaunis ja lahjakas lapsi.

Jeesustelu on nyt vähitellen käynyt minulle ylivoimaiseksi kestää.

Lue lisää

No, tuosta ei ota kukaan selvää, mitä tarkoittanet.

Jokaiselle tulee vas kirjoitti:

toinkäymisiä, niin se on tietenkin, mutta tästä en ole koskaan päässyt yli en ympäri.
Hän oli niin kaunis ja lahjakas lapsi.

Jeesustelu on nyt vähitellen käynyt minulle ylivoimaiseksi kestää.

Lue lisää

On joitakin asioita joita ei pysty hyväksymään ikinä.
Yksi sellainen on oman lapsen menettäminen.

tulisilla kirjoitti:

Molemmille :))
Sanoit että tahtoo sitä jakaa, demeter.
Se on minusta aivan eri asia kuin kokea jääneensä velkaa.
Kyllä minä olen ollut tukihenkilönä ja muuten aikoinaan olen ollut auttavassa puhelimessa mutta en koe olevani velkaa Jumalalle, Enkeleille mitä ne nyt sitten ovatkaan jotka minua on auttaneet.

Pahuudesta sen verran että kun on katsonut pahuutta silmiin se on niin hirveä kokemus että siinä ei voi ajatella että tuon ihmisen elämä on jossain vaiheessa mennyt vinksalleen.
Kun elät hirveässä pelossa kuukausia. Heräät yöllä palaneiden hiuksien hajuun ja tajuat että ne ovat omasi jotka palavat neän edessä jossain astiassa. Yläpuolella tuijottaa "hirviö" jjoka miettii seuraavaa askelta, revinkö hakkaanko vai mitä teen. Jo hiljaisuus saa pelon värinöitä aikaiseksi. Jne Jne.
Olkoon se sitten sairaus nimeltään ihan mikä tehensa niin siihen toiseksi osapuoleksi joutunut voi päästä hengestään.

Ja kyllä nämäkin ihmiset voivat muuttua jos kohtaavat sellaisen ihmisen joka saa heidät menemään hoitoon.
Jos suostuvat syömään lääkkeensä tai muuten jos tajuavat tekonsa.
Ja näissä tapauksissa ne prosessit joita he joutuvat käyymään ovat niin rankkoja että siinä tarvitaan kaikki mahdollinen.
Ja se itselle anteeksiantaminen kaiken sen pahuuden jälkeen on yksi tie paranemiseen.
Mutta ensimmäinen askel on myöntää pahuutensa ja katua.
Mutta kaikki eivät kadu tekojaan vaan katsovat että heillä on oikeus.
Pahuus on minusta pahuutta vaikka sitä kuinka pois seliteltäisi.
Miten muuten edes voisimme puhua hyvyydestä, se ei olisi mahdollista.

Uhrin tie on tässäkin omansa. Ja siinä on taas ihan omansa reitti paranemiseen.

Lue lisää

Olet oikeassa tulisilla, nähdessäsi, että velkaa jääminen on eri asia kuin jakaa runsaudestaan. Ja velka "ylemmille tahoille" on kai sekin tulkinnanvarainen asia.
Rankka on ollut kokemuksesi ja kova on ollut koulusi, mutta olethan saanut "lahjaksi" - vai "palkinnoksi"? - tasapainon ja mielenrauhan. Näin ainakin teksteistäsi olen päätellyt.
MInulla on vain kerran elämässäni ollut tuo "pahan kosketus", todentuntuisen painajaisen muodossa. Sen jälkeen en kyllä ole epäillyt sitä, etteikö pahuutta olisi olemassa, hyvin konkreettisena.
Olen joskus puhunut täällä varjeluksesta - en nyt muutakaan sanaa osaa käyttää - ja se on pitänyt minulla hyvin, saanut karttamaan, tai perääntymään sellaisilta teiltä, joissa on tuhoa tarjolla. En katso tätä ansioksi - se voi myös olla puute, merkki siitä, ettei ole uskaltanut mennä pohjalle, ryvettyä.

Puolisoni ( joka on ortodoksi), puhuu paljon katumuksesta, minä puhun mieluummin surusta. Kai ne ovat lähellä toisiaan ? Ehkä tuo, etten ole koskaan ryvettynyt kunnolla, saa aikaan sen, etten oikein osaa katua, surra vain. Myös ylpeys luonteenpiirteenä (josta en ole ylpeä) tekee katumuksen vaikeaksi. Sama kai pätee tähän anteeksiantamiseen. En näe mitään anteeksipyydettävää siinä, että olen sellainen kuin olen, eikä toisenkaan tarvitse sitä minulta anteeksi pyydellä, että hän on sellainen kuin on.

demeter kirjoitti:

Olet oikeassa tulisilla, nähdessäsi, että velkaa jääminen on eri asia kuin jakaa runsaudestaan. Ja velka "ylemmille tahoille" on kai sekin tulkinnanvarainen asia.
Rankka on ollut kokemuksesi ja kova on ollut koulusi, mutta olethan saanut "lahjaksi" - vai "palkinnoksi"? - tasapainon ja mielenrauhan. Näin ainakin teksteistäsi olen päätellyt.
MInulla on vain kerran elämässäni ollut tuo "pahan kosketus", todentuntuisen painajaisen muodossa. Sen jälkeen en kyllä ole epäillyt sitä, etteikö pahuutta olisi olemassa, hyvin konkreettisena.
Olen joskus puhunut täällä varjeluksesta - en nyt muutakaan sanaa osaa käyttää - ja se on pitänyt minulla hyvin, saanut karttamaan, tai perääntymään sellaisilta teiltä, joissa on tuhoa tarjolla. En katso tätä ansioksi - se voi myös olla puute, merkki siitä, ettei ole uskaltanut mennä pohjalle, ryvettyä.

Puolisoni ( joka on ortodoksi), puhuu paljon katumuksesta, minä puhun mieluummin surusta. Kai ne ovat lähellä toisiaan ? Ehkä tuo, etten ole koskaan ryvettynyt kunnolla, saa aikaan sen, etten oikein osaa katua, surra vain. Myös ylpeys luonteenpiirteenä (josta en ole ylpeä) tekee katumuksen vaikeaksi. Sama kai pätee tähän anteeksiantamiseen. En näe mitään anteeksipyydettävää siinä, että olen sellainen kuin olen, eikä toisenkaan tarvitse sitä minulta anteeksi pyydellä, että hän on sellainen kuin on.

Lue lisää

Se on kyllä niin totta, demeter, että usein puhutaan samoista asioista eri sanoilla vaan. Itse ajattelin tuosta velkaan jäämiselle ylimmille tahoille lähinnä ehkä kiitollisuutta, joka niin kuin kaikki tunteet on myös sellainen joka tavallaan sitoo ja pitää sut vankina. Nuo kaikki kiinnostaa, koska mulle taivas maan päällä on henkinen vapaus, sekä mulle että se, että antaisin sen kaikille. Kukaan ei ole velkaa mulle, enkä minä kenellekään, henkisellä tasolla siis. Ehkä se sivuaa sitä katumustakin. Oisko se täysin uusi romaani se :D

Tulisilla, sun kertomus sai mut voimaan pahoin. Valitettavasti se on niin, että ihminen on pelottavin olento maan päällä! Tuo kokemus on pohjana sun hyvyys/pahuus asettelulle, sun kasvun lopputuotantoa :) Oma kokemus on se, että pienestä saakka kuulin jatkuvasti pahuudesta, että pienessä kylässä voi mahtua sekopäisiä... kunnes itse kohtasin sairaan mielen. Se teki sen, että minusta tuli oikea Nasu. Pelotti niin helkkaristi kaikki, ulkona kulkeminen, metsä, yksin kotona oleminen, jopa aikuisena. En voi elää pahassa maailmassa, tai edes maailmassa missä on pahiksia, kun joku tekee jotain, mun pitää aina katsoa syvemmälle ja ihmisen taakse, löytää selitys. Etten pakene nojatuolin alle tuulta pakoon :))

Jokaiselle tulee vas kirjoitti:

toinkäymisiä, niin se on tietenkin, mutta tästä en ole koskaan päässyt yli en ympäri.
Hän oli niin kaunis ja lahjakas lapsi.

Jeesustelu on nyt vähitellen käynyt minulle ylivoimaiseksi kestää.

Lue lisää

Kuolemasta kyse? :((( Ruttaan... Jotkut tapahtumat on niin isot, että ne vaatii aikaa ja lisää aikaa, toiset asiat ovat niin valtavat ettei riitä sekään. Pitää vaan löytää joku konsti millä jatkaa. Oli se sitten asioista puhuminen tai niiden kaivaminen niin syvälle ettei ihan heti taas törmää.

Salander* kirjoitti:

Se on kyllä niin totta, demeter, että usein puhutaan samoista asioista eri sanoilla vaan. Itse ajattelin tuosta velkaan jäämiselle ylimmille tahoille lähinnä ehkä kiitollisuutta, joka niin kuin kaikki tunteet on myös sellainen joka tavallaan sitoo ja pitää sut vankina. Nuo kaikki kiinnostaa, koska mulle taivas maan päällä on henkinen vapaus, sekä mulle että se, että antaisin sen kaikille. Kukaan ei ole velkaa mulle, enkä minä kenellekään, henkisellä tasolla siis. Ehkä se sivuaa sitä katumustakin. Oisko se täysin uusi romaani se :D

Tulisilla, sun kertomus sai mut voimaan pahoin. Valitettavasti se on niin, että ihminen on pelottavin olento maan päällä! Tuo kokemus on pohjana sun hyvyys/pahuus asettelulle, sun kasvun lopputuotantoa :) Oma kokemus on se, että pienestä saakka kuulin jatkuvasti pahuudesta, että pienessä kylässä voi mahtua sekopäisiä... kunnes itse kohtasin sairaan mielen. Se teki sen, että minusta tuli oikea Nasu. Pelotti niin helkkaristi kaikki, ulkona kulkeminen, metsä, yksin kotona oleminen, jopa aikuisena. En voi elää pahassa maailmassa, tai edes maailmassa missä on pahiksia, kun joku tekee jotain, mun pitää aina katsoa syvemmälle ja ihmisen taakse, löytää selitys. Etten pakene nojatuolin alle tuulta pakoon :))

Lue lisää

Niin, Salander*, sanotaan, että pahaa ei pidä paeta, eikä torjua, vaan siihen pitää tutustua, kohdata silmästä silmään. Tätä ajatusta yritin saada läpi, kun elettiin Norjan Breivik-tapausta. Ei mennyt jakeluun. En kai sitten osannut asiaa selvästi ilmaista tai ajatus oli liian vieras, ainakin sillä hetkellä.

Niin, kiitollisuus ja sen tunteminen taitaa tehdä velalliseksi. Itse olen yrittänyt opetella ottamaan vastaan niin, etten jää velkaa. Luottaa siihen, että joku tosiaan haluaa antaa minulle jotakin ilman, että odottaa vastapalvelusta.

demeter kirjoitti:

Niin, Salander*, sanotaan, että pahaa ei pidä paeta, eikä torjua, vaan siihen pitää tutustua, kohdata silmästä silmään. Tätä ajatusta yritin saada läpi, kun elettiin Norjan Breivik-tapausta. Ei mennyt jakeluun. En kai sitten osannut asiaa selvästi ilmaista tai ajatus oli liian vieras, ainakin sillä hetkellä.

Niin, kiitollisuus ja sen tunteminen taitaa tehdä velalliseksi. Itse olen yrittänyt opetella ottamaan vastaan niin, etten jää velkaa. Luottaa siihen, että joku tosiaan haluaa antaa minulle jotakin ilman, että odottaa vastapalvelusta.

Lue lisää

Mulle tulee kiitollisuus kaikesta hyvästä mitä tänään on mun elämässä.

Äsken soittelin systerille, ja systerin tytön tytölle. Puhuttiin meidän pikkuprinssistä.
Kun sanoin systerin tytön tytölle etä haluaisin asua lähempänä nyt että voisin olla auttamassa pikkuprinssin suhteen, hän sanoi että jo se auttaa että joku ajattelee ja on ihmisiä joille voi vaikka soittaa jos tulee sellainen tilanne.
Minulla on kiitollinen olo kun omilla on hyvä olo.

Olen kiitollinen tällä hetkellä monesta asiasta, ja se on yksi voimavara.
Kirjoittelen sellaista päiväkirjaa johon aina toisinaan listaan kiitollisuuden aiheita.
Muutenkin olen taas alkanut jostain syystä kirjoittelemaan ajatuksiani vihkoon.
Jäsentämään tämän hetkistä elämääni.

Mutta tuota vellallisuutta en koe mitenkään. Ja minun uskoni tuo vapauden. Vapauden elää niinkuin tunnen. Katsoa maailmaa juuri omien silmien läpi.
Koska kuitenkin se miten haluan elää ei tee pahaa muille, en halua vahingoittaa ihmisiä enkä eläimiä mitään luontoa tai muutakaan.
Ehkä elämätapaani ja ajatuksia eivät aina kaikki ymmärrä mutta ei varmasti tarvitsekaan.

Pahasta vielä sen verran että olen samaa mieltä että sitä ei voi paeta.
Jos pakenee niin silloinhan se juuri pitää kiinni, vaikka ei lähimailla olisikaan.
Eli kaikki kokemukset täytyy jotenkin läpi käydä ja sitten taakseen jättää
Tai ainakin minun on täytynyt käydä, siksi olen niinkin tasapainoinen kun olen.

tulisilla kirjoitti:

Mulle tulee kiitollisuus kaikesta hyvästä mitä tänään on mun elämässä.

Äsken soittelin systerille, ja systerin tytön tytölle. Puhuttiin meidän pikkuprinssistä.
Kun sanoin systerin tytön tytölle etä haluaisin asua lähempänä nyt että voisin olla auttamassa pikkuprinssin suhteen, hän sanoi että jo se auttaa että joku ajattelee ja on ihmisiä joille voi vaikka soittaa jos tulee sellainen tilanne.
Minulla on kiitollinen olo kun omilla on hyvä olo.

Olen kiitollinen tällä hetkellä monesta asiasta, ja se on yksi voimavara.
Kirjoittelen sellaista päiväkirjaa johon aina toisinaan listaan kiitollisuuden aiheita.
Muutenkin olen taas alkanut jostain syystä kirjoittelemaan ajatuksiani vihkoon.
Jäsentämään tämän hetkistä elämääni.

Mutta tuota vellallisuutta en koe mitenkään. Ja minun uskoni tuo vapauden. Vapauden elää niinkuin tunnen. Katsoa maailmaa juuri omien silmien läpi.
Koska kuitenkin se miten haluan elää ei tee pahaa muille, en halua vahingoittaa ihmisiä enkä eläimiä mitään luontoa tai muutakaan.
Ehkä elämätapaani ja ajatuksia eivät aina kaikki ymmärrä mutta ei varmasti tarvitsekaan.

Pahasta vielä sen verran että olen samaa mieltä että sitä ei voi paeta.
Jos pakenee niin silloinhan se juuri pitää kiinni, vaikka ei lähimailla olisikaan.
Eli kaikki kokemukset täytyy jotenkin läpi käydä ja sitten taakseen jättää
Tai ainakin minun on täytynyt käydä, siksi olen niinkin tasapainoinen kun olen.

Lue lisää

@ tulisilla
Muistan jollakin kurssilla kuulleeni ajatuksen, jota olen joskus täälläkin siteerannut. Sen mukaan ihminen ei ole terve, ellei hän pysty tuntemaan kiitollisuutta ja ihmetystä. Jos noin on, taidan itsekin kulkea terveitten kirjoissa..))

Hienolta kuulostaa, tulisilla, tuo oman olosi kuvaus - valaistunut taidat jo olla...
Hienolta kuulostaa myös sisaresi ja sinun suhde. Me olemme ainoan sisareni kanssa hyvin erilaisia, mutta viime vuosina olemme lähentyneet ja alkaneet ymmärtää toisiamme. Kyllä sisaret, veljet ja suku, ovat suuri voimavara ihmiselle ja vähän ahdistuneena odotan aikaa, jolloin heistä pitää luopua. Kun olen nuorin ja vanhin veljeni täyttää 80 pikapuoliin, se aika tulee väistämättä.

Sekin on metkaa, että vaikka olen aina pitänyt lapsista, hoitanut heitä työksenikin, niin ikioman lapsenlapsen saaminen oli niin iso asia, etten ole sitä aikaisemmin voinut tajuta. Ikäänkuin se veri olisi vettä sakeampaa ja omaan sukuun kuuluva olisi sitten se "special".

Olen kuullut tuosta kiitollisuuspäiväkirjasta, mutta taidan olla liian laiska sitä pitämään. Kiitollinen kyllä olen, monesta asiasta. Puoliso joskus ihmettelee kun kiitän vaikka autokyydistä. "Sehän kuuluu asiaan" - hän tuumaa. Minusta mikään ei kuulu "asiaan"...

demeter kirjoitti:

@ tulisilla
Muistan jollakin kurssilla kuulleeni ajatuksen, jota olen joskus täälläkin siteerannut. Sen mukaan ihminen ei ole terve, ellei hän pysty tuntemaan kiitollisuutta ja ihmetystä. Jos noin on, taidan itsekin kulkea terveitten kirjoissa..))

Hienolta kuulostaa, tulisilla, tuo oman olosi kuvaus - valaistunut taidat jo olla...
Hienolta kuulostaa myös sisaresi ja sinun suhde. Me olemme ainoan sisareni kanssa hyvin erilaisia, mutta viime vuosina olemme lähentyneet ja alkaneet ymmärtää toisiamme. Kyllä sisaret, veljet ja suku, ovat suuri voimavara ihmiselle ja vähän ahdistuneena odotan aikaa, jolloin heistä pitää luopua. Kun olen nuorin ja vanhin veljeni täyttää 80 pikapuoliin, se aika tulee väistämättä.

Sekin on metkaa, että vaikka olen aina pitänyt lapsista, hoitanut heitä työksenikin, niin ikioman lapsenlapsen saaminen oli niin iso asia, etten ole sitä aikaisemmin voinut tajuta. Ikäänkuin se veri olisi vettä sakeampaa ja omaan sukuun kuuluva olisi sitten se "special".

Olen kuullut tuosta kiitollisuuspäiväkirjasta, mutta taidan olla liian laiska sitä pitämään. Kiitollinen kyllä olen, monesta asiasta. Puoliso joskus ihmettelee kun kiitän vaikka autokyydistä. "Sehän kuuluu asiaan" - hän tuumaa. Minusta mikään ei kuulu "asiaan"...

Lue lisää

Heh kaukana valaistuneesta demeter :))
Enkä sinne edes haluakaan.
Sitä paitsi mitä se muuttaisi.
Niinhän joku valaistuntu oli kertonut:

"Ennen valaistumista pilkoin puita ja kannoin vettä, ja valaistumisen jälkeen pilkoin puita ja kannoin vettä."

En muista mistä kirjasta niitä olen lukenut niin monta.

tulisilla kirjoitti:

Heh kaukana valaistuneesta demeter :))
Enkä sinne edes haluakaan.
Sitä paitsi mitä se muuttaisi.
Niinhän joku valaistuntu oli kertonut:

"Ennen valaistumista pilkoin puita ja kannoin vettä, ja valaistumisen jälkeen pilkoin puita ja kannoin vettä."

En muista mistä kirjasta niitä olen lukenut niin monta.

Lue lisää

Viisaasti virkat.

Ja olipa kuinkakin valaistunut, pimeässä tarvitsee taskulamppua.

tulisilla kirjoitti:

Heh kaukana valaistuneesta demeter :))
Enkä sinne edes haluakaan.
Sitä paitsi mitä se muuttaisi.
Niinhän joku valaistuntu oli kertonut:

"Ennen valaistumista pilkoin puita ja kannoin vettä, ja valaistumisen jälkeen pilkoin puita ja kannoin vettä."

En muista mistä kirjasta niitä olen lukenut niin monta.

Lue lisää

Just, tulisilla. Ei valaistuminen taitaisi muuttaa mitään (tuo siteeraus on muuten sama, jota puolisoni viljelee, kun painaa duunia maalla). Ja sitäpaitsi ystävämme
Linkola (meriläinen oli hänen faninsa, kai sinäkin..)) sanoi joskus, että tässä henkisessä ilmapiirissä, mikä nykyään vallitsee, Jeesus Nasaretilainenkin litistyisi hengettömäksi... Niin, että valaistumiseen ei kai kannata tähdätä,
mutta jos tässä eheytyisi vähän enemmän...
Löysin muuten kirjastosta uuden intiaaniviisautta käsittelevän, tolteekkien viisautta.
Vähän tuli Castaneda mieleen alusta. En ole vielä kokonaan lukenut...

;)) kirjoitti:

Viisaasti virkat.

Ja olipa kuinkakin valaistunut, pimeässä tarvitsee taskulamppua.

;)
Viime yönäkään ei olisi omalla valaistuksellaan pärjännyt.

demeter kirjoitti:

Just, tulisilla. Ei valaistuminen taitaisi muuttaa mitään (tuo siteeraus on muuten sama, jota puolisoni viljelee, kun painaa duunia maalla). Ja sitäpaitsi ystävämme
Linkola (meriläinen oli hänen faninsa, kai sinäkin..)) sanoi joskus, että tässä henkisessä ilmapiirissä, mikä nykyään vallitsee, Jeesus Nasaretilainenkin litistyisi hengettömäksi... Niin, että valaistumiseen ei kai kannata tähdätä,
mutta jos tässä eheytyisi vähän enemmän...
Löysin muuten kirjastosta uuden intiaaniviisautta käsittelevän, tolteekkien viisautta.
Vähän tuli Castaneda mieleen alusta. En ole vielä kokonaan lukenut...

Lue lisää

Aivan juurikin demeter, Linkola fani olen niin kuin meriläinenkin aikanaan.
Hänen ajatuksensa monessa suhteessa on aina vaan todempia mitä pitemmälle maailmaa seuraa.

Itse etsin eilen taas kirjahyllystäni käsiini kirjan "Näin olen kuullut" Kirj: Axel Fredenholm.
Pieni kirja mutta täynnä asiaa.
seitsemän päivän aikana käydyistä keskusteluista vaelluksella.
Kirjailija ja intialainen mestari Acharyan.

Enkä meinaa valaistua vieläkään :)
Auttavathan vaan tälläistä maailman pohtijaa nuo kirjat.

Itse olen kirjoittanut ihan lapsesta lähtien ajatuksiani. En niinkään päiväkirjoja mutta muuten. Eilenkin illallla tuli taas tekstiä kun jäin pohtimaan ja sen pois päästäni kirjoittelin. Tänään varmaan taas jotain erilaista.
Ehkä johtuu siitä että kuitenkin suurimman osaa elämääni olen elänyt yksin niin vihko on se kaveri joka parillisilla on elävänä.
Vihko ottaa kaiken vastaan ei vähättele tai sano että turhaan tuollaisia mietit, mutta joskus kuitenkin kun ylös kirjoittaa niin huomaa että tuotakin voisi toisella lailla ajatella.

neet Suomenniemellä jo 10 000 vuotta sitten.

Saamelaiset siirtyilivät porojensa laidunten mukaan aivan omaehtoisesti.

Vasta viimeisen vuosituhannen alussa v. 1155 yllättäen hyökkäsivät ruotsalaiset suomalaisten kimppuun "ristisetken" n.s "uskonsodan" tekosyyllä, alistaen, pakottaen, polttaen ja raiskaten, taudit levisivät ja rovioilla poltettiin ihmisiä, talot poltettiin.
Kolme sotaa, ja Suomi oli valloitettu v.1323.

Suomen, alistivat verotettavikseen ja miehet sotajoukoikseen, ensin Ruotsi 654 vuotta, toi pakkouskonnon sodalla, sitten Neuvostoliitto 108 vuotta,
Pakkouskontoa on jääty toistamaan meidän kirkkoihimme.

Suomalaiset olivat ja ovat uskonnollista kansaa, Ukko Ylijumala, Luoja oli heillä, luonto ja lähimmäiset. Se oli paras uskonto. Ketään ei tapettu, ei hyökätty naapurivaltioita vastaan sotajoukkojen kanssa, kuten ruotsalaiset meidän kimppuumme hyökkäsivät yllättäen.

Indoktrinaation (suom. iskostus) käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai tendenssimäisestä opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä.

Onko ihmisessä n.s. perisyntiä olemassa?
Niinhän ristiretkien 1155-1323 aikana suomalaisille uskoteltiin.

- Indoktrinaatio on järjestelmällistä uskottekua ja iskostamista,
oman luonnollisen ajattelun poiskitkemistä.

Indoktrinaatio on mielestäni omiin tarkoitusperiin nojaten väärin käytettynä erittäin haitallista ja etenkin todella edesvastuutonta.

Jumalan ihminen
tuntee luonnossa ja itsessään, sitä ei tarvi iskostaa.

Mutta siihen kaikenlaiset jälkeenpäin lisätyt tarkoitushakuiset ristiinnaulaamistarinat ovat iskostuksen tulos,
sillä kukaan ei niitä itse ala ajatella edes, saati uskoa.

Suomalaiset ovat asu kirjoitti:

neet Suomenniemellä jo 10 000 vuotta sitten.

Saamelaiset siirtyilivät porojensa laidunten mukaan aivan omaehtoisesti.

Vasta viimeisen vuosituhannen alussa v. 1155 yllättäen hyökkäsivät ruotsalaiset suomalaisten kimppuun "ristisetken" n.s "uskonsodan" tekosyyllä, alistaen, pakottaen, polttaen ja raiskaten, taudit levisivät ja rovioilla poltettiin ihmisiä, talot poltettiin.
Kolme sotaa, ja Suomi oli valloitettu v.1323.

Suomen, alistivat verotettavikseen ja miehet sotajoukoikseen, ensin Ruotsi 654 vuotta, toi pakkouskonnon sodalla, sitten Neuvostoliitto 108 vuotta,
Pakkouskontoa on jääty toistamaan meidän kirkkoihimme.

Suomalaiset olivat ja ovat uskonnollista kansaa, Ukko Ylijumala, Luoja oli heillä, luonto ja lähimmäiset. Se oli paras uskonto. Ketään ei tapettu, ei hyökätty naapurivaltioita vastaan sotajoukkojen kanssa, kuten ruotsalaiset meidän kimppuumme hyökkäsivät yllättäen.

Indoktrinaation (suom. iskostus) käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai tendenssimäisestä opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä.

Onko ihmisessä n.s. perisyntiä olemassa?
Niinhän ristiretkien 1155-1323 aikana suomalaisille uskoteltiin.

- Indoktrinaatio on järjestelmällistä uskottekua ja iskostamista,
oman luonnollisen ajattelun poiskitkemistä.

Indoktrinaatio on mielestäni omiin tarkoitusperiin nojaten väärin käytettynä erittäin haitallista ja etenkin todella edesvastuutonta.

Jumalan ihminen
tuntee luonnossa ja itsessään, sitä ei tarvi iskostaa.

Mutta siihen kaikenlaiset jälkeenpäin lisätyt tarkoitushakuiset ristiinnaulaamistarinat ovat iskostuksen tulos,
sillä kukaan ei niitä itse ala ajatella edes, saati uskoa.

Lue lisää

Itse yritän elää tätä päivää.
Minulle riittää tämän päivän probleemat.
Ikiaikaiset teot ja tulemat ovat olleet.
Tuhat vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat olleet ja menneet.
Kukaan tänään elävä ei ole niihin syypää.

Onnekas olet, jos tämä päivä on sinulle niin hyvä, että jaksat tillustella tuhatvuotisissa menneisyyksissä.

Suomalaiset ovat asu kirjoitti:

neet Suomenniemellä jo 10 000 vuotta sitten.

Saamelaiset siirtyilivät porojensa laidunten mukaan aivan omaehtoisesti.

Vasta viimeisen vuosituhannen alussa v. 1155 yllättäen hyökkäsivät ruotsalaiset suomalaisten kimppuun "ristisetken" n.s "uskonsodan" tekosyyllä, alistaen, pakottaen, polttaen ja raiskaten, taudit levisivät ja rovioilla poltettiin ihmisiä, talot poltettiin.
Kolme sotaa, ja Suomi oli valloitettu v.1323.

Suomen, alistivat verotettavikseen ja miehet sotajoukoikseen, ensin Ruotsi 654 vuotta, toi pakkouskonnon sodalla, sitten Neuvostoliitto 108 vuotta,
Pakkouskontoa on jääty toistamaan meidän kirkkoihimme.

Suomalaiset olivat ja ovat uskonnollista kansaa, Ukko Ylijumala, Luoja oli heillä, luonto ja lähimmäiset. Se oli paras uskonto. Ketään ei tapettu, ei hyökätty naapurivaltioita vastaan sotajoukkojen kanssa, kuten ruotsalaiset meidän kimppuumme hyökkäsivät yllättäen.

Indoktrinaation (suom. iskostus) käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai tendenssimäisestä opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä.

Onko ihmisessä n.s. perisyntiä olemassa?
Niinhän ristiretkien 1155-1323 aikana suomalaisille uskoteltiin.

- Indoktrinaatio on järjestelmällistä uskottekua ja iskostamista,
oman luonnollisen ajattelun poiskitkemistä.

Indoktrinaatio on mielestäni omiin tarkoitusperiin nojaten väärin käytettynä erittäin haitallista ja etenkin todella edesvastuutonta.

Jumalan ihminen
tuntee luonnossa ja itsessään, sitä ei tarvi iskostaa.

Mutta siihen kaikenlaiset jälkeenpäin lisätyt tarkoitushakuiset ristiinnaulaamistarinat ovat iskostuksen tulos,
sillä kukaan ei niitä itse ala ajatella edes, saati uskoa.

Lue lisää

höpisee ?

Eikös tuo Suomenniemi olekaan Etelä-Karjalan maakunnassa, kuten wikipedia kertoo, ja suurin osa Länsi-Suomea on nousut Cayaniasta.

Suomalaiset ovat asu kirjoitti:

neet Suomenniemellä jo 10 000 vuotta sitten.

Saamelaiset siirtyilivät porojensa laidunten mukaan aivan omaehtoisesti.

Vasta viimeisen vuosituhannen alussa v. 1155 yllättäen hyökkäsivät ruotsalaiset suomalaisten kimppuun "ristisetken" n.s "uskonsodan" tekosyyllä, alistaen, pakottaen, polttaen ja raiskaten, taudit levisivät ja rovioilla poltettiin ihmisiä, talot poltettiin.
Kolme sotaa, ja Suomi oli valloitettu v.1323.

Suomen, alistivat verotettavikseen ja miehet sotajoukoikseen, ensin Ruotsi 654 vuotta, toi pakkouskonnon sodalla, sitten Neuvostoliitto 108 vuotta,
Pakkouskontoa on jääty toistamaan meidän kirkkoihimme.

Suomalaiset olivat ja ovat uskonnollista kansaa, Ukko Ylijumala, Luoja oli heillä, luonto ja lähimmäiset. Se oli paras uskonto. Ketään ei tapettu, ei hyökätty naapurivaltioita vastaan sotajoukkojen kanssa, kuten ruotsalaiset meidän kimppuumme hyökkäsivät yllättäen.

Indoktrinaation (suom. iskostus) käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai tendenssimäisestä opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä.

Onko ihmisessä n.s. perisyntiä olemassa?
Niinhän ristiretkien 1155-1323 aikana suomalaisille uskoteltiin.

- Indoktrinaatio on järjestelmällistä uskottekua ja iskostamista,
oman luonnollisen ajattelun poiskitkemistä.

Indoktrinaatio on mielestäni omiin tarkoitusperiin nojaten väärin käytettynä erittäin haitallista ja etenkin todella edesvastuutonta.

Jumalan ihminen
tuntee luonnossa ja itsessään, sitä ei tarvi iskostaa.

Mutta siihen kaikenlaiset jälkeenpäin lisätyt tarkoitushakuiset ristiinnaulaamistarinat ovat iskostuksen tulos,
sillä kukaan ei niitä itse ala ajatella edes, saati uskoa.

Lue lisää

Oletko sitä mieltä että kristinuskon tuomisesta on ollut ihmisille pelkästään vahinkoa?

Oisi kauheaa jos eläsimme vielä keskiaikaisten noitavainojen aikaa..

Ja jos ei halua tarkastella ( joittenkin) uskovaisten fanaattisuudella raamattua, niin kyllä sen käskyt (10) käyvät ihan tavan tapakristitynkin tai ihan ateistinkin elämän ohjeiksi, ei niitten noudattaminen ketään ( itseni mukaan lukien) pahentaisi ainakaan..

p.s. ihmisillä kautta aikain, aivan alkeellisilla alkuasukkaillakin on ollut tarve turvautua johonkin itsensä ulkopuolella olevaan voimaa, oli se sitten veden jumala, metsän jumala, jne...aina on myös yritetty tehdä kauppaa jumalien kanssa, eli uhrattu heille milloin mitäkin...eläimiä....ihmisiäkin, ennen kristinuskon aikaa..

Pirre* kirjoitti:

Oletko sitä mieltä että kristinuskon tuomisesta on ollut ihmisille pelkästään vahinkoa?

Oisi kauheaa jos eläsimme vielä keskiaikaisten noitavainojen aikaa..

Ja jos ei halua tarkastella ( joittenkin) uskovaisten fanaattisuudella raamattua, niin kyllä sen käskyt (10) käyvät ihan tavan tapakristitynkin tai ihan ateistinkin elämän ohjeiksi, ei niitten noudattaminen ketään ( itseni mukaan lukien) pahentaisi ainakaan..

p.s. ihmisillä kautta aikain, aivan alkeellisilla alkuasukkaillakin on ollut tarve turvautua johonkin itsensä ulkopuolella olevaan voimaa, oli se sitten veden jumala, metsän jumala, jne...aina on myös yritetty tehdä kauppaa jumalien kanssa, eli uhrattu heille milloin mitäkin...eläimiä....ihmisiäkin, ennen kristinuskon aikaa..

Lue lisää

Juuri noin Pirre*. Ei ole löytynyt uutta eettistä ohjeistoa, joka olisi syöpynyt syvälle ihmisten mieliin. Ja nyt sitten joka paikassa itketään kadonneen moraalin
perään...

Niin paljon pahuutta on keskiajallakin noilla uskonSODILLA, ristiretkillä, noitien roviolla polttamisilla, kaikella seksin kieltämisellä piispoilta ja papeilta, jolloin se perversioina vahingoitti heitä ja monia muita ihmisolentoja.

Näin sanoin, vaikka pakana en ole, vaan Johonkin Korkeampaan Voimaan uskon, olkoon sen nimi Hyvyys, Rakkaus, Jumala, Luoja, Elämän Henki t.m.s.

Häntä ei tarvitse "lähetyssaarnata", koska ihminen kokee hänet luonnossa ja itsessään, läheisissään ja lähimmäisissään.

Kirkkorakennukset ovat meidän, ja JOS uskonto puhdistettaisiin verestä ja kidutuskuolemasta, sekä lakattaisiin syyllistämästä ihmisiä siihen,
kirkkoon liittyisi paljon ihmisiä , Ihmisiä isolla alkukirjaimella.

"Kovat kokemukset!" - olen ihan samaa mieltä! Niin paljon lapsia ilman rakkautta ja empatiaa synnyttää vain ihmisiä jotka ei osaa antaa sitä.

peen, sillä kirkon oppi on tullut aivan sietämättömäksi kestää:

- JOS ihmiset tekivät niin suuren synnin ja vääryyden, että kiduttamalla tappoivat miehen 2000 vuotta sitten ristillä,

NIIN miten se SE suuri vääryys, paha teko, synti, voisi olla LUNASTUS ihmiskunnan sen jälkeen ja nytkin vielä tekemille vääryyksille, pahoille teoille, synneille?

TUO oppi on niin täysin mahdoton,

ja kun Luoja antoi meille aivot, niin HÄN tarkoitti, että saamme niitä käyttää järjellisesti."

Aivojen käyttämättä jättäminen on synti, sillä silloin halveksitaan Luojan antamaa, sanomattoman suurta lahjaa.

Joku saa palkkansa pappina, piispana, paavina, on synti
v a i n siitä syystä puolustaa tuota kummallista, tyhjää jargonia.

Puhdistaminen tar- kirjoitti:

peen, sillä kirkon oppi on tullut aivan sietämättömäksi kestää:

- JOS ihmiset tekivät niin suuren synnin ja vääryyden, että kiduttamalla tappoivat miehen 2000 vuotta sitten ristillä,

NIIN miten se SE suuri vääryys, paha teko, synti, voisi olla LUNASTUS ihmiskunnan sen jälkeen ja nytkin vielä tekemille vääryyksille, pahoille teoille, synneille?

TUO oppi on niin täysin mahdoton,

ja kun Luoja antoi meille aivot, niin HÄN tarkoitti, että saamme niitä käyttää järjellisesti."

Aivojen käyttämättä jättäminen on synti, sillä silloin halveksitaan Luojan antamaa, sanomattoman suurta lahjaa.

Joku saa palkkansa pappina, piispana, paavina, on synti
v a i n siitä syystä puolustaa tuota kummallista, tyhjää jargonia.

Lue lisää

Siellä ovat katoliset ja protestantit tappaneet toisiaan vihan vallassa jo vuosisatoja.

Niin kauan kuin ihmiset vauvasta alkaen altistetaan kristinuskon harhoille, niin kauan VIHAA kestää.

Historia osoittaa sen.

Vahinko, etteivat ihmiset t i e d ä !

tää 'kerspele' viestin traagisuudesta huolimatta. :)
Kyllä meillä muillakin samoin on, itse olen parhaani yrittänyt, olen elänyt rehellisesti enkä ole tehnyt pahaa kenellekään, mutta vastoinkäymisiä on siitä huolimatta.
Emme vain tiedä, mitä muut joutuvat kestämään.
Onnistuinko lohduttamaan sinua? Sitä toivon lujin rutistuksin. :)

Älä siteeraa raamatun lukuja, kuin noin vähäiset on tietosi-

Sinulla on niinkutsutusti pullat hyvin uunissa (En tunnusta ilman), kun noin omavoimaisena elät. Tunnut kuitenkin olevan vähän kitkerä siitä, että elämä on kohdellut sinua huonosti, nuhteettomuudestasi huolimatta.

Sanot, ettet ketään syytä "paitsi raamatun ennustuksia". Eikö ole hyvä, että saat syyttää niitä ? Ei tarvitse syyttää itseään, eikä muita.

Olen aikaisemmista keskusteluista täällä tullut siihen tulokseen, ettei uskon asioista juuri kannata puhua. Asenteet ovat jäykkiä, ihmisten kokemukset uskovista huonoja. Ei sellaisia asioita saa pyyhittyä pois noin vain.

Jos sallit, yhdestä asiasta sanoisin oman käsitykseni, kun sen itsekin otit esille. Sanotaan, että "Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". Minusta tuo on faktaa, ihan nykytieteen valossa, geeniperimän kautta.
Sanotaan myös, toiseen tieteenalaan vedoten, että se, mitä ihminen ei itse pysty käsittelemään omassa mielessään, tulee toisten kannettavaksi.
Esimerkkinä. sodan käyneet miehet. Sodasta palautuneena he saatoivat olla henkisesti niin vammautuneita, että tahtomattaan siirsivät vammansa lähipiiriin arvaamattoman käytöksen tai muun luonteen muutumisen muodossa.

Toivon elämääsi parempaa jatkoa ja lempeämpiä tuulia...

demeter kirjoitti:

Sinulla on niinkutsutusti pullat hyvin uunissa (En tunnusta ilman), kun noin omavoimaisena elät. Tunnut kuitenkin olevan vähän kitkerä siitä, että elämä on kohdellut sinua huonosti, nuhteettomuudestasi huolimatta.

Sanot, ettet ketään syytä "paitsi raamatun ennustuksia". Eikö ole hyvä, että saat syyttää niitä ? Ei tarvitse syyttää itseään, eikä muita.

Olen aikaisemmista keskusteluista täällä tullut siihen tulokseen, ettei uskon asioista juuri kannata puhua. Asenteet ovat jäykkiä, ihmisten kokemukset uskovista huonoja. Ei sellaisia asioita saa pyyhittyä pois noin vain.

Jos sallit, yhdestä asiasta sanoisin oman käsitykseni, kun sen itsekin otit esille. Sanotaan, että "Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". Minusta tuo on faktaa, ihan nykytieteen valossa, geeniperimän kautta.
Sanotaan myös, toiseen tieteenalaan vedoten, että se, mitä ihminen ei itse pysty käsittelemään omassa mielessään, tulee toisten kannettavaksi.
Esimerkkinä. sodan käyneet miehet. Sodasta palautuneena he saatoivat olla henkisesti niin vammautuneita, että tahtomattaan siirsivät vammansa lähipiiriin arvaamattoman käytöksen tai muun luonteen muutumisen muodossa.

Toivon elämääsi parempaa jatkoa ja lempeämpiä tuulia...

Lue lisää

kun sanot, että " isien pahat teot "!

Kun "ristiretket" eli "uskonsodat" yllättäen alkoivat vuonna 1155 --- 1323, suomalaisten päälle hyökkäsivät ruotsalaiset, jotka eivät meidän isiämme olleet.

Ne traumat, mitkä sodista jäivät tulivat silti suomalaisten lasten kannettaviksi.

Noitavainot, ihmisten polttaminen roviolla noitina oli myös OSA ruotsalaisten suomalaisille aiheuttamaa sortoa,
samoin Ruotsin suurvalta-aseman rakentaminen, johon pakotettiin suomalaisten isät, pojat, veljet.

Sitten samoin Suomen päälle tullut RUOTSIN VENÄJÄN välinen "Suuri pohjan sota":

"Elettiin vuoden 1715 kevättalvea. Elettiin isonvihan katkeraa aikaa. Isoviha nimen saanut sota (vv. 1714-1721) oli osa vuosina 1700-1721 käytyä Suurta Pohjan sotaa. Isonvihan aikaan Suomi oli useita vuosia venäläisten miehittämä. Vasta Uudenkaupungin rauha 30.08.1721 Venäjän ja Ruotsin kesken päätti pitkään jatkuneen sotakauden.

Sotien seurauksena Ruotsin suurvaltakausi päättyi. Se menetti myös Itämeren herruutensa. Alueen vahvimmaksi nousi 1700 – alkupuolella Pietarin kaupungin Suomenlahden pohjukkaan, Ruotsilta vallatulle maapohjalle rakennuttanut Venäjän keisari Pietari Suuri."

Kyllä ne ovat olleet nämä naapurivaltiot ja niiden hullut hallitsijat sekä isät.

Eivät suomalaisten isät.

Mutta traumat meissä ovat edelleenkin, vielä kolmannen ja neljännenkin sukupolven jälkeen.


.

Nyt olet hakoteillä, kirjoitti:

kun sanot, että " isien pahat teot "!

Kun "ristiretket" eli "uskonsodat" yllättäen alkoivat vuonna 1155 --- 1323, suomalaisten päälle hyökkäsivät ruotsalaiset, jotka eivät meidän isiämme olleet.

Ne traumat, mitkä sodista jäivät tulivat silti suomalaisten lasten kannettaviksi.

Noitavainot, ihmisten polttaminen roviolla noitina oli myös OSA ruotsalaisten suomalaisille aiheuttamaa sortoa,
samoin Ruotsin suurvalta-aseman rakentaminen, johon pakotettiin suomalaisten isät, pojat, veljet.

Sitten samoin Suomen päälle tullut RUOTSIN VENÄJÄN välinen "Suuri pohjan sota":

"Elettiin vuoden 1715 kevättalvea. Elettiin isonvihan katkeraa aikaa. Isoviha nimen saanut sota (vv. 1714-1721) oli osa vuosina 1700-1721 käytyä Suurta Pohjan sotaa. Isonvihan aikaan Suomi oli useita vuosia venäläisten miehittämä. Vasta Uudenkaupungin rauha 30.08.1721 Venäjän ja Ruotsin kesken päätti pitkään jatkuneen sotakauden.

Sotien seurauksena Ruotsin suurvaltakausi päättyi. Se menetti myös Itämeren herruutensa. Alueen vahvimmaksi nousi 1700 – alkupuolella Pietarin kaupungin Suomenlahden pohjukkaan, Ruotsilta vallatulle maapohjalle rakennuttanut Venäjän keisari Pietari Suuri."

Kyllä ne ovat olleet nämä naapurivaltiot ja niiden hullut hallitsijat sekä isät.

Eivät suomalaisten isät.

Mutta traumat meissä ovat edelleenkin, vielä kolmannen ja neljännenkin sukupolven jälkeen.


.

Lue lisää

Saatan ollakin hakoteillä. Kerroin vain oman tulkintani asiasta, siis tuosta yhdestä Raamatun kohdasta, ilman kovin mittavaa historian tuntemusta.

Nyt on syytä havahtua! Tuo 7x7 ja x 77 tarkoittaa anteeksiantoa!
Taidat tietää sen itsekin, kun se lipsahti sinulta! Sen sanoi Kristus opetuslapsille kun he kysyivät kuinka paljon heidän pitää antamaan anteeksi!
Et ole antanut anteeksi naapurivaltioille...kyllä nyt ymmärtää miksi elämä on ollut vaikeaa.
Helpota nyt hyvä ihminen jo taakkaasi, kun noin väärin olet tulkinnut nuo asiat.
Ei voi kun sanoa, sellaista se on, kun ei lue kunnolla opetusta.

Nyt olet hakoteillä, kirjoitti:

kun sanot, että " isien pahat teot "!

Kun "ristiretket" eli "uskonsodat" yllättäen alkoivat vuonna 1155 --- 1323, suomalaisten päälle hyökkäsivät ruotsalaiset, jotka eivät meidän isiämme olleet.

Ne traumat, mitkä sodista jäivät tulivat silti suomalaisten lasten kannettaviksi.

Noitavainot, ihmisten polttaminen roviolla noitina oli myös OSA ruotsalaisten suomalaisille aiheuttamaa sortoa,
samoin Ruotsin suurvalta-aseman rakentaminen, johon pakotettiin suomalaisten isät, pojat, veljet.

Sitten samoin Suomen päälle tullut RUOTSIN VENÄJÄN välinen "Suuri pohjan sota":

"Elettiin vuoden 1715 kevättalvea. Elettiin isonvihan katkeraa aikaa. Isoviha nimen saanut sota (vv. 1714-1721) oli osa vuosina 1700-1721 käytyä Suurta Pohjan sotaa. Isonvihan aikaan Suomi oli useita vuosia venäläisten miehittämä. Vasta Uudenkaupungin rauha 30.08.1721 Venäjän ja Ruotsin kesken päätti pitkään jatkuneen sotakauden.

Sotien seurauksena Ruotsin suurvaltakausi päättyi. Se menetti myös Itämeren herruutensa. Alueen vahvimmaksi nousi 1700 – alkupuolella Pietarin kaupungin Suomenlahden pohjukkaan, Ruotsilta vallatulle maapohjalle rakennuttanut Venäjän keisari Pietari Suuri."

Kyllä ne ovat olleet nämä naapurivaltiot ja niiden hullut hallitsijat sekä isät.

Eivät suomalaisten isät.

Mutta traumat meissä ovat edelleenkin, vielä kolmannen ja neljännenkin sukupolven jälkeen.


.

Lue lisää

taa, että myös ulkoiset asiat vaikuttavat geeniemme aktivoitumiseen ja aineenvaihduntaamme vaikuttamiseen.

EPIGENEESI:

- periytyvät, geenien toimintaan vaikuttavat varsinaisen emäsjärjestyksen ulkopuoliset säätelytekijät

- ympäristön ja perimän vuorovaikutus siirtyy jälkeläisiin

- muutokset DNA:n metylaatiossa ( estää/ avaa )


Näihin asioihin perustuu siis se, että sorron alla ollut kansa
saa vielä sukupolvia myöhemmin kärsiä sotien seurauksista,
jotka sodat ovat olleet muiden aiheuttamia.


En nyt ehdi kirjoittaa lisää. Pitää mennä.


.

jo alakoulussa opin kirjoitti:

Nyt on syytä havahtua! Tuo 7x7 ja x 77 tarkoittaa anteeksiantoa!
Taidat tietää sen itsekin, kun se lipsahti sinulta! Sen sanoi Kristus opetuslapsille kun he kysyivät kuinka paljon heidän pitää antamaan anteeksi!
Et ole antanut anteeksi naapurivaltioille...kyllä nyt ymmärtää miksi elämä on ollut vaikeaa.
Helpota nyt hyvä ihminen jo taakkaasi, kun noin väärin olet tulkinnut nuo asiat.
Ei voi kun sanoa, sellaista se on, kun ei lue kunnolla opetusta.

Lue lisää

Älä tuo alakoulutasoista opetustasi meille muille.

Nyt olet hakoteillä, kirjoitti:

kun sanot, että " isien pahat teot "!

Kun "ristiretket" eli "uskonsodat" yllättäen alkoivat vuonna 1155 --- 1323, suomalaisten päälle hyökkäsivät ruotsalaiset, jotka eivät meidän isiämme olleet.

Ne traumat, mitkä sodista jäivät tulivat silti suomalaisten lasten kannettaviksi.

Noitavainot, ihmisten polttaminen roviolla noitina oli myös OSA ruotsalaisten suomalaisille aiheuttamaa sortoa,
samoin Ruotsin suurvalta-aseman rakentaminen, johon pakotettiin suomalaisten isät, pojat, veljet.

Sitten samoin Suomen päälle tullut RUOTSIN VENÄJÄN välinen "Suuri pohjan sota":

"Elettiin vuoden 1715 kevättalvea. Elettiin isonvihan katkeraa aikaa. Isoviha nimen saanut sota (vv. 1714-1721) oli osa vuosina 1700-1721 käytyä Suurta Pohjan sotaa. Isonvihan aikaan Suomi oli useita vuosia venäläisten miehittämä. Vasta Uudenkaupungin rauha 30.08.1721 Venäjän ja Ruotsin kesken päätti pitkään jatkuneen sotakauden.

Sotien seurauksena Ruotsin suurvaltakausi päättyi. Se menetti myös Itämeren herruutensa. Alueen vahvimmaksi nousi 1700 – alkupuolella Pietarin kaupungin Suomenlahden pohjukkaan, Ruotsilta vallatulle maapohjalle rakennuttanut Venäjän keisari Pietari Suuri."

Kyllä ne ovat olleet nämä naapurivaltiot ja niiden hullut hallitsijat sekä isät.

Eivät suomalaisten isät.

Mutta traumat meissä ovat edelleenkin, vielä kolmannen ja neljännenkin sukupolven jälkeen.


.

Lue lisää

Nyt olet hakoteillä:
Jos vielä kannat päälläsi 1700 luvunkin sotia niin kyllä on paha olla varmasti.
Kautta historian on sodittu siellä ja täällä.
Itse mietin tuota ajatusta kolmanteen ja neljänteen polveen mitä oma äitini siteerasi joskus.
Olen kuulemma hyvin saman tyylinen kun mummoni oli mutta en muista hänestä mitään. Kuoli kun olin neljän vanha enkä ollut paljon häntä silloinkaan nähnyt.
Hän eli rankkaa saarelaisten elämää, jota äitinikin lapsuutensa.
Ja joskus kun tulee sellaisia outoja suruja ja jotain sellaisia tunnetiloja joita en itse ymmärrä niin silloin ajattelen että mummoko se minussa tai mahdollisesti oma äiti, tuo omiaan.
Ja jos mennään vielä neljänteenkin polveen taakse päin niin kyllä varmasti monet selittämättömät tunnetilat voi sieltä lähteä.
Silloin vaan rauhoittelen että kaikki on hyvin nyt, olet sitten mummo tai kuka vaan sieltä jostain.

Voi hyvä ihminen! kirjoitti:

Älä tuo alakoulutasoista opetustasi meille muille.

Minäkin kannatan anteeksiantoa (jo alakoulussa opin). Sen avulla ihminen voi vapauttaa itsensä irti menneisyyden taakasta. Se vain ei taida onnistua ilman,
että ymmärtää asiat syvällisesti - myös historian valossa. Olen myös taipuvainen ajattelemaan, että anteeksi antamiseen tarvitaan ihmistä isompia voimia - silloin kun vääryys on ollut suuri.

En nyt kyllä olisi valmis oikopäätä sanomaan kenellekään, että tämä on väärässä, elänyt väärin ja saanut siitä rangaistuksen. Jokainen elää sillä
ymmärryksellä, jonka on saanut/hankkinut, eikä kenenkään tulisi korottaa itseään jumalaksi, ruveta mestaroimaan muita. Tämä on kai suurin syy siihen, miksi uskoa/uskovia torjutaan ja vieroksutaan. Missä on armo, missä laupeus ?

Voi hyvä ihminen! kirjoitti:

Älä tuo alakoulutasoista opetustasi meille muille.

sanoisi, oli alakoulussakin - opettajasta riippuen - ihan oikeitakin tiedonjyväsiä. Enkä minä ainakaan ole ketään kieltämässä kirjoittamasta.
Mutta kyllä mielestäni on tärkeä tieto tuokin, ettei pidäkään
paikkaansa vanha sääntö, etteivät hankitut ominaisuudet periydy.
Siinä tämä epigenetiikka on avannut nyt uuden näkökulman geenien toimintaan.
Ulkoiset olosuhteet saattavat siis joko aktivoida tai sammuttaa geenien toimintaa.

Tämä on niin mahdottoman mielenkiintoinen asia.

Mutta noutaja saapui!

Hei :) !

jo alakoulussa opin kirjoitti:

Nyt on syytä havahtua! Tuo 7x7 ja x 77 tarkoittaa anteeksiantoa!
Taidat tietää sen itsekin, kun se lipsahti sinulta! Sen sanoi Kristus opetuslapsille kun he kysyivät kuinka paljon heidän pitää antamaan anteeksi!
Et ole antanut anteeksi naapurivaltioille...kyllä nyt ymmärtää miksi elämä on ollut vaikeaa.
Helpota nyt hyvä ihminen jo taakkaasi, kun noin väärin olet tulkinnut nuo asiat.
Ei voi kun sanoa, sellaista se on, kun ei lue kunnolla opetusta.

Lue lisää

Jeesus kyllä sanoi "seitsemänkymmentä kertaa seitsemän".

Sorry. Lämmin kiitos ja halaus nauravalle. Unohtui mainita. Huomenna on uusi päivä. Mennään kohti uutta hymy huulessa tai irvistellen.

Psykopaatti tai sosiopaatti ei tunne koskaan syyllisyyttä.

Niin, tuo on totta. kirjoitti:

Psykopaatti tai sosiopaatti ei tunne koskaan syyllisyyttä.

Eikä narsistikaan taida tuntea, oman itsensä lumoissa kun on...

demeter kirjoitti:

Eikä narsistikaan taida tuntea, oman itsensä lumoissa kun on...

psykopaatti, eräs laji sitä.

Narsistihan ON juuri kirjoitti:

psykopaatti, eräs laji sitä.

Totta (narsistihan on..). Olen huono näissä luokituksissa...

Tuota...onkohan, perustuukohan tämä artikkeli tieteellisesti tutkittuun aineistoon?

Kopiot kai jostai tämän?

P.s. siksi kysyn kun kerran erehdyin itseäni viisaammassa seurassa sanomaan ääneen noita artikkelisi sisältämiä väittämiä, ja he katsoivat minua kuin jotain idioottia..:))