Miksi hautajaisiin pitäisi tai ei pitäisi panostaa rahaa ja aikaa?
Mietin tällaista koulutehtävääni varten. mistä johtuu että suomalainen hautauskulttuuri ei ole ollenkaan arvostettu nykyään, ainakan jos näitä netin keskusteluja katsoo. Toki tällä ehkä ihmiset on nuoria. Eniten kuitenkin omaisista on nyt keski-ikäisiä jotka hautaavat vanhempiaan. Tuntuu olevan vallalla sellainen että halvimmalla mahdollisella tavalla hautaus ja äkkiä.
Mutta ennen vielä hautajaiset oli tärkeä juhla, ihmisen viimeinen jossa hän vielä oli "juhlakaluna" ja eletyn elämän kunnioittamisen tilaisuus. Hautajaiset olivat sen hetken tärkein asia ihmisen elämässä ja ne "piti" olla kunnialliset ja kauniit. En tarkoita vaan rahaa nyt vaan tilaisuuden arvostusta. ja nyt tuntuu yhä enemmän että ihmiset puhuvat että pahvilaatikossa kaatopaikalle ja ei ole väliä vaikka virolaiset hakevat sinut punaisella pakettiautolla farkut jalassa.. Kunhan vaan ei maksa mitään? Näinkö sellaisen puhujat tekisi myös omalle äidilleen/puolisolleen tai lapselleen kun hän kuolisi, pois vaan "tunkiolle" äkkiä ja halvalla?
Kun ihminen kuolee niin raha on yhtäkkiä tärkeintä. Että ei vaan makseta mitään mitä ei ole "pakko". Tutkimusten mukaan kuitenkin valtaosalla kuolleista on sen verran rahaa että siitä saisi maksettua muunkinlaiset kuin vain halvimmat hautajaiset. Harvoin omaiset niitä maksaa.
Haluaisin keskustelua ja perusteluja, ei vaan sitä että "minut pitää polttaa pahvilaatikossa" tai "kaikkein kallein arkku", vaan myös että miksi niin haluaisitte. Joko itsellenne tai läheisellenne.
Olisi mielenkiintoista myös tietää minkä ikäisiä olette!
Mietin tällaista koulutehtävääni varten. mistä johtuu että suomalainen hautauskulttuuri ei ole ollenkaan arvostettu nykyään, ainakan jos näitä netin keskusteluja katsoo. Toki tällä ehkä ihmiset on nuoria. Eniten kuitenkin omaisista on nyt keski-ikäisiä jotka hautaavat vanhempiaan. Tuntuu olevan vallalla sellainen että halvimmalla mahdollisella tavalla hautaus ja äkkiä.
Mutta ennen vielä hautajaiset oli tärkeä juhla, ihmisen viimeinen jossa hän vielä oli "juhlakaluna" ja eletyn elämän kunnioittamisen tilaisuus. Hautajaiset olivat sen hetken tärkein asia ihmisen elämässä ja ne "piti" olla kunnialliset ja kauniit. En tarkoita vaan rahaa nyt vaan tilaisuuden arvostusta. ja nyt tuntuu yhä enemmän että ihmiset puhuvat että pahvilaatikossa kaatopaikalle ja ei ole väliä vaikka virolaiset hakevat sinut punaisella pakettiautolla farkut jalassa.. Kunhan vaan ei maksa mitään? Näinkö sellaisen puhujat tekisi myös omalle äidilleen/puolisolleen tai lapselleen kun hän kuolisi, pois vaan "tunkiolle" äkkiä ja halvalla?
Kun ihminen kuolee niin raha on yhtäkkiä tärkeintä. Että ei vaan makseta mitään mitä ei ole "pakko". Tutkimusten mukaan kuitenkin valtaosalla kuolleista on sen verran rahaa että siitä saisi maksettua muunkinlaiset kuin vain halvimmat hautajaiset. Harvoin omaiset niitä maksaa.
Haluaisin keskustelua ja perusteluja, ei vaan sitä että "minut pitää polttaa pahvilaatikossa" tai "kaikkein kallein arkku", vaan myös että miksi niin haluaisitte. Joko itsellenne tai läheisellenne.
Olisi mielenkiintoista myös tietää minkä ikäisiä olette!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Me ihmiset olemme yksilöitä ja erilaisia. Yksi haluaa isot, komeat hautajaiset ja komean hautapaaden. Toinen haluaa tulla haudatuksi anonyymisti halvimmassa mahdollisessa arkussa ja hiljaisuudessa. Mitä pahaa siinä on, jos noudatetaan vainajan toivomusta.
Itse olen 66-vuotias ja hautasin juuri mieheni pienimuotoisesti ja vaatimattomasti, hänen omien toivomustensa mukaisesti perhepiirissä. Saattoväkeä oli 15 henkeä, minun lisäkseni vain mieheni sisarukset perheineen. Itselleni haluan vieläkin pienemmät hautajaiset, minulla kun on vain yksi veli ja hänellä neljä lasta.
Minun mielestäni tärkeintä on se, että noudatetaan vainajan omaa toivomusta.
Kyllä yleensä haudataan arvokkaasti. Mistä tällainen ajatus? Kun tämä pikkutyttö joskus joutuu hautaamaan jonkun läheisen, kyllä tietää ettei se ilmaista ole.
Turha tulla surevilta kyselemään, elämä on muutenkin niin rankkaa tällä hetkellä. Väärä palsta, koululainen. Minä olen 51 ja hautasin just tyttäreni jos kiinnostaa, mitä väliä silläkin on sinun elämässä? En osaa muutenkaan arvostaa sitä kuinka hienosti joku haudataan. Tärkeintä on vainajan elämä ja muistot.
Mee pois!
Kiitos vaatauksista tähän asti. Olen pahoillani jos olen pahoittanut pohdinnallani mielen, se ei ollut tarkoitus. Tämä ajatus on tullut tältä palstalta ja muiltakin, jolta jatkuvasti olen lukenut näitä "heittäkää minut jätesäkissä ojaan", "ei mitään hautajaisia" jne. juttuja. Mietin vaan mistä se johtuu. Vainajan toiveen kunnioitus on tärkeintä ja pienetkin ja vaatimattomat hautajaiset voivat olla kunnioittavat. Mutta mihin nämä vainajan toiveet perustuvat? Onko ollut eläessään vaatimaton vai eikö halua mitään seremonioita, vai eikö omaiset halua? Tarkoitan sitä että eikai se aina ole rahasta kiinni. Pieniinkin hautajaisiin joissa on 10 henkeä voi käyttää rahaa. En tarkoita että arvokkuus olisi rahasta kiinni, mutta kokemusteni mukaan se ihmisille on juuri niin. Arvokkuus ei tarvi olla sama kuin kallis.
Mieleatäni on vain ihmeellistä, että vainajalle itselleen tai omaisille ei olisi mitään väliä, miten ruumista käsitellään ja miten se haudataan ja mihin.
Kyllähän se on niin että hautajaisiin aina palaa rahaa, oli kyseessä miten vaatimattomat juhlat tahansa. Niin kuin sanotaan, kuoleminen on kallista ja sen me saimme kokea kun isämme kuoli hiljattain. Kaikenmaailman jutuista peritään jokin maksu ja pienistä puroista kasvaa suuri virta. Eli jossain määrin ymmärrän henkilöitä jotka haluavat pihistellä hautajaisten suhteen, ei kaikilla löydy välttämättä yht'äkkiä tuhansia ylimääräisiä euroja ja mitä jos vainajallakaan ei ole varallisuutta. Omasta mielestäni kuitenkin harvoin taitaa olla hautajaisia jotka eivät olisi omalla tavallaan arvokkaita tilaisuuksia, kun eihän nyt ketään tosiaan paiskata vaan mihinkään kuoppaan...
Mielestäni olisi hyvä keskustella etukäteen millaiset hautajaiset haluaa, omaisillekin on surun keskellä helpompaa järjestää hautajaisia jos tietävät mitä vainaja olisi halunnut. Itse en halua mitään suuria hautajaisia, vain läheisimmät henkilöt ja joitain sukulaisia voi olla läsnä, ei sen enempää.
Ihme ajattelutapa siulla, mee pois!
> ...pahvilaatikossa kaatopaikalle ja ei ole väliä vaikka virolaiset hakevat sinut punaisella pakettiautolla farkut jalassa.. heittäkää minut jätesäkissä ojaan<
No eihän tosiasiassa ketään noin kohdella, vaikka vainaja itse olisi eläessään tällaisen "toiveen" heittänytkin.
Tottakai vainaja saa aina arvokkaan kohtelun, sitä vaatii jo hautajaislaki, olivat hautajaiset ja muistotilaisuus muuten millaiset tahansa.
Kun joku edellämainitun kaltaisia heittoja heittää, se yleensä tarkoittaa ettei sanoja välitä muodollisuuksista eikä usko tuonpuoleiseen elämään. Hän uskoo siihen että elämä päättyy kun sydän ja aivot lakkaavat toimimasta ja hänen mielestään on yhdentekevää, mitä hänen ruumilleen sen jälkeen tapahtuu.
Joillekin se on myös rahakysymys. Kuolemalla kun rahastetaan joka käänteessä viimeisen päälle, lähtien vaikkapa siitä että halvin mahdollinen arkku maksaa 400 euroa. Siihen tulevat lisäksi muut kustannukset kuten siirtokulut (arkun kuljetus sairaalan kylmiöstä siunaustilaisuuteen), hautapaikkamaksu, haudan avaus- ja peittomaksu, papin, kanttorin ja suntion korvaus, kirkon vuokra ja muistotilaisuudesta aiheutuvat kulut.
Eläessään vaatimaton tai vaihtoehtoisesti nuuka ihminen ei kuoltuaankaan halua aiheuttaa vaivaa/kuluja. Niin yksinkertaista se on.
Mutta silti; pienimuotoinen ja vaatimaton voi olla kaunista, lämmintä ja kunnioittavaa.
MOLEMPIA
Toivomukeni että minut haudataan pahviarkussa, ei kukkia ja kallita pitopalveluita. Jos jään jotakin tililleni, niin lähetystyön hyväksi tai puutteenalaisten lasten auttamisen. Muistella ja kunnioittaa voit rahattakin.
Tää on varmana aika henkilökohtainen asia, meitä on moneksi. Muta en ynmärä myöskään sitä että jos on rahaa niin miksi pitää pihistää "halvimpaan" vaihto ehtoon. Mää näen että hautajaiset on viimeinen paikka jossa "olen läsnä", vaikkakin arkussa kuolleena mutta olen siinä silti viimeistä kertaa esillä jolloin haluaisin että arkkukin on minun näköinen. Mää olen ehkä sitten itsekäs mutta haluaisin että se viimeinen matkani ja arkkuni on kaunis jotta siitä jää kaunis muisto. Kukkia pitää olla paljon, ne tuo tunnelmaa. Muistella voi toki ilman rahaa ja vuosikausiakin, mutta sen hautajais tilaisuuden myös omaiset muistaa aina. Olin kerran siunaus tilaisuudessa jossa oli pahviarkku ja oli se kylä järkyttävän näköinen. En voi ajatella että sellainen olisi ihmisen kunnioittamista. Oli siellä nätit kukat ja laulajakin mutta ainoa mikä jäi mieleen oli se ruskea pahvilaatikko. Mutta ehkä ihmiset ovat kovin vaatimattomia nykyään . Ei ehkä uskoisi kun katsoo tätä kulutushysteriaa. Muta ehkä nuo "kaikkimulleheti"-ihmiset ei vielä ole sitä kuolevaa ikäpolvea niin jatkossa hautaua kulttuuri voi muutua niin että arkkua esineenäkin taas arvostetaan kuten menneinä aikoina, tiedä häntä.
> jatkossa hautaua kulttuuri voi muutua niin että arkkua esineenäkin taas arvostetaan kuten menneinä aikoina, tiedä häntä<
Olen jo reippaasti yli 60-vuotias mummeli ja on rahaakin pankissa, mutta en vaan ymmärrä, mitä järkeä on panostaa kauniiseen ja törkyhintaiseen arkkuun, hintaluokkaa 1000 - 1500 euroa, jonka kauneudesta/kalleudesta saattoväki voi nauttia vain siunaustilaisuuden ajan.
Sitten koko komeus menee joko tuhkausuuniin tai haudataan syvälle maan sisään lahoamaan?
Olen kertonut läheisilleni haluavani aikanaan tulla tuhkatuksi ja haudatuksi anonyymisti hiljaisuudessa nimenomaan yksinkertaisessa, vaatimattomassa pahviarkussa jonka siunauksen ajaksi voi peittää kauniilla arkkuvaatteella, ettei kenenkään silmään koske. Säästyy sekin tonni-kaks muihin pakollisiin kuluihin.
En ole erityisen seurallinen ihminen muutenkaan, joten en missään tapauksessa halua isoja ja näyttäviä hautajaisia tai muistotilaisuutta.
Meitä on moneksi, niinkuin tuossakin edellä on jo monet kerrat todettu.
Ihan nyt ottamatta kantaa hintaan, ootteko aatelleet miten epäkäytännöllisiä noi pahviarkut ovat? Luin nettisivuilta että niissä on painorajat ja lisäksi säilytys ei saa olla liian pitkään, siis ei voi pitää vainajaa viikkoja kylmiössä kun arkku pehmenee. Ja epäekologisiakin, siinä mielessä että nehän tuodaan ulkomailta. Pahvi tehdään puusta. Suomessa tehdään arkkuja puusta. Minkälainen pitkä tekninen prosessi on tehdä vielä siitä puusta pahvia.
Tuhkauksessa pahvi palaa liian nopeasti pois. Ruumis jää uuniin kytemään ja pitää käyttää kovasti energiaa sen polttamiseen. Pahvi ehkä maatuu nopeammin mutta miksikä arkun pitäisi nopeammin maatua kuin ruumiin. Kerran hautausmaalla juttelin hautausurakoitsijan kanssa, hän sanoi että välillä kun kaivaa hautaa oikein saviseen maahan ja aikaa ei ole ehkä mennyt kuin se 20 vuotta mikä vaaditaan ennen uudelleen haudan kaivuuta, niin tulee vastaan maatumattomia ruumiita joskus. Ei arkusta siinä vaiheesaa enäö oe jäljellä kuin naulat.
>Ja epäekologisiakin, siinä mielessä että nehän tuodaan ulkomailta.<
Hyvä näkökulma. En tiedä, onko väittämä totta, mutta jos on, herättää heti kysymyksen siitä miksi ei pahviarkkuja sitten tehdä Suomessa. Uskon että kysyntää olisi eivätkä uudet tuotantoalat ja niiden tuomat vähätkin työpaikat olisi pahasta nekään.
Kyllä me suomalaiset olemme tyhmiä. Puu on ollut melkein Aatamin ajoista alkaen suomalaisen vientiteollisuuden päätuote. Suomalaista puuta käsittelevät ja sahaavat yritykset menestyvät huonosti, kun kaikki kilvan tuottavat sitä yhtä ja samaa alhaisimman jalostusasteen sahatavaraa, standardiblokkia joka halvalla myydään ulkomaille ja aikanaan tuodaan sieltä takaisin huippujalostettuina ja huippuhintaisina design-huonekaluina ja muina tuitteina.
Hölmöläisten touhua, sanon minä.
Minä en usko että pahviarkuilla olisi niin paljon kysyntää, toki niitä voisi joku sivutuotteina valmistaa. Asiakkaita ei varmaan kiinnosta kovin paljon alkuperä, vaan ennemminkin hinta - ja toisaalta myös laatu. Jos oikeasti muutamalla satasella saa kangasverhoillun mäntyarkun, tai vaikka edes ilman sitä verhoilua puupintaisen mäntylauta-arkun, moniko valitsee pahvin vaikka se oiskin vähän halvempi?
Vanha ketju mutta mielenkiintoinen keskustelu. Joku kirjoitti että sen pahviarkun voi peittää kauniilla kankaalla.
Jäin miettimään, miksi se pitää peittää, jos dillä arkun ulkonäöllä kerta ei ole mitään väliä?? Vai oliko se siksi, että se peitto ei maksa mitään = kuitenkin se raha on tärkein. Kaunista pitää olla, mutta ei saa maksaa mitään?